Res parvae crescunt

 

Maailma on nyt vaarallinen

 

La Palman saarella on nyt vulkaanista toimintaa. Mikäli vuori eli siis tuo saari kaatuu, syntyy tsunami, jonka on laskettu olevan tuhoisampi kuin mikään ihmiskunnan näkemä tapahtuma. Jotkut kuvittelevat myös Helsingin joutuvan hetkeksi veden valtaan, joten kannattaa ehkä pysytellä vaikkapa Savossa, erityisesti Ylä-Savossa, mutta ehkäpä tuo sadan metrin korkeus meren pinnasta jo jotain suojaa antaa myös itäisen Savon mäkiasutuksen maisemissa.

Läksin kuitenkin maailmalle. Yhden ns. menevän miehen tapa mennä on kuitenkin miltei yhtä tyhjän kanssa ja mikäli se liittyy suurkatastrofiin, on se edes ainakin jollain tavoin kiinnostava.

Mutta katastrofi tuntuu nyt tunkevan päälle joka puolelta. Maailman vilkkaimpiin kuuluva Frankfurtin lentoasema on kyllä taas yhtä vilkas kuin parhaina päivinään, tai ainakin siltä näyttää. Uusi asia on kuitenkin maski, jota ihmiset tosiaan myös käyttävät. Jos koettavat fuskata, löytyy aina joku, joka huomauttaa.

Korona ei kuitenkaan näytä enää uhkaavan maailmaa. Ihmisiä sairastuu ja kuolee kyllä, mutta niinhän käy joka tapauksessa. Myös pyörien täytyy pyöriä ja niin myös tapahtuu. Malagassakin vilskettä riittää jopa nyt, vaikka turistikausi näillä leveysasteilla alkaakin olla ohi.

Nyt maailmaa uhkaa ensi sijassa ainakin Der Spiegelin mukaan maailman vaarallisin ihminen, joka on nimeltään Donald Trump. Pitkässä ja perusteellisessa artikkelissaan lehti todistelee, että Yhdysvaltain seuraavan presidentin nimi on todennäköisesti taas Donald Trump, vaikka mies on selvästi edesvastuuton hullu, joka ei erota totuutta ja valhetta toisistaan.

Trumpin väitetään suunnittelevan kaappausta, joka toisi hänet uudelleen valtaan, mutta tämä erikoislaatuinen kaappaus tapahtuisi aivan laillisesti ja ehkä jopa enemmistön tuella. Enemmistö on nimittäin kääntänyt selkänsä Bidenille ja Trumpin suosio nousee taas sitä mukaa kuin Bidenin lupaamat uudistukset lässähtelevät ja hänen politiikkansa saattaa USA:n häpeään, kuten taannoin Afganistanissa.

Bidenin suuri ongelma ja siis samalla koko maailman suuri ongelma on uskottavuuden puute. Kun omatkin veivät kannatuksensa pois suurelta koulutusuudistukselta, kun maan eteläraja tulvii elintasosiirtolaisia ja USA:n prestiisi maailmalla painuu yhä alemmas, on maan johdossa vanha ukko, joka ei vakuuta edes omia kannattajiaan ja joka kaiken kukkuraksi nukahtelee julkisesti, kuten juuri hiljattain Glasgow’n ilmastokokouksessa.

Kaiken huippuna on, että presidentti oli julkisesti myös pieraista pöräyttänyt, kuten lähellä ollut rouva todistaa. Vaikka Suomessa sanotaan, ettei hampaattomien puheista pidä välittää, on moinen meilläkin sopimatonta ja Amerikassa melkein mahdotonta. Sen sijaan ikivanhan kulttuurin kehto, Kiina, suhtautuu tuollaisiin tapahtumiin hyvin suvaitsevaisesti. en mene vannomaan, onko noilla asioilla keskinäistä yhteyttä vai ei.

Asiahan ei sinänsä ole kuinkaan kummallinen, koska jokainen ihminen joutuu jotenkin poistamaan suolistostaan sinne kerääntyneen kaasun, jota vuotokaudessa syntyy muistaakseni noin litran verran.

Niinpä voimme olla varmoja siitä, että koko ihmiskunta, paavista sikopaimeneen ja monnista marsalkkaan tekevät näin. Olennaista on tietenkin sekä, niin sanoakseni modus operandi, joka kattaa sekä asian fyysisen (mm. äänen volyymi) että sosiaalisen (ympäristö, asema suhdeverkostossa) puolen, sekä sosiologis-poliittinen vaikutuskenttä (imago, tiedotushegemonian hallinta).

Koska tuo väkikohtaus viime mainitun aseman takia on nyt nousemassa ja kenties jopa noussut maailmanhistoriallisesti merkittäväksi (ratkaisevaksi?) tekijäksi, sallittakoon siitä hieman periaatteellisen tason pohdintaakin, vaikka aihepiiriä muutoin voinee pitää vulgaarina.

Kun Jari Sillanpää epähuomiossa töräytti flatuksen hypätessään esiintymislavalle, hän päästi välittömästi raikuvan naurun ja sai yleisön puolelleen. Joku toinen olisi samassa tilanteessa joutunut ikävyyksiin, joiden laatu olisi luultavasti riippunut hänen imagostaan taiteilijana. Sankariteroni ja traaginen sopraano olisivat olleet huonommassa asemassa kuin vaikkapa kansanlaulaja.

Mitä poliitikkoihin tulee, luulen, että amerikkalaisista poliitikoista moinen tapaus olisi ollut hyvin haitallinen esimerkiksi Kamala Harrisille ja Hillary Clintonille, mutta tuskinpa vain erityisesti Trumpille tai hänen sviitilleen. Putin olisi luultavasti osannut pitää pokerinsa ja vakuuttaa kaikki siitä, että mikäli he jotakin olivat kuulevinaan tai peräti haistavinaan, oli kaikki ollut vain kuvittelua.

 Biden luultavasti sortui ns. vahinkojiippiin eikä tainnut osata kääntää asiaa voitokseen. Mikäli hän yritti vielä peitellä asiaa esimerkiksi jälkikäteen yskäisemällä, se vain pahensi sitä.

Luulen, että Bidenin imago ei yksinkertaisesti kestä moisia välikohtauksia ja on pelättävissä, että koko maailmanhistoria nyt moisen asian takia saakin traagisen käänteen.

Aikoinaan, kun Englannin kuningatar Viktoria alkoi olla seniilissä vaiheessa, hän aina silloin tällöin päästeli kuuluvia töräyksiä. Ritarilliset ulkovaltojen lähettiläät riensivät silloin aina hätiin ja saivat palkakseen kuningattaren vilpittömän kiitollisuuden. Niinpä syntyi jopa kilpailua siitä, kuka pääsi kulloinkin ottamaan vastuun asiasta.

Kerrankin oli Itävallan suurlähettiläs samoilla päivällisillä ehtinyt jo kaksi kertaa pelastamaan kuningattaren. Ranskan suurlähettiläs, hyvin galantti herrasmies oli tästä raivoissaan ja kuiskasi tälle: ”ellei seuraava kerta ole sitten jo minun, haastan teidät kaksintaisteluun!”

Mutta kukapa enää kiinnostuisi vanhoista flatuksista. Aikamme suhtautumista kuvaa pikemminkin kuopiolaisen koiranleuan, Imppa Ryynäsen tapaus. Kun Imppa oli jossakin torin laidalla päästänyt oikein paukkuvan konsertin, kukaties asiaa vielä jalan liikkeillä demonstroiden, tiukkasi lähellä seisonut konstaapeli:

”Oliko tuo minulle tarkotettu?” Puhuteltu vastasi tähän pohdiskelevan rauhallisesti: ”Irti se minusta on, ottakoonpa tuon kuka hyvänsä!”