keskiviikko 3. marraskuuta 2021

Es klingelt

 

Oltu on

 

Matti Klinge, Täysin palvellut. Siltala 2021, 272 s.

Matti Klinge, Terätön veitsi ilman kahvaa. Siltala 2021, 162 s.

 

Tämä kuudes muistelmien nide nyt ilmeisesti jo sitten päättää Klingen monumentaalisen muistelmasarjan. Sen alkuun on kirjoitettu Vergiliuksen kuuluisa lausahdus: Fuimus. Me olimme/olemme olleet. Tarkemmin ottaen Vergilius tuossa viittasi roomalaisten esi-isinä pitämiinsä troijalaisiin ja sanoi: Fuimus troes, fuit Ilium. Olemme olleet troijalaisia ja kyllä se Ilion/Troija on ollut olemassa.

Mieleeni tulevat tästä myös erään venäläisen kommunistin muistelmat. Pari vuosikymmentä sitten ilmestyneen kirjan nimi on tässä tapauksessa uhmakkaasti My byli. Kyllä mekin olemme olemassa olleet. Tämä sinänsä ilmeinen totuus ei, kumma kyllä, ole niinkään helppo ymmärtää koko merkityksessään. Yhä uudelleen nousevat sukupolvet sen unohtavat, omaksi vahingokseen.

Vergilius oli lapidaarisen tyylin mestari ja kukapa ei tuntisi hänen epitafiaan: Mantua me genuit, Calabri rapuere, tenet nunc Parthenope, cecini pascua, rura, duces.

Epitafi ei kenties ole aitoperäinen, mutta ainakin se tekee vaikutuksen iskevällä niukkuudellaan: Minut Mantova synnytti, vei Kalabría, nyt helmassaan pitää Parthenope/ minä paimenten, maamiesten kunniaa lauloin, urhojenkin. Tässä siis ns. raakakäännös.

Mutta onpa siinä vain niukkasanainen koko elämäntarinen kiteytys! Muistelmat? Koko Aeneidikin siinä kuitataan yhdellä sanalla. Ehkäpä halutaan briljeerata sillä, ettei tarvetta enempään olekaan.  Kun ohikulkija lukee Helsingissä ratsastajapatsaan jalustasta yhden sanan Mannerheim, oletetaan sen riittävän. Samaa lapidaarista tyyliä on generalissimus Suvorovin ja Voltairen hautakirjoituksissa.

Vergiliuksen suuruutta emme kai nykyään enää ymmärrä. Kun renessanssin aikoihin puhuttiin ”runoilijasta”, ihmiset yleensä ymmärsivät, että kyseessä oli Vergilius eikä kukaan muu. Kuolemansa jälkeenkin miehellä riitti vielä paljon tehtävää eikä vain kirjojensa kautta. Kun Dante kaipasi opasta tuonpuoleiseen, oli jalo pakana Vergilius ihanteellinen valinta.

Mikäli tuota edellä mainittua epitafia pidetään Vergiliuksen muistelmina, täytyy tietenkin sanoa, että hän edusti Klingelle vastakkaista koulukuntaa. Pituuden sijasta tavoiteltiin äärimmäistä lyhyyttä.

Luultavasti molemmilla suuntauksilla ja niiden välimuodoillakin on oikeutuksensa. Mikäli ihminen on edes jonkin verran ympäristöönsä vaikuttanut, joku aina haluaa tietää hänestä enemmän. Niin sanotusti muistamisen arvoisia tässäkin maassa on paljon ja Klinge on ahkeroinut tälläkin saralla hoitaessaan Kansallisbiografian julkaisemista tuoden saataville valtavan määrän menneisyyden tärkeitä henkilöitä.

Klingen oma mammuttielämäkerta on vielä kauas tulevaisuuteen saakka hyvin tarpeellinen niille, jotka haluavat tutustua siihen akateemiseen miljööseen ja suomalaisen kulttuurin kehitykseen, johon nuo kirjat kuuluvat. On kai suomalaisella kulttuurilla vielä muutaman sukupolven verran merkitystä ainakin tutkimuskohteena.

Klingen kirja ja molemmat kirjasarjat yhdessä muodostavat itse asiassa ainoalaatuisen kokonaisuuden. Kiintoisia ovat myös niissä esitetyt monet usein rönsyilevät detaljit, joiden arvo vain kasvaa sitä mukaa kuin ajat muuttuvat.

Suuren osan kirjoistaan Klinge omistaa aiemman tuotantonsa selittämiselle. Tämä saattaa kuulostaa hullunkuriselta, mutta ei itse asiassa ole sitä lainkaan. Koko ajan muuttuvat ympärillämme huomaamatta käsitykset meistä itsestämme, menneisyydestämme ja nykyisyydestämme, joita nimitämme normaaleiksi.

 Muutoksella on moninaisia syitä, joista vain osa liittyy historiantutkimukseen ja -kirjoitukseen, mutta ei sitäkään kannata vähätellä. Ja monia kirjoittajan keskeisiäkään saavutuksia eivät lukijat usein edes huomaa, korkeintaan kulmiaan rypistävät.

Kun Klinge siis muistelmasarjansa viimeisen niteen alussa siteeraa Vergiliusta, niin mitähän hän mahtaa erityisesti tarkoittaa?

Luulen, että hän tarkoittaa ensi sijassa itseään ja sitä roomalais-ranskalaista kulttuuriperintöä, johon hänellä vielä liittyy russofilia ja monipuolinen Eurooppa-harrastus. Hänen ikäkautensa nuoriso lähti opin tielle tietyistä lähtökohdista, edusti tiettyä kulttuuriperintöä ja muuttui ajan mukana. Suuriakin eroja sen maailmantulkinnoissa toki oli, mutta paljon myös yhteistä taustaa.

Saksalainen kulttuurimaailma on Klingellä myös vahvasti mukana, osin kai jo pelkästään sukulaisuussyistä, mutta hänen opiskellessaan myös vielä kaikkialla läsnä olevana. Anglosaksiseen maailmaan ja erityisesti amerikkalaisuuteen nähden hän sn sijaan vetää rajaa. Odi profanum vulgus et arceo, sanottiin joskus…

Nyt on pakko todeta, että yllä mainitussa suhteessa olen aina tuntenut olevani Klingen kanssa jonkin verran samoilla linjoilla. Eurooppalaisen kulttuurin jääminen amerikkalaisuuden jyräämäksi on muuan aikakautemme suuri onnettomuus. Asiaa on vielä hiljattain traagisesti pahentanut Venäjän lyhytnäköinen ulkopolitiikka, joka on hankkinut sille vihollisia kaikista naapurimaista.

Mutta tämä vaatii omat pohdintansa. Ja muistakaamme, että ajat muuttuvat. Viel’ uusi päivä kaiken muuttaa voi.

Klingen kirjasarjoja on tietenkin moitittu ja pilkattukin ylenpalttisesta itsekehusta ja jopa narsismista. Tällaiselle tulkinnalle ne ilman muuta antavat kaikki aseet käteen, mutta mikseipä lukija voisi nauttia ja hyötyä muistakin kuin totisen vaatimattomuuden ja itseruoskinnan kuvaamisesta?

Onhan sellaisiakin kirjoja olemassa ja mieleeni tulevat ainakin Agathon Meurmanin ansiokkaat muistelmat, mutta ehkä voimme lähteä siitä, että jokainen kirjoittaa sillä tyylillä, joka on hänelle läheisin.

Autobiografia, joka ei ole tehty muistinvaraisesti, vaan perustuu säilytettyihin dokumentteihin on eri juttu kuin jälkiviisauden imeltämät muistelmat, kuten Klingekin toteaa.

Tässä muistelmien niteessä on myös pari välähdystä varsinaisista päiväkirjoista, joita siis ei ole julkaistu. Näytteen perusteella kyseessä on erittäin suorasanaista tekstiä, jonka julkaiseminen saattaisi joskus olla sensaatio -ainakin, jos siinä käsitellyt ihmiset olisivat hengissä.

Mitä tulee tähän julkaistuun päiväkirjasarjaan, on uusimmassa niteessä taas monenlaisia aineksia. Siinä muun muassa arvostellaan uusi Suomen aateliston historia. Olematta tuon aihepiirin tuntija, otan kyllä Klingen kritiikin hyvin vakavasti.

Suomessa aateliston merkitys oli kansainvälisesti ottaen toinen kuin monissa muissa maissa. Erityisesti 1800-luvulla uudet aateloinnit antoivat säädylle oman leimansa. Missä suhteessa Suomi oli erilainen ja mitä se vaikutti, on tärkeä kysymys.

Sinänsä on kiinnostavaa ja tärkeääkin, että nyt on syntynyt uusi, suuri kiinnostus maamme herrasväen historiaan yleensä ja sitä tutkitaan myös yhdessä venäläisten kanssa. Paitsi, että tuon kansanryhmän merkitys monessa suhteessa on ollut moninkertainen sen määrään nähden, sen kautta ylipäätään voidaan saada paljon tietoa myös muusta yhteiskunnasta ja ryhmien rajapinnoista.

Kaarlo Wirilanderin vanha teos on tässä suhteessa epäilemättä uraauurtava, mutta kyllä Klingekin on tällä alalla uurastanut ahkerasti. Itselläni ei ole herrasväkeen kuuluvia esi-isiä enkä moisista välittäisikään, mutta kansakuntaa ja sen kulttuuria ajatellen säätyläisten joukko voi antaa tutkijoille paljon enemmän uutta ja kiinnostavaa kiinnostavaa tietoa kuin talonpoikaisto, niin perustava kuin jälkimmäisen merkitys onkin.

Muuan pikku detalji on jäänyt Klingeä askarruttamaan. Kyseessä on sukunimi Vonljarljarski (Вонлярлярский), joka on esiintynyt eri yhteyksissä myös hieman muuttuneissa muodoissa.

 Itse asiassa kyseessä on alun perin saksalainen sukunimi von Laar, joka sitten puolaksi ja venäjäksi on muuntunut muotoon Vonlar -Larski, jossa siis sama asia, ”laarilainen” sanotaan kahteen kertaan eri kielillä. Kun sitten on vielä ruvettu käyttämään la-yhdistelmän sijasta lja (ля) -rakennetta, onkin aikamoinen soppa valmis.

Klingen uusimman päiväkirjan nimenä muuten on Terätön veitsi ilman kahvaa, joka saksaksi on Messer ohne Klinge, dem fehlt der Griff.

Kyseessä on siis puhtaasti imaginäärinen esine, joka kuuluu sanojen maailmaan ja jolla leikkaaminen ei mitenkään voi onnistua. Kirjan sisältö toki kuitenkin osoittaa, ettei terä ole vielä hukassa. Noch schneidet es!

Uusia kirjoja kuuluukin olevan luvassa. Suurella kiinnostuksella ainakin minä odotan teosta. jonka aiheena on Euroopan historia uudella tavalla.

Menestystä vain seuraaville töille!

 

51 kommenttia:

  1. Ei tuo epitafi kyllä heksametria ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tässä maailmassa moni muukaan. Entäpä sitten?

      Poista
    2. Kyllä Vergilius puhui heksametrilla jopa kylpylässä paskalla istuessaan. Hautakirjoitus on muutettava.

      Poista
    3. Eleganssi distikonissa on myös se pentametri.

      Poista
  2. Professori Masan kirja(t) on jälleen vuoden odotetuin opus! Tuskin maltan odottaa.

    VastaaPoista
  3. "Anglosaksiseen maailmaan ja erityisesti amerikkalaisuuteen nähden hän sn sijaan vetää rajaa."

    Juuri tuota puolta Klingessä oolen itse pitänyt snobismina, varsinkin Englannin - ja miksi ei USA:n itärannikon vanhohin yliopistoihinkin - akateemiseen sivistykseen kohdistettuna. Ikävä kyllä se vaan on niin, että taloudellis-poliittis-sotilaalliseen hegemoniaan liittyy ennen pitkää kulttuurillinen hegemonia. Eurooppa vain teki pitkitetyn itsemurhan I ja II maailmansodassa eikä se miksikään muutu, vaikka UK yrittää pullistella ja Ranska sinnittelee kielellään ja kultuurillaan. Aika näyttää milloin "löydämme" Kiinan kulttuurin arvon.

    "Asiaa on vielä hiljattain traagisesti pahentanut Venäjän lyhytnäköinen ulkopolitiikka, joka on hankkinut sille vihollisia kaikista naapurimaista."

    Ei kai venäläinen kulttuurin hegemonia ole koskaan ollut Länsi-Euroopassa merkittävä, vaikkakin se on Pietari Suuresta sotilaallis-poliittisesta osallistunut sen tapahtumiin.
     

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse sanoisin, että kyllä esimerkiksi Time Literary Supplementin tekstit hyvin kestävät vertailun mannermaisten vastaavien kanssa. Tai ainakin näin oli vielä takavuosina. Eikä Venäjällä ole ollut kuttuurista hegemoniaa kuin muutamassa naapurimaassa. Mutta olisi sillä suuri potetiaali, jos ei ampuisi omaan jalkaansa.

      Poista
    2. Siis Times Literary Supplement, TLS.

      Poista
    3. Englanti on paska kieli!

      Poista
    4. Anonyymi: "Englanti on paska kieli!" Äläs nyt, sanoisin: About 80 percent of the entries in any English dictionary are borrowed, mainly from Latin. Over 60 percent of all English words have Greek or Latin roots. In the vocabulary of the sciences and technology, the figure rises to over 90 percent (lähde: www.dictionary.com). Terveisin, klassisen lyseon eli hollantilaisen gymnasiumin kundi

      Poista
    5. Miksi halusit todistaa että olen oikeassa?

      Poista
    6. Pelkästään siitä syystä, että olet anonyymi...heips!

      Poista
    7. Pelkästään siitä syystä että olet ylimielinen ... heips!

      Poista
    8. PS. Miksiköhän minusta tuntuu että jos olisin kirjoittanut esim. että saksa on paska kieli, olisit tuskin viitsinyt edes vastata ja hymissyt itseksesi hyväksyen...

      Poista
    9. Ihan ihmisoikeasti: ei ole mukavaa eikä hirveän ylentävää vaihtaa mielipiteitä kasvottoman kanssa. Itse kyllä toivon, että tämän hienon blogisarjan kommenttiketjussa esiintyisi enemmän ihmisiä ja vähemmän anonyymejä. Mutta paskakielellä: "who am I?". Todennäköisesti turha toivo. P.S. Tykkään saksan kielestä kovastikin.

      Poista
    10. Miksi sillä on mitään väliä kuka olen?
      Eikö asia ole tärkeämpi?

      Poista
    11. Asiasisältöä "puskasta": paska kieli, olen oikeassa, olet ylimielinen..

      Poista
    12. Itse nostat itsesi "taivaisiin" vain siksi että kirjoitat "nimelläsi"?

      Lehtien kommenttipalstoilla joissa vaaditaan rekisteröinti/nimellä kirjoittaminen on havauttavissa että sieltä ovat kadonneet kaikki vähänkään älykkäämmät kannanotot ja tilan täyttävät vain itsetyytyväiset yhden asian vaki "tyhjät tynnyrit".

      Poista
    13. Hyvää yötä, kasvoton. Johan Manu sanoi: "Kyllä se siitä", tulethan kaapista, jooko?

      Poista
    14. Onko sinulle noin hankalaa että joku ei halua leimata esim. työnantajaansa tms?
      Sitä paitsi, onko Ville Virtanen Ville Virtanen vai Kalle Aaltonen, netissä kun voi olla vaikkapa Napoleon Capet jos haluaa.

      Poista
    15. Sinänsä yksi hailee, mutta käytä edes nimimerkki. Välillä on lähes mahdotonta seurata kun yksi "anonyymi" väittelee toisen "anonyymin" kanssa.. Hieman luovuutta, pliis.

      Poista
    16. Eikö juuri anonymiteetillä saada aikaan sitä, että pelkkä argumentti, ei sen esittäjän todellinen tai esitetty henkilöllisyys ratkaisee? Vastaavasti jos kaksi anonyymiä väittelee näiden argumenttien osuvuus.

      Poista
  4. Klingehän ei lue sivistyneeksi jos ei ole ainakin 5 kieltä hallussa. Ei ehkä muista tarpeeksi usein korostaa että tarkoittaa (hyvää) passiivista osaamista, siis lukemista. Isompi kysymys ohimennen: onko meillä olosuhteiden pakostakin "kielitaito" ollut liiankin arvostettua? Nyt käytännön osaaminen rapistuu ja juuri siksi esim. saksaa hyvin osaavalla luulisi olevan markkina-arvoa. Kuitenkin puhutaan (useimmiten) vain välineestä. Suomalaiselle epäreilu tilanne, siksi pitää muistaa vanha lohkaisu: x osaa 10 kieltä mutta hänellä ei ole mitään sanottavaa. -jussi n

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkoenglanti on jyrännyt suomalaisten kielitaidon, nyt aletaan olla jo vaiheessa jossa ae syrjäyttää suomen kielen kokonaan.

      Poista
    2. Ei se ole pakko ja toinen sitä opetetaan koulussa, kuin myös markkinat sitä myy. Asia erikseen halunneeko sitä ostaa.
      Lähinnä tuli tuossa mieleen kun katselin lasten jotain aakkos-juttuja, missä päätynee muistaakseni z ja kumminkin suomenkielessä on ne å, ä ja ö. Tosin itselle tuo å on ollut turha mutta jollekkin toiselle mahdollisesti hyvin oleellinen ymmärryksen kannalta.

      Poista
    3. On se pakko, on ollut käytännössä pakko jo viimeiset neljäkymmentä vuotta ja koko ajan pahentunut.
      Eihän tänä päivänä Suomessa voi enää opiskella ja työskennellä pelkällä suomella!
      Päälle sitten kuvaamasi kulttuuripakko.

      Poista
    4. "Klingehän ei lue sivistyneeksi jos ei ole ainakin 5 kieltä hallussa."

      Ja varmasti B. Wahlroos ei henkiöä, joka ei omista vähintään 100 miljoonaa.

      Kumma, että ihmiset ovat taipuvaisia puoltamaan juuri sitä ominaisuutta, jota he itse uskovat edustavansa.

      Poista
  5. Saamassani Klingen muistelmien kirjastokappaleessa tuon "Fuimus"-moton lähdemieheksi on puolestaan merkitty "Virgilius". Kyllä jo muinaisilla roomalaisilla näitä runomiehiä tuntuu riittäneen joka lähtöön...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Latinaksi se on Vergilius, muilla kielillä usein kirjoitetaan i:llä. Mutta että Virgilius?

      Poista
    2. ”Vergilius”

      Vergilius (Вергилий) on Wikipediatietojen mukaan Runoilija-joutsen. Lieneekö hänen lauluja suomeksi.

      Poista
    3. Eikä löydy Wikipediasta? Georgica tuli hiljattain.

      Poista
  6. "Odi profanum vulgus et arceo, sanottiin joskus…"
    Haluamatta kuulostaa turhan näsäviisaalta, vaikka sitä eittämättä olenkin, niin eikö väkevän Vergilius-aloituksen puolesta tuohon olisi paremmin sopinut "Procul, o procul, este profani!" (Aen. VI:258)

    VastaaPoista
  7. Luin puheena olevaa kirjaa noin puoleenväliin, jatkamista harkitsen. Vaikutelmiani: Toisiinsa liittymättömiä jaksoja, joissa luetellaan kirjoittajan tekemiä matkoja ja niillä nähtyjä kohteita sekä erityyppisiä, lukijalle outoja tiedekongresseja yms. yhtä outoine merkkihenkilöineen. Merkillistä, että ajoitus useinkin puuttuu tai jää epämääräiseksi (kirjoittaja historioitsija!). En löytänyt oikein mitään johtoajatusta ja sen kehittelyä. Mieleen tuli useinkin Jaan Krossin muistelmien toinen osa, joka minulta jäi Krossin suomennetusta tuotannosta ainoana kesken, koska siinäkin "aution deskription" tapaan vain lueteltiin matkoja ja kirjoittajan tapaamia henkilöitä. Erotuksena kuitenkin se, että Klingen kerronta väljempää.

    Loppuosa näkyy keskittyvän Klingen oman eläkevuosien tuotannon analysointiin. Ehkä osuus on antoisampi, koska nuo teokset ovat minulle tuttuja ja kirjoittajan omat kommentaarit tuotannostaan ovat minusta yleensä aina kiinnostavia.

    VastaaPoista
  8. Klingen päiväkirjat tulee aina luettua. Mutta toki voi kysyä, että mitä liikkuu sellaisen kirjoittajan päässä, joka käyttää Stalinin aikana Ilja Ehrenburgin kirjoittamia kirjoituksia absoluuttisena totuutena. Tai kirjoittajan, joka valittaa häntä loukatun, kun helteellä kesällä yliopiston kirjastossa jollain oli šortsit. Jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivistynyt ihminen ei käytä shortseja kaupungilla.

      Poista
    2. Ano klo 1258: Mihin tuommoinen perustuu? Onko sivistyksen merkki olla välittämättä ympäröivästä säästä? Sitten ne sivistyneet ihmiset pyörtyilevät nestehukasta, kun sivistynyt ihminen ei myöskään juo vettä, koska hiki ei näytä sivistyneeltä. Sivistynyt ei sitten käytä talvikenkiä kaupungissa -30 pakkesellakaan. Nahkapohjalakerikengät riittää.

      Jos paskanjäykkä vaatetus on sivistyksen merkki, niin jätänpä suosiolla sen väliin ja käytän mieluummin kelinmukaisia käytännöllisiä pukineita.

      Poista
    3. Itse olet paskajäykkä juntti, kevyet pitkät housut suojaavat myös UV-säteilyltä.

      Poista
    4. Ano klo 1546: Että ihan säteilysuoja? Kumma juttu, että lämpimissä maissa porukka pitää enimmäkseen šortseja s ja t-paitoja. Katsoo vaikkapa Brasilian katukuvaa ja, silti kansa ei tunnu kuolevan kaduille auringonsäteiden takia.

      Ja ihan vinkkinä: kun tekee raskasta hommaa 29 asteen lämmössä ja auringossa, niin työteho šortseissa ja t-paidassa on aika helvetin paljon parempi kuin itsensä säkittävällä.

      Poista
    5. Toisaalta Afrikassa pitkä kaapu on aika yleinen asuste.
      Olet juntti kun et ymmärrä yhtään mitään ns. tilanteen mukaisesta pukeutumisesta. Ilmeisesti menet shortseissa tms. myös häihin ja hautajaisiin.

      Poista
  9. "Eurooppa vain teki pitkitetyn itsemurhan I ja II maailmansodassa eikä se miksikään muutu, vaikka UK yrittää pullistella ja Ranska sinnittelee kielellään ja kultuurillaan. Aika näyttää milloin "löydämme" Kiinan kulttuurin arvon"

    Niin no, ennen v. 1914 Eurooppa oli maailman ehdoton johtaja, ja 30 wee myöhemmin miehitetty maanosa... Joten, eurooppalaiset, mites meni, noin omasta mielestä? Tyhjä tila täyttyy aina jollakin, mitä se sitten lieneekään. Joten ei kai ihme, että amerikkalaisuus nousi maihin muutenkin kuin fyysisesti Normandiassa.

    En ole itsekään mikään amerikkalaisuuden kritiikitön ihannoija. Mutta ainakin niiltä osin kuin sillä tarkoitetaan jotain yleistä keskiluokkaistumista, niin ei siitä nyt pelkkää vahinkoakaan ole ollut. Ja mitä ennen aikaan melko väkivaltaisen maanosamme yleiseen rauhoittumiseen v. 1945 jälkeen tulee, niin on kai siinä amerikkalaisillakin (Kanada mukaan lukien) ainakin jokin osuus ollut. Siitä huolimatta, ettei USA:n ulkopolitiikkaa aina varauksitta kannattaisikaan.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. J. Edgar, mitä iloa on "rauhoittuneesta" maanosasta, jos vastikkeeksi siitä on tullut mauri joka saa mennä, kun mauri on tehnyt tehtävänsä? Ottaisin sen sotaisan Euroopan heti takaisin, jos vastikkeeksi saisin woketuksesta ja itseinhosta vapaan Euroopan, joka on maailman napa ja jota ahmedit, mehmetit ja kenyattat kumartavat kunnioituksen vallassa.

      Poista
    2. Tilanteet nyt tulevat vastaan semmoisina, kuin tulevat. Eurooppa liki tuhosi itsensä kahdessa maailmansodassa, ja sitten tuli kylmä sota ja ydintuhon uhka... Joten eipä ihme, että aikalaiset katselivat maailmaa pahemmin ajattematta, mitä joskus kakstuhatluvulla voisi tapahtua...

      Mutta, summa summarum, itsepä saa Eurooppa itseään tästä kiittää, noin ylisummaan. Missä lahjakkuus on suurinta, on myös lankeemus suurin, ja seuraukset kamalimmat. Ja mitä tuohon wokeltamiseen ym dorkailuun tulee, niin eräs maailmansotien välillinen jälkiseuraamus sekin on osaltaan, noin loppuviimein...

      -J.Edgar-

      Poista
    3. Tulee jos tulee, aika näyttänee.
      Sotiminen ei hyödyttäne nykytilanteessa mitään. Tai no sillä on hyötyjänsä, mutta se on huonosti hoidettua politiikkaa.
      Ihmisillä on haasteita jo muutenkin ilman sellaista kohellusta mitä se tietäisi.
      Saati sitten kauppasota ja huumesota mitkä on osalle todellisuutta johon taas liittynee talous, Piketyn talousteoria ja dollari, sekä uskontonäkemykset. Kauppaahan voisi käydä kenen kanssa sopii, mutta kun homma on petonoitu poliittisesti (lähinnä länsimaisilla arvoilla, mitä pohtinen että mitä ne on?), niin päättäjien soisi sitten itse rämpiä sieltä suostaan ylöskin. Mutta ikävä fakta vain on ettei he sitä ole "luoneet", eikä se ole yksilöistä kiinni.

      Poista
    4. Eurooppa toki munasi raskaasti maailmansodissa. Ja niiden seurauksena mm. "tytärkulttuuri" Pohjois-Amerikka kiilasi edelle. Ja nyt myös Aasiaan on kehittymässä toinen voimakeskus, josta varmasti kuullaan vielä.

      Siltikin, Euroopalla on yhä edelleen mahdollisuus toimia maailmanluokan sivilisaationa (toivottavasti myös Venäjä ainakin johonkin mittaan mukaan luettuna), onhan eurooppalaisiakin sentään "vaatimattomat" 750 miljoonaa (n. 2 x USA!)...

      https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Eurooppa

      Tosin, tämä kaikki saattaa edellyttää sellaisten valtiomieskykyjen olemassaoloa, jotka vasta jälkimaailma saattaa tunnistaa...

      -J.Edgar-

      Poista
    5. Ainahan nuo on kinanneet keskenään Euroopassa. Jenkit ain tainneet käyttää asian tilaa hyödykseen. Kuin myös britit. Ymmärtääkseni teollisuus vakoilu briteillä ja saksalaisilla oli ennen sotaa omassa lajissaan. Kumminkin kun sitten ihminen luontaisesti matkii toisiaan homma tuntunee pöhköltä.
      Sodan jälkeen taas saksalaiset insinöörit oli tervetulleita Amerikkaan. Niin mitäpä sitä niillä tavallisilla ihmisillä... tämä nyt vain on omaa pohdintaa tittelit on hienoja ja kertonee jostain kyvystä tai ajasta, mutta ihan tavallisia ihmisiä niidenkin takana yleensä on.

      Poista
  10. Sekä eurooppalaisella että pohjoisamerikkkalaisella yhteiskuntamallilla lienee puolensa; nuo paljon puhuttaneet maailman muuttoliikkeet osoittanevat parhaiten, minnekä popula haluaa, ja mistä se pyrkii pois.

    Tällä hetkellä Euroopan ja Pohjois-Amerikan välinen muuttoliike on varsin vaatimatonta (mikä kertonee sekä eurooppalaisten että amerikkalaisten olevan suunnilleen tyytyväisiä elinoloihinsa), mutta toisaalta, kumpaiseenkin kohdistuu valtava muuttopaine ns. kolmannesta maailmasta, mikä voipi vielä viedä ns. jännän äärelle...

    Olen itsekin kohdannut jopa eteläamerikkalaisia maahanmuuttajia (sic!), no onneksi lähinnä semmoisia akateemisesti suuntautuneita, for now...

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  11. ...ja mitä niihin maailmaa varisteleviin muuttoliikkeisiin tulee, niin niitähän riittää kyllä tulevaisuudessakin. Mikäpä sitten saattaisi olla esim kolmannen maailman turboahdetun väestönkasvun asiayhteys vaikkapa nyt siihen peljättyyn ilmastonmuutokseen ym. ympäristöongelmiin, noin asiallisestikin ottaen...?

    http://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2021/11/vaestonkasvun-valheet-graafit.html?m=0

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  12. Aloitettu juuri Klingen otsikossa mainittu päiväkirja. Jo alkusivut pistävät haukkomaan henkeään: Klingen on lopullisesti menettänyt järkensä valon. Aivan tolkutonta Sanna Marinin nuoleskelua ja palvontaa. Samaten valtavaa suitsutusta Annika Saarikolle, kun tämä nöyristelee Brysseliä. Klingen mielestä suomalaiset journalistit ovat "liian nationalistisia". Putinia ylistetään, samoin Erdogania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa sen järkensä olla menettänyt joku toinen.

      Poista
    2. Sanna Marin mainitaan Klingen viimeksi ilmestyneessä "vuosipäiväkirjassa" parisen kertaa ja jokseenkin neutraalissa yhteydessä. Ehkäpä minulla on ollut käsillä kirjasta erilainen painos kuin arv. Trilisserillä?

      Poista

Kirjoita nimellä.