tiistai 27. toukokuuta 2025

Revohka

 

Onnistujan muistelmat. Revohkasta revohkaan

 

Paavo Lipponen, Valtionhoitaja. Muistelmat 1995-2024. WSOY 2025,  679 s.

 

Muistelmia on yhtä montaa sorttia kuin muistelijoita. Jotkut kirjoittavat tunnustuksia ja harjoittavat itseruoskintaa, joka menee jopa tolkuttomuuksiin saakka. Sellaisiahan ovat niin Pyhän Augustinuksen ja Tolstoin kuin jossakin määrin vielä Agathon Meurmaninkin muistelmat.

Jotkut haluavat moninkertaisesti varmistaa sen, että heidän elämänsä ja tekojensa poikkeuksellinen merkittävyys ei jää huomaamatta ja selittävät sen jälkimaalimalle juurta jaksain. Matti Klingen valtavat muistelmat kuuluvat tähän sarjaan.

Sitten on näitä elämänsä möhläysten puolustelijoita, joiden tarve apologialleen paistaa joka sivulta ja sitten on vielä esimerkiksi omaa itseäänkin valloittavalla huumorilla kohtelevia, kuten Kullervo Rainio, jonka muistelmat erityisesti lapsuuden ajalta ovat vailla vertaa.

Poliitikkojen muistelmissa esille nousee keskeisenä tietenkin kirjoittajan oman henkilön toiminta ympäristössään, jossa osa toimijoista on aina vastustajia ja toinen osa enemmän tai vähemmän samanmielisiä, kaikki eivät kuitenkaan reiluja tai edes hyvänsuopia.

Poliitikon muistelmat tuppaavat helposti muodostumaan sankaritarinoiksi, joissa päähenkilö kaikesta huolimatta onnistuu saavuttamaan ainakin olosuhteisiin nähden hämmästyttävän hyviä tuloksia monien pahansuopien tahojen mielenkarvaudeksi.

Asiat saattavat mennä huonostikin, mutta miten paljon huonommin ne olisivatkaan menneet, jos olisi noudatettu kilpailevan kuppikunnan politiikkaa! Vähintäänkin muistelija on tehnyt kaiken voitavansa, vaikka suuremmat voimat kenties ovatkin onnistuneet estämään todelliset läpimurrot.

Lipponen on tässä kirjassa sikäli hyvässä asemassa, että hän pääsi aloittamaan vasta laman jälkeen, ellei nyt painiteta sitä, että maan talous oli kyllä syvimmillään laman jäljiltä, eikä missään ollut kuulutettu, että nousukausi on tulossa.

Epäilemättä lama oli suurelta osalta kotimaisten tunarien aikaansaannosta kaikkine holtittomine lainanantoineen ja ”devalvaatiota ei tule” -vakuutuksineen.

Sen hoidossakin mentiin kohtuuttomuuksiin ja kaiken kaikkiaan vertailukohdaksi tulee vuoden 1918 ajattelu valtiorikosoikeuksineen, jotka sinänsä jo osoittivat järkiintymistä sokean murha-aallon jälkeen.

No, mutta joka tapauksessa Lipposen hallitusta onni suosi sikäli, että maailmanlaajuisestikin lama taittui ja suureksi uuden tulevaisuudenuskon symboliksi tuli Nokia, Suomen toistaiseksi komein kansainvälinen karjaisu.

Varsinaiseksi saavutuksekseen kirjoittaja nostaa Suomen viemisen EU:n ytimiin, erityisesti yhteisvaluuttaan ja myös yhteisen puolustuksen rakentamisen. Hallitus otti tehtäväkseen työttömyyden puolittamisen, mikä oli jo aika hurjaa, mutta ei lopulta niinkään epärealistista, olihan se suurimmillaan epänormaalin laajaa ja tuskin saattoi sellaisena edes jatkua, tekipä mitä tahansa.

Lipposen ura eteni ”revohkasta revohkaan”. Tuota sanaa hän käyttää kirjasas kymmeniä kertoja kuvaamaan erilaisia konfliktitilanteita. Sanahan tulee venäjästä, jossa ”trevoga” tarkoittaa huolestuneisuutta, huolta tai hälytystä. Revohka on jotakin, joka rikkoo rauhallisen menon.

Omia ominaisuuksiaan ja poikkeuksellista soveltuvuuttaan suuriin tehtäviin kirjoittaja ei suinkaan kätke, vaan muistuttaa aina sopivissa kohdin, että hän pystyi puhumaan, kirjoittamaan ja neuvottelemaan neljällä kielellä ja että hän onnistui yleensä verkostoitumaan hämmästyttävän nopeasti ja laajasti.

Lipponen teki myös paljon suunnitelmallista jalkatyötä ja valmisteli Suomen johtamat kanainväliset kokoukset perusteellisesti, mikä myös johti menestyksiin, joista tuli ylitsevuotavaa kiitosta kaikkialta. Epäilijät, yleensä ruotsalaiset, joutuivat häpeään.

Tämä on tietenkin itsekehua, joka monia ärsyttää, mutta ei se ole vailla perusteita. Lipponen ei suinkaan ollut se kankeakielinen Mooses, jollaisesi hän joskus itsensä pilanpäiten kuvasi. Lienee reilua luonnehtia häntä politiikan tekoon harvinaisen kyvykkääksi henkilöksi, joka oli myös kansainvälisessä ympäristössä kuin kotonaan.

Erityistä karismaa Lipposella ei kuitenkaan ollut ainakaan puoluerajat ylittävän kansansuosion saavuttamiseksi. Itse asiassa hänellä riitti omassakin puolueessaan ja nimenomaan sen vasemmistosiivessä selkään puukottajia, jotka eivät edes tunteneet kiitollisuutta joskus saamastaan tuesta.

Sellaistahan se politiikka taitaa olla. Se sopii vain harvojen luonteelle ja todellinen poliittinen eläin on vasta se, joka osaa nauttia sekä hyvin toteutuvista suunnitelmista että myös taistelusta niiden puolesta.

Lipposen muistelmien perusteella arvioiden hän noina vuosina eli unelmaansa ja toteutti projektejaan, jotka koituivat koko kansakunnan onneksi ja menestykseksi. Pohjoinen ulottuvuus, joka nyt näyttää jo autuaasti pois nukahtaneen, oli aikoinaan sangen merkittävä ja potentiaalisesti hyödyllinen asia, kuten muukin Venäjä-yhteistyö.

Myös Putin oli noina vuosina vielä poliitikko, jonka kanssa kannatti olla yhteistyössä paremman Euroopan rakentamiseksi ja rauhan turvaamiseksi Euroopassa.

Tässä tarkoitan aikaa noin 2000-luvun alkuun saakka. Siihen saakka, eli kirjan puoliväliin olen tähän mennessä päässyt. On syytä olettaa, että kirjan jälkipuoliskossa kerrotaan vielä monesta tärkeästä asiasta.

Sanomattakin on selvää, että Lipposen muistelmat ovat vain ja nimenomaan Lipposen muistelmat. Jos asioita haluaa katsella tasapuolisemmasta näkökulmasta, on rinnalle otettava muitakin kirjoja. Muun muassa Tuomioja onkin kiitettävästi selostanut omaa toimintaansa muistelmissaan. Yhden osan niitä olen lukenutkin.

Pitänee lukea kirja loppuun.

26 kommenttia:

  1. "Sen hoidossakin mentiin kohtuuttomuuksiin ja kaiken kaikkiaan vertailukohdaksi tulee vuoden 1918 ajattelu valtiorikosoikeuksineen"

    Rinnastaisin kyllä osan Säästöpankkiryhmään johtajiin ja vieläpä luottamusmiehiin kohdistuneista siviilioikeudenkäynneistä tuohon tai sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin: lamalle haluttiin syyllinen. Epäilemättä väärinkäytöksiä ja virheellisiä liiketaloudellisia virhearviointeja oli, mutta ei tuossa määrin. A-MOT ohjelma tutki jälkikäteen niitä ja totesi, että puolet hylättiin, puolessa tuli tuomio. Lopputulos vuosien päästä oli, että valtio sai juuri omat kokonaisoikeudenkulunsa perittyä ts noista oikeudenkäynneistä eivät hyötyneet kuin niissä esiintyneet asianajajat. Eräänlainen talouden "piristysruiske" sekin.

    VastaaPoista
  2. "Lipposen muistelmat ovat vain ja nimenomaan Lipposen muistelmat. Jos asioita haluaa katsella tasapuolisemmasta näkökulmasta, on rinnalle otettava muitakin kirjoja. "

    Totta kai. Mutta riemastuttavaa onkin lukea samasta tapahtumasta eri muistelmista ja verrata niitä tutkimustietoon.

    "Erityistä karismaa Lipposella ei kuitenkaan ollut ainakaan puoluerajat ylittävän kansansuosion saavuttamiseksi."

    Tästä olen eri mieltä: kyllä porvarillisellla puolella oli Lipposta kohtaan hiljaista arvostusta, ennen muuta siksi, että hänellä oli kykyä vastustaa omaakin taustaryhmää silloin kuin katsoi yleisen edun sitä vaativan. Ero hänen ja esim Antti Rinteen välillä oli silmiinpistävä.

    VastaaPoista
  3. Ikuiset madonluvut ihmislajin ikuisista totuuksista pitäisi mielestäni aina toistaa tällaisissa yhteyksissä. Ihminen on lajityypillisesti, lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti sosiaalinen laumaeläin, ja on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin. Kaikki ihmisyys on kulttuurista ihmisyyttä, ja kulttuurit ovat kovia kognitiivisia tosiasioita.

    Yhteisöllinen organisoituminen ja "valta" eivät ole kuvattavissa eivätkä selitettävissä niillä käsitteillä, jotka ovat syntyneet ja kehittyneet yksilötietoisuuden maailmassa. "Valta" on olemuksellisesti "maaginen" asia. Yksilön kokemuksellinen "tahto" on edelleenkin erityistä regressoivaa metodia, "hypnoosia", käyttäen palautettavissa alkuperäiseen kollektiivisen "vallan" muotoonsa, jolloin hämmästykseksemme huomaamme, että yksilöllinen "tahto" voikin siirtyä henkilöltä toiselle.

    Omaa valistuneisuuttamme kuvaa lähinnä se, että pidämme "hypnoosia" jonkinlaisena kuriositeetti-ilmiönä, vaikka se itse asiassa on tajunnan ja tietoisuuden ilmiöistä keskeisin -- yksi sosiaalista ominaislaatuamme eniten ilmentävä seikka. Sitä on voitu käyttää psyyken rakenteiden tutkimisessa, ja itse asiassa tavat joilla "minuutemme" muodostuu, ovat saaneet ratkaisevaa selvyyttä nimenomaan hypnoosissa tuotettujen "sivupersoonien" ominaisuuksia tutkimalla.

    Toinen juttu, jota nimenomaan omien valtataistelijoidemme yhteisöllistä roolia jäljitettäessä pitäisi ottaa homioon, on oman kulttuuripiirimme "ajatushistoria", jossa eurooppalainen uusi aika on ollut koko ihmissuvun historiassa aivan erityislaatuista. On se ja sama, pidämmekö "inhimillistä kehitystä" jollain lailla "ohjelmoituna" historiallisena prosessina, vai kuittaammeko kulttuuriset emergenssit Spenglerin tavoin vain "huutona joka kohoaa ihmisen rinnasta" -- joka tapauksessa on niin, että juuri eurooppalainen uusi aika on ajatuksellisilla ominaisuuksillaan muuttanut ihmisen elinehtoja ja maailmaa miljoonakertaisesti enemmän kuin mitä ne olivat muuttuneet koko ihmissuvun historian miljoonan edeltävän vuoden kehityshistorian aikana.

    Isossa kuvassa omat poliitikan Pekkamme ja Paavomme näyttäytyvät ideologisiin maailmoihinsa käpertyneiltä valtamaageilta, jotka omissa liemissään uiden epätoivoisesti yrittävät rantautua "niihin pöytiin joissa tärkeimmistä asioista päätetään" -- ymmärtämättä sitä väistämätöntä, "vallan" ominaislaatuun kuuluvaa totuutta, että mitä enemmän "valtaa" joku sisäänsä incorporoi, sitä vähemmän personoitunutta se on. Niissä tavoitelluimmissa valtapöydissä istuvat vain valtamagian syvimmin hypnotisoimat yksilöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se valta on kovaa todellisuutta niin sen käyttäjälle kuin se kohteena oleville - kysy vaikka Stalinin ammuttamilta. Toki valta on aina yhteisöllistä siinä mielessä, että se perustuu laumalajin sosiaaliseen hierarkiaan.

      Eikä valta ole mitään magiaa: se on jonkun tahon tai henkilön kykyä palkinnolla, rangaistuksella taikka taivuttelemalla saada toinen henkilö tai ryhmiä tekemään tai olemaan tekemättä jotain vallankäyttäjän haluamaa, yleensä resursseja. Muu on sanamagiaa.

      Poista
    2. "..joka tapauksessa on niin, että juuri eurooppalainen uusi aika on ajatuksellisilla ominaisuuksillaan muuttanut ihmisen elinehtoja ja maailmaa miljoonakertaisesti enemmän kuin mitä ne olivat muuttuneet koko ihmissuvun historian miljoonan edeltävän vuoden kehityshistorian aikana."

      Näitä miljoonakertaisia muutoksia onkin luvassa isossa kuvassa tulevaisuudessa ja ne näkyvät jo. Miten menee noin omasta mielestäsi Euroopassa ilmastollisesti eurooppalaisen uuden ajan kuluttajan menestystarinan jatko-osassa, joka on markkinoitu globaalisti länsimaalaisen edistyksen nimissä?

      Golf-virran on arvioitu heikentyvän merkittävästi jo tänä vuonna. Euroopassa vietetään laajalti kylmää toukokuuta eivätkä alkukesän ennusteet sen lämpimämmiltä näytä. Ilmastotutkijat pohtivat Golf-virrassa tapahtuvien muutosten osuutta asiaan. Pahimmat skenaariot kuten AMOC:n (Atlantic Meridional Overturning Circulation) pysähtyminen tai merkittävä heikentyminen tuovat nimittäin tulevaisuudessa Suomeen Pohjois-Siperian ilmaston.

      Kyseessä ei siis ole uusi venäläinen innovaatio vaan asiaan voi todeta vain surkuhupaisasti, että Siperia opettaa.

      Lähde:
      https://www.arcticiceproject.org/the-looming-threat-what-happens-if-the-gulf-stream-shuts-down/

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/golfvirran-pysahtymisen-riski-luultua-suurempi-suomeen-kohdistuisi-hyytava-muutos/9040474

      Poista
  4. Poliittisista johtajista tulee mieleen sanonta: valtaa ei anneta, se otetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tietenkään, kyse on resurseista eikä niitä ilmaiseksi jaella - paitsi toteutuvassa kommunismissa, jossa niitä vain haetaan tarpeen mukaan tavarahuoneista, se on vain toteuttamista vailla oleva järjestelmä...

      Poista
  5. No yleensäkin puolueen johtoon päästäkseen täytyy olla melkoinen "jyrä"
    luonteeltaan. Kilpailijat on voitettava, joskus arveluttavin keinonkin.

    VastaaPoista
  6. Poliitikkojen muistelmia en viitsisi lukea: itsekehua toiseen sfääriin.
    Yrjö Leinon kyllä, mutta on divarissakin kallis. Julkaisu kiellettiin valvontakomission toimesta. Jos olisi julkaistu, valvontakomission vaatimuksista huolimatta, olisi Leino joutunut: Niilo Lauttamuksen kielikuvia mukaillen, katsomaan "kierreputkia väärältä puolelta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrjö Leinon ns. muistelmat julkaistiin 1990-luvun alkuvuosina lyhentämättömänä uusintapainoksena. Luin sen silloin: asiasisällöltään aivan mitätön, kuivakiskoinen opus.

      Mikään "valvontakomissio" ei sitä kieltänyt. Sen kieltäminen ja sen mukana ns. sensaatioarvo on nähtävä vuoden 1958 kiristyvää ulkopoliittista taustaa vasten. Kun se lopulta yli kolme vuosikymmentä myöhemmin ilmestyi, se oli tyhjentynyt 1950-luvun lopun merkityksistään.

      Poista
    2. Ok. En tunne suomalaisen kommunismin historiaa kovinkaan hyvin.

      Poista
  7. Vai oli se suomalaisten pakottaminen rysselin ruplan käyttöön muka saavutus. Se oli töllöntyö, monen arvioitsijan mukaan (mm Väyrys-Puavo) perustuslain rikkomus eli valtiopetos. Perustuslakia muutettiin pääministerin ilmoituksella ja eduskunnan äärimmäisen yksinkertaisen enemmistön siunauksella, ilman lakimuutoskoukeroita.

    Viidestä Pohjoismaasta neljä menestyy taloudellisesti. Suomi on syöksykierteessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja silloin kun oli oma markka, jota voitiin vapaasti devalvoida, oltiin pohjoismaiden vaurain maa, käytiin hienoilla autoilla ja vaatteilla leveilemässä Ruotsissa ja Tanskassa...

      Poista
    2. Näiden muistelmien kiinnostavimpia pointteja onkin jos Lipponen yhä pitää euroon menemistä oikeana ratkaisuna. Olisi tavallaan uskomatonta mutta toisaalta ei, suomalaiselta ammattipoliitikolta. Amatöörejä takaisin politiikkaan, sellaisiahan olivat Paasikivi, Linkomies jne.
      -jussi n

      Poista
    3. Lipposen ja Niinistön yhdessä ajama liittyminen euroon, ilman kunnon keskustelua, oli selkeä virhe. Piste.

      Poista
    4. Devalvaation maksoivat aina ja vain ne, joilla ei ollut maita ja mantuja, kultaa tai amerikan optioita. Vain muutama hugge säästötilillä pahan päivän varalle.

      Poista
    5. "Devalvaation maksoivat aina ja vain ne, joilla ei ollut maita ja mantuja, kultaa tai amerikan optioita."

      Tosi on, devalvaatio oli vain poliittisesti hyväksyttävämpää kuin maltillinen palkkalinja, sama ongelma oli euroon liityttäessä kun d-vitamiini ei ollut enää käytössä.

      Poista
    6. Tämän rysselinrupla-kiinnittymisen "maksavat aina ja vain " ne, jotka menettävät työpaikkansa jokaisessa globaalissa suhdannenotkahduksessa.

      Poista
    7. Siellä "rysselinrupla-alueen" ulkopuolellako se onnela siintää pienellä, vientiteollisuuteen perustuvassa maassa, tervemenoa vaan Pohjois-Korean - taikka Pentti Linkolan - viitoittamalla tiellä. EU nyt vaan on paras, joskaan ei täydellinen, vaihtoehto, mikä Suomella on tarjolla.

      Poista
    8. "menettävät työpaikkansa jokaisessa globaalissa suhdannenotkahduksessa."

      Olisiko sitten parempi devalvaation tai muun ostovoiman alenemisen aiheuttama pikkuhiljaa tapahtuva kurjistuminen kansainväliseen kauppaan perustuvassa maailmassa - vai omavaraistalouteen perustuva kurjala. Työttömyys on kieltämättä yksilölle tragedia, mutta suuressa kuviossa osa sitä "luovaa tuhoa" joka markkinataloudessa tuo enemmistölle korkeamman elintason kuin ensiksi mainittu vaihtoehto: kummassa sitä oli enemmän 1950-luvulla vai nyt?

      Poista
    9. "Luova tuho" voi kohdistua - ja kohdistuukin - myös kokonaiseen maahan silloin, kun se hinnoittelee itsenä ulos markkinoilta.

      Tuotanto ja työpaikat vain siityvät muihin maihin, joissa kustannustaso on hallinnassa.

      Suomen kohdalla näin on pitkälle jo käynytkin. Myös julkisen sektotin menot ovat ovat aivan liian suuret Suomen kantokykyyn ja veropohjaan nähden, mikä ajaa verot tappiin. Tämä taas kertautuu tuotannon kustannuksiin. Ja vihreä "kunnianhimo" sekä yleinen yritys- ja yrittäjävihamielisyys vain kiihdyttävät Suomen alasajoa.

      Näillä tässä nyt mennään. Kohti konkurssia.

      Ja kaikki yrityksetkin korjata tilannetta edes vähän ovat jyrkästi tuomittavia.

      Poista
    10. Rysselinrupla-alueen raja ei ole kaukana koreassa, se on länsirajamme. Eeuu ei ole paras vaihtoehto, kuten nähdään Sveitsin, Norjan ja Islannin esimerkistä.

      Kukaan ei kai haikaile devalvaatiota eli valtiovallan määräämän valuuttakurssin heikennystä; nykyaikaa on kelluva valuutta, jonka kautta globaalimarkkina hinnoittelee viennin hintaa, kuten Ruotsissa. Rysselinruplakin kelluu, muttei Suomen tahtiin.

      2008 finanssikriisissä Ruotsin raha halpeni yli viidenneksen rysselinruplaan nähden, mutta maan bkt ei romahtanut. Suomessa romahti. Kelluva valuutta pehmentää talouden luovaa tuhoa, ja antaa aikaa uudistuksiin.

      Sitäpaitsi 1960-70-lukujen devalvaatio-inflaatiokierre Suomessa oli aikaa, jolloin reaalielintaso nousi kohisten. Suomalaiset autoistuivat, asuminen väljeni, kesälomailu alkoi enemmistöllä jne. Palkat nousivat nopeammin kuin hinnat, keskimäärin.

      Nyt laitan karttakepin takaisin nurkkaan, puolapuiden viereen.

      Poista
  8. Kun se parasta oli, se työtä ja taistelua oli.
    Kesällä 1993, kun jo oli nähtävissä että Paavo Tapio Lipponen oli oleva Suomen seuraava pääministeri, minulla oli tilaisuus toimia eräiden kesäpäivien ajan hänen "seurustelu-upseerinaan". Oli mielenkiintoista ja antoisaa nähdä ihminen otsikkojen ja mediapeilin takana, hajoamassa olevan avioliiton ja nousussa olevan valtiomiesuran taitoskohdassa. Etuoikeus joka vain harvalle on suotu, varsinkin Lipposentapaisen miehen kohdalla. Hän oli ainoa ajateltavissa ollut poliitikko joka pystyi tuossa määrin menestyksellä hoitamaan sen "revohkan", lama-Suomen loppuselvityksen jälkeisen uudelleensuuntiman, ja teki sen oikeasti huolellisen taustatyön ja järkeilyn kautta.

    Mitä sitten jatkossa tapahtui, oli merkitsevässä määrin oma juttunsa, mutta viime vuosituhannen lopun saavutusten merkitys on - erheineenkin - niin merkittävä, ettei se koskaan voi jälkikäteen saavuttaa sitä arvostusta joka sille kuuluu.

    Tietysti on selvää, että Lipposen jälkeiset sosialidemokratian kipuilut ja harhailut, tarkoituksen haku, maksoivat oman menneisyytensä hintaa, mutta sukupolvien työn hukkaaminen kuitenkin oli anteeksiantamatonta. Vielä vuosien 2003-2005 varapääministeri ja "ohjelmakoordinaattorin" Kalliomäen kaudella sentään pyrittiin alasvajonneiden vaalien jälkeen kohtalaisen vilpittömään analyysiin ja johtopäätösten tekoon, mutta sittemmin kaikesta tuollaisesta näytetään tarpeettomana luovutun.
    ps.
    Kun yhteisvaluutasta oli kyse, Paasio oli Parkanossa puhumassa. Kysyin hänen mielipidettään ja perustelujaan eurosta. Hän puhalsi pitkään, sanoi että pitikö pilata hyvä sunnuntaipäivä, eikä sanonut haluavansa puhua asiasta, mutta sanoi kuitenkin: ei hän sitä puolla. Tuon selkeämmin, suoranaisin fyysisin efektein ei kahden puheenjohtajan näkemyseroja voi esittää, demonstroimatta pätkääkään. Kyllä tiesin Pertin näkemyksen, mutta sitä vartenhan kysymys esitään, että näkemyksissä olevia eroja tulee esiin, kuten tuolloin kenteis poikkeuksellisenkin voimallisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lipposen hyviä tekoja kiistämättä, se oli Nokia joka repi Suomen suosta. Julkinen sektori rakennettiin vuoden 2008 huipun tasolle (ennen finanssikriisiä) ja se on siellä velalla pidetty.

      Poista
  9. "Revohka... Sanahan tulee venäjästä, jossa ”trevoga” tarkoittaa huolestuneisuutta, huolta tai hälytystä."

    Venäjällä ei syntynyt varsinaista filosofiaa/logiikkaa, mutta 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa kehittyi idealismi nimeltään sofiologia. Sofiologian määritelmä: "jumalan viisautta korostava kristillinen perinne". (tieteenmerkkipankki.fi/wiki/Teologia:Sofiologia)

    Logiikka voinee väittää tässä määritelmän tapauksessa, että ns. kristillinen perinne voi tarvittaessa korostaa mikä jossakin tilanteessa on jumalan viisautta.

    Voidaan väittää, että mainittu kristillinen perinne oli silloin (1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa) perustunut Iivana Julman luomaan ideaan, että Moskova on kolmas Rooma.

    Jatkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiasta toiseen: "huolestuneisuutta"

      On aivan sydäntä repivää TV:n näkymä se, että palestiinalaiset jouksevat tiheänä, satojen massana hakemaan ruokaa, lapsillakin on kattila mukana. Miksi HAMAS ei järjestänyt rahvalleen elantoa silloin, kun käytti kaikki rahansa rakentamaan maanalaisia superkokonaisuuksia hyökätäkseen juutalaisten kimppuun? Ensimmäinen vastaus tähän kysymykseen tyrkkäsi itsensä, että HAMAS ei edistäkään/ei edustakaan palestiinalaista rahvasta, vaan se tuli sinne jostain muualta.

      Kuka järjesti tämän sodan?

      Poista

Kirjoita nimellä.