Nollamaahanmuutto
Hallitsematon maahanmuutto oli ainakin näkyvin
syy siihen, että Englanti erosi EU:sta. Olihan sinne tulvinut väkeä entisistä
siirtomaista jo vuosikymmeniä, mutta entisen maailmanvallan kunnialle lienee käynyt
se, että Brysselin kolmannen luokan pikkupoliitikot määräsivät nyt asioista,
joihin ennen niin mahtavalla Westminsterin palatsilla ei ollut enää mitään sanomista.
Brexitin jälkeen ei maahanmuutossa
sitten tapahtunutkaan mitään olennaista ja paremmintietävät riemuitsivat
saadessaan sanoa, ettei sille ilmiölle kukaan mitään mahda, mikä tuli sitten todistettua.
Ei-toivotun maahanmuuton tai yleensä
maahanmuuton vähentämisestä tuli sitten asia, jota kaikki pääministerit vuodesta
2010 lähtien julistivat kannattavansa, toiteaa ”Bagehot” 14.-20.11.26 ”Economistissa”
(Is Britain ready for net-zero immigration?).
Yrityksistä seurasi vain suuri
epäonnistuminen. Vuonna 2004 joka kymmenes britti oli ulkomailla syntynyt, nyt
sitä on jo joka viides. Vain itsepäiset tosiasioiden kieltäjät saattoivat enää
sanoa, että tilanne on hallinnassa, totean tähän.
Mutta, ihmeellistä kyllä, nyt tilanne on äkkiä
täysin muuttunut. The Economistin oikeistopopulistiksi luokittelema Nigel
Farage teki aivan äskettäin eli vuonna 2024 ”villin ehdotuksen”. Hän sanoi,
että nettomaahanmuutto pitäisi saada nollatasolle.
Ottaen huomioon, että edellisenä vuonna maahanmuuttajia
oli ollut peräti 944 000 henkeä, tämä kuulosti täydelliseltä huuhaalta.
Mutta kuinka ollakaan, nyt tämä
skenaario näyttää toteutuvan. Maahanmuuttajien määrä on romahtanut. Asiaan perehtyneen tutkijan ennusteen mukaan
maahanmuuton määrä tänä vuonna saattaa jäädä jopa negatiiviseksi. Todennäköisesti
maasta lähtijöitä kertyy 54000 henkeä enemmän kuin maahan muuttavia.
Englannissa (UK), kuten monessa muusakin
maassa oli jo syntynyt liike maahanmuuttajien palauttamiseksi, nyt sen sijaan
kuka ties joudutaan piankin kaipaamaan tulijoita, jotka paisuttivat BKT:tä,
arvelee ”Economist”, jolle asioiden rahallinen puoli tiuetenkin on kovin läheinen.
Nyt ilmassa on jo kaipausta palata
vanhaan vapaaseen liikkuvuuteen. Aiemmin kielletyt ideat nousevat esille, ”Once
verboten ideas are already being aired” maalailee kirjoittaja.
Saksankielinen sana ”verboten”
ilmeisesti tuntuu englantilaisen korvaan tehokkaammalta, kuin kotimainen ”forbidden”.
Siinä taitaa olla myös ihan tietty konnotaatio. Samassa lehden numerossa sitä
käytetään parissakin eri artikkelissa.
Olipa maahanmuuton taloudellisen hyödyn
kansa miten tahansa, minusta hämmästyttävintä on sen tavattoman nopea tyrehtyminen.
Syytä siihen ei ”Economistin” kolumnisti yritäkään selvittää.
On ilmeistä, että kaiken takana on
hallituksen politiikka. Mitään oleellista muutosta Britannian taloudessa ei ole
tapahtunut. Luultavasti sen houkuttelevuus maahanmuuttajille on kuitenkin vähentynyt
joihinkin muihin maihin verrattuna.
Englannin tapaus on meidänkin
kannaltamme hyvin kiinnostava. Meillä näkyy kiisteltävän kovasti ns.
palautuslaista, jonka jotkut väittävät rikkovan törkeästi monenlaisia sitovia lakeja
ja normeja, jotka eivät ole pelkästään EU:sta peräisin.
Maahan kerran laittomasti tulleet siis
on nyt vain pakko palkita samoilla sosiaalieduilla kuin omat kansalaisetkin,
sen sijaan että maahantunkeutujia rankaistaisiin rajanloukkauksesta ja
lähetettäisiin takaisin. Meillä ei siis olisi mitään mahdollisuutta edes valita
sellaisia maahanmuuttajia, joita haluamme ja torjua sellaisia, joita emme
halua.
Itse asiassa koko ajatus toivotuista
ja ei-toivotuista saattaa olla niin sanotusti epäkorrekti. Ei-toivotuista
aineksista puhuminen vie helposti käräjille ja herkkätuntoiset edistykselliset piirit
ymmärtävät jo senkin, että asian ajatteleminekin on kiellettyä.
Kokemamme äkillinen maahanmuuttosokki, on jo
muuttanut sekä fyysistä että henkistä ympäristöämme. Se heijastaa vaikutuksiaan
kaikkialle, jopa tyhmimpien ajatteluun. Paradoksaalisesti nuo viime mainitut
löytyvät helposti juuri älymystöksi itsensä kokevien piiristä.
Maahanmuutolla on tietenkin ollut myös
myönteisiksi luettavia vaikutuksia. Sen pitkäaikaisia nettovaikutuksia ei kuitenkaan
ole taidettu eri tyhmien osalta vakavasti tutkia edes talouden kannalta.
On tietenkin syytä korostaa, että talous
on tässä yhtä vähämerkityksellinen asia, kuin se olisi siinä tapauksessa, että
Venäjä valloittaisi maamme. Kulttuuri (ei siis kyltyyri) on tässä se olennainen
asia.
Tulijoissa on ollut sekä hyvin lahjakasta
ja ahkeraa väkeä, että sellaisia henkilöitä, joiden kulttuuri -ellei sen
olennaisista elementeistä luovuta- jo tekee mahdottomaksi omaksua maassamme
vallitsevia arvoja ja normeja, saati niitä kunnioittaa.
Aikoinaan Englannissa olli voimassa ns. Test
Act, joka tarkoitti, että jokaisen julkiseen virkaan pyrkivän oli
nautittava pyhä ehtoollinen anglikaanisen kaavan mukaan. Katolinen viides
kolonna pyrittiin eliminoimaan tällä tavalla.
Koska meillä eräänlaista kvasipyhyyttä
nauttii nyt ateismi, johon julkinen hallintomme ja kulttuurimme yhä selkeämmin
nojaavat, on selvää, että elleivät maahanmuuttajat suvaitse sitä, he eivät voi
aidosti integroitua yhteiskuntaamme.
Ajatuskokeena
voisi kuvitella, että uskollisuus ateistiselle esivallalle pitäisi vaatia
jokaiselta maahamme vakituisesti asettuvalta. Ateismi on juuri se asia, jota
profeetta Muhammed vihasi kaikkein leppymättömimmin, ei kristinusko tai edes
juutalaisuus.
Tuollaiset lait eivät kuitenkaan kuulu pluralistiseen
yhteiskuntaan, mutta mikäli hallitsematon väestökehitys saa kyllin kauan
jatkua, kuuluu koko pluralismi pian menneisyyteen ja siitä meidän on syytä olla
huolissamme. Emmehän me hyväksy sitäkään ajatusta, että kristillisyyttään
julistava Venäjä alkaisi täällä määrätä siitä, mikä on kiellettyä ja mikä
sallittua
Taloudellakin
on suuri merkitys, etenkin juuri nyt tälle meidän maallemme, joka vanhasta
tottumuksesta jakelee komeasti lainarahojaan oikealle ja vasemmalle. Ehkäpä meidänkin
olisi syytä kokeilla maahanmuuton jyrkkää leikkaamista, kuten Britanniassa on
tehty? Sitten voisimme katsoa, tuleeko entisiä aikoja ikävä vai ei.
Englanti ja Tanska ovat vanhoja
suomalaisten esikuvamaita ja molemmat ovat nyt näköjään omaksuneet selkeän linjan
sellaisessa kysymyksessä, jonka parissa mekin kamppailemme.
Sen sijaan, että vain voivoteltaisiin
ei-toivotun maahanmuuton pysäyttämisen mahdottomuutta, olisi syytä aloittaa
keskustelu siitä, miten nuo maat ovat toimineet ja miten se ”mahdoton” siellä
on ollut mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita nimellä.