keskiviikko 18. marraskuuta 2026

Maahanmuuton hyödyt ja haitat

 

Nollamaahanmuutto

 

       Hallitsematon maahanmuutto oli ainakin näkyvin syy siihen, että Englanti erosi EU:sta. Olihan sinne tulvinut väkeä entisistä siirtomaista jo vuosikymmeniä, mutta entisen maailmanvallan kunnialle lienee käynyt se, että Brysselin kolmannen luokan pikkupoliitikot määräsivät nyt asioista, joihin ennen niin mahtavalla Westminsterin palatsilla ei ollut enää  mitään sanomista.

       Brexitin jälkeen ei maahanmuutossa sitten tapahtunutkaan mitään olennaista ja paremmintietävät riemuitsivat saadessaan sanoa, ettei sille ilmiölle kukaan mitään mahda, mikä tuli sitten todistettua.

       Ei-toivotun maahanmuuton tai yleensä maahanmuuton vähentämisestä tuli sitten asia, jota kaikki pääministerit vuodesta 2010 lähtien julistivat kannattavansa, toiteaa ”Bagehot” 14.-20.11.26 ”Economistissa” (Is Britain ready for net-zero immigration?).

       Yrityksistä seurasi vain suuri epäonnistuminen. Vuonna 2004 joka kymmenes britti oli ulkomailla syntynyt, nyt sitä on jo joka viides. Vain itsepäiset tosiasioiden kieltäjät saattoivat enää sanoa, että tilanne on hallinnassa, totean tähän.

     Mutta, ihmeellistä kyllä, nyt tilanne on äkkiä täysin muuttunut. The Economistin oikeistopopulistiksi luokittelema Nigel Farage teki aivan äskettäin eli vuonna 2024 ”villin ehdotuksen”. Hän sanoi, että nettomaahanmuutto pitäisi saada nollatasolle.

       Ottaen huomioon, että edellisenä vuonna maahanmuuttajia oli ollut peräti 944 000 henkeä, tämä kuulosti täydelliseltä huuhaalta.

       Mutta kuinka ollakaan, nyt tämä skenaario näyttää toteutuvan. Maahanmuuttajien määrä on romahtanut.  Asiaan perehtyneen tutkijan ennusteen mukaan maahanmuuton määrä tänä vuonna saattaa jäädä jopa negatiiviseksi. Todennäköisesti maasta lähtijöitä kertyy 54000 henkeä enemmän kuin maahan muuttavia.

       Englannissa (UK), kuten monessa muusakin maassa oli jo syntynyt liike maahanmuuttajien palauttamiseksi, nyt sen sijaan kuka ties joudutaan piankin kaipaamaan tulijoita, jotka paisuttivat BKT:tä, arvelee ”Economist”, jolle asioiden rahallinen puoli tiuetenkin on kovin läheinen.

       Nyt ilmassa on jo kaipausta palata vanhaan vapaaseen liikkuvuuteen. Aiemmin kielletyt ideat nousevat esille, ”Once verboten ideas are already being aired” maalailee kirjoittaja.

        Saksankielinen sana ”verboten” ilmeisesti tuntuu englantilaisen korvaan tehokkaammalta, kuin kotimainen ”forbidden”. Siinä taitaa olla myös ihan tietty konnotaatio. Samassa lehden numerossa sitä käytetään parissakin eri artikkelissa.

        Olipa maahanmuuton taloudellisen hyödyn kansa miten tahansa, minusta hämmästyttävintä on sen tavattoman nopea tyrehtyminen. Syytä siihen ei ”Economistin” kolumnisti yritäkään selvittää.

      On ilmeistä, että kaiken takana on hallituksen politiikka. Mitään oleellista muutosta Britannian taloudessa ei ole tapahtunut. Luultavasti sen houkuttelevuus maahanmuuttajille on kuitenkin vähentynyt joihinkin muihin maihin verrattuna.

        Englannin tapaus on meidänkin kannaltamme hyvin kiinnostava. Meillä näkyy kiisteltävän kovasti ns. palautuslaista, jonka jotkut väittävät rikkovan törkeästi monenlaisia sitovia lakeja ja normeja, jotka eivät ole pelkästään EU:sta peräisin.

        Maahan kerran laittomasti tulleet siis on nyt vain pakko palkita samoilla sosiaalieduilla kuin omat kansalaisetkin, sen sijaan että maahantunkeutujia rankaistaisiin rajanloukkauksesta ja lähetettäisiin takaisin. Meillä ei siis olisi mitään mahdollisuutta edes valita sellaisia maahanmuuttajia, joita haluamme ja torjua sellaisia, joita emme halua.

         Itse asiassa koko ajatus toivotuista ja ei-toivotuista saattaa olla niin sanotusti epäkorrekti. Ei-toivotuista aineksista puhuminen vie helposti käräjille ja herkkätuntoiset edistykselliset piirit ymmärtävät jo senkin, että asian ajatteleminekin on kiellettyä.

        Kokemamme äkillinen maahanmuuttosokki, on jo muuttanut sekä fyysistä että henkistä ympäristöämme. Se heijastaa vaikutuksiaan kaikkialle, jopa tyhmimpien ajatteluun. Paradoksaalisesti nuo viime mainitut löytyvät helposti juuri älymystöksi itsensä kokevien piiristä.

       Maahanmuutolla on tietenkin ollut myös myönteisiksi luettavia vaikutuksia. Sen pitkäaikaisia nettovaikutuksia ei kuitenkaan ole taidettu eri tyhmien osalta vakavasti tutkia edes talouden kannalta.

      On tietenkin syytä korostaa, että talous on tässä yhtä vähämerkityksellinen asia, kuin se olisi siinä tapauksessa, että Venäjä valloittaisi maamme. Kulttuuri (ei siis kyltyyri) on tässä se olennainen asia.

       Tulijoissa on ollut sekä hyvin lahjakasta ja ahkeraa väkeä, että sellaisia henkilöitä, joiden kulttuuri -ellei sen olennaisista elementeistä luovuta- jo tekee mahdottomaksi omaksua maassamme vallitsevia arvoja ja normeja, saati niitä kunnioittaa.

       Aikoinaan Englannissa olli voimassa ns. Test Act, joka tarkoitti, että jokaisen julkiseen virkaan pyrkivän oli nautittava pyhä ehtoollinen anglikaanisen kaavan mukaan. Katolinen viides kolonna pyrittiin eliminoimaan tällä tavalla.

        Koska meillä eräänlaista kvasipyhyyttä nauttii nyt ateismi, johon julkinen hallintomme ja kulttuurimme yhä selkeämmin nojaavat, on selvää, että elleivät maahanmuuttajat suvaitse sitä, he eivät voi aidosti integroitua yhteiskuntaamme.

        Ajatuskokeena voisi kuvitella, että uskollisuus ateistiselle esivallalle pitäisi vaatia jokaiselta maahamme vakituisesti asettuvalta. Ateismi on juuri se asia, jota profeetta Muhammed vihasi kaikkein leppymättömimmin, ei kristinusko tai edes juutalaisuus.

    Tuollaiset lait eivät kuitenkaan kuulu pluralistiseen yhteiskuntaan, mutta mikäli hallitsematon väestökehitys saa kyllin kauan jatkua, kuuluu koko pluralismi pian menneisyyteen ja siitä meidän on syytä olla huolissamme. Emmehän me hyväksy sitäkään ajatusta, että kristillisyyttään julistava Venäjä alkaisi täällä määrätä siitä, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua

       Taloudellakin on suuri merkitys, etenkin juuri nyt tälle meidän maallemme, joka vanhasta tottumuksesta jakelee komeasti lainarahojaan oikealle ja vasemmalle. Ehkäpä meidänkin olisi syytä kokeilla maahanmuuton jyrkkää leikkaamista, kuten Britanniassa on tehty? Sitten voisimme katsoa, tuleeko entisiä aikoja ikävä vai ei.

       Englanti ja Tanska ovat vanhoja suomalaisten esikuvamaita ja molemmat ovat nyt näköjään omaksuneet selkeän linjan sellaisessa kysymyksessä, jonka parissa mekin kamppailemme.

        Sen sijaan, että vain voivoteltaisiin ei-toivotun maahanmuuton pysäyttämisen mahdottomuutta, olisi syytä aloittaa keskustelu siitä, miten nuo maat ovat toimineet ja miten se ”mahdoton” siellä on ollut mahdollista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita nimellä.