lauantai 10. helmikuuta 2018

Aisankannattamisen peruskysymyksiä



Aisankannattaja , sarvikuono ja käki

Aisankannattajaa eli miestä, jonka vaimoa toinen mies saa käyttää seksuaalisesti, kutsutaan englanniksi nimellä cuckold eli käki, mikä on varsin typerää, koska käkihän juuri on se, joka jymäyttää muita lintuja muniessaan niiden pesään.
Onhan sanalla muitakin sivumerkityksiä ja sen synonyymien yhteisenä piirteenä on tietty halveksittavuus ja epämiehekkyys.
Sivumennen sanoen, venäjäksi aisankannattaja on rogonosets eli sarvikuono ja vaimon rakastajan sanotaan panevan sarven aviomiehen otsaan.
Meillä joskus 70-luvulla tunnettu, Moskovalle uskollisista käytetty ilmaus sarvikuono nauratti venäläisiä kovasti. Siitäpä juuri oli kysymys noiden hölmöjen kanssa.
Mutta onko aisankannattajuus eli aisurius epämiehekkyyden merkki? Kyse toki on usein myös eräänlaisesta seksuaalisesta erikoisuudesta (kieroutumia ei ole eikä voikaan olla, niin), josta asianomainen saa nautintoa. Lienee sukua masokismille.
Masokismia pidetään usein feminiinisenä ominaisuutena, mutta tuskinpa asialle on erityisiä todisteita. Herra Sacher-Masoch oli mies, ainakin. Naiselliset dominat tunnetaan, dominus taitaa kuulua lähinnä kirkon terminologiaan. Seksologit lienevät tätäkin asiaa tutkineet.
Ns. alfauroksen käyttäytymiskaavaan aisurius kuitenkaan tuskin kuuluu ainakaan nykyisin. Mutta onko asia aina ollut näin? Aikoinaanhan rakkaudesta riutuvat ritarit tekivät kaiken maailman urotekoja miellyttääkseen nirsoa kaunotarta, jonka käsiin luovutettiin pateettisesti oma henki ja mitä arvokasta nyt oli käytettävissä. Kunniaa tuskin sentään.
Asiaa tietenkin opittiin härskisti käyttämään hyväksi. La belle dame sans merci on satujen klassinen hahmo. Säälimätön kaunotar asuu jollakin vaikeapääsyisellä lasivuorella, kutsuu luokseen kosijoita, joilla teettää mahdottomia tehtäviä. Ellei homma onnistu, seuraa kuolema. Siitä huolimatta onnettomat (vähä-älyiset?) urokset yhä uudelleen ryhtyvät tehtävään ja tuhoutuvat.
Aivan harvinaisena kai täytyy pitää Schillerin runon Der Handschuh palvojahahmoa. Runon kehyksenähän on kuninkaallinen leijonatarha, jota hoviväki, kaunottaret mukaan lukien, on kerääntynyt katsomaan:

Vor seinem Löwengarten,
Das Kampfspiel zu erwarten,
Saß König Franz,
Und um ihn die Großen der Krone,
Und rings auf hohem Balkone
Die Damen in schönem Kranz.

Sitten neiti Kunigunde pudottaa ikään kuin sattumalta hansikkaansa petojen keskelle ja sanoo kosijalleen, että kun tämän lempi nyt on niin kovin kuumaa, niin sen voisi todistaa vaikkapa hakemalla tuo hansikas.
Nuorukainen hyppää kuin hyppääkin aarretta hakemaan ja onnistuu vielä palaamaan takaisinkin. Se herättää suurta kohua ja ihailua ja neiti Kunigunde on hänkin ihastuksissaan. Mutta mitä tekeekään nuori ritari:

Und mit Erstaunen und mit Grauen
Sehen's die Ritter und Edelfrauen,
Und gelassen bringt er den Handschuh zurück.
Da schallt ihm sein Lob aus jedem Munde,
Aber mit zärtlichem Liebesblick -
Er verheißt ihm sein nahes Glück -
Empfängt ihn Fräulein Kunigunde.
Und er wirft ihr den Handschuh ins Gesicht:
"Den Dank, Dame, begehr ich nicht!"
Und verläßt sie zur selben Stunde.

Urospa heittääkin hansikkaan vasten neidon naamaa ja sanoo kylmästi, ettei hän kiitoksia pyydä, lähtien pois.
Minusta juttu kuulostaa omituiselta. Nythän tarjolla oli juuri se ihanuus, mitä nuori herra halusi ja sitä paitsi hän oli kaikkien sankari. Olisipa passannut pasteerata hovissa Kunigunden kanssa, koko neitokatraan huokaillessa ja miesten kadehtiessa!
Itse ajattelin nuorempana, että miehen käytös oli kyllä sopimatonta ja tyhmääkin. Sitä paitsi se oli epäuskottavaa.
Mutta kunnia on katkera juoma, kuten sanotaan. Joka tapauksessa on ymmärrettävää, että neito koettele esulhasehdokkaita, ennen kuin uhraa aarteensa. Eihän niitä ole kuin se yksi. Miksi nyt herra Delorgesin piti niin kovasti loukkaantua siitä, ettei häntä ilman muuta uskottu?
Ottiko koville se, ettei neito uskonut hänen olevan kyllin rohkea? Mutta jos se palkinto ei ollut hengenvaaran arvoinen, olisi asian kai voinut heti sanoa?
No olkoon, olihan tuo nyt sangen merkittävä suoritus sekä fyysisesti että henkisesti. Mennäpä tuota tekemään perästä! Kumartakaamme vain.
Käyttääkseni kunnioitetun kollegan Ruuukinmatroonan (ah, missä hän nyt on?) käsitteistöä, tässä tehtiin niin sanottu shit test.
Nuorukainen on valmis mihin tahansa saadakseen sitä yhtä. En nyt tässä täsmennä tarkemmin. Aarteen haltija taas haluaa varmistaa, minkä arvoisena häntä pidetään. Kun panokset nousevat yhä suuremmiksi, syntyy helposti kiusaus mennä tolkuttomuuksiin ja leikkiä uhrilla kuin kissa hiirellä.
Koko klassinen kirjallisuus pursuaa tätä aihetta eikä kyseessä ole vain romantiikan ajan paisuttelu. Seksuaalivietti saattaa usein voittaa itsesäilytysvietin ja se, jolla resurssit on, tietenkin niitä käyttää, usein häikäilemättä.
Asiaan kuuluu, ettei totuutta missään tapauksessa tunnusteta. Asiahan kärsisi siitä, tämä pelipankin pitäjän asia.
Kun sen sijaan masinoidaan säälittäviä skenaarioita vaikkapa häirinnän kauheuksista, pyritään kylmässä todellisuudessa vallitsevat valtasuhteet kääntämään päälaelleen.
No, yksi ostaa yhden tarinan ja toinen toisen. Hölmöillä on omat markkinansa ja viisaat jäävät aina vähemmistöön, mutta näinhän se maailma pyörii, parin asian ympärillä. Samainen Schiller, niin kuollut eurooppalainen heteromies kuin onkin, sanoi siitä sattuvasti olennaisen:

Einstweilen, bis den Bau der Welt
Philosophie zusammenhält,
Erhält sie das Getriebe
Durch Hunger und durch Liebe.

11 kommenttia:

  1. Onhan yksiavioisuusperversion eri laskokset tässä kommenttilootassa jo käsitelty moneen kertaan muistaakseni, eikä se Foucaultin selaaminenkaan varmaan kaikille toistoa ole, taikka siis olisi.

    Itse asiaan täytyy todeta sellainen strategisen tilanteen todellinen muutos, että siinä missä ennen ihmiset perustivat sankoin joukoin ydinperheitä myös mahdollisten tunnevammojensa varaan, nykyään on täysin mahdollinen optio olla niin tekemättä - oli syynä todellinen luontumus taikka ihan vain infantiliin elämänasenteen houkutukset, joita ihan oikeasti on. Tämä hieman maustaa koko asetelmaa.

    Eli jos on syystä tai kolmannesta kallellaan romanttiseen maailmankuvaan, pitää ottaa lukuun sekin vaihtoehto, etteivät hyvinvoivat ihmiset välttämättä kasva tai halua kasvaa elämänsä aikana milliäkään. Siitä seuraa sitten esimerkiksi paitsi tuo, että blogeissa toistellaan koko ajan samaa kaikista sivuäänistä huolimatta, myös se, ettei henkilöille välttämättä kehity mitään yhteistä kokemusta mistään - oli kyseessä seksuaalinen asetelma, jalkapallojoukkue, poliittinen puolue tai mikä vaan. Tyypit vain ikään kuin eksisteerailevat rinnakkain. Huomenna taas aloitetaan tarpeen mukaan uudestaan kuin eilistä ei olisi olemassa.

    Itse asiassa ihan kaikkinainen energian käyttö muuhun kuin "menestymiseen" ja omaan asemien ja huomion tavoitteluun koetaan nykyään kai todella vanhanaikaisena. Tässä mielessä nimenomaan siniliberalismi on lyönyt ihan sata-nolla läpi - ja samalla muiden muassa "punavihreitä" pataan, suorastaan lyönyt muut aatteet pelilaudan kääntöpuolelle määkimään. /KK/

    VastaaPoista
  2. Hesari kirjoitti juuri eilen tästä ja kävi ilmi että suomessakin tuo jo varm,aan yli kymmenen vuotta sitten blogien marginaaleissa pyörinyt kultti "naisen seksuaalinen valta" -teemoineen onkin nyt hypännyt muodiokkaan hörhökeskustelun aallonharjalle ja siellä uskovaisten piirissä pyöritellään jotain tämmöisiä aivan ihme käsitteitä. Jos ensimmäiseksi on säälittävää elää pimeässä umpiossa, niin olisiko mikään säälittävcämpää kuin elää Suomessa pimeässä trumpistisessa amerikkalaisumpiossa ja käänneltä sieltä suomeksi heidän mantrojaan? Onhan suomalaisia kautta vuosikymmenten vähäisissä määrin hurahdellut niin jehovan todistajiksi kuin mormoneiksikin, mutta nyt sitten vielä niiden jatkoksi tällaisia.

    VastaaPoista
  3. No, eipä tämä argumentti ansaitse edes säälipisteitä. Mikähän siinä nyt oikein oli pielessä?

    VastaaPoista
  4. "Siitä huolimatta onnettomat (vähä-älyiset?) urokset yhä uudelleen ryhtyvät tehtävään ja tuhoutuvat."

    Ei se biologisti katsoen ole vähä-älyistä: uroksen kannattaa tavoitella naarasta ja pariutumista hengenkin uhalla. Pääasia ei geenit säilyvät, sen edellisellä ja jälkeisellä yksilön eloonjäämisellä ei ole niin väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry, näppisvirhe piti sanomani "Pääasia että geenit säilyvät"

      Poista
  5. "Aikoinaanhan rakkaudesta riutuvat ritarit tekivät kaiken maailman urotekoja miellyttääkseen nirsoa kaunotarta, jonka käsiin luovutettiin pateettisesti oma henki ja mitä arvokasta nyt oli käytettävissä. Kunniaa tuskin sentään."

    Ritariromantiikalle (esim trubaduurirunoudelle) oli tyypillistä, että sen harjoittajat olivat alempia, palvelevia ritareita, joilla ei ollut mahdollisuutta avioliitoon ja palvonta kohdistui ylemmpiarvoiseen lääninherran puolisoon tai tyttäreen, joihin suhde oli platoninen, jonkilaista maallista Neitsyt Maria -palvontaa. Ns fyysiset tarpeet saattoi sitten tyydyttää palvelustyttöihin tai talonpoikaisnaisiin.

    Suhdetta kunniaan kuvasi lause "Uskoni Vapahtajalleni, uskollisuuteni lääninherralleni, sydämeni valtijattarelleni, kunnia itselleni."

    VastaaPoista
  6. Se on nykyään polyamoriaa. Tosin yleisempää taitaa kuulemani joka tosin perustuu vain yden polyamorisessa suhteessa olevan naikkosen kertomaan että suhteen muodostaa useimmiten useampi nainen ja yksi mies kuin kahdella miehellä olisi yhteinen vaimo. Äärikokemuksia hakeville kyllästyneille länsimaalaisille on tarjolla myös parinvaihto bileitä Suomessakin.

    VastaaPoista
  7. Tuolla ylempänä joku höpisikin, kylläkin sekavasti, naisten seksuaalisesta vallasta ja jos se todella on nousemassa marginaalistaan niin muy bien, sillä sepä on todella sellainen valta, että lähinnä siihen verrattava luonnonvoima taitaa olla nälkä, vaikka luultavasti vähän heikompi, koska nälkään riutuva mies voi herätä vielä hetken iloon suopean naisen sylissä, mutta toisinpäin se toimii huonommin.

    Mutta jos feministeiltä tai melkeinpä keneltä tahansa tiedostavalta naiselta kysyttäisiin, että nostetaanko naisen seksuaalisesta vallasta puhuminen, jollakin miesten provosoimalla itkuvirsikampanjalla päivän puheenaiheeksi, niin vastaus on jäätävä hiljaisuus.

    VastaaPoista
  8. Tässä kolumnissa ja keskustelussa on täysin unohtunut sellainen näkökulma, että arvon ritari teki temppunsa "just for the hell of it", näytti katsojille, ettei se nyt niin mitenkään merkittävä hänen omasta mielestään ollut ja että hän tekee lähes päivittäin vastaavaa tai rohkeampaakin. Toisaalta hän pilasi ja alensi neitokaisen palkinnon arvon jättäessään ottamatta sen vastaan ja osoittaessaan, ettei se kiinnostanut häntä. Pelimies!

    VastaaPoista
  9. Omien aistiensa välittämiin havaintoihin Pietarissa luottaessaan Vihavainen on moderni ihminen, ainakin verrattuna kommentteihin jotka saavat tuntemaan "inhoa läntisen ihmisen luopuessa arvokkaimmasta ominaisuudestaan, oikeudesta vapaaseen ajatteluun, kääntyessään määkiväksi lampaaksi" (Jean-Paul Sartre).

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.