Kuningas seksi ja sotilaat

Tavallisia tallaajia

Motto:

Well, we aren't no thin red 'eroes, nor we aren't no blackguards too,
We're just single men in barricks, most remarkable like you;
An' if sometimes our conduck isn't all your fancy paints,
Why, single men in barricks don't grow into plaster saints;

Rudyard Kipling, Tommy Atkins

Kun Sari Näreen Sota ja seksi. Rintamamiesten seksuaalikerrontaa talvi- ja jatkosodan ajalta. Tammi 2016, 391 s. pari vuotta sitten ilmestyi, revittiin sitä tietenkin sensaatioita.

Muistan, että erityisesti nostettiin esille homotarinat, saksalaisten suuhoidot ja muuan, fabuloitsijaksi tunnetun juttumiehen ilmiselvästi keksitty juttu seksuaaliaktista kesken taistelua. Viholliset ne vaan hyppivät juoksuhaudan yli, jossa touhu oli käynnissä…

Ei kirja moista kohtelua olisi ansainnut. Otsikkonsa mukaisesti se keskittyy rintamamiesten kerrontaan heidän omalla kielellään ja siinä onkin sen suurin vahvuus. Se tuo mukaan vakuuttavuutta omalla tavallaan sekä runsaasti sellaisia merkityksiä, jotka olisivat hävinneet liian steriilissä ja standardisoidussa kerronnassa.

Heti aluksi voi sanoa, että motossa siteerattu Kiplingin mainio runo sopii tietenkin myös hyvin kuvaamaan tämän kirjan aihepiiriä.

Suomalaiset miehet mobilisoitiin aikoinaan lähes viimeistä myöten rintamalle. Mitä tämä todistaa ja mkstä, jääköön tässä pohtimatta, mutta toki sekin on kiinnostavaa.

Tavallaan vähemmän kiinnostavaa on se itsestäänselvyys, että siinä porukassa sitten oli väkeä joka junasta. Mikään muu ei tietenkään olisi voinut olla mahdollista.

Niinpä tapaamme suomalaisen sotilaan nimikkeen alla kaikkea mahdollista, mitä tähän maailmaan tai ainakin maahan mahtuu. Oli siellä aatosta jaloa ja alhaista mieltä, hienoja tyyppejä ja kaiken maailman konnia. Mutta tämähän ei ole kiinnostavaa, sen tiedämme joka tapauksessa. Ja arki maakuopassa, tappajien luvallisena maalitauluna oli sekin loppujen lopuksi arkea. Vähän toisenlaista arkea.

Yhtä varmasti tiedämme, että seksielämän suhteen puoli miljoonaa nuorta miestä oli todella poikkeuksellisessa ja pirullisessakin tilanteessa. Kipling ei runossaan kuvaile asian tätä puolta ja sitä paitsi hän puhuu kasarmielämästä, ainakin enimmäkseen. Ja sehän on muuta kuin sota, vaikka porukka on sama: nuoret miehet.

Näre esittää tuloksensa monipuolisesti ja kiinnostavasti. Oman käsittelynsä saavat niin korsuelämä, lomat, ahdistelu ja kieroutumat kuin myös suhteet ulkomaalaisiin: saksalaisiin, venäläisiin ja karjalaisiin.

Silloin tällöin kirjoittaja velvollisuudentuntoisesti vyöryttää esiin muodikasta jargongia, jonka yli voi kuitenkin hypätä, pilaamatta lukukokemusta. Kokonaisuus kuitenkin kertoo alkuperäisaineiston kunnioittamisesta ja ansaitsee kaiken kiitoksen. No, ainakin kiitoksen.

Suhtautuminen kirjaan saattaa monella lukijalla kärsiä tunnetusta ihmisaivojen yleisesti havaitusta kapasiteettiongelmasta. Monihan ilmeisesti säilyttää mielensä arkistossa kuvaa noista Kiplingin mainitsemista kipsipatsaista, joilla on aivan tietyt ominaisuudet ja ehkä jopa ilmeetkin.

Itse asiassa hänenkään ei tarvitse kirjaa kauhistua, sillä kirjoittaja ei ole yrittänyt esittää sotaa feministiseen tapaan raiskaamisen ja naisen alistamisen orgiana. Sellainenhan se ei tässä tapauksessa tietysti ollutkaan, mutta vähänkö ideologisesti asennoituneet helppoheikit sellaisista seikoista piittaavat.

Vaikka todelliset mahdollisuutemme tuntea sitä todellisuutta, jota kirja kuvaa, ovat aika heiveröiset, voidaan sentään tehdä joitakin johtopäätöksiä siitä, mistä aineisto kertoo. Joka tapauksessa olisi sallimatonta tehdä ainakaan kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, mistä aineisto, tai muutkaan lähteet eivät kerro.

Toki ymmärrämme esimerkiksi sen, että homoseksualismi tai eläimiin sekaantuminen oli armeijan tiiviissä yhteisössä hyvin harvinaista muun muassa siksi, että kiinni jäämisen riski oli suuri. Voimme ilman muuta lähteä siitä, että ns. vinksahtanutta (queer) suuntausta oli itse asiassa enemmän, kuin sitä ilmeni. Sitä nimittäin ilmeni erittäin vähän.

Voimme myös todeta, että monet (siis jotkut) rintamamiehet harjoittivat vilpillistä naisten hyväksikäyttöä. Oli kaikenmoista simultaanikirjeenvaihtajaa ja muuta pelimiestä. Samanlaista touhua harrasti myös suuri osa kotirintaman naisia.

Rintamanaiset, lotat mukaan lukien, olivat toki lihasta tehtyjä hekin. Jälkimmäiset näyttävät olleen varsin siveellisessä maineessa, mikä ei ainakaan minua yllätä. Pesulajunien naisistot ja vastaavat olivat sitten hieman eri juttu.

Kotirintaman saksalaissuhteet ovat tunnettu, suuri teema ja myös sotavankien seksisuhteista on olemassa tutkimus. Tiedot eivät yllätä uutuudellaan.

Myöskin suomalaisten sotilaiden ja miehitetyn alueen naisten suhteista on hieman kirjoitettu, eikä suuria yllätyksiä siitäkään tule. Joka tapauksessa kirjoittaja on saattanut näissä asioissa myös viitata vanhempiin tutkimuksiin, jotka auttavat suhteuttamaan asioita. Itsehän hän on kiinnostunut lähinnä retoriikasta eikä asian kvantitatiivisesta puolesta.

Lyhyesti sanoen siis suomalainen sotilas ei valloitetulla alueella esiintynyt raiskaajana eikä siviiliväestön kiusaajana, poikkeukset pois lukien. Tietysti niitä oli.

Myös saksalaiset toimivat Suomessa säädyllisesti, siis olosuhteisiin nähden, verrattuna muihin maihin, joissa he sodan aikana oleskelivat. Innokkaita naisiahan heillä oli kimpussaan aina. Itä-Karjalassa naiset olivat perinteisesti sangen siveitä, kuten tiedetään, mutta ainahan sitä sattui ja tapahtui.

Kaiken kaikkiaan kirja on hyvinkin lukemisen arvoinen ja viihdyttävä. Sen pääasialliseksi viehätykseksi sanoisin rehevää sanankäyttöä, joka on verbatim tekstissä toistettu.

Päähenkilöiksi näyttää valikoituneen aika kiimainen populaatio, joka juuri ilmeisesti on tuntenut tarvetta kertoa alan kysymyksistä, ainakin silloin, kun kyseessä on hieman tavallista erikoisempi tapaus.

Sehän taitaa olla, luoja paratkoon, tällaisen aineiston perusominaisuus. Nauttikaamme siis siitä.