keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Keskustelu saapui



Keskustelu saapui Suomeen

Tänä maailmanaikana keskustelutkin kiertävät maailmaa. Niinpä kaikkialla on yksinkertaisesti pakko keskustella samasta asiasta kuin Valloissakin.
Jos rapakon takana masinoidaan liike nimeltä Black lives matter, se leviää ilman muuta myös sen toiselle puolelle. Englannissa kuulemma täysijärkisissä piireissä ihmeteltiin suuresti, mitä tekemistä kampanjalla siellä oikein oli, kun ei niitä Amerikan paikalla ampumisia siinä maassa ollut lainkaan.
En pysähdy tässä kysymään, miten järjellinen koko kampanja oli edes Amerikassa. Joka tapauksessa globalisoituneessa maailmassa voimme todeta kampanjoiden kiertävän maasta toiseen aivan riippumatta siitä, onko niihin jonkinlaista kotoperäistä aihetta vai ei. Sellainen voidaan aina löytää. Laumakäyttäytyminen on aina siinä määrin epä-älyllistä, että kaikki esimerkit hyväksytään kritiikittä, tärkeintä on päästä mukaan. Omien aivojen heittäminen narikkaan on tunnetusti näissä yhteyksissä se juttu, joka vetää mukaan ja antaa ihanan vapauden tunteen.
Helsingin Sanomissa kerrottiin tänään taas yhden keskustelun saapumisesta Suomeen. Kysymys oli siitä, oliko oikein pitää museoissa esillä sellaisia töitä, jotka esittävät naisen kyseenalaisessa valossa.
Konkreettiseksi esimerkiksi meidän vaatimattomassa maassamme löydettiin Gallen-Kallelan Väinämöistä ja Ainoa esittävä maalaus.
Epäilemättä toimittajat tekevät työnsä silloin, kun he eivät sekoita toisiinsa uutista ja kommenttia, vaan kertovat pöyristyttävistäkin ilmiöistä viileästi. Ihmettelen tosin sitä sangen arvattavaa sävyä, jossa tietyt asiat laatulehdissämme kovin usein esitetään.
Kansainvälinen keskustelu (#metoo!) on toki joitakin niin tärkeää ja arvovaltaista, että se on ehdottomasti noteerattava silloinkin, kun sen älyllinen taso hipoo nollaa ja kun koko aihepiirillä ei meidän maassamme ole mitään tekemistä. No, onhan se hyvä tietää, että olemme tässä sivilisaatiossa mukana yhtenä sen tasavertaisista jäsenistä…
Mutta miksi ihmeessä kenenkään päähän ei näytä edes pälkähtäneen, miten skandaalimaista olisi sensuroida taidetta poliittisin (PC) perustein? Tapahtuiko sellaista edes pahimmissa diktatuureissa?
Natsien vainoama rappiotaide on toki esimerkki juuri tältä alalta, mutta esimoderneja klassikoita hekään eivät kehdanneet ahdistella. Sama koskee Neuvostoliittoa.
Olisiko joku kehdannut edes Stalinin ankarimman taideohjauksen aikana kysyä, onko klassisilla kuvataiteen tuotteilla oikeutta olla esillä museoissa?
Ei olisi. Toki futuristit olivat hieman aikaisemmin kehottaneet polttamaan koko vanhan taiteen, mutta heidät pantiin ennen pitkää ansaitsemalleen paikalle. Tämä siitä huolimatta, että uuden ihmisen luominen kaikitenkin edellytti myös asianmukaista taidetta, jota vanhat sukupolvet eivät olleet kyenneet luomaan.
Kuvitellaanpa nyt vaikka sitäkin, että futuristien ohjelma olisi edes osittain toteutettu…
Joka tapauksessa myös Stalinin Neuvstoliitossa ymmärrettiin, että nuo menneisyyden ihmiset olivat tehneet parhaansa ja saaneet aikaan jotakin suurta oman aikakautensa edellytysten mukaisesti. Sen kieltäminen olisi yksinkertaisesti ollut barbariaa ja barbariaa voi vain hävetä.
No, kuten tiedämme, tietyissä piireissä on jo hyvän aikaa sitten julistettu, että häpeän aika on ohi. Asian kyllä huomaa. Samoin huomaa helposti sen, että tämä joukko on kulttuurisesti maho eikä kykene luomaan mitään sellaista, jolla olisi kyky saada ihmiset valtaansa taiteellisten ansioiden voimalla.
Niinpä on päädytty totalitarismin tympeimpään keinoon eli sensuuriin. Se saattaa tuntua hullunkuriselta ja tietysti sitä onkin, mutta kun se yhä laajemmissa piireissä otetaan vakavasti kuin suuri kulttuurivirtaus ikään, alkaa se väistämättömästi vaikuttaa. Tätä uutta futurismia kavahtakaamme!
Laumajärjellä toimivat ihmiset ovat näköjään jo siinä määrin irtautuneet normaalista aivojen käytöstä, etteivät edes kysy, millaisiin yleisiin periaatteisiin voitaisiin tukeutua sensuroitaessa sellaisia taiteen tuotteita, jotka kuvaavat jotakin epämiellyttävää, epätoivottua tai muuten pahalta tuntuvaa asiaa.
Olisiko kiellettävä taisteluiden, kuoleman ja kärsimyksen esittäminen (krusifiksit!) vai mieluummin heteroseksuaalisen viehättävyyden, kopulaation ja himon kuvaaminen? Vai ehkä molemmat? Mitä tuotaisiin tilalle? Onko uutta ja korrektia taidetta jo olemassa, vai pitäisikö sitä tilata?
No, kysymystä niin sanoakseni pedagogisesta taiteesta olen jo käsitellyt toisaalla, sat sapienti.
Mutta mitäpä voisimme ajatella ihan konkreettisesti Väinämöisen ja Ainon tarinasta ja sitä kuvaavasta Gallen-Kallelan taulusta?
Onko Aino tässä kuvattu kyseenalaisessa valossa? Asia on kuulemma kiihdyttänyt taidemaailmaa. Millä tavalla? Mieleen tulee, että Väinämöinen tässä nähdään tottelemassa sydämensä ääntä, kuten ymmärtääkseni edistyspiirien käsityksen mukaan aina asiaan kuuluu ja Aino puolestaan tekee samoin.
Minusta Aino tekee äärimmäisen tyhmästi, koska tarjolla sentään olisi hyvin arvostettu asema yhteiskunnassa, mutta arvatenkin hänen sydämensä kehottaa niin tekemään. Lopputulos on traaginen ja olisi kovin suotavaa, että se olisi toisenlainen. Kalevalassa kuitenkin kerrotaan näin.
Kun aikoinaan muuan suurlähettiläs maljapuheessaan lohkaisi, että Karjalan vaakuna tuo mieleen ikäviä muistoja, kiiruhti heti joku mielistelevä pölhö-Kustaa ehdottamaan, että vaakunaa voitaisiin muuttaakin.
Näin ei kuitenkaan tehty. Tietenkin myös Kalevalaa voitaisiin muuttaa, mutta luulenpa, ettei muuteta. Minä ainakin vastustan sitä. Toisaalta olisi hauskaa myös nähdä PC-Kalevala.
Hölmöt meillä on aina keskuudessamme eikä siitäkään asiasta taida olla valitusoikeutta. Niiden, jotka vielä uskaltavat käyttää normaalia talonpoikaisjärkeä pitäisi kuitenkin havahtua joka kerta kun ehdotetaan jotakin niin päätöntä kuin poliittinen sensuuri. Lauma on vaarallinen.
Klassiseen taiteeseen kohdistuvana jo pelkkä ehdotus on niin skandaalimainen, että se on syytä leimata häpeän poltinmerkillä siitä huolimatta, etteivät asialla olevat älykääpiöt osaakaan hävetä.

26 kommenttia:

  1. Hyvä kun otat tämänkin asian esille.

    Neuvostoliitossa tiettynä aikana Länsimaisen taiteen museon säilyttämistä motivoitiin sillä, että näin voitiin saattaa Lännen rappio kansan nähtäville. Kyse oli vallankumouksen jäljiltä kansallistetuista Štšukinin ja Morozovin kokoelmista. Se taisi olla yksi keino saada museon olemassaolo vakiintumaan. Olihan esimerkiksi Matissen ”Tanssi” ihan törkeä, puhumattakaan Picassosta. 40-luvulla sodan jälkeen ja 50-luvun alussa elettiin pahinta aikaa, mutta yksittäisten taiteen ystävien uhrautuva työ pelasti maalaukset. Byrokraattien hyökkäys saatiin torjutuksi ja maalauksia saamme nyt käydä ihailemassa esim. Eremitaasissa. Kiitos siitä kuuluu monille uhrautuvaa työtä tehneille puurtajille, jotka rohkenivat toimia byrokratiaa vastaan.

    VastaaPoista
  2. Joo, tämä koskee modernia taidetta. Klassista vastaan ei hyökätty sen jälkeen kun "proletaariset" suuntaukset pantiin kuriin 1930-luvun puolivälissä.

    VastaaPoista
  3. Eikös tämän Gallénin Aino-triptyykin vainoamisen pannut jo vuosia sitten alulle muuan Suomeen ängennyt henkilö, joka sai toimen Valtion taidemuseon jonkinlaisena "monikulttuurisuusasiantuntijana" [!] Muistan lukeneeni hänen siunailleen, kuin tuollaista "kauheaa" maalausta voidaan pitää esillä Suomen arvokkaimmassa taidemuseossa.

    Nyttemmin sama henkilö keskittyy säännöllisin väliajoin parjaamaan maamme oloja muualta Euroopasta.

    Näin se kulttuuri rikastuu...

    VastaaPoista
  4. Tuo sittemmin Hollantiin pakoon suomalaista rasismia siirtynyt "asiantuntija" tosiaankin totesi triptyykistä näin:
    ”Siinä on vanha mies mekossaan, joka kurkottaa hyvin nuoren ahdistuneen naista kohti, ja tää hetki kertoo raiskausyrityksestä. Minulle se oli tosi outo, että juuri tätä hetkeä piti ikuistaa.”

    Se siitä kulttuurin ja monikulttuurin ymmärryksestä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa näkyy ko henkilön suomalaista kulttuuria tuntemattomuus: Aino-kertomushan on nimenomaan varoittava tarina siitä, että vanhan miehen ei pidä vikitellä nuorta naista. Runon lopussa tämän äiti sanoo opetukseksi"Elkätte emot poloiset, sinä ilmoisna ikänä tuuitelko tyttäriä, lapsianne liekutelko vastoin miestä miehelähän..."

      Poista
  5. Vuosia sitten Virpi Hämeen-Anttila kertoi jossain radio-ohjelmassa häpeävänsä kyseistä taulua, kun vei ulkomaisia vieraitaan tutustumaan Ateneumiin. Mahtaa kaunosieluilla riittää hävettävää.

    Sitten tämä Abu Hanna on tietysti oma lukunsa. En ole kuullut hänen kauhistelleen Väinämöistä, mutta jos kyseinen maalaus mitenkään edisti hänen lähtöpäätöstään, niin oikein hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas jotakin. Omat tuttuni, sivistyneet saksalaiset, vierailivat takavuosina Ateneumissa. He kertoivat Gallenin Ainosta innoittuneesti ja inspiroituneesti. Äänensävy ja painotukset olivat poikkeuksellisen lämpimiä. Enkä johdatellut, tai kysynyt tyyliin: no mitäs piditte. - Länsimainen taidemusiikki lienee myös lähi-Idässä jokseenkin olematonta. Poikkeus: Israel, Abu Hannan kotimaa. Liekö nähnyt aiemmin taidetta, varmasti siellä on museoitakin. Virpi Hämeen-Anttilasta tulee mieleen Kalle Päätalo, joka opetti kansallemme, että kaikkea - siis aivan kaikkea - on hävettävä.

      Poista
  6. Kun kävin kunnianarvoisaa hyvin porvallista oppikoulua 1960-luvulla, jäljennöksia tuosta taulusta oli käytävillä. Sitä ei paheksunut kukaan sillä se oli ripustettu seinille isänmaallisen pedagogiikan kannustavaksi esimerkiksi.

    VastaaPoista
  7. Kun keskiaika koitti, yksi sen saavutuksista oli antiikin taiteen tuhoaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin - huomattavastikin - muuttaa Timon historianäkemystä.
      Kyllä keskiajalla pantiin sileäksi paljon antiikin Elämää ja elämyksiä kuvaavaa. Totta!

      Jos karrikoisin - Eurooppalainen keskiaika oli monessa mielessä astumista Ulos Antiikista. Ja se on paljon se. Sen hedelmät näkyvät monen vuosisadan viiveellä...monestakin syystä.

      Juutalaiskristillinen maailmankuva, jota tässä nyt hyvällä syyllä voidaan syyttää siivoojaksi...sen hedelmä on ollut kauaskantoinen...eikä näin muutamalla rivillä eksplikoitavissa. Muutoksen implikointiin kutsun teitä jokaista.

      Tässä vain otoksia Intiasta, jonne J-Ch kulttuuri ei liiemmin päässyt vaikuttamaan, kuin SATI-käytännön lakkautukseen.

      Olemme siirtyneet (mm.) vietti-vetoisesta mailmasta Ilmoitusluontoiseen, rationaaliseen ohjautuvuuteen.

      Eroksella on monta tehtävää, joista lähinnä vain yksi oli atiikissa käytössä...ja muutamissa yhteisöissä YHÄ!

      https://www.pinterest.com/pin/555209460289258697/

      Poista
  8. "Helsingin Sanomissa kerrottiin tänään taas yhden keskustelun saapumisesta Suomeen. Kysymys oli siitä, oliko oikein pitää museoissa esillä sellaisia töitä, jotka esittävät naisen kyseenalaisessa valossa.
    Konkreettiseksi esimerkiksi meidän vaatimattomassa maassamme löydettiin Gallen-Kallelan Väinämöistä ja Ainoa esittävä maalaus."

    Pravda on siis jälleen kertonut Totuuden. Ympäri siis on käyty ja yhteen tultu. Kun aikanaan ne olivat lähinnä uskixet, jotka vaativat kaikenlaisen "arveluttavan" taiteen sensurointia, niin tänä päivänä PC on omaksunut (muutettavat muutettuina) presiis saman mantran. Saas muuten nähdä, milloinka Mantan patsaskin vaaditaan vähintään verhottavaksi tai mieluiten siivottavaksi kokonaan pois julkiselta paikalta turmelusta levittämästä? Vaatimaton veikkaukseni on, että tuskin tuohon kolmea vuotta kauempaa menee... No, eduskunnan istuntosalissa oleva "Tulevaisuus" käännettiin luojan kiitos selin jo heti kättelyssä. Saman kuvanveistäjän kädenjälkeä muuten muistaakseni kumpainenkin.

    Huvittavana analogiana kerrottakoon, että ääri(uus)konservatiivisen John Ashcroftin toimiessa viitisentoista wee takappäin Yenkkilän attorney generalina (vastannee jotain meikäläisen oikeusministerin ja oikeuskanslerin yhdistelmää), kyseinen herra oli vaatinut Justice Departmentin aulassa olevan Oikeuden Jumalattaren patsaan verhoamista siveellisyyssyistä, siis hieman Afganistanin tuolloin runsaasti tapetilla olleiden talibien tapaan. No, äärimmäisyyksillä on elämässä useinkin taipumuksena muistuttaa toisiaan melko tavalla.

    "Kansainvälinen keskustelu (#metoo!) on toki joitakin niin tärkeää ja arvovaltaista, että se on ehdottomasti noteerattava silloinkin, kun sen älyllinen taso hipoo nollaa ja kun koko aihepiirillä ei meidän maassamme ole mitään tekemistä. No, onhan se hyvä tietää, että olemme tässä sivilisaatiossa mukana yhtenä sen tasavertaisista jäsenistä…"

    Oikeastaan tuossa onkin aika hyvin tiivistettynä se, mikä koko tässä "Kansainvälisyydestä" vouhkaamisessa on ottanut pattiin jo ainakin kolme-neljäkymmentä vuotta. Ja asiaanhan toki kuuluu, ettei tuota pyhää käsitettä useimmiten edes vaivauduta määrittelemään sen kummoisemmin, yksityiskohdista nyt puhumattakaan. Noin analogiapäättelyllä voisi kai tulkita, että ns. "bisneskansainvälisyys" lienee kutakuinkin synonyymi jollekin newyorkilaisuudelle tai kalifornialaisuudelle (samoin kuin "sosialistinen internationalismi" oli pitkälti synonyymi sen aikakauden venäläisyydelle/moskovalaisuudelle), ja tämä meilläkin paljon puhuttanut Oikea Eurooppalaisuus kaikessa arvovaltaisuudessaan kai tarkoittanee jotakin ylä- ja ylemmän keskiluokan pariisilaista kaupunkikulttuuria? No, emmäävaantiedä, impiwaarasta kun olen lähtöjäni...

    "Laumajärjellä toimivat ihmiset ovat näköjään jo siinä määrin irtautuneet normaalista aivojen käytöstä, etteivät edes kysy, millaisiin yleisiin periaatteisiin voitaisiin tukeutua sensuroitaessa sellaisia taiteen tuotteita, jotka kuvaavat jotakin epämiellyttävää, epätoivottua tai muuten pahalta tuntuvaa asiaa."

    Satusetä Andersenilla on epäilemättä hykerryttävän hauskaa, mikäli seurailee nykymaailman menoa jostakin korkealta pilven päältä. Tuo "Keisarin uudet vaatteet" on vaan aina niiiiin ajankohtainen...

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  9. Arvokeskusteluun liittyen vielä jotakin #etovaa:

    http://jaskanpauhantaa.blogspot.fi/2017/12/etoo.html

    VastaaPoista
  10. Meillä on viherpunafeministifasisteja laumoittain, joiden kestohuoli on varoittaa muita niistä Suomen muutamasta kymmenestä nahkatukkaisesta kusipäästä. Koska myös kaikki myötäloukkaantujat kuuluvat tähän ensin mainittuun ryhmään, niin näitä älyttömyyksiä on riittänyt ja tulee riittämään. Mutta varokaamme! Jospa tämä vanha viisaus toimii noinkin päin: ensin meille naurettiin, sen jälkeen vastustettiin, sitten me voitettiin. Euroopan ja Suomen suurin vaara piilee hyväntahtoisessa laumakäyttäytymisessä.

    VastaaPoista
  11. "Saas muuten nähdä, milloinka Mantan patsaskin vaaditaan vähintään verhottavaksi tai mieluiten siivottavaksi kokonaan pois julkiselta paikalta turmelusta levittämästä?"

    Lamppu syttyi: Eipä muuta kuin verhotaan Manta burkhaan! Tuohon ratkaisuun olisivat varmasti kaikki the Edistykselliset tahot erinomaisen tyytyväisiä. Ja lyötäisiin sitä paitsi kaksi kärpästä yhdellä iskulla; kenenkään ei tarvitse enää #metoo-loukkaantua tuollaisesta aataminaikuisesta julkisiveettömyydestä, ja epäilemättä tuolla tempulla saataisiin rutkasti mainetta aina (Oikeaa) Eurooppaa myöten, kukapaties kaukaisemmissakin maissa. Ja Helsinki profiloituisi kertaiskulla Euroopan (ellei koko maailmankin?) suvaitsevimmaksi ja Toiseuden(TM) tarpeet herkimmin huomioon ottavaksi ihmisoikeuspääkaupungiksi! Jokohan tulisi kiitosta ihan YK:ta myöten? ;P

    VastaaPoista
  12. Aamulla entinen baarimikko sanoi salilla, että sukupuoliviettihän ylläpitää ihmis- ja eläinkuntaa. Me too -kouhottajat eivät tätä ymmärrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekisivät ihmiskunnalle suuren palveluksen kun saisivat istutettua tuon ideologiansa niihin väestöräjähdyksestä kärsiviin maailmankolkkiin.

      Poista
  13. Islamilaiseen Kalevalaan perustuva Aisha -triptyykki edustaisi klassista, modernia ja futuristista taidetta, jos paikallista Väinämöistä eli profeetta Muhamedia voisi kuvata ja jos islamilaisissa maissa olisi kuvataiteilijoita.

    VastaaPoista
  14. Jolloinkin vuosia sitten (2000-luvulla kuitenkin?) erään itämaisen valtion parlamentin puhemies teki virallisen viereilun Suomeen. Hänelle tietenkin esiteltiin eduskuntataloa. Nähdessään Wäinä Aaltosen veistossarjan hänen kasvoilleen levisi pilkallisen-nolo hymyntapainen: Ovatpa alkeellisella henkisellä tasolla olevaa väkeä.

    Näinhän se on. Ei pie mennä loukkaamaan meitä ylempien kansojen koeteltuja kulttuurisia sovinnaissääntöjä. Ikonoklasmi meilläkin kunniaan!

    VastaaPoista
  15. Tämä meetoo porukka tuo mieleen kunnianarvoisan Amalia Rygseckin mainiosta elokuvasta Komisario Palmun erehdys. Kuten muistetaan, Jussi Jurkan esittämän paheellisen Bruno Rygseckin seinällä riippui muistaakseni kolmea sulotarta tai hesperidejä esittävä taulu, kauniita alastomia naisia joka tapauksessa. Tässä tapauksessa elokuvasta tuli mieleen se kohtaus, jossa Amalia ylpeänä esittelee taulua maalattuaan alastomien neitosten päälle vaatteet.

    Elokuvassa tuo esitettiin vitsinä, jolla kerrottiin, että kyseinen henkilö on höyrypää. Sietääpä varoa, minkälaisia vitsejä kerrotaan. Joskus ne voivat muuttua todellisuudeksi.

    VastaaPoista
  16. Eikö se mennyt niin, että suurlähettiläs paheksui Karjalan olutpullossa olevaa vaakunaa ja tämä pölhö-Kustaa ehdotti, että vaihdetaan vaakunaan teille tutummat sirppi ja vasara ja vaihdetaan nimikin: Karjalan Olut = Orjalan Kalut

    VastaaPoista
  17. Muistaakseni se meni niin, että Kari Suomalainen teki piirroksen, jossa etiketissä oli sirppi ja vasara sekä teksti "orjalan kalut".

    Toinen professori

    VastaaPoista
  18. Lukija voisi tietenkin lukea uudestaan Kalevalasta kohdan, kuin J
    oukohainen päästäksene pälkähästä lupasi ensin jousensa ja sitten veneensä Väinämöiselle(ei kiinnostanut). Lopuksi sisarensa Ainon. Äiti ihasTui ikihyvuksi, vaan Aino eilainkaan (ja muistan hyvin äitini Ainon lausumana): "Harvoin saapi orja lemmen, miniä ei milloinkaan."

    - Ainoa ei Väinämöinen saanut fyysiesti, van tämä katsoi parhaaksi hukuttautua järveen ahventen morsiameksi. Koskemattomana. (Oleellista)

    Gustaf d'Oréen (tulikohan oikein kirjoitettua) tunnemme parhaiten Raamatun ja Kadotetun Paratiisin kuvittajana. Mutta löytyy myös maalus Andromeda: täysin alaston nuori nainen kaliion kahlehdittuna. Onko tämä eroottista taidetta?





    VastaaPoista
  19. Suurlähettiläs Kovaljenko (muistanko oikien) ei paheksunut Karjlan vaakunaa. Ihmetteli vain, kun näki pullon. Ja sitten hänelle kerrottiin tausta. Olipahan vain mahtavaa mainostusta.

    Joku humoristi ehdotti minusta oikein onnistunutta uutta maakunan vaakunaa: Idän jä Lännen kädet yhteenkietoutuneina kohottamassa maljoja.

    Tuo Orjalan Kalut ei tainnut olla Karin piirros, en ainakaan muista. Hänellä oli tyylitajua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovalenko piti vain maljapuheen, jollaisiin pitää aina keksiä joku hauska aihe.
      Skandaali asiasya tuli, kun se suomalainen älypää selitti, että avinahan nyt vaakunoita muuttaakin voidaan.

      Poista
  20. Manta: tietääkseni Naisasialiito Unioni julkisesti paheksui Havis Amandaa naista halveksuvana ja taisi vaatia, että teosta ei saa asettaa julkisesti esille.

    Koska en voi tarkista asiaa nyt primäärilähteisä tai muuten luotettavasti, joku blogin lukija voinee hyväntahtoisesti sen tehdä.

    VastaaPoista
  21. "Kansainvälinen keskustelu (#metoo!) on toki joitakin niin tärkeää ja arvovaltaista, että se on ehdottomasti noteerattava silloinkin, kun sen älyllinen taso hipoo nollaa ja kun koko aihepiirillä ei meidän maassamme ole mitään tekemistä."

    Vaikka metoo-keskustelussa on ollut paljon ylilyöntejäkin (ei-toivotut katseet tms), kyllä siinä on ollut myös asiaakin eli asemaa hyväksi käyttäen tehdyt kourimiset ja vielä pidemmälle viedyt seksuaaliset teot. Ei sellaista sikailua voi kukaan herrasmies hyväksyä. Se on sitten toinen juttu, että ketään ei saisi leimata - lynkkaamisesta puhumattakaan - pelkän epäilyn perusteella.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.