lauantai 24. helmikuuta 2018

Sota urheiluna



Sota urheiluna

Ihmisen aivot ovat sen verran tehoton värkki, että se pystyy käsittämään todellisuudesta vain pieniä palasia kerrallaan.
Kun järjestelmällisesti töitä tehdään, niin toki ymmärretään eli ajatuksin ympäröidään hyvinkin suuria kokonaisuuksia. Kerralla niistä joka tapauksessa aukeaa vain pikkuruinen osa, jonka toki voi muistaa olevan näkymä suureen kokonaisuuteen.
Niinpä sellaisestakin asiasta kuin sota, johon kuuluu koko inhimillisen elämän kirjo ja lisäksi paljon epäinhimillistä, näyttää yleensä syntyvä n kuva, joka on lievästikin sanoen primitiivinen, kuin viisivuotiaan piirustus.
Sellaisia ihmisaivot tuntuvat käyttävän jopa keskeisinä elementteinään, vaikka samalla usein lopultakin tiedetään, että asia on jotakin muuta.
Erikoista kyllä, sotaa tunnutaan usein rinnastettavan urheilusuorituksiin. Väinö Linnan romaanin lopussa ei suotta kerrota, että ensimmäiseksi kilpailussa tuli Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto, mutta jo heti toiseksi pieni, sisukas Suomi. Hopee ei oo häpee.
No, tuohon aikaan Suomi oli vielä urheilun suurvalta ja siitä johtuen oli luontevaa ajatella sen muutenkin vähän niin kuin kuuluvan suurvaltojen joukkoon.
Venäläisten kanssa oli vaikea sijoittaa itseään järkevästi. Jos otettiin tosiasiat huomioon, oli masentava johtopäätös, että nehän ovat ylivoimaisia.
Psykologisella tasolla voitiin aina yritellä hurttia huumoria. Kansalaissodan aikana, siis Venäjän kansalaissodan, kirjoitti joku suomalainen punikki rajan takaisessa lehdessä, että yksi lättilänen tarkk’ampuja vastaa kuulemma kymmentä ryssää.
Kuitenkin, yksi suomalainen punikki vastasi kymmentä lättiläistä tarkk’ampujaa, joten ihan pilipalisakkia ei oltu, siis punaisella puolella. Yksi suomalainen vastasi peräti sataa venäläistä…
Tämä saattoi kuulostaa lohdulliselta, mutta eihän kukaan moista voinut oikeasti uskoa, eikä edes sinne päin. Tosiasia kyllä on, että kuuluisa hokema ”yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää” oli käytössä ennen talvisotaa ja se tunnettiin myös rajan takana.
Niinpä venäläisen lehden sotakirjeenvaihtaja, kirjailija Juri German saattoi hilpeänä muistella sitä hyökkäyksen alettua ja kysyä retorisesti, mitenkähän tässä nyt mahtaa käydä.
NKVD:n meillä muutama vuosi sitten julkaistussa mielipideraporteissa on maininta masentuneesta rintamamiehen toteamuksesta, että yksi suomalainen maksaa meille kymmenen omaa miestä. Markku Jokisipilä on laskenut, että suhde koko sodan osalta oli 1: 5,7. Se ei herättänyt yhtään omaa vainajaa kuolleista.
Hyökkääjän valtavat tappiot johtuivat toki enimmältään aivan järjettömästä taktiikasta, jonka syitä voidaan etsiä upseeriston puhdistuksista ja niin edespäin. Välttämätön ehto oli kuitenkin myös suomalaisten psykologinen valmius: peräänantamattomuus. Moni muu olisi ottanut jalat alleen. Suomalaiset sen sijaan ottivat sotilaallisen merkityksensä tosissaan.
Kuten jo luvut kertovat, taisteluissa usein kyse oli avorivissä päälle käyvien hyökkääjien lahtauksesta, joka aluksi kävi nuorten miesten luonnolle.
Koska sota on pahantekoa, johon ihminen ei ole tuosta vaan valmis, jätettiin erään muistelman mukaan omia ruumiita hieman näytille, jotta sotilaat ymmärtäisivät, mitä vaihtoehtoja heillä oli. Kysymys oli siitä, kuka tappaa kenet.
Kuten tunnettua, sodan lopputulos oli koko kansalle kaamea sokki. Niin suuria alueita ei Suomelta ollut missään vaiheessa vaadittu, eikä puna-armeija sitä paitsi edes ollut onnistunut valtaamaan noita luovutettavia alueita.
Kun tästä huomautettiin, kysyi Molotov happamasti, pitäisikö ne sitten vallata? Jokainenhan ymmärsi, että se olisi ollut mahdollista. Molotov perusteli sitten valloitukset tunnetussa puheessaan.
Mutta tämä vie jo pois teemasta. Sota urheilusuorituksena oli mahdollinen vain tietyillä psykologisilla ehdoilla. Paradoksaalisesti Neuvostoliitto auttoi maksimaalisesti niiden toteutumista.
Jos olisi annettu ultimaatumi, olisi asia suurella varmuudella halkaissut kansan kahtia. Sellaista taas ei sosialismin maa, jolle rauha oli päämääristä suurin, siis teoriassa, voinut toki tehdä.
Niinpä keksittiin elegantti, kuten ilmeisesti arveltiin, keino ja sen sijaan, että olisi käytetty sotilaallista voimaa Suomen uhkaamiseen ja lyömiseen, käytettiin sitä sen alueiden laajentamiseen ja kansan luottamusta nauttivan hallituksen auttamiseen.
Strategian ainoa vika oli, että se ei ollut uskottava eikä tietenkään tosi, ei alkuunkaan. Tämä tuskin sinänsä oli sen keksijöiden mielestä kovin suuri ongelma, sillä nopea marssi Helsinkiin olisi kyllä ennen pitkää sulkenut epäilijöiden suut ja tarinaa olisi Suomen kananvaltainen tasavalta juhlinut uutena kansallispäivänään.
Syistä, joita tässä ei mahdu perusteellisesti setvimään, Suomi joka tapauksessa virittyi sellaiseen suoritukseen, jota kaikkien oli pakko ihmetellä, ei vähiten Kremlissä. Ehkä voitaisiin puhua venymiskyvystä, en oikein tunne noita termejä.
Banaalina mielikuvana syntyi näin idea urheilusuorituksesta, jossa urhea suomalainen pieksi suuren joukon vihollisia, vähän Rymy-Eetun tapaan. Sivumennen sanoen, myös rajan toisella puolella oli oma Rymy-Eetunsa, Aleksandr Tvardovskin luoma Vasili Tjorkin, josta ei tässä enempää.
Sodan banalisointi on hirmuinen asia, voisi sanoa, mutta tosiasioillehan sekin rakentui. Myös venäläiset oppivat arvostamaan suomalaista sotilasta, vaikka oma propaganda maalasikin hänestä kirotun vihollisen (valkosuomalainen bandiitti). Mitäpä muuta kuin vihollinen hän sota-aikana joka tapauksessa oli?
Olen useamman kerran kuullut venäläisten vanhemman polven edustajien suusta arvion, että kun oli kunnolla tapeltu, voitiin sitten kunnolla kaveeratakin. Suomalaiset saivat sodan, tuon pahantekojen orgian oloissa tehdyistä suorituksista myös arvostusta, jota muut eivät saaneet.
Muistan eräänkin arvion, jonka mukaan oli joskus keskusteltu, minkä arvoisia sotilaita vastapuolella oli: no, saksalaisethan tunnettiin, eipä ollut niiden kanssa leikkimistä. Kuitenkin omaa luokkansa olivat suomalaiset.
Eräidfn kuulemieni ajan taruston tuotteiden mukaan he eivät koskaan antautuneet, vaan tekivät mieluummin itsemurhan, erään version mukaan jopa harakirityyliin. Kertomukset käki-tarkk’ampujista tietenkin tunnetaan. Aina silloin tällöin näiden väitettiin olevan naisia…
Väitteet, joiden mukaan Stalinin venäläiset sotilaat olivat kehnoja, suututtivat Mannerheimia ja tosiasia onkin, että urhoollisempia on vaikea löytää, taitavampia kyllä, ainakin talvisodan aikaan.
Ylivertainen urhoollisuus kuuluukin, paitsi suomalaisten, myös venäläisten kansalliseen tarustoon, eikä syyttä.
Kun nyt sota kuitenkin on sitä pahantekoa, joka meidän jokaisen aivoilla pitäisi sellaiseksi kyetä ymmärtämään, olisi varmaankin syytä suhtautua siihen asian vaatimalla vakavuudella, molemmin puolin.
Vähintäänkin olisi ymmärrettävä, että sota on nyt loppunut ja että se, joka sellaisen uusiutumista olisi sallimassa, on itse asiassa rikollinen.
Yhdistyneet kansakunnat eivät valitettavasti ole kyenneet lunastamaan siihen kiinnitettyjä toiveita, mutta olisi siitä huolimatta tärkeää saada ihmiset ymmärtämään sodan luonne rikoksena ihmisyyttä vastaan ja unohtaa helppohintaiset ajatukset siitä urheiluun verrattavana kilpailuna.

14 kommenttia:

  1. Eipä noihin viimeisten kappaleiden johtopäätöksiin ole mitään lisäämistä, eikä kyllä muihinkaan.

    Mutta mitä sitten jos joku kouvo, idässä tai lännessä alkaa taas käyttää sotaa politiikan keinona?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mutta mitä sitten jos joku kouvo, idässä tai lännessä alkaa taas käyttää sotaa politiikan keinona?"

      Mikä paikka/paikat pitää olla sokeita, ettei näe että sotaa/sotia (kylmiä/kuumia/informaatio/psykologisia/hybridi/yms.) käytetään permanenttisesti.

      Poista
  2. Iivo Niskasen olympiavoitto hiihdon kuninkuusmatkalla oli kuin kompensaatio talvisodasta, kun muut mitalistit ovat venäläisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä tulla tavvalla tullut ajatelleeksi. Oliuskomatonta kuuulla hiihdon selostusta. Hieno hiihto kaikilla kolmella.

      Poista
  3. " Rakkaus elämänasenteena "

    VastaaPoista
  4. Virolaiset ovat alkaneet luoda uutta ja omaa, suomalaiset toistavat moneen kertaan sanottua yhä uudestaan ja uudestaan sanomasta päästyäänkin.

    Toistamiseen perustuu pappien taikuus politiikassa, siksi suomalaiset ovat tyhmentyneet.

    VastaaPoista
  5. Jos meillä ei olisi näin paljon urheilua, sotia olisi enemmän. -- Mitä nuoret miehet tekisivät, jos eivät urheilisi?

    Alkuperäiskansat, jotka elävät pienissä yhdestä heimosta muodostuvissa saarekkeissa, käyvät jatkuvasti sotaa toinen toisiaan vastaan. Sodan perusmotiivi on aina sama: naisen ryöstö (ja sitä seuraava vastaryöstö jne).

    Tällainen vuosituhansia jatkunut sodankäynti on noiden heimojen olemassaolon edellytys. Jos morsianta ei haeta "ulkomailta", on seurauksena heimon degeneroituminen, kuihtuminen ja lopulta koko olemassaolon häviäminen.

    Meillä sotaan on perinteisesti kuulunut,
    -- että vain miehet sotivat ja
    -- että sotilaat raiskaavat.
    Kuinka meidän kävisi ilman sotia?

    Nyt on ollut uutisia bioaseista (siis lääkkeistä), jotka totaalisesti hävittävät tietyn rodun, tappavat ihmiset ja vain ne ihmiset, joilla on tietty geneettinen ominaisuus. -- Ovatko ihmiskunnan sodankäynnin motiivit muuttuneet dramaattisesti alle sadassa, jopa vain muutamassa kymmenessä, vuodessa? Ja mitä siitä seuraa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentit käyvät yhä tyhmemmiksi.

      Poista
    2. Tottapa esittänet niihin sitten älykkäämmän vastineesi?

      Poista
  6. "Erikoista kyllä, sotaa tunnutaan usein rinnastettavan urheilusuorituksiin."


    Eräs venäläinen sananlasku sodasta väittää: "Из спортивного интереса." (Vain urheilusuorituksen vuoksi.) Siis kuka on voimakkaampi. Ahneuttahan on sen takana: uusia maita/alueita haltuun!

    Kun tiedustelu saa selville että jossain naapurimaassa ihmisiä kuolee nälkään kuin kärpäsiä, niin se on bingo! heikoin lenkki, helppo saalis!

    Niin kävi Suomellekin, kun Pietari I armeija valloitti Suomen, jossa puolet väestöstä sai surmansa ei ainoastaan nälästä vaan myös sodan jaloista. Ruotsista ei ollut Suomen puolustajaa ja Pietarin armeijakin oli nääntynyt.

    Ja kun Englannin laivasto ilmestyi Suomen lahdelle, niin Pietari I:n oli pakko antaa Suomi takaisin Ruotsin haltuun. Ruotsissa ymmärrettiin että Venäjän hyökkäys ei ole viimeinen, ja siksi suomalaisille talonpojille myönnettiin erilaisia erivapauksia.

    Kun Napoleon-sotien seurauksena Suomi joutui kuin joutuikin Venäjän haltuun, niin ei voinut tulla kysymykseenkään, että suomalaisista talonpojista olisi tehty venäläisten herrojen maaorjia.

    Putinille Syyrian sota on ennen kaikkea uuden venäläisen sotakaluston mainoskampanja. Tilauksia satoi kaatamalla. Taustalla on tietenkin Neuvostoliiton ajoilta peräisin oleva arabimaailmalle kehitetyn sosialismin levitystukikohta -- Syyria. Syyrialaisessa marxismi-leninismissa marxilainen ajatus kansojen sulautumisesta yhteen haitettiin armotta pois. Ettäkö arabit suostuisivat siihen että he sulautuisivat juutalaisiin.

    Venäjä raatelee Syyriaa niin kauan kunnes se väsyy.

    VastaaPoista
  7. "Erikoista kyllä, sotaa tunnutaan usein rinnastettavan urheilusuorituksiin."

    KGB/Putin/KGB vieraili Pohjois-Koreassa virallisella vierailulla ollessaan pääministerinä. Siitä on paljon aikaa, mutta samaan aikaan mahtuu rutiköyhän Pohjois-Korean YDINASEOHJELMAN rakettimainen nousu. Viime vuonna KGB/Putin/KGB paljasti/kannusti, että pohjoiskorealaiset rupeavat syömään vaikka pelkkää heinää, mutta eivät luovu YDINASEOHJELMASTAAN. Pohjoiskorealaiset leikit/urheilusuoritukset YDINASEOHJELMASSA ovat siis KGB/Putin/KGB:n leikkejä.

    VastaaPoista
  8. "--- rajan toisella puolella oli oma Rymy-Eetunsa, Aleksandr Tvardovskin luoma Vasili Tjorkin, josta ei tässä enempää."

    No voi närhen munat. Minähän löysin Василий Тёркинin pari päivää sitten Lauttasaaren Emmaukselta, hienosti kuvitettuna laitoksena. Runoilijan ja teoksen nimet eivät kyllä sanoneet minulle mitään, mutta vilkaistuani nopeasti nettiin päätin että knigasta kannattaisi maksaa kolme euroa. Samalla käynnillä hankin myös Šolohovin Тихий Донin kahtena massiivisena tiiliskivenä, Raoul Palmgrenin Maksim Gorki-elämänkerran, sekä Pentti Haanpään "Jutut"-valikoiman, missä taitaa olla Rymy-Eetun luojan piirtämä kansikuva. Kun halvalla sai, meinaan.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.