Demokratiaa on monenlaista

Demokraattinen kumous demokratiassa. Uuden aikakauden alkusoitto?

Ukrainassa kumottiin demokraattisesti valittu hallitus ja ajettiin demokraattisesti valittu presidentti maanpakoon.

Keskustelematta nyt tässä siitä, tekikö kyseinen presidentti karkeita virheitä kriisiä käsitellessään ja onko hän muutenkin korruptoitunut ja kukaties vastenmielinen persoona, nousee väkisinkin esille kysymys, onko demokratia nyt sitten Ukrainassa voittanut.

Niin Ukrainan parlamentti kuin presidenttikin oli valittu melkoisen rehellisillä vaaleilla, kuten myös ulkomaiset tarkkailijat totesivat. Satuin itsekin paikalle, kun parlamenttivaalit pidettiin ja kävin uteliaisuuttani kurkistamassa vaalitoimitusta Maidanin lähellä. Tervetulleeksi toivotettiin kohteliaasti eikä mitään erityisiä intohimoja tuntunut olevan pelissä, kun iltakävelylle lähteneet pariskunnat ja muutkin kävivät täyttämässä ja tipauttamassa äänestyslippunsa. Sivistyneen poliittisen kulttuurin tuntua lisäsi vielä Kretšatikilla, puolen kilometrin päässä Maidanilta asustava Timošenkoa kannattavien telttaleiri.

Kas noin se demokratia toimii, ajattelin. Samanlaista on meno kuin siinä Occupy- kylässä, jonka olin juuri nähnyt Washingtonissa, Valkoisen talon lähellä. Poliittinen pluralismi tarkoittaa juuri sitä, että opitaan tunnustamaan erilaisten mielipiteiden olemassaolo ja sietämään niitä. Protestiliike muistuttaa tästä asiasta, mutta ei aggressiivisesti häiritse enemmistöä, joka on äänestänyt valtaan nykyiset vallanpitäjät.

No, kuinkas sitten kävikään. Sitä en arvannut minä eikä moni muukaan. Uskomaton väkivaltainen hässäkkä ei tyytynyt banderollien nostamiseen tai edes metelin pitämiseen. Se ryhtyi käyttämään erittäin karkeaa väkivaltaa, jossa ei kaihdettu vaikka polttamasta ihmisiä kuoliaaksi. Lopulta tapettiin kylmäverisesti kymmeniä ihmisiä barrikadin molemmin puolin.

Miten väkivalta eskaloitui ja ketä siitä saa syyttää, on hyvä kysymys. Joka tapauksessa Janukovytš ei turvautunut armeijaan, mikä saattoi ratkaista hänen kohtalonsa tai sitten ei. Kohtalona joka tapauksessa oli joutua häädetyksi omasta maastaan, joka oli hänet valinnut valtionpäämieheksi.

Ainakin voimme sanoa, ettei prosessi ollut demokraattinen, vaikka kapinoitsijat muuta väittävät. Millaista demokratiaa on kapina laillista, demokraattisesti valittua hallitusta vastaan? Erilaisista superdemokratioista on jo kokemusta ja jäljet pelottavat.

Meilläkin oli kerran ”demokraattinen” vallankumous, joka tehtiin vastikään valittua demokraattisesti valittua eduskuntaa ja sen nimittämää hallitusta vastaan. Tapeetilla oli tuohon aikaan suhde Venäjään, jonka kapinalliset halusivat järjestää omalla tavallaan. He olivat myös kovin tyytymättömiä siihen, että maahan haluttiin palauttaa luja järjestysvalta. Hulinointi oli sentään tuntunut jotenkin demokraattisemmalta monien mielestä.

Minusta tuntuu siltä, että tässä maassa on yhäkin runsaasti ihmisiä, jotka kannattavat tuota historiamme suurinta rikosta demokratiaa vastaan eli punakapinaa. On ilmeistä, että monien logiikka toimii suunnilleen näin: olihan se omavaltaista ja kovin radikaalia, mutta veihän se valkoinen terrori sitten niin paljon punaisia hautaan ja kun meillä oli sitä yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuuttakin ja olivathan ne ihmiset vihaisia ja tyytymättömiä…

Puolustelematta millään tavoin Suomen valkoisen terrorin raakuuksia täytyy tietenkin sanoa, ettei niiden avulla voi mitenkään pestä puhtaaksi niitä, jotka nousivat demokratiaa vastaan. On tietenkin totta, että demokratia on vajavainen järjestelmä ja että sen vallitessa on monilla aina syytä valittaa. Epäkohdat eivät lopu koskaan, ei vaikka tapettaisiin miljoona ihmistä.

Demokratian idea on juuri siinä, että alistutaan enemmistön tahtoon silloinkin kun se loukkaa omaa etua. Jos asia todella on oikea, niin se todennäköisesti voi saada enemmistöltä riittävästi ymmärrystä tullakseen huomioiduksi vaikka enemmistöä ei tulisikaan.

Tämä tietenkin riippuu poliittisesta kulttuurista. Mikäli poliittinen kulttuuri muodostuu sellaiseksi, että vastapuoli demonisoidaan ja enemmistö yrittää tukahduttaa vähemmistöt, lakkaa demokratia toimimasta. Silloin sitä myös lakataan kunnioittamasta ja tie on avoinna barbarialle.

Täytyy vain toivoa, että Maidanin esimerkki ei muodostu uudeksi normiksi missään päin maailmaa. Samaa metodiahan on kyllä jo käytetty Pohjois-Afrikassa, jossa sen hedelmät eivät vaikuta syömäkelpoisilta. Olisi erinomaista, mikäli Euroopan yhteisö, jonka periaatteisiin kuuluu laillisuuden noudattaminen, ymmärtäisi aina tuomita ne, jotka eivät sitä noudata. Tämä ei koske vain Venäjää.