lauantai 5. syyskuuta 2015

Aikakausi vaihtui



Aikakauden vaihtuminen. Milloin se tapahtui?

Mika Waltari fantasioi aikoinaan siitä, miten Konstatinopolin kukistuessa kuultiin syvä, matala, ja mikäli oikein muistan, huokauksen kaltainen ääni… Aikakausi vaihtui.
Itä-Rooman lopullinen siirtyminen historiaan oli siis se tapahtuma, jossa Waltarin skenaariossa aikakausien vaihtuminen saavutti lopullisen pisteensä. Se oli bifurkaatio, jonka jälkeen antiikin perinnölle ei enää ollut suoranaista jatkajaa. Islamilainen barbaria otti haltuunsa vanhan läntisen sivilisaation viimeiset asemat.
No, jos nyt tarkkoja ollaan, niin renessanssihan oli lännessä juuri samaan aikaan täydessä käynnissä ja tarkoittaa juuri antiikin ylösnousemusta. Quattrocenton taide oli itse asiassa paljon lähempänä vanhoja esikuvia kuin Bysantin jähmettyneet aikaansaannokset, mikäli tällainen rienaus sallitaan. Toki sen parhaissa tuotoksissa oli omaa erityistä suurenmoisuutta ja myös historiallista uutuutta.
Mutta näistä sivuseikoista voi kiistellä mielin määrin. Tässä minua kiinnostaa tuo aikakausien vaihtuminen.
Waltarin kuvittelemaa syvää huokausta en liene itse kuullut ja ehkä eivät muutkaan, vaikka kyllä tässä päivänä muutamana saattoi jostakin Puumalan suunnalta kaikua jotakin sen kaltaista, mistä sitten lienee ollut kysymys. Koko ajatus siitä, että aikakaudet vaihtuisivat viime kädessä yhdessä hetkessä, on tietenkin fantastinen, tosiasiassa ne itse ovat kuviteltuja kokonaisuuksia, jotka voidaan rajattomasti asettaa kyseenalaisiksi. Kuitenkin Pentti Renvallin ajatus siitä, että historiasta voitaisiin löytää rakennekokonaisuuksia, jotka todella rajaavat historiallisia periodeja, on aivan vakavasti otettavaa laatua.
Mikä on länsimaisen sivilisaation tila ja elämänkaaren tilanne, jos sellaista on? Brittihistorioitsija Niall Ferguson teoksessaan Civilization. The West and the Rest, maalaa optimistisen kuvan siitä, miten läntiset, ylivoimaiset instituutiot, ”killer apps”, kilpailu, tiede, demokratia, lääketiede, työetiikka ja jopa konsumerismi, ovat muuttaneet ja siunanneet koko maailmaa ja pitävät meidät yhä johdossa. Tosin meitä uhkaa vaara, ymmärtää Ferguson, joka on omistanut kirjan ystävälleen Ayaan Hirsi Alille.
Mutta mistä me kerran aloitimme ja missä olemme nyt ja miksi? Antiikin sivilisaatio oli mahtava saavutus, mutta keskiaika pyyhki sen pois ja taannutti lännen onnettomaan primitiivisyyteen, missä millekään ”killer appille” ei ollut tilaa eikä tilausta.
Keskiaika, kuten nyt ymmärrämme, ainakin edistyspiireissä, on konstruktio, joka tarkoituksella maalattiin pimeäksi, kun piti korostaa antiikin ja uuden ajan valoisuutta, väittävät sen ihailijat. Mitä valoisaa sitä paitsi oli uskonsotien ja siirtomaariiston aikakaudessa, joka joukkomurhasi kansoja uskonnollisin perustein, voidaan kysyä.
Siitä huolimatta tuo vanha jako aikakausiin palvelee erinomaisesti monia tarkoituksia. Aikakausissa oli kuin olikin eroja ja jopa olennaisia. Mikäli keskiaika oli yhtä hyvä, kuin mikä muu aikakausi tahansa, voimme suhtautua tulevaisuuteen mitä positiivisimmin. Muuten ei.
Länsimaisen sivistyksen suuruudenaika alkoi myös Fergusonin mielestä renessanssista, reformaatiosta ja löytöretkistä ja puhkesi kukkaansa teollisessa vallankumouksessa. Länsimainen imperialismi levitti valonsa koko maailmaan kuin Rooma aikoinaan, sekä henkisellä että fyysisellä ylivoimallaan. Taakka kasvoi taas kerran suuremmaksi kuin voitiin kestää ja rappeutuva länsi menetti jossakin vaiheessa asemansa niin demografian ja talouden, tieteen ja tekniikan, sotilaallisen voiman ja kulttuurisen ylivoiman suhteen, saattaisi joku jo sanoa.
Jossakin vaiheessa länsi lakkasi valloittamasta itselleen siirtomaita liikaväestölleen ja muuttui itse siirtomaaksi, tyhjiöksi, jota sen nousevat kilpailijat alkoivat täyttää. Länsimaiden taloudellinen mahti, joka oli perustunut ylivertaiseen tuotantoon ja pääomiin, hupeni kuluttajien ja keinottelijoiden toiminnaksi, joka oli täysin riippuvaista kilpailijoiden reaalitaloudesta. Sotilaallisesti länsi menetti kyvyn käydä uhrautuvaa taistelua ja tuli riippuvaiseksi kondottieri-tyypeistä, joiden halukkuus taistella riippui täysin asiaan liittyvistä kannattavuuslaskelmista. Kerran maailmassa lännen tekninen ylivoima oli tehnyt vastustajien vastarinnan toivottomaksi.
"Whatever happens
we have got,
the Gatling gun
and they have not."

Näin runoili Hillaire Belloc 1800-luvulla, jolloin saatettiin raportoida vihollisen käsineen ”taisteluissa” jopa satakertaiset tappiot. Moiset taistelut tietenkin olivat lähinnä teurastusta, jossa vankeja ei otettu.
1900-luvun toisella puoliskolla tilanne muuttui. Lännellä toki on yhä käytettävissään joukkotuhoaseet, mutta ei mitään kykyä niiden käyttämiseen eikä monopolia niihin. Kilpailijoilla on myös tällaisia aseita, eikä niiden moraalisista estoista ole läheskään samanlaista varmuutta. Siksipä länsi viimeiseen asti yrittää estää ydinaseiden leviämistä ”vääriin” käsiin, mutta jokainen ymmärtää, että se on tuomittu häviämään tämän taistelun, kuten Doomsday Clock ennustaa.
Toki ”lännellä” eli tarkemmin sanoen Yhdysvalloilla yhä on maailman mahtavin laivasto, mikä takaa liikkuvuuden lähes kaikkialle, mutta sekin on haavoittuvainen ja sen mahdollisuudet ovat rajalliset. Pystyykö Yhdysvaltain koko mahti edes panemaan kuriin Afganistania ja sen keskiaikaista yhteiskuntaa?
Jostakin kumman syystä satuin kerran istumaan samassa pöydässä, jossa kenraalieversti Leonid Ivashov totesi kuivasti ja ilmeisen harmistuneena, että sotilaat kyllä pystyisivät panemaan asiat kuntoon idässä, jos saisivat siihen valtuudet.
Tämän uskon kyllä. Tsaarin Venäjä nujersi aikoinaan Kaukasian kapinalliset, mutta sen käyttämät keinot olivat barbaariset ja kyllä siihen aikaakin meni. Lännen sotilasmahdin tärkein rajoittaja on kulttuuri, joka estää käyttämästä menetelmiä, joita pidetään barbaarisena. Jossakin määrin samanlaisia estoja näyttää olevan myös Venäjän asevoimilla. ISIS-joukot sen sijaan toimivat avoimen barbaarisesti ja elämöivät sillä. Mitä tapahtuisi suuressa 2000-luvun totaalisessa uskonsodassa, emme ole vielä nähneet ja toivottavasti emme näekään.
Tässä voi myös kysyä, mitkä ovat maailman vastapoolit? ”Länsi” ja muu maailma eivät suinkaan ole automaattisesti toisiaan vastaan taistelevia osapuolia. Luojan kiitos, edut ovat pitkälti yhteiset ja myös ihmisyys ymmärretään yhteiseksi arvoksi. Mutta kaikki tässä maailmassa voi muuttua.
Niin, tosiaan. Alussa puhuttiin jo suuresta muutoksesta ja sen ajankohdasta. Onko länsimaisen kulttuurin ylivalta jo taittunut ja milloin, vai saammeko yhä odotella aikakausien vaihtumista?
Entä mitä tulee meidän jälkeemme? Puusi keskiaika, pmeys, primitiivinen raakuus, toisenlainen ja korkeampi sivilisaatio vaiko yksinkertaisesti yleinen ja yhtäläinen tuho?
Ian Morris on kirjoittanut kirjan Why the West Rules –for Now? Hän näkee edessäpäin sekä suuren katastrofin mahdollisuudet että myös toivon mahdollisuuden. Ilmaston muutos (etenkin global weirding) yhdessä väestönkasvun kanssa lupaavat katastrofia. Pandemiat, ydinsota, saastuminen ja erilaiset pulat lupaavat Pimeän tuloa (Nightfall) muutaman kymmenen vuoden tähtäimellä.
Mutta, Morris toivoo, vaikeudet saattavatkin antaa sysäyksen uudelle alulle. Saatamme joutua singulariteettiin, mikä on kauhea asia, mutta sen jälkeen päästäkin uuteen maailmaan, jossa ehkä hallitsevat uudenlaiset olennot…
Lohtuhan se lienee tämäkin. Morrisin kirjan huipentumana on vanhan kunnon imperialistin, Rudyard Kiplingin tunnettu runo, josta on tapana muistaa vain yksi pätkä:

 Oh, East is East and West is West, and never the twain shall meet

Mutta runo jatkuu:

Till Earth and Sky stand presently at God’s great Judgment Seat;
But there is neither East nor West, Border, nor Breed, nor Birth,
When two strong men stand face to face,
 tho’ they come from the ends of the earth!


Yleinen inhimillisyys tulee yhteisesti ymmärretyksi ja kaikki kerääntyvät ponnistelemaan suurta Pimeän tuloa vastaan. Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa uhkaavat yhtä lailla kaikkia, joten tämä on ainoa rationaalinen tie.
Kuulostaako uskottavalta? Ehkäpä ei. Mikä merkitys islamilaiselle fundamentalistille on sillä, että maailmanloppu on tulossa? Eiköhän se ole omiaan antamaan lisää intoa hänen toiminnalleen ja vahvistamaan sitä vakaumusta, ettei ihmisillä ole arvoa sinänsä ja että katastrofi on Allahin tahto.
Mitä sitä paitsi oikein merkitseekään Kiplingin sovinistinen vihjailu ”miehistä”, jotka muka ratkaisevat asiat? Missä sellaisia miehiä nykyään sitä paitsi on?
Mikäli asiat menisivät analogisesti antiikin maailman tuhoutumisen kanssa, voisimme taas odottaa muutoksen vihoviimeiseen loppuunsa saatettuna itse asiassa voivan kestää vaikkapa tuhat vuotta, eli paljon kauemmin kuin maapallo tällä menolla. Sitä ennen tapahtuisi sekä väkivaltaisia invaasioita että vanhan sivilisaation arvopohjan tuhoutumista. Kansainvaelluksethan näemmekin koko ajan ympärillämme.
Aikoinaan Rooman valtionuskonnon korvasi kristinusko, syystäkin vanhojen arvojen totaalisena vihollisena pidetty taikauskoisen ja fanaattisen rahvaan ideologia, hieno toki ”sinänsä”. Kristinusko on jo käytännössä menettänyt ideologisen kykynsä ja korvautunut primitiivisellä ateismilla, joka tukee vallitsevaa individualistis-narsistista maailmankatsomusta. Sama koskee nationalismia, joka vähän aikaa näytti korvaavan transkendenttisen uskonnon.
Uskonto on aina ollut sivilisaation sydän, eivät ”killer appsit” tai teknologia. Ehkäpä on viisainta hakea aikakausien vaihtumisen kulminaatiopistettä sieltä, missä voidaan todeta uskonnon kuolema tai ainakin vaipuminen horrostilaan?
Pierre Nora on sijoittanut tämän ”pitkän keskiajan” päättymisen Ranskassa jonnekin 1960-luvulle. Tarkkojen ajoitusten tekeminen lienee tarkoituksetonta. Joka tapauksessa voimme todeta, että esimerkiksi meillä sotasukupolvi oli vielä huomattavan uskonnollinen, kun taas suuret ikäluokat jo irtautuivat rajusti vanhasta. Muutos näkyi myös demografiassa, suuret ikäluokat jättivät jälkeensä pienet. Tämä tapahtui myös kaikkialla katolisessa Euroopassa vastoin paavin arvovaltaisia kieltoja. Kaunopuheisempaa indikaattoria maallistumiselle ei voisi löytää.
Kulttuurivallankumous, joka huipentui vuoteen 1968, oli hedonistisen, sekulaarisen, narsistisen ja individualistisen sekopäisyyden triumfikulkue, joka tavoitteli kaikissa asioissa absoluuttista ”edistystä”, kuvitellen sen löytäneensä.
Elintason huikea nousu ja sen tavoittelu, konsumerismi, kulttuurin samaistaminen huvitteluun ja kulutukseen, ihmisen eläimellistäminen, pyhän kieltäminen ja hävittäminen kulttuurista murtautuivat esille yhtenä ryöpsähdyksenä.
Tuon vuoden esille tuomat virtaukset eivät levinneet kaikkialle yhtäkkiä. Näennäisesti on ilmennyt myös vastavirtaa ja tietenkin järkiintymistä, mutta seuraavissa sukupolvissa on tuolloin esille murtautunut uusi kulttuurinen suuntaus vain vahvistunut.
Vuonna 1968 me kai sitten siirryimme uuteen maailmaan. Pariisin tragikoomisilta barrikadeilta kaikui ehkä sittenkin aikakausien vaihtumisen aiheuttama ääni. Se saattoi kuulostaa banaalilta ja typerältä, mitä se olikin, mutta juuri se oli tulevaisuuden ääni. Soyez realistes, démandez l’impossible

25 kommenttia:

  1. Rooman viimeinen suora perillinen ei ollut suinkaan Bysantti vaan Trebizondin keisarikunta, joka antautui osmaaneille vajaa vuosikymmen Konstantinopolin jälkeen. Ei mulla muuta.
    G

    VastaaPoista
  2. "Mitä sitä paitsi oikein merkitseekään Kiplingin sovinistinen vihjailu ”miehistä”, jotka muka ratkaisevat asiat? Missä sellaisia miehiä nykyään sitä paitsi on?"

    Itse olen kääntänyt ajatteluni niin, että on turha projisoida ensimmäistäkään antipatian tunnetta "tänne tuleviin" vieraisiin, pakolaisiin, elinatasosurffareihin tms. sellaisiin, sillä tämän kansainvaelluksen mahdollistajia olemme me itse.
    Olemme Eurooppa joka antaa kaiken tämän tapahtua. Vaistoja oman kulttuurin puolesta ei ole enää jäljellä kuin kourallisessa ihmisiä, globalismi tasoitti tien, jota nyt sitten kuljetaan sisään. Suuri kuva alkaa todellakin näyttää kultuurimme sulamiselta allamme. Kieli on korvattu kaikille yhteisellä englannilla, kirjat ohjelmistoilla, kristinusko hyväntahtoisuudella, sodan uhka ilmastonmuutos-hypoteesillä, avioliitto tunteella ja avoimella seksuaalisuudella, työ kuluttamisella, politiikka mielipidetiedusteluilla, isänmaa globalismilla....
    Tähän kuvaan kansainvaellukseksi kumuloituva demografinen vallankumous sopii hyvin. Tyhjiö täyttyy. Euroopan idean litkuksi laimensi, kuten Vihavainen aiemmin kirjoitti, sentimentalismi. Nyt hekumoimme vuoden pari suuressa tunteessa kun haluamme nähdä itsemme maanpäällisinä pelastajina. Sen jälkeen alkanee tarina, jota emme vielä tiedä kukaan. Hädässä olevia pitää auttaa kaikin voimin, mutta kuka olisi voinut arvata että se tapahtuu näin kun miltä nyt näyttää: avaamme ovet, annamme avaimet ja alamme käyttäytyä niin kuin meillä ei olisi identiteettiä lainkaan.

    VastaaPoista
  3. Varsin yksipuolinen tulkinta Johannes Angeloksesta, jossa islamilainen sulttaani ja Länsi-Eurooppa nähdään yhtä "barbaarisina" (joskin sana ei oikein tavoita Waltarin tarkoitusta, vastakohtaa Bysantin "henkisyydelle").

    Sitä paitsi myöhempää aikaa kuvaaneissa romaneissa Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim Länsi-Euroopassa vallitsee barbaria ja uskonkiihko ja islamilaisessa Osmanien valtakunnassa sivistys ja suvaitsevaisuus (tosin tulee selväksi myös, että tämä johtuu sulttanin ja suurvisiirin henkilöistä ja seuraava yksinvaltias voi olla toisenlainen).

    VastaaPoista
  4. Aivan oikein. Yksipuolisuus on voimaa. Ja Bysantin jälkeen seurasi barbaria. Lännestä ei ollut sen jatkajaksi, vaikka taisi kolme Genovan (vai Venetsian?) dromonia tulla avuksi.
    Mutta eihän se historia siihen loppunut.

    VastaaPoista
  5. Kukin pähkäilee aikansa. Elinaikansa, ei enempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mutta kyllä minä ajattelen nykyään jo lastenlapsiani ja sitä maailmaa jossa he tulevat elämään. Siksi tämä demografinen vastuuttomuus ja haluttomuus huolehtia oman kulttuurin säilymisestä on saanut mieleni apeaksi.

      Poista
  6. Lännessä valtioiden aikakkausi on päättymässä, seuraava aikakausi on jo ollut tuloilaan eri elämän sektoreilla toimivien globaalien firmojen muodossa. Myöskin armeijat ja muu turvallisuuskoneisto menee samaan formaatiin. Richard Bennet teoksesaan moderni kapitalismi loihi lausumaan ,sen itsestäänselvyyden, että aikaisemman aikakauden sosiaalinen kapitalismi perustui kaikki kansanryhmät tavalla tai toisella yhteen sitovaan Bismarkilaiseen yritysyhteisö ajatteluun, jonka toiminta perustui silloiseen voitokaaseen militaarimaliin. Nykyistä yritys ja myös militarista mallia, mikä on kypsymässä Bennet kutsuu aibad malliksi, mallissa kaikenlaisen mahdollisen toiminnan mahdollisuus uinuu odottamassa mahdollista tarvettaan, tyypillisenä esimerkkinä hanketalous. Se mitä epäilen, kun kumminkin ns talouden kannalta uinuva popula pitää jotenkin pitää toimintakykyisenä ja toimintakyvyn uusintamisen kustantaminen jää julkistalouden harteille, onko malli taloudellisesti kestävä, julkiset taloudet velkaantuvat luusereita hyysätesän.

    VastaaPoista
  7. Muuttuisiko aikakausi Suomessa, jos Yle lopettaisi latinankielisten uutisten lähettämisen? Eihän meillä muita maailmanluokan ihmeitä olekaan, paitsi Juha Sipilän vaimon ideoima pääministerin kakkosasunnon antaminen pakolaisille.

    VastaaPoista
  8. Porosenkon mukaan aikakausi on viime viikolla vaihtunut Ukrainassa aseiden vaiettua ensimmäistä kertaa Minskin sopimuksen solmimisen jälkeen. Mikä vaikutus Kiovan parlamentin viikko sitten hyväksymillä järjestelyillä Donbassin venäjänkielisen väestön erityisaseman tunnustavilla laeilla on positiiviseen kehitykseen ollut, sitä varmaan tohtori Tuomioja odottaa historiantutkijoiden joskus selvittelevän kuten myös Astrid Thorsin vaihtamisella italialaisiin konsultteihin - jokainen on oman elämänkokemuksensa perusteella filosofi.

    VastaaPoista
  9. HS ehtii hyvin pohtimaan perisuomalaisia identiteettejä Alexander Stubbin vankilavierailun yhteydessä ja jalkapannan asettamia rajoitteita yhdelle vankilakundille sekä vankilapsykiatri Laureman haastattelun ingressin sanomaa: jokainen on elämänkokemuksensa perusteella potentiaalinen rikollinen.
    Tämä kaikki viimeisen viikon aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukrainan kohdalla erilaisia aikakausien alkuja ja loppuja on ollut ja tulee olemaan jatkossakin, kysymyksessä on sananmukaisesti rajamaa,minkä koossapitäminen on lähes mahdotonta. Läntisessä tajunnassa ei ole ymmärrystä alueen historiallisiita tapahtumista eikä myöskään nykyisyydestä, aiheutuen Neuvostoliiton sulkeutuneisuudesta ja toiseksi läntisten ihmisten maailmankatselusta liberaalien linssien lävitse. Rönkölle ja muille lukuvinkki Johannes Remyn ukrainan historia avaa ymmärrystämme ainakin osaksi.

      Poista
    2. Luulen Porosenkon sanoessaan Ukrainassa nyt saavutetun modernin läntisen ajattelun malleja tarkoittavan periaatetta "mitä kevyemmät ideologiset rakenteet kansalaisilla on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä". Maakunnassa maakunnan tavalla, se talon pitää, tai yleisemmin maassa maan tavalla silloin kun maa on yksi kielinen esim. Ruotsi jossa ruotsinkieli on maahanmuuttajiakin koossa pitävä liima. Maailmanluokan ihmeisiin kuuluu ruotsinkielen rooli liimana itäisessä maakunnassakin jonka kansa näyttää puoliryssiltä ja kielikin kuullostaa ihan heprealta. Toki tuntuu ikävältä lukea pakolaisten piirrelleen Torniossa seiniin hakaristejä.

      Poista
  10. Eurooppaan vaeltavat ovat suurelta osin nuoria, kiivaita miehiä. Kuvat Unkarista rautatieasemalta kertovat ettei unkarilainen pakattu vesikään heille poliisien tarjoaman kelvannut. Pakkaukset lentelivät radalle samoin ruokapakkaukset.

    Jos nämä tulijat sijoitettaisiin heti sotilasmajoitukseen ja aloitettaisiin kova koulutus, heistä pystyisi periaatteessa muodostamaan kymmeniä jopa satoja pataljoonia a' 1000 miestä taistelemaan ISISIä vastaan.

    On jotenkin koomista, että Suomesta on lähetetty kouluttajia Turkkiin kouluttamaan mm. kurdinaisia taistelijoiksi ISISiä vastaan. Samalla nuoret miehet ryntäävät Eurooppaan. Missä on miesten kunnia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaimojen ja tyttärien vahtimisessa ja kurissa pitämisessä?

      Poista
    2. Isis on mossadin luomus,sen perustaja al bagdadi on oikealta nimeltään Shimon Elliot .Ainoastaan kyvykäät sotilas ja informaatio taitajat voivat hetkessä luoda samanlaisen menestystuoteen. Jos yhtään voisin arvioida miksi tähän on ryhdytty, ensiksikin se vahvistaa Israelin turvallisuutta, kun kyvykkäin aines Syyriasta on peloteltu pois ja näin heikennetty potentiaalista vihollista. Samalla eurooppa ja varsinkin Saksa saa vanhenevan väestön turvaksi koulutettua korvaajaa työelämään,runsainmitoin eläköityviä. Lopulta Israel tulee saamaan mainetta ja kunniaa,sekä mikä tärkeintä uutta elintilaa tyhjentyvistä osista vapautettua maata, jonne voi perustaa kukoistavia siirtokuntia.

      Poista
    3. Juuh, juutalaisvaltiohan se on tähänkin syyllinen. Keskiaikaisen kaivonmyrkyttäjä-kaavan mukaan tietty.

      Kuule, Israelin ei ole tarvinnut pelätä Syyriaa sitten vuoden 1974. Assad on tiennyt siitä lähtien mitä tapahtuisi jos se yrittäisi mitään, viedä edes neliömetrin Golanilta.
      Tämän sopan ME olemme ihan itse järjestäneet.
      Vaistonsa menettänyt Eurooppa on tyhjenevä kupla johon voi tulla sentimentalismiin vedoten.
      Israel turvaa rajansa ja kulttuurinsa.
      Se osaa käyttää sanaa EI. Me emme osaa.
      Jerusalemin hallitukselta meidän pitäisi ottaa mallia.

      Poista
    4. Kysymys ei ole mistään juutalaisvihasta kohdallani, vaan maailman selkeästä katsomisesta ilman minkäänlaisia arvolatauksia eikä antipatioita. Lähde väittämälleni on amerikkalaisessa viestinnässä lähteenä viimesyksynä Snowden. Kummastelen ettei teema ole maassamme enemmän huomioitu, ei ilmeisesti sovi viestinnälliseen asetelmaan, lisäksi kaikki pelkäävät joutua proisrael trollien kurmoottamiksi.

      Poista
    5. Mutta onko Snowden puolueeton lähde? Sitä ei tunnu kysyvän kukaan. Joka tapauksessa pitäisi olla suomalaiselle selvää, että Lähi-Idässä suomalaisuuden etujen vaalijalla on vain yksi kestävä valinta ja se on Israel, ei yksikään muslimimaa, eikä islam. Muslimi tottelee vain ja ainoastaan voimaa.

      Poista
  11. Tämä käynnissä olevan kansainvaelluksen hoitaminen on Euroopassa täysin munatonta. Asiat menevät nyt siihen malliin, että maahanmuuttajat voivat itse päättää, sen mihin maahan he haluavat asettua. Eurooppa ei nähtävästi kykene itse valvomaan omien sopimuksiensa (Dublinin sopimus) noudattamista.

    Ymmärrettävää tietysti on, että ihmiset pakenevat, mutta asioiden hoitaminen Euroopan unionissa pitäisi olla jotenkin ryhdikkäämpää, eikä antaa päätösvallan luisua tulijoille, niin kun nyt on tapahtunut.

    VastaaPoista
  12. Tämän päivän Helsingin sanomien verkkosivuilla toimittaja kirjoitti "Unkarin kauheista vastaanottokeskuksista" joihin pakolaiset / maahanmuuttajat eivät joutuneet. Mikä niissä Unkarilaisissa vastaanottokeskuksissa on niin kauheaa? Ja millä tavalla omat vastaanottokeskuksemme ovat parempia?

    Asia on juuri niin, kuin ylempänä vastausketjussa kirjoitettiin: "Olemme Eurooppa joka antaa kaiken tämän tapahtua. "

    Voisiko olla että kulminaatiopiste (ja aikakausien vaihtuminen) ajoittuu toisen maailmansodan päättymiseen?

    Tietyt ajatukset ja oppisuunnat tulivat ehdottoman kielletyiksi (ja myöhemmin ne jopa osin demonisoitiin). Luonnoikeuden nousu, tasa-arvo, demokratia sekä ihmisoikeudet sellaisina kuin ne nyt länsimaisissa yhteiskunnissa tunnetaan alkoivat kehittyä nykyiseen muotoonsa vasta tämän ajankohdan jälkeen.

    VastaaPoista
  13. Tämän päivän Helsingin sanomien verkkosivuilla toimittaja kirjoitti "Unkarin kauheista vastaanottokeskuksista" joihin pakolaiset / maahanmuuttajat eivät joutuneet. Mikä niissä Unkarilaisissa vastaanottokeskuksissa on niin kauheaa? Ja millä tavalla omat vastaanottokeskuksemme ovat parempia?

    Asia on juuri niin, kuin ylempänä vastausketjussa kirjoitettiin: "Olemme Eurooppa joka antaa kaiken tämän tapahtua. "

    Voisiko olla että kulminaatiopiste (ja aikakausien vaihtuminen) ajoittuu toisen maailmansodan päättymiseen?

    Tietyt ajatukset ja oppisuunnat tulivat ehdottoman kielletyiksi (ja myöhemmin ne jopa osin demonisoitiin). Luonnoikeuden nousu, tasa-arvo, demokratia sekä ihmisoikeudet sellaisina kuin ne nyt länsimaisissa yhteiskunnissa tunnetaan alkoivat kehittyä nykyiseen muotoonsa vasta tämän ajankohdan jälkeen.

    VastaaPoista
  14. Mutta Timo eikä Urho Kaleva Kekkosen agendaan kuulunut myös maalata mahdollisimman synkkä kuva ns. ensimmäisen tasavallan Suomesta? Nyt joka on tutkinut faktat vuoden 1919-1939 huomaa kylläkin kiinnostuksella että tuo aikakausi lienee ollut taloudellisen reaalikasvun todellinen superaika Suomelle kun kansantulo aivan oikeasti suurin piirtein tuplaantui, samoin kansalaisten reaalinen ostovoima. Myös metalliteollisuutta ei suinkaan luotu sotakorvausvuosina kuten Kekkosen opetuslapset väittivät vaan tuo teollisuus oli jo olemassa paljon ennen sotia.

    On täysin selvää että uusi sukupolvi pyrkii usein mustamaalaamaan edellisen sukupolven ajanjakson. Näin toimitaan myös suomettumisen suhteen. Me 1970-luvun nuoriso toki muistamme ettei Suomi ollut läheskään niin ankea paikka "karhun kainalossa" kun jälkipolvi väittää. Ei täällä päätä vaivattu Neuvostoliiton uhkalla, sen sain myös amerikkalaisille vaihto-oppilaille selittää.

    Toisaalta mitään aihetta turhaan nostalgiaan ei ole kun miettii miten osa nykyisistä vempaimista puuttui eikä niitä osattukaan kaivata. En kaipaa ajassa 40 vuotta takaisin päin vaikka kadun omia henkilökohtaisia hölmöilyjä aivan aidosti. Ylipäätänsä "historian käännekohta"-teesit olisi aika kyseenalaistaa ja puhua pikemminkin ehkä eliitin eli pienen piirin ajatuksen muutoksesta. Euroopastakin tuli "rauhan maanosa" kun se menetti voimansa hallita ulkopuolista maailmaa. Hyvän tahdon kanssa tällä ei ollut mitään tekemistä.

    VastaaPoista
  15. Uhrimielen romahdus länsimaissa ajoittuu jonnekin toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Käännekohta lienee ollut 1960-luku. USA:n käymän Vietnamin sodan aikana maa sieti yllättävän pitkään ruumisarkkuliikenteen kasvua. Vuonna 1968 Tet-offensiivi lienee ollut länsimaisen uhrimielen romahduksen alkua. Vuodesta 1969 lähtien alkoi väsähtäminen ja vuonna 1971 moraali luhistui USA:n asevoimien sotilaiden keskuudessa melkoisen totaalisesti eikä tilanne ollut enää kaukana Venäjän vuodesta 1917. Sen jälkeen kipuraja on supervallalla tullut vastaan kun kaatuneita tulee pari sataa/kuukausi.

    On merkillistä ettei Suomessakaan tätä uhrautumisalttiutta ole tutkittu laajemmin. Huipentumana lienee Suomessa ollut kesä 1941, ei sittenkään talvisota. Valmius uhrautua maan puolesta on suorastaan liikuttavaa ja toisaalta häkellyttävää kun ajattelee tätä aikakautta. Kuulun siihen koulukuntaan jonka mielestä juuri uhrivalmiuden romahdus enteilee koko kulttuurin yleistä romahdusta ja siirtymistä aikakauteen jossa kulttuuri muuttuu pelkäksi sivilisaatioksi fiilistyleineen - "kun mikään ei tunnu enää miltään". Tämän ajan johtava uskonto on eräänlainen sekoitus empatiaa, egoismia ja konsumerismia.

    https://www.youtube.com/watch?v=n5d3EKSyu-A&list=PLEze9warH6Q6EVnKJy5yTtLSGYGGfGPCh&index=30

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "uhrimielen romahdus enteilee koko kulttuurin yleistä romahdusta"

      Eikö pikemmin se, että tuota uhrimieltä käytetään väärin? Kun ajattelee ensimmäisen maailmansodan mielettömyyttä, niin ei ole ihme, että juoksuhaudoista palattiin pettyneenä kaikkeen ja ennen kaikkea vallanpitäjiin.

      Stalinkin käytti hyväkseen juuri uhrimieltä....

      Jokaisella ominaisuudella on optimi: sitä ei saa olla liian vähän mutta ei myöskään liikaa, eikä sitä ole syytä käyttää väärässä paikassa.

      Poista
  16. Huvittavaa lukea tästä kasvavasta kirjallisesta ei-tieteellisestä aineistosta jossa islamilainen kulttuuri kuvataan "edistykselliseksi" vaikka tieteen, taiteen, talouden ja muiden keskeisten kulttuurista tasoa mittaavien osien perusteella koko islamilainen "kulttuuri" on ollut yhtä alamäkeä ja alennustilaa jo 1500-luvulta lähtien. Muut menneet vauhdilla ohi jo ajat sitten.

    Timon blogissa on jo aiemmin tuotu esille se miten vähän mm. tieteellistä tutkimustyötä 1.5 miljardin muslimin maissa on saatu lopultakin aikaan. Väkisinkin tulee mieleen että ainoa mikä toimii on vilkas mielikuvitus ja fantasioiden pyöritteleminen joistakin tulevaisuuden "kalifaateista".

    Kulttuurisesti nykyiset muslimivaltiot ovat melko tavalla globaalia pohjasakkaa.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.