Purjehduksen iloja
Purjehduksen
suuria hetkiä on, kun saa veneen rantaan ja pois aalloilta keikkumasta. Silloin
on viimeinkin mahdollista tehdä rauhassa sapuskaa, joka taatusti maistuu,
mikäli takana on vaikkapa kymmenen tunnin seilaus parin voileivän ja kahvin
varassa.
Yksinkertaiset
sielut saattavat kysyä, mihin koko purjehdusta sitten tarvitaan, jos ruokaa ja
juomaa kerran nautitaankin rannassa.
No, toki sillä
on oma, merkittävä viihdearvonsa, jonka perusteet kai lähtevät samasta
lähteestä kuin vauvojen tuudittaminen. Se vain on kivaa, kun aalto laivaa
tuudittaa ja niin edelleen. Sitä paitsi kaikki on alati uuttavaa ja hieman arvaamatontakin
aaltojen päällä, sekä visuaalisesti että liikenteellisesti.
Kun sitä puolikin
vuorokautta heiluu veneen tahdissa, tulee tehneeksi paljon töitä ja ruumis
kiljuu uutta energiaa, vaikka entistä olisi vyötäröllä runsaasti.
Ruokailu veneessä
on joka tapauksessa mielestäni parhaimmillaan aina erityinen juhlahetki ja olen
ottanut tavaksi, että se huomioidaan asianmukaisesti.
Erityistä
pukeutumista ateriaa varten ei ole vaadittu, mutta pukukoodiin kuuluu kuitenkin
päähineen ja pelastusliivin riisuminen. Myös pöytä katetaan kunnolla käyttäen
ns. tabletteja. Mikäli ollaan kulussa ja vene on kovin kallellaan tai aallokko
merkittävä, voidaan käyttää kasteltua pöytäliinaa, etteivät ruoat lennä syliin
tai turkille.
Toki monet yksinkertaiset
ateriat myös keskellä enemmän tai vähemmän aavaa merta ovat usein olleet varsin
palkitsevia. Käristetyt makkarat sipulin ja muusin kanssa, jotka maissa
olisivat herättäneet lähinnä nenän nyrpistelyä, saavat ylenpalttista kiitosta
nälkäiseltä miehistöltä, jolle myös olut palan painikkeena maistuu ja lisää
juhlan tuntua.
Mitäpä syntiä
salaamaan, veneruokailu ilman olutta ja/tai viiniä tuntuisi milteipä
rienaukselta. Eihän meillä Suomessa ole tapana juoda alkoholia arkena, joten
pikku paukkujen säestämänä ruokailusta tulee juhla, mikä on tarkoituskin.
Erityisiä veneruokia
kannattaa varata matkaan, mikäli jääkaappia ei ole käytettävissä tai käytössä
eikä myöskään pilssi ole tarpeeksi kylmä.
Alan parhaisiin
tuotteisiin kuuluvat tietenkin savustetut lihat: kunnolla savustetun kinkun
kappale tai ja erityisesti lampaanreisi. Huomattakoon, ettei valmiiksi silputtua
sapuskaa tule veneeseen kantaa, sillä paitsi että se nopeasti menettää makunsa,
se myös nopeasti pilaantuu.
Tämä pääsääntö
pätee myös juustoihin. Niitä kannattaa ostaa vähintään kilon paloina, jolloin
ne kestävät maistamisen vielä viikon päästä, vaikka ulkona olisi helle. Tämä
tietenkin sillä edellytyksellä, että pilssissä tai sen tuntumassa (ei septitankin
viereisessä avotilassa) on viileää.
Veneeseen siis
aina mukaan spaghettia, perunamuusijauhetta ja perunoita, sipulia ja nötköttiä
(nautasikasäilyke) sekä valkosipulia ja mausteita, öljyä ja kalasäilykkeitä,
kananmunia ja jauhoja. Aamuksi pekonia.
Erittäin
suosituksi on veneoloissa osoittautunut kalakeitto
eri muodoissaan, mukaan lukien seljanka eli soljanka. Reseptejä löytyy
vanhemmista blogeista. Toinen viime kesän hitti oli virolaistyyppinen mulgipuder. Oikeaoppisesti tehtynä tähän
Mulgimaan herkkuun kuuluu myös pieni määrä ohraryynejä, mutta voi ne jättää
poiskin.
Kaikessa
yksinkertaisuudessaan Kristiinan
mulgipuder syntyy siten, että otetaan paketti tai pari pekonia ja
paistellaan sitä pieniksi paloiksi leikattuna rauhallisesti niin, että rasva
kunnolla irtoaa pannulle. Sen jälkeen siihen lisätään pari annosta
perunamuusia, jonka voi hyvin tehdä jauheesta, ainakin Felix toimii eikä
tarvitse maidon lisäämistä.
Sen jälkeen
käännellään kuumalla pannulla herkkua, joka sitten asetetaan ruskistuneena kauniisti
katettuun pöytään kylmän oluen ja ruisleivän viereen. Muutama hippunen suolaa
lisää symbolisesti herkun synnillisyyttä.
Nautitaan hartaudella
ja pikkuruinen snapsi on tässä omiaan lisäämään hetken juhlavuutta. Se täydentää
elämystä. Veneen ollessa liikkeellä ei toki sitten tietysti änkyröidytä eikä
mielellään maissakaan.
Erilaiset
spagettiruoat tietenkin syntyvät veneessä myös hyvin kätevästi. Niiden valmistamisesta
ei kai tarvitse sen enempää kertoa, mutta simpukkapurkit sopivat hyvin
mausteeksi, samoin kuin valkosipuliöljy. Simpukat voi myös pannulla kuumentaa
valkosipuliöljyssä. Yllättävän hyvää on, kun on nälkä särpimenä.
Viinit kannattaa
tietysti aina valita huolella. Ellei veneessä ole erityistä sommellier:ta, käy nyrkkisäännöksi, että
valkoviinin on syytä olla pilssikylmää ja mielellään laatikossa myytävää chardonnayta tai sauvignon blancia. Toki kaikki muutkin käyvät, jos niikseen tulee.
Punaviineistä suositeltavia
ovat, ruoista riippuen, australialaiset, eteläafrikkalaiset tai chileläiset
laatikkoviinit. Espanjalaiset menettelevät, ellei Piritan Eriksonilla satu muuta
olemaan eikä viitsi tai ehdi käydä Selverissä asti.
Sieltä kyllä kannattaa
ostaa monenlaisia herkkuja, joita Suomesta ei saa. Tarkoitan silavaa eri
muodoissaan, pastramia (basturma) ja erinäisiä muita kypsytettyjä lihoja. Myös
makkarat ovat usein erinomaisia ja tuovat tervetullutta vaihtelua suomalaiseen
ruokavalioon, alkaen ihan sardelkasta,
rasvaisesta paksusta nakista, jota löytyi aikoinaan kaikkialta läpi laajan neuvostomaan.
Maitotuotteista kefiiri on erinomaista ja yleensäkin
hapanmaitotuotteet, hapupiim eli
piimä sekä smetana. Mielestäni virolaiset ovat meikäläisiä maukkaampia.
Kalapuolella löytyy
etenkin silakkaa ja kilohailia eli kiluja
mausteiden kanssa: vürtsikilud. Suosittelen vaikkapa
oluen kanssa. Lisäksi kannattaa noteerata ainakin turskanmaksa, jonka voi sotkea keitetyn kananmunan ja sipulin
kanssa maukkaaksi zakuskaksi.
Lisäksi
kannattaa katsoa tarkoin myös erilaisia grillattuja ja puolivalmiita lihoja.
Ämpäreissä myytävät saslikkilihat marinadissaan säilyvät hyvin, ellei ole
mahdollista grillata niitä oitis vaikkapa kertakäyttögrillissä, jollaiset ovat
hieman arveluttavia monessakin suhteessa.
Yhtä kaikki.
Veneessä maistuu miltei mikä tahansa. Klassikko on nötkötti eli nautasika-säilyke, jota voi paistella yhdessä sipulin
kanssa tai vaikkapa leikellä sattumiksi hernekeittoon. Jälkimmäiseen muuten
kannattaa kokeeksi pistää litraa kohti vaikkapa kymmenen tai kaksikymmentä valkosipulinkynttä
murskattuina.
Kyllä on maistunut!
Ja mitäpä ei voisikaan tehdä tai lämmittää myös veneessä: vorschmack-purkkeja (esim. Tertin kartanon)smetanan, punajuuren ja
suolakurkun kera, pyttipannua, silakkapihvejä, muikkupaistia, labskausia ja niin edelleen… Vain taivas
on kattona ja se on merellä korkealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita nimellä.