torstai 19. huhtikuuta 2018

Usko vastaan skepsis


Sisäinen reaalipolitiikka ja skepsis

Saksan sisäministeri Horst Seehofer kohautti taannoin poliittisesti korrektia kansaansa sanomalla, ettei islam kuulu Saksaan.
Se olikin aika kovasti sanottu ottaen huomioon, että maa on haalinut itselleen jo miljoonia islamia tunnustavia kansalaisia.
Itse asiassa se kuulosti aika pahalta. Parikymmentä vuotta sitten se olisi merkinnyt järkevää ja realistista ohjelmanjulistusta, mutta ach, miten karkeaa ja epäkohteliasta. Nyt se merkitsee suuren kansanosan haastamista.
Hitlerin jälkeisellä aikakaudella saksalainen on ollut kaikkien kaveri ja itse kukin siellä haluaa nykyään kunnostautua suvaitsevuudella ja muilla sosiaalisilla hyveillä. On tultu siihen tilanteeseen, että ulkomaista alkuperää oleviin ihmisryhmiin suhtaudutaan kuten kuolleisiin. Niistä ei saa sanoa mitään, ellei ole hyvää sanottavana, nihil, nisi bene.
Nyt kuitenkin huomattiin, että peräti 65 prosenttia saksalaisista hyväksyi Seehoferin mielenilmauksen eli ainakin katsoi, että hänellä oli oikeus sanoa mitä sanoi. Näin kertoo Der Spiegel 14/2018 pääkirjoituksessaan Innere Realpolitik.
Pääkirjoitus katsoo, että myös sisäpolitiikassa ja erityisesti maahanmuuttoasioissa voidaan noudattaa joko radikaalia- tai reaalipolitiikkaa. Edellinen tarkoittaa, ettei islamia (sanotaan nyt suoraan) tai sen kannattajia saa arvostella ja että sitä ryhmää edustavien rötöksistä täytyy vaieta.
Tämä suuntaus vainuaa rasisimia niiden väitteiden takana, jotka pitävät tuota uskontoa problemaattisena tai suorastaan vaarallisena. Ehkäpä jo tällaisen mielipiteen esittäminenkin on jo rasisimia (kauhea sanoa). Siinäpä sitä on selkeä ja simppeli ohjelma.
Reaalipolitiikka taas on vaikeampaa eikä samalla tavalla loista kauniilla periaatteillaan, mutta saattaa pyrkiä samoihin päämääriin tehokkaammin. Se tekee myös tarvittaessa kompromisseja.
Ulkopolitiikassa ylimpiä päämääriä ovat rauha ja hyvinvointi, sisäpolitiikassa taas liberaalin demokratian säilyttäminen vapauden takeena. Mikäli suuri osa kansaa erkanee liberaalin demokratian kannattamisesta, on se hukassa.
Der Spiegel tunnustaa itse tehneensä virheitä. Kun lehti kysyi hiljattain lukijoiltaan, mitä mieltä ne siitä olivat, oli eräs suurimmista valituksen aiheista se, että sitä pidettiin sokeana siirtolaispolitiikan huonoille seurauksille.
Lukijat siis halusivat koko totuuden ja sen he tulevat saamaan, lupasi pääkirjoitus. Se katsoi myös, että Seehoferilla ja poliittisilla puolueilla on oikeus käsitellä myös siirtolaisuuden negatiivisia puolia. Vaikka sisäministeri nyt ei edustanutkaan liberaalis-humanitäärisen ajattelun korkeimpia huippuja, on hän sentään vakaumuksellinen demokraatti.
Vakaumuksellisia demokraatteja vastaan voi taistella normaalein poliittisin asein ja heidän kanssaan on sallittua olla eri mieltä, kertoo pääkirjoitus ja jättää ilmeisesti tarpeettomana mainitsematta, keiden kanssa ei saa olla eri mieltä.
Reaalipoliitttiselta kannalta on jopa tärkeää, että on Seehofereita. Muussa tapauksessa islamskeptikot (mikä mainio sana!) voisivat kääntyä AfD:n puoleen. Reaalipoliittisesti on myös tärkeää taistella islamismia ja turkkilaisia valtiollistaustaisia organisaatioita vastaan.
Mitäpä tuohon lisäämään. Saksassa on nyt tultu siihen tilanteeseen, että reaktioita maan islamisoitumista vastaan on mahdoton estää. Niin sanottu poliittinen korrektius ja mielipidevaino eivät pysty asiaa muuttamaan, sillä kansan enemmistö on saanut niistä kyllikseen. Mikäli halutaan liberaalia demokratiaa, on hyväksyttävä, että se tarkoittaa kuin tarkoittaakin erilaisten mielipiteiden sallimista.
Julkisen sanan yksisilmäisyys ja siihen liittyen sen arvovallan ja suosion menettäminen eivät ole ongelmia vain Suomessa. Saksassa asia tilanne tuskin on edes ollut yhtä paha, mutta siellä, monesta merkistä päätelleen aletaan jo ymmärtää, missä mennään. Muutokset ovat juuri tuon liberaalin demokratian kannalta mitä tarpeellisimpia niin siellä kuin täällä.
Mutta muuten tuo pääkirjoitus teki murheellisen vaikutelman. Kirjoittajan ja siis myös lehden huolena ei suinkaan ollut maansa islamisoituminen, vaan taktiset seikat: miten parhaiten taistella islamskeptisyyttä vastaan.
Ikävä kyllä, Seehofer oli väärässä. Islam kuuluu kuin kuuluukin Saksaan eikä sitä voi sieltä enää poistaa millään ilveellä.
Vielä silloin, kun siirtotyöläisten laumat kaikista Euroopan maista ja Turkista saapuivat vierastyöläisiksi Saksaan, ne yleensä olivat sitä, mitä sanoivatkin olevansa eli maahan saapuneita vieraita, jotka eivät sinne kuuluneet kotipaikkaoikeudella. Nyt on toisin.
Entä miten on tulevaisuudessa, mikäli saksalainen reaalipolitiikka sallii rajattoman maahanmuuton? Millä oikeudella kuvitellaan, ettei tulevaisuuden Saksasta tulisi jossakin vaiheessa islamenemmistöinen ja hyvin todennäköisesti sitten aikanaan myös islamilainen valtio?
Vai onko valtiolla jokin (salainen?) maahanmuuttopoliittinen ohjelma, joka jossakin vaiheessa kieltää tiettyjen ainesten maahanmuuton? Missä vaiheessa ja miksi juuri silloin? Onko jollakin puolueella sellainen ohjelma? Millä puolueella?
Reaalipolitiikan tarkoituksena on aina ollut palvella jotakin suurta asiaa sellaisin keinoin, jotka myös todellisuudessa vaikuttavat, huolimatta siitä, etteivät ne aina kuulosta oikein salonkikelpoisilta. Kysykää vaikka Bismarckilta.
Mutta mikä nyt on se suuri asia, jota islamskeptikkoja pelkäävät Hampurin vapaan- ja hansakaupungin suuren lehden toimittajat haluavat edistää?
Liberaali demokratia on tosiaankin arvokas päämäärä ja sitä on nykyään syytä varjella aivan erityisesti valtiovallan orwellilaista poliittisen korrektiuden politiikkaa vastaan. Aplodit siitä. Huomiota kuitenkin herättää, ettei toimitus näytä hyväksyvän edes skeptisyyttä islamiin nähden, vaan näyttää yhäkin tunnustavan sokeaa uskoaan multikulturalismiin.
Tämä ei kuulosta hyvältä. Näköjään valtamedia on nyt Saksassa(kin) ajanut itsensä nurkkaan ja joutuu pikkuhiljaa palaamaan kohti normaalin länsimaisen ajattelun perinteitä. Viimeinen askel eli irrationaalisesta uskosta luopuminen ja skepsiksen hyväksyminen normaaliksi ajattelun lähtökohdaksi on vielä ottamatta.
Toivottavasti se tapahtuu pian.

16 kommenttia:

  1. Länsimainen demokratia alkaa saada yhä totalitaristisempia piirteitä. Voisi olla hyväkin että islamista kasvaisi Eurooppaan voima joka haastaa sen. Yksilön vapaudet joita kuvataa klassisessa liberalismissa ovat päässeet pahasti rämettymään länsimaissa.

    VastaaPoista
  2. Eurooppalainen individualisti hahmottaa "uskonnon" lähinnä yksilön valintana ja korostaa yksilön vapautta valita. Niinpä hänelle jokainen "uskonto" määrittyy samalle lähtöviivalle -- uskonnoksi uskontojen joukossa.

    Mutta islam ei ole uskonto, vaan valtajärjestelmä, teokratia. Se on aivan erityinen yhteisöllisen vallan ilmenemismuoto, joka rakentuu aivan tietynlaisten "vallan tajunnallisten alkioiden" varaan.

    Omalta kulttuuripohjaltamme emme me eurooppalaiset pysty ymmärtämään, ettei mitään mikä vallitsee teokratiassa voi kuvata eikä selittää niillä käsitteillä, joiden varassa oma demokratiamme on syntynyt ja kehittynyt. Tätä omaa ymmärtämättömyyttämme emme pysty edes käsittelemään, koska tarvitsemamme aivan erilaiset käsitteet vaikuttavat silmissämme epäpäteviltä, koska oma käsitteellinen ajattelumme on omissa silmissämme pätevää vain kun puhumme eurooppalaisen individualismi-intellektualismin käsittein.

    Pitäisi avata se Pandoran boksi josta kokonaan erilaatuiset "vallan tajunnalliset alkiot" ja niitä kuvaavat käsitteet hyppäisivät silmillemme. Niistä tulee meille vielä hirvittävä vaiva ja ongelma -- mutta onko muka mitään muuta tietä saada sosiodynaamisilta perusvoimiltaan erisuuntaiset järjestelmät edes minkäänlaiseen käsitteelliseen otteeseen?

    Olen kirjoittanut asiasta, ja yhteen tekstiin pääsee nimeäni klikkaamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täsmälleen. Saisipa tuon vielä niidenkin ymmärrykseen mahtumaan, jotka käsittelevät näitä asioita aivan uskomattoman lapsellisesti.

      Poista
    2. Olihan mielläkin Euroopassa eri maissa tosin eri aikoihin saakka voimakas raamatullinen hallinto ja oikeus. Suomessa Mooseksen laki oli voimaolevaa oikeutta vuoden 1734 lakiin saakka. - Hyvä pitää mielessä. Liberaali demokratia on aika uusi, ja valitetavan hauras ilmiö.

      Poista
    3. Juu, olisihan se sellainen neljänsadan vuoden taka-askel jo melkoista taantumista.

      Poista
    4. Näkisin kyllä niinkin, että länsimaissa on kadotettu taju uskonnon yhteisöllisestä luonteesta. Ei mikään elävä uskonto suostu olemaan ihmisen elämässä marginaalissa, ts yksityisasiana. Kyllä elävä uskonto vaikuttaa koko yhteisön elämään. Kun se saa vallan, se ei salli kilpailijoita eikä toisinajattelijoita. Näin oli Euroopassakin valistukseen saakka.

      Poista
  3. Ruotsi on Suomea taas edellä, mutta eikös meillä taas kohta peesata Ruotsia?

    Nimittäin on esitetty valistuneita arvailuja, että Kokoomus ja KEPU valmistelevat myös omaa tietoiskuaan: ”Tietoa sinulle, joka olet naimisissa lapsen kanssa” -esite on viimeistään kesän jälkeen tulossa jakeluun Ruotsin malliin.

    Keskeinen vaaliteema nääs hallituspuolueille.

    VastaaPoista
  4. Seehoferin toiminta on ymmärrettävää, koska syksyllä on paikallisvaalit.
    Saksan imaamit ovat todenneet, että Saksa on itse rakentanut järjestelmän, jossa heidän asemansa on turvattu (perustuslakituomioistuin).
    Erikseen on salafistit, joita poliisi kyllä kurmuuttaa.

    Ruotsissa tilanne on jo menetetty. Siellä tärkeimpiä asioita on lapsiavioliitot ja muezzin desibelimäärät ja kesto. Ratkaisuhan on paikallisella poliisilla, koska asiaa ei uskallettu käsitellä hallituksessa.

    VastaaPoista
  5. liberaali demokratia tulee varmasti kaatumaan: https://www.amazon.com/Hundred-Year-Marathon-Strategy-Replace-Superpower/dp/1250081343

    Kun kiina on ykkönen, nousevat maat matkivat sen järjestelän ja liberaali demokratia haudataan.

    Itse uskon, että Venjäkin voi ohittaa euroopan kilpailuyvyssä aika piankin. Tuossa professori viren esittää, että voisiko Venäjästä tulla korkeakoulutettujen suomalaisten muuttomaa: https://beta.oikeamedia.com/o1-35971

    VastaaPoista
  6. Vihreiden harmiksi mamuilla on sangen materialistisia tavoitteita. Nämä eivät olekaan tyytymässä munamankeliin ja miniasuntoon vaan kaipaavat omakotitaloja ja haluavat auton. Suomessa tosin vaatii erityisjärjestelyjä Koraanin kielto korolle. Tulevaisuuden Helsingissä siivotaan vihreät historian roskatynnyriin, laitetaan pyörätiet rullalle ja Sipoon ryteiköt raivataan asutukselle.

    VastaaPoista
  7. "ISLAM yhdestoista vitsaus" Hege Stohaug Human Rights Servicen tiedottajan kattava katsaus nykyiseen tilanteeseen Pakistanissa, Ranskassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Sanansa islamista kirjassa saavat Jung, Ataturk, Voltaire, Tuomas Akvinolainen, David Hume, Toquiville, Schopenhauer, Bartrand, Mark Twain, Bertrand Russel, Winston Churchill, Carl Grimberg, Anraen,...

    Jos tuollaiset maailmanhistorian viisaat uskaltavat sanoa totuuden islamista, miksi nykyaikana vaietaan. Vain yksinkertaiset sielut voivat alistua islamin hölynpölyyn

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ja hyvin tärkeä kysymys. OLen kirjoittanut Storhaugin kirjasta.

      Poista
  8. Ehkä islam on se joka lopulta pujottaa kapitalistin kaulaan tämän myymän hirttoköyden. Uusliberalismi on onnettomuus joka on tuhonnut länsimaiden yhteiskuntien perustan. Kansan vastaus porvaristolle on jo nälkävuosiakin pienemmäksi romahtanut syntyvyys. Se on uusliberalismiksi kutsutun yhteiskuntaruumista kalvavan sairauden oire. Multikulturalismi on vain eliitin ideologinen muotioikku jolla ei ole kaikupohjaa todellisuudessa. Ei sen enempää pikkuporvarillisen keskiluokan keskuudessa kuin mamulähiöissä.

    VastaaPoista
  9. Sky News kanava oli tehnyt raportin englantilaisen akateemikon/ministerin kuuluisasta "Rivers of Blood" puheesta 50 vuoden takaa. Puheesta artikkeli Wikipediassa https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Rivers_of_Blood_-puhe

    Eli silloin Powell jo ennakoi mihin hallitsematon siirtolaisuus johtaa. Samat oli "rasisti" otsikot lehdistössä kuin nykyaikana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko puhe löytyy Timo Hännikäisen suomentajana Sarastus lehdestä https://sarastuslehti.com/2015/03/03/rivers-of-blood-puhe/

      Poista
  10. Onkon mitään pohjaa sille laajalle levinneelle tarinalle joka poikaporukoissa kiersi ainakin Itä-Suomessa 1970-luvun alussa. Tuon tarinan mukaan näet Turun Sanomissa olisi ollut isoin otsikoin: "Kolme naista raiskasi leipäkuskin".

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.