lauantai 30. kesäkuuta 2018

Sananvapauden sankarit


Sananvapauden sankarit

Sananvapauden sankarit olivat aikoinaan niitä, jotka uhmasivat sitä mahtavaa valtiokoneistoa, joka halusi pimittää totuuden. Siinä oli riskinsä, mikä tiedettiin.
Venäjällä levisivät samizdat ja tamizdat. Ne, jotka kunnioittivat totuutta enemmän kuin pelkäsivät systeemin ja sitä nuoleskelevien kostoa, ottivat riskin ja lukivat ja levittivät totuutta sen itsensä vuoksi. Eihän siitä kukaan palkkaa maksanut.
Sananvapauden ehdoton arvo vapauden yhtenä tunnusmerkkinä oli tuohon aikaan niin itsestään selvä, ettei sen kiistämiseen ollut halukas edes Neuvostoliiton virallinen taho.
Koska sillä ei ollut varaa sallia itse asiaa, se todisteli falskisti juuri itse harjoittavansa suurinta mahdollista sananvapautta. Tuota nimikettä muka kuitenkin myös väärinkäytettiin ja sen varjolla pyrittiin esimerkiksi mustamaalaamaan sosialismin todellisuutta, joka objektiivisesti juuri edusti suurinta mahdollista vapautta.
Sellainen myyräntyö ei tietenkään kuulunut sananvapauden piiriin ja siksi kaikki maailman rehelliset ihmiset (eräs suosittu neuvostolainen ilmaus) ilmaisivat syvän halveksuntansa niille, jotka sananvapauden valheellisten tunnusten alla parjasivat kaikkien työläisten isänmaata.
Journalistin ammatti ei Neuvostoliitossa ollut rehelliselle ihmiselle kaikkein helpoimpia. Vaarana olikin tilanne, että siihen valikoituisivat vain kaikkein kyynisimmät lurjukset, hölmöjen ohella tietysti.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Tutustuin itsekin, neuvostosysteemin ollessa vielä maineensa huipulla, pariin journalistiin, jotka ymmärsivät, mistä on kysymys ja pyrkivät tuomaan kehiin rehellisyyttä niin paljon kuin se niissä oloissa oli mahdollista. Muistan, että eräs tuttavani jopa kertoi, ettei edes käynyt äänestämässä, koska ei halunnut tukea valhetta.
Se oli jo vaarallista leikkiä. Eihän sen takia enää leirille lähetetty, mutta systeemi ei edes peitellyt sitä, että mielipiteidensä takia ihmisiä kohdeltiin eri tavoin. Luikurit ja hölmöt olivat erityisessä suosiossa.
Ne, jotka tämän koulun kävivät, osasivat arvostaa perinteistä länsimaista vapautta, jonka ydin kiteytyi Voltairen tunnetussa lausahduksessa, jonka mukaan asiasta voitiin olla eri mieltä, mutta mielipiteen ilmaisemisen oikeutuksesta ei. Sananvapaus oli pyhä.
Tuntuu kuin tästä olisi kulunut kokonainen aikakausi. Nyt ollaan Suomessa vaatimassa sananvapausrikoksista ehdotonta vankeutta ja eturiveissä ovat journalistit…
Koska ehdoton vankeus meillä on nykyään varsin poikkeuksellinen menettely, jollaista ei hevin haluta tuomita edes törkeille väkivaltarikollisille, on sitäkin kiinnostavampaa, että sitä vaaditaan henkilölle, joka on todellakin vain kirjoittanut jotakin tai ainakin sallinut kirjoitettavan.
Asiaa on varmaankin -näin luulen- motivoitu sillä, että mahdollinen kova tuomio antaa riittävän pelotusvaikutuksen myös niille, jotka joskus tulevaisuudessa mahdollisesti haluaisivat tehdä jotakin samanlaista. Vankeushan tunnetusti ei paranna rikollisia ja on sitä paitsi valtiolle kovin kallista.
Miten sananvapautta sitten oli väärinkäytetty? Kyseinen henkilö oli ainakin julkaissut luvatta Sanoma Oy:n laatimaa aineistoa (mahdollisesti jopa kommentoiden, en tiedä) sekä julkistanut jonkun itseään koskevan salaiseksi luokitellun dokumentin. Sitä paitsi teot oli tehty pyrkien taloudelliseen hyötyyn.
Kun mainittu Sanoma Oy on itse tehnyt täsmälleen samaa, kysyy jokainen järkensä säilyttänyt lukija, mitä niin kauheaa tuo sananvapausrikollinen oli tehnyt, että juuri hänet pitää vangita, mutta esimerkiksi Helsingin Sanomien toimitusta ei?
Itse asiassa tuo hirmuinen syyte sisältää muitakin kohtia. Niitä ovat laittomat rahankeräykset (pikkusummista) ja sitten vielä laiton uhkaus, jota ei suinkaan tehnyt syytettynä ollut henkilö, vaan hänen keskustelupalstallaan jokin ulkopuolinen taho, jostakin syystä ja kukaties johonkin aivan tiettyyn päämäärään pyrkien.
Puolustuksen mukaan kyseessä ei ollut perinteinen lehti, vaan uusi ja moderni sananvapauden instituutio, jolla ei ollut vastaavaa päätoimittajaa (onko sitä internetillä?), vaan jokaisella oli ihan oikea vapaus tehdä mielensä mukaan ja sitten kai myös tarvittaessa kantaa itse se vastuu. Yleensähän kommentoijien henkilöllisyys selviää, jos niin halutaan.
Syytteeseen kuuluu myös tuo politiikan saralla kuuluisaksi tullut kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja olihan siellä myös törkeä kunnianloukkaus. Nämä ovat kovin venyviä ja tulkinnanvaraisia käsitteitä, kuten on saatu todeta parissa oikeudenkäynnissä, jotka eivät taida jäädä oikeuslaitosemme historiaan sen loistavimpina sivuina.
En puutu tässä sen enempää tuohon oikeusjuttuun, joka valitettavasti uhkaa muodostua ikäväksi farssiksi ja hälyttäväksi yritykseksi kuristaa sananvapautta. Ratkaisuahan emme vielä voi tietää, mutta huomiota herättää, että syytetty ei pääse edes vastaamaan vapaalta jalalta.
Totean vain, että surkeaksipa on toimittajakunnan moraali mennyt, kun sen piiristä ei näytä kuuluvan mitään ääniä sananvapauden puolesta. Toki tässä nyt hyökätään juuri sitä vastaan. Tuleepa hauskasti mieleen 1970-luvun mielenosoitusten termi ”sananvapauden monopoli”. Siihenhän sitä näköjään pyritään.
Hurjimpia aloitteita, joita olen tällä alalla koskaan kuullut, on journalistipiireistä esitetty lisätty suoja toimittajalle vihapuhetta vastaan.
Toimittaja halutaan siis rinnastaa virkamieheen, jonka virkatoimien tukena on koko valtion (ei siis puolueen…) arvovalta. Toimittaja nostettaisiin tässä siis tavallisen kansalaisen yläpuolelle ja hänellä olisi ex cathedra puhuessaan ainakin jonkinlainen koskemattomuus…
Ensimmäinen reaktio ikäpolveni edustajalta on epäusko: miltä vuosisadalta nämä puheet oikein ovat? Vastaus kuuluu, että ne edustavat nimenomaan 2010-lukua ja poikkeavat rajusti siitä, mikä olisi ollut mahdollista vielä viime vuosituhannen lopulla. Orwellin vuosi 2050 lähestyy.
Ymmärrän mainiosti, että itse kukin haluaa pitää työnsä ja pitää sen takia niin sanotusti mölyt mahassaan, mikäli hänen oikeudentajuaan loukkaa moinen ilveilyoikeudenkäynti.
Näinhän suurin osa toimittajista toimi myös 1970-luvun Neuvostoliitossa. Ei kai se muuta olisikaan voinut tehdä. Mutta sikäläinen systeemi nyt oli mitä oli ja jokainen tiesi mitä se oli.
Sodoma ja Gomorra hävitettiin sen takia, ettei sieltä löytynyt riittävästi hurskaita eli oikeamielisiä ihmisiä. Neuvostoliitto taas tuhoutui sen takia, että heitä sittenkin lopulta löytyi riittävästi. Kaiketi oikeus tapahtui molemmissa tapauksissa.
On pakko sanoa, että olen kovin imponoitu toimittajakunnan nykyisestä asenteesta, joka ilmenee suurena vaitiolona.
 Haluaisin todella tietää, miten monet toimittajat todella ja ihan oikeasti pitävät tuota mainitsemaani tämän hetken suurta sananvapausjuttua aitona taisteluna aidon sananvapauden puolesta ja yhteiskuntaa turmelevaa valhemediaa vastaan ja miten monet taas ovat sitä mieltä, että kyseessä on falski ja läpinäkyvä hyökkäys kilpailijaa vastaan, vieläpä itse sananvapauden periaatetta törkeästi loukaten.
Hölmöjä ja opportunistejahan maailmassa on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ei siinä mitään uutta tai järkyttävää ole. Mutta onko tuo oikeamielisten eli hurskaiden määrä nykyisissä oloissa käynyt yhä pienemmäksi?
Joskus ennen meillä oli median piirissä aina vaihtoehtoja. Jos niin sanottu edistysväki hehkutti sosialistisen vapauden onnea, oli sillä aina myös vastavoimansa. Onko sellaista nyt?
Ehkäpä me tosiaan elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa, kuten niin moni ajattelija on yhä uudelleen päätellyt. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että me itse edustamme myös suurinta mahdollista hyvettä. Meidän aikamme on tainnut jopa oppia sitä halveksumaan ja eihän se oikein taidakaan elättää, saati kannattaa.

30 kommenttia:

  1. Muistekaamme kaiholla aikoja, kun lukemalla Hearia pysyi hyvin kulttuurin ja maailmantapahtumien kartalla. Silloin Hesari kritisoi Reporadiotakin. Nyt molemmat puhaltavat samaan hiileen, eli valikoituun sananvapauteen.

    VastaaPoista
  2. 1970-luvulla suomalainen intelligentsija ja kulttuuriväki ihannoi Neuvostoliittoa, valtiota, joka oli laittanut oman älymystönsä vankileireille, mielisairaaloihin ja sisäiseen karkotukseen. Suomalainen koululaitos kasvattaa monikulttuurisia pikkupioneereja yhden totuuden tieteen, media ja politiikan tarpeisiin. Poikkeavat mielipiteet vaiennetaan käräjäoikeuksien (tuomari ja kaksi poliittista jäsentä) näytösoikeudenkäynneissä. Kiinan mallin mukainen suomalainen kulttuurivallankumous on käynnissä ja vanhat arvot ahdistetaan nurkkaan, media äänitorvenaan. Sen joukossa seisot, kenen lauluja laulat – vaikka pakolla. Vääriä sanoja ja säveliä ei sallita ja mielisairaala tungetaan ihmisen pään sisään. Valtamedia tekee vallan hulluksi.

    VastaaPoista
  3. HS käytti sanan- ja ilmaisunvapauttaan, - ja kaiketi parasta harkintaansa ja journalistista vastuullisuuttaan eilen, julkaisemalla kuvaparin jossa vertautti supervallan kutakuinkin vapaissa vaaleissa valittua valtion päämiestä sikaan. Kyseinen valtio edustaa monelle valtiollisen kumppanuuden korkeinta astetta, ja itse päämies on kahden voiko päästä tulossa maahamme enemmän tai vähemmän tärkeään tapaamiseen.
    Viime sotien aikanakin Suomessa pyrittiin pitämään pientä rajaa vihollismaan päämieheen kohdistuvassa pejeratiivisuudessa, koska ymmärrettiin, että huomennakin on elettävä.
    Nyt tämä sfääriseen ekletismiin ja oikeauskoisten kutsuttujen asemaan itsensä korottaneila ei omassa toiminnassaan näytä olevan pätkääkään tervettä järkeä, eikä taipumusta vähäiseenkään itsearviointiin, historiantajusta nyt puhumattakaan.

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Se nimi siis, ei ole tarkoitus ammuskella niettömästi puskasta, mutta yritä nyt kännykästä näitä alinomaan muuttuvia värkkejä hallita...

      Poista
  5. "Joskus ennen meillä oli median piirissä aina vaihtoehtoja. Jos niin sanottu edistysväki hehkutti sosialistisen vapauden onnea, oli sillä aina myös vastavoimansa. Onko sellaista nyt?"

    Erotuksena kaikenmaailman hämärähemmojen pyörittämistä nettisivustoista, joilla brutaalia vihapuhetta viljellään, niin tuossapa muuan näyte Vastuullisen Median(TM) laadukkaasta ja objektiivisesta journalismista, ja vieläpä näin sopivan tahdikkaasti tulossa olevan isojen poikien kokouksen edellä:

    https://3.bp.blogspot.com/-1QlkPjIQ-Fg/WzaZj4mi2kI/AAAAAAAAFrA/wXuYObXv7H4JyQY3fjUN4t-mEiIH7YBgwCLcBGAs/s1600/KALxciv4.jpg

    (Mikäli linkki ei toimi, niin tässäpä toinen, kannattaa vilkaista toki muutenkin: http://yrjoperskeles.blogspot.com/2018/06/kaljupaisia-uutishavaintoja-osa-xciv.html )

    Toivottavasti on edes tullut aplodeja edistyksellisiltä aatetovereilta muualta maailmasta, ja nyt voidaan myös rinta rottigilla ylpeillä ettei olla ns.suomettuneita, kun toisen maan päämiehestä voidaan julkaista noin "hauskoja" kuvia maamme niin sanotussa päälehdessä. Lasitalon penaalien logiikka toimii kai jotenkin silleen, että kun ei voi kunnioittaa henkilöä, niin miksipä sitten edes tämän asemaakaan? Ja onko maailmassa ylipäänsä mitään tärkeämpää kuin penaalien herkkähipiäisen ja alati loukkaantumisherkän egon vaaliminen... No, koiranrakit louskuttavat, karavaani kulkee.

    VastaaPoista
  6. "Totean vain, että surkeaksipa on toimittajakunnan moraali mennyt, kun sen piiristä ei näytä kuuluvan mitään ääniä sananvapauden puolesta."

    Tätä täytyy todella ihmetellä ja verrata tilannetta Tanskaan. Meillä media yhtenä rintamana linnotautuu puolustamaan yhtenäisen journalistikunnan harjoittamaa sananvapautta haluten rajoittaa yleisön ja vaihtoehtomedian sananvapautta. Tanskassa sananvapauskeskustelu kukoistaa, ja sen keskiössä on nimenomaan kansalaisten oikeudet. Muhammed-pilakuvat kiihdyttivät ilmapiiriä, ja nostivat kaksijakoisen kehityksen, toisaalta pelon seurauksista ja toisaalta uhman rikkoa tabuja, mutta lähtökohta sananvapaudesta puhuttaessa ei ole lehdistön vapaus, vaan sananvapaus kansalaisoikeutena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen ongelma on aina ollut siinä, että meillä on aina korostettu hegeliläis-snellmanilaisessa hengessä vapauden toteutumista valtion kautta (?) yksilön kansalaisvapauksien sijasta ihmisoikeussopimukseen liittyminen on hiukan muuttanut ajatellua, mutta öinnan alla, varsinkin virkamiehen jyllää vanha ajattelu.

      Poista
  7. Toimittajat samaistavat itsensä "valtioon" eli poliittiseen ja virkaeliittiin. Amerikkalaiset ovat täysin oikeassa sananvapaudesta. Se on joko ehdoton absoluuttinen tai sitä ei ole.

    Suomalaiset voivat lopettaa jo saivartelun sananvapauden sanoista ja myöntää suoraan että suomalaiseen mielenmaisemaan ei sovi ajatus oikeasta sananvapaudesta. Suomalainen on kuten Kari Suomalainen kirjoitti "Kuin hyvä palveluskoira joka tarvitsee isännän". Ja mitä "vastuu"kuuluu sananvapauteen. Vastuusta puhuminen on vain vallankäyttöä jolla väärät ajatuksetkin yritetään leimata rikokseksi.

    Janitskin on todella aito sananvapauden sankari. Tapaus myös osoittaa että Suomessa ei siedetä mitään todellisia vasta ääniä ja kaikki "valtion" totuutta kyseenalaistavat äänet halutaan vaientaa. Viranomaisten toiminta osoittaa että suomalaisilla on hyvin ahtaat rajat.

    Suomen oikeusjärjestelmän toiminta ollut kysymyksiä herättävää aiemminkin. Annelin Auerin tapaus jossa tästä yritettiin tehdä syyllinen ilman näyttöä on toinen esimerkki. Korkeimman oikeuden olisi kuulunut ehdottomasti vapautta hänet näytön puutteessa mutta se ei tehnyt sitä koska ilmeisesti virkakoneiston suojeleminen oli tärkeämpää. Mutta se ei nyt kuulu tähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikan malli on vain yksi. Meillä euroopassa on toinen, ihan riittävän hyvä kun vain soveltaisimme edes sitä, vrt edellä kommentti Tanskasta.

      Poista
  8. Kieltämättä tuossa oikeudenkäynnissä tuntuu olevan jonkinlaista ajojahdin makua. Erityisen vastenmieliseltä tuntuu syytteet rahankeräysrikoksista sen johdosta, että on kerätty rahaa puolustusrahastoon.

    Kaikkiaan on kuitenkin hyvä muistaa, ettei missään ole ollut absoluuttista sananvapautta: sitä ovat rajoittaneet velvollisuudet ja kunnianloukkaukset yms. En myöskään jaksa vastustaa vihapuherikoksia, kun on historiasta lukenut miten vihapuhe juutalaisista ja tutseista johti kansanmurhaan ja jihad-puhe self made -terroristeihin.

    Vangitsemistakaan ei kannata ihmetellä, jos pyrkii pakenemalla välttelemään oikeudenkäyntiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnianloukkaus on asia johon laissa ei pitäisi laissa ottaa kantaa. Kunnia ole ymmärtääkseni mikään valtion lahja tai siitä riippuvainen. Se on aina ollut Suomessa pykälä jota on käytetty epämieluisia kirjoituksia vastaan.


      Poista
    2. Vihapuhe on niin epämääräinen termi, että sitä ei pitäisi käyttää lainsäädännön perusteena, nyt sitä on käytetty lähinnä kansallismielisiä vastaan. Tulkinnan varaa on liian paljon, eikä missään ole saatu konsensusta asiasta. Eivät vihapuhelait estä vainoa kun ne ovat vainoajien käsissä, tulkinnallisuutensa vuoksi vallanpitäjä voi käyttää niitä mielivaltaisesti.

      Poista
    3. Anonyymille: olet tuota mieltä siihen saa aika kun joku väittää soskulle aiheetta Sinun syyllistyneen konsertin taikka panee someen Sinun tekevän töitä kännissä.

      Bogreolille: ei vihapuhetta käyttämään laissa se on viestintätermi. Toki sananvapautta rajoittavat lait ovat monitulkintaisuus ja vaativat viisaita tuomareita. Tosiasia kuitenkin on, että nimenomaan vähemmistöt tarvitsevat suojaa siltä, että erilaiset "kansallismieliset" ottavat heidät syntipukeiksi omille epäonnistumisille.

      Kaikille: sietää paitsi tuuli on kääntynyt. Paljonpuhuva esimerkki on, että YLE puhuu nykyään siirtolaisista ei enää turvapaikanhakijoista. Ero on tärkeä: turvapaikanhakijoille on tiettyjä oikeuksia, siirtolaisilla ei pakko-oikeutta muuttaa johonkin maahan.

      Poista
    4. Konsertin pro: insestiin

      Poista
    5. Tosiasia kuitenkin on, että nimenomaan vähemmistöt tarvitsevat suojaa siltä, että erilaiset "kansallismieliset" ottavat heidät syntipukeiksi omille epäonnistumisille."

      Jahas, jokos kansallismieliset ovat enemmistö. Mahtavaa. Tämä kävi nopeammin kuin oletinkaan.

      Jos taas eivät vielä ole, he ovat vähemmistö. Kuinkas se on siten sen "suojelun" kanssa.

      Poista
  9. Johan Bäckmanilel oli vaaditu mm. tökeästä kunnianloukkauksest 8 kk ehdollisat vankeutta. Vertailun vuoksi,. Kansanedustja H. häiritis seksualaisesti toista kansedustja sekä yös ilmeisti pahoinpitlei tätä. Vileäpä eduskunnan tiloissa. 48 päiväsakkoa.

    Itse olen 30 vuottt sitten saanut törkeästä pahoinpitelystä 30 päiväsakkoa.Lukuunottamatat liikennesakkoja tämä onki ainao saamani rnagaistus Korkeöata Esivallalta.

    VastaaPoista
  10. Kyseinen henkilö / nettijulkaisu josta Vihavainen kirjoittaa käytti sananvapautta ja vastaa nyt seurauksista.

    Ehkä jonkinlaista ymmärtämättömyyttä lainsäädännöstä Vihavaiselta, mutta ko. henkilön vangitseminen tässä tapauksessa oli turvaamistoimi. Henkilö oli pakoillut vuosien ajan eikä vapaaehtoisesti suostunut prosessiin. Tällaisissa tapauksissa on aivan tavallista, että käytetään niitä keinoja, joita tässäkin tapauksessa on käytetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä sananvapautta? Ei Suomessa ole mitään todellista sananvapautta kuin orjasielun mielestä. Turvaamistoimi on poliittinen ajojahti ei mitää muuta. Se kertoo että Suomi ei todellakaan ole terve yhteiskunta.Valtiolla ei ole mitään oikeutta puuttua Janitskinin sanavapauteen sillä sekään ei ole mitenkään valtion olemassa olosta riippuvainen. Jos yhteiskuntasopimus tekee kansalaisesta alamaisen on aika ruveta miettimään uutta.

      Poista
  11. Kuten Halla-Aho toteaa, elämme mielisairaassa maailmassa. Joku tuntematon ajattelija on myös todennut, että Suomi ja Eurooppa ovat nykyisin kuin hullujenhuone, jota potilaat johtavat. Symboliksi kelpaavat Hesari ja Yle, joista kaikki järki on kadonnut ajat sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. YLE puhuu nykyään siirtolaisista ei enää turvapaikanhakijoista. Ero on tärkeä: turvapaikanhakijoille on tiettyjä oikeuksia, siirtolaisilla ei pakko-oikeutta muuttaa johonkin maahan.

      Poista
  12. ”Sananvapauden sankarit”
    Sananvapauden sankarit ja sota/informaatiosota

    Venäläinen nettilehden päätoimittaja Ilja Janitski tuskinpa saa ehdotonta vanketta, mutta jotain tarttis tehrä. Janitskia syytetään kiihottamisesta juutalaisia vastaan ja hänen apurina on syytettynä myös kohudosentti Johan Bäckman.

    Venäjällä ääriainekset ovat musseerannet jo vuosikausia teoriaa siitä, että Länsi kehitti marxilaisuuden ja tyrkytti sen Venäjälle saadakseen Venäjän tuhon partaalle, koska Neuvostoliitto-raukkakin luhistui. (Ovatko venäläiset niin tyhmiä että heille voi tyrkyttää ihan mitä tahansa? Miksi unohdetaan se, että Moskova oli sata vuotta maailman kommunistisen ja vallankumouksellisen liikkeen keskuksena, josta venäläiset leuhkimalla leuhkivat vielä 1970-1980 –luvuilla? Miksi unohdetaan se, että Moskova johti/omisti/hyväksikäytti taloudellisesti/poliittisesti/sotilaallisesti maailman sosialistista järjestelmää toisen maailman sodan jälkeen joka sekin luhistui kuin korttitalo?)

    Nämä asiat unohdetaan siksi, että Suomen kouluissa historian tunneilla näitä asioita ei koskaan opetettukaan, ns. suomettumisen takia. Näin ollen suomalainen yleisö on helppo nakki kaikenlaiselle dosenttipropagandalle.

    Siis, oliko Marx Lännen salainen ase Venäjää vastaan? Päinvastoin! Marx todistaa itse, että ns. marxilaisuus oli venäläisten luomus. Kirjeessään Ludwig Kugelmanille 12.10.1868 Karl Marx kirjoitti, että vuosina 1843-1844 Pariisissa venäläiset aristokraatit kantoivat häntä käsillään ja että venäläiset ovat aina olleet hänen mesenaattejaan:

    “It is an irony of fate that the Russians, against whom I have been fighting incessantly for 25 years.., have always been my ´patrons´. In 1843-1844 in Paris, the Russian aristocrats there waited on me hand and foot.” (“Marx to Ludwig Kugelmann”. K. Marx, F. Engels. Collected Works, London, Volume 43, pp. 130-131.)

    «По какой-то иронии судьбы именно русские, на которых я в течении 25 лет неустанно нападаю.., всегда были моими «доброжелателями». В 1843-44 гг., в Париже, русские аристократы носили меня на руках.” (Д. Рязанов. Карл Маркс и русские люди сороковых годов. Москва, 1919, С. 4.; К. Маркс, Ф. Энгельс. Сочинения, Том 32, Москва, 1964, С. 472.)

    Näin ollen, Janitski ja Bäckman harjoittavat Suomessa venäläistä/kgbläistä hybridi-informaatiosotaa. Ehdotonta vankeutta! Että siihen kiinnitettäisiin huomiota kaikkialla maailmassa, että mistä se kysymys oikeastaan on, että kysymys ei ole juutalaisista vaan Marxista ja Venäjästä, että kysymys on hybridisodasta.

    Kirjallisuus aiheesta ”Venäläiset ja Marx” käsittää hyllykilometreja, mutta Suomen Venäjä-tutkimuksen keskus Aleksanteri-instituutti luomuksessaan ”Marx ja Venäjä” ei mainitse asiasta sanallakaan. [Vesa Oittinen (toim.) Marx ja Venäjä. Aleksanteri Papers 1/2006. ]



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma venäjäntaitoni ei riitä lukemaan paikallisia nettijulkaisuja, mutta missähän määrin Venäjällä on tuollaisia MV-lehden tapaisia törky-julkaisuja? Ilmeisesti niitä kuitenkin siellä on. MV-lehden kertoma narratiivi ilmeisesti on aika lähellä sitä mitä Venäjälläkin viljellään?

      Poista
  13. MV lehdessä oli lopulta kyse siitä, että siellä melskasivat ihmiset, joilla ei ollut kykyä keskustella / kirjoittaa asioista. Koska tämä taito puuttui, johti se siihen, että alettiin arvostella ihmisiä. Se taas johti mm. kunnianloukkaussyytteisiin.

    VastaaPoista
  14. Siis kykyä keskustella ja esittää asiallisia vasta-argumentteja ei ollut. Lopputulos on nyt kaikkien nähtävissä.

    VastaaPoista
  15. Suomessa määrätyt tahot pitävät esim. MV-mediaa uhkana kansalliselle turvallisuudelle, moraalille jne.
    Saksassa kirjoittelevat vasemmiston lisääntyvästä väkivallasta. Murheensa kullakin.
    https://www.breitbart.com/london/2018/06/20/germany-intelligence-left-wing-violence-and-extremism-rise/

    VastaaPoista
  16. "kaikki maailman rehelliset ihmiset"

    "Moskova oli sata vuotta maailman kommunistisen ja vallankumouksellisen liikkeen keskuksena, josta venäläiset leuhkimalla leuhkivat vielä 1970-1980 –luvuilla."

    Izborskin klubi leuhkii leuhkimalla yhä vieläkin marxismi-leninismin saavutuksista. Ohessa joitakin otsikoita nettijulkaisuista:

    Валерий Коровин: Проживи Сталин чуть дольше, мы бы опрокинули капиталистический мир
    (Valerij Korovin: Jos Stalin olisi elänyt vähänkin pidempään, me olisimme kaataneet kapitalistisen maailman nurin)

    6 марта 2018 (6. maaliskuuta 2018)
    https://izborsk-club.ru/14874

    Валерий Коровин: Мы стояли в шаге от необратимости победы СССР
    (Valerij Korovin: Me olimme askeleen päässä Neuvostoliiton peruuttamattomasta voitosta)

    18 июля 2017 (18 heinäkuuta 2017)
    https://izborsk-club.ru/13706

    То есть, по большому счёту, мы стояли в шаге от необратимости победы советского социалистического проекта и абсолютного геополитического преимущества, полного доминирования над атлантистским блоком. Для этого надо было признать, что идеологией советского блока является не марксизм-ленинизм с его, в том числе, оголтелым атеизмом, а национал-большевизм.
    (Toisin sanoen ja laajasti ottaen me olimme askeleen päässä neuvostoliittolaisen sosialistisen projektin peruuttamattomuudesta ja absoluuttisesta geopoliittisesta ylivertaisuudesta sekä atlanttisen blokin täydellisestä dominoimisesta. On kuitenkin todettava, että neuvostoblokin ideologiana ei ollut marxismi-leninismi mm. kiihkoateismineen, vaan kansallisbolshevismi.)

    Валерий Коровин: Путин как национал-большевик
    (Valerij Korovin: Putin kansallisbolshevikkina)

    5 августа 2013 (5. elokuuta 2013)
    https://izborsk-club.ru/1536

    Johtopäätöksenä sanottakoon, että jos Hitler rakensi kansallis-sosialismia, niin venäläiset taas kansallis-bolshevismia. Fasisteja kaikki tyynni. Toisin sanoen, Marx oli venäläisten luomus, mutta juutalaiset saivat kärsiä. Nyt on Janitskin ja Bäckmanin vuoro kärsiä.


    VastaaPoista
  17. Aivan loistava blogikirjoitus, allekirjoitan ihan kaiken. Minä olen erittäin läheltä seurannut tätä ajojahtia ihan alusta saakka ja on ihan huikeaa lukea täältä kommenttiosiosta miten kujalla ihmiset ovat tästä prosessista. Kerron mielelläni lisää, ottakaa yhteyttä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.