Kaikkien meidän Pyhä Olavi

Pyhä Olavi nyt!

Pyhän Olavin kulttuurireitille pyritään lähivuosina saamaan eurooppalainen status, mikä on mainio asia.

Tuhannet suomalaiset ovat kävelleet Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin, mutta nyt tulisi hieman lähemmäs ainakin yhtä vaativa reitti -riippuen suorituksen ajankohdasta.

Pyhän Olavin nimelle on katetta, sillä reitin varrella on peräti kahdeksan Olaville nimettyä kirkkoa ja yksi linna: Olavinlinna.

Ihmettelen kuitenkin hieman sitä, ettei joukkoon ole kelvannut Viipurin linna. Sen olennainen osahan on Pyhän Olavin torni. Itse asiassa sitäkin linnaa voidaan pitää olavinlinnana.

Olavi käväisi Suomessakin –saamassa selkäänsä. Saagan mukaan suomalaiset hyökkäsivät kavalasti pyhimyksen selkään, mitä lieventänee se seikka, ettei hän vielä ollut pyhimys.

Tärkeää asiassa joka tapauksessa on, että hän sentään kunnioitti maatamme vierailullaan. Lisäksi on tärkeää todeta, että hän elämänsä jossakin vaiheessa joutui pakenemaan Novgorodin Venäjälle.

Hänen voi siis sano liittyvän sekä Norjan, Suomen, että Venäjän historiaan ja se on nyt juuri tässä vaiheessa tärkeä asia, jos niin halutaan. Lisäksi hän liittyy Englannin historiaan, mikä kannattaa mainosmiesten muistaa.

Olavin pyhyys oli hieman samanlaista kuin tuon ajan muidenkin soturipyhimysten. Verta vuodatettiin surkeilematta ja kaikenlaista syntiäkin saatettiin tehdä oikein roppakaupalla, mutta se ei estänyt pyhimykseksi julistamista. Tämänhän me tunnemme Vladimir Pyhän kohdalla: missä synti on suureksi tullut, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi, totesi kronikoitsija uutta testamenttia siteeraten.

Olavin ansioksi laskettiin aikoinaan Norjan kristillistäminen ja Vladimir sai saman kunnian Kiovan Venäjän osalta. Mitä saattoikaan painaa tietyn rajallisen ihmismäärän teurastaminen sen rinnalla, että kokonaiset kansat pelastettiin ikuiselta kadotukselta?

Mutta tästä ei ollut tarkoitus puhua.

Kyse on siitä, että Olavi yhdistää harvinaisen onnistuneesti kolmea maata: Norjaa, Suomea ja Venäjää.

Kun nyt on suunnitteilla uuden rajanylityspaikan avaaminen Parikkalan Syväoroon, olisi kerrassaan anteeksiantamatonta typeryyttä jättää asia hyödyntämättä myös kulttuurimatkailun kannalta.

Me haluamme Savonlinnaan ja Sulkavallekin –pieni mutka kannattaa tehdä!- norjalaisia ja muitakin Pyhästä Olavista kiinnostuneita turisteja lännestä. Katoliset ovat erityisen tervetulleita ja heitä varten voitaneen perustaa vaikkapa vihkivesiautomaatteja ja vastaavia laitoksia. Ilmastoaneita voitaneen antaa kaikille reitin jalkaisin taivaltaneelle. Muut ostanevat omansa.

Mutta kyllähän reitti jää aivan tyngäksi, ellei siihen oteta mukaan Viipuria ja sen linnaa. Yhteinen Pyhän Olavin muisto saa myös venäläisen hartaaksi, sillä hän kuuluu tietyssä mielessä ns. vanhoihin pyhimyksiin, koska kuoli jo ennen kirkkojen eroamista.

Niinpä Olavi ymmärtääkseni ainakin eli ja kuoli oikeassa uskossa. Tällaiset asiathan ovat olleet, niin silloin kuin myöhemmin, hyvin pitkälle ajoituskysymyksiä.

Ortodoksinen kirkko ei taida Olavin pyhyyttä tunnustaa, mutta voihan kaiken muuttaa, kuten suurlähettiläs Kovaljov aikoinaan maljapuheessaan sanoi Karjalan vaakunasta.

Sillä kertaa tuli floppi, mutta ellei nyt pyhimyksen statusta saada, olisi ainakin tämä Pyhän Olavin reitin asia syytä juuri nyt nostaa esille myös Venäjällä.

Kyllä siellä on paljon niitä, jotka ovat hyvin kiinnostuneita oman maansa historiallisista suhteista länteen. Kiovan Venäjän aikanahan se olivat jopa vilkkaat. Siitä tuskin oli kummallekaan osapuolelle haittaa.

Sitä paitsi tarinat lisäävät sinänsä yhdentekevältä näyttävän maiseman kiinnostavuutta moninkertaiseksi. Tämä koskee niin omia kuin vieraita.

Matkailun tulevaisuus saattaa olla juuri historiamatkailussa.