Saturnaliaa viettämään?

Saturnus Koskutjärvellä?

Joulu oli ihan tuloillaan, mutta vielä ei saanut mennä kyökkiin sotkemaan valmisteluja. Siellä vahti akka mustasukkaisena kaikista leipomuksistaan ja raaka-aineistaan. Jouluorgioissahan oli ideana se, että ensin paastottiin ja hankittiin hirveä nälkä ja sitten mässättiin ja rallateltiin. Mutta ihmisen mahahan ei ollut määräänsä suurempi. Ikävä kyllä.

Ymmärsihän ukko, miten sitä hauskaa pidettiin. Jo pienenä hän oli huvitellut pistämällä aamulla, ennen uunien sytyttämistä jalkansa peiton alta kylmään. Sitten vähän ajan päästä oli ollut niin mahottoman mukavaa vetää se takaisin lämpimään. Eikä huvi maksanut mitään.

Mutta nämä nykyajan joulunviettäjät taisivat ajatella jotenkin toisin. Oliko joulusta taas tullut sama saturnalia-juhla kuin aikoinaan muinaisessa Roomassa. Siellähän saturnaliat olivat lähinnä orgiat, joissa kaikki oli luvallista. Orjat olivat muka isäntiä, kaikille annettiin lahjoja ja kirjoitettiin niiden päälle vitsikkäitä pilkkarunoja, hävyttömyyksiäkin. Olihan se sekin joulua se… Jotakin kovin tuttua siinä kyllä olikin.

Ja ukko alkoi hyräillä jostakin korvaansa kaikuaan jäänyttä Georges Brassensin kappaletta:

Il est morne, il est taciturne
Il préside aux choses du temps
Il porte un joli nom, Saturne
Mais c'est Dieu fort inquiétant
Il porte un joli nom, Saturne
Mais c'est Dieu fort inquiétant

Niin. Mitäpäs ukkokaan muuta oli kuin yksi vanha Saturnus, Kronos. Ontuva vanhus, joka hoippui kohti kuolemaansa ja sitähän tässä nyt juhlittiin, kuten siellä Roomassa.

Mutta oliko nykyinen joulukaan tosiaan enää mitään muuta kuin yksi valtava saturnalia? Ei se mikään valon ja riemun juhla ollut, mässäystä vaan ja turhan krääsän kasaamista. Jotakin siitä nykyään puuttui. Mentiin vain pimeyden sydämeen ja sillä hyvä.

Ukko muisteli mielessään lisää Brassensin säkeitä. Mentyään kerran epähuomiossa ranskan kursseille, hänet oli pakotettu ne opiskelemaan ulkoa. Mutta mitä ne oikein merkitsivät?

En allant son chemin, morose
Pour se désennuyer un peu
Il joue à bousculer les roses
Le temps tue le temps comme il peut
Il joue à bousculer les roses
Le temps tue le temps comme il peut

Kronos, aika, oli myös ajan tappaja. Synkkänä ja ärtyisänä hän kulki tietään ja ruusujen tallominen huvitti häntä. Olipas siinäkin äijä! Huono joulupukki se oli, noilla roomalaisilla vai mitä ranskalaisia ne ovat? Mitä väliä: https://www.youtube.com/watch?v=bOpfbj5-rGg .

Ja tuo meidän joulumme kuitenkin on siis kehittynyt saturnaliasta? Kai nyt sitten heillä oli Jeesus-lapsen korvikkeena se petite pisseuse en face, josta Brassens ihastuneena kertoo?

No makunsa kullakin. Ukko tiesi hyvin, että juuri tällaisissa kohdissa piti virittää mielensä erityisen suvaitsevaksi ja ottaa mairea ilme. Todellinen suvaitsevaisuus näet vaati, ettei asioita vain siedetty, vaan ylistettiin niitä. Se oli vähän samanlaista kuin aikoinaan ”Marokon sulttaania” leikittäessä: kuka sai aikaan maireimman ilmeen, se voitti (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=marokon+sulttaani ).

Oliko joulupukki oikeastaan Saturnus? Kronos? eikä mitään muuta? Silloin hänen regaalioihinsa kuuluisi myös viikate. Mutta totisesti, mikäs muu hän oikeastaan oli kuin kaiken hävittäjä, der Geist, der stets verneint, kuten Goethen Mefistofeles? Yö, iki-syöjä?

Viimeinhän, tarun mukaan, Zeus onnistuisi kuohitsemaan Kronoksen tämän omalla viikatteella, mutta pelastuiko se maailma siitä? Vielä mitä. Jeesuksen sijasta vastaan tuli vain tuo kaksinaamainen Janus, kun edettiin etwaksen verran talvipäivän seisauksesta eteenpäin. Siitä aukesi ovi kaikkialle: rauhasta sotaan…

Aika erikoista, että koko maailma oli alkanut palvoa cocacolan joulupukkia, ajatteli ukko. Siihen uskottiin joka paikassa, vaikka usko neitseelliseen syntymäänkin oli joillekin älykääpiöille ihan liian vaativa suoritus, varsinaisista ihmeistä nyt puhumatta.

No, toihan tämä Santa aina lahjoja, tuumi ukko ja muisti samalla, että toimitti juuri samaa virkaa pakkasukon kanssa, vaikka hän nyt vain Koskutjärvellä ja ympäristössä. Lahjat olivat kuin olivatkin mainio asia, ja mitäs vikaa oli myöskään mässäyksessä ja irstailussa? Luojan lahjoja ne olivat, mene vaikka piispalta kysymään.

Eiköhän siis voitaisi reilusti siirtyä takaisin Joulusta saturnaaliaan ajatteli ukko? Mitä virkaa oli enää pikku Jeesuksella, kun sen markkina-arvo oli nollan lähellä samaan aikaan kun Saturnuksen palvojat käyttelivät miljardeja, ehkäpä biljoonia?

Mutta kyllä tämä saturnaalis-kronologinen joulu oli ongelmallinen. Eihän se ollut itse asiassa mitään muuta kuin saman arkisen bakkanaalin jatkamista, jota vietettiin joka päivä. Ja sillä touhulla ei siunausta ollut.

Nythän olikin viho viimein koko maanpiiri herätetty katumaan ja voivottelemaan sitä, mitä he joka päivä kuitenkin tekivät: syömistä ja vallankin lihan syöntiä, maidon juontia, riisipuuron nauttimista, autoilua, lentämistä, hengittämistä ja ruoan sulattelussa syntyvien kaasujen päästelyä. Eivätkä ne porotkaan ilman päästöjä juokse.

Mikä murheen päivä tuo joulu olikaan! Sen sijasta, että olisi juhlittu yhtä vastasyntynyttä, keräännyttiinkin rietastelemaan oikein olan takaa, paitsi tietenkin niitä, jotka muutenkin olivat jo jättäneet hyvästit ajallisille iloille ja siirtyneet eläinten kanssa samaan karsinaan ruohoja natustelemaan. He sitten kyräilivät toisten juhlimista ja vetivät naamarin päähänsä.

Mutta niin ne vain hiilipäästöjä hengittivät hekin, tuumi ukko hieman vahingoniloisena.

Samalla hän havahtui! Juuri tuo vahingoniloisuus on jouluun sopimaton asia. Vahinko tulee joka tapauksessa ja sitähän koko Kronoksen symboliikka tarkoittaa. Mutta se kuuluu saturnaaliaan se. Oikean joulun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä vai kuinka?

Mutta mistäs jouluna sitten oikein iloitaankaan? Vahinko, että koko maailma oli nyt rientänyt cocacolapukin perässä herättämään henkiin saturnalian ja samalla unohtanut joulun. Ei ukkokaan nyt muistanut joulun varsinaista aihetta.

Mutta kyllä se muisti vielä palautuisi ja oikea joulukin tulisi. Niin uskoi ukko ja katseli Koskutjärven taivaalle hiljallensa syttyviä tähtiä. Niiden joukossa olisi kai sitten vielä tänään yksi muita suurempi tähti ja se olisi se ihme. Eihän se ainakaan saturnalian symboli ollut.

Sen tähden sanoma olisi, Kronoksen valta olisi silloin murrettu, ainakin nyt jouluna ja ihmisten mielissä…