Saturnus Koskutjärvellä?
Joulu oli ihan tuloillaan, mutta
vielä ei saanut mennä kyökkiin sotkemaan valmisteluja. Siellä vahti akka mustasukkaisena
kaikista leipomuksistaan ja raaka-aineistaan. Jouluorgioissahan oli ideana se,
että ensin paastottiin ja hankittiin hirveä nälkä ja sitten mässättiin ja
rallateltiin. Mutta ihmisen mahahan ei ollut määräänsä suurempi. Ikävä kyllä.
Ymmärsihän ukko, miten sitä hauskaa
pidettiin. Jo pienenä hän oli huvitellut pistämällä aamulla, ennen uunien
sytyttämistä jalkansa peiton alta kylmään. Sitten vähän ajan päästä oli ollut
niin mahottoman mukavaa vetää se takaisin lämpimään. Eikä huvi maksanut mitään.
Mutta nämä nykyajan joulunviettäjät
taisivat ajatella jotenkin toisin. Oliko joulusta taas tullut sama saturnalia-juhla
kuin aikoinaan muinaisessa Roomassa. Siellähän saturnaliat olivat lähinnä
orgiat, joissa kaikki oli luvallista. Orjat olivat muka isäntiä, kaikille
annettiin lahjoja ja kirjoitettiin niiden päälle vitsikkäitä pilkkarunoja,
hävyttömyyksiäkin. Olihan se sekin joulua se… Jotakin kovin tuttua siinä kyllä
olikin.
Ja ukko alkoi hyräillä jostakin
korvaansa kaikuaan jäänyttä Georges Brassensin kappaletta:
Il est
morne, il est taciturne
Il préside aux choses du temps
Il porte un joli nom, Saturne
Mais c'est Dieu fort inquiétant
Il porte un joli nom, Saturne
Mais c'est Dieu fort inquiétant
Il préside aux choses du temps
Il porte un joli nom, Saturne
Mais c'est Dieu fort inquiétant
Il porte un joli nom, Saturne
Mais c'est Dieu fort inquiétant
Niin. Mitäpäs ukkokaan muuta oli
kuin yksi vanha Saturnus, Kronos. Ontuva vanhus, joka hoippui kohti kuolemaansa
ja sitähän tässä nyt juhlittiin, kuten siellä Roomassa.
Mutta oliko nykyinen joulukaan
tosiaan enää mitään muuta kuin yksi valtava saturnalia? Ei se mikään valon ja
riemun juhla ollut, mässäystä vaan ja turhan krääsän kasaamista. Jotakin siitä
nykyään puuttui. Mentiin vain pimeyden sydämeen ja sillä hyvä.
Ukko muisteli mielessään lisää Brassensin
säkeitä. Mentyään kerran epähuomiossa ranskan kursseille, hänet oli pakotettu
ne opiskelemaan ulkoa. Mutta mitä ne oikein merkitsivät?
En allant
son chemin, morose
Pour se désennuyer un peu
Il joue à bousculer les roses
Le temps tue le temps comme il peut
Il joue à bousculer les roses
Le temps tue le temps comme il peut
Pour se désennuyer un peu
Il joue à bousculer les roses
Le temps tue le temps comme il peut
Il joue à bousculer les roses
Le temps tue le temps comme il peut
Kronos, aika, oli myös ajan
tappaja. Synkkänä ja ärtyisänä hän kulki tietään ja ruusujen tallominen huvitti
häntä. Olipas siinäkin äijä! Huono joulupukki se oli, noilla roomalaisilla vai
mitä ranskalaisia ne ovat? Mitä väliä: https://www.youtube.com/watch?v=bOpfbj5-rGg
.
Ja tuo meidän joulumme kuitenkin on
siis kehittynyt saturnaliasta? Kai nyt sitten heillä oli Jeesus-lapsen korvikkeena
se petite pisseuse en face, josta Brassens ihastuneena kertoo?
No makunsa kullakin. Ukko tiesi
hyvin, että juuri tällaisissa kohdissa piti virittää mielensä erityisen suvaitsevaksi
ja ottaa mairea ilme. Todellinen suvaitsevaisuus näet vaati, ettei asioita vain
siedetty, vaan ylistettiin niitä. Se oli vähän samanlaista kuin aikoinaan ”Marokon
sulttaania” leikittäessä: kuka sai aikaan maireimman ilmeen, se voitti (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=marokon+sulttaani
).
Oliko joulupukki oikeastaan
Saturnus? Kronos? eikä mitään muuta? Silloin hänen regaalioihinsa kuuluisi myös
viikate. Mutta totisesti, mikäs muu hän oikeastaan oli kuin kaiken hävittäjä, der
Geist, der stets verneint, kuten Goethen Mefistofeles? Yö, iki-syöjä?
Viimeinhän, tarun mukaan, Zeus
onnistuisi kuohitsemaan Kronoksen tämän omalla viikatteella, mutta pelastuiko
se maailma siitä? Vielä mitä. Jeesuksen sijasta vastaan tuli vain tuo kaksinaamainen
Janus, kun edettiin etwaksen verran talvipäivän seisauksesta eteenpäin.
Siitä aukesi ovi kaikkialle: rauhasta sotaan…
Aika erikoista, että koko maailma
oli alkanut palvoa cocacolan joulupukkia, ajatteli ukko. Siihen
uskottiin joka paikassa, vaikka usko neitseelliseen syntymäänkin oli joillekin
älykääpiöille ihan liian vaativa suoritus, varsinaisista ihmeistä nyt
puhumatta.
No, toihan tämä Santa aina
lahjoja, tuumi ukko ja muisti samalla, että toimitti juuri samaa virkaa pakkasukon
kanssa, vaikka hän nyt vain Koskutjärvellä ja ympäristössä. Lahjat olivat kuin olivatkin
mainio asia, ja mitäs vikaa oli myöskään mässäyksessä ja irstailussa? Luojan
lahjoja ne olivat, mene vaikka piispalta kysymään.
Eiköhän siis voitaisi reilusti
siirtyä takaisin Joulusta saturnaaliaan ajatteli ukko? Mitä virkaa oli enää
pikku Jeesuksella, kun sen markkina-arvo oli nollan lähellä samaan aikaan kun
Saturnuksen palvojat käyttelivät miljardeja, ehkäpä biljoonia?
Mutta kyllä tämä saturnaalis-kronologinen
joulu oli ongelmallinen. Eihän se ollut itse asiassa mitään muuta kuin saman
arkisen bakkanaalin jatkamista, jota vietettiin joka päivä. Ja sillä touhulla
ei siunausta ollut.
Nythän olikin viho viimein koko
maanpiiri herätetty katumaan ja voivottelemaan sitä, mitä he joka päivä
kuitenkin tekivät: syömistä ja vallankin lihan syöntiä, maidon juontia,
riisipuuron nauttimista, autoilua, lentämistä, hengittämistä ja ruoan
sulattelussa syntyvien kaasujen päästelyä. Eivätkä ne porotkaan ilman päästöjä
juokse.
Mikä murheen päivä tuo joulu olikaan!
Sen sijasta, että olisi juhlittu yhtä vastasyntynyttä, keräännyttiinkin
rietastelemaan oikein olan takaa, paitsi tietenkin niitä, jotka muutenkin
olivat jo jättäneet hyvästit ajallisille iloille ja siirtyneet eläinten kanssa
samaan karsinaan ruohoja natustelemaan. He sitten kyräilivät toisten juhlimista
ja vetivät naamarin päähänsä.
Mutta niin ne vain hiilipäästöjä
hengittivät hekin, tuumi ukko hieman vahingoniloisena.
Samalla hän havahtui! Juuri tuo
vahingoniloisuus on jouluun sopimaton asia. Vahinko tulee joka tapauksessa ja
sitähän koko Kronoksen symboliikka tarkoittaa. Mutta se kuuluu saturnaaliaan
se. Oikean joulun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä vai kuinka?
Mutta mistäs jouluna sitten oikein
iloitaankaan? Vahinko, että koko maailma oli nyt rientänyt cocacolapukin perässä
herättämään henkiin saturnalian ja samalla unohtanut joulun. Ei ukkokaan nyt muistanut
joulun varsinaista aihetta.
Mutta kyllä se muisti vielä palautuisi
ja oikea joulukin tulisi. Niin uskoi ukko ja katseli Koskutjärven taivaalle hiljallensa
syttyviä tähtiä. Niiden joukossa olisi kai sitten vielä tänään yksi muita
suurempi tähti ja se olisi se ihme. Eihän se ainakaan saturnalian symboli
ollut.
Sen tähden sanoma olisi, Kronoksen
valta olisi silloin murrettu, ainakin nyt jouluna ja ihmisten mielissä…
Ihminen tarvitsee kaunista turhuutta, sanoi jo Mika Waltari ja siinä on kylliksi syytä joulun viettoon. Ajoituskin kun on mitä mainioin, vuoden pimein aika. Pakanoina, mutta Espanjassa asuvina, meillä on seimiasetelma piirongin päällä, kuusi parhaalla paikalla ja kystä valmistellaan pitkin päivää. Syömisen jälkeen jaellaan lahjoa, jotka melko varmasti ovat turhuuksien turhuutta, ainakin jos kysytään joltain vihreältä ministeriltä. Toisaalta olisihan se tylsää panna pakettiin jotain jokapäiväistä markettiostosta. Melkein yhtä tylsää olisi siirtyä maha täynnä telkkarin viereen, eikä jakaa lahjan lahjaa.
VastaaPoistaLapsenahan tuo oli huippua, mutta näin kalkkiviivoillakin sitä oppii nauttimaan elämän pienistä nyansseista. Niitä voi tehdä itsekin niin kuin jouluna, vaikka paljon on aihetta juhlaan arkielämässäkin, jos vain pitää hoksottimensa kunnossa.
Juuri näin! Hauskaa ajatella, mitä tulevaisuuden uskontotieteilijät sanovat Santan kultista, joka yhtäkkiä levisi koko maailmaan.
VastaaPoistaJouluyön ehdoton elokuvasuositus, myös Saturnalia-juhla mukana.
VastaaPoistaVoisiko olla niin hyvin, että ilmastoahdistuksen ja -paaston myötä saamme takaisin määräaikaisen bakkanalistisen karnevaalin: aikamme ongelma kun on siinä, että jos arki ja juhla liiaksi sekoittuvat, kohta "mikään ei ole mittään".
VastaaPoistaItselleni riittää perinteinen Joulu, keskiaikaisella eetoksella vietettynä: Vapahtajamme syntymästä iloitsemista ja hyvän ruuan syömistä niin, että napa natkuu.
Täällä Pietarissa väki näyttää kotosuomalaiselta. Ei liiku kaduilla mustia eikä somaleja, vain meikäläisiä valkonaamoja. Moskovassa on Aasia ja Kaukasia.
VastaaPoistaRajoittunut on havaintokykysi, jos et Pietarissakaan katsele kuin vastaantulevien naamanväriä. Niskasi lienee aika punainen.
PoistaOikea joulun aihehan on aika synkkä. Sehän on tarjous iänkaikkisesta elämästä kuoleman jälkeen. Onhan toki niin kun miettii ilman sitä maailma olisi vieläkin synkempi paikka. Siis jos omaa kristillisen maailmankatsomuksen. Ihmisen mieli ei pysty eikä kykene hyväksymään ja ymmärtämään kuoleman lopullisuutta. Niin on kehittynyt kaikenlaisia uskomuksia jo luolakaudesta alkaen.
VastaaPoistaTuo roomalaisten väärän kuninkaan päivä elää kaiketi vieläkin Ranskan muukalaislegioonassa. Yhtenä päivänä vuodesta upseeri tarjoavat aamiaisen legioonalaisille ja siivoavat tuvat. Legioonalaisille on tuolloin lupa tehdä huomautuksia näille.
Pietarilainen on yksikielinen, samoin virolainen ja ruotsalainen ylpeästi, suomalainen valehtelee olevansa kaksikielinen.
VastaaPoistaAnna ja omista. Sellaisessa ajassa elämme, vaikka rakkaus tulee ilmaiseksi.
PoistaViisas suomalainen on kaksikielinen, tyhmä palvoo pakkoenglantia ja tuhoaa siten suomen kielen.
PoistaKun lukee/kuuntelee näiden yksikielisyyden kannattajien puheita vähänkin tarkemmin, huomaa heti ettei se "yksi kieli" ole suomi vaan pyhä pakkoenglanti.
Huimaava, suomalainen lopettaa valehtelemisen! Tämä joulu muistetaan.
PoistaMatti Vanhaselle vaalitäky Alfa-tv:n ohjelmaan, eduskunnan puhemies kehottaa lopettaa valehtelun, tosin sanan käyttö on eduskunnassa kielletty.
Poista