keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Vetäytyjät


Hikikomorit ja peräkammarin pojat

Viime aikoina on meilläkin opittu tuntemaan japanilainen sana hikikomori. Sanan alkuosa hiki viittaa vetäytymiseen ja komori taas tarkoittaa lepakkoa tai sateenvarjoa.
Hikikomori siis tarkoittaa jonkinlaista itseensä sulkeutunutta ihmistä.
Siitä kysymys onkin. Muuan japanilainen tutkija on arvellut maassaan olevan kenties jopa yli miljoona hikikomoria eli noin prosentin verran. Luulenpa, että ongelma on laajempi kuin jokin huippumuodikas muunsukupuolisuus, johon koko yhteiskunnan pitäisi kuulemma oppia sopeutumaan.
Hikikomorit ovat tavallisia, yleensä nuoria ihmisiä, jotka vetäytyvät ihmisten ilmoilta omaan maailmaansa. Internet ja pelit tarjoavat heille virtuaaliympäristön, johon normaalit ihmissuhteet vaihdetaan.
Moinen vetäytyminen, joka saattaa kestää vuosia, tai sitten koko elämän, ei tietenkään korvaa oikeaa elämää ja merkitsee pakoa siitä ja sen vaatimuksista, jotka japanilaisessa kulttuurissa ovat ankaria. Koska kasvoja ei saa menettää, ne kätketään kokonaan.
En tunne japanilaista ilmiötä sen kummemmin, mutta tiedän, ettei ilmiö ole vieras meilläkään. Meillähän on puhuttu peräkammarin pojista, mihin liittyy vähättelevää ja jopa pilkallista sävyä.
Amerikkalaisen yhteiskunnan kehittämä termi luuseri (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=luuseri ) ei ole koskaan todella kotiutunut meille, koska sen ilmaisema kalvinistinen eetos on vastoin luterilaista perintöämme. Mutta tuo jälkimmäinen on jo hyvää vauhtia hajoamassa.
Toisin kuin kalvinistisessa maailmankuvassa, jossa jotkut on valittu menestykseen ja autuuteen ja toiset taas ovat ansainneet helvetin, on meillä perinteisesti uskottu kaikkien olevan Jumalan edessä samanarvoisia.
Amerikkalainen saattaa aivan luontevasti sanoa, että joku henkilö on vaikkapa viidenkymmenen miljoonan dollarin arvoinen. Perinteisestä luterilaisesta näkökulmasta moinen olisi mielettömyyttä ja pilkantekoa. Niin halpa ei kukaan ole, että hänet voisi rahalla mitata.
Toki tämä on teoriaa ja käytännössä ihmisten arvoa joudutaan joka päivä mittaamaan rahassa. Usein ihmiset pannaan menemään aika halvalla. Mutta eivät ne ylevät perinteet ja periaatteet, vanhatkaan, ihan merkityksettömiä ole.
Vanhustenhoidosta on aina silloin tällöin nostettu äläkkää. Niin tehtiin pari vuosikymmentä sitten ja samaa on veisattu uudelleen taas hiljattain.
On syrjäytyvä nuorisokin saanut huomiota osakseen ihan korkeimmaltakin taholta, mikä tyydytyksellä todettakoon. Ja kukapa ei huomaisi, että aivan valtavasti panostetaan siihen, etteivät erinäiset, eristäytyvät maahanmuuttajaryhmät missään tapauksessa vain syrjäytyisi.
Kaikki nuo ovat tärkeitä asioita. Kun yhteiskunta hommaa kerran itse itselleen vaikeuksia, on sen syytä myös parhaansa mukaan yrittää pitää ne jotenkin aisoissa. Parasta toivokaamme.
Mutta kaiken tohinan keskellä tuntuu siltä, että tuo kotimaisten hikikomoriemme eli peräkammarin poikien ongelma on enemmän ollut esillä puheissa kuin teoissa.
Asia liittyy sentään hyvin läheisesti ihmisarvoon, arvokkuuteen, jonka loukkaamisen on nyt huomattu tulleen koko läntisessä ja siis hieman itäisessäkin maailmassa suureksi ongelmaksi (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=dignity ). Se ”oikeistopopulismin” aalto, jota tekopyhästi kauhistellaan, liittyy paljolta juuri arvokkuuden loukkaamiseen.
En tunne ilmiön suomalaisia ulottuvuuksia niin hyvin, että voisin sanoa siitä jotakin yleistä. Sen sijaan tunnen sitä jonkin verran yksilötasolla ja sillä tasollahan me kaikki joudumme elämään ja ongelmat ratkaisemaan.
Ongelman ydin ei ole toimeentulossa, vaikka sekin, luoja nähköön, saattaa tulla hyvinkin heikoksi niillä, jotka eristäytyvät. Niin sanottu suhteellinen deprivaatio on kuitenkin myös materiaalisella alalla se todella tärkeä tekijä. Köyhyyttä ja kurjuuttakin on tässä maailmassa kestetty jopa ilomielin jos, siinä on nähty mielekkyyttä.
Mutta kun tuo mielekkyys häviää, menettää muukin merkityksensä.
Yhteiskuntana olemme velkaa solidaarisuuden myös erilaisia sorrettuja ja solvattuja kohtaan. Rahaahan me jo verorahoistamme annamme, mutta se ei vielä sinänsä ratkaise mitään. Nuo eristyjät tulisi osallistaa. Heille olisi kyettävä osoittamaan mielekäs rooli silloinkin, kun kannattavaa palkkatyötä ei ole.
Tiedän, että jotkut ihmiset viihtyvät erilaisissa työttömien yhdistyksissä ja suorittavat siellä erilaisia hyödyllisiä töitä ja askareita, mökkitalkkarin hommista käsitöihin ja taiteisiin. Tämä on erinomainen asia.
Mutta sitten on niitä, jotka eivät noihin kokouksiin mene. Jotkut eivät edes käytä tietokonetta. Tämä ei johdu kyvyttömyydestä oppia niiden käytön perusteita. Syy voi, kumma kyllä, olla henkilön omasta mielestä jopa periaatteellinen: ei huvita osallistua moiseen pelleilyyn.
Kun joutuu paitsi reaaliyhteisön, myös virtuaalisten yhteisöjen ulkopuolelle, alkaa ihmisen yksinäisyys olla täydellistä. Mikäli uskomme Aristotelestä, se merkitsee myös onnettomuutta. Ei ihmistä ole tarkoitettu olemaan yksin.
Koko hikikomorien ja peräkammarinpoikien kirjo on tietenkin laaja. On erilaista ja eriasteista vetäytymistä. Jotkut eivät kerta kaikkiaan kaipaa introverttiä lörpöttelyä ja kavahtavat tyhjänpäiväistä seuraa. Sehän voi myös olla normaali ja meillä jossakin äärin jopa kansallinen luonteenpiirre. Emmehän me mitään amerikkalaisia ole emmekä ainakaan ennen ole tunteneet tarvetta sellaisiksi tullakaan.
Mutta liika on liikaa, myös eristäytymisessä.
Joskus on tässä yhteydessä puhuttu aikapommista ja luulen, että siihen on syytäkin.
Uskon, että asialle on yritettävä tehdä jotakin ihan konkreettista. En pysty sanomaan, miten se eri tapauksissa voidaan ratkaista, mutta olen varma siitä, että ongelma on suurempi, kuin miltä se rahallisen arvon perusteella näyttää.
Se sijaan, että huvittaisimme toisiamme kyhäämällä olkiukkoja mielensäpahoittajista ja väärien sanojen johdosta muka loukkaantuneiden ihmisten kärsimyksistä, voisimme ainakin miettiä, millainen ihan oikea loukkaus ihmisen arvokkuutta kohtaan on suurin mahdollinen ja miten sellaiseen kannattaisi suhtautua.


24 kommenttia:

  1. Peräkammarin poika, akattomuus.. lista suomalaisten itseään halventavista haukkumanimistä on pitkä ja syvällinen. Ehkä se itsessään kertoo enemmän meideän suomalaisten kulttuurihistoriasta kuin niistä nimetyistä haukuttavista, toisista suomalaisista. Toki japanilaisetkin ja kaikki kansat nimeävät erilaisia ilmiöitä ja tutkivat ihmisyyttä myös sanallisesti, jotenkin vain tuntuu siltä, että Suomessa se on ilkeydessään ja hyökkäävyydessään jo omalaatuinen taiteenlajinsa. Eipä ihme, ettei suomalaisilla ole kovin kummoista sanottavaa muistakaan kansoista, sehän näkyy rehellisimmin vaikka suhteena muukalaisiin, satunnaisiin maahanmuuttajiin. Vaikea on keksiä mitään kehuttavaa kun pitää pohjimmiltaan itseään huonona? Eikä tämä kulttuuri tästä muuksi muutu, ellei sitä kulttuuria muuteta yhdessä.
    Ai niin, ihanaa päivänjatkoa ja voimahalit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kaipa peräkamarin pojat saavat tästä blogista tarvitsemansa.

      Poista
  2. Ongelmien poistaminen elämästä muistuttaa hölmöläisten peiton jatkamista. Kun toisesta päästä poistetaan toisesta päästä keksitään lisää. Ongelma pohjautuu siihen, että ihmiselo on suunniteltu sietämään kohtuullisen määrän ongelmia ja jos niitä ei ole luonnostaan niitä pitää keksiä. Näistä alkaa olla jo tutkimustuloksiakin. Ihmisen aivoissa on mahtava kyky ongelman ratkaisuun, mutta kaikki eivät hyödynnä sitä tarpeeksi, joten aivot joutessaan alkavat tuottaa lisää ongelmia.

    VastaaPoista
  3. https://vaestotiede.wordpress.com/2015/10/14/rottien-utopia/

    Liekkö ihmiskunnan tie sama kuin rottakokeessa ???

    VastaaPoista
  4. "kalvinistisessa maailmankuvassa, jossa jotkut on valittu menestykseen ja autuuteen ja toiset taas ovat ansainneet helvetin... "

    Tämä lyö leimansa koko amerikkalaiseen kulttuurin, erityisesti viihteeseen. Enpä nopeasti muista amerikkalaista elokuvaa tai sarjaa, jossa "pahis" kokee mielenmuutoksen ja ryhtyy hyväksi. Samasta syystä tätä saa kohdella kuinka väkivaltaisesti tahansa. Tuo periaate soveltuu myös oikeisiin rikollisiin.

    Vastaavasti menestyjät ovat ansainneet armonmerkinsä ts suuret palkat ja bonukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ano klo 1731: Miten kohtelisit huumekartellin palkkamurhaajaa, joka menee väärään osoitteeseen, tappaa sivullisen lapsiperheen ja oikeudessa vielä naureskelee asialle? Tuollaisiako pitäisi sääliä?

      Poista
    2. Totta, esim. Ankkalinna on kalvinistinen yhteiskunta pienoiskoossa, jossa jokainen toteuttaa ikään kuin omaa presdestinaatio-osaansa; Roope rikastuu rikastumistaan, Aku pysyy siellä margariinitehtaan liukuhihnalla iänkaiken, Hannu hoitaa kaiken tuurilla, Karhukopla päätyy aina lopulta telkien taakse, jne. Ehkä noin esimerkkinä banaali, mutta paljastaa kyllä myös tietyn yhteiskunnallisen logiikan.

      -J.Edgar-

      Poista
    3. Trilisser: En puhunut tuosta vaan nimenomaan sellaisesta viihteen tai tosielämän pahiksesta, joka kokee aidon mielenmuutoksen, katuu ja pyrkii aidosti kantamaan vastuunsa ja parhaan kykynsä mukaan sovittamaan vahinkonsa. Kalvinistinen ajattelu ei tunne tuota, koska Jumala jo aikojen alusta valitsi toiset helvettiin, toiset taivaaseen. Siksi kumpikaan ei voi muuttaa osaansa pahis kokemalla mielenmuutoksen tai hyvis luopumalla hyvyydestään. Tuosta syystä heitä voidaan jo tässä ajassa kohdella tulevan osansa mukaisesti eikä pahista kohtaan tarvitse tuntea sääliä eikä hyviksen tuntea häpeää saamistaan eduista.

      Poista
    4. Ja voihan olla että tuollainen tuhoava käytös johtuu nimenomaan kalvinistisesta ajattelusta. Kun sinut on valmiiksi tuomittu, ei ole enää mitään syytä toimia toisin.

      Poista
    5. Toki noinkin päin: kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan.

      Pointtini oli kuitenkin kulttuuriero: MAHDOLLISUUS mielenmuutoksen. Väitän, että kalvinismi ei sitä ym syystä tunne.

      Poista
  5. Taas iski blogisti erään ongelman ytimeen: noissa eristäytyjissä - vai pitäisikö sanoa poistyönnetyissä - piilee yksi aikapommi. Se, jolta riistetään arvokkuus, ei arvosta eikä sääli toisiakaan.

    VastaaPoista
  6. Ehkä tiesitkin, että hikikomori on taivutettu jo vuosikymmen sitten keskustelupalstoillamme muotoon hikikomero, lyhyessä muodossaan hikky.

    VastaaPoista
  7. "...voisimme ainakin miettiä, millainen ihan oikea loukkaus ihmisen arvokkuutta kohtaan on suurin mahdollinen ja miten sellaiseen kannattaisi suhtautua."

    Aika lähellä alkaa tuota suurinta mahdollista loukkausta olla hallituksen asennoituminen Suomen kansaa kohtaan. Linkit: etenkin viimeaikaiset otsikot ja tarinat valtamediassa. Suhtautuminen: somesta luettavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Al-Holin on lapset hyvä esimerkki Martti Ahtisaaren ja Hussein Al-Taeen CMI:lle sopivasta keikasta päästä laskuttamaan Pekka ”Caruna” Haaviston ulkoministeriötä. Ellei Ramboll ole ehtinyt ensin.

      Uutisoitiin Rambollin tutkineen syksyllä um:n työilmapiiriä. Kansainvälinen konsulttiyhtiö Ramboll on perustettu Tanskassa kaikenlaiseen ympäristön rakentamisen suunnittelemiseen, sisältäen näköjään kaiken minkä ilmastokin sisältää, kuten on totuttu jokapaikan Pöyry Consultingin yhteydessä peiteltävän liikesalaisuuksina.

      Ilmaston romahtamista niskaan Antti Rinne selitti äkkikäännöksensä syyksi sitä kannattavien tolppien kerrottua etteivät enää jaksa jos hän jatkaa.

      Poista
    2. Terveisiä peräkammarista12. joulukuuta 2019 klo 9.33

      Totuutta puhunut Andrei Saharov karkotettiin peräkammariin Gorkin kaupunkiin, Jean-Paul Sartre kieltäytyi vastaanottamastamasta Nobelin kirjallisuuspalkintoa peräkämmarinsa, Gramscille ei sitä tarjottukaan, eikä Camus'lle.

      Poista
    3. Camus sai vuoden 1957 Nobelin kirjallisuuspalkinnon

      Poista
  8. Karkeasti seitsemään osaan luonnostelisin porukat: 1) Uskovaiset, jotka ovat onnellisimpia jo Jeja-Pekka Roosin tutkimusryhmän taannoisen tutkimuksen mukaan. 2)Osa kansasta on Al-ko-holin leirillä, ja valtio myy sinne aidanraosta viinaa. 3)Tavikset, jotka käyvät töissä ja maksavat veronsa. 4)Ihmiset, jotka käyvät töissä, maksavat veronsa ja pyrkivät pätemään. 5) Toisten luokittelijat. 6) Urheilijat. 7) Kaikkien edellä mainittujen uhrit.
    Ryhmät tietenkin menevät päällekkäin ja limittäin, mutta jotain tuollaista hahmottuu. Todelliset taitelijat tietenkin hätistellään pois Valtiota häiritsemästä. Ajele millä haluat ja Occamilla loput.

    VastaaPoista
  9. https://ylilauta.org/hikky/

    VastaaPoista
  10. "Amerikkalainen saattaa aivan luontevasti sanoa, että joku henkilö on vaikkapa viidenkymmenen miljoonan dollarin arvoinen. Perinteisestä luterilaisesta näkökulmasta moinen olisi mielettömyyttä ja pilkantekoa. Niin halpa ei kukaan ole, että hänet voisi rahalla mitata."

    Voipi olla näinkin, mutta voihan tuo "worth of 50 million" olla vain sikäläinen sanonta, joka olisi suomennettava yksinkertaisesti "hänellä on 50 miljoonaa".
    Kyllä me suomalaisetkin käytämme monia ilmaisuja, jotka ovat vieraalle kielelle sanatarkasti käännettyinä vähintään kummallisia. Otetaan nyt vaikka vanha "mies se on hävinnytkin" tai kuntamuoto "pitäjä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ne ovat kummallisia, ellei niitä ajattele. Tuo amerikkalainen on kummallinen, kun sitä ajattelaa.

      Poista
  11. Al-Holista sen verran, että meidän kannattaisi noudattaa historiallista esimerkkiä: 1918 tapahtumien jälkeen kymmenet tuhannet suomalaiset lähtivät rakentamaan erästä toista utopiaa. Kun tuo utopia 1930-luvulla näytti rumimmat puolensa, ymmärtääkseni Suomen ulkoministeriö ei suuremmin kantanut heistä huolta. Nykyään voimme vuodattaa heidän hautojensa äärellä muutaman (krokotiilin-) kyyneleen.

    Yksi näkökulma, joka on keskustelussa sivuutettu on valtioiden suvereniteetti:jos USA:ssa suomalainen pannaan vankilaan tai siirtolaisleirille, Suomen valtio ei varmaankaan lähetä diplomaatti- tai sossupartiota plelastaan, vaan lähestyy diplomaattiteiste.

    Al-Holin alueella sjvereniteetti on Turkilla tai Syyrialla sekä ehkä kurdihalllinnolla. Lähestyttäköön näitä nootilla lasten hyvinkohtelemisesta ja sillä siisti!

    VastaaPoista
  12. Vetäytymisen aliarvioiminen on myös luterilaista perintöä. Martin luonne ei kestänyt hiljaiseloa. Ortodoksit ja katoliset sentään tuntevat jotain siitä mikä tunnettiin, jos nyt ei Euroopassa niin ainakin tietyissä piireissä, nimellä Abgeschiedenheit.

    William James tivasi jokaiselta uskonnolta käytännöllisyyttä, mikä ei amerikkalaisten (ja amerikkalaistuneiden japanilaisten) tapauksessa tietenkään tarkoita muuta kuin taloudellista kilvoittelua. Euroopan puolella Nietzsche vaati meitä kohtaamaan "oikean elämän" - mutta ymmärsikö kumpikaan askeesin tarkoitusta? Voiko kristitty ylipäätään ymmärtää vapautumista, jonka esiaste vetäytyminen on?

    Ainakin se on selvää, että keskiajan Eurooppa oli lähempänä Itää ja keskiaikainen perspektiivi ymmärsi läheisemmin vetäytymisen. Hikikomori-ilmiön ongelma ei ole vetäytyminen - jota voidaan pitää sen positiivisena puolena - vaan se, että ei vetäydytä tarpeeksi, ja toisaalta se, että ei ole tradition tuomaa viisautta vetäytymiseen. Traditio on korvattu modernilla kulttuurilla ja viihteellä, mistä johtuen todellista vetäytymistä ja kaivalyaa ei saavuteta.

    Suomensin juuri tähän aiheeseen liittyvän artikkelin: https://vk.com/@samuli.matilainen-gunon-aikamme-krsimysepidemia

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.