Järkiintymisen hedelmät
Nikolai Berdjajevin ja Tony Judtin intellektuaalisessa elämäkerrassa näyttäisi olevan paljonkin samanlaista. Berdjajev aloitti radikaalina, mutta järkiintyi jo varhain. Hän oli sen ryhmän jäsen, joka vuonna 1909 julkaisi kuuluisan Vehi-kokoelman.
Tuo kirja oli lyhyesti sanoen varoitus intelligentsijalle. Kuten tunnettua, Venäjän intelligentsija ylpeili sillä, ettei se suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön vallan kanssa. Koko tuo saastainen systeemi (poganyi stroi, Sergei Netšajevin sanoin) oli vain hävitettävä. Sitä ei voinut uudistaa.
Tämän uljaan uskonsa varassa intelligentsija sitten kävi säälimätöntä taisteluaan valtaa vastaan, turvautui usein terroriin ja hankki asianmukaisesti omat marttyyrinsa. Yhteiskunnan ilmapiirin se onnistui myrkyttämään täysin ja lopulta kukaan säädyllinen ihminen ei oikeastaan uskaltanut tunnustaa vastustavansa vallankumousta, vaikka ei sitä aktiivisesti olisi kannattanutkaan.
Vehi-ryhmä riepotteli armottomasti intelligentsijan asenteen heikkouksia. Koko tuo intyelligentsijan ryhmittymä oli eräänlainen itse itsensä nimittänyt hengen aatelisto, joka ei kuitenkaan osannut mitään erityistä eikä kyennyt mihinkään positiivisiin suorituksiin. Ainoa, mitä se osasi, oli niiden sättiminen, jotka yhteiskuntaa rakensivat ja oman itsensä ihailu.
Vehi julisti olevansa varoitus ja sen ääni kyllä kuultiin. Muun muassa Leninin se hermostutti pahasti ja tietty maltillinen virtaus intelligentsijan piirissä todella syntyi. Voitiin puhua jopa venäläisestä konservatismista liberaalina suuntauksena. Sen suuriin edustajiin kuului Pjotr Struve, josta Richard Pipes on tehnyt mainion elämäkerran.
Dmitri Merežkovski oli myös hyvin skeptinen intelligentsijan poliittisen unelmoinnin suhteen ja ennusti, että tulossa ei ollut uljas vapaan ja tietoisen kansan aikakausi, vaan sen sijaan röyhkeä lurjus (graduštši ham), jonka moraali olisi aivan ala-arvoinen.
Nyt tiedämme, että siinä kävi juuri siten, vaikka niin sanottu neuvostovalta yritti vuosikymmenien ajan luoda vallankumouksesta kuvaa jalon kansan parhaiden poikien nousuna valtaan. Sen virallisen version mukaan vallankumouksesta joutuivat ansaitusti kärsimään vain mustan taantumuksen edustajat. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen kuva tästä historian vaiheesta on muuttunut täydellisesti.
Itse uskoin jonkin aikaa, että Venäjä sai vallankumouksesta radikalismia vastaan rokotuksen ja joksikin aikaa jopa immuniteetin. Nyttemmin näyttää kyllä siltä, että vallan ja älymystön suhteet ovat taas yhtä lukkiutuneet kuin ne olivat ennen vallankumousta. Nyt, kuten silloinkin, myös vallan kahvassa olevilla on asiasta suuri vastuu. Molemmin puolin näyttää olevan mahdotonta ymmärtää, että politiikassa on tehtävä aina kompromisseja, mikäli halutaan todellisia tuloksia.
Berdjajevin liberaali konservatiivisuus jäi pienen vähemmistön asenteeksi. Joka tapauksessa hänen ihanteisiinsa kuului se Edmund Burkelta lähtevä periaate, jonka mukaan poliittisessa yhteisössä on oltava sijansa nykypolven ohella myös sekä menneillä että tulevilla sukupolvilla. Ellei niille anneta asiaan kuuluvaa arvoa, koko politiikka vääristyy.
Kiinnostavaa kyllä, myös Judt ilmaisee eksplisiittisesti uskonsa tähän periaatteeseen henkisessä testamentissaan Ill Fares the Land (suom. Huonosti käy maan).
Berdjajev saattoi vallankumouksen jälkeen viitata Vehi-ryhmän julkaisuun, joka muuten sai jatkoakin kirjassa Syvyydestä (Iz glubiny). Myöhemmin perinnettä jatkoi ryhmä, johon kuului myös Solženitsyn ja joka julkaisi kokoelman Raunioiden alta (Iz-pod glyb). Venäjän intelligentsija kävi kovan koulun.
Läntisen maailman 60-lukulaisten historiallinen rooli muodostui samanlaiseksi historian ironiaksi kuin heidän venäläisten kollegojensa. Kun pyrittiin maksimaaliseen vapauteen ilman kompromisseja, päästiin henkiseen orjuuteen ja ennen pitkää siihen intellektuaaliseen ja moraaliseen suohon, joka nyt on henkisenä ympäristönämme.
Enempää Berdjajev kuin Judt tuskin ovat saavuttaneet ajattelussaan mitään ylivertaista viisautta, joka voitaisiin käydä valmiina hakemassa politiikan ihmeitätekeväksi periaatteeksi. Luulen kuitenkin, että he ovat ymmärtäneet siitä jotakin olennaista: ihmisyhteiskuntien on säilytettävä poliittisessa toiminnassaan orgaaninen yhteys sekä menneeseen että tulevaan.
Mikäli politiikasta ja sen tekijöistä tulee juuretonta eli radikaalia, johtaa se suurella todennäköisyydellä harhaan ja jopa suuriin onnettomuuksiin.
Mitä Judtin ajatteluun tulee, hän oli viimeisessä kirjassaan hyvin huolestunut siitä alastoman ahneuden ja tolkuttoman eriarvoisuuden kasvusta, jota läntisessä maailmassa on tapahtunut sitten 1970-luvun.
Luultavasti hänen huolensa on hyvin aiheellista. Sen laatuinen globalisaatio, jossa rahojen kasaantumisella yksiin käsiin ei ole äärtä eikä rajaa, sisältää suuria vaaroja. Mikäli sitä vastaan nousee vain radikaaleja kirkujia, ei parannusta ole odotettavissa. Valtion tulee tässäkin olla ystävämme ylikansallisia vaanijoita vastaan.
Itse asiassa Judtin ihannevaltakuntia ovat pohjoismaiset demokratiat, joita hän pitää sosialistisina ja jotka tietenkin sitä jossakin mielessä myös ovat. Meillähän ei ole ollut amerikkalaistyyppisiä yhteiskunnan sairauksia ennen kuin niitä aivan viime vuosia on importoitu etelästä lähinnä Ruotsiin ja Tanskaan.
Tämä syö pohjaa toimivan valtion ja pohjoismaisen ”sosialismin” tärkeimmiltä tukipylväiltä, luottamukselta ja turvallisuudelta. Seuraukset ovat hyvin kauaskantoisia ja sangen mahdollisesti kohtalokkaita.
On ironista, että amerikkalaisen yhteiskunnan sairauksia vastaan järjestetyt mielenosoitukset ovat saaneet meilläkin väkeä runsaasti liikkeelle jo ennen kuin itse nuo ongelmat ovat meille tulleet.
Samaan aikaan näyttää radikaali typeristö aktiivisesti pyrkivän siihen, että noista ongelmista tulisi täälläkin totta. Hämmästyttävää on, että radikaalia sekoilua on saatu mukaan peräti hallitusohjelman tasolle. Vastavaikutus tulee aikanaan.
Tilannehan ei meillä vielä ole erityisen paha ja hyvin paljon lienee vielä pelastettavissa. Luulen, että älyllisen ja moraalisen ilmapiirin tervehtyminen edellyttäisi nimenomaan edistyksellisenä esiintyvien poliittisten voimien luopumista sokeasta radikalismista ja kääntyminen kansan syvien rivien puoleen sen omilla ehdoilla.
Tämä kuulostaa varmaan hyvin abstraktilta ja jopa tyhjältä puheelta, mutta voin tässä vedota myös Judtin kaltaiseen entiseen radikaaliin. Politiikalla tulee olla laajaa tukea kansan keskuudessa. Marginaalien nostaminen politiikan keskipisteeksi on jo lähtökohtaisesti mieletöntä. Tasa-arvo on meillä varsin pitkälle viety ja sen vieminen äärimmilleen on yhtä tyhjänpäiväinen kuin vahingollinenkin pyrkimys.
On aika kuunnella myös kansan enemmistöä ja ottaa vakavasti ne asiat, jotka se asettaa arvojärjestyksessä korkealle. Niin sanottu kunnianhimoinen radikalismi ei kuulu niihin.
Olen laiskuuden suuri ystävä, mutta sitäkään ei saisi viedä äärimmilleen, sillä laiska ajattelu on kaikkien typeryyksien äiti. Se on todella aikamme ongelma. Maailma on pullollaan hyvältä tuntuvia ajatuksia, mutta puolksi ajateltuina useimmat niistä sopivat vain päällystämään tietä helvettiin. Viime vuosina tätä tietä onkin hyvä uskoisten voimin hyvin innokkaasti katettu, joten matka helvettiin näyttää monien mielestä, kivemmalta, kuin se kivisempi polku toiseen suuntaan.
VastaaPoistaEsa Saarinen pitää kyllä yliopistolla luentoja ajattelun ajattelusta, mutta ehkä se on liian vaikea aine useimmille, koska monipuolinen ja pohjaan käytävä ajattelu tuntuu jääneen vain muutaman eläkeläisen ja sen semmoisen vastuulle.
Minulla on sellainen käsitys, että oikea ajattelu lähentelee jo jonkinlaista kärsimystä. Joutuu keskustelemaan itsensä kanssa, kohtaamaan toiset näkökulmat ja tulokulmat asioihin. Se voi olla ja onkin kuormittavaa.
PoistaEn ole koulujani käynyt, mutta tunnistan tämän laiskan ajattelun. Olen itse siihen syyllinen. Se johtuu siitä, että koska ajattelu ei ole mukavaa, en sitä tee.
Teen vain kaikkea mukavaa, ja siihen minut on kasvatettu.
Eläessään ei saisi kärsiä mistään, näin yhteiskunta opettaa. Se ehkä toki johtaa siihen, että maailmaa katsoo enää vain putken lävitse, jossa on vaaleanpunaiset linssit. Mutta maailmahan ei ole vaaleanpunainen.
Mutta tuntuu niin pahalle, kun illuusio paljastuu. Sitä niin haluaisi uskoa johonkin hauskaan ideaan, mutta se onkin valetta. Vihreä teknologia ? Dennis Meadows on sanonut jo, että se on aivan turhaa. Ilmastonmuutos ei ole ongelma, vaan oire loputtoman kasvun tavoittelusta rajallisella planeetallamme.
Toivoa ei oikein ole, kun sitä ei panna toimeen. Uskon, että tämän blogin pitäjä on poikkeuksellisen realistinen suhteessa ihmisten enemmistöön, mutta vaikka hänkin haluaa pitää toivoa yllä (kai) kulttuurin puolesta, en ehkä olisi yhtä optimistinen. Tai ehkä olisin, mutta kyllä me joudumme vielä kärsimään ja kovasti. Ennen kuin poliittinen korrekti puhe, taikatasa-arvo, identiteettipolitiikka, materialismi ja hulttioviihde taantuu, tulee kunnon romahdus.
Tämä on ihan realistista, ja sitten jäljelle ehkä jää, jos hyvin käy karaistumista, pettymyksen tuomaa uutta viisautta, omavaraisuutta ja vastuuta. Vastuuseen me joudumme joka tapauksessa, nykyistä rankempiin vastuisiin, koska me laiminlöimme ihmisenä olemisen idean. Joka minun mielestäni on, että emme ulkoista sitä muille. Koneet ja eläimet ovat koneita ja eläimiä. Ihmisten pitäisi tehdä mahdollisimman paljon työtä niin, että koneet eivät erottaisi heitä muista ihmisistä. Eläinten ei pitäisi korvata lapsia, niin kuin nyt koirat, kissat ja muut otukset korvaavat vauvoja.
Joku tekstiviesti, puhelu, video ei korvaa live-tapaamista. Video ei korvaa kirjaa jne. Mutta tämmöisessä maailmassa kaikkien ikiaikaisten hyvien asioiden ja ihmisten välille on laitettu kivan näköisiä esteitä.
Tätä maailmaa voisi sanoa joku rohkeasti dystopiaksi, mutta väliin on laitettu alusvaatemainoksia, niin ei sitä enää tajua sillä tavalla välttämättä. En osaa ajatella, mutta olen siitä hitusen tietoinen.
Hyvin sanottu.
PoistaHalusin soittaa laskusta firmaan ja ajauduin heidän nettisivuilleen, jossa oli aspan chatti-palvelu. Siis joku botti ominaisuus "palvelemassa". Mietin siinä, että mites tätä bottia puhutellaan keskustelussa - sinuttelenko teitittelenkö koneilenko? Hei botti? Hei tekoäly? Sitten jouduin miettimään millaista kieltä puhun ja miten asettelen ongelmani ja kysymykseni, että jonkun ohjelmoima tekoäly osaa ottaa sen helposti vastaan ja ymmärtää asian. En kai nolaa "häntä" (botin tunteet) jos hän ei ymmärrä? Miten kohdataan tekoäly arjessa? Sitten työtä tehtyäni botti tuuttasi hakusanoilla löytyviä kohdennettuja vastauksia. Asia ei selvinnyt ja tunnelma oli mielestäni absurdi. Ehkä puhuin liian kivapuhetta? 'Noh itse asia ei selvinnyt, ärsyynnyin hieman ja halusin lopettaa "keskustelun". Voiko tekoälylle laittaa ns luurin korvaan vai täytyykö hyvästellä oikein? Luuri meni korvaan ja siitäkin jäi vähän outo fiilis. Ja tämän pitäisi olla meille hyödyllistä, kuinka?
En tunne tekoälyä enkä koskaan halua oppia tuntemaankaan. Pidän liiaksi ihmisistä. Kyllä ennen oli paremmin!
"Mutta tuntuu niin pahalle, kun illuusio paljastuu. Sitä niin haluaisi uskoa johonkin hauskaan ideaan, mutta se onkin valetta. Vihreä teknologia ? Dennis Meadows on sanonut jo, että se on aivan turhaa. Ilmastonmuutos ei ole ongelma, vaan oire loputtoman kasvun tavoittelusta rajallisella planeetallamme"
Poista+
Vihreä teknologia...
Osa siitä on vihreäksi väitettyä "kapitalistien" luomaa/keksimää teknolgiaa.
Jokin osa vanhojen ideoiden kierrätystä, kuten tuulivoimalat.
Ainoa millään tavalla uutta näkökulmaa lähestyvä idea ovat erilaiset lämpöpumput voimaloiden tekniikkana, mutta nekään eivät ole sinänsä kovin uutta, toki ovat uusi versio vanhemmista ideoista.
Sähköauto on ideana oikein hyvä, mutta on sallittua - ainakin toistaiseksi - keskustella ja käyttää tekniikkaa joka perustuu voimakkaseen kaivannaisteollisuuteen, esim. erilaisiin maametalleihin joita ei akku-käytön jälkeen kierrätetä kuin ehkä osittain.
Suurin hyötyjä ovat näin jo olemassa olevat yritykset - esim. autonvalmistajat - tai olemassa olevat teollisuuden alat, kuten osa konepajateollisuudesta, kaivosteollisuudesta sekä sähkölaitteita tuottavasta teollisuudesta.
Valmistavan teollisuuden takana luuraavat erilaiset rahoittajat, niin pankit, rahoitusyhtiöt, vakuutusyhtiöt kuin keskuspankitkin.
Ne kaikki haluavat osansa tästä luullusta loikasta kohti uutta vihreää teollisuutta, jota loikkaa ei tule kuin hyvin hitaasti.
Panostukset lisäävät entisestään epätasa-arvoa, nopeuttavat alueellisesti saastumista tai luonnonvarojen liikakäyttöä ja vähentävät mahdollisuuksia harjoittaa pienimuotoisempaa maataloutta.
Kaikki pitää olla suurta, kallista ja tuhlaavaa.
+
Jos Naomi Kleinin kirja "Tämä muuttaa kaiken..." on jäänyt lukematta, se kannattaa lukea varsinkin nyt.
Ympäristöjärjestöt ovat hyvä bisnes ja niidenkin myötä ajaudumme yhä suurempiin ongelmiin.
Antti K., Jos näet ilmaston/ympäristönsuojelussa ongelman korjaajat isompana ongelmana kuin itse ongelman tuottajat niin suosittelen eturivin paikkaa sieltä Saarisen " ajattelun ajattelu " -kurssilta. Oikeasti varmasti hieno kurssi!
PoistaÖö.
PoistaNäen molemmat yhtä suurena ongelmana.
Sekä ympäristöä tuhoamalla, että sitä "suojelemalla" voi tehdä paljon valuuttaa.
Tätä Naomi Klein yrittää kirjassaan sanoa.
Tässä käy hiykan niin kuin Herrra Lahtinen totesi eräässä kirjassa noi 66 vuorra sitten: "ja varjele kapitalistin rahapussia".
Superrikkaat ovat hyperrikastuneet perustamalla säätiöitä jotka "korjaavat" toisten superrikkaiden aiheuttamia ongelmia. Näin siis ison veden takana...
Valuuttaa kannattaa seurata sen mitä muilta kiireiltä joutaa, mutta sen vaikutuksista joutuu kyllä pahemman kerran yllättymään.
Antti, kiitos vastauksesta.
PoistaTäysin samaa Affun kanssa ajattelun laiskuudesta. Yksi siihen on kyllä maaillman monimutkaisuus: kun työelämä on nykyään vaativaa, työssäkäyvälle ei jää aikaa eikä jaksamista perehtyä laajoihin aineistoihin ja niiden syvälliseen pohtimiseen omin aoivon. Siksi napataan ensimmäinen kiva ajatus netistä, self-help-kirjoista taikka kulloiseltakin gurulta.
PoistaRatkaisu: tarvittaisiin päteviä ammattifilosofeja (ajattelun ajattelijoita) - tai fiksuja eläkeläisiä.
Kyllä minusta Antti on oikeassa: Ilmastonmuutos ei ole ongelma, vaan oire loputtoman kasvun tavoittelusta rajallisella planeetallamme. Se on se kuuluisa juurisyy, ei voi olla rajatonta kasvua rajattomassa tilassa.
PoistaVenäjän intelligentsijan mielestä siis vallan kanssa ei saanut ryhtyä minkäänlaiseen yhteistyöhön, systeemin uudistaminen ei käynyt laatuun vaan koko systeemi piti hävittää. Verrokiksi tekee mieleen ottaa savolaiset ja pari savolaista sanontaa. Ensinnäkin ”Ne tekköö jotka ossoo. Jotka ee ossoo, ne arvostelloo” ja toiseksi ”Lukemalle ee uimaan opi, vetteen se on mentävä”.
VastaaPoistaIntelligentsijoilla oli ja on kyllä kyky kehitellä taidokkaita, vaikuttavia ja idealistisia ajatusrakennelmia, mutta toimivien järjestelmien suhteen asia on sitten paljon huonommin. Niinpä tuloksena tahtoo syntyä järjestelmiä, jotka toimivat teoriassa muuta eivät toimi käytännössä. Vikahan on tietysti silloin vain käytännössä. Jotenkin tuntuu siltä, että tällaisessa on kyse erinomaisen kehittyneestä kyvystä kritiikkiin mutta hyvin heikosta kyvystä itsekritiikkiin. Ja sellainen on oikeastaan eräs henkisen laiskuuden muoto.
Oma lempiajatukseni on hakea Suomen ja meidän tapaistemme maiden nykytilanteeseen selitystä sosialidemokratian näivettymisestä saavutettujen etujen puolustajaksi.
VastaaPoistaKun aikanaan isot ja tavoittamattoman tuntuiset tavoitteet on saavutettu, ei ole jäljellä muuta kuin sellaista, mistä nykyään puhutaan. Valtionkirkostammekin on tullut sosialidemokraattinen.
Tuloerojen suuruutta voidaan aina päivitellä, vaikka ne ovat Suomessa jo ennätyksellisen pienet. Yhteiskuntamme ja sosiaalitoimemme paapoo ihmistä tarvittaessa kehdosta hautaan. On jo syntynyt perinnöllinen huono-osaisten luokka, jossa pyrkimystä ylöspäin puuttuu kovin monelta. Koska säällinen elintaso on kuitenkin kaikille taattu, kustannukset kasautuvat yhä harvemman maksettavaksi, eikä koulujen lakkautuksilta tietenkään vältytä.
Voiko ihmiselle tehdä suurempaa karhunpalvelusta, kuin toivottaa hänet pakolaisena tervetulleeksi yhteiskunnan hoivatiksi. Kantasuomalainen, joka järjestelmään kasvaneena sentään suurin piirtein tietää, mitä mikäkin on ja pystyy selvittelemään asioita omin nokkinensa, on aivan eri asemassa kuin kielitaidoton suurperheen äiti, jolle etuisuudet järjestetään itsestään selvinä asioina. Ponnista siitä sitten.
Aikamoista yleistystä pakolaisista. On suurperheen äitejä, joiden ajatusmaailma saattaa olla kaukana kotikutoisesta, eikä aina hyvällä tavalla. On pakolaisia, jotka ponnistavat suorastaan kevyen näköisesti "leiriltä yliopistoon" ja sieltä työelämään. Kun tarkastelee jotain joukkoa stereotyyppisesti niin kannattaa kuitenkin yrittää myös ajatella laajemmin, tietysti omista kokemuksista ja tietotasosta ponnistaen.
PoistaMihin kategoriaan laskisit merkittävän maantieteilijän ja anarkistin ruhtinas Peter Kropotkinin? Hänen ”Vallankumousmiehen muistelmansa ”olivat kiehtovaa, vähän liiankin kiehtovaa tekstiä nuorelle ylioppilaalle. (lukijakuntaan kuului myös Mauno Koivisto).
VastaaPoistaSamoin kirja Keskinäinen apu evoluution välineenä. ( Mutual aid, a factor of evolution 1902)
Paljon osuvia huomioita eläinmaailmasta, ja tienkin reaktio banaalia darwinismia vastaan. Noin 25 vuotta sitten kirjasta tehtiin uusi espanjankielinen käännös, ja evoluution filosofiaan perehtynyt puolituttuni kirjoitti siihen esipuheen.
Olen hänestä blogannut, ks. hakutoiminnolla.
PoistaJep. Anarkia on periaattees apras, mutta valitettavsti epästabiili hallitusmuoto.
Poista"Anarkia on periaattees paras"
PoistaEi se ole paras siinä on teoreettisestikin ratkaisematta, miten organisoidaan yhteisö ja kehittyneen yhteiskunnan tuotanto ja mitä tehdään väkivallan tekijöille ja muille välistävetäjille. Tuosta mahdottomuudesta seuraa sitten epästabilius.
Paras (mahdollinen) on demokraattinen oikeusvaltio, siellä enemmistö päättää, mutta vähemmistönkin oikeuksia suojataan.
Tähän teki mieli heittää muutama hajapointti.
VastaaPoistaOtan vähän leikkimielellä, mutten toki aivan kokonaan, position, jossa lähden liikkeelle seuraavista havainnoista:
a) kansan syvät rivit eivät ole luuloistaan huolimatta kovin edustava otos kansasta, vaan riviyden ja syvyyden illuusio tulee siitä, että kyseessä on basso, josta käsin diskantti tuntuu etäiseltä ja sekavalta;
b) kansan syvät ja muutkaan rivit eivät ole vielä koskaan historiassa olleet näin ilmiömäisen tyhmiä suhteessa teknologian ja asioiden yleisen saatavuuden teoriassa mahdollistamaan osaamis- ja sivistystasoon;
c) elämme aikoja, jolloin byrokraatit, poliitikot ja julkisen vallan haltijat ovat äärettömästi kauniimpia, viisaampia ja miellyttäväluonteisempia kuin kansan syvät rivit. Jopa Matti Vanhanen on.
No, miksi näin? Tätä voi pohtia rankalla ja sankalla otteella muun muassa seuraavanlaisesti.
Yksi ilmiö on, että toisin kuin yleisesti koetaan, käytäntö ei todista suoraan asioiden viimekätisestä tolasta. Jos kansansyväriviläiseltä kysyy, pohjoismainen malli on menneisyyttä yhdessä yössä: ryöstöverotuksestahan on luovuttava työpaikkojen suojelemiseksi, koska muuten velkaannumme. Tämä ajatus on repäisty, tietenkin, mistäpäs muualta kuin käytännöstä. Syväriviläinen toisaalta ei tarvitse demokraattista prosessia (omalla kielellään: brosessia) mielipiteensä ilmaisuun, vaan ostaa viinansa muuten vain Virosta tai Latviasta tai menee hengailemaan suoraan kaukoitään, jossa ostovoimaa ei tarvitse mukauttaa oman yhteiskunnallisen aseman realiteetteihin. Seuraavaksi hän valittaa, että yhteiskunnan palvelut pelaavat huonosti. Byrokraatit ovat taas kerran epäonnistuneet baratiisin luonnissa.
Mutta muutenkin (jälki)modernin maailman jakaminen vätysmäiseen intelligentsiaan ja Robin Hoodiaan odottaviin kärsiviin formulafaneihin ontuu. Minulla on ollut esimerkiksi viime aikoina kunnia ystävystyä nuoren ukrainalaisneidon kanssa - henkeni pitimiksi mokutan suomea opettamalla kieltä työnhaluisille ulkomaalaisille, jotka menevät täyttämään eteläisen Suomen kiinteistöbisneksen täyttämiä palveluaukkoja, lähinnä koillis-Suomeen. Hän on syntynyt muutaman vuoden Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, ja sanoi minulle jotakin ällistyttävää: hän ei häpeäkseen tiedä, ”mitä vasen ja oikea tarkoittaa politiikassa”, koska hän on ”aina yrittänyt välttää koko aihetta”.
Eli tuon verran sadan vuoden takainen intelligentsija pystyi uudelleenohjelmoimaan porukkaa. Ortodoksisen kristinuskon klaanihenkisyyden tuomat modernisaatiovaikeudet olivat näköjään ehkä pienen pihahduksen verran vahvempi meemi kuin saksanjuutalaisilta porvareilta pöllityt rationalisointivaatimukset. - Luultavasti eräs yleisimmistä käytännön ja teorian virheallokointiin käytettävä käytäntö onkin se, että näkee hyvinkin tarkasti, mitä nappeja karkkiautomaatista kannattaa painaa, jos haluaa itse karkkia. Tällä tavalla jää kuvan ulkopuolelle niin uskomattoman paljon, että on käytännön kannalta se ja sama, onko ajattelu hyvän- vai pahantahtoista, rationaalista vai huuhaata.
Oli miten oli, kansan kaikenlaisten rivien halu elää mahdollisimman laadukasta elämää mahdollisimman vähällä vaivalla sekä kyvyttömyys ja haluttomuus sosiaalisiin parannuksiin omissa instituutioissaan pysyy. Se vain saa vuosisatojen myötä uusia muotoja.
Sinulla on tärkeänä pointtina mm. ihmisten saaminen huomaamaan, että he eivät todellisuudessa voi vaikuttaa asioihinsa.
PoistaTässä tämä "demokraattinen" järjestelmä on onnistunut.
Kiinnostaa enää osaa porukasta, poliitikkoja halveksitaan ja pilkataan.
"Miksi edes yrittää vaikuttaa, koska mikään ei kuitenkaan muutu?"
Tässäkin on se virhe, että puhutaan yhtenä möhkäleenä kansasta, jossa kuitenkin on hyvin monenlaista väkeä.Eli +-0.
PoistaKansa on möhkäle, suoranainen möhköfantti. Se on nimenomaan itsensä vähäisellä energiatasolla erikoiseksi kokevien samojen möhkäle.
PoistaJuuri siksi sitä voidaankin kutsua apuun, kun väkivaltaisempi erikoisuus hyökkää verbaliikan kautta möhköidentiteetin kimppuun.
Sinulla on tapana sotkeutua omiin jalkoihisi. Huono intiaani.
PoistaJoo jos siis tuo edellinen kommentti on minulle, niin tuo sai kyllä itsenikin miettimään asiaa lisää vähän jopa nukkumisen sijastakin, että miten tuo asia on. Tuo jäi nyt epätyydyttäväksi tuo mun kuittaus, jäi vähän kuin alkuperäisen kieli poskessa tehdyn tekstin ja siihen saadun tosikkouskonnollisen tölväisyn väliin luuppiin. (Käytettävissä olevan ajan ja energian vaihtelu vaikuttaa oikeasti, olen oikeasti pahoillani, ja vähän myös harmittaa, että ylipäätään heikkouden ja tilapäistyöttömän vapauden hetkinä jostain syystä päädyn setvimään kantojani näihin. Olisi aivan varmasti kivempaa jaella yhden rivin tuomioita.)
PoistaYhtäältä siis tietysti voidaan lähteä liikkeelle siitä, että tuo ylempi lyhyt kommentti voisi olla suorastaan jonkinlaisen kvalitatiivisen teologisen tutkimuksen lähtökohta: millä sisällöillä ihmiset toteavat muodollisesti sen, että "olet väärässä, sillä et usko samaan kuin minä", kuten tuossa yllä käy. Sanotaanko "tässäkin on se virhe, ettet usko vapahtajaamme Kristukseen", vaiko että "tässäkin on se virhe, ettet usko moninaisuuteen ja ryhmien pyhään määrittelemättömyyteen", tms.
Nyt voitaisiin varmaan huomata, että länsimaailma on siirtymässä tässä suhteessa kohti eräänlaista uskonnollista liberalismia, jossa perusjänteenä on juuri tuollainen tietty ainakin ihmis- ja yhteiskuntatieteellisesti katsottuna vähän outo partikulaarisuususko, aika suoraan elämäntunnetta ilmentävä aksiooma. Koen jotenkin niin, että täällä jänteen bassopäässä se toteutuu vielä edellisestä kulttuurikaudesta ammentavammin ja kulminoituu suunnilleen johonkin sellaiseen, että ”jokainen tekee rahoillaan mitä haluaa”, tai kaikista bassoimmillaan ehkä jopa siihen, että vaaditaan vakuutusyhtiöiden äänenpainoin muita olemaan ”aiheuttamatta kuluja”, ja sitten asteittain siirrytään sellaiseen (äänirekisterin kannalta) yläpään meininkiin, että ”kukaan ei saa/voi määritellä mua”, tms. intersektionaaliseen narsismiin.
Eli ristiriidan tuntu tulee tavallaan siitä, kun kritisoin sekä ”basson” sisäistä kokemusta, että se olisi jotenkin ”aidommin” kansa, jonka vain jotkut intellektuellit ovat pettäneet, kun se todellisuudessa veronmaksajaidentiteetteineen on samaa jatkumoa; että koko valtauskontoa ilmiönä ulkoa (se on siis käytännön sitoumuksia katsomalla tosiaan jo jokin nimetön liberaali-individualismi). Todellisuudessahan ryhmät ovat oikeasti eräänlaisia nivoumia, ja siihen viittaa jopa niinkin alkeellinen ja itse asiassa juuri nykyuskonnossa fetisoituva asia kuin vaikka ”hinta”. Jotenkin tyypillinen ilmiö on, että samalla kun palvelinsalit syövät tutkitusti enemmän energiaa kuin kaiken vastaavan datan tulostaminen, sähkö on ihan vain näkymättömyyttään silti kokemuksellisesti ”eko” jopa siihen pisteeseen, että olen aika varma, että sähkötupakoitsijakin kokee tekevänsä ekoteon.
Siis hieman kuin intersektionaalisuus tms. tavallaan todellisuudessa raadollistaa maailmaa vaikeuttamalla miesten tapauksessa biologisesti ja psykologisesti todennäköisemmän transsendentaalin (ja siis naisille jollain hegeliläisellä twistillä alisteisen) kunnianhimon ilmentämistä yhteiskunnassa, eli siis käytännössä luomalla äärioikeistoa, toisaalta monikulttuurista valittajat haluavat omallaan tavallaan myös kieltää silmistä oman maailmanhahmotuksensa seuraukset. Välimereen uppoaminen vielä käy, mutta rajoille ei raaskittaisi ampua, tai jotenkin noin. Mikä on inhimillisesti kyllä erittäin ymmärrettävää. (En siis oikeasti moralisoi tätä. Mistä minä tiedän mitä voin epäkapitalistina edes tehdä tälle, kun omalla kotipaikkakunnallakin – en asu enää Suomessa - kelkasta pudonneet elää ympärilläni eläimen elämää. Voivottelu ei auta.)
Huono intiaani on kyllä hyvin todettu. Kuten ne todellisuudessakin on, juuriltaan väkisin irti lyötyjä paheiden mestareita ja valittajia.
"Mitä Judtin ajatteluun tulee, hän oli viimeisessä kirjassaan hyvin huolestunut siitä alastoman ahneuden ja tolkuttoman eriarvoisuuden kasvusta, jota läntisessä maailmassa on tapahtunut sitten 1970-luvun.
VastaaPoistaLuultavasti hänen huolensa on hyvin aiheellista. Sen laatuinen globalisaatio, jossa rahojen kasaantumisella yksiin käsiin ei ole äärtä eikä rajaa, sisältää suuria vaaroja. Mikäli sitä vastaan nousee vain radikaaleja kirkujia, ei parannusta ole odotettavissa."
No se nyt lienee kutakuinkin varmaa, ettei maailma tule vastaisuudessakaan olemaan mikään tasapelilaitos... Asia erikseen sitten, että äärimmäisen epätasa-arvoiset yhteiskunnat ovat lopulta olleet myös niitä kaikkein epävakaimpia, aina romahdusherkkyyteen saakka. Pistimiin voi aina jonkin aikaa nojata, mutta niiden varassa ei voi istua, ainakaan maailman tappiin. Tai voi käydä vaikka näin...
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Nicolae_Ceaușescu
Tämän perimmäisen totuuden muistaminen taitaisi olla paikallaan myös tämän hetken länsimaissa, joissa miljardöörien sun muiden "kansainvälisyyksien" paapominen on ollut vallalla kylmän sodan päättymisen jälkeen.
"On ironista, että amerikkalaisen yhteiskunnan sairauksia vastaan järjestetyt mielenosoitukset ovat saaneet meilläkin väkeä runsaasti liikkeelle jo ennen kuin itse nuo ongelmat ovat meille tulleet"
Niin, ainahan ne omasta arvostaan epävarmat ovat pyrkineet apinoimaan "paremmaksi väeksi" luulemiensa edesottamuksia... Ja sanotaanhan sitä, että matkiminen on imartelun korkein aste.
-J.Edgar-
Tietty osa väestä kokee voimaantuneensa - osa BLM:n ja vastaavien syiden takia.
PoistaJotkut kojevat eri syistä voimakasta vihaa useita tahoja kohtaan ja BLM ei ole juurikaan vaikuttanut heihin tai on ehkä antanut uuden kohteen vihalle, joko BLM:n tai "WASP" - väestön.
(WASP - white anlgo-saxon protestant - valkoinen anglo-saksista syntyperää oleva protestantti).
Kun tämä viha kohdistetaan johonkin tahoon - mihin tahansa tahoon - niin yhteiskunnan jäsenet alkavat liikehtiä. Tällöin ollaan matkalla kohti sitä "vallankumouksellista tilaa" jossa tietyt marxistit ovat kotonaan ja edistävät tähän tilaan pääsemistä.
Vallakumoukset ovat vuosikymmenien ajan olleet suurelta osalta henkisen tilan tai moraalisten käsitysten kimppuun käyviä.
Yhteiskunnan aivopesu on mahdollista mutta se vie hyvin paljon aikaa.
Aika mahdollistaa vallankumouksen olennaisen osan, eli veren vuodattamisen pitkän ajan kuluessa.
Kun aika on pitkä, useat sukupolvet vähitellen aivopeseytyvät vallankumoukseen ja tämä mahdollistaa hitaan muutoksen yhteiskunnan kaikkia osia kohtaan tai vastaan.
"Venäjän intelligentsija ylpeili sillä, ettei se suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön vallan kanssa. Koko tuo saastainen systeemi (poganyi stroi, Sergei Netšajevin sanoin) oli vain hävitettävä. Sitä ei voinut uudistaa.
VastaaPoistaTämän uljaan uskonsa varassa intelligentsija sitten kävi säälimätöntä taisteluaan valtaa vastaan, turvautui usein terroriin ja hankki asianmukaisesti omat marttyyrinsa. Yhteiskunnan ilmapiirin se onnistui myrkyttämään täysin ja lopulta kukaan säädyllinen ihminen ei oikeastaan uskaltanut tunnustaa vastustavansa vallankumousta, vaikka ei sitä aktiivisesti olisi kannattanutkaan."
Tässä oli koko Venäjän tragedia verrattuna sellaisiin evolutiivisen kehityksen maihin kuin Englanti, jossa pienen askelin päästiin pitkälle niin yksilön vapauden ja oikeusturvan kuin hyvinvoinninkin osalta. Venäjällä saatiin suunnattomalla väkivalalla vanha valta kumottua - ja uusi ankarampi tilalle - mutta kuinka paljon siitä hyötyi tuossa suhteessa maan asukas. Panisin tuosta "kehityksesta" suuren vastuun venäläiselle tinkimättömälle inteligentsijalle.
"miten tulonjako on muuttunut yhä epätasaisemmaksi. Kelkasta pudonneiden määrä on kasvanut ja heidän kurjistumisensa on konkreettisesti osoitettavissa, jopa sairaustilastoilla. Huikeita tuloja nauttivien joukko on sekin kasvanut ja samalla sen omahyväisyys ja häpeämättömyys ovat kasvaneet. Kun akateeminen nuoriso vielä kolmekymmentä vuotta sitten priorisoi mielekästä työtä ja itsensä kehittämistä rahan sijaan, on tilanne nyt päinvastainen. Mammonan palvonnalla ei näytä olevan vastavoimia missään. Kaikkialla on yhä yksimielisemmin keskitytty vain ja ainoastaan maksimaaliseen kansatulon kasvattamiseen ainoana tunnustettuna arvona."
VastaaPoistaTässäpä on Judt tiivistänyt nerokkaasti nyky-USA:n ja muunkin länsimaailman ongelman: nuo aiheuttaa kelkasta pudonneiden joukossa arvokkuuden tunteen menetyksen, joka puolestaan purkautuu joko päihteiden käyttönä tai muuna itsetuhoisuutena, rikollisuuteena taikka identiteettipolitiikkana eli valtavirta-arvojen kieltämisenä.
Hyvin kirjoitettu professorilta. Meillä yhteiskunta on eriytymässä ja lahkoontumassa. Tänne tulee kokoajan väkeä, jotka kiertävät veroja, tekevät organisoidusti rikoksia, halveksivat avoimesti suomalaisia ja saavat tukea ns intelligentsijalta ja valtiolta. On rasismia, jos heitä arvostelee.
VastaaPoista