Anti-intellektualismin uusi ulottuvuus
Tiedonsosiologia on henkisen toimeliaisuuden alue, jolla on varsin vähän kunniakas historia esitettävänään.
Sen juuria lienee etsittävä Marxilta ja Engelsiltä, jotka havaitsivat, että (yhteiskunnallinen) oleminen määrää tietoisuuden. Toisin sanoen kuuluminen tiettyyn yhteiskuntaluokkaan aiheuttaa sen, että henkilö myös katselee maailmaa tämän luokan näkökulmasta eikä kykene ymmärtämään toisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevia.
Ideahan on sinänsä järkevä, mikäli se pidetään tietyissä rajoissa ja sillä tarkoitetaan ihmisten taipumusten ja kokemusmaailman aiheuttamia rajoituksia heidän ajattelulleen ja etenkin tunteilleen. Luokkavaisto korotettiin aikoinaan korkealle kunniasijalle ja käytännössä nimenomaan luokkavihaa palvottiin ja viljeltiin sen oletetun myönteisen historiallisen roolin takia.
Mikäli tiedonsosiologiselta pohjalta tehdään se johtopäätös, että on välttämätöntä omata tietyt yhteiskunnalliset tai muut eksklusiiviset lähtökohdat, että ylipäätään voisi ymmärtää tiettyjä asioita ja tehdä niistä johtopäätöksiä, ollaan tietenkin tiellä anti-intellektualismiin.
Marxilaisten teoreetikkojen oli aihetta tunnustaa tämä, sillä heistä vain ani harva oli lähtöisin työväenluokasta tai peräti kuului siihen. Bolševikkipuolueessa tällainen oli muuan Šljapnikov, jota saattoi pitää omassa ympäristössään valkoisena variksena, venäläistä sanontaa käyttäen. Loput olivat lähtöisin etuoikeutettujen ja marginaalien piiristä, etenkin juutalaisesta älymystöstä.
Ymmärrettävää onkin, että ne yritykset luoda nimenomaan sosialistista kulttuuria aitojen työläisten toimesta, joita 1920-luvulla innokkaasti tehtiin, aiheuttivat ennen pitkää reaktion. Nuo proletaaritaiteilijathan yrittivät väittää, että heillä oli korkeampi tietoisuus kuin itse suurilla johtajilla ja tätähän teoria itse asiassa edellyttikin.
Mutta teoria on teoria ja käytäntö on käytäntö. Kun erilaiset proletaariset kirjailijoiden ja muiden kulttuuritytöntekijöiden liitot hajotettiin Neuvostoliitossa 1930-luvulla, ei säästetty myöskään verta. Politiikka oli siihen aikaan sen verran vakava asia.
Ajatus yhteiskunnallisen aseman tai muun eksklusiivisen asian mukanaan tuomasta erityisestä tiedosta on houkutteleva niille, jotka katsovat sitä itsellään olevan. Sehän tuo mukanaan ainakin jossakin määrin immuniteetin yleisiä ja yhteisiä järjen argumentteja vastaan.
Turha on kiistellä sellaisen henkilön kanssa, jolla on jo syntyperästään johtuen eksklusiivista tietoa, josta meillä muilla ei ole aavistustakaan… Sellainen henkilöhän kuuluu erään taannoisen ministeritason lausunnon mukaan olevan esimerkiksi ruskea tyttö…
Tämän ajattelutavan anti-intellektuaalisen luonteen luulisi olevan kaikille selvän viimeistään sen perusteella, mitä viimeisten sadan vuoden aikana on käytännössä jouduttu kokemaan. Eivät kommunistit olleet ainoa ryhmä, jonka piirissä ylpeiltiin eksklusiivisella tiedolla. Natsit vyöryttivät esille omat, viisaiksi ylistetyt vaistonsa, jotka kuuluivat rotuominaisuuksiin.
Vakavat sosiologit toki ottavat huomioon yhteiskunnalliset ja muut vastaavat tekijät arvioidessaan ihmisten taipumuksia tietynlaiseen tietoisuuteen. Niiden olettaminen ylipääsemättömiksi rajoiksi on sen sijaan muuan irrationalismin muoto, jota syystä opittiin kavahtamaan. Karl Mannheim arvioi klassisessa esityksessään, että tuollaiset rajat ovat sentään ylitettävissä. Sen voi tehdä ja tekee vapaasti liikkuva älymystö (Freischwebende Intelligenz).
Tuntuukin lähes uskomattomalta, että läntisessä maailmassa nyt on taas laajasti palattu sadan vuoden takaisiin ajatuksiin. Nyt ei niinkään puhuta ideologiasta eli väärästä tietoisuudesta, jonka täydellinen hävittäminen vasta tekisi ihmiselle mahdolliseksi todellisuuden ymmärtämisen
Kuitenkin erilaisten rodun, sukupuolen, seksuaalisen suuntautuneisuuden ja muiden vastaavien ilmeisesti ikuisten asioiden uskotaan antavan ihmiselle kyvyn ylivertaiseen viisauteen, jonka kritisoiminen ei ole muille mahdollista. Tämähän tuli taas hyvin räikeästi esille Amerikassa ja laajemminkin taannoisen Harper’s Magazinen julkaiseman 150 intellektuellin kirjeen johdosta.
Itse kirje oli tiukasti klassisen liberalismin perinteiden mukainen kannanotto sananvapauden puolesta ja somessa ja muuallakin riehuvaa cancel-kulttuuria vastaan.
Kun tämän kirjeen allekirjoittajat edustivat hyvin monipuolisesti amerikkalaisen älymystön terävintä kärkeä, olisi luullut mölisevän lauman edes hetkeksi pysähtyvän miettimään, mitä oikein oli tekemässä.
Kävi aivan toisin. Kirje sai roppakaupalla vastustusta (ks. https://www.nytimes.com/2020/07/07/arts/harpers-letter.html ), muun muassa toisen kirjeen, jota voisi nimittää vaikkapa älykääpiöiden kirjeeksi, mikäli Harper’sin julkaisemaa sanottaisiin järjen jättiläisten kirjeeksi. Allekirjoittajat valittelivat itse olevansa vähän tunnettuja ja muutenkin surkeita tapauksia (vrt. Ulrich von Huttenin viri obscuri).
Järjen jättiläisiä he syyttivät siitä, että nämä itse asiassa olivat etuoikeutettuja, eikä heillä siis ollut (omasta puolestaan) mitään syytä valittaa heille annetun julkisuuden takia… Sen sijaan erilaiset onnettomat ryhmät saivat aivan liian huonosti äänensä kuuluviin.
Argumentti oli siis ad hominem tasolla, mutta olosuhteet huomioiden ei kai parempaa ollut syytä odottaakaan.
Se, että arvossa pidettävät tahot viitsivät julkaista tämän tason ”kritiikkiä” on asia, joka panee ajattelemaan. The Atlantic, joka on ollut laatulehden maineessa, julkaisi säälittävän jeremiadin (https://www.theatlantic.com/culture/archive/2020/07/harpers-letter-free-speech/614080/ ) eräältä toimittajaltaan, joka reposteli erinäisten järjen jättiläisten sallimattomia ajatuksia ja lausuntoja, jotka muun muassa vaikeuttivat transgender-henkilöiden asemaa…
Koko vuodatusta voisi luulla pilaksi, mutta ei se sitä näytä olevan. Kyseessä on nyt taannoisen tiedonsosiologisen obskurantismin uudelleenlämmitys, josta ei ole mitään hyvää odotettavana.
Marx sanoi kerran, että historia toistaa itsensä kerran tragediana ja sen jälkeen jo komediana. Kyseessä voi kuitenkin olla tragikomedia.
Stalinin aikana vitsailtiin (hyvin luottamuksellisesti) siitä, että tämä gruusialainen luuli marxilaisen väittämän oleminen määrää tietoisuuden (bytije opredeljajet soznanije) itse asiassa kuuluvankin: lyöminen määrää tietoisuuden (bitije opredeljjajet soznanije).
Niin tai näin, lyömistä, potkimista ja polttamista on luvassa, mikäli tällainen intersektionaalinen älyllinen taso pääsee yhteiskunnassa määrääväksi. Sen lääkkeenä voi olla vain järki, rationaalisuus, jota kaikkialla sitoudutaan kunnioittamaan hämäräperäisiä vaistojen ja tuntemusten pohjalle rakentuvia usurpaatioita vastaan.
"Alas lyökää koko vanha maailma, ja valta teidän silloin on" sekä "verot köyhälistön verta juo". Saijonmaahan vois mennä laulamaan eduskuntaan sdp:lle , tuolle työväenpuolueelle vanhoja työläisralleja.
VastaaPoistaProfessorilta loistava yhteenveto omituisesta tilanteesta, jossa idiootit nostavat itseään hiuksista ja saavat kuvitelluksi istuvansa helikopterissa.
VastaaPoistaSiinä pölvästi seisoo toisen pölvästin hartioilla.
PoistaHiuksista tulikin mieleen miten twitterissä on tälläkin hetkellä lyhytvideo, missä ruudun yläosassa on jäätanssipari, jossa mies pyörittää naisluistelijaa kädestä pitäen koordinoidusti ja ruudun alaosassa on hieman vastaava tilanne, jossa negerkona pyörittää toista negerkonaa hiuksista. Oikeastaan aika hyvä kuvaus nykymenosta.
VastaaPoista"kuuluminen tiettyyn yhteiskuntaluokkaan aiheuttaa sen, että henkilö myös katselee maailmaa tämän luokan näkökulmasta eikä kykene ymmärtämään toisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevia."
VastaaPoistaMikä vaan huvittavaa, että suurin osa bolshevikkijohtajista ei ollut työläisiä vaan pikkuporvareita, joten heidän ei olisi pitänyt voida olla työväenluokan etujoukko. Stalinilla ehkä oli lähes työläistausta, mutta missä määrin hän ymmärsi todellisia työläisiä ja näiden tarpeita jääköön muiden arvioitavaksi.
Stalinin äiti pojastaan pappia toivoi,poika senkun lauloi ja joi. Jos aikaa jäi, niin varasteli myös.
Poista"Kuitenkin erilaisten rodun, sukupuolen, seksuaalisen suuntautuneisuuden ja muiden vastaavien ilmeisesti ikuisten asioiden uskotaan antavan ihmiselle kyvyn ylivertaiseen viisauteen, jonka kritisoiminen ei ole muille mahdollista."
VastaaPoistaKyllä minä hyväksyn periaatteen, että valkoinen heteromies ei voi kirjoittaa "ruskeista tytöistä" kunhan vastaavasti ruskeat tytöt eivät puhu tai kirjoita puolta sanaakaan valkoisista heteromiehistä.
Tämä periaate kyllä supistaa kaunokirjallisuutta suuresti, näinköhän esimerkiksi historiallisia romaaneja voidaan kirjoittaa enää ollenkaan. Toisaalta eihän niitä juuri enää kirjoitetakaan: kaikki on vain oman navan - tai sitä alempien ruumiinosien - ympärillä pyörivää ns autofiktiota; millainen aika, sellainen kirjallisuus.
Tässä pitää olla tarkkana. Tietyt tietoisuuden rajapinnat koskien niin yhteisöä kuin yksilöä ovat olemassa, vaikka ne eivät liity mihinkään siihen-ja-siihen ideologiaan. Ne ovat sosiaaliselle lajille ja itsetietoisuuden kynnyksen ylittäneelle yksilölle ominaisia rajapintoja.
VastaaPoistaIhmisen käyttäytymistä määräävät yhteisövoimat ja yhteisöominaisuudet, joista emme pysty muodostamaan mitään tietoista kokemusta tai edes käsitteellistämään niitä yksilökokemuksen maailmassa. Kaikki nuo hirvittävän falskit mutta yhtä osoittelevat teoriat jonkin sen-ja-sen tekijän siitä-ja-siitä merkityksestä ovat pelkkää ymmärryksen noitumista käsitteillä. Yleensä hyvin laveilla yleiskäsitteillä.
Samoin on laita yksilön tietoisen ajattelun suhteen -- sekin on kehityksellisesti varhaisempien kerrosten epäsuoraa ja monin tavoin monista mielen nurkista heijastunutta ristivaloa. Todellisten motiivien etsimieen tarvitaan itsen ulkopuolinen psykoanalyytikko, joka jäljittää elämässä toistuneet kuviot kun kasvukerroksia on tarpeeksi jotta vakioiset rakenteet voidaan nähdä.
Kyllähän historiassa eletään kehityksen ja hajoamisen aikoja, ja kaiken ymmärrykseni mukaan juuri nyt läpi koko länsimaailman ollaan taantumassa kulttuurisen narsismin kautta totalitarismiin -- joka sekin on siis sosiaaliselle lajille ominainen yhteisöilmiö, joka ei mitenkään liity minkään vuosisadan tai -tuhannen mihinkään opillisiin tai muihin "ismeihin".
Oikaisulaitokseen tämä tyyppi!
PoistaLavean kirjoituksen tärkein sanoma voidaan esittää nasevasti näin: " "
PoistaEn taaskaan ymmärtänyt yhtään mitään.
PoistaAh, olette niin oikeassa. "Se, että on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin, on tavattoman vaikea asia ymmärrettäväksi." -- Itse asiassa se on miltei mahdoton asia ymärrettäväksi. Silti se on tosiasia.
PoistaSe, että ihmispsyyken pohjalla kaikki normaalisti kokemuksellisia vastakohta-akseleita muodostavat tunnot palautuvat yhdeksi ja samaksi symbioosiksi, on myöskin tavattoman vaikea asia ymmärrettäväksi. Esimerkiksi se tosiasia, että raiskauksen uhri tuntee syyllisyyttä ja häpeää, kun taas raiskaaja ei tunne syyllisyyttä eikä häpeää. Mutta sekin on tosiasia.
Ja nyt tietysti seuraava kysymys kuuluu: No, miten nämä liittyvät tähän yhteyteen? Niinpä niin.
”Esimerkiksi se tosiasia, että raiskauksen uhri tuntee syyllisyyttä ja häpeää, kun taas raiskaaja ei tunne syyllisyyttä eikä häpeää. Mutta sekin on tosiasia.”
PoistaTämäkin voi olla totta. Esimerkiksi Suomessa väitettiin aikoinaan (taistolaiset), että Suomi oli itse syypää Mainilan laukauksiin, koska ei totellut Moskovaa, vaikka tarjottiin isoja alueita vastineeksi. Moskovan stalinistinen turpa taas odotti torahampailleen töitä.
Jos salaisen diplomaatin Jarzevin ehdotukset aluevaihdoksista olisi hyväksytty Suomessa, niin seurauksena olisi tietysti vodkassa kylpevät riemujuhlat ja Hertta Kuusinen Suomen presidenttinä.
@ Oikkonen: Kaikesta huomaa, että olet älykäs, sivistynyt ja kaikesta päätellen myös jonkin verran maailmaa nähny tyyppi. Siltikin, tai oikeastaan juuri sen takia; toisinaan, tai oikeastaan aika useinkin, tuo tapasi ilmaista itseäsi on, no sanotaanko nyt vaikka, hieman monimutkainen ja - tulkintainen... Joten viitsisitkö joskus avata hieman konkreettisemmin, mitä kaikkea noihin julistamiisi yhteisövoimiin&ominaisuuksiin noin loppuviimein sisältyy, mistä ne ovat peräisin, ja mitä kaikkea niistä sitten käytännössä seuraa, aina ja kaikitenkin.
PoistaKoska tämä ei ole mikään ns. Wihabloki, niin seuraajakuntakin koostuu olettaakseni keskivertoa fiksummasta porukasta (ehkäpä nyt kaikin varauksin uskaltanen itsekin asemoida itseni tähän seurakuntaan) mutta aika useinkin tuntuu, että tapasi ilmaista itseäsi menee jo niihin sfääreihin, että diagnoosittomalle sen ymmärtäminen on jo hieman haasteellista...
Onhan sitä itsekin tullut joskus jotain luettua (muutakin kuin jerrycottoneita) ja opittua sivistyssana jos toinenkin, mutta väliin on hieman, no, haasteellista, pysyä noiden (sinänsä perusteltujenkin) ajatuksenjuoksujesi perässä.
Meille tyhmemmille kun teroitettiin aikanaan jo aliupseerikoulussa, että itseään tulee ilmaista siten, että se tyhmempikin tykkimies pysyy edes jollain tapaa kärryillä. Ihan pätevä ohje noin ylisummaan, ja oma oppialani (juridiikka) on tätä vielä siitään hionut, toivoakseni. Ja johan niissä kuuluisissa Wiion viestinnän säännöissä korostetaan, että mikäli viesti vain voidaan ymmärtää väärin, se myös ymmärretään väärin, ja tällöin suurin vikapää on yleensä viestin lähettäjä itse. Ja jos viesti ymmärretään väärin, se ymmärretään yleensä väärin sillä kaikkein ongelmallisimmalla tavalla...
-J.Edgar-
Siinäpä tuo Wiion "lakikirja" vielä lyhyesti (in English, because I can't find the Finnish version just by a short google - search, but that still could make the point(s) clear enough, I hope...)
Poistahttps://en.m.wikipedia.org/wiki/Wiio%27s_laws
-J.Edgar-
Olen nimittänyt omaa harrastustani "ajatushistorioinniksi", koska yritän jäljittää niitä hyvin eriperusteisia aikalaisajattelun ja -rationaalisuudne laatuja, joita omassa kulttuuripiirissämme on vuosituhansien varrella esiintynyt. Jos ajattelulaatujen tosiasiallisesta erilaisuudesta saadaan edes jonkinlainen ote, oman aikamme mammuttimaisten rationaalisuusharhojen esille nostaminen tulee edes jotenkin mahdolliseksi.
PoistaNehän eivät oman järkemme valossa näyttäydy. Tarvitaan vähintään aivan erilaisia tapoja käyttää käsitteitä. Oikeastaan muita keinoja ei ole -- järjen premissit ovat niin totaalisesti pielessä. Jos joku kokee "ymmärtävänsä" jotakin, hän on luultavasti vain onnistunut noitumaan ymmärryksensä joillakin ylimittaisilla yleiskäsitteillä.
"Harhainen rinnastus: huuto, kivun ilmaus, lause, ajatuksen ilmaus" (Wittgenstein). Kieli ja ajattelu ovat tosiasiassa yksi yhteen sama asia, sillä kielen käsitekoneistoihin ja tapaan joilla niitä käytetään implikoituu kaikki aikalaisjärki. On hajotettava kieltä, kehitettävä käsitteitä ja uusia tapoja käyttää vanhoja käsitteitä. Jokin kokeilu monista joskus jotenkin onnistuu, useimmiten ei. Aikalaisajattelun harhat ovat todella "kaikkiallisia", mammuttimaisia.
Esimerkiksi tämään olen toisella palstalla viitannut "vihreän ajattelun" ylläpitämiin eskatologioihin -- ne ovat vain yksi oman aikamme valtavista harhoista. Toinen, ehkä kaikkein valtavin harha on rahaohjasteinen talousajattelumme. Mutta ennen kuin maailmamme loppu noiden kautta tulee, romahtaa Eurooppa sosiaalisesti, taloudellisesti, terveydellisesti ja -- mikä siis on nyt miltei mahdotonta ymmärtää -- myös tiedollis-kognitiivisesti satojen miljoonien suuruusluokkaan kasvavien kansainvaellusten alle. Sen ymmärtämisen olemme jopa kieltäneet itseltämme laeilla.
"Nyt ei niinkään puhuta ideologiasta eli väärästä tietoisuudesta, jonka täydellinen hävittäminen vasta tekisi ihmiselle mahdolliseksi todellisuuden ymmärtämisen...Niin tai näin, lyömistä, potkimista ja polttamista on luvassa, mikäli tällainen intersektionaalinen älyllinen taso pääsee yhteiskunnassa määrääväksi."
VastaaPoistaNiin, historia on verraten vakuuttavasti osoittanut, että vääräksi koetun tietoisuuden hävittäminen on vaatinut hinnakseen sen sisältävän pään murskaamisen, katkaisun, polttamisen jne. - vaikka kyllä lyömiselläkin pitkälle päästään kuten 1935 kansallisten puhdistuksen yhteydessä sen emigranttisuomalaisen kohdalla, joka asianmukaisen kuullustelun jälkeen tunnusti Helsingissä eräässä puistossa kohdanneensa runoilija J.L. Runebergin, jonka kanssa oli juonitellut...
Joo, siellähän se Espalla tapansa mukaan seisoskeli.
PoistaKirjoitan taman viestin puhelimella,niin ei ole suomen vokaaleja....
VastaaPoistaKysyisin Venajasta ja sen suhteesta autoritarisuuteen. Kiinassa kasittaakseni oli aikanaan pitkän sisallissodan jalkeen tultu siihen tulokseen, etta ihmisluonnon olotila on vapaana psykopatia. Konflikteissa otetaan kayttoon kaikki keinot eika rajaa ole. Tuosta johtuu myos kiinan aversio demokratialle.
Mutta siita Venajasta. Yleinen narratiivihan on lannessa se, etta venaja on autoritaarinen, koska putin on paha. Toinen selitys olisi kuitenkin tuo kiinalainen. Nyt todistamme lansimaissa tuota menoa. Lisaksi kiinan menestya tuotekehitteelyssa ja teknologiassa on tuonut uuden aspektin peliin.
Mika sinun mielipiteesi on venäjän autoritaarisuudesta? Onko syyna se, etta putin on paha kavereidensa kanssa Vai se etta demokratian ei vain uskota toimivan ja aasian menestys ruokkii tuota ajatusta yhdessa lansimaiden kaaoksen kanssa?
Kyllä se on tuo jälkimmäinen vaihtoehto, ainakin näistä kahdesta.
PoistaViimeisen kapl:een kysymys tiivistyy siihen, onko länsimainen demokratia universaali, välttämätön kehityskulku vai länsimaiden sen uniikeista historia kehityskuluista syntynyt ainutlaatuinen kehityksen päätepiste. Neuvostoliiton romahdettua uskottiin ensiksimainittuun (Fukuyama Historian loppu) aina Irakin sotaan saakka (demokratian vieminen). Sen jälkeen ajattelutapa siirtyi jälkimmäiseen.
PoistaItse uskon, että demokratia ei juurtunut Venäjälle, koska
- siitä ei ollut historiallisia kokemuksia eikä
- tukevia rakenteita (feodalismi, joka sisälsi ajatuksen, että alemmilla on loukkaamattomia oikeuksia suhteessa ylempiin)
- Jeltsinin aikaiset kokemukset kompromentoivat demokratian kansan enemmistön silmissä korruptioksi ja epäjärjestykseksi.
Tuosta ja muutoin TV:n mainitsemista seikoista johtuen demokratia ei juurtunut Venäjälle.
Itä-Aasian kulttuurin taas on määrävästi vaikuttanut riisinviljely, joka vaatii koko yhteisön yhteistyötä. Se luo kulttuurin, jossa yhteisön etu ja yksimielisyyden vaatimus syrjäyttää aina yksilön edun ja toivomukset.
Nimetön 22.7.20 klo 10.18
PoistaVastaus:
Kannattaa muistaa että kaikki järjestelmät ovat jossakin vaiheessa ajautuneet erilaisiksi despotioiksi, myös ikivanhat "demokraattiset" mallit jakaa ja yhdistää valtaa sekä hallita jonkin ryhmän mielipiteiden oikeuttamana.
+
Tämä malli on yksi sovellus samasta, enemmistö diktatuuri tai eniten äänessä olevien diktatuuri.
+
Todellinen valta on aina kulisseissa, niin myös putinistanissa.
Pahinkaan despootti ei pysy laverillaan hassu lätsä päässä* jos joku kulissien väestä päättää toisin.
+
Osa kulisseissa viihtyvistä saattaa olla helppo tunnistaa, mutta heidän asemaansa ei ehkä ole helppo hyväksyä.
+
Parhaimminkin toimineet yhteisöt joista kirjoitit ajautuivat hyvin usein isompiin tai pienempiin kriiseihin.
Todellista tasa-arvoa ei olla pystytty luomaan mm. ahneuden ja nöyryyden puuttumisen takia.
Ei sitä tasa-arvoa synny myöskään sosialismin, facismin eri muotojen eikä markkinatalouden eri versioiden kautta.
+
Kaikkien valtioiden alueilla on historian aikana oltu orjuuden eri muotojen alaisia, niin myös täällä meillä.
+
Joskus aikoinaan oli isäntiä ja joskus isäntien varjoja sekä näiden päiväläisiä, renkejä ja torppareita.
Nykyään me kaikki olemme pankkijärjestelmän torppareita ja maa-orjia.
Tasa-arvosta pyhuminen ei poista sitä taakkaa, se vain saa puhujan näyttämään entistä enemmän pelleltä.
Valitettavasti tietämättömyys missään muodossa ei ole lieventävä asianhaara.
+
*lähde: papukaija G. Pula-aho
.
Kommentin kommentti ei koskenut taloudellista tai muutakaan tasa-arvoa vaan ainoastaan sitä, onko poliittinen länsimaistyyppinen demokratia ylipäänsä mahdollista Venäjällä ja jollei miksi. Vuodatuksesi ei koskenut sitä.
PoistaNimetön 23.7.20klo 10.15.
Poista-
Kiitos kommentista.
Tarkoitin syytä "demokratian" ohuuteen kaikkialla.
"Demokratia" on heikko tapa hallita ja tarvitsee tuekseen esimerkiksi oligarkian tavoin toimivan "aristokratian" jonka jäsenet saattavat olla jopa oikeita aatelisia kuten UK:ssa (Yhdistynyt Kuningaskunta) tai erilaisten eturyhmien edustajiakuten täällä ja esimerkiksi USASssa sekä putinistanissa näyttäisi olevan.
Talous ei lopulta ole määräävä tekijä yhteiskunnassa, mutta se heijastaa yhteiskunnan toimintaa sekä vallan jakautumista selkeästi.
Johtuen monista, monista seikoista Venäjän yhteiskunnassa, meidän "demokratiaksi" kutsumamme tapa toimia ja ajatella ei ole onnistunut eikä tule onnistumaan.
"Demokratian" ongelmia voisi listata paljonkin, mutta laitetaan pari:
- kaikkea valtaa ei jaeta, vain osa siitä. Näin valta ei jakaudu tasaisesti. Näin valtaa saa esimerkiksi "rahan" kautta tai "rakenteellisen korruption" kautta.
- "demokratia" ei koske taloudellista valtaa, vaan ainoastaan poliittista. Voimme äänestää haluamallamme tavalla mutta "demokraattisilla" tahoilla ei ole valtaa taloudellisen vallan käyttäjiin. Valtio on itse taloudellisen vallan kohteena.
putinistanin järjestelmä on hyvin vaikea "väärin ajattelevia" henkilöitä tai muita tahoja kohtaan.
Meillä tilanne on helpompi, mutta emme voi sinisilmäisesti luottaa siihen että tilanteemme säilyy edelleen samana.
Talous on hyvin mahtava ase. Mahtavin kaikista mitä on ihmisten toimesta saatu aikaan.
.
Nyt puhumme vihdoin samasta asiasta. Pääpointtisi talouden ja poliittisen erosta pitää paikkansa. Sen pirullisuus on vain siinä, että jos talous halutaan demokratisoida (sosialismi), se luo valtakeskittymän, joka on vähemmän demokraattinen kuin läntinen malli. Myös havainttosi aatelistosta l. eliitistä pitää paikkansa, se lienee väistämätön seuraus ihmisten erilaisista lähtökohdista ja kyvyistä. Sen vuoksi täydellistä kaikkien ihmisten tasa-arvosta on mahdonta saavuttaa, paras mahdollinen optimoitu tulos on demokraattinen oikeusvaltio sellainen kuin se on pohjoismaissa. Niissä myös taloutta voidaan säädellä lainsäädännöllä ja verotuksella panna talous palvelemaan huono-osaisten hyvinvoinnin parantamista. Pyrkimykset päästä suurempaa demokratiaan ovat johtaneet ojasta allikkoon.
PoistaSe mistä olemme nähtävästi yhtä mieltä, että läntinen demokratia ei tule kotiutumaan Venäjälle. Toivon kuitenkin olevani väärässä.
”Anti-intellektualismin uusi ulottuvuus”
VastaaPoistaSuomessa on ihan äsken ruvettu viljelemään paskaa (ehkä selvinnee miksi) vuoden 1918 tapahtumista, että niissä oli vain kaksi osapuolta: punaiset ja valkoiset. Ja huomenna saadaan kuulla jopa rokkia asiasta.
Tähän tietopaskaan kuuluu se, että Suomi oli muka uniikki valtio tapahtumineen, ettei ollut muka naapuruutta Venäjään ja sen isännyyttä Suomessa, ettei ollut Lokakuun vallankumousta eikä ryssien/bolshevikkien intressejä в Финляндии.
Milloinkahan ilmestyy kirja siitä, että Stalin ilmestyi SDP:n kokoukseen ja lupasi apua suomalaiselle vallankumoukselle, että Suomeen oli lähetetty "Leninin juna" aseineen, viljoineen, mahorkkoineen jne.
Mitähän huomenna lauletaan mahorkasta?
Alahan kirjoittaa kun asiat ovat selkeästi tiedossasi!
PoistaRisto Volanen on tyhjentävästi kirjoittanut (Suomen synty ja kuohuvan Eurooppa, Nuori Suomi) noista seikoista. Hänen kirjoissaan kytketään Suomen historia yleiseen euroopan historiaan. Vuoden 1918 tapahtumien yhteys Venäjän vallankumoukseen ja boshevikkeihin on selostettu tässäkin blogissa.
PoistaOlkkonen selittää asian ehkä oikeaoppisemmin, mutta minä diletanttina yksinkertaistan ongelman ja kutsun aikamme ongelmaa laiskaksi ajatteluksi,sillä uusmarksilaisuus on kaapannut kaikki yhteiskunnalliset hyvät ajatukset, unohtaen autuaasti sen ikiaikaisen vanhan totuuden, mikä on paras pinnoite kohti helvettiä johtavalle tielle. Laiskasti ajatelluilla hyvillä aikeillahan sinne ollaan paraikaa huristelemassa hyvin liukkaasti.
VastaaPoistaEsimerkkinä vaikka miehen ja naisen tasa-arvo, joka on todella tärkeä ja hieno asia. Maailman maista se on kuitenkin toteutunut parhaiden vain ja ainoastaan valkoisen miehen rakentamissa yhteiskunnissa, mutta mitä tekee feminismi, syyttää vain ja ainoastaan valkoista miestä. Vihreät haluavat rajat auki ja sosiaaliturvan kaikille, unohtaen harkitusti, että yhden afrikkalaisen hiilijalanjälki on paljon enemmän kuin Perjantain hiekkaan jättämä merkki toisesta ihmisestä. Koko uusvasemmiston politiikka on täynnään näitä puoliksi ajateltuja hyveitä, joista tulee kokonaisvaltaisia paheita, kun niitä yritetään puoliväkisin survoa tähän hyvin monimutkaiseen ihmisyhteisön. Laiskasti ajattelevat haluavat elää maailmassa, jollainen sen pitäisi olla. Paremmin ajattelevat elävät maailmassa jollainen se todella on. Edelliset ovat jo maalailemassa hiekalle pykätyn talon seiniä, kun jälkimmäiset tekevät vielä tarkistuksia kestävätkö perustukset varmasti.
Hyvin sanottu Affu. Surullista tässä on myöskin se, että eriävää mielipidettä ei sallita edes pätevillä perusteluilla.
PoistaKyse on vain siitä, että valkoisen miehen pitäisi niin parisuhteissa kuin rotusuhteissa ottaa rohkeasti,päättäväisesti ja mitään katumatta ottaa se rooli mikä tälle luonnostaan kuuluu. Itkuiikat menkööt pyytämään naisilta sääliseksiä ja muilta roduilta anteeksiantoa olemattomista rikoksistaan.
PoistaJos olen vain ymmärtänyt oikein, on intersektionaalinen tieto-oppi tosiaan absurdi. Sen mukaan sorrettu on epistemologisesti korkeammalla tasolla kuin sortaja, eli sorrettu ymmärtää sorron tavalla jota sortaja ei. No, kyllähän tässä jotain perää on, pahantekijät ovat aina rationalisoineet koiruuksiaan - jopa itselleen. Mutta kun kuuntelee intersektionalistien keskustelua rotusuhteista, saa käsityksen että sortaja on totaalisen sokea harjoittamalleen sorrolle. Tässä vaiheessa ajattelu alkaa pyörimään ympyrää ja herää seuraava kysymys: miten sortaja voi tietää ettei itse sorra? Miten vaikkapa naiset voivat olla varmoja siitä, etteivät miehet ole suhteessa heihin alisteisessa asemassa? (En itse välttämättä ajattele näin, kunhan käytän tätä esimerkkinä.) Eivät mitenkään. Ei kummakaan jos nyrkit alkavat heilua.
VastaaPoistaIhmettelen myös suuresti miten tämä sama porukka on joka välissä korostamassa empatiaa, hehän ihan selvästi kieltävät sen mahdollisuuden, jos sortaja ei kerta voi millään tavalla ymmärtää sorrettua.
Intersektionaalisuuden ja sille sukua olevien ajatusmallien tehtävä on johtaa harhaan.
PoistaKyse on - ainakin osalle toimijoista - uudesta "luokkasodasta" jossa alistettu olisi oikeassa ja alista väärässä.
Mutta kun kumpikin "luokka" on väärässä.
Edes marxilainen ideologia missään muodossa ei johda siihen mitä toivotaan.
Kaikki saavat kyllä sitä mitä kaikki toivovat kaikkein vähiten.
.
Intersektionaalinen feminismi on uusmarxilainen ilmiö ja blm-ideologia on myös leikaten osittain yli if-ideologian.
VastaaPoistaNoin muutoin yhteiskunnallinen oleminen on suhteellista, eikä siitä voi vetää mitään kiinteitä leikkauslinjoja totuutena mihinkään.
On varsin oireellista, että nykyhallitus kannattaa uusmarxilaista intersektionaalista feminismiä ja rotumarxilaista militanttirasistista blm-ideologiaa. Etenkin se, että kepu tämän mahdollistaa ja siten hyväksyy on omituista.