Generalissimuksen ruokapöytä

Suvorovin sapuskat

Generalissimus  Aleksandr Suvorov (1730-1800), tuo suomalaiseksikin joskus laskettu omituinen sotasankari on nyt Itä-Suomessa ajankohtainen myös siksi, että hänen nimeään kantavaa turistireittiä ollaan valmistelemassa kaupalliseen käyttöön.

Tunnetusti Suvorov heti Kustaa III:n sodan jälkeen lähetettiin Suomeen, jossa hän asui toista vuotta suunnittelemassa ja johtamassa Turun rauhan rajan linnoitustöitä.

Jäljet näkyvät yhä ja jopa Olavinlinna olisi tyystin toisennäköinen ilman Suvorovin työtä. Sehän vahvistettiin hänen toimestaan kestämään ankaraakin piiritystä ”pääkaupungin kivikilven” pohjoisena päätepisteenä. Lappeenrantaan Olavinlinnan yhdisti huomattavana suuri järvilaivasto, jota varten kaivettiin neljä kanavaa. Ne ovat yhä jäljellä ja osittain jopa kunnostettujakin.

Lappeenrannasta Ruotsinsalmeen eli Kotkaan ja pitkin Kymijoen vartta kulki linnoituslinja, jonka Suvorov kunnosti ja osin rakensikin. Keskeneräiseksi jäänyt Kyminlinna on linnoituksista mahtavin, Taavetti, Utti ja Kärnäkoski parhaiten kunnostettuja ja käymisen arvoisia paikkoja.

Suvorov oli lievästi sanoen omapäinen ja omituinen hahmo, joka puhui ruotsalaisista (eli siis suomalaisista) sukujuuristaan ja ihaili Kaarle XII:ta. Hän osasi suomea ja jopa harhautti Savonlinnan kaupunkipahasen johtoa saapumalla talonpojaksi pukeutuneena sen pakeille.

Suurmieheksi nousseen ja nykyisellä Venäjällä suorastaan palvotun Suvorovin elämäntavat olivat yksi hänen kuuluisan omituisuutensa ilmaus. Jopa hänen ruokailutottumuksensa olivat kummalliset.

Ilmeisesti asiantuntevin kuvaus Suvorovin ruokailutottumuksista on peräisin sotilaspalvelijalta, kersantti Ivan Sergejeviltä ja se julkaistiin Majak-lehdessä vuonna 1842. Sergejev oli aikoinaan palvellut Suvorovia 16 vuotta.

Sen mukaan Suvorovilla oli tapana herätä jo heti puolen yön jälkeen ja tehdä sen jälkeen alasti ruumiinharjoituksia, mutta myös  samalla opetteli turkin, tataarin ja karjalan kielen sanoja. Hänellä oli omia talonpoikia karjalan opettajinakin. Ottakaamme siis vakavasti hänen maineensa suomenkielen osaajana.

Sen jälkeen hän kieriskeli märässä ruohikossa tai otti kylmän ”suihkun” ja joi 3 kupillista mustaa teetä, kerman kanssa ellei ollut paastopäivä. Ennen lounasta, joka oli jo klo 8, Suvorov puolipukeissa vielä lauloi nuottikirjasta bassoäänellään. Tämä on erikoista, sillä hänhän oli pieni ja hintelä ruumiiltaan.

Aamiaista tai illallista Suvorov ei nauttinut. Illalla hän saattoi ottaa makean viinin kanssa hilloa tai muutaman sokerissa pyöritellyn sitruunaviipaleen.

Lounas oli Suvorovin ainoa varsinainen ateria ja sinne kutsuttiin myös vieraita 15-20 henkeä. Suvorov piti paljon kaalikeitosta ja paastopäivinä syötiin kalakeittoa. Lisäksi oli lämmin pääruoka (žarkoje), jota hän ei aina syönyt. Hän kärsi heikosta vatsasta kuten myös Mannerheim.

Ennen ateriaa Suvorov otti yhden ryypyn kuminaviinaa, zakuskana oli aina retikkaa. Ruokajuomana hän nautti hyvin kohtuullisesti unkarilaista viiniä tai Malagaa.

Piirakoita Suvorov söi tuskin koskaan ja kastikkeita harvoin. Aterioilla oli korkeintaan 7 lajia, mutta Suvorov ei niitä kaikkia nauttinut.

Paastoviikolla Suvorov söi sieniä, sen jälkeisillä viikoilla myös kalaa. Piinaviikolla hän joi vain teetä.

Lounaan jälkeen ruhtinas ja generalissimus kävi päiväunille. Sitä ennen hän nautti tuopin englantilaista olutta, johon oli sekoitettu sokeria ja raastettua sitruunan kuorta.

Suvorovin suuhun on pantu lause: ”Aamiainen syö yksin, lounas jaa muiden kanssa ja illallinen jätä viholliselle!”

Legendat esittävät Suvorovin hyvin vaatimattomana ja kansanomaisena, päällikkönä, joka söi sotilaiden kanssa samasta kattilasta kaalikeittoa ja puuroa.

Tunnettu Ivan Kljušnikovin runo kertoo, että Suvorov oli aito venäläinen (eikä siis esimerkiksi suomalainen) ja siis rakasti koko sielullaan omaa Venäjäänsä. Hän oli myös sotilas ja söi siis kaalikeittoa ja puuroa ja joi venäläistä kvassia ja vodkaa.

Tämä lienee totta. Sotilaiden ruokana pidettiin nimenomaan kaalikeittoa ja puuroa (Щи да каша –пища наша). Venäjän armeijassa sotilaat valmistivat itse ruokansa keittoporukoissa eli artteleissa ja saivat usein vain pussillisen jauhoja päivässä. Vodkaa tarjottiin usein myös sotilaille, koska sen arveltiin edistävän terveyttä.

Tunnettu sotilasruoka oli myös tattaripuuro, jota saatettiin myös paistaa pannulla sianlihan ja sipulin kanssa, mikäli ruokatilanne sen salli. Siitä piti myös Mannerheim.

Sotilaiden mahdollisuudet valita ruokansa riippuivat tietenkin suuressa määrin siitä, missä he olivat ja mikä oli huoltotilanne. Sergejevin kuvaamat ateriat kuuluivat ehkä lähinnä kartanoelämään.

Nyt sitten pitäisi kai kehitellä myös turisteja varten suvorovilainen ruokalista, joka on mahdollisimman aito, herkullinen ja eksoottinen samaan aikaan.

Luulenpa, että kunnon suvorovilainen ruokalista tai sen suomalainen variantti, jollaista paikalliset asukkaat olisivat saattaneet kenraalille tarjota, voisi käsittää

a.       Alkupaloja. Niitähän Suvorov ei kai syönyt, mutta kai niitä on tarjolla ollut.

Esimerkiksi graavikalaa, kuten siikaa, suolamuikkuja sipulin kera tai silakkaa, vaikkapa suutarinlohta.

Kyytipojaksi ryyppy viinaa (kuminalla maustettua akvaviittia!) ja haukattavaksi (zakuska) pala retikkaa

b.       Keitto (pervoje)

-hyvin haudutettu kaalikeitto (noin 3 tuntia), tarjoiltuna lämpimän suomalaisen ruisleivän ja smetanan kera. Seassa täysin mureaksi hautunutta nautaa tai lammasta.

-tai kalakeitto. Joko kirkas venäläinen uha tai suomalainen kermainen lohikeitto. Osa lohesta olkoon kylmäsavulohta.

c. Pääruoka (žarkoje)

Suvorov ei kuulemma koskaan määrännyt, mitä ruokaa oli tehtävä, vaan sen sijaan kysyi kokiltaan, mitä hän tänään saisi. Tarjotaanpa sitten vaikka:

           -sianlihan ja sipulin kanssa paistettua tattaria (tattaripuuroa). Suvorov piti myös tattariblineistä, joita syötiin smetanan kanssa, mutta sehän on laskiaisruoka.

       -tai suomalaisia laatikoita: kaalilaatikko/maksalaatikko/lanttulaatikko/perunalaatikko (esim. silakkalaatikko).Erityisesti hirvenmaksasta tehty maksalaatikko olisi ollut sotamarsalkan arvoinen ruokalaji!

      -ja sitten hyvin rasvaista ja pitkään haudutettua (yli 3 t.) karjalanpaistia laatikoiden kanssa

d. Jälkiruoka

   -Suvorov ei kuulemma syönyt varsinaisesti makeita ruokia, mutta makeat viinit, hillot, ym. näyttävät maistuneen. Ehkäpä sitten teetä hillon kanssa tai esimerkiksi mustikkapiirakkaa, raparperipiirakkaa tai muuta vastaavaa tyypillisesti suomalaista ruokaa, jota ei Venäjällä tunneta.

-itse asiassa ternimaidosta tehty uunijuusto hillon ja/tai kanelin ja sokerin kanssa on parhaita jälkiruokia ja Suomen ulkopuolella kai enimmäkseen tuntematon. Jospa tarjotaan sitä?

Ruokajuomaksi Suvorov-olutta (sellaista voisi varmaankin niin sovittaessa saada vaikkapa Mustan virran panimosta, etiketissä Suvorovin kuva) ja/tai itse tehtyä kotikaljaa (”suomalaista kvassia”). Suomalainen kotikalja, joka ei ole liian makeaa, on aika ainutlaatuinen herkku sarjassaan. Tämänhän voi todeta sen suosiosta juhlapöydässä. Kaupastahan sitä on turha hakea.

Toki sankarin kunniaksi pitäisi juomina olla tarjolla myös tokaijia ja malagaa, joihin hän oli tottunut.

Pöytä tai seinä voidaan koristaa Suvorovin kuvalla ja esim. Kljušnikovin runolla:

Был солдат –ел щи да кашу,

Русский квас и водку пил.

Ellei tämä tavoita venäläisen vieraan sydäntä, niin sitten ei mikään.