Runoruhtinaan ateljeesta

Runonurkkaus

 

Роберт Винонен, След разбоя. Опыты угадки текста. Москва «Круг» 2012, 131 с.

 

Kuten olen joskus kirjoittanutkin, Robert Vinonen on mielestäni tämän hetken merkittävin suomalainen runoilija. Valitettavasti hän kirjoittaa venäjäksi eikä kukaan ole kääntänyt runoja suomeksi, ei ole osannut.

Vinonen on muuten moskovalaisen Gorki-instituutin entinen opettaja ja kuuluu ns. paluumuuttajiin, joiden joukossa on paljon lahjakkuuksia, joita maamme ei ole osannut hyödyntää. Ihmettelen suuresti, ettei Vinosesta ole edes wikipedia-artikkelia, vaikka hän on Suomen venäjänkielisten kirjailijoiden puheenjohtaja. Pankaahan nyt toimeksi, kyllä tietoa pitää olla saatavilla.

Vinosella on valtava repertuaari ja hän kirjoittaa yhtä luontevasti eroottista runoutta ja Omar Haijam-pastisseja kuin poliittisia satiireja ja syvällistä filosofiaa, usein ironisessa sävyssä, hieman Heinrich Heinen tapaan (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=vinonen ).

Kääntäisin mielelläni, mutta ei se ole niinkään helppoa. Vai mitä ajattelette esimerkiksi tästä:

Gde stol poln jastv, tam stul ne pust

Sel, jel, pil, pel, pal, vstal, pil

Vsjo, tšto jel-pil, vdrug von iz ust –

Vot kak byl tot krut pir!

 

Sisältö oli lyhesti aika lailla sama kuin vanhassa lorussa: maalari maalaa ja rahaa saa –ostaa viinaa ja oksentaa. Nasevan ironinen kuvaus kansanjuopottelijan herkuttelusta.

Seuraava runo leikkii itse elinikäisen presidentin siivekkäillä sanoilla:

Blažen, kto posetil sortir,

Beža v minuty rokovyje!

Mogli posledstvija ljubyje

Byt, no Gospod ne dopustil:

Na vsjom uhabistom puti

Bogospasajemoj Rossii,

Vsjo vperedi!

Naidutsja, stalo byt,

Komu motšitsja i kogo motšit.

 

Putinhan lupasi nitistää huussissa tšetšeeniterroristit, mutta huussilla on muutakin tärkeää käyttöä, se voi olla suoranainen hätäsatama, jonne ehtinyt on autuas, kun luoja on sallinut hänen välttää pahemmat seuraukset.

 

Entäpä seuraava syvällinen pohdinta:

 

O Bože, Ty i v bomže tože:

Tvoj dom vezde, gde brodit on,

I na ljuboj pomjatoj roxe

Tvoj lik bezdarno otražon.

 

Oi Jumala, oot pultsarissakin:

On huonees kaikkialla hänen myötään

ja jokainen mukiloitu naamakin

se loistaa kömpelösti hänen työtään

 

Entäs tämä ironinen pätkä:

 

O Muza, daj i grafomanu!

Pust udovolstvije polutšit

A jesli hotšet gonoraru,

Na strojke trebujetsja gruztšik

 

Oi Muusa, anna grafomaanillekin!

Myös saakoon tyydytystä hän

Ja jos palkkiota vielä kinuaa

Niin menköön raksalle hän töihin.

 

Pientä pilaa voi tehdä homonyymeistä ja niitä lähellä olevista sanoista:

 

Veterany –ne veterinary:

Pervyje na forumah vidnej,

I ktomu že pišut memuary,

A ne letšat psov i lošadej,

 

Veterany tiho vybyvajut,

Ih rjadov sedejet gustota.

A veterinaty vypivajut

Za zdorovje vsjakogo skota.

 

Niinhän se on, että veteraaneja nostetaan kaikkialla esiin ja he tärkeilevät ja kirjoittavat muistelmia. Eläinlääkärit sen sijaan tekevät tärkeätä työtä koirien ja hevosten parissa ja ryyppäävät sitten niiden terveydeksi.

Vinosen tavaramerkki on tavaton sanataituruus, eikä riimittely, sananpainojen ja vokaalimusiikin käsittely näytä tuottavan hänelle mitään ongelmia.

Herää kysymys, onko meillä suomalaisessa suomenkielisessä runoudessa enää yhtään tämän alan mestaria? Eihän kukaan edes taida uskaltaa yrittääkään luoda todellista runoa kaikkine klassisine runouden tunnusmerkkeineen.

Sen sijaan löytyy yllin kyllin puolivillaista filosofiaa ja esoteerista tunnelmointia, jota keskinäisen kehumisen kerhot nostavat korkealle. Itse asiassa kaipaisin kunnon ulkopuolista kritiikkiä koko suomalaisen runouden kentästä. Kirjallista lastenkamaria on ennenkin tuuletettu.

Robertilla voisi olla tähän kapasiteettia, mutta ei nyt vanhaa miestä ahdistella. Tuli vain mieleeni.