sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Erilainen

 

Pyhä hullu

 

Dmitri Šostakovitšin muistelmat. Koonnut Solomon Volkov. Suomentanut Seppo Heikinheimo. Otava 1980, 361 s.

 

Venäjässä on käsite jurodivyi (юродвый, paino toisella tavulla), joka viittaa ns. Kristuksen tähden houkkiin eli sellaisiin ihmisiin, joiden sallittiin sanoa mitä tahansa, koska heitä ei voinut punnita tavallisen kansalaisen mittapuilla. Sellainenhan oli muun muassa Vasili Autuas, jonka nimeä kantaa kaikkien tuntema katedraali Punaisella torilla. Nykyinen sanakirja antaa myös arkisemmat merkitykset höyrähtänyt, kaheli (tšudakovatyi, nenormalnyi).

No, tässä kirjassa nimitetään säveltäjä Dmitri Šostakovitšia tuolla epiteetillä, enkä olisi ihan valmis kääntämään sitä suomeksi millään sanalla, en ainakaan noilla viimeksi mainituilla. Tuolla venäläisellä sanalla kun joka tapauksessa nyt on myös se pyhä vivahde ja assosiaatio.

Sanokaamme nyt vaikka sitten, että tämä säveltäjä oli erikoinen persoona. Hän päästeli joskus kaikenlaista neuvostojargongia suustaan tai ainakin nyt allekirjoitti sellaista, ehkä katsomatta, mitä oli kirjoitettu, koska ymmärsi sen joka tapauksessa olevan roskaa. Mutta kertoiko hän Stalinille vasten naamaa epämiellyttäviä totuuksia, kuten Vasili Autuas aikoinaan Iivana Julmalle?

Eihän tämä oikein siltä näytä, mutta haastattelija Solomon Volkoville hän kyllä puhui asiat halki. Siinä saavat kuulla kunniansa niin Stalin kuin musiikin byrokraatit, mutta myös suurin osa koko Venäjän säveltäjiä ja orkesterinjohtajia.

Muistelija on ennen muuta pošlostin vihollinen. Tämä Vladimir Nabokovin lännessä kuuluisaksi tekemä käsite tarkoittaa esimerkiksi tekosyvällisyyttä, katteetonta paatosta he helppohintaista ylevyyden tavoittelua. Sellaista Šostakovitš näkee kaikkialla, paitsi Neuvostoliitossa, minkä hyvin ymmärtää, myös jonkin verran vanhalla Venäjällä.

Tämän sukulaisilmiö on snobbailu. Muistelija ei voinut sietää sitä, miten joku kollega teatraalisesti muka voi pahoin kuullessaan mustalaisromansseja. Niitä lauloi myös hänen isänsä ja niistä minäkin voin sanoa rehellisesti nauttivani. Neuvostoaikana niihin liimattiin nimilappu: pikkuporvarillisuus.

Kun en itse ymmärrä orkestroinneista enkä paljon muustakaan sinfoniaorkesterin työskentelystä mitään, en yritäkään selostaa, mitä muistelija niistä kertoo. Minulle on myös jäänyt salaisuudeksi, mistä ihmeestä kuulijat niin tarkoin tietävät, millaisia asioita sinfonian musiikki kulloinkin kertoo.

Ainakin tämä anti voi olla hyvin riidanalaista, kuten eräiden Šoštakovitšin teosten kohdalla. Vaikka ne oli sävelletty Stalinin uhrien muistolle, niistä väännettiin väen vängällä muistomerkki neuvostokansan urheudelle sen taistelussa saksalaisia vastaan.

Šostakovitš nostettiin 1930-luvulla tunnetusti tikun nokkaan itsensä Stalinin toimesta eräässä Pravdan artikkelissa Sekasotkua musiikin asemesta.(Sumbur vmesto muzyki).

Tämä ei merkinnyt kuolemantuomiota sanan konkreettisessa merkityksessä eikä lopulta muutenkaan, mutta sen psykologinen merkitys oli sanoin kuvaamaton. Damokleen miekka roikkui säveltäjän yllä hänen elämänsä loppuun asti.

Šostakovitš kuvaa elämäänsä onnettomaksi, mutta oli hänellä myös ystäviä ja jopa toinen toistaan merkillisempiä. Marsalkka Tuhatševski, monen taiteilijan ystävä ja viulunsoiton harrastaja kuului niihin, mutta se ei vetänyt säveltäjää mukanaan hautaan. Marsalkan hetkihän koitti vuonna 1937.

Muistan, miten hurjaa polemiikkia myös Suomessa käytiin aikoinaan tämän teoksen autenttisuudesta. Sellainen se ei sanan varsinaisessa merkityksessä olekaan. Kuten niin monet muutkin muistelmat, se on haamukirjoittajan kokoon parsima, tässä tapauksessa siis Volkovin.

Tähän, kuten kaikkiin vastaaviin muistelmiin sopii siis suhtautua hyvinkin varovasti, mutta ainakin se tarjoaa mielenkiintoisen ikkunan erääseen maailmaan, joka useimmille on muuten aivan tuntematon. Mätämuna Heikinheimo lienee nauttinut saadessaan suomentaa sellaisen miehen tekstiä, joka oli selvästi hänen sukulaissielunsa.

Sivumennen sanoen, jäin ihmettelemään erästä Sollertinskin (vanhemman) suuhun pantua lausahdusta, jonka mukaan venäjässä ei ole sanaa, joka rimmaisi sanan totuus (pravda) kanssa. Mikä vika sitten on sanalla krivda (vääristely, sanasta krivoi, vino, käyrä)?

Pelkkää krivdaahan nuo viralliset musiikkielämän byrokraatit näyttivät päivästä toiseen suoltavan. Jurodivyillle riitti töitä. Tai olisi riittänyt, jos hän olisi suunsa aukaissut muillekin kuin haastattelijalle. Mutta enpä asiaa ihmettele enkä sitäkään, että nuo haastattelut määrättiin julkaisukieltoon säveltäjän kuolemaan saakka.

22 kommenttia:

  1. "jos hän olisi suunsa aukaissut muillekin kuin haastattelijalle."

    Jos olisi aukaissut ei olisi ehtinyt muuta tekemäänkään. Stalinin NL:ssa ei ollut tilaa millekkään Vasili Autuaalle, kun viattomiakin vietiin, jotta kiintiöt täyttyivät.

    VastaaPoista
  2. Šostakovitšin luokkakaveri Marija Judina lienee harvoja avoimesti kommunistivaltaa julkisesti vastustanut taiteilija. Häneen Stalin ei puuttunut koska häntä pidettiin "jumalten hulluna".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sh. Ihaili häntä, mutta piti kyllä höperönä.

      Poista
    2. Brittiläisessä mustassa komediassa Stalinin kuolema (The Death of Stalin, 2017) Marija Judinan annetaan surmata Stalin. Leffassa nimittäin kuuluisa kasku suorana lähetystä konsertista, jonka aikana Stalin soitti ja ilmoitti haluavansa kuulla saman levyltä yhdistetään Stalinin kuolemaan niin muodoin että Judina livauttaa levykuoreen haukkumaviestin, jota lukiessa Stalin saa slaagin.

      Elokuva muuten löytyy vielä viikon ajan Yle Areenasta
      https://areena.yle.fi/1-4298947

      Poista
  3. Voi ristinkiesus... Ja juuri kun luulit jo nähneesi kaiken...

    https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/expressen-jengilaiskaveri-todisti-ruotsalaisrappari-einarin-murhaa-hanesta-jengien-pitaisi-antaa-sotia-antakaa-ihmisten-ampua-toisiaan/8277832#gs.ejz9px

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  4. Älykkö Seppo Heikinheimo taisi olla aivan samanlainen jurodivyi kuin Dmitri Dmitrijevitš. Heikinheimon "Mätämunan muistelmat" on upeata ja pirullista tykitystä. Kotimainen klassikko, joka kestää ajan hammasta ja uudelleen lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti! Suuri toisinajattelija sopulien valtakunnassa.

      Poista
    2. Eikö se "Mätämunan muistelmat" ollut sellainen pitkänpuoleinen itsemurhaviesti?

      Poista
    3. Eiku varsin vaikuttava ja myös humoristinen yhteenveto meidän ihmispoloisten elämästä ja ajatuskuplasta. Suosittelen uudelleen lukemista niin itselleni kuin muille.

      Poista
  5. "Minulle on myös jäänyt salaisuudeksi, mistä ihmeestä kuulijat niin tarkoin tietävät, millaisia asioita sinfonian musiikki kulloinkin kertoo."
    Olettaisin tämän riippuvan kuulijasta? Vähän kuin taiteessa sitä "näkee" asioita kuvassa. Jos taas on taidehistoroitsija voinnee nähdä huomattavasti enemmän kuin joku joka asiaan ole perehtynyt. Joskus käynyt luennoilla ja joitain dokumentteja aiheesta katsonut. Yllättävän kivoja.
    Itse miellän klassisen musiikin vähän kuin klassinen taide. Esteettisesti jotain mitä oikein voi sanoilla kuvailla, mutta jäänyt pohtimaan onko se sitten jotain minkä oppinut vai mikä opetettu? Lähinnä sen arvostuksen johdosta. Ja saanee se tunteitakin pintaan, mitä pidän hieman outona, pelkkä pianon soitto voi saada itkemään. Tämä tosin riippunee kappaleesta. Ja sitten jos on oikein hyvä esiintyjä voi saada kuulijan ymmärtämään tunteita vaikkei ymmärtäisi sanoja. Pidän kovasti Saara Aallon Je suis maladesta ja Andrea Bocellin Melodrama on ihana.
    (Ja oli tämä yksi tapaus mitä valitettavasti en ollut itse todistamassa. Kummipoika oli mökillä käymässä ja mies kertoi että naapuri mökissä oli juhlittu. Aamulla kummipoika oli ottanut pasuunansa ja mennyt töräyttämään laiturille Finlandian. Naapurista oli kuulunut taputuksia.)
    Kun sitten pohtinut yhtä puutaulua minkä aikanaan perinyt mikä on taas niin suomalaista. Ei maalia tai mitään vastaavaa käytetty. Joku käsin veistänyt ja varjostukset polttamalla. Olettaisi että kyllä ihmiset osaa niin silloin kuin nykyisin mutta ulkomainen markkinointi ynnä muu valtaa kaikenlaista ja on se kulttuuri vähän muuttunut. (Enää ei käydä huusissa vaan istutaan posliinilla yms.)
    Mies joskus aikanaan tutustutti System of downin musiikkiin. Keula hahmo Serj Tankian on Armeniasta ja poliitisesti eri mieltä ainakin yhden bändikaverinsa kanssa, mutta hänellä näkyy lauluissa välillä vahvastikkin tuo politiikan vaikute. Hän tuli mieleen kun hänellä on yksi laulu Empty Walls missä säestäjinä on orkesteri. Ei ihan samanlainen esitys kuin itse tottunut kuulemaan klassista tai sitten saman hepun muut esitykset, sitten taas toisaalta pitääkö se musiikki "petonoida" miellyttämään tiettyä kohderyhmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Georgi Plehanovin Taide ja kirjallisuus voinnee ehkä auttaa ymmärtämään jotain, itsellä jäänyt selailun asteelle kun kerennyt perehtymään. Mutta onni on että joku senkin on suomentanut ja joku toinen pistänyt kierrätykseen. Itse kun tuota venäjää en taida.
      Jäin tosin pyörittelemään aakkosten merkitystä kirjallisuudessa, lähinnä symboliikkana, kun hankin kirjamessuilta tuon Riimukirjoituksia käsittelevän kirjan. Latina taas valtasi alan siltä mutta kun kävin tytön kanssa messuilla ja lueskelin fruktuuralla kirjoitettua lasten satukirjaa. Tyttö tuumasi että opettajansa osaa tuota lukea. Itsekkään sitä kovin hyvin en taida, kun ole opetettu (lähinnä itse opiskellut missä voinnee tulla virheitä), mutta nykyisellään taidetaan opettaa vain nuo perusaakkoset eikä enään kaunoakaan. Mutta mitä ajoin takaa oli tuo kirjainten symboliikka että jos se pysynee samana viestintä teoriassa pysynee samana. Ne pitänee sitten opettaa jälkipolville. Toinen juttu sitten on kun kieli ole stabiili, sanan merkitys muuttuu, mutta ymmärtääkö ihmiset taas että sana tarkoitti muuta tuolloin kuin nyt?

      Poista
  6. Gelsingforskaja Pravda käy taas oikeutta lehden palstalla Räsästä vastaan. Niin, ja viime viikolla Vehkoon puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väärä kritiikin suunta, puhuisit mieluummin Disney-sanomista.

      Poista
  7. Oheistan aiheeseen liittyvän lainauksen Seppo Heikinheimon Mätämunan muistelmista (josta oli puhetta): Kokkonen oli syvällisesti sisäistänyt Dmitri Sostakovitsin ohjeen siitä, että ”itse valtion viinatehdas on velvoittanut taiteilijat juomaan”.

    VastaaPoista
  8. - Varokaa siellä Liisanpuistikon Klubbenilla luodessanne Riikan joka ei anna teitä "purra" vaikka luotu "marina" loppuisi. Joka sanoo että toinen on, itse on. Ensin syytti juutalaista sieluttomaksi, sitten alkoi poistaa sielun kaikilta juutalaisilta.

    - Kulttuurihegemonia alkaa sulaa, kun ei ylenmäärin kunnioiteta senioriteettia josta Sartre oli kirjoittanut, että hiljainen perintötieto oli tehnyt ihmiset arkajaloiksi puuttumaan ajoissa juutalaisten kohteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä sitä on puuttumista. Mites sitten romanit, tai homot ynnä muut vähemmistöt?
      Saati suomalaiset (mikä on abstrakti 5,5milj. markkina-alue, kaikki kun siinä ei käyne täysillä, osalla on liikuntarajoitteita yms. ja osa on muualta muuttaneita yms.) EU:ssa. Jos sitä kukin vain tehnee parhaansa niillä kyvyillä mitä on suotu. Sen pitäisi riittää.

      Poista
    2. Jos tapahtuisi jotain samaa kuin silloin aatun parasiitti-valtakunnassa, asiazta kertovia syytettäisiin foliohatuiksi ja salaliittoteoreetikoiksi.

      Natseja edes lievästi vastustaneille kuulustelu tai pidätys loi myöhemmin ainakin hieman sädekehää.

      Nyt "valtion" tai "pollitikkojen" vastustaminen on tuomittavaa ja täysin väärin.

      Arvostelua ei voi sallia todellisuudessa ainakaan toinen poliitkko, koska häntäkin voidaan silloin arvostella jostakin.

      Lisäksi melkoinen joukko virkahenkilöitä joutuu todistamaan omaa luotettavuuttaan poliitikoille.

      Politiikasta ja sen toimintatavoista on itsessään tullut ongelma.

      Esimerkiksi talouspolitiikan osalta vielä vöhän aikaa sitten poliitikot joutuivat mukautumaan joko oikeisiin tai väitettyihin "taloustieteen" tutkimuksiin.

      Nyt entistä enemmän politiikka tai sen toteuttajat haluavat ekonomistien luovan teorioita joilla esimerkiksi valuutan tuhlaamista voitaisiin perustella.

      Ja osa ekonomisteista ymmärtää yskän ja luo teorioita joilla tuhlaaminen tehdään mahdolliseksi.

      Ja osa juristeista suostuu luomaan näistä käytännöistä laillisia tai hyväksyttäviä.

      Yhtenä esimerkkinä tästä MMT, moderni "rahoitus" teoria.

      Tai oikeammin "Magic Monetary Theory".

      Kaikki teoriat ovat pohjautuneet ajatukseen: "luonnonvaroiltaan rajalliselta planeetalta otetaan irti rajoittamaton taloudellinen voitto".

      Poista
    3. Nii no mitä on talous, mitä on raha? Vaihdon väline, arvo tulee kulttuurista. Millainen kulttuuri on suomalainen? Mitkä ne meidän arvot on?
      (Tähän taas sitten omasta mielestä liitynee huumeet ynnä muut päihde-aineet, mutta ne liittyy myös muuten globaaliin verkostoon.)
      Ystävä kertoi että briteissä vessan ovi asennetaan sisäänpäin kääntyväksi. Kun se lukko on kuulemma kumminkin pian rikki.
      Tuumasi että Suomessa se lukko korjataan.
      On asioita mihin voinnee vaikuttaa sitten niitä mihin ei.
      Kulttuurillisiin arvoihin taas liittynee sitten sukupuoli, millainen sukupolvi kasvatetaan seuraavista? En ottane kantaa sen kummemmin millainen sen pitäisi olla, mutta ymmärtänen ettei nainen voinne kasvattaa miestä (lähinnä se roolimalli tulee jostain) kuin myöskään mies samalla tavoin tyttöä. (Ymmärtänen tämän äidin varhaisen poismenon johdosta, lähinnä että tädit ynnä muut naiset mitä elämän varrella osuneet kohdalle on opettaneet omat tapansa. Osa tavoista niin vanhoja ettei niillä ole järjen kannalta mitään tekemistä. Tyyliin miksi lakanat täytyy viikata tietyllä tapaa kaappiin? Eteenkin kun yksin ne on sinne vaikea niin saada? Kukaan niitä lakanoita ei sieltä näe eikä sillä oikeastaan teknisesti ole merkitystä miten ne sielä on. Itse tosin pidän siististä, mutta siististi voinee laittaa monella tapaa. Ennen kun sitä väkeä nyt ollut enempikin tekemässä ja niitä lakanoita on tarvittukkin enemmän, ei ole ollut pesukoneita yms. tosin tuumannut että se laatukin kankaissa on ollut parempaa. Itse perinyt joitain mummon vanhoja mitkä kestää edelleen, kun taas osa nykyisistä 5-10vuoden jälkeen lentää talliin putsausräteiksi. Tämän huomannut monessa tuotteessa, mikä viittaa kertakäyttö kulttuuriin. Kuosi voinnee olla ihan kiva monessa asiassa, mutta laatu on monesti se mistä ihmiset on valmiita maksamaan jos ovat. Lähinnä jos ymmärtää laadun päälle). Lähinnä että se on yhteistyötä, missä ei katsota kumpi saa enemmän palkkaa. Sitten kun tuo elämä ei aina mene kuin strömssössä, niin sitä voinnee asialle joko nauraa tai itkeä, mutta yhdestä yksilöstä se kokonaisuus ei ole kiinni.

      Poista
    4. Sitten on tuo Thomas Pikettyn talousteoria, mikä pitäisi ottaa huomioon euro alueessa. Kuten myöskin amerikkalaisten vaikute länsi-eurooppalaisten ajatteluun mitä on tapahtunut vuosikymmeniä. Oma mielipide on että kyse on lobbauksesta, mutta medialla ja mitä sieltä tulee on oma osansa. (Mitä katsellut niin suht samanlaisia formaatteja tuotetaan suht jokaisessa länsimaassa. Tiedä sitten onko kyse matkimisesta vai taloudella ohjatusta toiminnasta?) Höpö ohjelmia harvempi jaksaa katsella, ymmärrä edes miksi niitä tehdään, mutta ota sitten selvää ihmisten aivoituksista.

      Poista
    5. Ja tuli tämä mieleen, lainaus on Asseraten Sivistynyt käytös kirjasta:
      "Aatelin historiallisiin funktioihin kuuluu taata kulttuurin jatkuvuus poliittisten ja kulttuuristen murrosten yli, jotka ovat Euroopassa perinteisesti olleet rajuja. Aatelin jatkumiselle ratkaisevan tärkeät vuosisatojen pituiset katkeamattomat sukupolviketjut ovat samalla luoneet koko kansasta ylläpidetyn genealogisen rekisterin, jossa historia mielletään kunkin omaksi esihistoriaksi. Tässä vaiheessa ei vielä tarvitse kysyä huolestuneena, kuinka kauan aateli lienee vielä olemassa tunnistettavana yhteiskunnallisena muodostelmana ja kuinka kauan aatelin onnistuu välttyä tuhoutumiselta, vaikka se ryhmänä on jo menettänyt valtansa. Aateli on edelleen olemassa, ja niinpä se vielä nykyäänkin täyttää funktionsa yhdistämällä juurineen nykyhetken menneisyyteen. Sen vuoksi ei ole ihmeellistä, että käytöstavat toteutuvat nykyäänkin täydellisimmin juuri aatelin keskuudessa. Kaikki alkaa lapsen kasvatuksesta. Aristokraattiset perheet lähes kaikkialla pitävät edelleen kiinni viheliäisestä tehtävästä opettaa nuorelle rasavillille käytöstapoja, vaikka ympäristö onkin tässä asiassa kaikkea muuta kuin yhteistyöhaluinen. Aristokraattisissa perheissä päästään edelleen todistamaan, kuinka lapset nousevat seisomaan aikuisten edessä, kuinka he antavat käsisuudelmia, auttavat kattamaan pöydän ja palvelemaan vieraita ilman korvausta tai kuinka he osaavat pitää suunsa kiinni kun aikuisten keskustelu siirtyy pois heistä; aristokraatien lasten kuulee myös harvoin vaativan mitään, eivätkä he suosi tekstiiliteollisuuden suuria tuotemerkkejä.
      Muodollisuutta epäilevässä ja kaihtavassa Saksassa aristokraatit muodostavat ryhmän, joiden käytöstavat eroavat vähiten länsi- ja etelä-naapurien ylhäisistä miljöistä. Saksalainen porvaristo on myöhäisen syntymisensä vuoksi menettänyt siteensä perinteisiin. (Itsellä on tästä jotain muita mietteitä). Joudun usein hämmästelemään, kuinka paljon epävarmuutta, sekavuutta ja täydellistä sivistymättömyyttä voi piillä ihmisissä, jotka ovat vanhojen porvarisperheiden jälkeläisiä ja vuosisatoja kukoistaneen vaurauden ja sivistyksen hedelmiä mutta jotka eivät silti ole voineet vastustaa esteettisen yksinkertaistumisen vetoa. Ostaessa viiniä on tapana suosia alueita ja tuottajia, joilla on vuosisatainen kokemus viinin tekemisestä - miksi käytöstapojen kanssa pitäisi toimia toisin? On tarpeetonta selitellä tämän enempää, että monet asiat aatelin käytöksessä eivät missään nimessä oleesikuvallisia tai ohjeellisia."

      Maailma itsessään on muuttunut osin. Käytännössä se koko kulttuuri on aina kasvattanut ja kasvattaa. (Suomessa on demokratia, ei monarkia.) Jos ajattelee ihan vaikka liikennevaloja missä punainen tarkoittaa pysähtymistä. Niin joku on sen joko kertonut tai sen on toisilta matkinut. Sama muutenkin liikenne käyttäytymisessä, ajetaan tiettyä kaistaa yms. muualla maailmassa voidaan taas tehdä päinvastoin.
      Ja tuli tuosta viinistä mieleen että makutottumuksetkin vaihtelee. Mies joskus kävi alkossa hakemassa minulle pullon valkoviiniä (punaisen jättänen suosiolla muille tuottaa migreenin). Totesi myyjälle että joku halpa ja mauton. Minkäs sitä makutottumuksilleen voi.
      Mutta sitten taas kaupunkilaiskultturi hieman eroaa maalaiskulttuurista ei nyt radikaalisti, mutta käytöstavoissa ja joissain kohdin ajattelussa voinnee olla eroavaisuuksia.

      Poista
  9. Sartre kirjoitti arkajalkojen maailmasta joka toimii kuin näyttämö. Yksien elämää seurataan katsomosta käsin. Jos eläisi hän kutsuisi Suomea maailman onnellisimaksi kansaksi katsomossa.

    VastaaPoista
  10. Hei kaikille, olen täällä todistamassa, kuinka minusta tulee rikas ja kuuluisa menestyvä malli maailmassa, olen käynyt läpi vaikeuksia vuosia, koska menetin molemmat vanhempani, en voinut edetä matkallani pidemmälle taloudellinen ratkaisu, kunnes viisi kuukautta sitten, tarkoitin ystävää, joka toi minut vapaamuurariperheeseen, aluksi pelkäsin liittyä, koska olen lukenut niin paljon valeuutisia Internetin kautta vapaamuurariperheestä ja jonka nyt tiedän. se ei ole totta, kaikki oli valeuutisia, ja haluan käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni sanoakseni suuret kiitokset vapaamuurariperheelle, kaikille tämän perheen veljille ja sisarille. Olen niin kiitollinen tuesta, jota te kaikki annatte minulle, ja ne, jotka pitivät vapaamuurariperhettä pahoina, jotka eivät tunne tämän perheen sääntöjä ja määräyksiä, lopeta tuomitseminen asioista, joista et tiedä, ja lopeta valeuutisten jakaminen, jos olet kiinnostunut liittymään jäseneksi ja nauttimaan vapaamuurariperheen edut, ota yhteyttä alla olevasta osoitteesta lisätietoja,
    WhatsApp; +31687329133
    Sähköposti; info.masonic.oregon@email.cz
    Sähköposti; info.masonic.oregon@gmail.com
    Tai lue lisää meistä Facebook-sivun linkistä; https://web.facebook.com/infomasonicoregon

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.