torstai 18. marraskuuta 2021

Tolstoin aivoituksia

 

Anna ja muut

 

Kun luin Annan Kareninan ensimmäistä kertaa joskus 30 vuotta sitten, muistan vaivaantuneeni siitä kohtauksesta, jossa molemmat rakastavaiset ensimmäisen lihallisen yhtymisen jälkeen olivat onnettomia ja neuvottomia, Annakin oli kuin metsästäjän ampuma saalis.

Kirjailija on tietenkin omien henkilöidensä demiurgi ja täysivaltainen herra, joten Tolstoin kuvausta ei auttanut vaatia muutettavaksi, jotta tästä maailman parhaana rakkausromaanista tulisi vielä hieman parempi. Tuntui, ettei minulla olisi ollut riittäviä resurssejakaan tähän eikä noina yksinkertaisina aikoina edes vielä tiedetty wokesta mitään.

Joka tapauksessa normaali odotus olisi ollut, että nainen on lemmenkohtauksen jälkeen se tyytyväinen osapuoli ja yleensäkin aina onnellisimmillaan. Mies ajattelee sen sijaan välittömästi aktin jälkeen jo muita asioita, vaikkapa nyt vain sitä, jäivätkö traktorin valot palamaan tai oliko tullut hankittua riittävästi olutta saunaa varten. Nainen saattaa pitää tätä asiain tilaa loukkaavana, mutta se on itsensä luojan järjestämä.

Yhtä kaikki, Anna ja Vronski eivät intohimosuhteessaan näytä kokeneen lainkaan varsinaisesti autuaallisia hetkiä tai sitten, mikä on luultavampaa, Tolstoi on jättänyt ne kuvaamatta.

Luulenpa arvaavani syynkin. Naineen naisen avioliiton ulkopuolinen suhde oli tuohon aikaan niin skandaalimainen asia, että mikäli sitä ylipäätään kuvattiin, oli ainakin parasta esittää se tuhoisana mielettömyytenä. Muuten olisivat syytökset irstaudesta (!!) seuranneet välittömästi ja kirjailija olisi jo tässä vaiheessa saanut siirtyä samizdat-puolelle.

Tolstoin seksuaalisuuden vastainen kausi vei hänet sittemmin kauas lunatic fringen äärirajoille. Kreutzer-sonaatin sanottiin tehneen tuhansia naisia hulluksi ja näin voi todella olla. Tässä kirjassa Tolstoi ei vielä kuitenkaan ollut löytänyt ajatusta siitä, että seksistä pitäisi kokonaan kieltäytyä.

Annan ja Vronskin tarinassa ei kumpikaan osapuoli ole itse asiassa moraalisesti alamittainen tai sitten olen käsittänyt jotakin väärin. Intohimo vain on niin voimakas, etteivät he pysty sitä vastustamaan ja sen takia etenkin Anna joutuu mahdottomaan tilanteeseen, josta ulospääsynä hän näkee vain kuoleman.

Sitä ennen hän on ehtinyt muuttua herttaisuuden perikuvasta oikuttelevaksi ja nalkuttavaksi akaksi, jonka mielikuvitus maalailee Vronskista kauhukuvia. Annan itsemurha on itse asiassa kosto Vronskille.

Joka tapauksessa myös Vronski, niin pinnallinen tyyppi kuin onkin, uhraa Annan vuoksi koko uransa ja onnensa. Itsekkyys on muutenkin hänestä kaukana.

Annan itsemurhan jälkeen Vronski lähtee vapaaehtoisena Balkanin sotaan ja kustantaa sinne omilla varoillaan kokonaisen eskadroonan. Luotia hänkin menee sinne etsimään, oikea tie halki elämän on jäänyt tämän teoksen sankariparilta löytämättä.

Levin sen sijaan, hän, joka löysi onnen ruumiillisesta työstä pellolla, aloittelee nyt perhe-elämää, mutta metafyysinen levottomuus vaivaa häntä yhä, siihen asti, kunnes hän kuulee erään talonpojan suusta aivan yksinkertaisia viisauden sanoja ja oppii ymmärtämään, että ihmisen todellinen kutsumus on elää Jumalan tahdon mukaisesti, totuudessa. Eikä sitten muuta.

Totuus ja oikeus (arvaan, että alkuteos käyttää käsitettä pravda) taas on äärimmäisen yksinkertainen asia, joka on koko ajan avoinna ihmisen edessä. Mikäli sitä sen sijaan etsii järkeilemällä, eksyy varmasti.

Tässä simppelissä ideassa voi jo nähdä sen Kristuksen opin, jota Tolstoi vuosisadan vaihteessa levitti pamfleteissaan, joita meillä Suomessakin luettiin ahkerasti. Kirkon kanssa hän ei vielä ollut avoimessa riidassa.

Valtiokin saa vielä tässä vaiheessa mestarin ja suuren anarkistin jonkinasteisen hyväksymisen. Teoksen kirjoitusaikana oli niin sanottu Balkanin kysymys noussut Venäjällä -ja Suomessakin- julkisen sanan ykkösasiaksi. Turkkilaiset rankaisivat kapinoivia slaaveja, joille taas venäläiset lähettivät vapaaehtoista apua.

Suuri yleisö oli haltioissaan tuosta vapaaehtoisliikkeestä veljien hyväksi aivan kuten sitten 2000-luvulla Ukrainassa. Tolstoi sen sijaan tuomitsi sen jyrkästi Levinin suulla. Kosto ei ollut yksityisen ihmisen tehtävä tässäkään tapauksessa. Veriset selvittelyt oli kyettävä hoitamaan valtioiden välillä ja, jos mahdollista, ilman verenvuodatusta.

Itse asiassa sota sitten syttyikin ja vuosina 1877-78 myös Suomen kaarti sai marssia Balkanin vuorilla ja sen tie vei aina Konstantinopolin porteille saakka, nykyisen lentokentän tienoille.

Levin ei löytänyt ratkaisua suuriin ja perimmäisiin kysymyksiinsä tieteellisistä tutkimuksistaan, jotka kohdistuivat venäläisen talonpojan erikoislaatuun. Hänen suorittamansa, eräänlaista ”kommunismia” lähentelevä yhteiskuntakokeilu oli pelkkä floppi ja koko tämän ajan muodikas filosofia luonnontieteineen oli yhtä tyhjän kanssa.

Uuden vakaumuksensa mukaisesti Levin sen sijaan alistui siihen, että ei järjellään käsittänyt asioita. Siitä huolimatta hän rukoili ja tunsi, ettei hänen elämänsä enää ollut tarkoituksetonta kuten ennen, vaan sillä, sen jokaisella hetkellä on nyt varma hyvän tarkoitus, joka minulla on valta kätkeä siihen.

Tähän mystiseen loppukaneettiin kirja päättyykin. Miten mahtanee olla sen pohjalta tehdyissä elokuvissa? Niitä en ole katsonut, mutta voisihan sekin olla kiinnostavaa.

14 kommenttia:

  1. Ihan sattumoisin olen ihan hiljattain lueskellut Anna Kareninaa, koska Iris Murdochista kertovassa elokuvassa pitää kirjailijattaren aviosiippa eräissä hautajaisissa puheen, jossa viittaa Annan viimeisiin ajatuksiin. Puheessa kuitenkin vanhan herran omat ajatukset taitavat sekoilla aikalailla -- en löytänyt Tolstoin romaanin vastaavasta kohdasta mitään vastaavaa.

    Mielenkiintoista, että jonkin tuollaisen teoksen uudelleen silmäily tuo pintaan tunnelmalliset muistoit edellisistä lukukerroista. Ja sitten järki tekee kytkentöjään tähän nykyiseen ajanhetkeen ja kysymyksiin jotka juuri nyt sattuvat askarruttamaan. Pöydällä on nyt myös Freudin Toteemi ja tabu.

    Tuo Annan ja Vronskin lemmiskelyn jälkiefekti voisi palautua hyvinkin ikuisiin inhimillisiin reaktioihin, joista on kyse esimerkiksi keskustelussa jota edelleen käydään Freudin ja Westermarckin vastakkaisten insestitulkintojen välillä.

    Opillisestihan yhtäältä Freudin teoksessaan maalailema selitys oidipuskompleksista ja isänmurhasta sekä syyllisyydestä, joka aiheuttaisi seksuaalisuhteita koskevan torjunnan oman perheen läheisiä kohtaan, ja toisaalta Westermarckin "darwinistinen" tulkinta sukurutsatabusta, että se olisi vuosimiljoonien seurausta lajille parhaasta valinta- ja periytymisprosessista, sisältävät kumpikin sen yhteisen elementin, että seksuaalisissa haluissa on aina kysymys viehtymyksestä johonkin erilaiseen ja vieraaseen.

    Eli "vallan" alkioihin palautettuna yhtälailla isän vallan syrjäyttäminen ja sukupuolinen hakeutuminen etäämmälle omasta perhe- eli "valtapiiristä" olisivat kumpikin saman perimmäisen dynamiikan ilmentymiä. -- Jos tämä sisältö viedään Annan ja Vronskin suhteeseen, korostunut etäisyydenotto sen jälkeen kun lihallinen valloitus on tehty, on nähtävä hyvinkin luonnollisena reaktiona.

    Venäjä on historiallisesti ortodoksinen matriarkaatti siinä mielessä, että se on perheiden ja sukujen yhteiskunta. Tämähän näkyy miltei kaikessa venäläisen kirjallisuuden suurissa klassikoissa. Ehkä psykologisesti parhaimman perhekuvan laajasta venäjänmaasta antaa Dostojevski Karamazovin veljeksissä. Siinähän isänmurha on keskiössä, ja veljekset edustavat elämänvalintojen kolmea vaihtoehtoa -- uskoa, ateismia, ja hälläväliä-nautiskelua. Ja sen romaanin naiset ne vasta naisia ovatkin, rakastavat ja tuhoavat yhtä sietämättömän kevyesti.

    Karamazovin veljekset oli pitkään Einsteinin mielikirja. Sen kuulemma vanhoilla päivillä syrjäytti Cervantes ja Don Quijote. Tuon perusteella olen hyvää vauhtia muuttumassa ikälopuksi, etsin yhä naurettavampia juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etsit yhä naurettavimpia juttuja? Lapsen omaa vanhempaa kohtaan tunteman himon pitäminen normaalina ja yleisenä asiana saattaa jäädä naurettavimmaksi jutuksi, jonka tulet lukemaan.

      Poista
  2. "Totuus ja oikeus (arvaan, että alkuteos käyttää käsitettä pravda) taas on äärimmäisen yksinkertainen asia, joka on koko ajan avoinna ihmisen edessä. Mikäli sitä sen sijaan etsii järkeilemällä, eksyy varmasti."

    Tuon kun oikein ymmärtää alkaa olla oikealla polulla, vaikka järki ja hankittu tieto yrittää koko ajan mutkistaa asioita. Nyt kun kaikki länsimaalaiset ovat yli- tai sanotaan sitten, väärin koulutettujan niin totuus katoaa viimeistään yliopistoihin, vaikka sitä ennen se on jo median saastuttama.

    Humanistiset tiedekunnat sylkevät jatkuvasti näitä uusbesserwissereitä, jotka yhteiskunta palkkaa neuvomaan itseään täydelliseen uustyperyyden tilaan. No, totuushan ei pala tulessakaan, saati sitten noin heiveröisissä käsissä, mutta haittaa nämä tekoälyköt tekevät melkoisesti. Aika parantaa, paitsi haavat, niin se puskee totuudenkin pintaan. Kärsivällisyyttä ja ja ehkäpä pitkää ikääkin se kyllä vaatii.

    VastaaPoista
  3. "kohtauksesta, jossa molemmat rakastavaiset ensimmäisen lihallisen yhtymisen jälkeen olivat onnettomia ja neuvottomia, Annakin oli kuin metsästäjän ampuma saalis."

    post coitum omne animalium triste est.

    "Mies ajattelee sen sijaan välittömästi aktin jälkeen jo muita asioita, vaikkapa nyt vain sitä, jäivätkö traktorin valot palamaan tai oliko tullut hankittua riittävästi olutta saunaa varten. Nainen saattaa pitää tätä asiain tilaa loukkaavana, mutta se on itsensä luojan järjestämä."

    Noinhan se sinällään on, mutta viisas mies (TS haluaa pesää myöhemminkin) muistaa tuolloin helliä ja leperrellä. Muussa tapauksessa voi jättää yöpöydälle satasen ja häipyä, huom someaikana tuohon sisältyy riski.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä missä todellisuudessa työ elätte. (Tai no tiedän että maailma mihin itse syntynyt on hieman toisenlainen kuin mihin kasvatettu, välillä tietyt säännöt pätee toisinaan taas ei).
      Mutta itse seksistä nauttiminenkin voinee olla haastavaa jos pohtii pyykkikonetta yms. mitä pitää vielä tehdä. Onni onnettomuudessa onkin ettei naisen tarvinne pohtia riskiä raskaudesta nykypäivänä. Se stressi on poistunut. Ja uskovaiset saanee keskenään täyttää maan.
      Tosin jäin kyllä miettimään kun luin Maupertuiksen Fyysisen Venuksen että liekkö sitä pääsisi niinkään helpolla? Lähinnä jäi kuva että isommassa mittakaavassa eri kulttuurialueilta siirtyneet ja ristiin yhtyneet voinnee luoda lisää fyysisiä lääketieteellisiä ongelmia. (Lähinnä ongelma siltä pohjalta jos ottaa vaikka teoriassa afrikkalaisen ja kiinalaisen (itse olen siinä käsityksessä että maantieteellinen sijainti on muokannut ihmisen ruumista sellaisen kuin se on soveltuvaksi elämään jossain tietyllä alueella) ja heiltä pulpahtaa mukelo, lääkärin koulutus taas on isommalle otannalle Suomessa kasvaneille. Jotkin perus kansansairaudet voinee olla haastavia selvittää. En tiedä, en ole lääkäri.) Mutta samapa tuo jäänee nähtäväksi.
      Ja tuo lepertely tainnee kuulua muihin kulttuureihin? Maupertuiksestakin sai myös yhdessä kohtaa sellaisen kuvan ettei ihme että naiset haksahtaneet ranskalaisiin. Jos se löpertely on säilynyt ranskalaisessa kulttuurissa niin selittäisi ehkä jotain. Ihme liirum laarumeihin sitä naiset keikahtelee, kai se on evoluutio? Ottaen huomioon että yleensä niihin kauniisiin sanoihin uskonee ne nuoret naiset. Vanhemmat tainnee tietää paremmin, siksi ne tainneekin olla äkäisiä akkoja.
      Jokseenkin se suomalainen mies on ihan omaa kaliperia, ei puhu eikä pukahda. Tai sitten se keskustelun alue on rajattu koskemaan tiettyjä aihepiirejä.
      Tosin netissä oli se yksi tutkija/lääkäri mikä nyt olikaan kuka hienosti selvensi miesten aivojen eroa kuinka asioille on jokaiselle oma lokero ja ne lokerot ei kohtaa. Kun taas naisella sellainen pyörremyrsky, missä jokainen asia linkittyy toisiinsa.

      -H-

      Poista
    2. "En tiedä missä todellisuudessa työ elätte. "

      Vanhassa todellisuudessa, nykyisten kouhotusten sijasta.

      Poista
  4. Omne animal triste -muka... Vain urosihmiset. Kulttuuri alkaa siitä, että teeskentelee muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuitenkin, anglismi, sosiaalisen vallan mekanismien kannalta se mikä seksuaalisessa valloituksessa tapahtuu ei poikkea siitä mitä tapahtuu vaikkapa kuun valloituksessa.

      Poista
    2. Itse olen ajatellut että kulttuuri alkaa kielestä.
      Jokainen kuulunee johonkin kielialueeseen.

      -H-

      Poista
  5. Ainakin 90-luvun elokuvasovitus "Anna Karenina" taisi olla fiasko jo Sophie Marceaun takia. Heikossakin filmissä hän olisi voinut olla hyvä Emma Bovary. Mutta kuten bloginkin perusteella ymmärtää AK oli jotain aivan muuta. Ehkä hahmona vielä enemmän kadonnutta maailmaa kuin miehensä tai rakastajansa. -jussi n

    VastaaPoista
  6. Paljon aikaa ja henkisiä voimavaroja käytetään fiktion eli mielikuvitustarinoiden analysointiin. Siis pohditaan olemattomien Mattien ja Maijojen tekemisiä, jotka ovat peräisin mielikuvitusrikkaan henkilön fantasioista. Hesarissakin näitä märehditään usein sivukaupalla. Ihmeellistä.

    VastaaPoista
  7. Olisiko ajanmyötäisempää käyttää termiä Turkin sota ylimpänä Vronskin vapaaehtoisuudesta puhuttaessa? Vrt. Balkanin (uusien valtioiden keskinäiset) kärhämät 1912 & 1913. Alempana taas Balkanin - tai jopa Makedonian - kysymys on korrekti kuvaus

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.