Alitajunnan vapaapäivä

 

Sananmuunnoksista

(Vappumielistä tekstiä, pöyristyttävyysvaroitus)

 

Kaikki suomalaiset tuntevat sen huumorinlajin, joka tunnetaan nimellä ”sananmuunnokset”. Itse nimikin jo kertoo asian ja on osa tuota huumoria. Joskus ehdotettu termi ”kääntösana” on mielestäni epäonnistunut.

Sananmuunnoksissa leikitään sanaparien alkutavujen vaihtamisella ja saadaan näin äkkiä ja yllättävästi muutettua niiden mieli ja tunnelma aivan toisenlaiseksi.

 Alitajunnasta ponkaisee ylpeästi ja varoittamatta rietas assosiaatio, vaikka puhuttaisiin vakavasta asiasta. Kaikki käy parhaaseen freudilaiseen tyyliin.

Ajatellaanpa vaikka nyt jotakin harrasta pappismiestä lausumassa suurella paatoksella ja asianmukaisen taidetauon pitäen: ”Kainuu -petun ja virsien maa”.

Kirkonpenkissä aamukrapulassa istuva jätkämies voi sen kuullessaan tuskin välttää röhähtämästä äänekkääseen nauruun. Hänen vastaanottimessaan sanapari on muuntunut vähemmän yleväksi ja suorastaan rienaavaksi.

Olen kuullut väitettävän, että suomalaisten taipumus leikitellä sananmuunnoksilla on aivan omaa luokkaansa. Kieli tuntuu antavan sille loputtomasti mahdollisuuksia ja on olemassa pitkiä kertomuksia, jotka koko ajan pelaavat niillä.

Onhan niitä muillakin kansoilla, mutta esimerkit eivät ole minua oikein vakuuttaneet. Ajatellaan vaikka ruotsia: onko huvittavaa, jos ajatellaan ’väärin’ sellaisia sanontoja kuin ”missuppfattande” tai ”hon vinkade mellan rosor”. Ehkäpä on. Natiivit puhujat tietävät.

Jo noin kuusikymmentä vuotta sitten ilmestyi parikin äänilevyä, jotka perustivat huumorinsa juuri tälle tekniikalle. Levyjen nimet olivat paljon puhuvasti ”Ollin kurjuus” ja ”Lokki kivellä”.

Tässä pieni esimerkki tekstistä: ”Olli lähti huristelemaan pyörällään, mutta vahingossa hän ajoi rukkinsa kivelle ja kynsi maata turvallaan”.

Sitten Olli saapui kunnatuvalle, jossa ”kunnanhallitus parhaillaan istui panemassa rahaa likoon, vaikka kassa olikin pikkainen ja palkat niskassa. Pitihän hallituskulujakin olla. Istuntoon saapui sitten salkkutehtailija Mutikainen esittelemään mallikukkaroitaan. Hän veti esille valtavan rahamassin, josta kuului kuivaa natinaa…”

Suorastaan traagisia tunnelmia tavoittaa se kohta, jossa kerrotaan, miten ”pappi oli vallan tuskassa, kun suntiota kotiin veti juu”.

Aivan normaalit ja asialliset sanaparit saattavat sisältää niin sanoakseni sananmuunnosansan, jota ei välttämättä tule huomanneeksi. Ajatellaanpa nyt vaikkapa sellaista normaalia ja kunnollista nimeä kuin Pentti Hirvonen.

Sanamuunnokset ovat ehkä vitsikkäimmillään juuri sopimattomuuksilla pelaavia. Lapset kuitenkin saattavat käyttää tekniikkaa myös helpon salakielen luomiseksi. Kontinkieli on tästä yksi esimerkki. Konamintti konentti kositä entti kostatäntti konempää entti kosimerkkejä entti.

Joillakin ihmisillä on ollut tämän alan huomattava lahjakkuus jo ennen tietokoneiden aikaa. Olen tuntenut parikin professorimiestä (ei filologeja), jotka olivat sananmuunnosten suuria mestareita ja eksperttejä. Toinen oli myös ylivertainen palindromien keksijä.

Toinen taas oli poliglotti, joka väitti, että suomi ja toissijaisesti ranska olisivat erityisen hyviä ja suosittuja sananmuunnosten kieliä. Ranskaksihan sananmuunnos on contrepéterie (vastapieru), kun se taas hyvin monissa muissa kielissä, ruotsia ja ukrainaa myöten tunnetaan englantilaisella nimellä spoonerism.

Nimitys tulee eräästä kirkkoherra Spoonerista, jolta itse asiassa tunnetaan vain yksi esimerkki koko asiasata. Suomeksi taas on olemassa kokonainen alan kirjallisuus ja viitteitä siihen voi löytää wikipedian ”sananmuunnokset”-artikkelista.

Tässä vielä yksi pätevä käytännön linkki alan harrastajille: Sananmuunnoksia Kettulan vintiltä.

Toki tähän on syytä merkitä varoitus: maailma on täynnä tosikkoja, jotka vain etsivät tilaisuutta pöyristyä. Siihen ei kannata antaa heille aihetta. Tämä huumorin laji sopii parhaiten pieneen piiriin. Toki näin vappuna sitä voi kukaties vähän laajentaakin? On vain muistettava, ettei jatka enää huomenna.