lauantai 14. maaliskuuta 2026

Tulevaisuus tehdään nyt

 

Demografia kohtalona

 

Suomea on pidetty ihmemaana milloin mistäkin syystä. Entisen urheilun suurvallan laakerit ovat nyttemmin lakastuneet ja myös Pisa-testit osoittavat nousevan nuorison tyhmentyvän hämmästyttävällä nopeudella. Tai sitten tyhmiä ovat ne, jotka määräävät opettamisesta.

   1900-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa Nokian ihme teki vaikutuksen kaikkialla, missä se tiedettiin, eli siis koko maailmassa. Kelpasi sitä paistatella siinä auringossa.

   Amerikkalaisissa lehdissä oli yhä uudelleen asiantuntevia kirjoituksia, joissa osoitettiin, että suomalainen yhteiskunta oli kadehdittavan paljon parempi kuin amerikkalainen. Jälkimmäinen oli turvaton ja kuohahteleva, vailla alkeellistalin tasa-arvoa ja oligarkkien johtama. Sen itsensä uskonnollisella hartaudella ihastelema demokratia toimi surkeasti.

   Nyt ovat sitten pian viimeiset pullat uunissa, kun loputtomasti kaikenlaista hyvää jakaneella valtiolla ovat rahat loppuneet ja velatkin olisi maksettava. Suu on pantava säkkiä myöten ja entisen loiston palauttaminen vanhoilla konsteilla on yhtä epätodennäköistä kuin nouseminen taas urheilun suurvallaksi.

   Menneisyydessä on mitä muistella ja jostakin syystä erityisen palvonnan kohteeksi on valikoitunut muuan vaatimaton kelpo mies, joka kuuluu yksin tappaneen puolen tuhatta vihollista ja siis melkein voittaneen sodan suurvaltaa vastaan. Olisipa niitä hänen kaltaisiaan ollut vaikkapa tuhat!

   Mutta eihän se historia niin mene. Meitä on kyllä miljoonia, mutta muita tässä maailmassa on miljardeja ja tuo miljoonan ja miljardin ero tuntuu mahdottomalta ymmärtää keskivertokansalaisen aivoilla. Koskee tietenkin myös poliitikkoja. Mahtaako sillä olla väliäkään?

   Espanjan pääministeri Pedro Sánchez kuuluu juuri esittäneen meillekin mainion idean ongelmista selviytymiseksi: hän hyväksyi kaikki laittomasti maassa olevat Espanjan kansalaisiksi ja niitä oli puoli miljoonaa. Nyt saatiin maan talous sitten arvattavasti dynaamiselle kasvu-uralle ja pyörät pyörimään, kun tämäkin joukko tuli kansalaisten nauttimien oikeuksien piiriin.

   Mutta osataan sitä meilläkin. Espanjassa on asukkaita pyörein luvuin 50 miljoonaa ja Suomessa yhtä pyörein luvuin viisi miljoonaa eli siis kymmenen prosenttia edellisestä.

   Puoli miljoonaa uutta kansalaista tekee Espanjassa yhden prosentin koko väkiluvusta ja Suomessa yksi prosentti olisi siis vastaavasti 50 000.

   Voimme siis ylpeästi sanoa Sánchezille, että meillä on samaa konstia käytetty jo iät ja ajat, eikä ainoastaan kertaluontoisesti. Meillä havittelevat nyt pääsyä seuraavaan hallitukseen sellaiset sankarit, joiden tavoitteena on saada maahamme uusia kansalaisia tuon yhden prosentin verran joka ainoa vuosi. Hypätkääpä siis kynnelle, espanjalaiset!

   Kuten muutkin kehittyneet kansakunnat, suomalaiset ovat tuominneet itsensä tuhoon lopettamalla luonnollisen lisääntymisen.

    Sitä korvataan hankkimalla uutta väkeä aivan toisenlaisista kulttuureista ja lahjomaton aritmetiikka osoittaa, että jo meidän lastemme ja viimeistään lastenlastemme aikana suomalaisuus on muuttunut maassa vähemmistöksi, jonka asema on riippuvainen enemmistön tahdosta.

   Tämän ymmärtämiseksi ei paljon vaadita, mutta siitä huolimatta se näyttää olevan mahdollista vain vähemmistölle. Jo pelkkä asian mainitseminen vie keskustelun yleensä aivan primitiiviselle tasolle, jolla järjen argumentit lakaistaan pois pöydältä moraalisen ylemmyyden/suuttumuksen voimin.

   Demografia on sangen kiinnostava aihepiiri ja alan merkittäviin edustajiin kuuluu ranskalainen Emmanuel Todd, joka on erityisesti kiinnittänyt huomiota erilaisten perhemuotojen merkitykseen historiassa. Niiden avulla hän on muun muassa yrittänyt selittää Ranskan eri osien erilaisuutta (ks. Vihavainen: Haun todd tulokset ).

   Todd ennusti Neuvostoliiton hajoamisen vuonna 1976 ilmestyneessä kirjassaan, jota meidän taistolaistemme en muista edes maininneen. Hän on myös jo kauan sitten puhunut USA:n imperiumin tuhosta.

   Hänen teoksensa ”Imperiumin jälkeen” (2002) on suomennettukin (Rasalas 2003). Sen ilmestymisen aikoihin ei kirjan aihepiiri ollut suosittu. Olen siitä aikoinaan kirjoittanutkin, mutta teksti ei ole nyt käytettävissä.

   Toddin voidaan todeta myös rauhoitelleen väestöräjähdyksen seurauksia pelkääviä sillä, että syntyvyyden trendit ovat jo useimmissa takapajuisissakin maissa kääntyneet laskuun ja tulevat sitä suuntaa jatkamaan.

   Tosiasia kuitenkin on, että eräillä seuduilla yhä jatkuva kasvu, yhdistyneenä maapallon lämpenemiseen, aiheuttaa vielä kauan painetta, joa suuntautuu tyhjiöön ja tulee sen suurella todennäköisyydellä täyttämään.

   Kun kyseessä on näinkin merkittävä ja erikoislaatuinen suurten linjojen tulkitsija, rohkenen esittää uusintana häneen liittyvän blogin:

 

Tiistai 15. joulukuuta 2020

Intellektuellin sivalluksia

 

Selittämättömän selittäjä

 

Hervé Le Bras, Emmanuel Todd, Le mystère français, Seuil 2013, 308 s.

 

Heikkilän kirjan jälkeen oli pakko vaivaa hyllystä lisää nykyisen Ranskan asioita selittävää kirjallisuutta. Tällainen löytyi.

   Tekijöistä tunnen vain Emmanuel Toddin. Hän on kiinnostava hahmo, epäsovinnainen historioitsija ja sosiologi, alun perin väestötieteilijä. Hän on onnistunut aikoinaan ennustamaan Neuvostoliiton hajoamisen ja on povannut USA:n vajoamista supervallan asemastaan (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=todd ). Olen jossakin yhteydessä kirjoittanut hänen suomennetusta teoksestaan Imperiumin jälkeen. Siinä ei ennustelujen tekemistä kainostella.

   Ranskalaisen annalismin perinteen mukaisesti Todd katselee asioita pitkässä perspektiivissä ja tutkii alueellisia muuttujia, kuten perhejärjestelmää (ydinperhe vai suurperhe), uskontoa, koulutusta ja vastaavia asioita. Ne ovat osoittautuneet hedelmällisiksi, kun on pitänyt selittää Ranskan eri osien arvoituksellista erilaisuutta.

   Tämän kirjan ydin, jonka Todd on siis kirjoittanut yhdessä erään kollegan kanssa, koostuu Ranskan (L’Hexagone -kuusikulmio) kartoista, jotka perustuvat muun muassa juuri perhejärjestelmän ja uskonnon ristiintaulukointiin muiden muuttujien kanssa.

   Kiinnostavia korrelaatioita löytyy. Se, miksi ne selittävät asioita, on hieman hämärän peitossa, mutta Todd on kertonutkin yrittävänsä selittää selittämätöntä.

   Uskonto, katolisuus, on toki uskomusjärjestelmänä kuollut, kuten kommunismikin, kertoo kirjoittaja(t), mutta edellinen sentään yhä kummittelee tai paremminkin vaikuttaa zombiena. Jälkimmäinen sen sijaan on kuollut eikä vaikuta enää mitenkään.

   Tässä vuonna 2013 julkaistussa kirjassa siis tehdään diagnoosi Ranskasta. Se tuntee olonsa huonoksi, todetaan ja haetaan asialle objektiivisia syitä. Ranskaa ja sen ongelmia ja saavutuksia myös pyritään suhteuttamaan muiden maiden tilanteeseen.

   Ranska, kuten monet muutkin maat, nousi sodan jälkeen kohinalla ja sen yhteiskunta mullistui täysin. Kolmeakymmentä loistavaa vuotta (Les Trente Glorieuses) seurasivat kolmekymmentä surkeaa vuotta (Trente Piteuses).

   Kuitenkaan ne eivät voineet tehdä tyhjiksi niitä saavutuksia, joihin oli päästy: korkea koulutustaso, matala lapsikuolleisuus, eliniän piteneminen ja muut vastaavat asiat olivat olennaisempia kuin ansiotason kasvu, joka toki sekin oli huimaava koko aiempaan historiaan verrattuna.

   Koulutettujen ja kouluttamattomien suhde -pyramidi- kääntyi päälaelleen, hedelmällisyys romahti, avioliiton ulkopuoliset raskaudet lisääntyivät huimasti ja kirkossakäynnistä tuli harvinaisuus. Naisten tasa-arvo eteni jättiläisaskelin. Teollisuuden työpaikat vähenivät sittemmin ja työntekijöiden asema muuttui uudenlaiseksi.

   Olennaista tälle tarkastelulle on, että kulttuurisia tekijöitä pidetään ensisijaisina taloudellisiin verrattuna. Ehkäpä työläisyyskin on ennen muuta mentaalinen asia?

Entä mikä maan, tuon potilaan mieliala itse asiassa on? Viestimien mukaan se on kurja. Objektiivisilla seikoilla, kuten itsemurhien määrillä ja syntymillä mitattuna se ei ole niinkään huono.

    Itsemurhien määrässä näkyy tiettyjen vuosikymmenten ja sukupolvien anomia hetkellisinä nysterminä, mutta nyttemmin asiat ovat historiallisessa vertailussa hyvin. Myös suhteellisen korkea syntyvyys (esim. Saksaan verrattuna), todistaa optimistisesta mielialasta. Henkirikostenkin määrä on laskenut tuntuvasti.

   Syvärakenteiltaan (uskonto, perhemuoto) heterogeenisessä Ranskassa on hyvin erilaisia alueita, mutta jos yleistyksiä tehdään, havaitaan, että 90 prosentilla ihmisistä menee hyvin. Väestön suuri massa on kestänyt suurten muutosten (globalisaation) iskut ja vain 10 prosenttia reunamilla elävistä on jäänyt alle.

   Maan politiikassakaan ei ekstremismi ole päässyt valtaan. Trotskilaisten määrä äänestäjistä on vähentynyt 10 prosentista kahteen. Oikealle suuntaudutaan, koska 40% väestöstä pelkää putoavansa sinne 10 prosentin kurjien joukkoon. Erityisesti teknisen sivistyksen saaneet ovat riskiryhmä, kun teollisuus on hiipumassa.

   Ranska on heterogeeninen, mutta ei hajoamassa, lohduttavat kirjoittajat, ei maa ole mahdoton hallita (kuten jo Colbert aikoinaan, suureen juustojen määrään viitaten esitti). Vaikeudet ovat hallittavissa.

   Ongelmana kuitenkin on, että hallitseva eliitti on sokea niille maanalaisille voimille, jotka hallitsevat ranskalaisten mentaliteettia ja ovat myös eri seuduilla erilaisia. Siten Ranskan ei kannata yrittää matkia saksalaismallista kovan rahan politiikkaa. Se ei ole ranskalaisen mentaliteetin mukainen, vaikka sopii kyllä saksalaisille. Ranskassa siitä syntyy vain tuhoa.

   Viime vuosina, kirja väittää, Ranskan periferia, katolisine ja sosialistisine perinteineen on saanut haltuunsa ”kansallisen systeemin”. Sen mentaliteetti muistuttaa jossakin määrin saksalaista ja se matkii sitä. Se on suhteellisen hierarkioita kunnioittava ja tehokas, kun taas maan sydän on individualistinen, egalitäärinen ja usein anarkistinen ja kapinoiva.

   Globalisaatio merkitsee myös valtion alasajoa, keskipakoiset tendenssit vahvistuvat. Ranskan ydinalue kärsii tästä.

   Ranskan heterogeenisyydestä seuraa, että yhden ainoan abstraktin taloudellisen tavoitteen omaksuminen merkitsisi sitä, että osa kansaa julistettaisiin tarpeettomaksi. Siltä se tosiaan näyttääkin ja syynä on pikemmin maan johtavan eliitin ymmärtämättömyys kuin sen julmuus.

   Ranska on kuitenkin muun muassa kielellisesti yhtenäinen verrattuna vaikkapa Espanjaan ja Italiaan. Ranskalaisten olisi nyt ymmärrettävä ottaa huomioon alueelliset eronsa ja Euroopan unionissa taas olisi kyettävä yhdentymishurmassa näkemään yhteiskuntien syvät historialliset tendenssit, jotka eivät ole enää tasaantumassa.

   Kiinnostava analyysi, ainakin minun mielestäni. Täytyy myös todeta, että tuossa historiallisessa muutoksessa on suomalaistenkin kannalta paljon tuttua.

   Mutta vuoden 2013 jälkeen tulivat pian keltaliivit. Mitä Toddilla oli niistä sanomista? Tämä analyysihän ei näyttäisi lainkaan selittävän tapahtunutta.

   Netistä löytyy jokunen artikkeli, joiden perusteella arvioiden Todd on nyt kääntänyt kelkkansa tai ainakin suuresti rukannut tämän kirjan näkemyksiä.

   Hän on julkaissut uuden kirjan ”Luokkataistelu Ranskassa XXI vuosisadalla” ja väittää, että nyt koko maan väestö on köyhtynyt lukuun ottamatta yhtä prosenttia, jolle rikkaudet kasaantuvat. 19% kansasta kuuluu pikkuporvaristoon, 50% atomisoituneeseen enemmistöön ja 30% proletariaattiin.

   Taitaa olla sitten kumous tulossa.

   Mellakat näyttävät selvästi innostaneen tätä merkillistä ja hyvin ranskalaista (isä englantilainen) intellektuellia. Huomaan, että hän on myös julmistellut hallitukselle koronarajoitusten takia: ”Ei nuorisoa saa uhrata vanhojen takia!”

   Jotenkin virkistäviä nuo ranskalaiset intellektuellit kaikessa radikaalisuudessaan.

 

 

 

 

28 kommenttia:

  1. "Sitä korvataan hankkimalla uutta väkeä aivan toisenlaisista kulttuureista ja lahjomaton aritmetiikka osoittaa, että jo meidän lastemme ja viimeistään lastenlastemme aikana suomalaisuus on muuttunut maassa vähemmistöksi, jonka asema on riippuvainen enemmistön tahdosta.

    Tämän ymmärtämiseksi ei paljon vaadita, mutta siitä huolimatta se näyttää olevan mahdollista vain vähemmistölle. Jo pelkkä asian mainitseminen vie keskustelun yleensä aivan primitiiviselle tasolle, jolla järjen argumentit lakaistaan pois pöydältä moraalisen ylemmyyden/suuttumuksen voimin."

    Kansakuntamme kohtalon sinetöi viime kädessä tuo keskustelemattomuus tai tarkemmin sanottuna kieltäytyminen siitä. Toisaalta, miksi mikään kansakunta olisi oikeutettua tekohengitykseen: jos se ei ole valmis lisääntymään edes tasapainon verran taikka avoimesti keskustelemaan siitä mitä tästä seuraa, joutaa mennäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen ydinongelma on todellakin tämä masentunut mielenmaisema ja yleinen toivottomuus, jota kommenttisikin edustaa.

      Suomalaisiksi haluavia riittää kyllä, sitä ei tarvitse murehtia, mutta oletko sinä valmis ottamaan heidät vastaan ja elämään heidän kanssaan yhdessä tässä yhteiskunnassa?

      Poista
    2. "Kansakuntamme kohtalon sinetöi viime kädessä tuo keskustelemattomuus tai tarkemmin sanottuna kieltäytyminen siitä."

      Samalla logiikalla voi väittää, että lampaalle pitää sanoa: "Mene suden luo ja sano sille rohkeasti: älä syö minua."

      Poista
    3. Kyllä, jos tulevat tekemään työtä ja rakentamaan yhteiskuntaan sekä sopeutumaan niillä reunehdoilla, jotka meidän klubin jäsenet (=kansalaiset) olisi pitänyt jo aikaisemmin peräänkuuluttamallani tavalla keskustella ja päättää.

      En, jos ym tarkoitettuun kotoutumiseen ei ole halua tai kykyä ja halutaan muodostaa suomalaisiĺe vieraisiin arvoihin perustuva rinnakaisyhteiskunta.

      Poista
    4. Anon klo 15.28 ekaan kappaleeseen,

      Hyvä, koska sillä asialla valtaosa maahanmuuttajista on. Heillä on halu oppia kieltämme, opiskella ja työllistyä, jos eivät vielä ole sitä tehneet sekä elää maan tapoja ja lakeja noudattaen yhteiskunnassamme. Heilläkin on tarve ansaita omalla panoksellaan paikkansa maassamme, olla hyödyllinen, elää omannäköistä elämää ja moni heistä haluaa vaadittavat kriteerit täytettyään hakea Suomen kansalaisuutta. Harva kaipaa mitään rinnakkaisyhteiskuntia Suomeen olipa kyseessä kantasuomalainen tai maahanmuuttaja.

      Vantaa on tehnyt hyviä päätöksiä viime aikoina. Ensin kielsivät kouluissaan koko kasvot peittävät burkhan ja nigabin, mutta huivi on sallittu asuste sielläkin. Toiseksi Vantaa kieltää yläkoululaisista kännykät oppitunneilla, mikä sekin on erittäin tervetullut päätös parantaen nuorten opiskelu ja -kasvurauhaa koulumaailmassa.

      Poista
    5. Ei Suomeen tarvita maahanmuuttajia. Meillä on ollut vuosikymmenien ajan satojatuhansia työttömiä.

      Paremminkin jokaisesta uudesta ikäluokasta pitäisi teini-iässä patistella ulkomaille parisataa pahapäisintä, saataisi tilaa ylitäysiin vankiloihin.

      Suomi tarvitsee tehokasta uudelleenkoulutusta, järkevää asuntopolitiikkaa ja työttömien muuttoavustuksia.

      Ennen kaikkea tarvitaan vientivetoista pitkän ajan talouskasvua, jonka käynnistämiseen on välttämätön tuo länsinaapurin konsti, eli oma kelluva valuutta ja oma, oikea keskuspankki.

      Poista
    6. "Suomalaisiksi haluavia riittää kyllä, sitä ei tarvitse murehtia, mutta oletko sinä valmis ottamaan heidät vastaan ja elämään heidän kanssaan yhdessä tässä yhteiskunnassa?"

      Tämä seikka puolestaan on vähintään ns. kaksiasianosaissuhde. Omat kokemukseni esim. itäaasialaisista, intialaisista ja itäeurooppalaisista (ml. venäläiset keskiluokkalaiset) ovat olleet ihan myönteisiä, joten eipä ainakaan erityisempää pahaa sanottavana ao viiteryhmistä noin lähtökohtaisesti. Mutta aivankaan kaikki eivät ole presiis heidän kaltaisiaan, joten ei poista ainakaan tyystin tietyn karsintarajan tarvetta ainakaan lähitulevaisuudessa...

      -J.Edgar-

      Poista
    7. "Samalla logiikalla voi väittää, että lampaalle pitää sanoa: "Mene suden luo ja sano sille rohkeasti: älä syö minua.""

      Tarkoitin - ja mielestäni myös kirjoitin - tarkoittavani nimenomaan meidän Suomen kansalaisten keskustelua siitä, millä ehdoin ja millaisia maahanmuuttajia haluamme ja sallimme maahamme pysyvästi asettuvan. Se olisi pitänyt tehdä hyvissä ajoin mutta viimeistään nyt.

      Poista
    8. Uudelleenkoulutusta toki tarvitaan, myös maahanmuuttajien kohdalla. Suomen kielen opettelu on kaiken lähtökohta, sillä pääsee paremmin yhteiskuntaan sisään kuin ummikkona tai englannin puhujana. Kielemme ei ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta hyvä ja sujuva arkikieli on täysin opittavissa parissa vuodessa tai nopeammin, kun motivaatio on kohdallaan. Olen itse asunut muualla joskus, ja tiedän mikä kynnys on puhua itselleen vierasta kieltä kun pelkää tekevänsä virheitä, joten kannustan aina maahanmuuttajia käyttämään suomea, ja opettelemaan sitä lisää.

      Millaista järkevää asuntopolitiikkaa sinusta tulisi tehdä Suomessa?

      Poista
    9. J. Edgarin kommentista mieleen tullutta,

      Itse olen keskustellut myös paljon parjattujen Lähi-idästa ja Pohjois-Afrikasta tulleiden kanssa, ja nekin kohtaamiset ovat olleet yksinomaan myönteisiä. En siis tunnista tätä haukkumista heitä kohtaan, kun omat kokemukset ovat olleet tavallisten ihmisten kanssa ainoastaan miellyttäviä. Työssä käydään ja opiskellaan, kieltä opetellaan. Muslimit pitävät kiinni kukin aatteensa mukaan traditioistaan, eikä minulla ole sitä mitään vastaan yksilötasolla. On maallisempia ja konservatiivisempia muslimeja. Ehkä minulla on ollut hyvä tuuri, kun en ole kohdannut ongelmia maahanmuuttajien kanssa ja ehkä olen jo oman taustani (lapsuudenperheeni) myötä tottunut tietynlaiseen "erilaisuuteen" tai ihmisyyden monimuotoisuuteen näin neutraalisti muotoillen.

      Toki tiedostan, että maahanmuuttajillakin on riski syrjäytyä, ja nuorisolla, joilla menee huonosti, erityisesti pojilla, jopa jengiytyä. Siksi olikin hyvä kuulla Itä-Helsingissä tässä taannoin erään maahanmuuttajan tekemästä nuorisotyöstä nuorten hyvinvoinnin eteen. Suhtaudun maahanmuuttoon positiivisesti ajatuksella "tervetuloa elämään ja työskentelemään maassamme maan tavalla". Onkohan se vieläkin liian avantgardistinen näkemys?

      Poista
  2. "Ehkäpä työläisyyskin on ennen muuta mentaalinen asia?"

    Ainakin tänä 2026 Suomessa näyttää olevan: kun pysyvän matalan kasvun ja maailmanpolitiikan levottomina aikoina kaikki vain säästävät eivätkä uskalla kuluttaa olemme sisäsyntyisessä lamassa ja leikkauskierteessä.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen mielenhorisontti on myös jälkimmäisen blogin kommenttien lukeminen: paljon on ehtinyt muuttua viidessä ja puolessa vuodessa, erityisen mielenkiintoisia olivat kannanotot Trumpin ensimmäisen presidenttikauden jäljiltä. Korona taas näyttää muuttuneen kaukaiseksi uneksi...

    VastaaPoista
  4. "Tulevaisuus tehdään nyt"

    Aamulehti väittää, että Venäjä väittää, että Venäjän vastaiset pakotteet ovat vahingollisia Suomelle. Merkitseekö tämä sitä, että suomalaisten ei saa ketsella rajan yli sitä, millaisia sotilaallisia uudistuksia Venäjä rakentaa Suomen rajan tuntumissa?

    Aamulehti ei siis tämmöisistä uudistuksista tiedä mitään. Miksi? Onko kysymys dollareista?

    VastaaPoista
  5. Suomi menettää koulutettuja ja vähemmän koulutettuja työikäisiä. Vasta luin naamakirjasta kun 27v nuorukainen lähti Kanadaan rekkakuskiksi ja on nyt hakemassa pysyvää oleskelupaa. Enkä häntä soimaa. Suomi on köyhtyvä maa . Kannattaa perustaa perhe siellä missä talous kasvaa ja tulevaisuuden näkymät ovat valoisat. Sairaanhoitajia on lähtenyt paljon Ruotsiin ja Norjaan. Eikä palaamiselle Suomeen löydy mitään järjellistä syytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla Kanadassa, tiedän. Terveydenhuolto on ameriikkalaista ja eläkkeet siltä väliltä.
      Työssäkäyvältä toki muuta kuin Suomessa...

      Poista
    2. Mitä olen lukenut Kanadassa on universaali terveydenhoito kuten Euroopassakin. Ymmärtääkseni täkäläiset nauravat amerikkalaisille joiden olot ovat kuin kehitysmaassa.

      Poista
    3. Suomesta on lähtenyt sairaanhoitajia myös muualle. Niin Britteihin kuin myös lähi-itään. Länsimaisina ajattelu on siirtolaisittain tyypillinen, joku tietty summa ollaan töissä siellä ja kun tuo on saavutettu palataan.
      Koulutetulle väestölle on aina kysyntää, tähänhän Suomikin on tähdännyt.

      Poista
  6. En usko, että taloudellinen perusta, joka mainittujen maahanmuuttoskenaarioiden taustalla on ollut, jatkaa enää pitkään olemassaoloaan. Se ja muut perusteet on nykyaika melko vahvasti kyseenalaistanut.

    Suurenmoista kasvua haittaava valtava työvoimapula ei toteutunut; sen sijaan vallitsee työttömyys. Ulkomaalaisten laajamittainen käyttö polkuhintaisena työvoimana ei kestä. Kielitaidottomat työllistyvät heikosti ja aiheuttavat vahinkoja esim. sairaaloissa. Korkeakoulutuksen ilmainen luovuttaminen kolmansien maiden kansalaisille on lakkautettu, ja valmistuneiden on hankalaa päästä edes työhaastatteluun.

    Odotan tulevaisuudessa valikoivan maahanmuuttopolitiikan edelleen kiristyvän ja integraatiotoimien kuten puheena olleen peruskoulun yhteisen uskonnonoppiaineen ja pakollisen suomenkielen opetuksen lisääntyvän. Puhe monikulttuurisuuden rikkaudesta on ollut petosta, ja tulevaisuudessa on pakko keskittyä ulkomaalaisten toimintakykyyn suomalaisten kanssa suomalaisessa yhteiskunnassa.

    Mitä sitten demografiaan tulee, sitä sietäisi kaikkien eurooppalaista demokratiaa ja yhteiskuntamallia kannattavien pohtia. Miksi sosiaalisesta ja taloudellisesta vapaudesta on seurannut pariutumisen ja perheellistymisen vähentyminen? Mikä saisi ihmiset käsittämään konkreettisemmin ne haitat, jotka ilmiöstä viiveellä mutta väistämättä seuraavat meille kaikille? Maahanmuuttopolitiikan mahdollinen epäonnistuminen on vain yksi niistä.

    Sen nyt pitäisi olla jo kaikille selvää, että hollitupalaiset eivät salongissa muutu salonkikelpoisiksi. Kaikkein anti-demokraattisimpien ja anti-eurooppalaisimpien kulttuurien haaliminen tänne tuottaa vain lisää Rinkebyn ja Tenstan kaltaisia ongelmia.

    VastaaPoista
  7. "Tulevaisuus tehdään nyt"

    Millaista tulevaisuutta tekee/voi tehdä Venäjä tätä nykyä? Aikoinaan venäläiset aristokraatit Pariisissa tarttuivat nerokkaaseen Karl Marxiin ja tämän kaveriin Friedrich Engelsiin ja onnistuivat pakottamaan heidät kirjoittamaan sitä, mitä käsketään.

    Näin syntyi "Kommunistisen pulueen manifestin" idea maailmansodista, joita silloisen ajan aikana saattoi tehdä kuin lasten leikkinä. Niin sanoi Friedrich Engels.

    Mutta nyky-Venäjä ei tiedä/ei tahdo tietää/ei pysty tietämään, että se elää jo uudentyyppisessä maaimassa. Jotkut venäläiset ymmärtävätkin sen, mutta heitä onkin vain muutama kappale.

    Silloin kun ryssä repi Ukrainalta itselleen Krimin, niin kahdensankymmentä prosenttia venäläisistä huusivat sille HURRAATA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai niin se sanoi. No on eto kynäniska ollut sitten jo jumalolento, kun saa kokonaisen maailmansodan aikaan kuin tulitikun raapaiseisi. Ja millähän yksityiskohtaisemmalla mekanismilla tuo kaikki sitten tapahtui, ja varsinkin sellaisesta henkilöstä puhuttaessa, jolla ei edes ollut asemaa niin minkäänmoista, ei varsinkaan siellä vallan kammareissa?

      Eipä siinä, uskonsa kullakin. Mutta olisi toki paikallaan, mikäli sen saisi jalostettua edes jonkinnäköisen analyysin asteelle, pelkkä paasaaminen jostain menneen maailman Pahoista Sedistä kun ei ole enempi keskustelua kuin argumentointiakaan, eikä sellaiseksi muutu, vaikka aihe olisi itselle esim. identitaarisista syistä kuinkakin tärkeä.

      Joten kuvailisitko nyt viimeinkin, millainen yksityiskohtaisempi polku johti esim. I maailmansotaan? Ja varsinkin, miksi se oli "väistämätön"? Jos sen sytyttäminen kerta oli ihan lastenleikki, niin ei pitäisi tämänkään olla aivan ylivoimainen tehtävä...

      -J.Edgar-

      Poista
    2. "No on eto kynäniska ollut sitten jo jumalolento, kun saa kokonaisen maailmansodan aikaan kuin tulitikun raapaiseisi."

      Jokaisen, joka tietää Ensimmäisestä maailmansodasta jotakin, tietää myöskin sen, että sodan aloituksen käynnisti serbialainen studentti (en nyt muista sen nimeä), joka rakasti mielihyvää tekevistä aineista. Hän sai niitä rutkasti ja hänen piti ampua kuoliaaksi eräs Euroopan suurherra (en muista nyt sen nimeä).

      Toisen maailmansodan käynnistäminen oli jo paljon mutkaisempi. Asialla olivat tietysti "bysanttilaiset": (Moskova on kolmas Rooma ja neljättä ei pidä tuleman.)

      Poista
    3. Apokryfisella linjalla siis jatketaan. Ne nimet siis ovat arkkiherttua Frans Ferdinand (murhattu) ja Gavrilo Princip (murhamies), kaikkea se wikipediakin tietää. (Tai pitäisihän tuon olla ihan perustietoa muutenkin.) Kannattaa joskus vaikka lukaista, jos salaliittoteorioiden parissa askartelulta ennättää. Tosin ei arkkiherttuan murha mitään "aloittanut", se vain toimi muodollisena casus bellina. Suurvaltakilpailuhan se siinäkin taustalla oli. Esim. Jugoslavian kuninkaan Aleksanteri I:n murha Marseillessa 1934, jossa meni myös Ranskan ulkoministeri, johti "vain" poliisitutkintaan sotimisten sijaan. Vaan sitäpä en sitten tiennytkään, että Aatu-vainaakin oli "bysanttilainen", ei kai nyt sentään venäläisten agentti tai marxilainen kuitenkaan?

      -J.Edgar-

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Frans_Ferdinand#

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_I_(Jugoslavia)

      Poista
    4. "ei kai nyt sentään venäläisten agentti tai marxilainen kuitenkaan?"

      Sekä että.

      Poista
    5. Toisen maailmansodan synnyttivät Neuvostoliitto ja Saksa. Sen synnyttämisenä oli Molotov-Ribbentrop -sopimus. Kuten tunnettua bolshevikit järjestivät venäläisten poistumisen ensimmäisestä sodasta. Saksalaisia sotilaita kutsuttiin sodan päätyttyä Neuvostoliittoon uutta sotaa harjoittamaan. Harjoitettiin myös kummankin armeijan kunniamarssia.

      Kumminkin molemmat osat vihasivat toisiaan. Molotov-Ribbentrop -sopimus käynnisti Puolan repimisen kahtia molemmille. Saksa valloitti sopimuksen mukaisesti alueita länteenpäin ja Neuvostoliitto sai valloittaa Suomen, Eestin, Latvian, Liettuan, jne. Näin ollen Saksalla ja Neuvostoliitolla olikin yhrenäinen raja.

      Miten Saksa käynnisti sodan Neuvostoliittoa vastaan? Saksan tiedustelu havaitsi, että miljoonia venäläisiä sotilaita oli saatu rajan tuntumiin. Toisin sanoen Moskova järjesteli hyökkämistä Saksaa vastaan, mutta Hitler oli nopeampi ja miljoonat venäläiset sotilaat joutuivat vangeiksi ja heidät vietiin tekemään työtä Saksan armeijaa varten.

      Seuraava jakso olikin sitä, että USA auttoi Neuvostoliittoa supervaltavasti.

      Poista
  8. "Miksi sosiaalisesta ja taloudellisesta vapaudesta on seurannut pariutumisen ja perheellistymisen vähentyminen? Mikä saisi ihmiset käsittämään konkreettisemmin ne haitat, jotka ilmiöstä viiveellä mutta väistämättä seuraavat meille kaikille?"

    Kuka pariutumista ja perheellistymistä harkitsee, että teenpä tässä liudan - tai edes kaksi - lasta isänmaan sotureiksi tai talouselämän ylläpitämiseksi. Tuo ajattelu meni muodista vuoden 1945 jälkeen. Lapset hankitaan joko länsimaissa rakkaudesta niihin taikka kehitysmaissa siksi, ettei kyetä ehkäisyyn, taikka vanhuudenturvaksi kun ei ole eläkkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset ovat monille elämän syvin tarkoitus ja olemassaolon peruste.

      Toki joillekin riittää reipas meno "jauhjengeissä".

      Poista
    2. "Miksi sosiaalisesta ja taloudellisesta vapaudesta on seurannut pariutumisen ja perheellistymisen vähentyminen?

      Viihdemaailman markkinoima hedonismi.

      Poista
  9. "Nyt ovat sitten pian viimeiset pullat uunissa, kun loputtomasti kaikenlaista hyvää jakaneella valtiolla ovat rahat loppuneet ja velatkin olisi maksettava."

    Kaippa uudet suomalaiset osallistuu.
    Valtion velat ovat yleensä kollektiivisesti koskeneet sodan häviäjä puolta. Saksa maksoi toisen maailmansodan korvauksista viimeisen 2010. Suomalaiset aikanaan nopeammin.
    Eurossa taas on omat haasteensa, mutta sitä päättäjät ovat halunneet. Jaksa ymmärtää miksi. Jotenkin sitä valtio on veloissa ja velkaa ja siirtolaisia taas ottaa. Mene ja ymmärrä poliitikon innovaatioita.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.