keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Presidentin naiset



Kaikki presidentin naiset

Otsikko taisi tulla turhan vaatelias. Maarit Tyrkkö kertoo muistelmakirjansa toisessa osassa toki lähinnä itsestään ja omasta suhteestaan Kekkoseen. Taustalla kyllä häämöttää massiivisena ja uhkaavana muuan menneisyyden haamu, jota kuvataan yleensä vain kirjaimella A.
Maarit Tyrkkö, Presidentti ja toimittaja. WSOY 2016, 591 s. on joka tapauksessa sangen lukukelpoinen ja viihdyttävä kirja, joka myös herättää asiasisältönsä suhteen melkoista luottamusta. Kertoohan kirjoittaja tehneensä sen suurelta osalta säilyttämiensä dokumenttien perusteella.
Lienee syytä olettaa, että hän tekee myös tarkistamisen mahdolliseksi ja tallettaa nuo nyt jo julkistetut dokumentit arkistoon, jonne muillakin on pääsy.
Periaatteessa nuoren naisen kuvaus suhteessaan elämän kalkkiviivoilla kulkevaan mieheen tuntuu a priori hieman banaalilta. Toki päähenkilöt katselevat maailmaa kovin eri perspektiivistä. Aitona toimittajana Tyrkkö on kuitenkin kiinnostunut muustakin kuin siitä asiasta, joka hänessä Kekkosta vetää puoleensa.
Kannattaa myös muistaa, ettei ihminen ole aivan niin simppeli olento kuin erilaiset –istit haluaisivat asian olevan sitä paremmin ymmärtääkseen. Nainen ei Kekkosellekaan näytä olleen vain uroksen tarvitsema naaras, vaan myös jotakin muuta, ehkäpä ennen muuta Goethen alkuvoimaksi kuvaama das Ewig-weibliche.
On helppo nähdä, että erotiikalla oli paljonkin tekemistä nuoren toimittajan ja vanhan presidentin suhteessa. Toimittaja ei esittele yksityiskohtia, mikä saattaa tänä maailmanaikana tuottaa monelle pettymyksen. Onhan uusi versio Tolstoin Sodasta ja rauhastakin nyt höystetty seksikohtauksilla, koska aika kuulemma sitä vaatii.
Siinä mielessä Tyrkön kirja on vanhanaikainen, mutta normaalilla mielikuvituksella varustettu lukija ei mielestäni sen takia jää mitään vaille. Sänkypuuhat koskevat sen osanottajia eivätkä muita ja tämä pätee presidentteihin yhtä hyvin kuin toimittajiin.
Toki molemmat päähenkilöt olivat elävästi kiinnostuneita myös politiikasta ja tässäkin suhteessa Tyrkön kirja on kiinnostava lähde.
Joku taisi tokaista, että kirja on vakuuttava osoitus Kekkosen arvostelukyvyttömyydestä. Näyttää näet siltä, että hän lörpötteli toimittajalle kaiken mahdollisen ja siis tavallaan jätti itsensä tämän armoille. Rajaton luottamus johon näköjään liittyi suuri naisellisuuden kunnioitus, jonka usein tapaamme intohimoisilla uroksilla, näyttää vanha Kekkosen mielessä syrjäyttäneen kaikki mahdolliset estot tässä suhteessa.
Kirja on tietenkin kuvaus vanhasta miehestä, joka kyllä toivoo elävänsä terveenä vielä kauan, mutta ainakin alitajuisesti tietää, että kyse on toiveajattelusta. Tästä näkökulmasta myös Tyrkkö on hänen viimeinen siteensä nuoruuteen ja siis tavallaan myös elämään, mikä antaa asialle erityisen merkityksen.
Toki Kekkonen yrittää hiihtää Jumalaa pakoon. Yli tuhannen kilometrin vuotuiset hiihtomäärät lähes kahdeksankymmenvuotiaalle miehelle ovat vaikuttavia. Toisaalta noiden kilometrien kerääminen vaikuttaa maaniselta ja lapselliseltakin.
Samaa on sanottava kalastuksesta. Minulle on jäänyt aina salaisuudeksi, miksi joidenkin kalamiesten pitää ehdottomasti saada suuria kaloja kiusatakseen niitä pitkät tovit siiman päässä ja lopuksi jopa heittää ne menemään.
Jälkimmäiseen syntiin Kekkonen ei tosin langennut. Kalastukseen ja muuhunkin elämään kuului hyvä kaveriporukka, jossa kulinarismi oli kunniassa. Itse asiassa Tyrkön kirja alkaa, lukemattomia aterioita kuvatessaan muistuttaa jo Viisikko-sarjan huippuhetkiä.
Muuten Kekkosen maku näyttää olleen turmeltumattoman maalainen ja ilmeisesti seurueen kulttuurinautinnot pysyivät enimmäkseen rillumarei-tasolla, mitä en sano piruillakseni, kunhan totean.
On sanottu, että Stalinin Neuvostoliitto oli maa, jota johdettiin gruusialaisesta juhlapöydästä. Kuten Kekkosenkin kaverit, Stalinin hovi rakasti viiniä, naisia ja yhteislaulua. Stalin oli tietenkin tyranni ja myös Kekkonen oli sitä sanan vanhassa kreikkalaisessa mielessä ja tämä tietysti turmeli molempien miesten luonteen, mikäli se ei jo alun perin ollut turmeltunut.
En kuitenkaan sanoisi, että tämäkään kirja olisi todistuskappale heikon presidenttivallan puolesta. Kekkonen ja häntä edeltävät presidentit olivat itse asiassa kaikki osoituksia siitä, miten paljon etevämpi on vahvan päämiehen valta kuin päättömän puoluetaistelun tyhjää jauhava koneisto.
Kekkosen tragedia oli siinä, ettei hän enää päässyt eroon vallastaan. Hän ei yksinkertaisesti uskaltanut antaa sitä muille. Karjalainen oli mahdoton, mutta vaarallinen kandidaatti ja Koivisto taas näyttää olleen Kekkosen mielestä saamaton jahkailija.
Kekkonen ei jää historiaan vain häikäilemättömyytensä takia, hänen poliittista nerokkuuttaan myös tarvittiin ja tulokset olivat parhaimmillaan loistavat. Siinä samassa poliittinen kenttä rämettyi, mutta siitä saamme kiittää sitä itseään.
Ruhtinaana Kekkonen uskalsi esittää rohkeita vaihtoehtoja. Yksi esittämättä jäänyt koski Suomen armeijan lakkauttamista.
Itse asiassa idean esitti Henrik Tikkanen. Idean lähtökohtana oli, ettei mikään valtio uhkaa Suomea ja että asiaan voidaan luottaa, koska se on kansainvälisten sopimusten takaama. Asevoimien ylläpito oli lisäksi valtavan kallista ja kävi yhä ylivoimaisemmaksi.
Niinpä Suomen olisi syytä yksipuolisesti ilmoittaa luopuvansa aseellisesta maanpuolustuksesta. Monet seuraisivat varmaan riemumielin esimerkkiä.
Näyttää siltä, että ajatus ainakin suuresti kiinnosti Kekkosta, mutta kun hänestä alkoi jo olla puhti poissa, ei sitä ruvettu ajamaan.
Juuri tämän hetken perspektiivistä idea saattaa tuntua kovin radikaalilta, mutta kaikki on suhteellista. Tikkanenkin näet edellytti, ettei rajojen vartioinnista tietenkään luovuta. Joku tolkkuhan se oli utopioillakin.
Kaiken kaikkiaan Tyrkön kirja on varsin hyödyllinen dokumentti, joka ei ainakaan häiritsevässä määrin ole omaksunut tämän ajan näkökulmaa, vaan säilyttää uskottavasti aikansa perspektiivin. Kyseessä ei myöskään ole sellainen banaali paljastuskirja, jollaisista roskajournalismi repii skuuppejaan.
Tyrkkö on varsin uskottava kirjoittaja ja hänen Kekkosensa on kiinnostava tuttavuus. Vanhan ukon vetovoima nuoreen toimittajaan nähden on mielestäni myös aivan ymmärrettävä asia ja asia toimii myös toisin päin. En pidä tätä juorukirjana ja kirjoittaja saa ainakin minulta monta pistettä siitä, että malttoi pitää asiat omana tietonaan näin kauan. Ei sitä joka tyttö olisi tehnyt.

17 kommenttia:

  1. Joku skribentti kirjoitti Juha Sipilän johdolla siirryttävän lopullisesti post-UKK aikaan. Jo on aikakin, olihan hän hyvä diktaattori huonojen diktaattoreiden vastapuolena.

    Mutta mitä saadaan tilalle, kun lestadiolainen partiopoika vaihtoi häkäpönttoauton sähkö-Teslaan ja Pohjanmaan lestadiolaiset maisemat muinaisskandinaavien Sipooseen?

    VastaaPoista
  2. Odotan innokkaasti tätä kirjaa.Edellinenkin Maarit Tyrkön Kekkos-kirja oli mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
  3. Kekkosella oli muukin syy ajaa puolustusvoimia ja sen nauttimaa arvostusta alas. Hänelle jäi karvaana mieleen se kiistaton tosiasia että rauha syksyllä 1944 solmittiin sen jälkeen kun asevoimat olivat pysäyttäneet puna-armeijan viidellä rintamalohkolla ja pakottaneet Neuvostoliiton tekemään omalta kannaltaan vähiten parhaimman (ja Suomen kannalta tietenkin vähiten huonoimman) rauhanehdot. Kekkonen itsehän ehdotti kesäkuun 1944 paniikkipäivinä suostumista Stalinin senaikaisiin rauhanehtoihin jotka olivat: ehdoton antautuminen. Kekkonen väitti noina päivinä että rauhanehtojen hylkääminen vain pahentaisi Suomen tilannetta. Vastuulliset päättäjät (eteenkin Mannerheim ja Linkomies, Ryti hieman horjui) pitivät pintansa. Sekä Kekkonen että Paasikivi pidettiin visusti ulkona päätöksentekijöiden joukosta. Rauhan tekivät aivan toiset miehet. Kekkonen oli itseasiassa kesällä 1944 munannut itsensä perusteellisesti. Tässä on eräs tekijä jonka luulisi selittävän lisää miksi Kekkonen ajautui pidäkkeettömästi suurvallan liehakoinnin pauloihin. Kekkonen näki tässä tilanteessa Neuvostoliitolla pelaamisen ainoaksi konstiksi jolla hän voisi nousta merkittäviin asemiin. Tämä myös selittää mielestäni aika hyvin miksi se sukupolvi joka tunsi paremmin tämän ryvettyneemmän ja epäonnistuneemman puolen Kekkosesta ei myöhemmin erityisemmin pitänyt hänestä. Kekkosen oli kasvatettava se sukupolvi joka myöhemmin ulvoisi ylistystä hänelle. Sillä sukupolvella ei ole mitään kiinnityskohtaa vuoden 1944 kesän tapahtumiin.

    VastaaPoista
  4. Tänään maailma pidättää hengitystään Applen julkistaessa uuden IPhone 7 -mallin. Kymmenen vuotta sitten ensimmäinen IPhone tuli markkinoille kaataen mm. Nokian, jonka muinaisskandinaavinen omistajakunta oli varautunut tulevaan palkkaamalla mm. Esko Ahon ja Marko Ahtisaaren ylimpään johtoonsa.

    Nyt uutisoidaan liikenneministeriön antaneen Esko Aholle ja SAK:n johdon neuvonantaja Lauri Lylylle tehtäväksi luoda visio Suomen viestintästruktuurista vuonna 2050.

    VastaaPoista
  5. Vaatimaton muisto noin neljänkymmenen vuoden takaa: Suomen Kuvalehti putosi eräänä perjantaina opiskelijan boksin luukusta. Kannessa sairaalasängyssä makaava, pyjama-asuinen, hymyilevä Kekkonen ja teksti "Suomen helpottunein mies". Siitä se alkoi,on nyttemmin selvinnyt. Helpotuksella taisi siis ollakin laajemmatkin ulottuvuudet.

    VastaaPoista
  6. Stalinin hovissa naisilla taisi olla lähinnä taloudenhoitajan valtuudet, ainakin loppuvuosina...

    VastaaPoista
  7. "Näyttää siltä, että ajatus (Suomen armeijan lakkauttamisesta) ainakin suuresti kiinnosti Kekkosta, mutta kun hänestä alkoi jo olla puhti poissa, ei sitä ruvettu ajamaan."

    Jos kerran Kekkosella puhti oli poissa, niin eikö jk ja markus voisi ottaa asian hoitaakseen. Saisivat varmasti Putinilta kokonaisen läjän suurpalkintoja. Ruotsia asia tuskin kiinnostaakaan.

    VastaaPoista
  8. "Onhan uusi versio Tolstoin Sodasta ja rauhastakin nyt höystetty seksikohtauksilla, koska aika kuulemma sitä vaatii."

    Jaa, että yleisö olisi kaivannut Urkin seksikohtauksia.

    Latasin project Gutenberg:sta "Sota ja rauha" teoksen kaikki neljä osaa E-kirja muodossa. I osan puoleenväliin mennessä ei ole tapahtunut muuta "rohkeaa" kuin "suudelma kädelle". Silti aion lukea kaikki osat. Kekkosen jutut liian tuttuja, muistelmakirjoitus ei kiinnosta. Elävien politiikkojen kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Silti aion lukea kaikki osat."

      Ihana aikomus.

      Poista
    2. Ylipäätänsä maailma jossa Kekkonen pääsi kohoamaan huipulle, Neuvostoliiton avulla, oli välisoittoa. Poliittiset asetelmat normalisoituivat kun Neuvostoliitto-niminen kokeilu häipyi historian huuruihin ja palattiin normaalitilaan jossa hitlerit ja stalinit olivat poissa ja "oikeat ihmiset" palasivat valtaan. Vuoden 1991 jälkeen Kekkonen oli kuin joku naurettava olio naurettavalta aikakaudelta jossa kuviteltiin muka voitavan säännellä markkinavoimia.

      Kukaan 1960- ja 1970-luvulla elänyt järkiolento ei kaipaa noita aikoja takaisin. Tässäkin tapauksessa mitään "vanhoja hyviä aikoja" ei ollut.

      Poista
    3. Ei kaipaa, koska ajat muuttuvat. Aikansa kutakin, kehitystä sekin oli. Ei historia ole välisoittoa, vai olemmeko saapuneet kehityksen huipulle? Kekkonen oli aikansa tuote ja hän reagoi niihin tapahtumiin, jotka silloin olivat ajankohtaisia, eikä ihan huonosti reagoinutkaan. Käytti järkeään, ei hän ollut mikään taikauskoinen, kohtaloon uskova olento. Eipä meille kovin huonosti käynyt.

      Jos palataan taaksepäin, niin kaikkea menneisyyttä voidaan nimittää naurettavaksi, kun he eivät tienneet sitä, mitä me tiedämme tänään.
      Keskiaika oli ihan farssi. Kivikaudesta voisi kuolla nauruun. Edes Googlesta eivät etsineet tietoa, ihan naurettavaa!

      Poista
  9. Lukisin Kekkosen ajan kuvauksista mieluummin Jyrki Koulumiehen "Kaikki ajaa Ladalla" jossa kerrotaan sotakorvauksien ryydittämän idänkaupan olleen suuryhtiöille täyttä kullankaivuutta. Isäntä se oli UKK:llakin!

    Aioin lukea kaikki kappaleet, mutta puuduin detaljeihin.

    VastaaPoista
  10. "Kekkonen ei jää historiaan vain häikäilemättömyytensä takia, hänen poliittista nerokkuuttaan myös tarvittiin ja tulokset olivat parhaimmillaan loistavat."

    Asiasta toiseen.

    Kun Trump sanoo että Putin on todella hyvä johtaja, niin Trump takoittaa tietenkin Venäjä/Neuvostoliitto/Venäjää hallinnoinnutta GPU/OGPU/NKVD/MVD/KGB/FSB -järjestelmää. Se oli todella totalitaarinen hallintojärjestelmä ja Trumpin silmissä loistaa aito kateus.

    Mikään Kekkonen ei pysty enää järjestämään uutta ETY-kokousta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. USA ja Putin

      Izborskin klubi väittää, että sanktioiden tarkoituksena on estää Putinin/GPU/OGPU/NKVD/MVD/KGB/FSB -järjestelmän valitsemiseksi Venäjän uudeksi presidentiksi vuonna 2018 ja Venäjän tuhoaminen.

      На сегодняшний момент главной целью всех санкций является недопущение избрания Владимира Путина на пост президента в 2018 году с дальнейшим ослаблением и уничтожением России как суверенного государства.

      http://www.izborsk-club.ru/content/articles/10168/

      Kyllä Putinin/GPU/OGPU/NKVD/MVD/KGB/FSB -järjestelmä on aina ollut todella iso, mutta toisessa maailmansodassa Venäjä pääsi voittajaksi ainoastaan USA:n ruoka-avun turvin, koska venäläiset tuottavat talonpojat olivat silloin tuhottu lähes kokonaan luokkavihollisina.

      Poista
    2. Putin kritiikkisi olisi uskottavampaa jos et työntäisi sitä joka oven välistä kuten uskovaiset lappusiaan.

      Poista
  11. Kyllähän nyt johtavalla uroksella pitää naisia olla, ei ehkä saman verran kuin perässähiihtäjiä, mutta jokunen kuitenkin.

    t. Markus

    VastaaPoista
  12. Kirves
    Krooninen närästys,eli vitutus. Joillekin se on määritelmänsä mukaan jatkuvaa. Onneksi ei tällä palstalla.
    Siksi blogin ja kommenttien lukeminen on yhtä hauskaa ja mielihyvää tuottavaa, kuin taskulämpimän koskenkorvan juonti.

    Söi, joi ja delegoi, oli kahden ensimmäisen toiminnan osalta Kekkoselle tärkeää. Delegoinnin suhteen lienee ollut rajoitteita.
    Olisi varmaan elänyt vieläkin onnellisemman elämän, jos olisi uskaltanut delegoida. Sitä hän ei halunnut potentiaaleille jakaa. Näin (osin) saatanan tunareiden ongelma oli Kekkosen ja ryssän pelko.

    Basillien, bakteerien, homeiden, hiivojen,sienten, ameebojen kanssa Kekkonen tuli paremmin toimeen, kuin perässähiihtäjien kansasa.

    Basillit eivät kunnioittaneet Kekkosta, sen enempää, kuin leivän ym. purijoita.

    Väitetään ihmisen vatsassa ja suolistossa sijaitsevan ihmisen toiset aivot. Ne ovat ihmisen sisällä hetken viipyvässä paskassa.

    Paskamaisesta olemuksestaan huolimatta bakteerit suojelevat isäntäänsä ja antavat isännälle viestejä siitä, miten pitää toimia, jotta isäntä hyvin voisi. Näin bakteerit ym. suojelevat myös itseään.

    Näin keho (der Körper) huolehtii ihmisen, ja samalla myös omasta hyvinvoinnistaan. Me tunnemme sen, jos osaamme kuunnella ja aistia itseämme.

    Joskus havaitsemme tarvitsevamme epämääräisestä syystä jotain ruoka-ainetta. Se on kehon viesti jonkun ravintoaineen puutteesta.
    Alkoholi, tai joku muu Suchtigkeit (riippuvuus) ei kuulu joukkoon.

    Jos keho ei ole sairas, se kykenee yllättävän hyvin kertomaan, mitä meidän tulisi syödä. Kaikella kunnioituksella THL:lle (ei Puskalle).

    Ilo, jota saamme tuntea on myös kehon ml. aivot viesti siitä, että elämä on kohdallaan.
    Joskus sitä tuottavat väärät ruokailutottumukset, vaara tai erilaiset mielipiteet.

    Ja tietenkin, jotta juttu olisi melkein punavuoresta; mens sana in corpore sano. Terve nielu terveessä ruumiissa. Niin kauan , kuin sitä lystiä piisaa.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.