keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Generalissimuksen ruokapöytä


Suvorovin sapuskat

Generalissimus  Aleksandr Suvorov (1730-1800), tuo suomalaiseksikin joskus laskettu omituinen sotasankari on nyt Itä-Suomessa ajankohtainen myös siksi, että hänen nimeään kantavaa turistireittiä ollaan valmistelemassa kaupalliseen käyttöön.
Tunnetusti Suvorov heti Kustaa III:n sodan jälkeen lähetettiin Suomeen, jossa hän asui toista vuotta suunnittelemassa ja johtamassa Turun rauhan rajan linnoitustöitä.
Jäljet näkyvät yhä ja jopa Olavinlinna olisi tyystin toisennäköinen ilman Suvorovin työtä. Sehän vahvistettiin hänen toimestaan kestämään ankaraakin piiritystä ”pääkaupungin kivikilven” pohjoisena päätepisteenä. Lappeenrantaan Olavinlinnan yhdisti huomattavana suuri järvilaivasto, jota varten kaivettiin neljä kanavaa. Ne ovat yhä jäljellä ja osittain jopa kunnostettujakin.
Lappeenrannasta Ruotsinsalmeen eli Kotkaan ja pitkin Kymijoen vartta kulki linnoituslinja, jonka Suvorov kunnosti ja osin rakensikin. Keskeneräiseksi jäänyt Kyminlinna on linnoituksista mahtavin, Taavetti, Utti ja Kärnäkoski parhaiten kunnostettuja ja käymisen arvoisia paikkoja.
Suvorov oli lievästi sanoen omapäinen ja omituinen hahmo, joka puhui ruotsalaisista (eli siis suomalaisista) sukujuuristaan ja ihaili Kaarle XII:ta. Hän osasi suomea ja jopa harhautti Savonlinnan kaupunkipahasen johtoa saapumalla talonpojaksi pukeutuneena sen pakeille.
Suurmieheksi nousseen ja nykyisellä Venäjällä suorastaan palvotun Suvorovin elämäntavat olivat yksi hänen kuuluisan omituisuutensa ilmaus. Jopa hänen ruokailutottumuksensa olivat kummalliset.
Ilmeisesti asiantuntevin kuvaus Suvorovin ruokailutottumuksista on peräisin sotilaspalvelijalta, kersantti Ivan Sergejeviltä ja se julkaistiin Majak-lehdessä vuonna 1842. Sergejev oli aikoinaan palvellut Suvorovia 16 vuotta.
Sen mukaan Suvorovilla oli tapana herätä jo heti puolen yön jälkeen ja tehdä sen jälkeen alasti ruumiinharjoituksia, mutta myös  samalla opetteli turkin, tataarin ja karjalan kielen sanoja. Hänellä oli omia talonpoikia karjalan opettajinakin. Ottakaamme siis vakavasti hänen maineensa suomenkielen osaajana.
Sen jälkeen hän kieriskeli märässä ruohikossa tai otti kylmän ”suihkun” ja joi 3 kupillista mustaa teetä, kerman kanssa ellei ollut paastopäivä. Ennen lounasta, joka oli jo klo 8, Suvorov puolipukeissa vielä lauloi nuottikirjasta bassoäänellään. Tämä on erikoista, sillä hänhän oli pieni ja hintelä ruumiiltaan.
Aamiaista tai illallista Suvorov ei nauttinut. Illalla hän saattoi ottaa makean viinin kanssa hilloa tai muutaman sokerissa pyöritellyn sitruunaviipaleen.
Lounas oli Suvorovin ainoa varsinainen ateria ja sinne kutsuttiin myös vieraita 15-20 henkeä. Suvorov piti paljon kaalikeitosta ja paastopäivinä syötiin kalakeittoa. Lisäksi oli lämmin pääruoka (žarkoje), jota hän ei aina syönyt. Hän kärsi heikosta vatsasta kuten myös Mannerheim.
Ennen ateriaa Suvorov otti yhden ryypyn kuminaviinaa, zakuskana oli aina retikkaa. Ruokajuomana hän nautti hyvin kohtuullisesti unkarilaista viiniä tai Malagaa.
Piirakoita Suvorov söi tuskin koskaan ja kastikkeita harvoin. Aterioilla oli korkeintaan 7 lajia, mutta Suvorov ei niitä kaikkia nauttinut.
Paastoviikolla Suvorov söi sieniä, sen jälkeisillä viikoilla myös kalaa. Piinaviikolla hän joi vain teetä.
Lounaan jälkeen ruhtinas ja generalissimus kävi päiväunille. Sitä ennen hän nautti tuopin englantilaista olutta, johon oli sekoitettu sokeria ja raastettua sitruunan kuorta.
Suvorovin suuhun on pantu lause: ”Aamiainen syö yksin, lounas jaa muiden kanssa ja illallinen jätä viholliselle!”
Legendat esittävät Suvorovin hyvin vaatimattomana ja kansanomaisena, päällikkönä, joka söi sotilaiden kanssa samasta kattilasta kaalikeittoa ja puuroa.
Tunnettu Ivan Kljušnikovin runo kertoo, että Suvorov oli aito venäläinen (eikä siis esimerkiksi suomalainen) ja siis rakasti koko sielullaan omaa Venäjäänsä. Hän oli myös sotilas ja söi siis kaalikeittoa ja puuroa ja joi venäläistä kvassia ja vodkaa.
Tämä lienee totta. Sotilaiden ruokana pidettiin nimenomaan kaalikeittoa ja puuroa (Щи да кашапища наша). Venäjän armeijassa sotilaat valmistivat itse ruokansa keittoporukoissa eli artteleissa ja saivat usein vain pussillisen jauhoja päivässä. Vodkaa tarjottiin usein myös sotilaille, koska sen arveltiin edistävän terveyttä.
Tunnettu sotilasruoka oli myös tattaripuuro, jota saatettiin myös paistaa pannulla sianlihan ja sipulin kanssa, mikäli ruokatilanne sen salli. Siitä piti myös Mannerheim.
Sotilaiden mahdollisuudet valita ruokansa riippuivat tietenkin suuressa määrin siitä, missä he olivat ja mikä oli huoltotilanne. Sergejevin kuvaamat ateriat kuuluivat ehkä lähinnä kartanoelämään.
Nyt sitten pitäisi kai kehitellä myös turisteja varten suvorovilainen ruokalista, joka on mahdollisimman aito, herkullinen ja eksoottinen samaan aikaan.
Luulenpa, että kunnon suvorovilainen ruokalista tai sen suomalainen variantti, jollaista paikalliset asukkaat olisivat saattaneet kenraalille tarjota, voisi käsittää
a.       Alkupaloja. Niitähän Suvorov ei kai syönyt, mutta kai niitä on tarjolla ollut.
Esimerkiksi graavikalaa, kuten siikaa, suolamuikkuja sipulin kera tai silakkaa, vaikkapa suutarinlohta.
Kyytipojaksi ryyppy viinaa (kuminalla maustettua akvaviittia!) ja haukattavaksi (zakuska) pala retikkaa
b.       Keitto (pervoje)
-hyvin haudutettu kaalikeitto (noin 3 tuntia), tarjoiltuna lämpimän suomalaisen ruisleivän ja smetanan kera. Seassa täysin mureaksi hautunutta nautaa tai lammasta.
-tai kalakeitto. Joko kirkas venäläinen uha tai suomalainen kermainen lohikeitto. Osa lohesta olkoon kylmäsavulohta.
c. Pääruoka (žarkoje)
Suvorov ei kuulemma koskaan määrännyt, mitä ruokaa oli tehtävä, vaan sen sijaan kysyi kokiltaan, mitä hän tänään saisi. Tarjotaanpa sitten vaikka:
           -sianlihan ja sipulin kanssa paistettua tattaria (tattaripuuroa). Suvorov piti myös tattariblineistä, joita syötiin smetanan kanssa, mutta sehän on laskiaisruoka.
       -tai suomalaisia laatikoita: kaalilaatikko/maksalaatikko/lanttulaatikko/perunalaatikko (esim. silakkalaatikko).Erityisesti hirvenmaksasta tehty maksalaatikko olisi ollut sotamarsalkan arvoinen ruokalaji!
      -ja sitten hyvin rasvaista ja pitkään haudutettua (yli 3 t.) karjalanpaistia laatikoiden kanssa
d. Jälkiruoka
   -Suvorov ei kuulemma syönyt varsinaisesti makeita ruokia, mutta makeat viinit, hillot, ym. näyttävät maistuneen. Ehkäpä sitten teetä hillon kanssa tai esimerkiksi mustikkapiirakkaa, raparperipiirakkaa tai muuta vastaavaa tyypillisesti suomalaista ruokaa, jota ei Venäjällä tunneta.
-itse asiassa ternimaidosta tehty uunijuusto hillon ja/tai kanelin ja sokerin kanssa on parhaita jälkiruokia ja Suomen ulkopuolella kai enimmäkseen tuntematon. Jospa tarjotaan sitä?
Ruokajuomaksi Suvorov-olutta (sellaista voisi varmaankin niin sovittaessa saada vaikkapa Mustan virran panimosta, etiketissä Suvorovin kuva) ja/tai itse tehtyä kotikaljaa (”suomalaista kvassia”). Suomalainen kotikalja, joka ei ole liian makeaa, on aika ainutlaatuinen herkku sarjassaan. Tämänhän voi todeta sen suosiosta juhlapöydässä. Kaupastahan sitä on turha hakea.
Toki sankarin kunniaksi pitäisi juomina olla tarjolla myös tokaijia ja malagaa, joihin hän oli tottunut.

Pöytä tai seinä voidaan koristaa Suvorovin kuvalla ja esim. Kljušnikovin runolla:
Был солдат –ел щи да кашу,
Русский квас и водку пил.
Ellei tämä tavoita venäläisen vieraan sydäntä, niin sitten ei mikään.

33 kommenttia:

  1. Koko programmi täytäntöön!

    VastaaPoista
  2. "heti Kustaa III:n sodan jälkeen lähetettiin Suomeen, jossa hän asui toista vuotta suunnittelemassa ja johtamassa Turun rauhan rajan linnoitustöitä."

    Jäin miettimään missä määrin Kustaa III:n hyökkäyssota sai Venäjän päättämään ottamaan Suomen haltuunsa 1809. Onko päätöksenteosta jäänyt kirjallisia dokumentteja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se saattaisi olla ratkaiseva tekijä. Suoranaisia todisteita ei pöe.

      Poista
  3. Jälleen kerran loistokirjoitus, tack ! Tartteepa ruveta miettimään ruoanlaittoa...

    VastaaPoista
  4. NIIN mielenkiintoinen kirjoitus!

    Kirjoitat: "...,mutta myös samalla opetteli turkin, tataarin ja karjalan kielen sanoja."
    Kysyisinkin: Miksi tataarin kielen?

    Todella mielenkiintoinen blogi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvitellahan voisi, että hänellä oli tataarisotilaita. Kieli on toki lähellä turkkia.

      Poista
    2. Olikohan tämä itäsuomalaiseksi talonpojaksikin tekeytynyt jeppe opettelemassa karjalan kieltä aivan tyhjästä ... vai oliko hän karjalaisten evakkojen jälkeläinen, joka oli lapsena oppinut kieltä puolittain, ja nyt vaan paranteli taitojaan.

      Poista
  5. Eilen valmistin sovellettua lammas-possu kaalivuokaa ja on niin hyvää kun olla ja voi.

    Ainekset:
    - lampaan karetta leikattuna kyljyksiksi
    - Iberico possun kylkipaloja (voi käyttää myös wanhanajan/rasvaista luomu possua)
    - valkokaalia
    - kirnuvoita
    - oliiviöljyä
    - mausteet: valko-ja mustapippuri, merisuola, rosmariini, salvia, valkosipuli ja sinapinsiemen.

    Ruskistetaan lihat pannulla reilun kirnuvoin, oliiviöljyn, sekä tuoreen rosmariinin, salvian, musta -ja valkopippurin, sekä sinapinsiementen kanssa ja kaadetaan lihat liemen kanssa kannelliseen vuokaan noin. 175-asteiseen uuniin 2-2½ tunniksi/kunnes liha irtoaa luista ja muistetaan välillä pyöritellä lihoja liemessä, johon on sulanut lihojen rasva. On erityisen tärkeää käyttää rasvaista lihaa ja sellaista, jossa on ollut luu mukana.

    Lisätään viipaloidut kaalisuikaleet ja viipaloidut valkosipulin kynnet, sekä lisätty merisuola ja kiehuva vesi lihojen päälle lasketun kaalin tasoon saakka. Annetaan olla edelleen kannellisessa vuoassa n. 125 asteisessa uunissa, noin tunti/puolitoista, kunnes kaali on pehmeää, mutta ei mössöä. Lopuksi sekoitetaan kaalit, lihat ja kastike keskenään ja annetaan tekeytyä puoli tuntia.

    Ei mitään hätäisen miehen ruokaa, mutta helppoa ja kivaa ja ennenkaikkea todella hyvää.



    VastaaPoista
  6. Tryffeleillä ja hanhenmaksalla täytetty fasaani taisi jäädä Suvurovin listasta puuttumaan.
    Kiitoksia listasta. Tuo tattaripuuro + pekoni+sipuli lähti kokeiltavaksi.

    Itse olisin suomalaiseen varianttiin suositellut haukikeittoa lohikeiton ohjein.
    Hauessa on äärimmäisen tärkeää säilyttää sitä fileinä vuorokauden tai kaksi jääkaapissa ennen valmistamista jottei jäisi "kumimaiseksi". On aivan eri suutuntuma ja maku tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Testasin kuorrutetulle haukipihville. Aivan kuin kuhaa olisin syönyt. Kiitos ohjeesta.

      Poista
  7. Kyllä Suvoroville ehkä olisi maistunut tattikeittokin, kirkkaana tai kermaisena. Ohessa helppo ohje:

    Puoli kiloa tatteja. Silputaan skpiviksi paloiksi ja paistetaan voissa. Valmistetaan kermakastike (pussista kun kyse helposta ohjeesta). Lisätään tatit siihen ja annetaan muhia aivan pinellä lämmöllä varttitunnista puoleen tuntiin. Lisätäänn vielä loraus kermaa.

    Variantti: tehdään keitto demi glance -pohjaan. Lisätään ehdottomasti ruokalusikalinen soijakastiketta.

    Vaikeuttaminen: valmistetaan kastikepohja alkuaineista, demi glance suoraan luista, vihanneksista ja keittolihasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja varmaan! Sienistä hän tykkäsikin. Muuten, marinoidut tatit ovat loistava zakuska vodkalle.

      Poista
    2. Älä hyvä miesoletettu paista sieniä heti voissa. Paista ensin puhtaalla pannulla nesteet vähemmäksi ja vasta sitten lisää voi. Sienten nesteet ja voi sekoittuessaan toisiinsa muuttavat sienten makua.

      Poista
  8. Minä haluan Rokossovski-olutta, ehkä myös votkaa.

    VastaaPoista
  9. Tämähän on kuin lukisi keittokirjaa.

    VastaaPoista
  10. Nam, tekisi mieli itse valmistaa kaikki nuo jahka lintujahdissa koto-Karjalassa taas kohta olen. Ruhtinaan pöydälle kannatan lämpimästi graavisiikaa, zakuskaksi sitten savusiikaa ja tietty oman järven kuhasta saisi suikean keiton, kermaisenapa hyvinkin.

    Sitä vain mietin, eikö mehtuuonnen (ja riistakannan) salliessa arvon generalissimukselle soisi tarjottavan metsoa tai tetriä paistina. Miksei pyytäkin, mutta niitä harvemmin riittää 15-20 hengelle eikä kiintiö per metsästäjä korkeimmillaankaan usein ylitä kolmea-neljää. Ja tietenkin karjalanpaisti hirvenlihasta voisi heraista kieltä ja mieltä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miltei unohdin: lounaaksi metsäjäniskäristys?

      Poista
    2. Niin, tai poronkäristys/riistakäristys.

      Poista
  11. Suomalaisten makuun tuttua maksalaatikkoahan ei edes tunneta Ruotsinmaalla. Meikäläinen leverlåda on heikäläisille korvkaka, makkarakakku eli pilalle menneistä makkaroista koottua syömää joka sitten lusikoitiin vuokaan ja syötiin paistamisen jälkeen parempiin suihin. Jos tämä nyt ketään kiinnostaa...

    Yst. terv. Jurpo

    VastaaPoista
  12. Mitä tänään lässytetään?

    VastaaPoista
  13. Upseerien kulinarismi on usein kuvailtua, myös suuret pidot. Vastapainoa taistelukentän askeesille ja raadollisuudelle.
    Sandels, Marski, Vorschmack ja piripintaiset ryypyt. Vähän teemaa liippaa vaikka Nottinghamin sheriffi?
    Olisi mielenkiintoista tietää, onko täydellinen askeesi ulottunut myös suurten sotapäälliköiden ruokailuun.
    Äärimmilleen tuon asian tarkastelun on vienyt Giovanni Papini 1920-luvun Gog-romaanissaan. Siinähän romaanin hyvinvoiva hahmo ruokailee yksin pimeässä kopissa,jonne ateria tarjoillaan luukusta. Bunuelin myöhäisemmässä Porvariston hillitty charmi elokuvassa ateriointi liitetään luontevasti sen lopputulemaan.

    VastaaPoista
  14. Upseerien kulinarismi on usein kuvailtua, myös suuret pidot. Vastapainoa taistelukentän askeesille ja raadollisuudelle.
    Sandels, Marski, Vorschmack ja piripintaiset ryypyt. Vähän teemaa liippaa vaikka Nottinghamin sheriffi?
    Olisi mielenkiintoista tietää, onko täydellinen askeesi ulottunut myös suurten sotapäälliköiden ruokailuun.
    Äärimmilleen tuon asian tarkastelun on vienyt Giovanni Papini 1920-luvun Gog-romaanissaan. Siinähän romaanin hyvinvoiva hahmo ruokailee yksin pimeässä kopissa,jonne ateria tarjoillaan luukusta. Bunuelin myöhäisemmässä Porvariston hillitty charmi elokuvassa ateriointi liitetään luontevasti sen lopputulemaan.

    VastaaPoista
  15. Upseerien kulinarismi on usein kuvailtua, myös suuret pidot. Vastapainoa taistelukentän askeesille ja raadollisuudelle.
    Sandels, Marski, Vorschmack ja piripintaiset ryypyt. Vähän teemaa liippaa vaikka Nottinghamin sheriffi?
    Olisi mielenkiintoista tietää, onko täydellinen askeesi ulottunut myös suurten sotapäälliköiden ruokailuun.
    Äärimmilleen tuon asian tarkastelun on vienyt Giovanni Papini 1920-luvun Gog-romaanissaan. Siinähän romaanin hyvinvoiva hahmo ruokailee yksin pimeässä kopissa,jonne ateria tarjoillaan luukusta. Bunuelin myöhäisemmässä Porvariston hillitty charmi elokuvassa ateriointi liitetään luontevasti sen lopputulemaan.

    VastaaPoista
  16. Marcus Aurelius tuskin harrasti mässäilyä, mutta ei hän varmaan olisi halunnut tullakaan kutsutuksi sotapäälliköksi. C Marius ei mässäillyt, C Iulius ilmeisesti oli varsin kohtuullinen, Lucullus taas kaikkea muuta. Sullalle maistui viini. Tuskinpa mitään trendiä on ollut, mutta joukkojensa rakastamat päälliköt ilmeisesti olivat enemmän askeettisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai täsmällisesti sanottuna jakoivat - tai näyttivät jakavan - sotilastoverinsa vaivat - ainakin sotaretken aikana. En nyt nopealla haulla löytänyt sen keisarin nimeä, joka sotaretkellä jauhoi käsikivin omat syömäjauhonsa.

      Poista
    2. Se taisi olla Carus. Ainakin olisi sopinut hänen tyyliinsä.

      Poista
  17. Kun tuota aikaa miettii, niin ainakin näistä aineksista olisi kenttäolosuhteissa saanut mainion sapuskan isommallekin herralle.
    - pannuahvenia tai muikkuja
    - palsternakkaa
    - nauriita
    - kermaa
    - voita
    - merisuolaa
    - sinapin siemeniä
    - hunajaa
    - ruohosipulia

    Ahvenet/muikut pannulla voin, sinapinsiementen ja merisuolan kanssa ja ripaus ruohosipulia.
    Palsternakka ja nauris pannulla voin, sinapinsiementen ja suolan kanssa ja jos mahdollista niin ruskistuksen jälkeen vielä uuniin.
    Naurismuhennos maustettuna voilla, hunajalla ja merisuolalla.

    Ja kuten kaaliruoissa, niin näissäkin lopuksi myllyllä rouhittuja merisuolakiteitä päälle herättämään ruoan maut henkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauriista saa hyvää. Ei ole ihme, että aluksi talonpojat eivät pitäneet siirtymisestä maukkaasta naurishaudikkaista mauttomampaa perunaa.

      Poista
  18. Ruokasuolientutkia2. elokuuta 2020 klo 6.03

    Korvkaka eli maksalaatikko on ruotsalainen ruoka, jonka resepti löytyy jo 1800-luvulta ruotsalaisesta keittokirjasta. Joku dosentiksi aikova voisi tutkia, onko ruotsalaisessa ja suomalaisessa reseptissä muuta eroa kuin että ruotsalaiset käyttävät ohraa ja suomalaiset vieraslaji riisiä.

    Ja lopettakaa se merisuolalla pelleily ja käyttäkää jodisuolaa, koska muuten Suomi on taas täynnä dorkia ja struumaisia. Joku on tuotakin tutkinut ja painopiste jodinpuutokselle ovat olleet Suomen järvialueet. Henkiset ja ruumiilliset kyvyt kasvoivat kun ruokasuolaan alettiin lisätä jodia. Merisuola on siitä jännä tuote, että sitä markkinoidaan luonnontuotteena ja alkuperäisenä vaikka suolanviljelyn yhteydessä arvokkaammat mineraalit kerätään pois suolakuoren pinnalta.

    Ja nauris pitää olla oikeaa lajiketta eikä ihmisravinnoksi kelpaamatonta rehunaurista. Käyttäkää myös suolaa keittämisveteen ja kohtuudella, koska runsas ruokasuolan käyttö on yhteydessä verenpainetautiin.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.