Ukon satuja 9.a
Virsilaulua, jolloin virkavalta puuttuu peliin
Ukko ja hänen talonväkensä eivät olleet pelänneet suotta. Illalla tupaan astui koputtamatta laiha ja takkutukkainen mies, jolla oli hännystakki. ”Lukkari Pakarainen”, mies esitteli itsensä. Kaikki tervehtivät Pakaraista kohteliaasti ja yrittivät olla tälle kilttejä, vaikka oli kuultu, että hän oli turhamainen ja itara.
Lukkari Pakarainen oli joskus laulanut oopperan kuorossa kontratenorina, mutta joutunut lähtemään sieltä yleisön pyynnöstä kesken esityksen. Sen jälkeen hän oli ruvennut lukkariksi ja lauloi aina kirkossa, jossa tosin ei käynyt ihmisiä ja jotkut sanoivat, että se johtui Pakaraisesta.
”No niin”, sanoi Pakarainen. ”Aletaanpas laualaa”. Kaikki menivät saliin ja Pakarainen ryhtyi virittämään urkuharmonia. Kun Ukko sanoi, ettei sitä tarvinnut virittää, Pakarainen tuhahti harmistuneena ja sanoi: ”Niin sitä sanoo, kun ei asioita tunne!” Sen jälkeen Pakarainen soitti harmonista korkean c:n, joka hänestä oli hyvin helppo. Koira lauloi sen myös puhtaasti, mutta Ukko kiekaisi sen kuin kukko. Karhulla taas ei ollut .lainkaan nuottikorvaa ja se möräyttikin puolestaan viisiviivaisen ala c:n, jotta ikkunat helisivät.
Lukkari oli tyytymätön: ”Jo suuri edeltäjäni, kanttori Korppi –rauha hänelle- sanoi, ettei tässä talossa laulaa osata”. Mutta kaikkien oli nyt pakko koettaa opetella, koska Luukkanen oli näin määrännyt. ”Osaatteko te mitään lauluja?” kysyi Pakarainen epäkohteliaalla äänellä. Ukko muisti, että oli usein koiran kansaa laulanut sellaista laulua, jossa sanotaan, että ”Tyylillänsä kukkiin kirnuvaa ja kirnuvvaa ja kirnuvvaa…”, mutta ajatteli, että se voisi tuntua sopimattomalta. Niinpä Ukko viittasi Koeralle ja he alkoivat yhdessä laulaa: ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan…”
Lukkari Pakarainen vimmastui ja löi koraalikirjalla harmoonia. Hän olisi lyönyt Ukkoa, mutta ei uskaltanut, sillä Ukko oli isompi ja lukkari ymmärsi, että myös karhu ja koira olivat ukon puolella.
”Tämä laulu on hyvin sopimaton” selitti Pakarainen jo vähän lauhtuneena, sillä hän ymmärsi, että tämän talon väki oli jäänyt ilman suvaitsevaisuuskasvatusta eikä ollut poliittisesti korrektia. ”Siinähän puhutaan vainoojasta ja sotimisesta. Sotiminen nyt on aivan kokonaan kiellettyä, joten ei siitä kannata puhuakaan. Ja kun nyt ei kannata puhua, niin ei sitten saakaan puhua. Ymmärrättekö te?” Lukkari katsoi talon väkeä halveksuvasti ja oikoi hännystakkiaan. Ukko ja muu talonväki katsoivat lukkaria hämillään ja ynähtelivät.
Karhu ei kuitenkaan ynähdellyt. Se oli loukkaantunut siitä, että sen viisiviivaista c:tä oli pilkattu ja päätti yrittää uudelleen. Karhu karjaisi nyt kuusiviivaisen c:n, niin että salista särky kaksi ikkunaa. Lukkari, joka oli mielestään hyvin taiteellinen, tukki korvansa, mutta se oli jo myöhäistä. Karhun karjaisu oli pannut kaikilta korvat lukkoon ja eihän kenenkään kannattanut opetella laulamista korvat lukossa.
Lukkarikin ymmärsi tämän ja teki lähtöä. Oven suusta hän huikkasi vielä: ”Hyvällä tai pahalla. Kun emme me siviilit saa mitään aikaan, niin nyt sitten tulee paikalla poliisimestari Taapero!”
Siis sittenkin Taapero! Koko talonväki oli masentunut ja kauhuissaan. Ukko suunnitteli barrikadien rakentamista, mutta muisti sitten, ettei hänellä ollut pyssyihinsä kantolupia ja ruutikin oli vähissä.
Oli siis vain odotettava, mitä tuleman piti.
Ukon satuja 9b.
Virkavalta tulee taloon, mutta saa opetuksen
Eipä tarvinnut kauankaan odotella, kun jo pihaan syöksyi pillit vinkuen poliisiauto. Koputtamatta ponkaisi ovesta sisään poliisimestari Taapero ja häntä seurasivat nuorempi konstaapeli Koipeliini ja vanhempi konstaapeli Mussukka.
Konstaapeli Koipeliini oli pitkänhuiskea miehenrehjake, joka yritti puhua kimittää korkealla äänellä miellyttääkseen kollegaansa konstaapeli Mussukkaa, joka ei ollut lainkaan vanha, vaikka oli vanhempi konstaapeli. Koipeliini oli aika ruma, mutta häntä sanottiin pitkämieliseksi ja rikolliset pitivät hänestä.
Vanhempi konstaapeli, neiti Mussukka taas oli pienikasvuinen tyttö, jolla oli tapana seistä jalat harallaan kädet puuskassa ja helistellä käsirautoja. Hän yritti puhua aina römeällä äänellä, mutta se kuulosti ihan kimeältä sössötykseltä. Ukko sanoi, että Mussukka oli kyllä hedelmällisen näköinen.
”No niin,” sanoi Taapero. ”Vihapuhetta ja häirintää. Piittaamattomuutta lain säädöksistä. Olette pahoittaneet sekä pastori Luukkasen että lukkari Pakaraisen mielen ja pian ehkä minunkin mieleni. Rikoslain pykälä viisikymmentäkahdeksan!” Ja Taapero hymyili leveästi ja Mussukka ja Koipeliini nyökyttelivät ja sivelivät pamppujaan. ”Tämä on virallinen juttu!”
”Anteeksi hyvät herrat”, sanoi Ukko nyt jo hieman ääntään korottaen. ”Tämä on minun taloni ja noudatamme Suomen perustuslakia. Onko teillä kotietsintälupa?”
Nyt Taapero häkeltyi. ”Mikä lupa? Mikä etsintä? Emme me mitään etsi, olemme jo löytäneet. Tehän olette siinä vaikka kohta kyllä olette putkassa!”
”Ei käy”, sanoi Ukko. Täällä on kotirauha ja jos sitä loukataan, niin täältä löytyy kyllä niin sanoakseni virka-apua”. Ukko ajatteli, että on hyvin virallista, kun sanoo ”niin sanoakseni”.
Mussukka katsoi Taaperoa ja Koipeliini katsoi Mussukkaa ja kakki he katsoivat karhua, joka oli noussut takakäpälilleen ja murisi hiljaa, mutta kumealla ja matalalla äänellä kuin poliisimoottoripyörä.
”Niin”, sanoi Ukko vielä. ”Ukko laskee nyt kolmeen, Ja sitten kun sanon kolme niin leikitään sellaista leikkiä, että karhu heittää teidät aidan yli metsään ja koira juoksee sitten hakemaan teidät takaisin. Sopiiko näin?”
Taapero ei jäänyt odottelemaan, vaan kaapaisi ulos talosta niin, että matot menivät läjään ja hänen kintereillään seurasivat täyttä karkua Koipeliini ja Mussukka. Pihalta kuului poliisiauton ulvahdus, kun se käynnistyi ja kaasutti pois, että rapa lensi.
”Sivistymätön tapa lähteä” sanoi ukko, jota harmitti, että poliisiauto oli ruopinut pihaan syvät urat ja kura oli lentänyt aitan seinään asti. ”Mutta ehkäpä nyt saadaan olla rauhassa!”
Ja kaikki nauroivat ja menivät saliin laulamaan yhdessä ”Jumala ompi linnamme”. Ukko soitti urkuharmonia, koira lauloi kauniisti, mutta epäpuhtaasti ja karhu mörisi parhaansa mukaan. Kaikki nauttivat siitä, että saivat laulaa miten halusivat ja mitä halusivat. Ukon talossa ei oltu korrekteja, vaikka kaikki olivat kilttejä.
Kun oli tarpeeksi laulettu, niin kaikkia alkoi nukuttaa ja he kömpivät kukin yöpuulle. Unissaan he näkivät, miten karhu heitti Taaperon ja Mussukan ja Koipeliinin aidan yli vatukkoon ja koira kävi heidät sitten sieltä hakemassa. Se nauratti kaikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita nimellä.