torstai 10. huhtikuuta 2014

Totalitaarinen demokratia



Älymystö vallassa.
 Pari pohdintaa J.L. Talmonin kirjan johdosta

Älymystö ryhmänä, ennen kuin sanaa alettiin käyttää, syntyi Länsi-Euroopassa, jossa yhteiskunnan kehityksen myötä tuli tarvetta ja tilaa uusille vapaiden ammattien harjoittajille, kirjailijoille, asianajajille, lääkäreille ja muille oman pätevyytensä varassa eläville henkilöille, joiden säätyasema saattoi olla alhainen. Yhä laajempi lukutaito, lehdistö ja poliittisen elämän kriisit loivat yleisen mielipiteen, jolle valistusfilosofian järkeisusko antoi omia sävyjään. Amerikan vallankumous ja vapaussota toimi taustana uusille pyrkimyksille ja tarinat jaloista villeistä alleviivasivat olevien olojen järjettömyyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja ennen kaikkea luonnottomuutta.
Ajatus ihanteellisen yhteiskunnan ja valtion, utopian luomisesta oli tietenkin tuttu jo antiikista, jossa sen oli esittänyt ennen muuta Platon. Hänellä oli ollut satunnaisia eurooppalaisia seuraajia renessanssista lähtien, mutta vasta Ranskan suuren vallankumouksen aikana puhkesi kukkaansa ajatus kansan tai tarkemmin sanoen älymystön johtamasta valtiosta, joka olisi täydellinen, siis täysin luonnon eli järjen mukainen.
J.L. Talmon on teoksessaan Totalitaarinen demokratia, alkuperä ja synty, tutkinut tätä järjen aikakauden ilmiötä, jolla oli erittäin suuri merkitys myöhemmän kehityksen kannalta niin Ranskassa kuin etenkin Venäjällä. Venäjän jälkeen sitä sai maistaa koko se osa maailmaa, johon Neuvostoliiton valta tavalla tai toisella ulottui.
Talmon arvioi kirjassaan, että se, mitä hän nimittää totalitaariseksi demokratiaksi eroaa liberaalista demokratiasta muun muassa siinä, että se katsoo maailmassa olevan yksi ainoa totuus, joka sulkee muut pois. Se olettaa myös, että on olemassa sopusointuinen ja täydellinen järjestys, jonka ihmiskunta lopulta saavuttaa. Tämä koulukunta tunnustaa myös vain yhden inhimillisen olemassaolon tason. Tämä taso on poliittinen ja sen piiriin kuuluu koko ihmisen elämä, sillä ihminen on yhteiskunnallinen olento ja myös hänen henkilökohtainen elämänsä on poliittista.
Kun uskonto 1700-luvulla oli jo menettänyt vaikutusvaltansa yhteiskunnan etummaisissa ryhmissä, oli sen tilalle tullut rationalismi, jonka tiedonihanteena oli abstrakti, mekaanisen determinismin hallitsema maailma, joka muistutti Newtonin paljastamaa taivaanmekaniikan harmoniaa.
 Mekaanisen tiedonihanteen mukaisesti rationalismi uskoi, että myös yhteiskunnassa ja politiikassa oli olemassa yksi ainoa kelvollinen järjestys, joka toteutuisi sitten kun yhteiskunnasta olisi poistettu kaikki sellaiset piirteet, jotka eivät olleet järjen ja hyödyn sanelemia. Tämän rinnalla empiirinen ihmisten käyttäytymisen ja mieltymysten havainnointi oli kovin vähäpätöistä ja merkityksetöntä puuhastelua, josta ei voinut kiinnostavia tuloksia odottaa.
Ainoa tunnustettu arvo oli sosiaalinen hyöty ja siihen sopeutumista tarkoitettiin puhuttaessa hyveestä, joka oli aikakauden suuri avainkäsite. Hyveen ei katsottu olevan ristiriidassa vapauden kanssa –eihän se voinut olla, mikäli yhteiskunta oli järjestetty yhtä järjenmukaisesti kuin planeettojen liikeradat olivat horjumattomia. Vasta katkera kokemus opetti useimmille, että tässä asiassa ei ollut sisäänrakennettua harmoniaa.
Koko Ranskan vallankumouksen isänä on usein esitetty Jean-Jacques Rousseau. Totalitaarisen demokratian kannalta hänen olennainen kontribuutionsa oli ajatus yhteistahdosta, volonté  général.
Rousseaun käsityksen mukaan yksilö oli vapaa vasta luovutettuaan tahtonsa yhteisölle. Pelkkää omaa erityistä tahtoaan noudattaessaan hän ei paradoksaalisesti ollut vapaa, joten individualismin oli väistyttävä kollektivismin tieltä ja ihmisen tultava osaksi suurempaa kokonaisuutta.
Suvereenin eli itsevaltiaan kansan yhteistahto oli kaiken muun yläpuolella. Kuitenkaan kansan enemmistön tahto ei vielä merkinnyt sen yhteistahtoa. Sellainen arvoasema kuului vasta kansan objektiiviselle tahdolle, johon irrationaalisten yksilöiden oli alistuttava ollakseen vapaita. Miten voitiin todistaa, että jokin asia oli yhteistahdon mukainen, jäi ”kirotuksi kysymykseksi”. Aivan ilmeisesti tässä asiassa oli hyveellisimmillä filosofeilla ja poliitikoilla, noilla intellektuelleilla avant le lettre, tärkeä roolinsa. Vain heihin voitiin luottaa ja siis myös piti luottaa.
Se, mikä näytti pakolta, saattoikin siis olla vapautta ja päinvastoin. Tämä oli paradoksi, jota oppimattomat ihmiset eivät yleensä jaksaneet sulattaa. Heidän mielestään vapaus oli pakon puuttumista, kun taas intellektuellien mielestä se oli välttämättömyyden tiedostamista. Välttämättömyys taas tarkoitti järjen ja siis luonnon mukaan elämistä. Järkeä puolestaan oli siunaantunut yksille enemmän kuin toisille.
Rousseau oli totalitaarisen demokratian suuri perustajaisä teorian tasolla, mutta käytännössä sitä yrittivät toteuttaa ennen muuta Maximilien Robespierre, Louis Antoine de Saint-Just ja Camille Desmoulins.
Kaikille näille yhteinen piirre oli heidän ylistetty hyveellisyytensä, joka siis oli myös yleensä kansalaisen, mutta erityisesti johtajan tärkein ominaisuus. Robespierreä nimitettiin ”lahjomattomaksi”. Häntä eivät ohjanneet henkilökohtaiset viehtymykset, vaan kylmä järki.
Hyve oli vastakohta sille, mitä vanhan komennon elättämät toisten niskoilla istuvat aristokraatit edustivat. ”Vapaus, pyhä vapaus! huudahti Saint-Just Talmonin mukaan, ”sinä et olisi paljonkaan arvoinen ihmisten keskuudessa, ellet toisi heille muuta kuin onnellisuutta, mutta sinä muistutat heitä heidän alkuperästään ja palautat heidät hyveeseen”.
Oli vain loogista, että jakobiinit päätyivät pystyttämään diktatuurin, sillä kyseessähän oli vapauden diktatuuri. Tämän objektiivista totuutta ja oikeudenmukaisuutta edustavan instituution vastustaminen oli tietenkin paheen ja tyrannian palvelemista. Kun Lyonin kaupunki nousi diktatuuria vastaan ja kannatti girondisteja, määräsi kansalliskonventti sen tuhottavaksi ja sinne pystytettäväksi taulun: ”Lyon nousi vapautta vastaan. Lyonia ei enää ole: ” Lyon fit la guerre à la liberté, Lyon n'est plus…”
Kaikille hyvän ruoan ystäville on tietenkin ilosanoma se, että kaupungin pyyhkäiseminen pois maan pinnalta ei ollut tuon ajan välineillä noin vain tehtävissä. Vapauden vihollisiakin teloitettiin vain noin kaksituhatta, mikä meistä nyt jostakin syystä tuntuu pieneltä. Merkittävää kuitenkin on, että vapauden ja oikeudenmukaisuuden intohimoiset puolustajat katsoivat jalon päämäärän edellyttävän säälimätöntä ankaruutta sen vihollisia kohtaan. Olihan asia –yleinen onnellisuus- mittaamattoman suuri ja oikeutti siis itse asiassa kaikki mahdolliset uhrit.
Felix Dzeržinski nostettiin aikoinaan Neuvostoliitossa pyhimyksen asemaan. Hänellä oli ja jokaisella tšekistillä ja muuallakin kansalaisella kuului olla hehkuva sydän, puhtaat kädet ja kylmä järki. Hän rankaisi ankarasti vallankumouksen vastustajia, koska objektiivinen totuus, oikeus ja kylmä järki niin vaativat.
Samalla hän kärsi ja oli siis tavallaan sijaiskärsijä, eräänlainen hyvin moderni Jeesus. Neuvostoliitossa oli pyöveli pyhimyksenä, huomautti Andrei Sinjavski sarkastisesti. Dzeržinski ei kuitenkaan ollut vasta Neuvostoliiton luomus. Hänen henkensä lienee aina ollut läsnä niissä koneissa, joita totalitaarisen utopian suunnittelijat ovat eri aikoina kehitelleet.
Robespierren mukaan hänen puolueensa halusi ”asettaa maassamme moraalin itsekkyyden sijaan… korvata kunnian rehellisyydellä, tottumuksen periaatteilla, hyvät tavat velvollisuuksilla, muodin tyrannian järjen vallalla, onnettomuuksien halveksunnan paheiden halveksunnalla, röyhkeyden ylpeydellä, turhamaisuuden sielun jaloudella, rahanahneuden mieltymyksellä kunniaan, hyvät seuranpitäjät hyvillä miehillä, juonittelun ansioilla, hienostelun nerokkuudella, lahjakkuuden totuudella… haluamme jalon, voimakkaan ja onnellisen kansan ystävällisen, kevytmielisen ja kurjan asemesta, toisin sanoen me haluamme kaikki tasavallan hyveet ja ihmeet kaikkien monarkian paheiden ja järjettömyyksien sijasta…”  (käännös Jaakko Lavanne).
Kaikki peritty, sovinnainen ja mukava oli siis tuleva uudeksi ja antava tilaa järjelle ja hyveelle. Tämä oli toki uutta Ranskassa, mutta ei aivan uutta historiassa. Näin idyllisen tilan Robespierre oli historiassa havainnut myös… muinaisessa Spartassa.
On itse asiassa tarpeetonta sanoa, että tuo muinaisen Spartan, Platonin Valtion ja Ranskan vallankumouksen hirmuvallan ajan poliittinen ihanne, joka Ranskan vallankumouksessa vielä kerran puhkesi kukkaan Babeufin salaliiton maksimalismissa, on perusidealtaan hätkähdyttävän samanlaista ”vapautta” ja ”veljeyttä” kuin se, mitä toteutettiin Neuvostoliitossa.
 Johann Wolfgang von Goethe ei tuntenut vielä Neuvostoliittoa, mutta hänellä oli jo tiedossaan aikakauden esikuvat, kun hän riimitteli: ”Willst du nicht mein Bruder sein/ schlag ich dir den Schädel ein…”  - ”jos ei veljeys miellytä/niin pääsi murskaan kivellä…”
Se, mitä tapahtui on yleistä tietoa, mutta sangen kiinnostavaa on, miten intellektuellit astuivat nyt näyttämölle ihmiskunnan vapahtajina. He tulivat tuomaan totuuden ja hyveen ilosanomaa irrationaalisena ja raakana pois heitetyn uskonnon tilalle.  Talmon kuvaa vakuuttavasti uuden papiston psykologiaa ja sen moraalisia ja älyllisiä dilemmoja uudessa sekulaarisessa maailmassa. Vuonna 1973 suomeksi ilmestynyt kirja oli aikoinaan liian ajankohtainen, sillä meillä älymystö oli silloin vasta samassa kehitysvaiheessa kuin se oli Ranskassa vuonna 1793.
Ei sielläkään ole taidettu sen jälkeen kehittyä, eipä silti.


16 kommenttia:

  1. Anteeksi Timo, että käytän kommenttiosaas, kun ei ole google-tiliä ja piti kysyä Jukka Akkulta viimesetä kansankokonaisuuskirjotuksesta kohtaa:
    Seuraan muuten mielenkiinnolla myykö Nalle kartanonsa - kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Joensuun - jollekin putinilaiselle kaksoiskansalaiselle. Se olisi tietysti vihoviimeinen teko, mutta Suomen poliittinen eliitti on senkin mahdollisuuden luonut sallimalla a) kaksoiskansalaisuuden, b) antamalla venäläisille oikeuden ostaa Suomesta maata, c) mahdollistamalla maahanmuuton Venäjältä ja d) ylläpitämällä maataloustukia.
    - että millä ihmeen aasinsillalla Jukka onnistuu maataloustuet kytkeen noihin toisiin asioihin?

    VastaaPoista
  2. Kytken ne vain siinä mielessä, että maataloustuki nostaa maatalouden tuottavuutta.

    Jos nyt suomalaiset suurmaanomistajat ja rikkaat ja keskituloisetkin alkavat poistua maasta, mm. siksi että a) valtiovalta heitä kyykyttää ja b) valtiovalta ei huolehdi Suomen turvallisuudesta, venäläiset kyllä ostavat maat, jos niitä saa suhteellisen halvalla ja tuottavuus on kuitenkin korkea.

    Suomen kiinteistöihin liittyy sijoittajalle nimittäin maariski Venäjän uhan takia. Se maariski ei kuitenkaan käytännössä samalla tavalla haittaa venäläisiä - ei ainakaan Putinin suosikkeja.

    En nyt viitsisi kuvailla konkreettisilla esimerkeillä sitä, miten maariski konkretisoituu ja miksi se ei koske Putinin suosikkeja (jotka ovat yleensä "kaksoiskansalaisia"). Jokainen voi mielessään miettiä. Tuon maariski-väitteen nappasin kun keskustelin erään investointi-ihmisen kanssa Suomen ja Venäjän suhteista. En osaa sanoa miten paljon se vaikuttaa hintoihin mutta varmasti vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ne maataloustuet lopetettasi kokonaan, niin ratkeisko venäjäongelma?
      venäläiset ei ostas enään mökkejä tai tontteja Suomesta?
      Akkula kytki maataloustuet jossain aikasemmassa kirjotuksessaan susivihaanki, ymmärrän kyllä jonkinlaisen alitajuisen vihan maaseudulla asuvia kohtaa ja etenki maatalousyrittäjiä kohtaan ja halun että väki keskitettäsi kehäkolmoselle ja muu suomi jätettäsi erämaiksi.

      -jpt-

      Poista
  3. Kakasoiskansalaisuus on käsittämätöntä idiotismia, joka liittyi omaan aikakauteensa. Se, että venäläiset voivat osataa maata Suomesta mutta suomalaiset eivät Venäjältä on jo niin hullunkurista, ettei sille taida löytyä vertaa. Ajatellaan nyt vaikka, että kiinalaiset saisivat ostaa maata Venäjältä, mutta venäläiset eivät Kiinasta. Tulisiko tässä jo puheita epätasa-arvosta, ehkä myös rasismista?
    Mutta Putin on juuri hyökännyt omassa maassaan kaksoiskansalaisuutta vastaan. Ehkäpä se edes siellä poistetaan, meillähän sellaiseen ei varmaankaan pystytä. Mutta tämähän on jo tullut tavaksi, että Suomea koskevat tärkeimmät päätökset annetaan niiden tehtäväksi, jotka siihen pystyvät.

    VastaaPoista
  4. Kaksoisikanslaisuus ja maanoston salliminen ... nämä ovat tosiaan älyttömyyksiä, eikä venäläisellä ole pienintäkään moraalista oikeutta alkaa koputtaa nokkaansa, jos lainsäädäntönn tulisi tässä muutos. Toisaalta voi silti olla, että nokkaa koputettaisiin naapurin medioissa, mutta huomioiden se, miten helppo olisi musituttaa, että tällaiset lait kyllä ovat voimassa Venäjälläkin, ei sillä tuskin voisi olla erityistä tehoa, eikä sitä muutenkaan pitäisi pelätä.

    En tosin tiedä, salliiko EU tämän (olisi kyllä EUlta ihan uskomatonta, jos ei sallisi, mutta EUsta voi kyllä uskoa tällaista).

    Mutta on olemassa lakeja, joita on jostain syystä vaikea muuttaa parlamentaarisesti; suora kansanäänestys ratkaisisi kyllä asian heti niin, että ulkomaalaisilta menisi maanosto-oikeus (paitsi EU-jäseniltä, joilta sitä ei voinen kieltää). Mutta parlamentaarisessa viitekehyksessä homma ei mene läpi, koska se vaikuttaa jostain pöljästä rasismilta ja koska sitä ehdottavat, jos joku sitä ehdottaa, luultavasti persut, ja koska mitä tahansa, mitä persu ehdottaa, on Saatanasta.
    Tämä on minusta kiinnostava parlamentarismia koskevat psykologinen erityispiirre.

    VastaaPoista
  5. Lisäys:
    Siis toisaalta parlamentarismi mahdollistaa tehokkaamma "deliberaation" ("delibeation", "dleibrate democracy",kuten sitä politiikan teoriassa kutsutaan), ainakin joissain asioissa; mutta toisaalta paradoksaalisesti tämä "diskuteeraava" ympäristö vahvistaa tabuja ja jopa invalidisoi joitenkin asioiden pohdinnan, asioiden, jotka miltei jokainen yksityisesti osaa ratkaista.

    Otan esimerkiksi Ruotsin: maassa diskuteerataan paljon ja joka paikassa, ja vaikka me suomalaiset tätä pilkataan, niin se kyllä myös toimii. Ihan oikeasti. Mutta toisaalta: missä ollaan niin hiivatun poliittisen korrekteja kuin länsinaapurissa?

    VastaaPoista
  6. Jukka Aakkula, osaatko selittää tämä peliteoreettisesti?

    VastaaPoista
  7. Malli kakasoiskansalaisuuteen saatiin kai Ruotsista. Saksassa sitä ei tiettävästi ole ja luultavasti ei kohta Venäjälläkään, joten sikäli ongelma poistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuina paljon loppujenlopuksi venäläiset on ostaneet maata tai kiinteistöjä Suomesta tähänmennessä ?

      -jpt-

      Poista
    2. Kannattaa mieluummin pidätellä, kuin korjsta vahinkoa housuistaan.

      Poista
    3. Mutta ollaanko menty EUn kautta allekrijoittamaan maanoston osalta jotain idealistisia vapaakauppasopimuksia? En ehkä pidä luultavana, mutta en ihmettelisi.

      Anonyymille: venäläiset ovat ostaneet melko paljon ainakin mökkirantoja. Tämä on kiinteistönomistajan etu, mutta se ei ole suomalaisen kiinteistönostajan etu kun venäjän varakkaat ostavat 13% verotetuilla omaisuuksillaan täältä parhaat rannat. Hinnat nousevat, ja voitot menevät muutamille. Toivon mukaan tilanne Venäjällä paranee sikäli, että Karjalan suosio kasvaa eikä kukaan enää Suomen korkeilla veroilla turvalliseksi tehtyihin oloihin kaipaa.

      Kun taloudella menee huonosti ja on "jtakuva kriisi", niin sitten omaan jalkaan ampuminen näyttää hyvältä taktiikalta ... Sama juttu tuon kaivosteollisuuden kanssa. Suomessa voi pahimmillaan alkaa banaanivaltiokehitys. Yksityisten korporaatioiden ja oligarkien vallan kasvu yleensä on paljon Venäjää akuutimpi huoli.

      Mutta nykyään meininki on se, että parmepi myydä takapuoltaan kuin kiristää vyötä.

      Poista
  8. Vähiin käyvät älymystökeskustelijat ennen kuin loppuvat. Katainen, Wahlroos, Räsänen, Stubb, Virkkunen ja monet muut premium-tason mediavaikuttajat ovat lähdössä – tästä rumien hallitsemasta vähemmistöjen paratiisista.

    “Alussa oli sana – lopussa fraasi”, sanaili Stanislaw J. Lec.

    Etenkin Etelä-Euroopassa ollaan lähentymässä alkukristillisyyden ihanteita: Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.

    Sana on parin tuhannen vuoden seikkailujen jälkeen tullut taas lihaksi laskeutumalla kansan pariin, esim. Ukrainassa erikieliset kansanryhmät taistelevat kukin omakielisen hallinnon puolesta. Sitä vasten pitäisi suomalaisten etua tarkastella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Rumien hallitsemasta vähemmistöjen paratiisista".

      Mielestäni käsitteet finlandizerung ja suomettuminen pitää erottaa toisistaan. Edellinen kuului ulkopolitiikkaan, kun Saksa närkästyi siitä, että Suomen jälkeen myös Ranska allekirjoitti Neuvostoliiton kanssa pitkän aikavälin tieteellisen, teknisen ja taloudellisen yhteistyösopimuksen.

      Jälimmäinen eli suomettuminen on itse asiassa Suomen sovjetisointia. Kuten muistamme, kun marsalkka Ustinov ehdotti Kekkoselle saunassa Suomen ja Neuvostoliiton yhteisiä sotaharjoituksia, niin Kekkonen löi otsansa saunassa verelle ja jälkitapahtumien jälkeen Ustinov jäi ilman vastausta ehdotukseen.

      Mutta Suomessa oli "suuregoa" omistava Paavo Väyrynen, joka sai mairittelevia kehuja Brezhnevilta, ja paavohan innostui tanssimaan ripaskaa Brezhnevin edessä ja tanssii samaan tahtiin yhä edellenkin. Jos P.Väyrysestä olisi tullut Suomen presidentti, niin hän olisi varmasti itse ehdottanut Moskovalle Suomen ja Venäjän yhteisiä sotaharjoituksia Venäjän alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi.

      Suomen sovjetisoimisen suurimpana kanavana oli tietenkin Suomi-Neuvostoliitto -seura, jonka valta ulottui myös siihen mitä Suomen Kouluhallituksessa tehtiin. (Talvitie jatkaa samoja perinteitä.)

      Suomen sovjetisoimisen kaavoihin kuului myös se, että paavoväyrysiä oli kehitetty Suomen kaikiin poliittisiin puolueisiin. Sosialidemokraateilla se on tietenkin Hertta Kuusisen perinteiden jatkaja Erkki Tuomioja. Verenpunainen väri poliittisessa lipussa ei ole enää muodissa, joten nykyajan paavoväyryset ovatkin vihreitä. Se on turvallinen, pääasia että noudatetaan Suuren Keskuksen toiveita ja käskyjä.

      Poista
    2. Suuren Keskuksen Aatteesta, jolla Mikael "Luottaja" Pentikäinen tuli kutsutuksi Hesarin päätoimittajaksi:
      1800-luvulla suomalaisten jouduttua samaan valtioon venäläisten kanssa kehitettiin ruotsalaislähtöinen lestadiolaisuus pitämään väestöryhmät käsivarren mitan päässä toisistaan. Sitä perua Mikael Pentikäinen osallistuu jokakesäisiin suvijuhliin toteamaan että omat veljet, sisaret ja muut sukulaiset varttuvat kehdosta hautaan keskenään samassa järjestyksessä, kuin ovat maailmaan tulleetkin, eivätkä ole alkaneet keksimään mitään omia hömpötyksiä.
      Joukossa tyhmyys tiivistyy
      Tunnetun tsekkiläisen toisinajattelijan Milan Kunderan mukaan nimenomaan kommunistinen puolue tavoitteli ehdottomaan luottamukseen perustuvaa järjestelmää. Koska puolue ajatteli täydellisessä valtiossa jokaisen yksilön parasta, ei kenelläkään voinut olla mitään salattavaa.
      Käytännön teologiaa: kumman absoluutin mahassa veljessopu syntyi paremmin NL:n vai Jumalan?
      Ei kummankaan, vaan ihminen on kokonainen, eikä ideologioiden pelinappula, saati muovailuvahaa. Kenenkään ei pidä unohtaa syntyperäänsä, sieltä kumpuaa voima vastustaa pakko-opettajia.

      Poista
  9. Kamuselle. Puhut "asiaa"!

    VastaaPoista
  10. "Totalitaarinen demokratia/heiluri-ilmiö: mennyt/nykypäivä/tulevaisuus"

    Kaikki jotka Pietarin matkan aikana ovat käyneet Iisakin tuomiokirkossa muistavat ikonostaasien lisäksi myös Foucault´n heilurikokeen, joka todistaa sitä sun tätä.

    Mutta historiakin tuntee heiluri-ilmiön. "Kommunistista" maailmanvallankumosta oli valmisteltu yli kaksisataa vuotta ja toteutettu Neuvostoliiton ja sen romun aikana sata vuotta. Huippusaavutuksena oli tietenkin "nine eleven". Sitä ennen oli amerikkalaisten lähetystöjen, laivojen jne. räjäyttäminen eri puolilla maailmaa. "Kommunistista" maailmanvallankumosta ei ole tutkittu eikä koskaan päästäkään tutkimaan, koska Moskovan arkistot ovat suljetut tältä osin. Otto Wille Kuusisenkaan auktoriteetti ei enää päde.

    Foucault´n heilurin ilmiö on selviö, mutta mikä on historiallisen heiluri-ilmiön filosofia? Olemme kuitenkin seuraamassa sitä miten "Kommunistisen" maailmanvallankumouksen heiluriliike on muuttumassa sen dialektiseksi vastakohdaksi eli siirtymässä heiluriliikkeen vastakkaiseen pisteeseen. Nyt Venäjä vikisee ja haluaa suuruutensa todistamiseksi lisäalueita rajojensa leventämiseksi. Ukraina on helppo saalis, siellä on paljon venäläisiä ja russifikoituneita.

    Maailmanvallankumoukset eivät lopu, koska heiluriliikettäkään ei voi pysäyttää, heiluriliike voi pysäyttää ainoastaan Iisakin kirkossa.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.