tiistai 5. toukokuuta 2015

Orjuus tekee vapaaksi





Orjuus tekee vapaaksi

Otsikon orwellilainen paradoksi on tietyissä rajoissa täyttä totta. Se tunnetaan myös sosiologisista ja sosiaalipsykologisista tutkimuksista, ehkä moni vielä muistaa kirjat Lonely Crowd ja Escape from Freedom.
Vapaus, jonka kunniaksi kaikenlaista ylistystä aina vuodatetaan, on käytännössä ihmiselle raskas taakka, jonka alta pyritään mahdollisimman pian pois. Vapauteen liittyy vastuu eikä tämä ole mikään tyhjä korulause. Jos kukaan ei vastaa sinusta, joudut tekemään sen itse ja sehän se vasta rasittavaa on. Venäjän maaorjat ja Amerikan neekeriorjat kaipasivat kyllä usein vapautta monessakin asiassa ja monessa mielessä, mutta ei se mitään herkkua ollut, kun huomattiin, ettei vapaata miestä kukaan tullutkaan ruokkimaan. Maantie oli kova kävellä, vaikka siellä vapaus olikin.
Orjuuden viehätys on juuri siinä, ettei vastuuta tarvitse ottaa, koska sitä ei edes voi ottaa. Niinpä ihminen voi keskittyä tekemään elämänsä mukavaksi niissä puitteissa, joissa se on mahdollista ja unohtaa rykmentin murheet. Miten sanoikaan Julius Caesar legioonilleen: älkää kantako murhetta ruuasta ja rehusta sun muusta huollosta: haec omnia mihi sunt curae!
Orjuus  myös erinäisten tulkintojen mukaan vapautti ihmisen moraalisesti noudattamasta yhteispelin sääntöjä, joiden syntymiseen ja soveltamiseen hän ei mitenkään voinut vaikuttaa. Siten esimerkiksi itsevaltiaan murhaaminen oli oikein, mutta laillisesti valitun presidentin ei. Tyrannin murhaa pidettiin ansiokkaana jo antiikin aikana, joskaan ei viattomiin kohdistuvaa terroria, joka oli juuri tyranniaa.
Orjuus synnyttää aivan tietyn psykologian, kuten yleisesti tiedetään ja sama mentaliteetti on myös niin sanotulla ryysyköyhälistöllä. Perestroikan arkkitehti Aleksandr Jakovlev kuvasi sitä: se on porukka, joka pistää talonpojan ladon palamaan paistaakseen siinä kanan, jonka on varastanut. Oman hetkellisen edun rinnalla mikään muu ei paina mitään. Ei muuta kuin roskat rappukäytävään ja romut lähimetsään.
Tällaista mentaliteettia kuvasi myös Valentin Rasputin romaanissaan ”Tulipalo”, joka oli perestroikan ajan huomatuimpia realistisia teoksia. Siinähän joukko työläisiä –siis osa sitä Neuvostoliiton pyhää ihmisainesta, jonka palveleminen oli tuon valtion historiallinen missio- vietti aikaansa pinnaamalla töistä ja juopottelemalla. Oletetun sankaruuden ja aatteiden sijasta kaikkialla vallitsi kehnoimpien valta, petos ja valehtelu.
Mutta Rasputinin antisankaritkin olivat itse asiassa vapaita. Hehän viis veisasivat kaikesta muusta paitsi omasta mukavuudestaan. Heillä ei ollut korkeita tavoitteita, mutta eipä heille itse asiassa annettu siihen myöskään mahdollisuuksia. Tuota ilmiötä kuvasi myös muuan Literaturnaja Gazetan pilakuva samalta ajalta. Siinä olutkioskin luona muuan rähjäinen juoppo sanoo toiselle: ”Minulla ei ole autoa eikä datšaa eikä osuuskunta-asuntoa –olen henkisesti rikas!”
Filosofi ja Tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen Aleksandr Zinovjev kehitteli aihepiiristä kokonaisen filosofian. Hän lähti otaksumasta, jonka mukaan ihmisluonto on sellainen, että se haluaa ottaa mahdollisimman paljon itselleen ja antaa siitä hyvästä toisille mahdollisimman vähän vastinetta. Tällöin tyydyttävimmäksi nousee sellainen elämäntapa, jossa vaihtosuhde on mahdollisimman hyvä: ehkäpä ei saada paljon hyödykkeitä, mutta annetaan vieläkin vähemmän vastinetta! Tämä oli hänen mielestään kommunismin kova ydin, joka myös vastasi ihmisluonnon syvimpiä taipumuksia.
Dives est cui satis est quod habet, sanoo vanha sananlasku. Rikkauden perässä juokseminen on loputonta narrinpeliä. Eikö koko maailma hyödy siitä, että ihminen tyytyy mahdollisimman vähään, ainakin aineellisesti? Tätä voi ainakin vanhan Neuvostoliiton kohdalla kritisoida sillä, että käytännössä kaikki johti valtavaan tuhlaukseen, vaikka hyvinvointia syntyi vain vähän.
Mutta ”moraalisesti” orjuus tarjosi kaikille tietynlaista vapautta. Neuvostoliitosta muualle muuttaneet pettyivät säännöllisesti siihen, mitä saivat kohdata ns. vapaissa maissa. Vapaassa maailmassa ei ollut muuta kuin tavaraa, ei edes töitä, ellei niitä jotenkin onnistunut itselleen järjestämään. Siellä oli jopa mahdollisuus pudota tyhjän päälle, yhteiskunnan ulkopuolelle ilman, että kukaan tuli ottamaan niskasta kiinni.
Sitä paitsi lännestä puuttui Aate. Toisinajattelijat olivat Neuvostoliitossa saaneet varttua aatteen varjossa. Sitä saattoi vihata ja vastustaa, mutta aina se oli siinä olemassa, vahvana ja mahtavana. Jotkut pystyivät kiinnittymään siihen emotionaalisesti, jolloin tarve omaan ajatteluun voitiin unohtaa. Toiset taas vastustivat sitä, jolloin se tarjosi loputtomia mahdollisuuksia palkitsevaan älylliseen toimintaan. Sekin asenne teki maailmasta hyvin selkeän ja mielekkään. Ei tarvinnut kuin vastustaa eli omalle ajattelulle ai varsinaisesti ollut tarvetta.
Venäläisillä 1800-luvun vallankumouksellisilla oli jo valmiina totalitaarinen psykologia. Hyvin puhtaana se ilmenee Sergei Netšajevin ja Mihail Bakuninin laatimasta ”Vallankumouksellisen katekismuksesta”. Kaikki, mikä edistää Asiaa on oikein, kaikki mikä sitä haittaa, on väärin. Vain joskus ihminen kaiketi joutui miettimään, mihin kategoriaan jokin tietty asia oli sijoitettava. Yleisesti ottaen kaikki oli yhtä selvää kuin aritmetiikka. Ei tarvittu mitään pohdintoja, vaan toimintaa!
Totalitaarinen psykologia on eräänlaista orjan psykologiaa. Sen omaksuneilta on otettu pois vapauden taakka ja he tietävät tarkoin velvollisuutensa, he ovat taistelevia sotilaita eivätkä omista ajatuksistaan vastuunalaisia päättäjiä. Kukapa kyllin vanha ei muistaisi, mitä taistolaisuuden aikana tapahtui? Mikään konsti ei ollut liian alhainen, kun piti edistää Asiaa ja vahingoittaa sen vastustajia. Silloinhan se muuttui jaloksi ja edistykselliseksi. Vapaa älyllinen toiminta noissa joukoissa olisi ollut pelkkä vitsi. Ja vitsit olivat silloin hyvin vakava asia, kuten ne ovat nytkin.
Historian alalla totalitaarinen mentaliteetti tekee rumaa jälkeä. Radikaalia tulkitsijaa kiinnostavat historian henkilöiden omat tilanteet ja valinnat kaikkien vähiten. Tuollainen tulkitsija asettaa kaiken mitaksi oman abstraktin keppinsä, joka on tehty toisten aikakausien olosuhteille kumartelematta. Hän tuskin edes ymmärtää sitä ajatusta, että jokaista aikakautta pitäisi punnita sen omilla ehdoilla.
Historiaa hän toki käyttää. Mikään ei ole sen helpompaa kuin etsiä sen loputtomasta aarteistosta asioita, jotka tukevat Tulkintaa. Muun voi kaikin mokomin sivuuttaa, eihän sillä ole tässä tarvittua merkitystä. Näin historia muuttuu irrallisten argumenttien varastoksi ajankohtaisten tarpeiden käyttöön.
Venäjällä kulttuuriministeri Medinski on tehtaillut suuren määrän kirjoja, joissa ”kumoaa” kymmenittäin myyttejä vanhasta Venäjästä. Usein hän esittääkin argumentteja, jotka ovat varteenotettavia. Ongelmana on, että koko historiallinen totuus irrotetaan tässä kontekstistaan ja siitä tehdään tiedotuksen ja markkinoinnin kalustoliiteri eikä tutkimuksen kohde. Se on vaarallinen askel kohti arvonihilismiä, jossa tutkimuksesta tulee propagandaa. Tämänhän me muistamme Neuvostoliitosta eikä vain sieltä.
Totalitaariselle psykologialle ominaista on lukkiutuminen joihinkin ideoihin, jotka saavat fetissin luonteen. AKS:lle sellainen oli Suur-Suomi, jonka toteuttamatta jättäminen oli huutava historiallinen vääryys, kuten hehkutettiin. Taistolaiskaudelta muistamme sellaisenkin käsitteen kuin tulopolitiikka, joka leimattiin saatanalliseksi pääoman juoneksi, jonka olemuksena oli työväen diktatuurin syntymisen sabotointi. Tämmöisen saatanallisuuden vastustaminen kaikin keinoin oli edistyspiirien pyhän yksinkertainen velvollisuus, ei sitä tarvinnut millään tavalla ymmärtää.
Merkittävää on, että nämä fetisseiksi nostetut asiat aina joutuivat kiihkeiden tunteiden kohteiksi ja niiden synnittömään sikiämiseen kieltäydyttiin uskomasta. Suur-Suomen ja suursuomalaisen tietoisuuden synnyn olivat tietenkin estäneet perivihollista mielistelevät ketkut ja patkulit, tulopolitiikkaa ajoivat selkärangattomat sosialidemokraatit ja niin edelleen. Moraalisen suuttumuksen kiivaudella pyrittiin korvaamaan puuttuva ymmärrys ja analyyttinen kyky. Mutta niistä olisikin ollut vain haittaa. Homma toimi erinomaisesti ainakin sikäli, että vihaista nuorisoa saatiin mobilisoiduksi ja kiihotetuksi. Se sai tästä kaikesta jotakin itselleen tärkeää ja kaivattua.
Tuntuu pahaenteiseltä, että tuo sama psykologia näyttää taas nousevan pinnalle. Näyttää siltä, ettei esimerkiksi Naton vastustaminen joidenkin mielestä ole ainoastaan virheellistä ajattelua, vaan vieläpä ehdottomasti perustuu moraalisesti ala-arvoisiin vaikuttimiin, joista lahjonta kuuluu salonkikelpoisempaan päähän. Pelkkä tyhmyyskään ei uskovaisen mielestä voi olla syynä tuon suuruusluokan syntiin.
Vastaavia fetissejä näyttää olevan muillakin tahoilla. Maahanmuuttokriittisyys on monikulttuurisuuden kannattajien mielestä usein jo sinänsä niin väärin, ettei oikein ajatteleva henkilö mitenkään voi tahria itseään käsittelemällä viileästi sen argumentteja. Pelissähän oletetaan olevan humaanisuuden ja ihmisvihan välisen taistelun, jossa ei voi olla kompromisseja.
Vastaavanlaiset asenteet saattavat liittyä hyvin moniin asioihin: ympäristökysymyksiin, ydinvoimaan, seksuaalivähemmistöjen suvaitsemiseen, maksullisen seksin tuomitsemiseen, lihansyöntiin ja niin edelleen. Yleinen sääntö on, että näkemykset ovat täysin kategorisia ja kompromissittomia ja niitä omaavat ylpeilevät nollatoleranssilla. Mikä upea sana! Nämä eivät ole asioita, joita suhteutetaan maailman muihin ilmiöihin ja joiden oikeutusta ja merkitystä pohditaan. Kaikkihan on jo pohdittu valmiiksi ja ongelmana on vain käytännön toimeenpano.
Tällainen asenneilmasto on vakava ongelma, myös demokratiassa. Koska totalitaarinen psykologia on nimenomaan orjan psykologiaa, se ei suhtaudu yhteiskuntaan vastuullisen osakkaan saati isännän asentein, vaan katsoo olevansa vapautettu tottelemasta sellaisia sääntöjä, joita ei itse ole laatinut. Demokratia onkin siis itse asiassa tyranniaa! Tämähän oli se oivallus, jonka avulla Marcuse et consortes mobilisoivat 1960-luvun vieraantuneen kultaisen nuorison. Demokratian sallivuus on pelkkää hämäystä ja enemmistö tekee vääriä päätöksiä, koska ei ole kanssamme samaa mieltä!
Niinpä orjille ei jää muuta mahdollisuutta kuin kapinointi kaikkia vallitsevan systeemin sääntöjä rikkoen. Mitä tästä kaikesta seuraa, ei ole kiinnostava kysymys. Tärkeintä on päästä polttamaan se talonpojan lato ja paistamaan se varastettu kana sen loimussa. Se on paitsi aineellisesti, myös henkisesti kovin palkitsevaa. Se, joka ei ollut mitään, onkin nyt jotakin! Se, joka ei itse pysty mitään luomaan, voi ainakin tuhota tai edes ryhtyä piikiksi herrojen varpaaseen. Kuvapatsaan veistäminen on ehkä kaukana huligaanin kykyjen yläpuolella, mutta hän pystyy kyllä tuhrimaan sen tageilla, joita jokainen joutuu katsomaan ja vasten tahtoaan tuntemaan inhon väristyksiä. Teko on onnistunut, mikäli sen tulos on maksimaalisen vastenmielinen.
Usein puhutaan materiaalisista tekijöistä, jotka ovat taustalla tai ehkä peräti aiheuttavat noita mielettömän väkivallan purkauksia, jotka ovat ajallemme niin tyypillisiä. Nuorisolla saattaa olla vanhanmalliset kännykät samaan aikaan kun yhteiskunnan huippukerroksen lapset ajelevat loistoautoilla. Työtä saattaa olla vaikea löytää ja joka tapauksessa ammattitaidottomasta työstä, paskaduunista maksetaan kehnosti. Miksei ihminen sen sijaan diilaisi huumeita tai toimisi parittajana tai prostituoituna, kun sellaista toimintaa kerran on tarjolla? Miksei polteltaisi autoja, kun se kerran harmittaa niitä, jotka tätä koko yhteiskuntaa pyörittävät ja siitä vastaavat?
Orjan vastakohta on isäntä, omassa talossaan. Siitä ei ole kovin kauan kun suurin osa tämänkin maan kansalaisista työskenteli suoranaisesti omassa taloudessaan. Omankin talouden piirissä oli ehkä käskijä, mutta yleisesti ottaen vierasta herruutta ei ollut. Nyt on jo harvinaista olla oma herransa. On pelättävissä, että samaa tietä menee myös isäntämieli ja korvautuu orjan tai ryysyköyhäläisen psykologialla. Voi olla, että syntyy proletariaatti vanhaan roomalaiseen tapaan, eli siis ihmisaines, joka on merkittävä vain jälkeläisten tuottajana ja jota valtio siksi ylläpitää tarjoamalla sille leipää ja sirkushuveja.
Itse asiassa näemme tämän ilmiön jo maailman slummeissa. Miten suureksi se mahtaa vielä laajentua? Onko se tulossa myös meille? Miksei olisi? Millä tavalla sen ylivallan voisi vielä pysäyttää?


29 kommenttia:

  1. Rahatyö tekee vapaaksi
    -Suomen todellisuus. Suomi ei ole sankarikansaa, paitsi Iso-Calle.

    Slummituminen on näköharhaa, jopa Afrikassa kännykkä levittää tautien sijaan infoa. Alkavat vaatia ihmisarvoa.

    VastaaPoista
  2. Voi kuulostaa vanhahtavalta, mutta tätä tekstiä voinee parhaiten luonnehtia diletantin pseudofilosofiseksi teelmäksi. Se ei vastaa mihinkään todelliseen kysymykseen eikä täytä muuta tarkoitusta kuin kirjoittajan ilmeistä halua esiintyä julkisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä ystävällisesti selvennät kritiikkiäsi samanmittaisella filosofisella esseellä? hh

      Poista
    2. "Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja." (Joh. 8:34)

      "Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita." (Joh. 8:36)

      Poista
  3. Yhdysvallat ja britannia etujoukoissa ovat saavuttaneet vns postporvarillisen tilan realivarallisuuden kasaantuessa prosentin sadasosalle väestöstä, se on uus ja kultuuriliberalismin aikaansaannos. Kuripolitiikka on taloustotalitarismin tuote, eikä se paljon eroa neuvostoaikaisesta realisosialimista. Asiat ovat oudosti kiepsahtaneet kun vapaan liikkuvuuden Eu alkaa käännytää ja torjua venäläisiä mopopoikia.

    VastaaPoista
  4. Totalitaarinen psykologia on kiinnostava asia. Usein se vannoo vapauden nimiin ja haluaa poseerata sen sankarillisena puolustajana, käytännössä mennään riemuiten sinne, minne johdattaa joku comandante. Koska absoluuttinen totuus on hallussa, on sen arvosteleminen majesteettirikos. Herkkähipiäisyys menee niin pitkälle, että jo pelkkä vihjaus siihen, että koko asiassa voisi olla jotain mätää, aiheuttaa raivoreaktion.
    Vertaileva tutkimus, jossa tutkittaisiin kriittisen informaation torjuntaa fasisteilla, kommunisteilla, feministeillä ja vihreillä olisi hyvin tarpeellinen. Herääkin kysymys, kannattaisiko projektille anoa rahoitusta mieluummin akatemialta vai kulttuurirahastolta. Monitieteinen lähestymistapa olisi varmaan tarpeen, koska aitojen fasistien ja kommunistien hankkiminen tutkittaviksi ei oikeastaan enää ole mahdollista, nehän ovat kuolleita ideologioita ja niiden tuhatvuotinen valtakunta ei enää vakuuta ketään täysijärkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Viel elää Ilkan työt, kenties / kauanki kansan suussa..."

      Kyllä ne ideologiat vielä elävät. Kommunismin haamu kummittelee yhä Venäjällä ja pitää yllä myös myyttiä edelleen elossa olevasta fasismista.

      Huomenna, toukokuun yhdeksäntenä, on Voiton päivä.

      Neuvostoliiton totalitaarinen psykologia todella "vannoi vapauden nimiin ja halusi poseerata sen sankarillisena puolustajana".

      Tätä vapauden nimiin vannomista ja sen sankarillisen puolustajan sankaritöitä juhlitaan jälleen huomenna, Voiton päivänä.

      Juhlassa julistetaan, että "SNTL pelasti maailman"... Ja juhlitaan tuota sankarityötä.

      Samalla unohdetaan selvittää, kuka järjesti Sankarille tilaisuuden osoittaa sankaruutensa...

      (Näiden asioiden tutkimista ei nähtävästi nähdä tarpeelliseksi.)

      Poista
    2. Täysijärkisyyskin on kuollut ideologia. Ketä tarvitsee enää yrittää vakuuttaa stiiknafuulialla?

      Poista
  5. Tulipa niistä ladonpolttajista mieleen muuan Varkauden paperitehtaan varaston poltto. Oliko se taistolaiskauden hulluuden huipentuma. Aihe oli ilmeisesti poliittisesti arka, koska en muista, että ketään olisi teosta tuomittu tai muutakaan selvyyttä asiasta saatu. Muistan lehtikuvan, jossa tuoreet jäljet johtivat palopaikalta pois. Kananpojat taisivat sillä nuotiolla jäädä paistamatta eikä sitä vallankumoustakaan tullut, vaikka sitä kovasti yritettiin.
    Lisää tapauksesta löytyy tästä linkistä. https://www.yumpu.com/fi/document/view/32547431/palontorjunta-1-1977-pelastustieto/3
    Pekka Tammi

    VastaaPoista
  6. Pinonpolttajien laakerit eivät suoneet rauhaa.

    VastaaPoista
  7. Peruuttamalla päästään eteenpäin. Näin Juha Sipilä ja EKn kuiskaajat. Onko 1800 luku tarpeeksi lähellä, vai peruutetaanko ihan kunnon feodaaliaikaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkiraudan ruukinmatruunalla on mainio kirjoitus blogisaan uusliberalismista uusfodalismiin. Nykyinen kehityspolku on kivetty hyvillä aikomuksilla ja vapaan markkinatalouden houkutuksilla. Tlouden rakenne niin suurissa kuin pienissä kuvioissa alkaa olla samankaltainen, pienimmillä paikkakunnilla alkaa olla talouden vähän kaikilla toimialoilla sallainen ,että vain pari toimijaa jakaa markkinat, esimerkiksi kiinteisönhuolto tai meilläpäin bensakaupaa hallitsee yksi persoona usiden kolpailevien ketjujen avulla, hänestä on tulossa moderni feodaaliruhtinas.

      Poista
    2. Tosi on. Odotamme innolla sitä päivää, jona automaatio tekee kaiken työn ja kapitalisti päättää, kenelle pääoman tuotto jaetaan.

      Poista
  8. "Historian alalla totalitaarinen mentaliteetti tekee rumaa jälkeä. Radikaalia tulkitsijaa kiinnostavat historian henkilöiden omat tilanteet ja valinnat kaikkien vähiten. Tuollainen tulkitsija asettaa kaiken mitaksi oman abstraktin keppinsä, joka on tehty toisten aikakausien olosuhteille kumartelematta. Hän tuskin edes ymmärtää sitä ajatusta, että jokaista aikakautta pitäisi punnita sen omilla ehdoilla."

    Entä jos kyseessä onkin vain yksi monoliittinen aikakausi, esimerkiksi tuhatvuotinen Venäjä, Pyhä Venäjä, joka puolestaan koostuu lukuisista sisäkkäin ladottavista matrjoshoista eli väliaikakausista, jotka ovat ikäänkuin erillisiä maailmoita? Silloinhän abstraktilla mittakepillä onkin töitä korostamaan mikä on Pyhää.

    Yhtenä monoliittina olevat aikakudet sisältävät myös niin sanottuja "madonreikiä", joiden avulla päästään helposti aikakaudesta toiseen hoitamaan monoliitin Pyhiä asioita.

    Евгений Федоров: «Раз у России нет суверенитета, значит, существует внешнее управление»
    05.05.2015

    Депутат Госдумы о необходимости пересмотра действующего законодательства в плане восстановления приоритета национального права над международным …

    Если в 1991 году наш вес составлял 22% мирового ВВП, то сейчас – 2%.

    Pyhä Venäjä on nykyään sitä mieltä, että Venäläinen oikeus on nostettava kansainvälisen oikeuden yläpuolelle. Samalla väitetään, että koko maailma on syypää siihen, että vuoden 1991 Venäjän 22% osuus maailman bruttokansantuotteesta tipahti nykyiseen 2%. Venäjä on tunnetusti kaksoislaskutuksen luvattu maa, joten luku 2% ei varmaankaan sisällä militaristista tuotantoa.

    VastaaPoista
  9. Itse haluaisin, että ihmiset jälkeeni voisivat normaalisti turvassa kasvattaa lapsia ja kerätä marjoja ja sieniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurskaita toiveita, joiden toteutumiseen ihminen ei itsekään usko.

      Poista
  10. Raha ei petä. Sen me Grankulla kommunister olemme aina tienneet.Timo Soini on Juha Sipilän perässä oppimassa.

    VastaaPoista
  11. Hyvä kirjoitus jälleen!

    "Itse asiassa näemme tämän ilmiön jo maailman slummeissa. Miten suureksi se mahtaa vielä laajentua? Onko se tulossa myös meille?"

    Käsittääkseni kehitysmaiden köyhyys on seurausta maiden nopeasta teollistumisesta ja keskimääräisen kansalaisen kouluttamattomuudesta. Tuloksena aineellinen elämä saattaa olla rikkaampaa kuin aiemmin, mutta työttömyyden myötä ihmisiltä on viety suuri osa elämän sisältöä ja turvaa.

    Vastaavaa on meilläkin taatusti luvassa, jos työ automatisoituu ja vaatii entistä paremmin koulutettua väkeä. Meillä on jo nyt väkeä, joka ei kykene sitoutumaan tällaiseen. Mutta ovatko he orjia ja ryysyköyhälistöä? Tuleeko heistä sellaisia?

    "...ehkäpä ei saada paljon hyödykkeitä, mutta annetaan vieläkin vähemmän vastinetta! Tämä oli hänen mielestään kommunismin kova ydin, joka myös vastasi ihmisluonnon syvimpiä taipumuksia."

    "...käytännössä kaikki johti valtavaan tuhlaukseen, vaikka hyvinvointia syntyi vain vähän."

    Eikö tämä ole oikeastaan Neuvostoliiton kova ydin? Pitäisikö mieluummin sanoa, että kommunismi liittyi toiseen Neuvostoliiton kovaan ytimeen eli valheeseen? Kommunismi nyt periaatteessa pyrki ihmisten aineelliseen hyvinvointiin.

    SNTL:n kaltaisella raaka-ainevarastolla olisi ollut kaikki mahdollisuudet tarjota hyvä elintaso kansalaisilleen. Satelliitti- ja muitakin kauppakumppaneita oli, mutta silti elintaso jäi jälkeen. Entä mitä on tuonut vapaakauppa ja kapitalismi? Elintaso on noussut kyllä, mutta leijonaosa tuodaan ulkomailta. Oma tuotanto kituuttaa edelleen. Onko kyvyttömyys luoda omaperäistä elintasoa kommunismin vai Venäjän ominaisuus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko kyvyttömyys luoda omaperäistä elintasoa kommunismin vai Venäjän ominaisuus?

      Tässä onkin muljoonan taalan kysymys.

      Poista
  12. "Orjuus tekee vapaaksi"
    "Onko kyvyttömyys luoda omaperäistä elintasoa kommunismin vai Venäjän ominaisuus?"

    Orjuus tekee vapaaksi, ainakin vuosisatojen kuluttua. Ukraina rimpuilee:

    «Украине нужно выкорчевать свои византийско-православные корни», заявляет советник Порошенко

    Пятый президент Украины Петр Порошенко / 05.05.2015

    Перед Украиной стоит историческая задача- радикально преодолеть собственную историю, собственное прошлое.
    Об этом пишет на страницах киевского издания «Новое время» львовский профессор-историк Ярослав Грицак.
    «Чтобы радикально преодолеть историю, нужен масштабный кризис. Например, такой, как был в момент падения коммунизма. Или подобный тому, что мы переживаем сейчас»., - пишет Грицак.
    По мнению львовского профессора декоммунизация украинского общества, проводимая нынешней властью это хорошо, но недостаточно. Корни коммунизма лежат в далеком прошлом.
    «Советское прошлое преодолеть относительно легко, но что делать с византийско-православным наследием?
    Взаимосвязь коммунизма и историко-культурного наследия должна стать предметом анализа для историков и социологов. Эту тему напрасно игнорируют, относясь к ней легкомысленно. Коммунизм - лишь цветочки, омерзительные и смертоносные, но все же цветочки на дереве, вросшем своими корнями в более давнее прошлое. И выкорчевать его можно исключительно с помощью глубоких реформ». - пишет львовский историк.
    «Мы 30 лет боремся с прошлым. И 30 лет оно нас побеждает», - завершает Грицак.

    Kommunismin juuret ovat syvällä, Platonin filosofiassa, joka levisi Venäjälle Bysantilaisen invaasion kautta.

    VastaaPoista
  13. "Venäläisillä 1800-luvun vallankumouksellisilla oli jo valmiina totalitaarinen psykologia. Hyvin puhtaana se ilmenee Sergei Netšajevin ja Mihail Bakuninin laatimasta ”Vallankumouksellisen katekismuksesta”. Kaikki, mikä edistää Asiaa on oikein, kaikki mikä sitä haittaa, on väärin."

    Venäläistä maailmanvallankumousta edustaa nykyään professori Dugin:

    РУССКАЯ КУЛЬТУРА И АНТИ-ЕВРОПА
    Александр Дугин
    Русская культура последние века глубинно затронута и анти-Европой, восставшими титанами демократии, либерализма, материализма и научного мировоззрения, - убежден политолог, философ, член Изборского клуба Александр Дугин.

    ...Анти-Европу необходимо уничтожить на корню, спалить дотла, отправив восставшие хтонические могущества назад - в бездну Тартара. Этого требует от нас истинная Европа. Наша древняя, вечная Европа, настоящая Европа.

    Venäjä siis tarvitsee todellisen Euroopan, venäläisen Euroopan. Ei se ole kovinkaan suuren työn takana.

    VastaaPoista
  14. Joo, historianfilosofisesti katsottuna massojen orjuuttamista voidaan nähdä siellä sun täällä. Mutta itsekäästi ajatellen suomalaisten kannattaa geopoliittisen sijaintinsa vuoksi erityisesti varoa vain venäläis-imperialistis-putinilaisen orjamentaliteetin kylvämistä. a) Käytännön syistä omaa hyvinvointia ajatellen. b) Koska meillä ovat käytössä itsenäisyytemme pystyttäneiden suomalaisten jäkeenjättämien lähteiden "opetukset" noin vuosilta 1889--1944. Sittemmin kehkeytynyt "suomettuneisuus" meitä edelleen sangen ikävästi erottaa länsimaisista demokratioista. Mitä kauemmin suomettuneisuus jatkuu, sitä vahvemmin Putler käsittää alueemme jonkinlaiseksi "rajamaakseen" (etupiirinsä osaksi). Aikani Nl:n ja Venäjän oloja itse kokeneena totean: ei h.....ssä koskaan sinne! Venäjällä tuntee nahkansa turvatuksi vain, jos on varmasti Suomen passi tallessa ja vapaa väylä kotiin. E. G. Palmén, 1800-lukulainen historioitsija, tiivisti että venäjän kieltä (sen opiskelua) seuraa venäläinen mieli kuten hapankaalin haju. Se on niin naulan kantaan sanottu, että muistelenkin aforismia jatkuvasti seuraillessani Suomessa toimivien venäläisen kulttuurin kylväjien toimintaa. Ehkä jostakusta heistä vielä on tulossa ihan kenraalikuvernööri? Venäjän sotilasdoktriini on jo vuosikymmenen ajan luvannut pitää huolta venäläisistä ml. venäjänkielisistä kautta maailman. Doktriinista täytyy väkisinkin päätellä, ettei Se Kieli ja Samovaari kuitenkaan ole niin viaton juttu kuin päällisesti vaikuttaa. Venäjä on aina osannut pelata kovaa peliä, kai täälläkin siksi saa ajatella realistisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogistilla on teos itäraja häviää noin viiden vuoden takaa , siinä hän kuvailee suomalaisen ja venäläisen kultuurin yhteläisyyksiä ja eroja. Lisäisin tuohon listaan viellä piilevän ja aina välillä ilmiliekiin loimahtavan herravihan, nyrkkiä puristetaan taskussa, myös kansallinen mielialojen holtittomuus tosin maidemme mielialaaltojen kulkeminen epäsynkreenissä,välillä ollaan euroopanomistajia ja välillä ,kuten me nyt maanmatosia, visiot eteenpäin ovat tosi synkät. Venäläiset juuri nyt ovat euforianvallassa onnistuneiden olympialaisten ja näppärästi käyneen krimin haltuunoton vuoksi. Edellisen kommentin kanssa nykypäivän uhkista olen tyystin erimieltä. Globalisaatio, yhtiövalta kultuurimme aglosaksistuminen on isämaamme suurin uhka, mikäli tahdomme säilytää omintakeisen kansakunnan ja sen kultuurisen perinnön seuraaville sukupolville. Olkaamme siis suomalaisia, kyyristelemättä ja apinoimatta osittain rappeutuneita läntisiä vaikutteita.

      Poista
  15. Voi kun arvoisa bloginpitäjä laittaisi selvät kappalejaot pitkiin kirjoituksiinsa. Siis ainakin toisen enter-näppäimen painalluksen lisää kappaleitten lopussa. Nyt tekstit ovat melkein yhtenäistä puuroa, jota on etenkin satunnaisen lukijan vaikea seurata. [Enter] [Enter]

    Mallia voisi ottaa vaikka tämän blogin kommentoijien vastauksista, joissa nuo kappalejaot yleensä näkyvät selkeästi.

    Kiitos ja anteeksi

    VastaaPoista
  16. Vihavaisen parhaimpia kirjoituksia. Oli niin hyvä, että piti ottaa linkki talteen myöhempää käyttöä varten. Kiitos.

    T.V.: "Itse haluaisin, että ihmiset jälkeeni voisivat normaalisti turvassa kasvattaa lapsia ja kerätä marjoja ja sieniä."

    - Sen eteenhän tässä työskennellään.

    VastaaPoista
  17. Tämän päivän mysteerinä mietin miksi kukaan ei puhu Iso-Callesta kommunistina?

    VastaaPoista
  18. Onko kommunismi noussut haudasta Timo Soinin näköisenä käskyttäjänä?

    Tarvitsemme korkeakoulujen ja yliopistojen ulkopuolelta nousevia rehellisiä sieluja kertomaan mitä on tapahtumassa - ennen kuin kenkää hakataan parlamentin pöytään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niitä sieluja. Tarvitsemme kuulevia korvia ja ymmärtävää sydäntä.

      Poista

Kirjoita nimellä.