Neitsytöljyn ja leivän
seuraksi
Luulen, että monet mielestään kohtuullista tai siihen verrattavaa
juopottelua harrastavat henkilöt tuntevat useinkin ns. hiukaisua. Kyseessä on
luonnon oma signaali, joka kertoo, että jotakin puuttuu. Puutteen voi poistaa
monilla tavoilla, ehkä jopa lukemattomilla. Luulen, että oleellista on parantaa
sekä sokeri- että suolatasapainoa. Tämän kiitollinen elimistö palkitsee
nautinnollisilla tuntemuksilla.
Vaikka keinot siis voivat olla lukemattomat erilaiset, on ehkä
aiheellista saattaa kiinnostuneiden tiedoksi myös pari mahdollisesti vähemmän
tunnettua yhdistelmää, jotka on käytännössä koettu toimiviksi.
Perustaksi suosittelen Italiassa hyvin tunnettua tapaa
lorauttaa lautaselle neitsytoliiviöljyä, johon ripotellaan suolaa ja pippuria.
Tavallisestihan siihen sitten tökätään leipää, mieluummin kunnollista ranskalaista
patonkia (baguette), jonka löytäminen kyllä voi olla kiven takana tai sen
sijasta esim. hyvälaatuista campaillouta.
Kannattaa kuitenkin malttaa mielensä ja jättää leipä
tökkäämättä. Sen sijaan siitä kannattaa leikata tai mieluummin murtaa pieniä
paloja ja laittaa niiden seuraksi erinäisiä aineksia. Ja juuri ne ovat koko
homman clou: vuohenjuusto istuu tälle lautaselle kuin Ludvig XIV valtaistuimelleen.
Sen seuraksi sopii hämmästyttävän hyvin silava: esimerkiksi virolainen soolapekk
küüslauguga.Toki
silava voi myös olla esimerkiksi paprikalla (po-vengerski)maustettua tai
savustettua tai ns. kotilaatua (po-domasnemu). Näitä saa Suomessa
Viro-kaupoista ja Venäjällä ja Ukrainassa ne ovat ansaitsemassaan kunniassa ja
hyvin valmistettuja.
Niiden ohella lautaselle kannattaa kokeilla makeita hilloja,
nehän ovat nyt juustojen kanssa muutenkin muodissa. Ja juustona voi tietenkin
käyttää myös esim. brietä (ehkäpä maalais-), camembertiä tai muita pehmeitä.
Hätätilassa on valmistauduttava selviytymään/selviämään kovilla juustoilla tai
jopa ilman.
Mielestäni yhdistelmä on fantastinen, mutta en ole huomannut
sitä minkään ravintolan listalla.
Voi olla, ettei tällä keksinnöllä ole universaalista pätevyyttä,
mutta ainakin itseäni rohkaisevat kokeilut juuri näillä aineksilla: öljyä, läskiä,
juustoa, suolaa, leipää ja hilloa.
Kielteisiä seurauksia ei ole havaittu, joten voin vain
suositella!
P.S. Juomaksi voi ottaa viileää olutta, punaviiniä tai jotakin
muuta nestettä.
Mahtava kirjoitus! Silavan maineenpainautus ei myöskään tullut yhtään liian myöhään. Yhtäkkiä tuli myös ikävä ranskalaisten pateeluomuksia, nekin sopisivat tuohon, tietenkin karkeina maalaisversioina (campagne).
VastaaPoistaTäällä Espanjassa syömme ihanaa zurrapaa membrillon ja vuohen tuorejuuston kanssa, vaikka ei edes vappuna lotrattu viinan kanssa. Elämähän on yhtä juhlaa muutenkin, kun sen oikein oivaltaa ja syö oikeita sapuskoita.
VastaaPoistaEn tiedä, miten edes sadan vuoden venäläinen aika, ei saanut kulttuuriin syömistä ryyppäämisen ohella? Oltiinko silloin niin köyhiä, että lihaa ja suolakurkkua ei löytynyt palanpainikkeeksi? Vai onko tuttavapiirini rajoittunut, kuin vain harvat osaavat nauttia palasta ryypyn seurana?
VastaaPoistaJoskus nuorempana, alle kuuskymppisenä, oli tapana varautua äijäreisujen hotellihuone huikosiin silavaisella kestomakkaralla ja mustalla konjakilla, tykötarpeiksi riitti terävä veitsi. Siitä sitten vuorotellen ohuita siivuja.
VastaaPoistaPekka Tammi
Rasvaa eri muodoissa suolalla höystettynä - nam. Vielä kun ennen ruokailua nauttii pienen jointin, niin sitten elämys on potenssiin kymmenen, kuten viisaammat tietävät.
VastaaPoista