torstai 26. toukokuuta 2016

Koljatin otsa



Koljatin otsa

Joskus hamalla 50-luvulla opittiin koulussa monia raamatun kertomuksia, joista Daavidin ja Goljatin tarina erityisesti vetosi pieniin ja vähävoimaisiin lapsukaisiin.
Olihan siinä pääroolissa nuori poikanen, jolla ei ollut mitään erityisiä voimia eikä juuri taitojakaan, ainakaan sotaisia. Kuitenkin Daavid Jumalan avulla tappoi filistealaisten sankarin, kooltaan ja voimiltaan peljättävän Goljatin, minkä jälkeen koko filistealaisten sotajoukko lähti pakoon ja lyötiin.
Vaikka Goljat oli ainakin tuon ajan oloissa hirmuinen mies kooltaan ja voimiltaan, oli hänetkin tehty vain lihasta ja luusta, jotka eivät suurta painetta kestäneet. Lingottu kivi, joka upposi jättiläisen otsaan, riitti tainnuttamaan hänet ja pään leikkaaminen oli sen jälkeen pelkkä rutiinisuoritus, johon poikasen voimat hyvin riittivät. Tällaisia toimituksiahan saamme nykyäänkin halutessamme katsella internetistä harva se päivä.
Daavidilla kyllä ilmeisesti oli Herran johdatus turvanaan, sillä linko ei ole erityisen tarkka väline vihaista ja liikkuvaa maalia vastaan, mutta joka tapauksessa Daavid ei ollut vailla mahdollisuuksia ja se, mitä tapahtui, perustui ratkaisevasti hänen päättäväisyyteensä ja itseluottamukseensa. Rationaalinen Daavid olisi välttänyt ylivoimaisen vihollisen kohtaamista viimeiseen saakka, mutta Herran häpäisemisestä kimpaantunut paimenpoika kävi päälle ja onnistui.
Ennen talvisotaa jättiläiset olivat mellastaneet Euroopassa kuin siat vatukossa. Kukaan ei uskaltanut panna vastaan, puolalaisia lukuun ottamatta, mutta heillä olikin suurvallaksi pyrkivän loukatun kansan uho puolellaan. Sen sijaan Tšekkoslovakiassa ja Baltian maissa otettiin lusikka kauniiseen käteen ja yriteltiin yhteistyötä.
Suomessa oli juuri ennen sotaa julkaistu Wolf Halstin kirja Suomen puolustaminen, jossa selitettiin, ettei suurellakaan vihollisarmeijalla ollut suuria etuja puolellaan, jos se Suomeen yrittäisi, päin vastoin. Tiettyjä mahdollisuuksia siis oli, mutta Daavidilla piti olla henkistä kanttia, sisua, muuten asia oli tuhoon tuomittu.
Menestyminen alivoimatilanteessa tiedettiin kotimaan historian valossa maan ja kansan vanhaksi perinteeksi. Oma historiankirjoitus korosti noita, joskus villisti liioiteltuja voittoja, mutta ei tarvinnut tyhjästä nyhjätä. Esimerkiksi hurjapäinen hyökkäys katolisen liigan ylivoimaa vastaan oli kerran ollut menestys ja vaikka Suuri Pohjan sota päättyi tappioon, löytyi karoliinien historiasta aitoa Daavidin henkeä.
Vielä myöhemmistäkin sodista sitä löysi, jos osasi oikeasta kohdasta kaivaa. Onnettomia tappioita sen sijaan ei oikein viitsitty esittää loogisena tuloksena alivoimasta, kuten puhdas rationaalisuus olisi edellyttänyt. Daavidilla oli mahdollisuuksia ja hänen motivaatiotaan lisäsi se, että vaihtoehtona saattoi tuskin olla muu kuin orjuus.
Sivumennen sanoen, myöskään Daavid ei kuninkaaksi päästyään siekaillut käyttää ylivoimaa vihollistensa tuhoksi aitoon totaalisen sodan tyyliin. Kerrotaanhan raamatussa muun muassa siitä, miten hän mittasi moabilaisia nuoralla: pantuaan heidät pitkin pituuttaan makaamaan maahan, hän mittasi aina kaksi nuoran pituutta surmattaviksi ja yhden nuoranpituuden hän aina jätti henkiin. Niin tulivat moabilaiset Daavidin veronalaisiksi palvelijoiksi.
Koska suomalaiset 1930- luvun lopussa tiesivät ounastella jotakin vastaavaa olevan tekeillä heidän suhteensa, oli henkinen valmius vastarintaan olemassa. Todellinen ihme kuitenkin oli se päättäväisyys, jota täysin alivoimainen kansa osoitti ja jopa peräti yksimielisesti, ellei mitättömiä poikkeuksia oteta lukuun.
On selvää, että ryhtyminen tuohon inhimillisesti katsoen toivottomaan vastarintaan oli mahdollista vain siten, että eläteltiin jonkinlaisia selviytymisen mahdollisuuksia. Hengenmeno oi varmaa hyvin suurelle joukolle puolustajia, mutta eikö viholliselle ollut loputtomasti lisää väkeä rintamalle tuotavaksi?
Ehkä yksi suomalainen vastasi kymmentä ryssää, mutta kun sieltä vielä löytyi myös se yhdestoista. Eikö jo tässä vaiheessa ollut pakko ottaa niin sanotusti järki käteen? Raatteen tien tarina on karua kertomaa, mutta eivät ne miehet sen takia olleet neuvostojen maasta loppumassa.
Ajan dokumenteista selviää, että ajatus Neuvostoliitosta Goljattina, jättiläisenä, jolla oli Daavidin edessä ratkaiseva heikkoutensa, oli hyvin monen henkisenä oljenkortena. Hyvin vakavasti puhuttiin myös Suomesta Herran valittuna kansana, sehän oli ollut jo kaikkien tunteman Topeliuksen lempiajatuksia.
Talvisota kuuluu niihin historian asioihin, jollaisia ei ole tapana etukäteen kuvitella mahdollisiksi. Maailman suurin sotilasmahti aloitti rintamahyökkäyksen heikosti aseistautunutta ja köyhää pikkumaata vastaan. Se julisti korskeasti sodan lopputuloksen jo heti sen alkaessa ja piirsi suurieleisesti uudet rajat. Kolmen kuukauden kuluttua se joutui vetämään kaikki puheensa takaisin ja tekemään rauhan häpäisemänsä ja ignoroimansa hallituksen kanssa.
Koska sellaista ei todellisessa elämässä oleteta tapahtuvan, kukaan ei ennen sotaa olisi viitsinyt ostaa romaania, jossa kirjailija olisi kehittänyt moisen tarinan. Historian luonteeseen kuuluu, ettei talvisodankaan tapahtumia jälkikäteen pidetä mitenkään erityisen kummallisina. Totta nyt kaiken piti siten tapahtua, kun se kerran niin tapahtui.
Tutkijoitakin kiinnostaa lähinnä se, oliko aseita oikeasti jostakin näkökulmasta katsoen enemmän kuin on ajateltu vai vähemmän ja montako onnetonta varmasti päästettiin päiviltä ja moniko vain jäi raajarikoksi. Tärkeäähän sekin tieto on.
Joka tapauksessa talvisodan psykologia on se ratkaiseva tekijä, jonka merkitystä ei aikanaan osattu laskea missään. Neuvostoliiton sotilasjohdon piirissä eläteltiin toiveita siitä, että suomalaiset laskisivat aseensa, kun saisivat hiukan maistaa vorošilovilaisia yhteislaukauksia. Nykyaikainen sota oli materiaalitaistelua ja Neuvostoliiton valtavien arsenaalien rinnalla suomalaisten kevyt aseistus oli yhtä tyhjän kanssa.
Varmuuden vuoksi ja kansainvälisen imagon säilyttämiseksi koko operaatio muotoiltiin avunannoksi vallankumoushallitukselle, joka olisi muodostettu pelastamaan Suomen kansa siitä umpikujasta, johon vastuuttomat sodanlietsojat sen olivat vieneet.
 Eihän neuvostojen maa ollut mitään sotaa halunnut, saati nyt lisää alueita itselleen, tarina eteni. Uudelle hallitukselle luovutettu valtava Itä-Karjalan alue oli vastaansanomaton todiste historiassa ainutlaatuisesta jalomielisyydestä, uudenlaisesta ulkopolitiikasta, jossa ei oteta, vaan annetaan.
Ja siitä huolimatta jokin meni pieleen. Neuvostoliiton valmistelema skenaario tuhoutui täydellisesti ja syynä oli sen täydellinen epäuskottavuus. Tämä tarina on kerrottu yhä uudelleen, eikä sitä ja sen todistusaineistoa kannata tässä toistella. Nykykieltä käyttäen Neuvostoliiton brändi nyt vain oli aivan kelvoton. Puolan jakamisen jälkeen siihen saattoivat uskoa vain hyvin poikkeukselliset ihmiset.
Niinpä suomalaiset taistelivat ja vieläpä aivan uskomattoman sitkeästi. Epätoivoisessa tilanteessa syntyi jopa aivan epärealistisia kuvitelmia siitä, että armeijamme oli ”voittamassa” ja siksipä Moskovan rauhan vastaanottaminen oli niin hirveä sokki kuin se oli.
Kyyniset poliitikot eivät ilmeisesti paljoa perustaneet siitä, mikä oli kansojen mielipide tai käsitys oikeudesta ja totuudesta. Goljatit ovat tottuneen pilkkaamaan ja rienaamaan heikompiaan. Historian paradokseihin kuuluu, että usein juuri ne johtajat, jotka ovat ajaneet kansansa suurimpiin onnettomuuksiin, nostetaan sitten palvonnan kohteiksi, täytyyhän suurelle kärsimykselle löytyä sen arvoinen oikeutus.
Toki jokaisen maan poliittinen johto tekee jatkuvasti ”virheitä”, eihän mikään muu olisi tässä epätäydellisessä maailmassa edes mahdollista. Suurvaltojen suuret johtajat paistattelevat ikuisen erehtymättömyyden loisteessa vain aikansa hekin.
Goljattien osana on yliarvioida voimavaransa ja koheltaa siellä, minne heidän ei pitäisi mennä. Historiasta on yhä uudelleen löytynyt Daavideita, jotka uskaltavat haastaa Goljatin huolimatta siitä, että he tietävät voimiensa vähäisyyden ja taistelun epätoivoisuuden. Se on eräs hulluuden muoto, jonka olemassaolon pitäisi aina muistuttaa suurvaltoja siitä, ettei Jumala ole voimassa, vaan oikeudessa.

31 kommenttia:

  1. Koska kommenteissa ilman muuta tullaan viittaamaan Suomen ja Neuvostoliiton välisiin kovapanosammuntoihin 1939-44 on syytä heti kättelyssä ampua alas väite jonka mukaan Neuvostoliiton asevoimien kenraalit ja STAVKA olisi lähtenyt soitellen sotaan. Tämän väitteen ampui alas eversti Erkki Nordberg. STAVKA Leningradin sotilaspiirin sotapelin strategit pitivät Suomen nopeaa valtaamista (mikäli suomalaiset panisivat hanttiin) huomattavan hankalana projektina. Oikeastaan talvisota tai jatkosota eivät olleet mitään erityisiä ihmeitä. Ja on mielenkiintoista että rintamalinjat pysähtyivät suurinpiirtein samoille seuduille kevättalvella 1940 ja elokuussa 1944.

    Staliniin muuten talvisodan sinnittelevä suomalaisten puolustaminen ei tehnyt erityistä vaikutusta. Sen sijaan suomalaisten nopea vain reilun kuukauden rynnistys Syvärille 1941 herätti Stalinin huomion. Kiistaton tosiasia on että suomalaisten kyky hyökätä aikaansai sen että Stalin muutti suhtautumista Suomeen. Govorovin möhliminen Ihantalassa ja naurettavat selittelyt kahdesta puuttuneesta armeijakunnasta saivat Kremlistä viileän vastaanoton. Selittelyjen jatkuminen olisi ollut Govoroville viimeinen virhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historioitsijat, ml. Markus, ilman rajoja - vanha aika.
      Ihmiset ilman rajoja - uusi aika.

      Poista
  2. Vai ei tehnyt erityistä vaikutusta? Kyllä muuten teki. Onko nyt luettu ja vieläpä kriittisesti se Stalinin puhe talvisodan kritiikkiseminaarissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäli kyse oli samasta puheesta niin siinä ei erityisesti kehuttu suomalaisten puolustamista vaan arvosteltiin puna-armeijan operaatioita. Lisäksi eikös Stalin pitänyt saavutettu uutta rajaa hyvänä jatko-operaatioita ajatellen?

      Poista
    2. Dokumentti kannattaa todella lukea kriittisesti. Se on Stalinin puhetta aivan tietyllä hetkellä ja tietystä syystä. Siinä oli mies joutunut ypeytensä nielemään.
      Toki Stalinin huomautus siitä, ettei Suomen armeija edes osannut hyökätä eikä siis ollut mikään nykyaikainen armeija, kannattaa noteerata. Siinä mielessä hän sai sitten seuraavana vuonna lisää ajattelemisen aihetta. Ja tämä puhe siitä, että myöhemmin sitten jatketaan, on kyllä aika säälittävää, vaikka jatkaminen toki oli jo syksyllä mielessä, kuten Molotov Berliinissä kertoi.

      Poista
  3. Ei se talvisodan henki ihan tyhjästä syntynyt kuten tiedetään. Eräs esimerkki on ajatus siitä että Suomi kyllä panee turpiin venäläistä jos päälle tullaan ja se voi olla vanhakin ajatus. Luulenpa että vaikutusta on ollut esim. Aarno Karimon kirjalla "Kohtalon kolmas hetki", jossa suomalaiset ensiksi torjuvat päättäväisesti itänaapurin hyökkäyksen ja sitten tuhoavat koko keisarikunnan teknisen etevyytensä ja tataariliitolaistensa avulla. Kirja näkyy ilmestyneen v1926 ja on siis varmasti kuulunut monen suojeluskuntalaisen kirjastoon ikään kuin mallina siitä mihin suomalainen mies tosipaikan tullen pystyy.

    Fiktiota ja toiveajattelua, kyllä, Karimoa onkin naureskeltu, "Kumpujen yötä" erityisesti, ehkä monet jo silloinkin mutta kyllä hänellä ja monilla vastaavilla on uskon lujittajina reaalista merkitystä silti ollut.

    Tulee mieleeni Margart MacMillanin haastattelu Hesarissa (22.5.) miten historialla perustellaan vääriä ajatuksia. Niitä mahtuu maailmaan monenlaisia. ;-) hh

    VastaaPoista
  4. Kohtalon kolmas hetki oli toki tyypillistä sci-fi pulpia. Onhan se huvittavaa lukea, mutta tosipaikan tullen ei kukaan sellaisille rakenna yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei toki noiden varaan mitään rakenneta, ei, mutta jännittävä ajatus, vaikka väärä, syttyy nuoren intomielen tajuntaan ja vaikuttaa siihen mitä luullaan mahdolliseksi.
      Sama ilmiöhän vaikuttaa tässä kansainvaelluksen vastaanottoinnossa jota moni nyt on toteuttamassa. Uhreja on autettava olivatpa keitä tahansa etc. hh

      Poista
  5. Minä en ole koskaan tajunnut sotilaallisella suorituskyvyllä mitattuna talvisodan nostamista erityiseksi suomalaiseksi sotilaalliseksi menestyskertomukseksi. Tosiasia nimittäin oli että sodan viimeisinä viikkoina Suomen armeija oli romahtamispisteessä ja tappiot kasvoivat todella huolestuttaviin mittasuhteisiin.

    Vastaavasti kesän 1944 sotiminen on myös virheellisesti nähty pelkkänä kaoottisena perääntymisenä sekä Kannaksella että Itä-Karjalassa. Todellisuudessa nämä kaksi sodan vaihetta kulkivat täysin vastakkaisiin suuntiin edetessä. Talvisodassa Suomi oli kärsimässä viimeisinä päivinä täydellistä katastrofia ja sotaa tarpeettomasti pitkitettiin poliittisen päättämättömyyden takia. Sen sijaan jatkosodan viimeisen kesän 3 viikon perääntymisen jälkeen (jossa aiheuttiin samalla mittavat tappiot hyökkääjälle, n. 110 000 miestä)puna-armeija löi päänsä pahasti verille. Kannaksen offensiivin tappioiksi puna-armeijalle on Tapio Tiihonen neuvostoliittolaisista saaduista yksikköilmoituksista ja dokumenteista arvioinut lukemiksi 189 000 kaatunutta, kadonnutta, vangittua, haavoittunutta sotilasta. Kaikenmaailman "halkijuoksun" kuvaajilta jää aina tuo vaihe heinäkuun alun ja syyskuun 5.päivän välillä kertomatta. Rintamat rauhoittuvat täysin asemasodaksi viimeistään Ilomantsin jälkeen elokuun toisella viikolla. Airo ehdotti Mannerheimille myös puna-armeijan heittämistä ulos Viipurista.

    Talvisodassa Suomen asevoimissa tehtiin karkeita ja lähes alokasmaisia virheitä joskaan ei niin pahasti kuin mitä puna-armeijassa. Molemmat sotavoimat tyrivät. Jatkosodan viimeisenä kesänä Suomen asevoimat olivat jo huomattavasti ammattimaisemmat. Huolimatta vastustajan tulivoiman ja teknologian lisääntymisestä (ml. lend lease) suomalaisten tappiot lähes puolittuivat talvisodan raskaisiin päiviin verrattuna.

    Talvisodan jälkeen käytiin myös Suomen asevoimissa jälkipyykkiä jonka yhteydessä todettiin mm. se että noin 25% armeijan ammattiupseereista floppasi, ei joka neljäs upseeri ei ollut tehtäviensä tasalla. Tämä asia tahtoo unohtua tässä sankaritarinassa. On myös muistettava että talvisodan henkinen jälkilasku maksettiin vasta myöhemmin. Mm. Ville Kivimäki ei ole löytänyt mitään todistusta siitä että talvisodan veteraanit olisivat kestäneet muka paremmin jatkosodan ensimmäisen kesän stressin kuin uudet alokkaat. Pikemminkin päinvastoin. Syksyn 1941 ensimmäisen kriisin siemet oli pantu itämään jo talvisodan kauhun päivinä.

    VastaaPoista
  6. Itsekin jaan ihmeet yleisiin ja erityisiin. Jälkimmäiset ovat odottamattomia tapahtumakulkuja, joissa harvoin tietenkään vältetään sellaisia asioita, joita aina on vastaavisssa tapauksissa syytä odottaa, kuten nyt monien hermojen pettämistä, asioiden luisumista pois hallinnasta jne. Kun kuitenkin itse asia kokonaisuudessaan on odottamaton (kuten talviusodan henki oli sekä Suomessa että ulkomailla), se kannattaa sellaiseksi noteerata myös jälkeenpäin, jolloin jokainen tietenkin näkee asioiden syyt kristallinkirkkaasti ja saa aihetta puuskahtaa, ettei mitään muuta tietenkään voinut eds odottaa.
    Sitten on tietenkin niitä, joilla on asioista simppeli, yliyksinkertaistettu kuva, ja joille jokainen normaalijärkinen täsmennys merkitsee mullistavaa "myyttien" murtamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin "talvisodan ihme" oli niiden äimistelyä jotka eivät nyt kertakaikkiaan tajunneet sitä asiaa että talven 1939-40 nuorisolle 1918 oli kaukaisempi asia kuin minkä ylipolitisoijat ovat aina kuvitelleet. Ts. "ihmettä" äimistelivät ne jotka olivat vielä kiinni vuoden 1918 poteroissa. Mikäli Linnan "Tuntemattoman" antama kuva oli oikea niin nuorille sotilaille politiikka on ollut lähinnä irvailun aihe.

      Talvisodan traagisuutta korostaa vielä eräs seikka: kaatuneista huomattava osa oli perheenisiä. Sen sijaan jatkosodan viimeisenä kesänä älyttiin (?) jo paremmin että sota on nuorten miesten ja eteenkin poikamiesten hommaa. Suurimmat tappiot kärsi vuonna 1923 syntyneet joista aniharva oli naimisissa saatikka isä.

      Poista
  7. Siinäpä äimisteli koko maailma eikä vähiten Kreml. Miksi ryhtyä toivottomaan vastarintaan? Asiaa on selitetty tyhmyydellä, mikä toki on mahdolinen kiteytys, mutta mielestäni ei riittävä eikä oikein muutenkaan asianmukainen.

    VastaaPoista
  8. "Daavidin ja Goljatin tarina"

    Jos Suomella olikin Daavid, niin se oli Mannerheim, tiedustelija, josta myöhemmin tuli marsalkka. Mannerheimin linjaakaan ei saa aliarvioida jättämällä se mainitsematta. Nikita Hrushtshevin mukaan Mannerheimin linjan edessä surmansa sai lähes miljoona venäläistä. Itse asiassa sinne ei venäläisiä lähetetty, pääosin valkovenäläisiä ja ukrainalaisia. Suomalaiset tarinat taas kertovat siitä, että Mannerheimin linjalla suomalaisia sotilaita tuli hulluiksi harva se päivä, koska kokopäivätyönä oli ainoastaan ampuminen/tappaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Talvisota"

      Talvisota ilman Mannerheimin linjaa on samaa kuin marxismi-leninismi ilman Marxia, Engelsiä, Leniniä ja Stalinia.

      Poista
  9. Nythän Suomi haluaakin Goljatiksi halajamalla Natoon.

    Mitä Mannerheim-linjaan tulee niin pitävin Mannerheim-linja oli kyllä marsalkka-presidentin Paasikivi-Kekkosen -linjaa ennankoiva tosiasoiden myöntäminen idän suunnassa.

    Talvisodassa ja jatkosodassa maamme menetti parhaita alueitaan mutta Porkkalan palautuksen jälkeen joka neliösenttimetri on itsellä pidetty ilman uhoilua, pelkällä neuvottelutaidolla esim. Kultarannan saunassa 1978 (Sutela, Kekkonen vs. Ustinov).

    Nyt meillä aletaan harjoitella Normandian maihinnousua ja media hehkuttaa iloinen pilke silmäkulmassa lännestä saapuvasta "ratsuväestä." Jippii! Me ollaan viimein nyt kuin ne. Mutta kun ei koskaan olla. Katso karttaa.

    Mannerheim-Paasikivi-Kekkosen -linjaa tässä tarvittaisiin eikä kaipuuta Brysselin syliin: poliittisiin ja sotilaallisiin - ja samalla vahingollisiin ei-maantieteellisiin harhakuviin.

    jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mannerheim-Paasikivi-Kekkosen -linja"

      On itsestään selvää, että kun sotalinjat päättyvät niin etsitään rauhanlinjoja.

      Presidentti Mannerheim ehdotti valvontakomission puheenjohtajalle Zhdanoville, että Suomi ja Neuvostoliitto solmisivat YYA:n. Zhdanov vastasi siihen, että se on toistaiseksi kaukainen päämäärä. Zhdanovin tehtävänä Suomessa oli toistaa Tshekkoslovakian tie, mutta se epäonnistui.

      Stalinin kiukku oli suuri ja 50-vuotias Zhdanov sai ennenaikaisen kuoleman. "Muodollisena" syynä Zhdanovin kuolemaan oli lääkärien väärä hoitotapa.

      Poista
    2. "Mannerheim"

      Mannerheim ja Hitler tapasivat toisensa Mannerheimin synttäreillä. Mutta Mannerheim ja Stalin eivät tavanneet toisiaan. Stalin yrittikin lähennellä lupaamalla Mannerheimille jatkuvaa mustan kaviaarin toimittamistä Mannerheimin aamiaispöydälle.

      Kukaan ei tiedä mitä myrkkyä siinä kaviaarissa olisi ollut, varmaankin samaa, johon Zhdanov kuoli ja johon itse Stalinkin kuoli aikoinaan.

      Zhdanovista puheen ollen mainittakoon samalla, että kun venäläinen valvontakomissio joutui lähtemään Suomesta, päämajastaan Torni-hotellista kuivin suin, ilman Tshekkoslovakian mallin toteuttamista, niin Torni-hotellissa valvontakomission raivo oli lähtiessä niin suuri, että hotellissa kaikki oli pantu säpäleiksi mikä oli säpäleiksi pantavissa.

      Poista
    3. "Suomi"

      Suomi olikin se puhveli, jota Stalin ja Zhdanov eivät pystyneet kaatamaan ja raatelemaan.

      Poista
  10. Davidin linkoa tarvitsisimme, jotta edes jossakin määrin voisimme uhota itsenäisellä ja uskottavalla puolustuksella.

    https://en.wikipedia.org/wiki/David%27s_Sling

    Saattaisi tehota Iskandereihin.

    VastaaPoista
  11. Selvästi tunnette monia Raamatun kohtia varsin hyvin. Daavidilla ei ollut inhimilliseltä kannalta voiton mahdollisuuksia, mutta hän lähtikin kohtamaan Golgatia USKOSSA ja Herraan turvaten. Miten on, onko teillä henkilökohtaista uskoa Jeesukseen, Kristukseen Jumalan poikana ja Vapahtajananne?

    Lisäksi näin blogisi rivilukijana kysyn, oletteko tietoinen siitä hulluudesta, mitä Jani Toivola ja hänen hengenheimolaisena suunnittelevat Suomen peruskouluihin?

    https://janitoivola.net/2016/05/18/14-askelta-kohti-tasa-arvoisempaa-koulua/

    Tässä niistä joitakin:

    1.Lopetetaan oppilaiden kutsuminen tytöiksi ja pojiksi
    5. Tehdään koulun vessoista yksittäisiä ja jätetään ne merkitsemättä tytöt/pojat.

    Oletteko muuten historianemiritusprofessorina tietoinen siitä, kuinka vainottu ryhmä kristityt ovat muslimimaissa?
    Esimerkiksi Pakistanissa kristittyyn vähemmistöön kohdistuu hyvinkin julmia rikoksia ja maassa on käytössä Jumalanpilkkalaki, jota käytetään kristittyjen mielivaltaiseen sortamiseen. Esimerkiksi Asia Bibi ja muita kymmeniä pakistanilaisia kristittyjä on tuomittu väärien todistuksien perusteella profeetta Muhammadin pilkkaamisesta kuolemaan.

    Olisi hienoa, jos jossakin vaiheessa voisitte kirjoittaa oman kirjoituksen nykyisistä kristittyjen vainoista muslimimaissa.

    VastaaPoista
  12. Daavidin ja Goljatin sijaan Suomessa ajateltiin 1930-luvulla stalinismia. Se oli niin synkkää, ettei antautuminen ("yhteistyö", niin kuin herra V. kiertoilmaisee) ollut kuviteltavissa oleva vaihtoehto.

    Oli suunnaton onni, ettei Suomessa ollut liikaa joutilasta älymystöä, toisin kuin Britanniassa, jossa muuan bertrand russell vaati ehdotonta pasifismia. Yhdysvalloissakin he vaativat eristäytymispolitiikkaa.

    Nykypäivänä Suomen russelilaisuutta edustaa tarja haloska, jonka mielestä Suomen jalkaväkimiinat olivat uhka kehitysmaille. Sitten oli vielä ulkoministeri risuparta-tuomioja, jolle haloskan mielipiteet ovat pyhiä ja ehdottomia.

    Jyrki ei halunnut vaarantaa EU-nimitystään ja stubbilaisten mielestä miinojen poistuminen tekisi kansasta NATO-myönteisen.

    P.s.

    Aseilla oli väliä. Etenkin taistolaisten ivaamilla "lapiojääkäreillä" oli väliä, sillä ilman heitä puna-armeija olisi kävellyt Suomeen kuin hollitupaan. Asioista kertoo sekin, että stalin yritti naruttaa Suomen luovuttamaan linnoitetut alueet ennen hyökkäystään (josta päätettiin 1918).

    Hollantilaiset piti lahjuksien voimaa niin ratkaisevana, että tekivät Fokker D.21:t jo etukäteen Thaimaan ilmavoimille. Kun Thait lahjukset saatuaan kuitenkin tilasivat kalliimman Curtiss Hawkin, jäi hollantilaisten käsiin 36 turhaa konetta. Ne kelpasi Suomelle romun hinnalla.

    Suomi ei ollut köyhä, mutta SDP- ja maalaisliitto vastustivat puolustusmenoja. Onneksi oli edes ne 36 Fokkeria, ilman niitä Suomen satamat olisi pommitettu.

    Parjatut panssarilaivat ja sukellusveneet estivät olemassaolollaan Punalippuisen laivaston pääsyn kauppareiteille, ja maihinnousut rintaman taakse tai suoraan rantakaupunkeihin.

    Asevoimat täyttää tehtävänsä parhaiten, kun potentiaalisest viholliset eivät edes harkitse sotaa tai ratkaisevia sotatoimia naapurin puolustuksen kapasiteetin ja puolustustahdon vuoksi.

    Ilmasodankäynti alkaa olla niin kallista, ettei Suomella ole siihen yksin varaa. Siksi NATO-jäsenyys on meille ainoa realistinen vaihtoehto.


    Terveisin,

    Nikke

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenen rahoilla se Suomen ilmasota käytäisiin, jos ei Suomen?

      Naton aseteollisuus on yksityistä - ei hyväntekeväisyyttä. Nato on muiden rooliensa ohessa USA:n aseviennin edistämisorganisaatio (toki siis paljon muutakin).

      Olemme jo nyt käytännössä Natossa niin syvällä ja niin tiiviisti kun vain voi olla. Se on oikein hyvä näin. Kyllä tällä pohjalla tavaraa ostaa saa. Imaiseksi sitä tuskin mistään saa.

      Poista
  13. Niille joita asia kiinnostaa tiedoksi että II maailmansodassa suurvallat Neuvostoliittoa lukuunottamatta eivät lopultakaan antaneet kovin isoa siivua varustelumenoista maavoimille eli armeijalle. Tässä muutama esimerkki:

    1. Saksa: maavoimat 30%, ilmapuolustus/ilmavoimat/ilmasota 58%, merivoimat/merisota 12%

    2. Britannia: maavoimat 20-25%, ilma- ja merisota 75-80%

    3. USA: maavoimat 25%, meri- ja ilmavoimat 75%

    4. Japani: maavoimat 17-18%, meri- ja ilmavoimat 82-83%

    Neuvostoliitto muodosti poikkeuksen. Sen varustelusta noin 62-64% meni maavoimille ja ilmavoimat ottivat yli 30%:n osuuden. Tämä johtui osittain siitä että USA toimitti suuren osan ilmavoimien raaka-aineista kuten alumiinista (n. 65%) samoin kuin sähköteknisistä laitteista. Merisotaan Neuvostoliitto käytti hyvin vähän resursseja.

    Ehkä mykistävin asia monella valtavirtahistorioitsijalle onkin se että Saksa kaikkiaan käytti varustelustaan yllättävän pienen osan koko itärintaman sodankäyntiin (noin 30%) vaikka eteenkin Neuvostoliitossa (ja myöhemmin Venäjällä) luotiin se käsitys että itärintama olisi ollut päänäyttämönä. Sotatuotannon tunnusluvuilla sodan päänäyttömä onkin itseasiassa ollut ilma- ja merisodan ns. supertaistelukenttä (Atlantti, Tyynimeri sekä ilmatila kaiken tämän ja Euroopan päällä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Churchill ja Roosevelt olivat ensimmäiset jotka viitoittivat tietä länsivaltojen sodankäyntiin jossa uhrien määrää pyrittiin minimoimaan. Tästä ollaankin sitten kuljettu kohti aikakautta että 400 ensimmäistä ruumispussia saa USA:n presidentin vetämään suurella rummunpäristyksellä sotatantereelle aiemmin viedyt joukot takaisin kotia. Milkyway.

      Poista
  14. No entäpäs sitten? Jalkaväkimies tappoi paljon ja halvalla ja henki oli siellä itärintamalla halpaa. Kyllä se raaka työ tehtiin siellä.

    VastaaPoista
  15. "Asevoimat täyttää tehtävänsä parhaiten, kun potentiaaliset viholliset eivät edes harkitse sotaa."

    Venäjä ei edes harkitse sotaa, eikä sillä ole siihen mitään syytä. Sodassa se menettäisi enemmän kuin saisi tilalle. Ei siellä ihan sokeita olla. Mutta meidän armeijamme on Nato sokaissut. Armeija ei enää palvele Suomen kansalaisten etua, vaan Nato-armeijan etua. Ei pitäisi päästää taantumuksellisia armeijan edustajia päättämään asioista, koska heille aseiden käytöstä on tullut itseisarvo. Armeijan putkiaivoille sota on elämän tarkoitus. Sitä sanotaan puolustukseksi.

    Siksi pidän Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan työtä arvokkaana, tuloksistakin päätellen. Mikä olisi sen tärkeämpää kuin työ rauhan puolesta? Ahtisaari on unohtanut jo, että sai palkinnon rauhantyöstä, mutta ehkä maine olikin tärkeämpää. Nykyisin hän edistää amerikkalaisen aseteollisuuden vientiä.

    VastaaPoista
  16. "Stalin"

    Stalinin/stalinismin rikoksia ollaan Suomessa piilottamssa teoreettiseen pöheikköön. Asialla ovat tietysti suomalaiset taistolaisstalinistit. Vesa Oittisen ja Markku Kangaspuron toimittamassa "Discussing Stalinism: Problems and Approaches" (2015 Aleksanteri Institute) Stalin puettiin uus-weberiläiseen päällystakkiin (poliittisista ja sosiaalisista vaikutteista vapaa yhteiskuntatutkimus)! Stalinismi ei siis kuulukaan marxismi-leninismiin vaan weberiläisyyteen!

    Onko stalinismi vapaa poliittisista ja sosiaalisista vaikutteista? (eli yksityisomistuksen lopettaminen maksimaalisesti, luokkien hävittäminen, kansanvihollisten ja uskonnon tuhoaminen, proletariaatin diktatuuri, maailmanvallankumous, jne., jne.) Ketä tässä yritetään hämätä? Peruskoululaisia.

    Marxin ja Engelsin teosten suomentaja (venäjän kielestä) Vesa Oittinen antaa lisää intellektuaalista löylyä: Stalin as "World Spirit Embodied", Stalin onkin siis maailmanhengen ruumiillistumana, ei siis mitään marxismi-leninismiä. Koko maailma on siis koko historiansa aikana ollut ainoastaan yksityisomistuksen lopettamista maksimaalisesti, luokkien hävittämistä, kansanvihollisten ja uskonnon tuhoamistä, proletariaatin diktatuuria, maailmanvallankumousta, jne., jne. Kenen aivoja tässä yritetään puuteroida? Eikö koko opus ole rikos tiedettä vastaan?

    VastaaPoista
  17. Tämä hihkuminen Natoon on tällaiselle 1970-luvulla nuorukaiseksi varttuneelle muumiolle aivan käsittämätöntä. Mitä hyötyä Suomella olisi jäsenyydestä sotilasliitossa, joka ennen pitkään tulee seuraamaan kiistakumppaniaan Varsovan Liittoa sinne minne sotaliitot kuuluvat eli historian roskatynnyriin ?

    Suomella ei ole NATO:lta mitään saatavissa , sen sijaan tärkein eli rauha ja turvallisuus menetettävissä. NATO antaisi meille kuvitteellista turvaa olematonta vaaraa vastaan ja sotkisi meidät suurvaltaristiriitoihin jotka eivät meille kuulu. Lisäksi ei tarvitse olla kummoinen ennustajaeukko jos arvioi että Vladimir Putinia tällainen typerä suomalainen uho lähinnä kai huvittaa. Lisäksi - ja se on merkillistä - Kiinan roolista ei tässä yhteydessä käydä edes mitään keskustelua. Esim siitä että Kiinassa Suomella on aika hyvä ja myönteinen julkisuuskuva (Kiinassa arvostetaan ja muistetaan se että Suomi solmi varhaisessa vaiheessa diplomaattisuhteet Kansantasavallan kanssa kun monet muut länsimaat pullikoivat vastaan).

    VastaaPoista
  18. Mitä hyötyä Suomella olisi jäsenyydestä NATO:ssa?

    Ennen kaikkea se, että jos Suomi joutuu ns. "ei kenenkään maaksi", niin se olisi heti vapaata riistaa venäläiselle oligarkki-mafialle. Yksi sellainen monen miljardin euron arvoinen saapas on jo työnnetty Suomeen. Raha ratkaisee hyvin paljoja asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö Suomi ole jo "ei kenenkään maata". Kuinka paljon oligarkit mellastavat täällä? Ei ole paljon merkkejä siitä, vaikka joku onkin ostanut jotain. Itsehän me siitä päätämme. Käyttäkäämme muita keinoja kuin aseita.

      Olisiko sitten parempi, että päästämme Nato-mafian Suomeen? Jäljet voivat olla vielä pelottavampia. Raha siinäkin ratkaisee. Ei Nato tänne ilmaiseksi tule. Se vie tuhkatkin pesästä. Ja siitäkin voimme itse päättää - toistaiseksi. Natolla ei ole muita keinoja kuin aseita.

      Poista
  19. Eiköhän tässä liian monet käy sotaa selkä meno suuntaan Neuvostoliittoa ajatellen. Ja kuitenkin Neuvostoliitto oli mahtipontinen ateistinen diktatuuri tolkuttomine ohjelmineen kun taas tämä Venäjä rakentuu ortodoksisten tunnusten alle asettuneesta valtiosta jolla on Euroopan viimeisiä traditionaalisia konservatiiveja johtajana. Muualla Euroopassa johtajat ovat pikemminkin radikaaleja jollei peräti vallankumouksellisia oikeistoliberaaleja. Kun Venäjällä pyritään säilyttämään niin "partaisten naisten" Euroopassa repimään eli "uudistamaan".

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.