maanantai 26. kesäkuuta 2017

Pyhä yksinkertaisuus



Pyhä yksinkertaisuus

Kun Jan Hus seisoi polttoroviolla, hän huomasi vanhan mummon tuovan roviolle lisää poltettavaa ja lausahti  oppineiden kielellä: ”O sancta simplicitas”!-voi pyhä yksinkertaisuus.
Usein tätä lausetta käytetään banaalisti tarkoittamaan vain tyhmyyttä. Eihän tuo nainen ymmärtänyt hengen vapaudesta ja sen tarpeellisuudesta tuon taivaallista, mutta ei hän mitään sellaista tarvinnutkaan, ainakaan mielestään.
Kokemus toki osoittaa, etteivät kaikki sokeasti asialleen omistautuneet ole suoranaisesti tyhmiä sikäli, että heiltä puuttuisi kykyä loogiseen ajatteluun. Kyse ei ole logiikasta, vaan tunteesta, joka hallitsee kaikkea ja panee aina tarvittaessa älyn töihin etsimään perusteluja asialle, joka saattaa edustaa pahempaa kuin pelkkä idiotismi.
Näitä ajatellessa mieleen nousevat ensimmäisenä vuoden 1937 päivät Neuvostoliitossa. Tuossa vihalle perustetussa valtiossa nousi silloin pyhän vihan ylistäminen korkeimmilleen ja sille löydettiin yhä uusia kohteita. Ihmiset, jotka olivat olleet Leninin ja Stalinin lähimpiä työtovereita paljastuivatkin yhtäkkiä kataliksi rikollisiksi, joiden tarkoituksena oli koko ajan ollut estää maailmanhistorian kärjessä marssivan neuvostojen maan siirtyminen korkeampaan yhteiskuntajärjestelmään kaikkien onneksi.
Nyt alkoivat varsinaiset tuholaisten ja diversanttien paljastamisen orgiat. Lapset ilmiantoivat vanhempiaan, vaimot miehiään, alaiset johtajiaan. Koska rikos sosialismia vastaan oli pahin kuviteltavissa oleva, oli vaadittava rangaistuskin selvä. Se oli VMN, rangaistuksen korkein aste eli teloittaminen ampumalla.
Pelkästään Neuvostoliitossa oleskelevia suomalaisia tuo karu rangaistus kohtasi noin kymmenen tuhatta kertaa, enimmäkseen parin vuoden sisällä. Se oli niin paljon, että heikompien usko alkoi jo horjua, mutta toisaalta ilmeisesti ilmiantoihin sotkeutuneiden usko vain vahvistui, sillä nyt sitä  vasta tarvittiin.
Teloitus ja ilmianto saivat eräänlaisen rituaalisen roolin. Kyseessä oli uskon teko, jollaisia aikoinaan espanjassa kutsuttiin juuri tällä nimellä: auto da fe. Silloin poltettiin kerettiläiset ja luopiot roviolla, nyt, rationaalisempana aikana tyydyttiin likvidointiin minimaalisin menoin ja kustannuksin.
Kaiken ytimessä oli juuri tuo usko. Itse Stalin viittasi uskon tärkeyteen niissä johtopäätöksissä, joihin puolueen historia antoi aihetta ja jotka kiteytettiin puolueen historian ns. lyhyen kurssin lopussa. Petturit ja heikkouskoiset saattoivat tehdä suunnatonta vahinkoa myös vähälukuisina.
Kuten tiedetään, usko ilman tekoja on kuollut ja siksi nostettiin mainittuna vuonna 1937 kaikkien esikuvaksi tšekistien lahjomaton päällikkö Nikolai Ježov, mies, jolla ei sana koskaan eronnut teosta.
Monet muut, kuten nähtiin, hokivat kyllä uskollisuuttaan puolueelle, mutta käytännössä he tekivätkin sitä, mikä näytti järkevältä ja kohtuulliselta. Vasta silloin, kun ihminen pantiin kovan paikan eteen ja häntä vaadittiin tuomitsemaan vaikkapa omat vanhempansa, koeteltiin kunnon bolševikin kunto ja kelpoisuus.
Toki Ježov ennen pitkää todettiin tuholaiseksi ja petturiksi ja teloitettiin monine apulaisineen. Heistä tuli syntipukkeja niille ylilyönneille, joita heidät oli käytännössä pakotettu tekemään.
Itse suuren asian pyhyys kuitenkin säilyi ja sillä myös oli ilmeisen hyvät elinedellytykset. Moni ihminen kaipasi elämälleen ja uhrauksilleen korkeampaa tarkoitusta ja sellaiseksi tarjoutui kuin itsestään suuri ja erehtymätön puolue, joka kynti vakoaan maailmanhistoriaan. Ihmisen osa oli lopultakin hyvin helppo: tarvitsi vain tehdä, mitä käskettiin. Mikään uhraus ei ollut liian suuri.
Tämä psykologia näyttää nousevan yhä uudelleen kukoistukseensa, vaikka se välillä jo näyttää kuolleelta. Se on totalitarismin kasvualusta ja se elää myös sellaisessa valtiossa, joka ei ole totalitaarinen. Se luo omat instituutionsa ja norminsa ja palvoo niitä absoluuttisina totuuksina, joiden horjuminen voisi romahduttaa koko uskovaisen maailman. Siksi niihin ladataan niin paljon tunnetta.
Tässä iässä voi jo muistella huvittuneena taistolaisten touhuja, jotka jälkeenpäin näyttävät pelkästään hölmöiltä. Aikanaan kyse oli pyhyydestä, joka jätti yksilöt ja heidän vähäpätöisen elämänsä toisarvoiseksi materiaaliksi, jolle tulevaisuus piti rakennettaman.
Kun tulevaisuus ei sitten kuulunutkaan bolševismille, näytti normaaliksi ajateltava avoin yhteiskunta nousevan jälleen arvoonsa. Ehkäpä historia oli suorastaan päättynyt ja kaikki kansat pääsisivät palaamaan sille valtatielle, joka ainoana saattoi johtaa sinne, minne ihmiskunnan pitääkin mennä.
Asia ei kuitenkaan ole käytännössä yhtä yksinkertainen kuin se on teoriassa. Kuten Sir Isaiah Berlin aikanaan totesi, vapaat henget ymmärtävät, ettei historialla ole mitään librettoa. Tulevaisuus on ihmisten itse luotava ja on tahdon asia päättää, mitä halutaan. Yhdet haluavat yhtä ja toiset toista. Totalitaarisessa yhteiskunnassa ja totalitaarisessa psykologiassa nämä toiset edustavat rikosta ja petosta, mutta se ei ole eikä saa olla normina siellä, missä vapautta kunnioitetaan.
Tämä tuli mieleeni, kun sain yllätyksekseni todistaa, miten omista vähäpätöisistä blogeistani etsittiin rasismia ja ihmisvihaa ja ilmeisesti oltiin niitä jopa löytävinään, vaikka esimerkkejä ei tuotukaan nähtäville.
Mutta totalitaarinen psykologia ei ole tyytyväinen edes siihen, mitä löytää, vaan haluaa tunkeutua syvemmälle, asioiden varsinaiseen olemukseen saakka. Mikäli joku kannattaa toisenlaista skenaariota maan tulevaisuudelle kuin nuo orwellilaiset hyvinajattelijat, hänen täytyy olla objektiivisesti ottaen ihmiskunnan vihollinen.
Tuon facebookissa käydyn keskustelun käynnisti havainto, jonka mukaan blogini olivat tarttuneet johonkin suodattimeen ja niitä pidettiin a priori jonkinlaisena vihapuheena, joka saattoi kuka ties olla rikoslain tuntemaa kiihottamista kansanryhmää vastaan.
No, eihän sellaista löytynyt millään mittapuulla, mutta olipa kiinnostavaa seurata käytettyä argumentaatiota. Todellisena limbona oli jonkun älyllisesti takapajuisen henkilön ad hominem kiljahdus: jokin epäillyn joskus esittämä kommentti(???), joka oli todistus kusipäisyydestä, oli pätevä syy sille, että hänen kohdallaan voitiin ”antaa sensuurin laulaa(???)”. Myöhemmin laulajiksi korjattiin ”filtterit”.
Moukkamaisuus ei meikäläistä hätkähdytä, eikä sillä tietenkään ole laajempaa mielenkiintoa. Toisin on asia sellaisen psykologian kohdalla, joka muitta mutkitta kannattaa sensuuria eikä ilmeisesti kykene hahmottamaan muita mahdollisia maailmankatsomuksia kuin omansa, saati antamaan niille sellaista vapautta, johon demokraattisen yhteiskunnan on perustuttava niin kauan kuin se haluaa olla avoin ja demokraattinen.
Tämä tapaus on toki lähinnä säälittävä ja lajissaan räikeä, mutta ei näköjään niinkään harvinainen. Sinänsä suhteellisen suppeassa keskustelussa esiintyi toinen toistaan tyhmempiä vihapuheen purkauksia, noita pyhän yksinkertaisuuden ilmauksia, joita maailmassa ilmeisesti tulee olemaan ajasta aikaan.
En missään tapauksessa halua lietsoa vihaa tyhmiä kohtaan, sillä itsehän he asiasta joutuvat kärsimään. Voin vain kuvitella, miltä tuntuisi joka aamu herätessään havaita olevansa tyhmä, mutta ehkäpä kohtaloa lieventää se, ettei asialle kyetä näkemään mitään vaihtoehtoa, en tiedä.
Itse tyhmyyttä ja hölmöyttä sen sijaan otan vapauden vastustaa. Sen täytyy kuulua jokaisen oikeuksiin avoimessa, demokraattisessa yhteiskunnassa.
Yksinkertaisuus saattaa olla vilpitöntä ja siinä on usein jopa ihailua herättäviä piirteitä. Kaikki yksinkertaisuus, varsinkaan sellainen, jolla on intellektuaalisia pretensioita, ei ansaitse ihailua, vaan ylenkatseen.

23 kommenttia:

  1. Olen ajatellut aikaisemmin, että varmaan tätäkin palstaa kyttäävät erilaiset kyylät; mahdollisesti myös viranomaiset. Suomesta on tullut vainoharhainen maa, jossa ilmiantajat ovat valtamedian suuressa suosiossa.

    Mutta jatketaan me vain entiseen tyyliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... Tuo vainoharhaisuus on mielenkiintoinen ilmiö. Väistämättä tulee mieleen, että vainoharhaisuuden näkeminen kaikkialla on jo itsessään jonkinlaista vainoharhaisuutta...

      Poista
  2. Ihmiset lähtökotaisesti katselevat olemassa olevaa oman perspektiivisen ajattelun pohjalta.Diktarillisuus antaa ohjeistetteluun käsky ajatteluun,niin kuin Neuvostoliitossa kuin muissakin käsky diktariossa.Näitä kylläkin löytyy nykyajassa oikeudenllaiseen ymmärykseen,ei evoluutiota olisikaan olemassa.Vain näitä luomakunnan jumalaisia luojia,eri uskomilla todistaakseen omat teon oikeudellisuuden.Evoluutiollisen maailman käsittellinen muoto on Biologillinen elon muodostus,mikä on ollut elämän lähtökohta.Johon kautta aikain niinkuin nykyisin ihmiskunta ovat käsiteelisesti tuonneet uskomuksensa.Demokratia joka antaa yhteisen ajattelun kentät tekevät elonkentät sellaiseksi kun ymmärys luo.Vielläkin löytyy tälläisenkin ajattelun ymärtömyyttä eri maailmoja edustvaa ajattelua.

    VastaaPoista
  3. Jaa-a... Dissidenttejä yritetään panna ojennukseen! Eiköhän tässä niin Vihavaisen kuin yhden sun toisenkin, eli minun itseni, olisi parasta kääntää reki toiseen suuntaan ja ruveta olemaan hyveellinen ihmisystävä ja maailmanhalaaja. Voisimme sitten koko kansa laulaa samassa kuorossa toivottamassa monikulttuurisuutta ja islamia erittäin tervetulleeksi rikastuttamaan maatamme.
    Lisää kivapuhetta!

    VastaaPoista
  4. Luin äskettäin Orlando Figesin kirjan Kuiskaajat, ihmiskohtaloita Stalinin Neuvostoliitossa. Kirja "perustuu suurilta osin yksityisiin dokumentteihin, päiväkirjoihin ja kirjeisiin". Aineistossa näkyy hyvin juuri tuo "usko". Monet uskoivat sokeasti kommunismiin, vaikka näkivät, mitä se käytännössä oli. Varsinaista ooppiumia kansalle...

    VastaaPoista
  5. Tuomioita ei edes voi rasismin ja vihapuheen kaltaisista asioista, koska tuomio ei voi koskaan olla objektiivinen, kuten väkialta- ja omaisuusrikoksissa. Sananvapauden on oltava absoluuttinen ja jos siitä joku loukkaantuu, on syytä kävellä peilin eteen. Eri asia, mitä silloin näkee. Nähdessään hämmästyy, kun älykkyyden keskiarvo onkin laskenut alle 100:n (amerikkalaisella asteikolla) ja tyhmyyden alaraja on 148. 1930-luvun Saksan oikeuslaitos noudatti lakeja vastaavalla pieteetillä kuin Suomen 2010-luvulla tai sharia omia lakejaan. Neuvostoliitossa rikolliset eivät olleen kalterien takana, vaan ulkopuolella. Lakien sisältö ja tulkinta on poliittinen valinta. Pian sitä tarvitaan suojaamaan päättäjiä omalta kansalta.

    VastaaPoista
  6. Aikaisemmin, Suomen suur-ruhtinaskunnan aikana, lähetettiin Siperiaan oppimaan oikeaa ajattelua. Nyt EU-kenraalikuvernööri Sipilä lähettänee/karkoittaa vääräoppisen sivistyneistön esim Somaliaan oppimaan oikeaa suvaitsevaisuutta ja kivapuhetta?

    Setarkos

    VastaaPoista
  7. Kun kyttäämme toistemme puheita ja kirjoituksia etsien niistä yhteiskunnan ideologista puhtautta vaarantavia merkkejä, emme enää elä moniarvoisessa terveessä yhteiskunnassa.

    Ongelma on ulkoistettu kehitystä kritisoiville. Hyville ihmisille ei riitä enää moraalisäteily (virtue signalling), vaan myös empatian vartiointi (empathy patrolling) on tärkeää, on valvottava, kuka tuntee milläkin tavalla esim. terrori-iskun jälkeen. Synkkiä, verenhimoisia, ihmisvihaa tihkuvia tunteita ei saa päästää pintaan, vaikka vierestä olisi tempaistu lähin ystävä. Kielteiset tunteet eikä totuus saa vahingoittaa unelmaa.

    Olen huomannut, että kun kritisoi haittamaahanmuuttoa, vasta-argumentiksi kelpaa aina henkilöön menevä leimaaminen. Se on niin helppoa. Jos ei suoraan kehdata sanoa sanaa rasisti, niin voi aina valittaa sydämen sivistyksen puutetta. Jos lopettaa keskustelun, kun toisen usko on niin vahva, ettei sitä mitkään tosiasiat tai kokemukset muuta, niin sitten syytetään keskustelun väistelemisestä.

    VastaaPoista
  8. Erittäin hyvä kirjoitus professori Vihavaiselta.
    Hyvesignalointi. Raamatussa lienee samalle ilmiölle termi myös. Maan todellisuus alkaa muistuttaa Dalin maalausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtoiko anonyymillä olla mielessään Matt.6:5?

      "Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa."

      Poista
  9. Jakamaton ihmisarvo toteutuu vasta sitten, kun SDP:n ja SAK:n puheenjohtajiksi saadaan maahanmuuttajataustainen imaami.

    Sama koskee myös vihreitä ja vasemmistoliittoa.

    Sitä ennen kaikenlaiset puheet jakamattomasta ihmisarvosta on pelkkää tyhjää sanahelinää.

    Eikö tämä nyt mene jakeluun, että maahanmuuttajat ensin myös maahanmuuttajamyönteisissä puolueissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jakamaton ihmisarvo toteutuu vasta sitten, kun SDP:n ja SAK:n puheenjohtajiksi saadaan maahanmuuttajataustainen imaami."

      Tuo ei riitä mihinkään. Imaamin tulee olla nainen ja lesbo.

      Poista
  10. Tämä blogi on harvinainen luonnonvara: tasapainoinen järjen ääni tässä farisealaisten hurskastelijoiden hulluudessa. Ja juuri siksi samalla ilmeisesti myös uhanalainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matiaksen kanssa täysin samaa mieltä! Timolle suurkiitos. Terveisin, vakiolukijasi pohjoisesta.

      Poista
  11. Kommenttina blogisi ulkoasuun, että luettavuutta voisi parantaa huomattavasti yksinkertaisesti lisäämällä kappalesisennykset. Leipätekstiin on tässä käytetty div-elementtiä, joka ei ole siihen oikeastaan tarkoitettu, mutta ei se haittaa. Tarvittava CSS-ominaisuus on text-indent, tähän blogiin sovellettuna
    div.MsoNormal {text-indent:20px;}
    Jollei muuten toimi, voi lisätä diville ominaisuuden
    display:inline-block;

    VastaaPoista
  12. Kun kerran nollatoleranssi tarkoittaa äärimmäistä suvaitsemattomuutta, niin miten pitäisi suhtautua etnisten vähemmistöporukoiden harjoittamaan rasismiin?

    Etnisten vähemmistöryhmien harjoittama rasismi on erittäin raakaa, kun itsemurhapommit räjähtelevät kaupunkien keskustoissa ja autoilla ajetaan ihmisjoukkoihin tavoitellen mahdollisimman paljon kuolleita ja vammautuneita.

    VastaaPoista
  13. Kirves
    Sensuuri hyvä, likvidointi parempi, todisti Aleksandr Litvinenko.
    Suomessa ei kai näin käytännössä voi tehdä, vaikka joku haluaisikin vähän suorittaa.

    Hyvää tarkoittavat tahot eivät ehkä tällä likvidoinnilla vielä tähtää (aim) lopullisena ratkaisuna tunnettuun toimintaan, vaan kevyempään (kevyet mullah) versioon.
    Väärän ajattelun julkituonnin hävittämiseen ja tuhoamiseen.

    Turvat tukkoon, turpa rullalle ja rulla taskuun. Muutoin tulee Bulla. Finaali filtteri.

    Kynä on raskain tunnettu ase. Pää (ehkä) ohjaa sen käyttöä.

    Keino lopulliseen ratkaisuun on hävittää hanhet (plume, voi siinä mennä pari oieakin mukana)ja leikata satunnaiset päät.
    Hyvää Johannes Kastajan päätä näin jälkikäteen. Anteeksi.

    VastaaPoista
  14. Kävin vilkaisemassa fb:ssa moitteita; vaikuttaa että jäljet johtavat sylttytehtaalle.

    "...Mikään määrä faktatietoa ei muuta patologista altruismia sairastavan käsityksiä. Patologinen altruisti tietää mielestään kaiken paremmin kuin muut ja hänellä on lopulliset vastaukset kaikkeen.

    Patologinen altruismi ei ole ollut yhteisölle kovinkaan haitallinen aiemmin, kun ihmiset ovat eläneet pienehköissä ryhmissä ja tavanneet tuntemattomia harvoin. Taudin haitallisuutta on myös hillinnyt se, että aiemmin patologinen altruisti on joutunut antamaan omistaan, eli resurssit ovat asettaneet rajat toiminnalle. Nykyjään, kun patologista altruismia voi harrastaa muiden kustannuksella, se on ryöstäytynyt käsistä samoin tietysti haitat ympäristölle."

    VastaaPoista
  15. "Pelkästään Neuvostoliitossa oleskelevia suomalaisia tuo karu rangaistus kohtasi noin kymmenen tuhatta kertaa"
    Tuosta olen kyllä ajatellut, että se oli Stalinin paras lahja Suomelle: mitä olisikaan tapahtunut vuoden 1944 jälkeen, jos Neuvostoliitolla olisi ollut lähettää tänne kymmenen tuhatta fanaattista kommunistia, uuset vallankumouskoulun käynyttä. Tsekkoslovakian tie olisi tuolloin ollut meidän tiemme.

    VastaaPoista
  16. Höpsis. Se porukka oli nähnyt ihan liikaa sitä reaalisosialismia halutakseen sitä enää yhtään lisää. Poikkeukset toki erikseen, kuten pyövelit, jotka saivat toimeentulonsa ja kiitoksensa systeemiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon laihasti liipaten: Suomen ilmailuhistoriallisessa lehdessä oli taannoin juttu entisestä punalentäjästä, joka palasi Suomeen 1920-luvun alussa ja pyrki Suomen ilmavoimiin. Mielenkiintoista tässä oli se, että Ilmavoimien komentaja Arne Somersalo, siis se IKL:n mies ja "kauhea fascisti" eli näernnäisesti mahdottoman epäsuvaitsevainen mies, puolsi ko. punaisen ottoa palvelukseen, mutta ylemmät "maltilliset" tahot torppasivat anomuksen.

      Poista
  17. Boshevistisen ajan pahuudesta ollaan kai Venäjälläkin yksimielisiä, mutta silti Stalin on valittu kaikkien aikojen suurimmaksi sankariksi. Hän oli suuren isänmaallisen sodan voittaja, joka teki Neuvostoliitosta mahtavan supervallan. Nyt Venäjällä unelmoidaan suuruuden paluusta.
    "Isänmaanrakkaus ei tunne toisten maiden rajoja",kirjoitti puolalainen Jerzy Lech. Suomessakin on ihmisiä, joiden mielestä tunkeutuminen Georgiaan, Moldovaan ja Ukrainaan on ok. En laita nimeä, mutta eräs lausui hiljattain, että Venäjällä on niin hieno historia ja kulttuuri ja kieli, että -kaiketi - on oikein viedä ne rajan toiselle puolelle sotilasvoimin. Sama mies hyväksyi Krimin valtaamisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, montakohan meillä Suomessa löytyy niitä, ihan korkeillakin paikoilla, jotka loistavat ilosta joka kerran, kun jenkit eksporteeraavat omaa kieltään ja kulttuuriaan eri puolille maapalloa kiduttaen ja tappaen niitä, jotka eivät sitä halua?

      Poista

Kirjoita nimellä.