Herkkyyden historia
Päiviö Latvus, Ymmärryksen siivet. Miksi tiede on
länsimaista? Omega-kirjat, Espoo 2002, 518 s.
Länsimaiden ihme
on saanut paljon selittäjiä. Miksi luonnontiede syntyi juuri täällä eikä
esimerkiksi Kiinassa? Miksi antiikin maailma ei koskaan päässyt pitkälle
luonnontieteen soveltamisessa, vaikka teoriat olivatkin huippua? Entä miksi
tieteen kukoistus muslimimaailmassa jäi lyhytaikaiseksi tähdenlennoksi eikä
siitä enää noussut?
Entä mikä oli
kristinuskon rooli tieteen kannalta? Oliko se ennen muuta tukahduttava
auktoriteetti, joka vihasi kaikkea kilpailua ja vapautta yleensä? Oliko vasta
renessanssin vapauttama ihminen valmis lähtemään intellektuaalisiin
seikkailuihin, jotka sitten loivat tieteellisen maailmankuvan ja mahdollistivat
luonnon hallitsemisen?
Tieteen ja synty
ja kehitys ovat epäilemättä sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan. Toki
kaikkialla on Konsta Pylkkäsiä, jotka ajattelevat luovasti ja katsovat sielunsa
silmillä hiirihaukkana ympäröivää maailmaa, joka ei hengen lentoa pysty
pidättelemään, vaikka kuinka piikkilankoja virittelisi.
Konstan suhde
yhteiskuntaan onkin sitten hankalampi juttu. Niin sanotun normaalitieteen
edustajat eivät välttämättä ymmärrä leikkiä ja saattavat tarvittaessa
aggressiivisestikin panna yksityisajattelijat ruotuun, jos nyt yleensä näkevät
heidän touhunsa kommentoimisen arvoiseksi.
Leikkiä
kuitenkin pitäisi ymmärtää, väittää Latvus. Ilman sitä tiede ja nimenomaan
luonnontiede eivät voi kehittyä, sillä vain lasten kaltaisilla on pääsy
tieteenkin valtakuntaan.
Väite on aika
epäsovinnainen, mutta sen pohjalta kirjoittaja on lähtenyt vaeltamaan hengenhistorian
aavoille ulapoille ja päätynyt huikeaan seikkailuun, johon tutustuminen on
vaivan väärtti. Itse asiassa syntyy uskomattoman rohkea hypoteesi, jota
kirjoittaja ei vielä väitä todistetuksi, mutta kasaa sen tueksi yhä uutta aineistoa.
Metodi
muistuttaa induktiota ja juuri induktio on tekijän mielestä luonnontieteen
kehityksen ratkaiseva lähestymistapa ja vain sen arvo tunnustaen myös vapaa
hengen lento on mahdollinen. Muuten jämähdetään olettamaan erilaisia pakkoja ja
suljetaan pois vaihtoehtoiset näkemykset.
Millaiset
olosuhteet sitten tarvitaan, että sekä teoreettinen, deduktiivinen henki, että
induktio voisivat toimia vapaassa vuorovaikutuksessa? Toki molempia tarvitaan.
Latvuksen
ratkaisu liittyy sukupuolten suhteisiin. Kuten kiinalaisessa filosofiassa yin ja yang, maskuliininen ja feminiininen prinsiippi ovat luonteeltaan
erilaisia ja niiden suhteesta riippuu, miten hedelmälliseksi yhteiskunnan
ilmapiiri voi muodostua myös tieteen ja ennen kaikkea induktion suvaitsemisen
ja arvostamisen kannalta.
Induktio on
nimittäin olemukseltaan naisellista ja samalla tietenkin lapsellista, sillä
nämä ovat pitkälti samaa asia. Niiden halveksunta ja maskuliinisen
teoreettisuuden ylikorostaminen jäykistää kulttuurin hengen ja pysäyttää siinä yksin
tein mahdollisuuden tieteen kehitykseen, pohdiskelee kirjoittaja.
Jos näin on,
merkitsi kristinuskon keskeisiin periaatteisiin kuuluva lapsuuden arvostaminen (”Tulkaa
lasten kaltaisiksi”) suurta mahdollisuutta tieteen synnylle. Kun Rooman rappio
ja tuho sattumoisin kuitenkin sattuvat yksiin kristinuskon voittokulun kanssa,
on kirjoittajalla selityksen paikka.
Mutta toki
maailmasta selityksiä löytyy. Rooman tuho, toisin kuin Gibbon esitti, ei
ollutkaan kristittyjen syytä, he olivat siinä altavastaajina ja kauan pienenä
vähemmistönä. Sen jälkeinen barbaria oli ennen muuta aivan toista alkuperää.
Kristillisyys
sen sijaan näytteli ratkaisevaa osaa silloin kun muslimimaailmassa hetken
kukoistanutta tiedettä lähdettiin kehittämään edelleen. Islam sen sijaan
yleensä kangistui ja kuivettui yksipuolisesti maskuliiniseksi ja sen kehitys
pysähtyi siihen. Vapauden ja hengen lennon tilalle tulivat pakko ja
auktoriteetti.
Naiset eivät
juuri näy tieteen historiassa eikä ole mitään syytä heitä siellä esille
nostaakaan sikäli kuin asia koskee itse tieteen tekijöitä. Sen sijaan Latvus
arvelee, että naisellisuuden arvostaminen, vuoropuhelu naisen kanssa on kyllä
merkki olosuhteista, joissa vallitsee henkinen vapaus ja mahdollisuus ajatuksen
leikille.
Niinpä naisen
rooli tieteen kehityksessä, mikäli oikein tulkitsen, ei ole pelkkä
indikaattori, vaan myös katalysaattori. Kulttuuri, joka sallii naisen vapauden,
sallii myös ajattelun vapauden ja on avoin kokonaan uusille avauksille
tieteessä. Toki mies voi myös löytää naisen ja siis lapsen myös itsessään,
mutta tämäkin taitaa olla eräänlaista vuoropuhelua sukupuolten välillä.
Eri
yhteiskuntien, esimerkiksi kreikkalaistenkaupunkivaltioiden, kristinuskon ja
islamin suuntausten ja idän kulttuuripiirien välillä on ja on ollut suuria
eroja suhtautumisessa naiseen ja lapseen.
Tarina lännen
kehityksestä läpi historian, kohti tieteen huippuja, on ollut monimutkainen,
vaikea ja vaarallinen. Olisi voinut hyvin käydä niin, että myös lännessä naisellisuuden
henki olisi tukahdutettu ja samalla mahdollisuus siihen löytöretkeilyyn, joka
on luonut sen maailmankuvan, jota syystä nimitämme tieteelliseksi.
Paradoksaalisesti,
nimenomaan kristinuskolla on tässä kehityksessä ollut ratkaisevan myönteinen
rooli huolimatta kaikista niistä synneistä, joita kirkko teki koettaessaan
kahlita hengen vapautta. Toiselta puolen nimittäin vain kristinuskon erityispiirteet
tekivät mahdolliseksi sen inhimillisen hengen lennon, jollaista ei tavata
esimerkiksi idän suurten uskontojen piirissä.
Ihmisen paikka maailmassa määriteltiin toki
kristillisyyden eri suuntausten piirissä eri tavoin ja kirjoittaja arvostaa
erityisesti fransiskaanien yhteiskuntaan tuomaa uutta herkkyyttä. Itse asiassa
keskiajan kristillisyyden eri virtauksilla oli länsimaisen sivilisaation ja
siinä luvussa tieteen kehityksen kannalta aivan erityisen tärkeä rooli.
Kuten
kirjoittaja itsekin toteaa, hänen huiman rohkea hypoteesinsa on temmannut hänet
usein mukaansa, purtensa vietäväksi ilman mahdollisuutta ohjailuun. Hypoteesi,
jota voinee jo kutsua teoriaksikin, tuntuu selittävän aivan mahdottoman suuren
määrän asioita, mikä todennäköisesti liittyy ainakin osittain tietojemme
pinnallisuuteen ja taipumukseemme valikoida sitä, mitä löydämme.
Kirjoittajaa en
kyllä näistä synneistä ole ensimmäinen syyttämään, sillä kirja on erittäin
vaikuttava osoitus suuresta oppineisuudesta ja tuo siinäkin suhteessa mieleen
Oswald Spenglerin.
Spengler sai
aikanaan maailmanmaineen ja aiheesta saikin. En tiedä, missä määrin Latvuksen
ajatuksia tunnetaan maailmalla tai edes Suomessa. Joka tapauksessa olen sitä
mieltä, että kirja on ehdottomasti kääntämisen arvoinen ja sen lisäksi se
pitäisi myös arvostella esimerkiksi New
York Review of Booksissa. Foreign Affairsin kannattaisi omistaa sille
vaikkapa teemanumero. Siitä se sitten lähtisi.
Latvuksen suuri
teoria nimittäin avaa tuoreen näkökulman siihen, miksi islamin maailma on
intellektuaalisesti niin lohduttoman kuivettunut. Ehkä se voitaisiinkin vielä
pelastaa?
Naisen
vapauttaminen olisi parasta, mitä takapajuisissa kulttuureissa yleensäkin
voidaan tehdä, sillä sen myötä myös väestön liikakasvu helpottaa, kuten lähes
koko maailmassa on jo voitu havaita. Sen ohella kuitenkin olisi mahdollista edesauttaa
myös henkistä vapautta.
Naisen
kuunteleminen, vaikka hänellä ei tunnu olevan mitään järjellistä sanottavaa, on
tarpeellinen asia, sillä se muistuttaa meitä siitä, ettei järkemme suinkaan
ymmärrä niin paljon kuin luulee.
Burkat siis pois
ja naisten ääni kuuluviin moskeijassa. Islamin maailma ei kukaties ole aikamme
suurimpia mahteja, mutta kyllä sen suurimpia ongelmia. Ellei sitä saada
kehittymään, voimme itsekin joutua taantumaan. Tämä on oma mielipiteeni.
Tässäkö siis
olisi maailman pelastus ja miten se saadaan aikaan? Jopas olemmekin miljoonan
dollarin kysymyksen äärellä. Entä, missä tapauksessa naisen rooli
yhteiskunnassa menee överiksi ja milloin siirrytään liiasta rationaalisuudesta
suoranaiseen järjettömyyteeen? Onko se meillä jo tapahtunut ja mitäpä tästä
kaikesta sitten seuraa?
Latvuksen kirja
on todellinen ideapommi, jota voi suositella kaikille niille, jotka eivät
seikkailuja pelkää. Ei tosikoille eikä jankuttajille, nalkuttajat mukaan
lukien.
Liikuttavaa, että kaksi "suosikkiblogistiani" Vihavainen ja Kemppinen suosittelevat samaa kirjaa. Liekkö pakko hankkia ja lukea? Tästä "naiseus-asiasta" on kokemusta parisuhteessa jo kohta 50 vuotta ja yhtä mieltä olen oppinut olemaan.
VastaaPoistaterv. gurujen vakiasiakas pekka s-to.
Minä se vasta "liikuttunut" olen! Voiko "kirjavanhusta" suuremmin arvostaa, kuin antamalla siitä näin rohkaisevan arvion...vielä 15 v. julkaisun jälkeen.
PoistaSaska Saarikoski - sen sijaan - lupasi tehdä jutun Hesariin vasta kun saan artikkelini läpi julkaisussa "Journal of the History of Ideas". Saska ei ilmeisesti sisäistänyt kokonaisuutta, kun tarvitsi tukea sivusta. Timo Vihavaisen antama rohkaisu on omiaan kiteyttämään tätä ko. artikkeliani, jotta tuo läpimeno tulisi ajankohtaiseksi.
Timo Vihavainen on yksi harvoista kirjaani arvostelleista, joka on nostanut keskeisesti esiin varsinaisen agendani, Tietoteorian. Toinen terävä näkökulma on herkkyyden arvostus. On hauska havaita, miten erilaisia me kukin olemme, sillä vuosien mittaan minulta on usein udeltu, mitä tarkoitan tuolla "herkkyydellä"...olen ollut ymmällä.
Tuohon muslimimies-agendaan, jos mihin, tarvitsen tällaista professori-tasoista tukea. Mikä on Euroopan tulevaisuus...raskas kysymys!
Noin minäkin olen ymmärtänyt musulmaanien avutonta panosta tieteen parissa. Aito mies kaipaa ja tarvitsee naiseuden antaman palkinnon uurastuksensa eteen.
VastaaPoistaKun viisivuotiaan musulmaanipojan äidin arvovalta romahtaa, niin siinä romahtaa liikaa ja tilalle tule pönkitettty mieskuva.
Jo vain, vuoropuhelu naisen kanssa , tasaveroisessa seurassa. Älyn leikki hänen huomiostansa kilpailtaessa, salongin synty. hh
VastaaPoistaOlipa inspiroivaa kun pääsin artikkelin loppuun, todella! hh
PoistaOlen lukenut teoksen, ja oppinut siitä paljon. Kunnianosoitus naiselle, kasvatustyölle ja kristinuskolle, mutta ennenkaikkea länsimaisille miehille, jotka eturintamassa taistelivat tieteen vapauden puolesta. "Kulttuuri, joka sallii naisen vapauden, sallii myös ajattelun vapauden ja on avoin kokonaan uusille avauksille tieteessä." Siksipä ei voi ymmärtää nykyistä feminismiä, mikä asettuu länsimaista miestä vastaan, eikä koe asiakseen puolustaa islamin alistamia naisia.
VastaaPoistaGnostilaisuuden päämäärä: naisen tuleminen mieheksi...
PoistaNykyään puhutaan tasa-arvosta.
Tämä hypoteesi ei minua oikein vakuuta, vaikka myönnän kyllä, että aviovaimo yleisesti ottaen taitaa olla miehensä tehokkain kriittinen tarkastelija. Eikö näin sitten ole muissa kulttuureissa?
VastaaPoistaItse pidän kristillistä kirkkoa ja erityisesti Raamattua eurooppalaisen sivistyksen alkuvoimana ja synnyttäjänä. Raamattu on aikaansa nähden suurenmoinen esitys, joka kokoaa yhteen useiden oppineiden kirjoituksia. Jeesuksesta on siinä monenlaisia tulkintoja, jotka ovat antaneet eurooppalaisille pohdittavaa vuosisadoiksi; jopa niin paljon, että on perustettu teologisia tiedekuntia tuon teoksen tutkiskeluun ja soveltamiseen maallisessa elämässä. Ne tunnetusti toimivat alkuna myös keskiajan maallisille tieteille, ja sallivat filosofian syntyä.
Tuntuu, ettei muhamettilaisissa maissa Koraani salli syntyä kilpailevia tulkintoja, vaan sitä luetaan ehdottomana ohjenuorana kuin Pientä punaista kirjaa. Minkälaista filosofiaa arabimaihin syntyi noissa olosuhteissa?
Kirkko on toiminut tehokkaana maallisen vallan vastapainona menestyneissä Euroopan maissa, kuten Ranskassa, Englannissa ja Alankomaissa. Sitten on maita kuten Venäjä, Turkki, arabimaat tai Espanja, joissa hengellinen ja maallinen valta ovat olleet ilmeisesti liiaksi sekoittuneita, mikä on aiheuttanut taantumista. Noissa maissa hallitsija levitti miekalla oman uskontonsa, ja peli oli sillä selvä. Toisaalla hallitsijan on ollut pakko tehdä myönnytyksiä saadakseen kirkolta eettis-moraalisen tuen itselleen.
"Koraani salli syntyä kilpailevia tulkintoja, vaan sitä luetaan ehdottomana ohjenuorana kuin Pientä punaista kirjaa."
PoistaOn totta, että Koraanin krittinen tarkastelu on islamissa vaikeampi asia kuin kristillisessa teologiassa. Ei ole nähtävissä, että siellä syntyisi meidän Heikki Räisästä vastaavaa historiallis-kriittistä koulukuntaa nähtävissä olevassa tulevaisuudessa.
Suurempana ongelmana näen kuitenkin valtavirtaislamin sunnan, ts valtavan kirjallisuuden profeetan lausumista ja menettelytaivoista, johon suuri osa jännitteistä länsimaiden ja sen elämäntavan kanssa perustuu. Tähän liittyy vielä omaksuttu analogiakielto, joka estää islamin kehittämisen tulkinnan avulla.
No niin. Äkkiä katsoen voi olla toisin kuin tarkemmin tutkien. Toki ongelma kokonaisten kulttuurien arvioinnissa on nykykeinoilla aika ylivoimainen. Eihän siinä varsinainen induktio ole mahdollinen. Mutta Aika kova yritys Latvuksella ainakin on, eikä ole ihan kevyin eväin asialla.
VastaaPoistaJospa kyse on siitä, että toisen huomioonottaminen on kulttuurisesti kehittynyt muhamettilais-arabialaisessa maailmassa eri suuntaan kuin Euroopassa, sekä uskonnollis-moraalisessa kilvoittelussa että miehen ja naisen suhteessa?
VastaaPoistaNaisen tehtävä on Euroopassa ollut aina hyvin merkittävä sekä keräily- että maanviljely-yhteisöissä. Kirkko huomioi naiset hyväksymällä nunnien luostarijärjestykset ja korottamalla heitä pyhimyksiksi.
Arabikulttuureissa sen sijaan naisilla ei näytä olleen merkittävää työtä; pikemminkin heiltä on kielletty työ kokonaan.
Tämä on muuten erittäin hyvä kysymys, mikseivät rekkalesbot, telaketjufeministit ja sotanorsut koskaan puolusta islamin alistamia naisia.
VastaaPoistaSeuraamme vaimon kanssa mielenkiinnolla mihin "Nuori Paavi" televisiosarja kehittyy ja päättyy. 10 osainen italialaismestarin ohjaama paavi on nuoren nunnan kasvattama uuden ajan moderni mutta samalla konservatiivinen kirkon johtaja, joka on menettänyt uskonsa Jumalaan. Onko lopputulema kristinuskon täysremontti vai katolilaisen kirkon loppu. Tuskinpa jälkimmäinen koska enimmiltään kuvattu Vatikaanissa kirkon suostumuksella. Paavin suhtautuminen naisiin on kuvattu "mielenkiintoiseksi"...
VastaaPoistaLuulin jo, että olisi unholaan mennyt tämä teos. Hienoa, analyysinne on erinomaisen nappiin ajoitettu. Kirja löytyy hyllystäni, ja on hyvää iltalukemista. Kannustaa uskomaan, että maailmalla on toivoa, mikäli takaisinlöydetään tämä naisen ja miehen hieno herkkyys, todellinen hellyyden anatomia.
VastaaPoistaKun Syyrian kriisi ja Lähi-Itä yleensä alkaa nyt hieman rauhoittua, "työlistalleni" alkaa palata vanha visioni muslimin pelastamisesta itseltään...ja ihmiskunnan pelastaminen islamilaiselta jihadilta.
PoistaPaluu 1100-luvun prosessien = Euroopan herääminen, yksityiskohtaisempaan tarkasteluun, on niin ikään ollut työn alla. Eurooppalaisen romanttisen rakkauden synty - faktisesti 1100-luvulla - on aikakauden keskeisiä (suorastaan voima-)tekijöitä, mutta tuntematon ajatus "vain nykyajan ilmiöiden tuntemiseen tyytyville".
Tässä NYT:n kolumnisti löytänyt visioni toteutuneena pakistanilaisessa jihadistissa:
http://www.nytimes.com/2016/02/21/opinion/sunday/my-friend-the-former-muslim-extremist.html?smid=tw-share&_r=0
"Tämä on muuten erittäin hyvä kysymys, mikseivät [...]feministit [...] koskaan puolusta islamin alistamia naisia."
VastaaPoistaKylläpä juuri näin, eikä edes Isiksen suorittama homojen heittely säkissä katolta ja sensellainen tunnu rintamalinjoja muokkaavan arkijärjen osoittamaan suuntaan. Jokin neurootikkojen keskinäissolidaarisuus siinä täytyy olla, jokin apostoli Paavalin tyyppinen anaalityypin alitajuinen naisviha, joka tekee itsen hillitsemisestä ja hallinnasta käypää valuuttaa kunnian kentillä ja saa näennäisen vastakkaiset uskonlahkot feministeistä salafisteihin jatkamaan pakomatkaansa kohdusta konservatiiveista oikealta ohi.
Samalla tässä on kai käymässä se, että kun kalifornialainen kasvu-uskonto ei ole ehtinyt maallistua vielä yhtä ainutta vuosisataa, se on valmis ihan mihin tahansa uhreihin Mark Zuckerbergin jalkapohjien kovettumisen välttämiseksi saaden kristitytkin näyttämään pyhäkoululaisilta.
Kynnelle kykenevät miehet pyrkivät pakenemaan seksuaalisuuden äärikontraktualisoitumisen taakkaa kokonaisuuden kannalta joutaviin mutta rahakkaisiin startuppeihin, naiset valittavat vähäisemmästä osuudestaan tässä yksiavioisuusperversion pakoriitissä ja ystävämme Maghrebista ja Mesopotamiasta - tai no, muistutetaan, puhtaan tilastollisessa mielessä vain häviävän pieni osa heistä - pitävät huolen strategisen tilanteen perusturbulenssista.
/KK/
Päiviö Latvus ylistää myös juutalaisia. Heille on myönnetty lukuisia Nobel-palkintoja, kuten esim. Einstein, joka oli herra ulkopuolella kodin, mutta kotona vaimo hallitsi ja opetti herralleen matematiikkaa. Juutalaisen sananlaskun mukaan: "Vaimoni on kotini", mutta silti yhteiskunta oli ja on patriarkaalinen.
VastaaPoistaJapanilaiset ovat samanlaisia kuin juutalaiset: patriarkaalisia...mies hoitaa kodin ulkopuoliset asiat ja vaimo kodin sisäiset asiat, kuten taloudenpidon. Japanilaisetkin ovat saaneet lukuisia Nobel-palkintoja, joka vuosi viime aikoina.
Päiviön hypoteesi pätee useimmissa tai ainakin joissakin tapauksissa, muttei kaikissa. Kysymykseen, miksi tiede on länsimaista? voi antaa muitakin vastauksia kuin feminiinisyys ja kristinusko. Esimerkiksi vaikka se, että Euroopassa sattui olemaan rohkeita neroja, jotka katolista kirkkoa uhmaten väittivät ja todistivat väitteensä, että maapallo on pyöreä ja kiertää aurinkoa ellipsin muotoista rataa. Neroilla oli varmaan hyvät äidit, jotka rohkaisivat poikiaan, mutta kummaltakin vanhemmaltaan he olivat saaneet "neron geenit" ja tekivät tiedettä kristinuskosta huolimatta. Tosin Kepler ajatteli kai kirkon mieliksi, että tähdet ovat enkeleitä.
Japanin länsimaistuminen alkoi 1850. Nationalismi ja Maailmansodat katkaisivat kehityksen, kunnes Samurain miekasta katkesi kärki 1945... Japani itki...ehkä ensi kertaa vuosisatoihin. Itku on yleensä parantava prosessi. Jos olen arvioinut roomalaista miehenmallia pahimmaksi syyksi roomalaisten kyvyttömyydelle jatkaa kreikkalaisten tiellä luomakunnan ymmärtämisessä.... Japanin este on ollut samalla alueella.
PoistaNyt USA saneli Japanille uuden perustuslain, ja alettiin hyödyntää niitä "oppeja", joita Japanille oli jaettu juuri ennen M-sotia.
Japanin nainen "kulkee yhä varoen" miehensä kanssa...ja tässä suhteessa Kiina on pian ajamassa ohi, myös tieteissä - ja kun ajaa, ajaa siksi, että Kiinan naisen vapautuminen - 1920 lähtien, Maon innovaationa (mikä paradoksi!), on ollut vahvempi ja avoimempi kuin Japanissa.
Kristinuskon myönteinen rooli antaa tieteelle tarvittava vapaus (esim Luther suhtautui varsin myönteisesti tieteeseen ja Darwin uskontoon) on aikamme tabu jota kaikenmaailman dawkinsit ja enkvistit eivät voi kiistää vaikka kuinka kiukuttelevat. Tieteen propagandistien pohjaton kiukku kristinuskoa kohtaan voi johtua siitä että tyyppien itsensä tieteellinen takki on tyhjä.
VastaaPoistaTieteen kehitys koetaan yleensä hyvin mekaanisena ja määrätietoisesti etenevänä...Galilein kotivankeuteen on vedottu loputtomasti...ja tapahtuman myötä "kristinusko on osoitettu tieteen jarruksi". En nyt palaa Galilein löytöön, jonka jo Kopernikus oli päätellyt (ennen Galilein syntymää) ilman Galilein, hollantilaisilta saamaa aarretta - kaukoputkea.
VastaaPoistaKari Enqvist oli v. 2000 juuri valittu Yliopisto-lehden kolumnistiksi - ja hän väitti heti:
"Tiede olisi lähtenyt etenemään jo paljon aiemmin, jos olisi vain Galilein tavoin käyty tekemään kokeita."
Viitaten tieteen kehityksen monimutkaisuuteen, ja etenkin moniin välttämättömiin paradigmaattisiin läpimurtoihin, vastasin Enqvistille pitkällä artikkelilla Yliopisto-lehdessä
http://latvus.com/Galilei.html
"Kun Rooman rappio ja tuho sattumoisin kuitenkin sattuvat yksiin kristinuskon voittokulun kanssa, on kirjoittajalla selityksen paikka... Rooman tuho, toisin kuin Gibbon esitti, ei ollutkaan kristittyjen syytä, he olivat siinä altavastaajina ja kauan pienenä vähemmistönä. Sen jälkeinen barbaria oli ennen muuta aivan toista alkuperää."
VastaaPoistaFT Tapio Tiihonen on kymmenosaisessa kirjasarjassaan Rooman kaaos ja tuho esittänyt teorian, että Rooman tuhoon olisi määräävästi vaikuttanut se määrätietoinen "kultuurisota", jota varhaiskristityt kävivät antiikin kultuurin perustuksena olevaa pakanuutta vastaan tarvittaessa valtiollista pakkovaltaakin, erityisesti Theodosius Suuren ajoista lähtien.
Sotahistorioitsijana tunnettu Tapio Tiihonen on miltei suggeroinut itsensä todistamaan tämän kristittyjen suuren "merkityksen" Rooman tuhoon. Kun teoksia oli julkaistu vasta Trilogian verran, kahlasin ne nopeasti ja ihmettelin suoranaista urautumista teoriaansa.
VastaaPoistaKristityt keisarit todellakin pysäyttivät antiikin uskontojen harrastamisen - ja näin hävittivät niiden hedelmätkin. Jos Rooman tuho olisi ollut näiden uskontojen ja elintapojen eliminoimisen seuraus, silloinhan nämä elementit olisivat olleet aikoinaan Rooman Suuruuden avaintekijöitä. Tämähän olisi naurettavaa.
En muista Tiihosen maininneen, että ns. Justinianuksen pandemia - alkaen 540 - surmasi miltei puolet Euroopan väestöstä. Tätä ennen barbaarit olivat mellastaneet pari vuosisataa - Theodosiuksen ajasta aina pandemiaan asti - tuhoten Rooman rakenteita.
Mitä Rooman suuruudesta oli jäljellä 600-luvulla - se oli paremminkin (entisten) barbaariheimojen kuten frankkien ja goottien hallinnon alaisuudessa kitumista. Kun Muslimit tulivat 711 Espanjaan, ja ottivat hallintovallan, kristityt kokivat heidät lähinnä vapauttajiksi Visigoottien orjuudesta.
Rooman perintö kristityille oli paremminkin negatiivista kuin luovaa. Frankit erityisesti omaksuivat tämän sotilaallisen jäykkyyden.
Kun irlantilaiset saapuivat mannermaalle, opettaakseen barbaari-frankkeja...nämä havaittiin oppimattomiksi ja laiskoiksi, verrattuna irlantilaisiin itseensä, jotka ottivat nyt myös kesken jääneen lähetystyön jatkaakseen kohti pohjoista.
On hyvä huomata, että 600-luvusta eteenpäin...LUOVIA yhteiskuntia löytyy VAIN Rooman alueen ulkopuolelta, kuten Irlannista ja Persiasta. Persiasta löytyvät 600-luvun jälkeisen kristikunnan etevimmät...nestoriolaiset, jotka toimivat faktisesti islamin syntyvän tiedeyhteisön kätilöinä ja opettajina. Islamin tieteen huiput tulivat miltei yksinomaan Persiasta ja sitä ympäröivältä alueelta.
https://blogiarkisto.kotimaa24.fi/43d0638bc06d/blogit/vanhat/article/?bid=338&id=10684
Lyhyesti: Roomalainen miehen malli - jäykkyys ja kovuus olivat eräs hankalimmin eliminoitavia piirteitä - aikanaan, 1100-luvulla heräävässä Euroopassa. Barbaariheimojen mukaantulo ei sitä liiemmin parantanut.
Radikaali oli Bereshitin alkulukujen julistus: "Loi omaksi kuvakseen = Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi." Lainaan kommentaariksi pseudepigrafista Eenokin ilmestystä Tuomas Leväsen uunituoreesta käännöksestä:
VastaaPoista"Mutta Eenok, tämä on suuri salaisuus; me emme eroa toisistamme vaan meistä näkyy saman todellisuuden eri muodot. Jumala on jumala, hän voi näkyä sinulle miehenä tai naisena, mutta jos olisi vain toinen, olisi puolikas eikä kokonaisuutta, ja kokonaisuus on jumaluuden olemus. Jumala ei ole mies tai nainen, vaan Jumala. Ne pyhitetyt eivät ole mihiä tai naisia, vaan pyhitettyjä. Ihmiskunta on epätäydellinen niin kauan kuin he katsovat itseään vain miehenä ja naisena, sillä silloin heiltä salataan puolet todellisuudesta. Sinun on nähtävä erottavien tekijöiden taakse ymmärtääksesi. Ennen sitä sinä et voi kunnolla puhua muun luomakunnan kanssa. Katso meitä, Eenok, ja ymmärrä." He avasivat minulle suuria salaisuuksia ja minä näin sen merkityksen, mitä olin kuullut."