Eräiden eläinten kotimaasta

Ihmisiä, eläimiä ja ruokia

Tässä päivänä muutamana oli facebookissa keskustelua huonehyönteisistä.

Torakoita todettiin maailmasta löytyvän monia erilaisia, suurimmat lähes hiiren kokoisia, mahtavilla viiksillä ja tuijottavilla silmilläkin varustettuja. Etelä-Eurooppa ja latinalainen Amerikka kasvattavat muhkeita yksilöitä. Itse olen suurimmat nähnyt lontoolaisten hotellien suihkuverhoissa.

Ilmeisesti rotuja on useampia. Kuumaveriseksi mainittua latinalaista cucarachaa en ole nähnytkään ja harvoin myöskään näilläkin leveysasteilla yleiseksi mainittua russakkaa.

Mutta mitä nimet tarkoittavat? Muuan keskustelija sijoitti russakan ilman muute Venäjälle, mutta itse asiassa tällä blattella germanicalla on hyvin selvästi teutoniset juuret tai ainakin assosiaatio. Venäjäksi sen nimi on prusak, kun taas preussilainen on prussak. Puolassa asia on tietääkseni samoin.

Suomalaiselle tuollaiset pr-kirjainparin tapaiset ääntämiset ovat vaikeita ja niinpä yleensä jätetään se toinen konsonantti pois.

Sen sijaan esimerkiksi sanan rusakko suomalainen ääntää helposti ja luontevasti. Sehän tarkoittaa ruskeaa, suurenpuoleista jänistä, joka ei vaihda turkkinsa väriä talvella. Väristä kai sen nimi lienee tullutkin, näin voisi ajatella.

Mutta myös venäläiset käyttävät samaa niitystä samasta otuksesta. Ehkä he ovat saaneet sen suomalaisilta, en tiedä.

Sen lisäksi he käyttävät sitä nimitystä myös itsestään. Sehän tulee vanhasta Venäjää merkitsevästä sanasta Rus, joka oli käytössä ennen kuin Pietari Suuri muodosti Rossija- nimisen imperiumin.

Tuota sanaa käytetään kyllä harvoin, jopa niin harvoin, että jotkut Venäjän-tutkijat ovat pohdiskelleet, mitä syvällistä merkitystä mahtaakaan liittyä siihen, etteivät venäläiset muka koskaan viittaa itseensä substantiivilla, vaan aina adjektiivilla (russki).

Mutta kyllä rusak sanaa aina välillä kuulee ja näkee.  Eräässä vanhassa runossa sillä viitataan Suvorovin alleviivattuun aitoon venäläisyyteen (byl rusak, Rossiju našu vsej dušoju on ljubil/ byl soldat, jel štši da kašu, russki kvas i vodku pil).

Muistan myös, miten elokuvassa Agonija ministerinpaikkaa hamuava Stürmer julisti Rasputinille, ettei ole mikään vierasheimoinen, vaan puhdasverinen venäläinen (tšistokrovnyi rusak).

No, jänikset jäniksinä ja venäläiset venäläisinä. Itse tuon sanan etymologia kyllä jäi hieman kiehtomaan mieltäni. En oikein usko, että rusakon nimitys tulee sen venäläisyydestä, vaan pikemminkin sen väristä.

Toisaalta, eiväthän russakatkaan ole preussinsinisiä.

Mutta ihmisiä ja vaikkapa ruokia saatetaan myös kutsua samoilla sanoilla.

Kuten tunnettua, Kennedy sanoi aikoinaan Berliinissä Ich bin auch ein Berliner. Niuhottajat ovat tätä naureskelleet ja selittäneet USA:n presidentin sanoneen olevansa berliininmunkki. Mikäli hän olisi sen sijaan jättänyt epämääräisen artikkelin pois, olisi kaikki ollut OK.

Samanlainen juttuhan on myös hampurilaisen kanssa. Jos sanoo Ich bin ein Hamburger, tulee kyllä mieleen assosiaatio tuohon tympeään pikaruokaan, jota harrastetaan kaikkialla amerikkalaisen kulttuurin turmelemassa maailmassa.

Itse asiassa saksalaiset usein viittaavatkin hampurilaisiin -siis ihmisiin- termillä die Hanseaten -hansalaiset. Onhan Hampuri vieläkin virallisesti Freie- und Hansestadt Hamburg.

Sveitsiläisiäkään ei usein nimitetä Schweitzereiksi, vaan kutsutaan sen sijaan termillä die Eidgenossen -valaliittolaiset. Tämähän viittaa siihen, miten kyseinen valtio aikoinaan muodostettiin ja ehkä termi myös tasa-arvoisemmin huomioi maan muutkin kuin saksankieliset alueet, kuvittelisin.

Sana Sveitsihän viittaa Schwytzin kantoniin, joka yhdessä Urin ja Unterwaldenin kanssa oli valaliiton perustajia.

Toki käytössä on myös vanha latinalainen nimitys Helvetia, mutta siinä on ainakin meille pohjoisille kansoille jotenkin karu kaiku.