sunnuntai 4. elokuuta 2019

Muikkupaisti


Muikkupaisti

Koska liikkeellä on niin paljon väärennyksiä ja väärinkäsityksiä, pistän tähän myös resepteistä yksinkertaisimpia. Nehän ovat usein myös parhaimpia.
Muikkupaistia eli rantakalaa saa usein ihan maukkaasti ja siis asianmukaisesti valmistettuna.
Joskus kuitenkin on jalokalat pilattu pyrkien mahdollisesti tekemään kevytversiota ja karttamalla aitoja raaka-aineita.
Muikkupaistin voi pilata esimerkiksi sekoittamalla siihen vettä. Vesi on kuitenkin tarpeetonta, sillä nestettä tulee itse muikuista aivan riittävästi. Sitä paitsi vesi laskee kiehumispistettä ja aiheuttaa sen, että muikunkin hennot ruodot jäävät teräviksi ja pistelevät ja kutittavat kurkussa, tarttuvat hampaiden väliin ja aiheuttavat pahantuulisuutta.
Aikoinaan toki maitotuotteet, etenkin voi, olivat arvoruokaa, jota vältettiin itse syömästä ja sen sijaan myytiin. Tällä tavoin pienistä maatilkuista saatiin korkean jalostusasteen ansiosta raavittua jonkinlainen elatus yli toimeentulominimin. Rahalla sitten ostettiin kahvia ja sokeria, mikä tietenkin oli ylellisyyttä, mutta sellaistahan ihminen on aina silloin tällöin hieman kaivannut.
Muuan ylellisyyden muoto joka tapauksessa on voin syöminen. Kuten tunnettua, tämä herkku ei ole epäterveellistä, eikä enää myöskään kallista. Sen sijaan se on aika ravitsevaa ja sen avulla voi helposti lihottaa itsensä hankaliin mittoihin. Mutta kaikkia hyviä asioita voidaan käyttää myös väärin.
Nyt siis joka tapauksessa muikkupaisti de luxe-versiona. Muita en lainkaan suosittelekaan henkilöille, joiden elämänhallinta on kunnossa ja talous kestää yli nälkärajan elämisen ainakin joskus. Myös akateemisille pätkätyöläisille tämä herkku lienee mahdollinen ainakin pari kertaa kesässä.
Tässä noin 5-6 hengen annos:

1 kilo muikkuja
¼ kiloa voita
1 tasapää rkl karkeaa merisuolaa

Muikut perataan ja huuhdellaan ja ainekset pannaan kattilaan hiljaiselle tulelle. Noin 10-15 minuutin kuluttua herkullinen muikkupaisti on valmis ja nautitaan uusien perunoiden kanssa.
Halutessa ja vaihtelun vuoksi sekaan voi pilkkoa myös tuoreen sipulin ja lisätä muutaman mauste/mustapippurin. Hiukkasen uutta, tuoksuvaa tilliä on myös pirteä lisä.

11 kommenttia:

  1. No nyt se kertoo, kun olemme lähdössä pois mökiltä. No ensi kesänä sitten ja kyllähän me hyvin ollaan pärjätty niillä voilla paistetuillakin, mutta vaihtelu on aina hyväksi. Täytyypä tuo testata boqueroneilla Espanjassa..

    VastaaPoista
  2. Aikoinaan täällä mökillä verkoista tuli noin 20 cm pitkiä muikkuja, Nykyisin melkein puolta pienempiä.
    Padasjoen kalastaja toimittaa muikkuja paikalliseen K-Kauppaan, jossa usein 3.90€/kg tarjouksessa.

    Kokeilenpa ohjetta, mutta lisään siihen hieman kermaa.
    Tosin ihmettelen kuinka tuo kilo riittää 5-6 hengelle. Yksinhän tuon määrän syö ennen kun ehtii edes pöytään.

    - Petrus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Nykyisin melkein puolta pienempiä."

      Mielipide: mitä pienempi muikku, sitä parempi.

      Nimim "Neulamuikun ystävä"

      Poista
  3. Hyvä ja simppeli ohje, mutta onkohan varmasti tarpeeksi voita.. Ensikatsauksella vaikutti isolta määrältä sitä, mutta de luxe versio sen vaatinee

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa suorastaan suussasulavalta, pitänee kokeilla. Eikä se voin määrä haittaa, jos nyt kerran kaksi kesässä.
    Yksi blogin aihe voisi olla kadonnut ero juhla- ja arkiruokien välillä, mikä on minusta merkittävä syy väestön ns paino-ongelmiin: vanhaan hyvään aikaan kun ns. herrasväenkin arkiruoka saattoi olla varsin vaatimatonta, vaikka juhla yms tilanteissa pöytä osattiin panna koreaksi, ruokalajien sekä voin ja kerman määristä tinkimättä.

    VastaaPoista
  5. Gastronomian lyhyt oppikurssi:

    Ota jotain, paista se runsaassa voissa ja lorauta sekaan runsaasti kermaa. Hyvää tulee - yleensä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, niillä aineksilla ei oikein voi ruokaa pilata. Eri asia sitten miten terveys sallii noita herkkuja, mutta pitäähän elämässä nautiskellakin - kohtuudella!

      Poista
  6. «Muikkupaisti”

    Muikkupaisti ja Siperianpaisti

    Valitettavasti professori Timo Vihavainen on Neuvostoliiton historian professori eikä Venäjän historian professori. Se johtunee siitä, että Venäjän tutkimus oli Suomessa kielletty. Löpertely oli kylläkin sallittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Löpertely oli kylläkin sallittu."

      Taistolaislöpertely.

      Poista
  7. Vihavaiselta kysyisin vaan sellaista, että ehtiikö muikun ruoto tuossa kypsennysajassa ollenkaan pehmetä? Pitää ehkä syömämiehen olla varovainen kun alkaa nälissään syömään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemukseni on myönteinen. Se rasvan kuumuus ratkaisee.

      Poista

Kirjoita nimellä.