Muikkupaisti
Koska liikkeellä on niin paljon
väärennyksiä ja väärinkäsityksiä, pistän tähän myös resepteistä
yksinkertaisimpia. Nehän ovat usein myös parhaimpia.
Muikkupaistia eli rantakalaa saa
usein ihan maukkaasti ja siis asianmukaisesti valmistettuna.
Joskus kuitenkin on jalokalat
pilattu pyrkien mahdollisesti tekemään kevytversiota ja karttamalla aitoja
raaka-aineita.
Muikkupaistin voi pilata
esimerkiksi sekoittamalla siihen vettä. Vesi on kuitenkin tarpeetonta, sillä
nestettä tulee itse muikuista aivan riittävästi. Sitä paitsi vesi laskee kiehumispistettä
ja aiheuttaa sen, että muikunkin hennot ruodot jäävät teräviksi ja pistelevät
ja kutittavat kurkussa, tarttuvat hampaiden väliin ja aiheuttavat
pahantuulisuutta.
Aikoinaan toki maitotuotteet,
etenkin voi, olivat arvoruokaa, jota vältettiin itse syömästä ja sen sijaan
myytiin. Tällä tavoin pienistä maatilkuista saatiin korkean jalostusasteen
ansiosta raavittua jonkinlainen elatus yli toimeentulominimin. Rahalla sitten
ostettiin kahvia ja sokeria, mikä tietenkin oli ylellisyyttä, mutta
sellaistahan ihminen on aina silloin tällöin hieman kaivannut.
Muuan ylellisyyden muoto joka
tapauksessa on voin syöminen. Kuten tunnettua, tämä herkku ei ole
epäterveellistä, eikä enää myöskään kallista. Sen sijaan se on aika ravitsevaa
ja sen avulla voi helposti lihottaa itsensä hankaliin mittoihin. Mutta kaikkia
hyviä asioita voidaan käyttää myös väärin.
Nyt siis joka tapauksessa
muikkupaisti de luxe-versiona. Muita
en lainkaan suosittelekaan henkilöille, joiden elämänhallinta on kunnossa ja talous
kestää yli nälkärajan elämisen ainakin joskus. Myös akateemisille pätkätyöläisille
tämä herkku lienee mahdollinen ainakin pari kertaa kesässä.
Tässä noin 5-6 hengen annos:
1 kilo muikkuja
¼ kiloa voita
1 tasapää rkl karkeaa merisuolaa
Muikut perataan ja huuhdellaan ja
ainekset pannaan kattilaan hiljaiselle tulelle. Noin 10-15 minuutin kuluttua
herkullinen muikkupaisti on valmis ja nautitaan uusien perunoiden kanssa.
Halutessa ja vaihtelun vuoksi
sekaan voi pilkkoa myös tuoreen sipulin ja lisätä muutaman mauste/mustapippurin.
Hiukkasen uutta, tuoksuvaa tilliä on myös pirteä lisä.
No nyt se kertoo, kun olemme lähdössä pois mökiltä. No ensi kesänä sitten ja kyllähän me hyvin ollaan pärjätty niillä voilla paistetuillakin, mutta vaihtelu on aina hyväksi. Täytyypä tuo testata boqueroneilla Espanjassa..
VastaaPoistaAikoinaan täällä mökillä verkoista tuli noin 20 cm pitkiä muikkuja, Nykyisin melkein puolta pienempiä.
VastaaPoistaPadasjoen kalastaja toimittaa muikkuja paikalliseen K-Kauppaan, jossa usein 3.90€/kg tarjouksessa.
Kokeilenpa ohjetta, mutta lisään siihen hieman kermaa.
Tosin ihmettelen kuinka tuo kilo riittää 5-6 hengelle. Yksinhän tuon määrän syö ennen kun ehtii edes pöytään.
- Petrus
"Nykyisin melkein puolta pienempiä."
PoistaMielipide: mitä pienempi muikku, sitä parempi.
Nimim "Neulamuikun ystävä"
Hyvä ja simppeli ohje, mutta onkohan varmasti tarpeeksi voita.. Ensikatsauksella vaikutti isolta määrältä sitä, mutta de luxe versio sen vaatinee
VastaaPoistaKuulostaa suorastaan suussasulavalta, pitänee kokeilla. Eikä se voin määrä haittaa, jos nyt kerran kaksi kesässä.
VastaaPoistaYksi blogin aihe voisi olla kadonnut ero juhla- ja arkiruokien välillä, mikä on minusta merkittävä syy väestön ns paino-ongelmiin: vanhaan hyvään aikaan kun ns. herrasväenkin arkiruoka saattoi olla varsin vaatimatonta, vaikka juhla yms tilanteissa pöytä osattiin panna koreaksi, ruokalajien sekä voin ja kerman määristä tinkimättä.
Gastronomian lyhyt oppikurssi:
VastaaPoistaOta jotain, paista se runsaassa voissa ja lorauta sekaan runsaasti kermaa. Hyvää tulee - yleensä!
Niinhän se on, niillä aineksilla ei oikein voi ruokaa pilata. Eri asia sitten miten terveys sallii noita herkkuja, mutta pitäähän elämässä nautiskellakin - kohtuudella!
Poista«Muikkupaisti”
VastaaPoistaMuikkupaisti ja Siperianpaisti
Valitettavasti professori Timo Vihavainen on Neuvostoliiton historian professori eikä Venäjän historian professori. Se johtunee siitä, että Venäjän tutkimus oli Suomessa kielletty. Löpertely oli kylläkin sallittu.
"Löpertely oli kylläkin sallittu."
PoistaTaistolaislöpertely.
Vihavaiselta kysyisin vaan sellaista, että ehtiikö muikun ruoto tuossa kypsennysajassa ollenkaan pehmetä? Pitää ehkä syömämiehen olla varovainen kun alkaa nälissään syömään.
VastaaPoistaKokemukseni on myönteinen. Se rasvan kuumuus ratkaisee.
Poista