Suomen venäläisten varuskuntien historiaa

Luettelot täydentyivät

Алшексей Шкваров, Когда пришли русские… Efter det ryssen kom till landet. Vol.. IV, RME Group, Loviisa 2018, 319 s. Vol. V Loviisa 2019,  304 s.

Tohtori Aleksei Shkvarov on tehnyt työlään ja ansiokkaan urakan kootessaan kaikki löytyvät tiedot Suomen venäläisten varuskuntien avioliitoista.

Sarjan ensimmäisestä osasta olen kirjoittanut jo aiemmin (Ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=shkvarov ), joten tutkimuksen idea selviää sieltä.

Tekijän tavoitteena on ollut osoittaa dokumentein, missä määrin venäläisillä varuskunnilla ja suomalaisella väestöllä oli keskinäistä kanssakäymistä. Useinhan on vain ylimalkaisesti todettu, ettei sitä juuri ollut, kun venäläiset elivät omissa oloissaan ja sekä uskonto että kieli erottivat.

Mutta kaikki on suhteellista. Avioliittojen määrä ei ollut suuren suuri, mutta kun suomalais-venäläisiä avioliittoja sentään solmittiin myös pikkuvaruskunnissa joka vuosi ja jopa useamman kerran vuodessa, todistaa tämä melko aktiivisista yhteyksistä. Joskus avioliittoja saattoi olla parikin kymmentä vuodessa.

Tekijä on kaivanut esille kaikki saatavissa olevat tiedot naimisin menneiden iästä, uskonnosta, asemasta ja kotipaikasta ja julkaisee myös heidän nimensä. Hakemistojen avulla esimerkiksi sukututkijat voivat helposti saada tarvitsemiaan tietoja.

Sivumennen sanoen, avioliiton solmijoissa oli jonkin verran myös katolisia, arvatenkin puolalaisia. Sulkavalasia naisia meni Olavinlinnassa ennen vuotta 1809 naimisiin 4 henkeä. Esimerkiksi sääminkiläisiin verrattuna se oli hyvin vähän.

Muuten, kaikki avioliitot eivät olleet seka-avioliittoja. Venäläisten puolella asui myös naisia ja myös suomalaiset miehet saattoivat mennä heidän kanssaan naimisiin. He ovat luvuissa mukana.

Sarjan osa IV käsittelee Haminaa ja osa V Savonlinnaa, Lappeenrantaa, Ruotsinsalmea. Se sisältää täydennystietoja Haminasta.

Kirjassa ei ole pelkkiä luetteloita aviopareista, vaan myös tiedot paikkakunnalla vaikuttaneista venäläisistä sotilasyksiköistä ja niiden historiasta sekä esim. Haminan osalta tietoja lapsikuolleisuudesta.

Kaikki tämä on varsin käyttökelpoista myös paikallishistoriaa ajatellen. Tosin Olavinlinnan piirityksen osalta vuonna 1788 on tehtävä se tarkennus, ettei piirittäjänä ollut siitä raportoinut Stedingk, vaan eversti Hastfer, joka kaikesta päätellensuoritti työnsä tahallisen ponnettomasti kuuluen Kustaan sodan vastustajiin.

Toki yksikätisen eversti Kuzminin ja hänen 200 miehensä urhoollisuus on merkille pantavaa.

Noin puolet asiakirjoista on hävinnyt, mutta toki jäljelle jäänyt otos on suuri. Olemassa olevien tietojen perusteella voidaan arvioida, että Vanhassa Suomessa -ilman Viipuria- varuskunnissa solmittiin venäläisajalla noin kolme tuhatta avioliittoa, joista puolet oli suomalais-venäläisiä.

Koko Suomen osalta luvuksi tulee noin 5000, mikä on jo merkittävä luku, mutta toisaalta myös ajanjakso on pitkä ja populaatio suuri.

Tätä on pidettävä tutkimuksen merkittävimpänä tuloksena, mutta kirjoista saa irti paljon muutakin kiintoisaa tietoa, yksiköistä ja komentajista ja miesten ja tykkien kulloisestakin määrästä aina ruutikellarin sisältöön saakka. Teksti on helppolukuista sillekin, joka ei varsinaisesti venäjää osaa ja se sisältää paljon numeroaineistoa.

Sivumennen sanoen, esimerkiksi Lappeenrannan soutueskaaderiin kuului vuonna 1805 338 matruusia ja lisäksi huomattava määrä upseereita ja erikoishenkilökuntaa. Laivatykistössäkin oli kaksi upseeria, 20 aliupseeria ja 39 henkeä muuta miehistöä.

Kun paikkakunnalla oli myös amiraliteetin väkeä, mm. rakentajia, oli koko ”merihenkilöstön” yhteismäärä 482 henkeä. Vakinaisen väen miehistöksi se oli paljon ja lisäksi tulivat kanavien vartiostot.

Ja mainittakoon sekin, että Olavinlinnassa oli vielä vuonna 1818, kun linnoituslinjaa jo ajettiin alas, ruutia 2300 puutaa. Yksi puuta on 16 kiloa.

Lappeenrannan ruutikellareissa oli samaisena vuonna 1818 ruutia peräti 7654 puutaa eli siis 122464 kiloa, yli 122 tonnia…

Kiitoksia kiinnostavista kirjoista, Aleksei!