Luikuri

Luikuri

Kaupunkiturhakkeista uusin on sähköpotkulauta. Sehän on vehje, joka normaalin lihastyön sijasta käyttää höyryvoimaa, joka aikaansaadaan hiilellä tai ydinreaktiolla ja sitten johdetaan kaapeleita pitkin kuluttajille.

Ei sitä tarvitse potkia. Kyseessä on voimakoneella varustettu ajolaite, jollaisista saksassa on käytetty sanaa Kraftwagen –tosin vain rattaallisista malleista. Potkulauta eli skootteri taas on saksaksi der Roller, pyörijä.

Turha sanoakaan, että ympäristö ei kiitä tuhansien ja jopa miljoonien joutavien metallihäkkyröiden tuottamisesta ja aikanaan niiden hävittämisestä, saati niiden akkujen vaatimasta maaperän raiskauksesta.

Mikä sitten lienee moisen vehkeen merkitys ihmisten lihaskunnolle ja terveydelle?

1800-luvulla ennusteltiin jo, että sadan vuoden kuluttua jalattomat ihmiset alkaisivat olla tavallisia, ihminen kun alkoi jo oppia tulemaan toimeen ilman jalkojaan: oli yhä enemmän raitiovanuja ja hissejä.

Eiväthän nämä uudetkaan härvelit tule ihmisten lihaksistoa hävittämään, mutta aiheuttavat ainakin sen, että normaalille hyötyliikunnalle on sitten etsittävä korvikkeita tuntikausien älyttömästä ähellyksestä kuntosalilla ja vastaavasta vähämielisyydestä.

Suomen sana potkulauta on hyvä sana kuvaamaan sitä vehjettä, jota lapset liikuttavat potkimalla, englanniksi scooter, joka tarkoittaa luikkijaa. Sähköinen potkulauta ei kuitenkaan tarvitse potkimista, joten sillä on aivan väärä nimi.

Muistan, että Osmo A. Wiion Harrastelijan kirjassa oli ohjeen moottorilaudan valmistamiseen, siis skooterin, jollaisia ei vielä tainnut olla meillä myynnissä.

Saman logiikan mukaisesti sähköpotkulauta voisi olla sähkölauta tai akkulauta, mutta se taitaa olla hieman kömpelö.

Venäjäksi härveli on samokat, joka juontuu katat –verbistä, joka tarkoittaa pyörittämistä ja muoto katatsja taas ajamista. Sivumennen sanoen, myös luistimilla ja suksilla ”ajetaan” siinä kielessä, mikä on omituista.

Ja polkupyöräpataljoona on samokatnyi bataljon. Uskon, että mikäli olisi olemassa potkulautapataljoonia, niistä ilman muuta käytettäisiin samaa nimitystä. Ehkä niitä jo onkin?

Pyöräilijähän pyörittää itse ajopelinsä renkaita ja on siis samokattšik ja tämä on jo vanha ja vakiintunut sana.

Suomen kieleen tarvitaan kuitenkin ilmeisesti uusi sana kuvaamaan uutta vehjettä, ellei siitä nopeasti päästä eroon, mitä en oikein usko.

Pyörä on meillä vakiintunut polkupyörän synonyymiksi. Polkupyörällä voidaan ajaa lieritellä, mikä viittaa renkaan liereään eli tavallaan lieromaiseen muotoon.

Koska käyttöesineen nimen tulee olla naseva ja mielellään yksiselitteinen (mitä pyörä ei ole), voisi uutta vehjettä kutsua vaikkapa nimellä lieru. Sana ei kuitenkaan kuulosta oikein kivalta.

Ehkäpä meidän kannattaisi kokeilla scooter-sanan kääntämistä suomeksi. Scoot-verbihän viittaa livistämiseen tai muuhun sen kaltaiseen liukkaaseen liikkumiseen, mikäli olen asian oikein ymmärtänyt ja sen suomalainen vastine voisi olla liukuri, joka taas on jo varattu lasten talvisille leluille.

Sen sijaan samaa tarkoittava luikuri voisi olla erinomaisen sopiva sana. Sillä on tosin myös toinen merkitys, mutta koska se ei liity kulkemiseen, vaan aivan toisenlaiseen kategoriaan, ei sekaannuksen vaaraa ole.

Siispä kaikki cityihmiset: tästä pitäen lasketelkaamme luikurilla pitkin katuja! Se tuntuu ihanan ekologiselta ja muutenkin ajanmukaiselta.