perjantai 10. heinäkuuta 2020

Demokratian rappioilmiöt


Amerikkalaisen demokratian alennustila

Muuan vanhempi herra luki viime aikojen postauksia Fecebookissa ja totesi ensimmäistä kertaa pitkän elämänsä varrella törmänneensä termiin oklokratia.
Itse ilmiö on tietenkin ikivanha ja Aristoteleellä termi kuvasi sitä tilannetta, joka syntyi demokratian rappeutuessa. Hänen mielestään kaikilla valtiomuodoilla oli sekä parhaat mahdolliset että huonoimmat mahdolliset ilmenemismuotonsa. Jokainen niistä saattoi rappeutua.
Hyvä demokratia oli hallintoa kansan enemmistön tuella ja sen parhaita kykyjä hyödyntäen. Huono demokratia hyödynsi demagogiaa ja erityisesti plebsin (hoi polloi) huonomman osan vaistoja ja kalasteli sen kannatusta.
Ihmisten hyvyys tai huonous oli kiinni heidän hyveistään, ei heidän suvustaan tai rahoistaan. Hyveiden suhteen ei mitään tasa-arvoa tietenkään voinut kuvitella, aristotelinen ajattelu ei hyväksynyt mitään kaikki käy-nihilismiä, vaan rakensi vankalle essentialismille.
Sen mukaan jokaisella lajilla oli juuri sille ominainen olemus, jonka puitteissa se saattoi kehittyä omaan täydellisyyteensä. Puusta saattoi kehittyä kehno vänkkyrä tai uljas yksilö, koirasta raajarikko rakki tai mallikas rotunsa edustaja. Sen sijaan puun siemenestä ei kannattanut yrittääkään kasvattaa ruohoa, koirasta kissaa, miehestä naista tai päinvastoin.  Parhaassakin tapauksessa tulokset jäivät keskeeräisiksi.
Jokaisella lajilla oli omat potentiaalinsa, joiden parhaaseen toteuttamiseen niillä oli mahdollisuus ja joihin siis kannatti pyrkiä.
Hyvin toimiva demokratia ei aristotelisessa katsannossa ollut huono valtiomuoto, vaikka ei erityisen hyväkään. Huonokaan demokratia ei todennäköisesti ollut yhtä huono kuin huonoin itsevaltius, koska paheellisuuden ohella suuressa joukossa oli aina myös jossakin määrin hyvää. Näin ainakin olen asian ymmärtänyt.
Antiikin ateenalaiset olivat ylpeitä demokraattisesta valtiomuodostaan, kuten spartalaiset olivat omastaan, jota saattoi luonnehtia esitotalitaariseksi. Myös Ateenassa kukoistivat omat paheensa, joista kateus ei ollut vähäisin ja poliittiseen elämään kuului runsaasti juonitteluja ja parhaiden ihmisten ajamista maanpakoon ostrakismos-äänestyksellä
Antiikista tunnetaan toki myös valtiomiehiä, jotka nojautuivat alhaisoon ja sen tuella saivat aikaan yhteiskuntaa tervehdyttäneitä reformeja, näin esimerkiksi Tiberius ja Gaius Gracchus ja heidän maareforminsa Roomassa. Poliittista merkitystä oli myös Rooman proletariaatilla, jolle vuosisatojen ajan jaettiin ilmaista leipää, öljyä ja viiniä –kunnes pää tuli vetävän käteen. Pelkillä sirkushuveilla ei ongelmia lopulta voitu ratkaista.
Keisarivallan kannalta tärkeämpi lienee kuitenkin ollut ylempi joutilasluokka, jolla oli vaikutusvaltaa ja ratkaiseva äänihän oli yhä useammin armeijalla. Niiden edut oli priorisoitava.
Antiikin historiakin on suuressa määrin rikosten ja barbarian historiaa, eikä sitä kannata ihannoida. Tuskin sekään vajavaisessa todellisuudessa kehitti mitään täydellistä.
Nykymaailmassa demokratia on joka tapauksessa toisen maailmansodan jälkeen osoittautunut niin dynaamiseksi ja elinkelpoiseksi, että se jo ehdittiin julistaa ainoaksi oikeaksi ja mahdolliseksi koko ihmiskunnan poliittiseksi järjestelmäksi.
Nyt euforia on alkanut haihtua. Maailman mahtavin demokratia, joka pyrki voimallaan turvaamaan tämän järjestelmän mahdollisuudet koko maailmassa, on kriisissä.
Sen piiristä on noussut yhä vaikutusvaltaisempia liikkeitä, jotka hyökkäävät koko järjestelmää vastaan ja valittavat kokemastaan sorrosta. Menetelmistä asiaintilan muuttamiseksi ei ole enemmälti ollut puhetta.
Ryöstelevät laumat ovat haastaneet sekä valtion ideologian että väkivaltamonopolin ja merkittävää on, että niiden esittämiä vaatimuksia on kiirehditty tottelemaan myös virallisella tasolla. Nämä yhteiskunnan pohjasakkaa edustavat piirit ovat myös vaatineet kunnioituksen osoittamista itselleen ja jopa peräti polvistumalla. Ilmeisesti oletetaan, että moinen kunnioitus on ansaittu oman viiteryhmän historiallisella uhripääomalla.
Vallankumouksen syntyminen edellyttää miltei aina ns. kaksoisvallan syntymistä. On ensin luotava uskottava vaihtoehto olemassa olevalle vallalle ja sitten haastettava sen väkivaltamonopoli. Sellainen voi nykyoloissa käytännössä onnistua vain siten, että oma porukka saa ainakin jonkinlaisen otteen väkivaltakoneistojen vallankahvasta.
Venäjällä maaliskuussa vuonna 1917 sotilasosasto, jopa kaartin eliittijoukot, menivät kapinallisen haastajan puolelle ja peli oli sitä myöten selvä. Tsarismi kaatui, mutta kaksoisvalta vallitsi sen jälkeen neuvostojen ja väliaikaisen hallituksen välillä. Tilanne ratkaistiin kadun eli oklokratian hyväksi ns. lokakuun kaappauksella. Sen jälkeen rakennettiin totalitaarinen diktatuuri, joka kesti kaksi sukupolvea.
Voisiko Amerikassa tapahtua mitään vastaavaa, on kiinnostava kysymys. Kovin läheisestä tulevaisuudesta ei voi olla kysymys, ellei kansan elinoloissa tapahdu jotakin hyvin dramaattista huononemista, mikä ei liene mahdotonta sekään.
Venäjän vallankumouksessa maan kuuluisa intelligentsija oli aluksi yleensä varauksettomasti vallankumouksen puolella, mutta huomasi ennen pitkää joutuvansa uudessa järjestelmässä pahnanpohjimmaiseksi. Kuten vallankumouksen merkittävä tutkija Sergei Buldakov kiteyttää, se laukaisi pommin eikä ymmärtänyt itse joutuvansa sen tuhovoimalle alttiiksi.
On joka tapauksessa merkittävää, että itse demokraattinen järjestelmä on saanut nyt kolhuja. Trumpin voitto oli perinteisen työväenluokan voitto ja toki varsin niukka. Slummiasukkaat ja koko se joukko, jota voisimme nimittää oklokseksi, näyttävät sen sijaan olevan varsin tyytymättömiä ja vaativat itselleen sellaista erityiskohtelua, jota heidän poliittinen voimansa ei järjestelmän puitteissa edellytä.
Kiinnostavaa on, että ns. älyllisen eliitin piirissä on kritiikittä kumarreltu kehnoimpien eli vähiten hyveellistä elämäntapaa edustavien joukkojen rikollista toimintaa, jolla he ovat pyrkineet vaatimuksiaan julki tuomaan.
Demokraattisen järjestelmän tuottamia poliittisia asetelmia kieltäydytään nyt kunnioittamasta sekä ylhäällä että alhaalla. Epäilemättä edellinen presidentinvaali ei edustanut demokraattisia ideaaleja, mutta sentään tuotti laillisen ja voimassaolevan tuloksen.
Minusta näyttää siltä, että Yhdysvaltain politiikassa on nyt syntynyt eräänlainen epäpyhä allianssi eliitin tietyn osan ja okloksen välillä. Jälkimäisen toimintaa ja yhtä valheellisia kuin naiivejakin tunnuksia kumarrellaan kritiikittömästi ns. älymystön piirissä.
Harpers’ Magazinen julkilausuma luetteli niitä älyllisen ala-arvoisuuden ilmauksia, joita BLM-liikkeen tapaisessa mob rule-joukkiossa suositaan. Niiden pitäisi välittömästi karkottaa jokainen itsenäiseen ajatteluun pystyvä, mutta näin ei tapahdu.
Älyllinen hegemonia näyttää nyt olevan sillä älyllisesti ja moraalisesti vajaakykyisellä aineksella, joka on kasvanut slummien koulutusta halveksivassa ja rikosta ihannoivassa ilmapiirissä. Korjatkaa minua, jos olen käsittänyt asian väärin.
Kun Suomessa työväenluokka ryhtyi taistelemaan itselleen oikeudenmukaista asemaa yhteiskunnassa, sen keskeisiä tavoitteita oli itsensä sivistäminen. Tasa-arvo saattoi syntyä vain sitä kautta. Painoa pantiin paljon myös sille, että tuo ihmisryhmä oli keskeinen tekijä kaikkien rikkauksien luomisessa ja että sille kuului niistä myös oikeudenmukainen osuus.
Olihan meilläkin näitä Me vaadimme!-hetkiä, mutta niiden ohella myös hyvin voimakkaana eräänlainen Me näytämme! henki. Se oli mielestäni se olennainen asia, joka erottaa perinteisen työväenluokan ja slummiväestön. Edellinen keskittyi arvostuksen hankkimiseen, jälkimmäinen sen vaatimiseen ja oman kehnouden nostamiseen tasa-arvoiseksi ihanteeksi.
En ole huomannut näitä painotuksia BLM-liikkeessä, Sen sijaan siinä on keskitytty menneiden sukupolvien kokemaan sortoon ja sen uhriasemaan. Se on sitä paitsi tapahtunut aivan epä-älyllisen falskisti, mutta se on jo eri asia.
Sen sijaan, että vaadittaisiin oikeudenmukaista korvausta työstä ja yhdenvertaisuutta lain edessä, esiinnytään kollektiivisena uhrina ja vaaditaan ainakin käytännössä vain korvausta kollektiiviselta valkoihoisten kokonaisuudelta, mikä on täysin kuviteltu yhteisö vailla asiallista sisältöä. Järjestyksen ja laillisuuden valvonnan sijaan vaaditaan rajoitusten ja valvonnan poistamista.
Kun valtio ja yhteiskunta kumartavat tälle mielettömyydelle, voidaan puhua oklokratiasta. Se ei enää ole vähemmistöryhmän ideologia, vaan juuri se filosofia, joka yleisesti hyväksytään. Tämä on länsimaisessa kulttuurissa uusi ilmiö ja tuskin se voi jäädä pitkäikäiseksi. Toivottavasti sen aiheuttamasta reaktiosta ei ole yhtä matalaotsainen, vaan asiat voidaan sovitella normaalin demokraattisen järjestelmän hengessä.
Voi olla, että kohta saamme todellisen  aiheen sanoa: elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Demokratiaa Amerikassa on aiheellisesti kritisoitu jo parisataa vuotta, hamasta Tocquevillestä lähtien, mutta näin avointa sen perusperiaatteiden hylkäämistä ei ole tainnut ihan äsken olla havaittavissa.
Ehkäpä 1960-luku oli se alku, josta voimme laskea nykyisen alennustilan lähteneen kehittymään. Se merkitsee, että sen juuret ovat syvällä eliittiyliopistojen kampuksilla. Me eletään uutta aikaa, kulttuurivallankumouksen aikaa.

46 kommenttia:

  1. Joku 1800-luvun utopistisista sosialisteista, en muista kuka, ennusti että tulevaisuuden sosialismissa jokainen lapsi on Shakespeare tai Newton. Koulutuksen taso on toki noussut, mutta tuskin sivistyksen. Kaikki tieto on ilmaiseksi saatavilla, jopa ennen internetaikaa ja nyt nettiaikana napin painallauksella. Silti suurinta osaa ihmisiä ei kiinnosta vapaaehtoinen itsensä sivistäminen. Katsokaapa mitä ohjelmia televisiossa on tarjolla. Toki ymmärrän, että esimerkiksi raskas työ pienellä palkalla ei jätä paljon energiaa itsensä kehittämiseen, mutta miten sitten 1800-luvun työläisillä oli aikaa perustaa demokraattinen työväenliike paljon vaikeammissa olosuhteissa? Yksinkertaisesti sanottuna, massakoulutus ja joukkotiedotus ovat olleet suuri epäonnistuminen. Nyt on kuitenkin kadonnut/katoamassa se perinteinen eliittikin, joka on pitänyt sivistystä yllä. Lukutaito (siis syvempi lukutaito, ei pelkkä ulkoluku) alkaa kadota nuorten keskuudesta. Palomuuri barbariaa vastaan ei toimi, kun ei edes ymmärretä, että mitään barbariaa ja sivistystä on (sehän olisi syrjivää).

    VastaaPoista
  2. Hypnoottisen hyvä hahmotelma. Moniaalla alatason johtavat somekersantit syntynevät siitä luokasta, joka ei saavuta koulutettunakaan samaa elintasoa kuin vanhempansa, jotka taas matkustellakseen ja juhliakseen myyvät seiniä ja arvoja ympäriltään tai ne seinät muuten vain muuttuvat arvottomiksi. Mutta ei hätää, onhan pyöräteitä ja pienpanimoita.

    VastaaPoista
  3. Vaikuttaa siltä, että maamme nykyinen hallitus koostuu Suomen kansan vihollisista.

    Miten tässä näin on päässyt käymään? Tällaistako meininkiä äänestäjät todella halusivat?

    VastaaPoista
  4. "esiinnytään kollektiivisena uhrina ja vaaditaan ainakin käytännössä vain korvausta kollektiiviselta valkoihoisten kokonaisuudelta, mikä on täysin kuviteltu yhteisö vailla asiallista sisältöä. Järjestyksen ja laillisuuden valvonnan sijaan vaaditaan rajoitusten ja valvonnan poistamista."

    En nyt väitä olevani mikään BLM-liikkeen asiantuntija, mutta kaipasin hieman perusteluja siihen, miten se edustaa okloksen arvoja: sen julkilausuttu tavoite on vastustaa liioiteltua, rotuperusteista poliisiväkivaltaa,joka sielläpäin on juurtunut syvästi koko yhteiskuntaan, jossa ei orjien vapauduttua pystytty ratkaisevamaan rotuongelmaa, joka on johtanut mustien syrjäytymiseen ja slummiutumiseen. Varsinaiset mielenosoitukset lienevät olleen väkivallattomia, joskin niiden liepeillä on pyörinyt pieni anarkistinen mellakoitsija- ja ryöstelijäporukka. En ole huomannut, että tuon liikkeen tavoite olisi jokin alhaisonvalta vaan heiidän syrjimisensä lopettaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mahdoton vastata niin,että kaikki näkökulmat tulisi käsiteltyä, mutta tässä muutama poiminta:

      - useissa mielenosoituksissa on ollut selkeä johtaja tai jopa ryhmä johtajia.

      - BLM pyrkii osoittamaan olevansa "kansalaisjärjestö" joka mm. kerää rahaa toiminnalleen mutta tekee sen ilman tarvittavia lupia. Valuutan kerääminen järjestölle on tarkasti määriteltyä ja säädeltyä ja tuomiot väärinkäytöksistä ovat suhteellisen kovia. Toki mahdollisia tuomioita BLM:n osalta joudutaan odottamaan - ja ehkä aika kauan...

      - julkisuus mielenosoitusten suhteen on erittäin tarkasti säädeltyä. Esimerkiksi vahingonlaukauksen uhriksi joutuva "african-american" -henkilö ei nosta mitään hälyä iästään tai muista yksityiskohdista huomimatta, jos tilanteen aiheuttaa samaan ryhmään kuuluva henkilö. Nämä tapaukset eivät saa julkisuutta jonka ne ehkä ansaitsisivat.

      - konservativismilta pyritään viemään elintila riippumatta toimijan taustasta. "African-american" mutta konservatiivisesti ajatteleva henkilö saattaaa joutua suuriin ongelmiin -koska haluttu, oletettu ja vaadittu "vallankumouksellinen ajattelu" ei olekaan niin voimakasta kuin henkilön "luokka-asema" antaisi edellyttää.

      - eli marxilainen "luokka" -ajattelu on kaiken pohja. Työväen "luokkaan" kuuluva on aina luokkansa edustaja tai jos tämä ei hänelle sovi, kyse on "luokka-petturuudesta".

      - uhri on aina uhri ilman poikkeuksia jos hän kuuluu tiettyyn "luokkaan" ja hänen muu toimintansa selittyy "uhrin" statuksen kautta.

      - maailma on musta-valkoinen ilman sävyjä tai vivahteita.

      - "luokka" on tiukasti rajattu, hyvin hierarkinen ja muuttumaton. Oletettuun luokkaan kuuluva on aina "uhri" tai "sortaja", hän ei ole koskaan ollut mitään muuta eikä hän voi muuttua miksikään muuksi. Mikään evoluution aste ei tee "taantumukselliseen" luokkaan kuuluvasta riittävän "edistyksellistä". Osa "taantumuksen" jäsenistä saattaa toimia ehkä "hyödyllisten idioottien" luokan osana. "Hyödyllisten idioottien" kohtalona oon päätyä väistämättömän vallankumouksellisen kehityksen jalkoihin, koska heihin ei voi luottaa väärän "luokan" jäseninä.

      - väärän luokan jäsenien kanssa ei missän tapauksessa neuvotella. Kompromissit ovat lähtökohtaisesti väärin. Pakko-tilanteessa kompromissi on mahdollinen jos tavoitteena on pettää ja johtaa harhaan sen muita osapuolia. Kompromissi luodaan niin että sen olemassaolo voidaan myöhemmin kieltää.

      - tarkoitus pyhittää keinot, alunperin jesuiittojen taktiikka joka tuli osaksi "edistyksellistä maailmankatsomusta".

      Poista
    2. Lopettamalla aiheeton poliisiväkivalta, esimerkiksi

      - uudistamalla poliisikoulutusta ja -kulttuuria, tarvittaessa vaikka perustamalla uusi

      - muuttamalla lainsäädäntöä voimakeinojen käytöstä.

      Ei siellä mitään vallankumousta vaadita, vain asianmukaista kohtelua. Ei minusta kohtuuton vaatimus.

      Poista
    3. Enpä usko. Rakenteiden muuttaminen vaan on niin iso asia, ettei sitä moni ymmärrä lainkaan. Harpersin kirjeessä pahoiteltiin juuri sitä, että vaikeat asiat esitetään aivan simppoleinä.
      Nykyiset ongelmatko johtuvat pahasta tahdosta vai?

      Poista
    4. Yhdysvaltain rotuongelma on ironisesti demokraattien luomus alusta loppuun. Demokraatit olivat orjuuden kannattajien puolue sisällissodan aikaan. Ne, jotka ovat lukeneet Tuulen viemää, muistavat varmaan sekä kohtauksen, kun Atlantan entisen yläluokan miehet lähtevät Ku Klux Klaanilaisina jahtaamaan Scarlettia ahdistelleita mustia, että myöskin kohdan, missä Rhett kertoo hänen ja Scarlettin tyttärestä. "Tiedätkö, mitä Bonnie vastaa, kun häneltä kysytään, mitä hän rakastaa eniten? "Isää ja demokjaatteja." Ja mitä hän vihaa eniten: "Luopioita.""

      New Deal sai laman kourissa kärvistelevän mustan väestön hylkäämään vastentahtoisesti Abraham Lincolnin puolueen eli republikaanit. Ja sitten luotiin ns. projects, mikä oli mustan ghettokulttuurin alku ja mustan perheen tuho.

      Harva muistaa, että maailmansotien välisenä aikana mustat perheet pysyivät jopa paremmin yhdessä kuin valkoiset. Kun elossa oli vielä orjuuden kokeneita, joiden perheitä revittiin eroon myymällä puolisoita tai lapsia ja vanhempia eri omistajille, perheen yhdessä pitäminen ja sen tulevaisuuden yhdessä rakentaminen oli erityisen tärkeää mustille. Rotuerottelu vallitsi, mutta mustat kehittivät itseään kouluttautumalla ja töitä tekemällä siinä missä valkoisetkin köyhät. Lyhytnäköinen hyvää tarkoittava idealismi tuhosi kehityksen.

      Ns. projects olivat rakennusprojekteja, joilla luotiin uusia asuntoja keskustojen ränsistyneiden slummien asukkaille. Upouusia kerrostaloalueita täynnä paremman luokan asuntoja, joita kaupungit tarjosivat vaikeassa asemassa oleville köyhille. Säännöissä vain sattui olemaan yksi paha ongelma: kaupungit eivät antaneet asuntoja perheille, joiden isät olivat kuvioissa mukana. Jotkut vanhemmat jopa hankkivat avioeron, jotta äiti ja lapset saisivat halutun asunnon. Isä sitten hiipparoi silloin tällöin perhettään tapaamaan. Muttei kovin usein, sillä kaupungin sosiaalitoimen p*llupoliisit häätivät perheitä, joissa mies (isä tai äidin uusi poikaystävä) asui liian vakituisesti. Pojat jengiytyivät eikä lähes pelkästään äideistä koostuva aikuisto pystynyt pitämään nuorisoa kurissa. Miehen malli ja kokemus isän läsnäolon merkityksestä jäivät kokematta kokonaiselta sukupolvelta. Uusi käyttäytymismalli yksinhuoltajuus alkoi muuttua lähes normiksi ja 1980-luvulle tultaessa projects olivat jengirikollisuuden valtaamia ja ylläpidon puutteesta rappeutuneita alueita, joista jokainen vähänkin kynnelle kykenevä halusi pois.

      Nyt tullaan sitten ongelmaan, josta on vaikeaa tietää, miten paljon siihen sisältyy poliittista laskelmointia ja kuinka paljon lyhytnäköistä ja tunnepohjaista ajattelematonta hyväntahtoisuutta. Lyndon B. Johnson (demokraatti) sanoi aikoinaan rotuerottelun lopettaneesta kansalaisoikeuslaista: "That'll keep them n*ggers voting Democrat for the next 200 years." Demokraattien (samoin kuin Suomessa SDP:n) ongelma on, että voit olla sorrettujen esitaistelija vain, jos "sorretut" pysyvät roolissaan. Fiksut alempien luokkien jäsenet taas tuppaavat haluta saavuttaa joko amerikkalaisen unelman tai kotimaan vastineen: omakotitalo, auto ja kesämökki. Sitten kun he saavat hieman vaurautta, ylikorkea verotus ja kannustinloukut eivät ole enää houkuttelevaa politiikkaa. Ns. luokkaretki keskiluokkaan vie siten äänestäjiä demokraateilta. Niinpä itseään vähemmistöjen esitaistelijoina markkinoivilla demokraateilla onkin kieroja kannustimia olla korjaamatta ongelmia. Koulun valintamahdollisuus esim. auttaisi parantamaan menestysmahdollisuuksia enemmän kuin keskittyminen poliisin käsissä kuolleisiin rikollisiin. Demokraatit saavat vaalirahaa opettajien ammattiliitoilta, joten kouluvalinta onkin republikaanien eikä demokraattien ohjelmassa. Kun katsotaan puolueiden ohjelmia ja niiden vaikuttavuutta oikeisiin ongelmiin, republikaanien MAGA-politiikka on mustille enemmän eduksi kuin demokraattien politiikka. Demokraateilla vain on LBJ:n peruja markkinointietu puolellaan, josta he yrittävät kynsin ja hampain pitää kiinni.

      Poista
    5. "Nykyiset ongelmatko johtuvat pahasta tahdosta vai?"

      Ei suinkaan vaan vaan hyvin pitkäaikaisista rakenteista, juurisyynä on se, että mustat tuotiin US:aan orjiksi ja orjuuden lakkauttamisen jälkeenkään näitä ei saatu tasa-arvoisina integroitua yhteiskuntaan, ei edes pohjois-valtioissa, koska valkoinen työväenluokka ei halunnut näistä kilpailijoita. Etelä-valtioissa nämä alistettiin klu-klux-klaanilla ja jim crow -lainsäädännöllä. Tämä rakenteellinen rasismi, joka syöpyi syvälle yhteiskunnan asenteisiin, jatkui 1960-luvun kansalaisoikeusliikkeen nousuun saakka. Tuo syrjintä taas heijastui mustissa rikollisena käyttäytymisenä, joka taas lisäsi valkoisten, erityisesti poliisien epäluuloisuutta. Ongelma on syvä eikä helposti ratkaistava ja BLM-liike on puuttunut vain yhteen räikeään ongelmaan liioiteltuun poliisiväkivaltaan.

      Kyllä siinä siinä mielessä pahantahtoisuutta voi olla, että mustien aseman parantaminen on aina jostain pois, ehkä valkoiselta työväestöltä tai ns valkoiselta roskaväeltä (white trash). Kaikkisen yhteiskunnalliset muutokset ovat aina joltain pois eikä se ryhmä koskaan suhtaudu noihin muutoksiin hyväntahtoisesti hyväksyen.

      Poista
  5. Sylttytehdas yliopistoissa vai syltyt sinne tuotuina levitykseen?

    VastaaPoista
  6. Jatkuu...

    Mikä tahansa liittoutuma on mahdollinen jos se on vallankumouksen kannalta myönteinen ja tämä liitto voidaan purkaa heti kun edes osa liittoutumisen tavoitteista on saavutettu. Myöhemmin voidaan kieltää tällaista liittoutumaa koskaan olleen olemassa.

    - päämäärä ei välttämättä ole nikn ratkaisevaa kuin liike. Päämäärä on lopulta automaattinen historian päätepiste, joten pyrkiminen siihen ei ole välttämätöntä - se kuitenkin tapahtuu. Kaikki liike pitää olla "edistyksellistä", eli vääjäämätöntä vaikka ehkä hidasta kulkua kohti ainoaa mahdollista lopputulosta.

    +

    On mahdollista ja sallittua sekä toivottua aiheuttaa hävitystä, koska se kohdistuu toista "luokkaa" kohtaan.

    Yhteiskunnalta voidaan vaatia mitä tahansa, koska "luokkavihollinen" on velvollinen korvaamaan koetut vääryydet ja menetykset.

    Yhteiskunnan tulevaisuudesta, eli valtion ja muun hallinnon yksityiskohdista ja rakenteesta, ei tarvitse kantaa huolta koska utopiassa ei lopulta ole yhteiskuntaa.

    Koska utopiassa "taantumuksellinen luokka" on hävitetty, mikään ei estä olemasta juuri niin yksilöllinen kuin mitä mieli tekee.

    Ongelmia ei ole koska kukaan ei utopiassa sorra toista - "taantumuksellisuus" luo sortoa koska se on luokkaominaisuus ja koska sortava luokka on hävitetty, ei sortoakaan voi olla.

    Kaikilla on oikeus kaikkeen ja jokainen voi olla juuri niin hedonistinen kuin haluaa.

    ...että sellaista utopiaa tavoittelevat ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kiva, että heijastat marxilaisuuden pelkojasi BLM-liikkeeseen, mutta mielelläni kuulisin faktoja, mitä yhteyttä niillä on keskenään. Minusta tuo liike vaatii ratkaisuja yhteen selkeään ongelmaan eli rasismiperäiseen, liioiteltuun poliisiväkivaltaan, ei mitään maailmanvallankumousta.

      Poista
    2. BLM-johto on myontanyt olevansa "koulutettuja marxilaisia", mista voi vetaa johtopaatoksia liikkeen tavoitteista. Ja oikeastaan siita mihin tarkoitukseen liiketta kaytetaan. Vetoaminen poliisivakivaltaan vaikuttaa lahinna keppihevostelulta, kun syyt poliisien krouveihin otteisiin ovat pohjimmiltaan muita kuin rasistisia.

      Poista
    3. Ei kannata takertua nimiin.

      On ihan sama minkä puolueen väki hoitaa terroria, ovatko he "jonkin sortin sosialisteja" vai ihan aitoja "kansallissosialismin" kannattajia.

      Vallankumouksen suorittava porras - joka vuosikymmeniä sitten tiesi vain hyvin pienen osan liikkeiden todellisista tavoitteista ja keinoista - tottelee kyllä puoluekuria. Sisäinen terrori varmistaa oikean ajattelun juurtumisen.

      +

      Poliisiväkivalta...

      Syitä on hyvin paljon eikä niitä voi listata lyhyesti, mutta ainakin seuraavat voi nostaa esiin:

      - koulutuksen ohuus.

      - henkilöstön tausta armeijassa ja jopa taistelun kokeneina sotilaina ei ole aina paras mahdollinen vaihtoehto.

      - melkoinen joukko poliisilaitoksia käyttää hyvin armeijamaista kalustoa, kuulemma jotkin laitokset jopa taisteluhelikoptereita.

      - gettoutuminen eli on yhteisöjä joissa iso joukko ihmisiä kuuluu läheisiin etnisiin ryhmiin ja joilla on samat ongelmat, kuten työttömyys ja näköalattomuus.

      - monet osavaltiot ovat täysin tietoisesti harhoittaneet politiikkaa joka on johtanut teollisuuden työpaikkojen vähenemiseen. Esimerkkinä tästä California jota haukutaan mm. Commieforniaksi.

      - teollisuuden vähe eminen on lisännyt jäljelle jääneen elinkeinorakenteen vaikutusvaltaa. Tosiasiassa piilaakso pystyy ohjaamaan osavaltion toimintaa tehokkaasti.

      - korruptio kaikilla tasoilla, rakenteellinen, rahan käyttö voiteluun tai työn saamiseen, samoin moniin tehtäviin puoluekirjan olemassaolo tai väri on tärkeämpää kuin pätevyys.

      - oikeuslaitoksen jatkuva heikentyminen, raha taustalla tässäkin, samoin puoluepolitiikka sekä jopa väestön rakenne kun jollakin alueellamuodostetaan valamiehistöä ja osa sen jäsenistä suhtautuu avoimen puolueellisesti vastaajaan. Yksistään lainsäädännön monimutkaisuus tuo ongelmia.

      -tulonjaon äärimmäinen epätasaisuus. Nyt keskiluokka pääsee nauttimaan markkinatalouden hedelmistä, eli kärsii mm. omaisuuden menetyksistä ja joutuu todella suuriin vaikeuksiin. Samalla hypyrrikkaat rikastuvat entisestään ja pääsevät nauttimaan sosialismin hedelmistä - mm. yhtiöiden osakkeiden ja bondien osto-ohjelmat joihin luodaan kaikki tarvittava valuutta. Kuitenkin tavalli en väki joutuu tyytymään muruihin. Lisäksi tilanne ja mahdolliset korvaukset saattavat vaihdella hyvin paljon riippuen asuinpaikasta tai työhistoriasta.

      - terveydenhuollon tilanne, virallisten lukujen mukaan se on suurin menoerä. Tehottomuus, tuottavuuden puute, epätasa-arvo, you name it.

      Eli kyllä niitä ongelmia riittää. Pelkkä poliisin toimien putsaus ei riitä, vaan kyse on erittäin syvistä ongelmista jotka eivät ratkea marraskuun jälkeenkään.

      Maa voi kyllä ratketa liitoksistaan...

      Poista
    4. Kyllä minä nuo poliisiväkivallan syyt sekä johtopäätöksen ( Pelkkä poliisin toimien putsaus ei riitä, vaan kyse on erittäin syvistä ongelmista jotka eivät ratkea marraskuun jälkeenkään.) pitkälle ostan: kyse rotusuhteista on pitkäaikaisesta vaikeasta ongelmasta, joka ei helposti ratkea. Kuten viimeisissä kommenteissa todetaan pitkänvälin ratkaisu on koulutus (taloudellisesti tuottaville aloille). Ulkopuolisena näkisin tehokkaimpana lyhyen välin ratkaisuna julkisen vallan, erityisesti voimakeinojen, väärinkäytön kriminalisoinnin liittovaltion rikoksena, jolloin paikallispoliisille syntyisi pelote joutua liittovaltion viranomaisten tutkinnan kohteeksi.

      Poista
  7. Yhtäältä durkheimilainen sosiologia, jonka mukaan ensisijaisia ovat yhteisövoimat ja yhteisöominaisuudet, joiden aiheuttamat yhteisöilmiöt eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin, ja toisaalta freudilainen syvyyspsykologia, joka puhuu perusnarsismista, ihmisen varhaisen kehitysvaiheen perusrooleista, joissa "objektina olemisen" maagiset, "kaikkialliset" ja "kaikkivoipaiset" perustunnot muodostavat sen suojapaikan johon kriisiytynyt psyyke myöhemmässäkin elämässä aina taantuu saadakseen voimaannuttavia kokemuksia -- tämän ihmistieteen pohjalta selittyy kaikki tuo mitä taantuminen "uhriajattelun" huomaan on nyt maailmassa aiheuttanut.

    Älymystö, sivistyneistö, eliitti, akateeminen, tieteen, taiteen maailma tarvitsee oman käsiterealisminsa uskottavuuden tueksi todellisuusefektejä, joita se nyt saa ammentaa uhriajattelusta. Poliittinen vasemmisto ja toinen toistaan uskottavampia maailmanlopun eskatologioita martyrologiakseen kyhäilevä "vihreä" liike löytävät uhritunnustuksellisuudesta omat lokeronsa. Kaiken kruunaa historiassa koskaan ennen näkemättömiin mittasuhteisiin paisuva kansainvaellus kehittymättömistä kulttuureista -- kaikki nykyiset "kratiat" kompastuvat empatiaan jota tuntevat näiden toiskulttuuristen uhristatusta kohtaan ja sallivat niiden marssia rajojen yli ja romauttaa eurooppalaisen perinteen lopullisesti.

    Eli massamittainen sosiopsyykkinen taantuma narsismin ja uhriajattelun huomaan on se mitä nyt tapahtuu. Ja pahinta on, että oman eurooppalaisella uudella ajalla syntyneen ja kehittyneen "edustuksellisen vallan" kognitiomme pohjalta olemme täysin kyvyttömiä käsittämään omaa tilaamme tai sitä, miten raakoja raakalaiset todellisuudessa ovat. Kaikki mikä meissä ratkaisevasti vaikuttaa, käpertyy nyt syvälle kerälle perusnarsismin ympärille.

    VastaaPoista
  8. "Ehkäpä 1960-luku oli se alku, josta voimme laskea nykyisen alennustilan lähteneen kehittymään... Se merkitsee, että sen juuret ovat syvällä eliittiyliopistojen kampuksilla."

    Yhtä lailla voi sanoa, että toisena syynä oli republikaanien kääntyminen oikealle niin, että pelitila keskikentältä katosi. USA:n perusongelma on tuo politiikan muuttuminen ääripäiden taisteluksi sekä aiemmassa blogissa mainittu tuloerojen kasvu, jonka seurauksena yhteiskuntaa koossa pitävällä kesluokalla menee huonommin, amerikallainen unelma ei enää pelitä.

    VastaaPoista
  9. Olen professorin kanssa hieman eri mieltä siitä, voiko tämä jäädä pitkäaikaiseksi ilmiöksi. Oma näkemykseni on negatiivisempi. Asiaa voi nimittäin ajatella taloudellisten kannustimien ja muun muassa toisilleen vastakkaisten visioiden kautta. Amerikkalainen musta ekonomisti Thomas Sowell on kirjoittanut tästä problematiikasta esim. kirjoissaan A Conflict of Visions, Vision of the Anointed sekä Intellectuals and Society.

    Oma tulkintani nykytilanteesta on se, että yliopistot ovat jo vuosikymmenten ajan sylkeneet liukuhihnalta eliitin jäseniä, jotka ovat pääasiassa erikoistuneet ns. grievance studies -oppiaineisiin. Asiaa ovat edistäneet myös affirmative action -käytännöt, joiden positiivinen diskriminaatio on johtanut opiskelija-aineksen heikkenemiseen ja siihen, että suhteellisesti suurempi osa ajautuu "pehmeiden" ideologisten aineiden opiskelijoiksi.

    Vähitellen yhä suurempi osa valmistuneista on työelämään siirtyessään vallannut yritysten henkilöstöhallintoja, julkisia virkoja ja muita instituutioita. Heidän näkökulmastaan grievance studies -aineiden muodostama kokonaisuus on uusi kuningatartiede, jonka johtopäätösten yhteiskunnalliseen täytäntöönpanoon heillä on koulutuksensa ja asemansa puolesta oikeus ja velvollisuus.

    Toisin sanoen uusi intelligentsia (ts. sellaisena itseään pitävä) tavoittelee nyt vallan totaalista keskittämistä itselleen, sillä mikäpä olisi asuntolainojen maksamisen ja oman vaurauden ja vaikutusvallan kerryttämisen kannalta kätevämpää kuin ikuinen kamppailu taantumusta vastaan ja aina vain uusien kohteiden löytäminen. Kuten tunnettua, tähän luokkaan sisältyy kaikenkarvaisia toimittajia, poliitikkoja, virkamiehiä, konsultteja, järjestöjyriä ja niin edelleen. Näin varmistuu alan työpaikkojen säilyminen ja byrokratian laajeneminen. Kilpaileehan näistä viroista yhä suurempi joukko uusia valmistuneita. Koska nämä työt eivät tuota mitään todellista lisäarvoa, ne eivät luonnostaan lisäänny talouskasvun myötä, joten rahoitus ja vakanssien perustaminen on legitimoitava muulla tavoin. Typerimmät toki uskovat asiaansa täysin rinnoin. Päädytään samaan logiikkaan kuin kommunistihallintojen kampanjoissa kaikkialla piilevää taantumusta ja vastavallankumouksellisuutta vastaan: sen lopullinen häviäminen olisi vallanpitäjien rautanyrkin kannalta todellinen katastrofi. Onneksi median ilmaherruudesta on tässäkin tapauksessa paljon apua -- kuten tiedämme, olennaista on, miltä asiat näyttävät, ei se, mitä ne todellisuudessa ehkä ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tärkeästä kommentista.

      Juuri näin se näyttää monissa suhteissa olevan.

      Lisäksi yksi silmiin pistävä asia on juristien määrä, joka on suhteettoman suuri ja kasvaa vain.

      Samoin keskiluokan - erityisesti ylemmän keskiluokan - merkitys joko työn, uusien asioiden luonisen suhteen tai sijoittajina uuteen tuotantoon, on laskenut siitä mitä se on ollut.

      Kaikki "uusi" saa syntyä suurten yritysten kautta ja monet näistä suurista yrityksistä voivat itse luoda haluamansa käytännöt verotukseen sekä oikeudellisiin asioihin.

      Monien yritysten kohdalla lähes koko yrityksen arvo pörssissä on pelkkää mielikuvaa ja vieläkin monien yritysten tulevaisuus halutaan näyttää valoisana, vaikka syitä siihen on yhä vähemmän.


      Poista
    2. Ahne ja häikäilemätön lakimieskunta on muuan Yhdysvaltain kansallinen vaara, totesi myös Zbigniew Brzezinski eräässä kirjassaan joskus pari vuosikymmentä sitten.
      Amerikassa tälle joukolle tarjoaa paikallinen Common Law'n versio paljon mahdollisuuksia.
      Mikähän mahtaa olla meikäläisten juristien rooli tässä yhteiskunnassa nykyään? Tuntuu, että jotakin on muuttunut myös meillä. Kukaties asialla on yhteyttä laajempaan kulttuurin muutokseen, jossa ajatus rehellisyydestä ja totuudesta on joutunut yhä selvemmin pilkan kohteeksi.

      Poista
  10. Yhdysvallat on Ranskan mallisessa vaiheessa,ennen suurta vallankumousta.
    Jotenkin myös nykyinen Yhdysvaltain presidentti muistuttaa Ranskan päänsä muusta vartalosta menettänyttä entistä kunigasta.

    Veterans todey lehdessä oli artikkeli, missä vihjailtiin Trumpin olevan myös vaarassa joutua Epstein tutkinnan kohteeksi.

    VastaaPoista
  11. Balck lives matter. Money talks.
    Pakkoenglanniksi:
    https://www.gatestoneinstitute.org/16152/modern-slavery

    Kauppa se on, joka kannattaa.
    Suomeksi esitettynä:
    https://pt-media.org/2020/07/07/arabimuslimit-aloittivat-mustien-orjuuttamisen-600-luvulla-ja-se-jatkuu-yha/


    VastaaPoista
  12. Musta yhteisö Yhdysvalloissa vertautuu monella tavoin romaniyhteisöön Suomessa. Sillä erolla tietysti, että Suomessa ei ole puolta miljoonaa romania.

    Omat tavat ja historiallinen taakka eristävät tehokkaasti kantaväestöstä, rikollisuus on järkyttävän korkealla tasolla, koska se on muodostunut selviytymiskeinoksi valtakulttuurin kuviteltua tai todellista sortoa kohtaan. Mikä on tietysti vahvistanut kantaväestön mielipiteitä.

    Todennäköisyyksillä toimii niin suomalainen kuin jenkkipoliisikin, ja jos ampuma-ase on 90 prosentilla kohderyhmän miespopulaatiosta, toimintatavat ovat sen mukaisia.

    Millaisena menestystarinana romanien taivalta Suomessa voidaan pitää, ja millaisen arvosanan Suomelle jonkinlaisena kollektiivisena toimijana voi siitä antaa? Ja onko jokin kollektiivinen syyllisyys mahdollinen ja jos on, keneltä sitä löytyy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Millaisena menestystarinana romanien taivalta Suomessa voidaan pitää"

      Kai ihan kohtuullisena. Tärkeimpänä syynä siihen on romanien pysyvä asuttaminen, panostaminen koulutukseen sekä puuttuminen näiden syrjintään. Koulutus on pitkällä välillä ratkaisu - kunhan koulutettua romania ei sitten syrjitä.

      Poista
    2. Vrt.tämä klo 10.53 ja 12.57

      Poista
  13. En tiedä, millaiselta lääkkeeltä kuulostaa, mutta koulunkäynti tasottaa eroja siinäkin tapauksessa, että olisi jotakin luontaisia kognitiivisia puutteita. Sitä kautta monen asian on tietysti mahdollista sujua elämän varrella paremmin kuin muutoin. Satakunta vuotta hujahti romanienkin kohdalla, ennen kuin pääsivät ja tulivat suomalaisen lukutikun varteen. Puutteita on paljon ja syitä on monia, myös kouluissa.

    https://www.romanit.fi/opetus/mita-nyt/lyhyt-koulutie/

    https://www.romanifoorumi.fi/romanit-suomessa/romanien-yhteiskunnallinen-asema/koulunkaynnin-ongelmat/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelman ratkaisu kai voi alkaa vasta sen tunnustamisen jälkeen. Mutta kun mitään romaniongelmaa ei oikein ole olemassa. Poislukien valtaväestön ongelmallinen ja syrjivä suhtautuminen.

      Toimenpiteet tuntuvatkin kohdistuvan tähän selittämättömän väärään asennoitumiseen.

      Minkä neuvon voisi tämän esimerkin kautta antaa rapakon taakse, jossa ongelmat ovat muutamaa kertaluokkaa suurempia?

      Poista
  14. Ainahan sille syitä on, että yhteiskuntaan syntyy ns. pohjasakka. Mikäli se on huomattavan suuri ja sisältää keskenään homogeenisia osia,on tilanne vaikea.
    Koko amerikkalainen yhteiskunta ja sen rakenteet ja historia tässä ovat taustalla, ei tällaisia asioita ratkaista moraalisäteilyllä, vaikka sitä olisi enemmänkin.
    Merkittävä uutuus on, että nyt tämä okhlos saa kunnian toimia moraalisena -ja älyllisenä- majakkana koko yhteiskunnalle -ja yksin tein sitten koko maailmalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tartuin vain tuohon sivujuonteeseen romaneista meillä. Käsitykseni on, että mitkään vanhat suomalaiset vähemmistöt eivät olekaan joukkoina rettelöimällä ryhtyneet läksyttämään ja uhkailemaan enemmistöä (paitsi vieraisiin vallanpitäjiin kuuluneet). Eivät edes ennen vuotta 2015 Suomeen syntyneet uudet vähemmistöt.

      Poista
    2. Omassa elämässäni vuosi 2015 oli se, jolloin meine heile Welt alkoi mennä säpäleiksi vähä vähältä. Lähiympäristössä alkoi olla monenlaisia heikkoja signaaleja, jotka saivat muuttamaan globaalistuneelta seudulta metsäsuomalaisten pariin. Sitä ennen olin ollut vuosia mukavassa yhteisymmärryksessä päivittäin tekemisissä monen monia eri kieliä äidinkielenään puhuvien kanssa ja muodostanut vuosia kestäneitä hyviä tuttavuuksia. Tuosta vuodesta alkoi ja jäi jäljelle monenlaisten nettilehtien luku, nyt roikun myös joissakin blogeissa kauhua paossa.

      Poista
    3. "tämä okhlos saa kunnian toimia moraalisena -ja älyllisenä- majakkana koko yhteiskunnalle -ja yksin tein sitten koko maailmalle..."

      Tämä on ollut monen blogin kantava teema: mitä siitä on muuta merkkejä kuin blogistin paheksuma rap-musiikki, jota en itse jaksa paheksua rock-musiikkiin verrattuna. Ja on muistettava, että jazz-musiikki oli halveksittua, rappeutunutta "neekerijazzia". Vaikka itse perustan enemmän klassisesta, on jazzillakin oma sijansa hyvän aterian jälkeisen konjakin kanssa, hämärässä huoneessa.

      Ei se BLM-liike vaadi mitään mustan kulttuurin hegemoniaa vaan ratkaisua selkeään yhteiskunnalliseen ongelmaan, sitä rehellisyyteen ja totuuteen perustuvaa oikeudenmukaisuutta.

      Poista
    4. Jaa, ettäkö mitä? Eikös se ala olla jo älykääpiöiden nahkaankin kirjoitettuna?
      Mitä tulee BLM-liikkeen "vaatimusten" selkeyteen, en viitsi sitä kommmentoida, vaan viittaan nyt juuri tässä siihen, miten asiaan on reagoitu.

      Poista
    5. 13.54 Siinäpä ero verrattuna esimerkkimaahamme. Mutta kun nuo puolestaloukkaantujat tekevät sen niidenkin sijasta, jotka yrittäisivät käyttäytyä normaalisti ja säädyllisesti.
      Siinä on sen majakkailmiön merkitys.

      Poista
    6. "Mutta kun nuo puolestaloukkaantujat tekevät sen niidenkin sijasta, jotka yrittäisivät käyttäytyä normaalisti ja säädyllisesti."
      Oklokratian tuottaminen Suomeen on kulttuurista omimista! Mites nyt, pitäiskö polvistuen pyytää anteeksi ja kuka keneltä, kun näin on käynyt, eller hur?

      Poista
    7. Aivot narikkaan vaan. Näin tekee suomalainen journalismi in corpore. Laatulehti SK:lla ei ole mitään huomauttamista BLM-liikkeen toiminmnasta, ymmärrystä löytyy sitäkin enemmän.
      Polvistukaamme sitten kaikki yhdessä sopulien kanssa ottamaan vastaan rodusta aiheutuva kirous ja yrittäkäämme tulla slummiväestön arvoiseksi.

      Poista
  15. "Tämä on ollut monen blogin kantava teema: mitä siitä on muuta merkkejä kuin blogistin paheksuma rap-musiikki, jota en itse jaksa paheksua rock-musiikkiin verrattuna."

    Niin muuten, minkähän takia esim. rap-kulttuurista lieveilmiöineen ei koskaan puhuta toksisena maskuliinisuutena, vaikka esim. tuossa nimenomaisessa asiayhteydessä ao. propagandatermiä™ voisi käyttää milteipä kliinisenä määritelmänä?

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on "sorretun luokan" tekemää parempaa musikkkia. Siksi se ja lieveilmiöt ovat ihan on.

      Vaikka monet alan edustajat ovatkin miljoonissa rypeviä gangsteri-oletettuja....

      Poista
  16. Miten niin?

    https://www.youtube.com/watch?v=Jy2bW31e2_Q

    (Läpällä.)

    VastaaPoista
  17. "Keisarivallan kannalta tärkeämpi lienee kuitenkin ollut ylempi joutilasluokka, jolla oli vaikutusvaltaa ja ratkaiseva äänihän oli yhä useammin armeijalla. Niiden edut oli priorisoitava."

    Roomaa en ylipäänsä pitäisi demokratiana: se oli suursukujen hallitseman senaatin johtamaa harvainvaltaa. Keisarivallan ratkaisematon ongelma oli suhde senaattiin, joka tunsi pysyvää katkeruutta menettämästään johtoasemasta, sekä armeijaan, joka oli aina keisarien vallan perimmäinen vallan lähde. Kun keisarilla meni huonosti, sen piiristä löytyi aina innokas vallantavoittelija.

    Sen sijaan Ateena loi - puutteistaankin huolimatta - demokratian ihanteen l. ajatuksen, joka kantoi nykypäiviin saakka. Thukyditeen Perikleen puheessa kuolleille sankarivainajille demokratia on määritelty kuolemattomin sanoin.

    VastaaPoista
  18. Harper's -kirje on kenen tahansa helppo lukea:

    https://harpers.org/a-letter-on-justice-and-open-debate/

    Allekirjoittaneet intellektuellit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta leimallisesti vasemmistolaisia. Kirjeen tekstistä on äärimmäisen vaikea vetää minkäänlaista yhteyttä BLM-liikkeeseen.

    Ilman muuta "julkilausuma luetteli niitä älyllisen ala-arvoisuuden ilmauksia, joita ... mob rule-joukkiossa suositaan", mutta mistä Vihavainen, jolle Amerikka on ilmeisen vieras planeetta (anti-Venäjä vieläkin?) tempaisee tuon "BLM-liikkeen tapaisen"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sanottu cancel culture ei todellakaan alkanut BLM-liikkeestä. Siteerataan nyt suoraan kirjeen esimerkit, joihin liittyvät nimet löytyvät helposti, jos etsiä haluaa:

      "Editors are fired for running controversial pieces; books are withdrawn for alleged inauthenticity; journalists are barred from writing on certain topics; professors are investigated for quoting works of literature in class; a researcher is fired for circulating a peer-reviewed academic study; and the heads of organizations are ousted for what are sometimes just clumsy mistakes."

      Pöhköimmillään cancel culture on tietenkin ollut kirjeen julkaisemisen jälkeen, kun joidenkuiden allekirjoittajien erottamista joistakin tehtävistä on vaadittu juuri tämän kirjeen tähden.

      Poista
    2. Tsekatkaapas nyt tämän woke-meemin historiaa.

      Poista
  19. Johtavatko jäljet lopultakin aladobitehtaaseen?

    Poliisi tutkii, syyttäjä syyttää ja tuomioistuin tuomitsee.

    Mutta jos käykin niin, että pykäliä väännellään ja käännellään, minkä seurauksena puukottaja vapautetaan, vainaja saa linnatuomion ja syyttäjä sakot.

    VastaaPoista
  20. Vai poliisiväkivalta! Ja poliisin varustautuminen armeijamaista! Hiljan Atlantassa nähtiin n. 200 puoliautomaattikiväärein aseistauneen mielenosoittajan joukko kaupungin keskustassa. Lippaat aseissa tietysti kiinni.

    Kun BLM liikkeen rauhanomaiset mielenosoittajat varustautuvat näin, niin miksi poliisin "armeijamainen varustautuminen olisijonkinlainen epäkohta?

    Poliisiväkivalta on ylipäätään väärä termi. Kyseessä on valtaosin lainmukaisesta voimankäytöstä. Jos voimankäyttö on kansan enemmistön mielestä liiallista, voi lakeja aina muuttaa.

    Loppupelissä on kyse poliisien työturvallisuudesta ja rehellisten kansalaisten turvallisuudesta. Luotiliivit, riittävän tehokkaat käsiaseet, haulikot ja rynnäkkökiväärit sekä konepistoolit varustuksessa ovat olemassa sen vuoksi, että myös rikolliset käyttävät vastaavia varusteita.

    Vai olisiko tavallisen kansalaisen kannalta parempi, että poliisin varustus olisi puinen pamppu + käsiraudat ja vastapuolella on kaikki edelläkuvattu arsenaali. Voi olla, että ääni kellossa muuttuisi hyvin äkkiä....

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.