sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Kun sanat olivat vapaita

Vangitut sanat

 

Aikoinaan minulla oli työhuoneessani kirja nimeltä Venäjän sanakirjojen ulkopuolelta (A. Flegon, Za predelami russkih slovarej https://www.twirpx.com/file/565856/ ). Usein venäläiset vieraat halusivat vilkaista, mitä sellaisessakin kirjassa mahtoi olla.

Sen jälkeen seurasi aina samanlainen reaktio: lukija räjähti hillittömästi nauramaan, hakkasi polviaan ja pyyhki silmiään ja pyysi saada ostaa kirjan, ihan hyvään hintaan, vaikka rahat olivat vähissä. Kirjassa oli jonkinlainen korvaamaton aarre, jonka kaltaista ei tainnut olla missään muualla.

Kirjaa en voinut myydä koska se ei ollut omani, mutta kun sen säilytin, saattoivat myös yhä uudet vieraat saada tuon mainion kokemuksen. Opin jopa suosittelemaan sitä, jos tuntui siltä, että tunnelma sitä edellytti. Nythän kirja jopa löytyy ilmaiseksi verkosta, mutta tuohon aikaan se oli kurkistus kiellettyyn todellisuuteen.

Venäläinen slangi tai pikemminkin slangit, jotka kuuluvat muun muassa erilaisille vanki- ja rikollisryhmille, ovat tunnetusti oma maailmansa, mutta en puhu nyt lainkaan siitä. Niiden sanasto on usein kaikille ulkopuolisille käsittämätöntä ja haluaa juuri sellaista ollakin.

Flegonin kirjan todellinen aarre ja ilmestys olivat tavalliset, aivan ymmärrettävät sanat, joita venäläiset ihmiset olivat kuulleet, mutta eivät koskaan nähneen kirjoitettuina. Sellaisia olivat tietenkin seksiin liittyvät termit, mutta myös ihan tavalliset ruumiintoimintoihin ja ruumiinosiin liittyvät nimitykset. Edes sanaa pylly ei kannattanut etsiä suuristakaan sanakirjoista, ei myöskään ulostamista.

Tämä ei itse asiassa ollut pelkästään Neuvostoliitolle ominainen asia. Meilläkin tehtiin suuri ero painokelpoisten ja –kelvottomien sanojen välillä. Sama koski julkista esitystä yleensä. Olisi ollut hirveää kuulla vaikkapa teatterissa tai radio-ohjelmassa jokin sopimaton sana.

Kaikella oli paikkansa ja säädytön puhe kuului jätkien suuhun ja hollitupien ilmapiiriin.

Radiolla oli aivan erityinen roolinsa suomalaisen puheilmaisun kehittäjänä ja sen tason kohottajana. Kaiken kaikkiaan sillä ymmärrettiin olevan nimenomaan sivistystehtävä ja se yhdisti eri murrrealueiden usein veteliä ja puolivillaisia puheenparsia hyväksi normaalisuomeksi. Teatteriakin pidettiin aikoinaan sivistyslaitoksena. Sekin käytti esimerkillistä kieltä.

Kuten tunnettua, kiroilu ja säädyttömät ilmaisut löivät sitten itsensä läpi 1960-luvun julkisuudessa ja moni vähälahjainen esittävän taiteen toimihenkilö näyttää yhäkin luulevan niiden käyttämisellä olevan jotakin erityistä arvoa sinänsä, ainakin, mikäli kokonaisuuteen lisätään vielä mölyävä ääni.

Aikoinaanhan tällainen uusi esittämisen kulttuuri niin sanotusti pelotti poroporvaria (epatage) ja rahvaanomaisuuden vallankumous teki oman osuutensa kulttuurin tason madaltamisessa, kun esikuvia ruvettiin etsimään alhaalta eikä ylhäältä.

Venäjällä tämä prosessi tapahtui myöhemmin kuin lännessä. Neuvostoliitto oli, Valdemar Melankoa lainatakseni, esifreudilainen yhteiskunta. Siellä oletettiin ihmisten mielikuvituksenkin olevan puhdas ja alitajuntaan kuuluvat iljetykset isänmurhasta promiskuiteettiin pyrittiin kaikin mokomin sinne myös telkeämään.

Itse asiassa asialla taisi olla paljonkin käytännön merkitystä. Neuvostoaikana, ennen sen kunniatonta loppua, sikäläisille ihmisille oli normaalisti ominaista jonkinlainen viattomuus ja myös sellaisen olettaminen –praesumptio innocentiae. Asia heijastui jopa ihmisten fysionomiassa. Ei se ollut pelkkää tyhmyyttä, jos sitä lainkaan.

Tuo aika on ollutta ja mennyttä. Moderni länsimainen kulttuuri kaikilta osiltaan on myös nykyisen Venäjän arkipäivää. Myös sikäläinen televisio pyrkii kaikin tavoin tekemään ihmisiä tyhmemmiksi ja karkeammiksi ja tietysti siinä myös onnistuu.

Taikka ei nyt ihan. Nykypäivälle on nimenomaan juuri täällä, Venäjän länsipuolella tyypillistä aivan hillittömäksi paisunut sanamagia, jota Venäjällä ei ole. Läntisestä maailmasta ei taida edes löytyä sellaista takapajuista tai muuten itseään riistettynä pitävää etnistä ryhmää, joka ei vaatisi, että sen nimi on muutettava. Entiseen nimeen kun näet on kasaantunut niin paljon ikäviä asioita…

Tästä muistankin, miten Neuvostoliitossa aikoinaan loukkaannuttiin suomen kielen sanasta neukku, jonka jotkut tuon valtion ja sen suuren ja mahtavan ideologian ystävät olivat keksineet välttääkseen puhumasta venäläisistä, mikä olisi ollut epäkorrektia, koska tarkoituksena oli kuvata koko yhtenäistä neuvostokansaa, jossa ei tehty eikä yleensä saanutkaan tehdä turhia erotteluja (vastakkainasetteluja!) kansallisuuksien mukaan.

Muuan suomalaiseen lehteen kirjoittava neuvostokolumnisti oli havainnut tutkimuksen, joka kertoi, että sanaan ”neukku” oli latautunut paljon vanhanaikaisuuteen, epämuodikkuuteen ja laaduttomuuteen liittyviä merkityksiä.

Johtopäätöksenä oli tietenkin, että moinen sopimaton sana oli kiellettävä ja mahdollisesti vaihdettava johonkin sellaiseen, joka adekvaatisti heijastaisi Neuvostoliiton asemaa maailmankulttuurin johtavana voimana ja sen kansan joukkosankaruutta ja ihanteellisuutta.

Kolumnisti ei voinut suomenkielen sanoista määrätä eikä silloin käytettävissä vielä kenelläkään ollut välineitä, joiden avulla neukuttelijat olisi voitu jotenkin bannata. Ei heitä vaivauduttu muutenkaan ahdistelemaan. Jotkut asiaa tuntemattomat kauhistelevat suomettuneisuudessa muka ilmennyttä uskomatonta orjamieltä, mutta se vain osoittaa, etteivät he käsitä enempää menneisyyttä kuin nykyisyyttä.

Muuan tunnettu maljapuhe aiheutti kerran henkevää sanailua siitä, voitaisiinko Karjalan vaakuna muuttaa. Karjala-olut sai siitä valtavasti mainosta eikä tietenkään tinkinyt hiukkaakaan nyt kovin kuumaksi tulleesta brändistään.

Sille ehdotettiin etikettiä, jossa olisi sirppi ja vasara ja tekstinä Orjalan kalut, mutta sekin oli aivan  tarpeetonta, jokainen muisti tämän vitsin nähdessään Karjala-pullon, jonka kaulaan oli vielä pistetty kaksi tuoppia muistuttamaan siitä, ettei kyseessä ollut mikä tahansa olut, vaan maineikas ja poliittisesti kukaties hieman epäkorrekti laji, joka oli huomioitu ihan kansainvälisellä tasolla.

Olisiko kukaan tuohon aikaan voinut kuvitella, että ennen pitkää Suomessa olisi suuri määrä epäkorrekteja sanoja, jotka hävitettäisiin julkisuudesta ja että jopa firmat kiirehtisivät muuttamaan brändejään kenen tahansa pölkkypään kerrottua loukkaantuneensa etikettien tai nimien johdosta…

Niille, jotka eivät ole varmoja vastauksesta, kerron, että se olisi ollut mahdotonta, aivan mahdotonta.

 

33 kommenttia:

  1. Kun lukee uutisia Amerikan yliopistoista, tai riittää siihen aivan omatkin Hesari ja Yle, niin ei voi välttyä mielikuvituksen hurjalta laukalta, sillä tavallisella loogiselta ajattelulla tai puhumattakaan maalaisjärjellä nykymenoa ei voi selittää.

    Moni epäilee, ettei koronavirusta ole oikeasti olemassakaan. Tiedä häntä, mutta se on totta, että usko virukseen voi toimia yhtä tehokkaasti kuin oikea viruskin. Mielellä on mahtava voima. Kuka pääsee manipuloimaan mieltä pääsee hallitsemaan todellisuutta. Alkeellisempi ajatusvirus muhi aikansa kommunismin saastassa, mutta ranskalaiset filosofit jalostivat sieltä hienostuneemman lajin, jonka saivat leviämään ensin yliopistosta yliopistoon, sieltä koulutettujen toimittajien avulla sitten yleislänsimaalaiseksi pandemiaksi, joka vaarallisuudessaan hakkaa koronat ja sarssit mennen tullen, mutta sitähän ei itsesaastunut media meille kerro.

    VastaaPoista
  2. Nyt kun osataan kieliä, niin voisiko joku kertoa maalaiselle mitä Sveaborg on suomeksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomenlinna. Ehkä alkuperäinen nimi hieman toisenlainen, mutta huumorintajulla siitäkin selviää. Siellä voi myös käydä. Siellä on nähtävissä historiaa, mutta jos äly ei riitä, niin nauttii vain luonnosta ja merestä. Itse nautin luonnosta ensisijassa, mutta historiaakin olen opetellut. Yksi opetuksista on, että älä luota vieraaseen apuun.

      Poista
    2. Nimi kertoo omistajuutta, sitä että on valmis puolustamaan paikkaa seuraavassa sodassa lähtemättä käpälämäkeen.

      Poista
    3. Oliskohan Viapori?

      Poista
    4. Veikkaan Särkänniemeä.

      Poista
    5. Vitsiniekat taas liikkeellä. Svealand on yksi Ruotsin vanhoista alueista Götalandin ja Norrlandin ohella. Näillä on myös suomalaistetut nimet, jotka valitettavasti kielitoimiston naisistumisen myötä ovat jääneet pois. Svea tarkoittaa myös Ruotsia samanlaisessa merkityksessä kuin Suomi oli alun perin nykyisen varsinaissuomalaisen alueen nimi. Sveaborg on siis Svearnas borg eli ruotsalaisten linnoitus.

      Poista
    6. " Sveaborg on siis Svearnas borg eli ruotsalaisten linnoitus."

      Ai on vieläkin? Kyllä se ymmärtääkseni on ihan suomalaisten linnoitus.

      Poista
    7. Imbesillille on turha selittää. Eihän vähä-älyinen tajua kuitenkaan. Jos on ählmkutti, niin ei ymmärrä, vaikka viivoittimella osoittaisi. Miksi ählmkutti loukkaa suomalaisia ensinkin oleskelemalla täällä, mutta myös siksi, että katsoo muka ihmisoikeudekseen käyttää hyväksi vieraan valtion verotuloja? Miksi valtakunnanmuija kannattajineen pitää tätä oikeudenmukaisena? Muija ei päätä laeista vaan kansa päättää. Mutta vaikka kansa päättäisi minun sukuani vastaan, niin sanon teille, että itse olette sodan julistaneet.

      Poista
    8. Ihana Nimetön klo 13.11,

      Rauhaa ja rakkautta päivääsi. Kaikkea hyvää Sinulle. Pus!

      Poista
    9. Minä aavistin tämän vastauksen etukäteen. Vähä-älyisellä ja tunneköyhällä henkilöllä on suppea varasto, miten voi reagoida hänen mielipiteisiinsä. Helpoin vaihtoehto imbesillille on kehitellä mielikuvitusargumentteja vastustajansa suuhun.

      Poista
    10. Nimetön klo 13.29,

      No aavistit varmaan tämänkin:

      Voimahalit!! :)

      Poista
    11. Tärkeä havainto naisistumisesta ja taatusti poliittisesti epäkorrekti tutkimuskohde. Tuon kaksi esimerkkiä: nimipäiväkalenteriin otettavat nimet ja kirkon suhtautuminen samaa sukupuolta olevien vihkimiseen.

      Poista
  3. Professori, kiitoksia taas. Tiedon lisäksi vaatimattomat aivoni kihisevät huumorisi vuoksi. On ilo lukea blogiasi. Muukalaisilla ja heidän ystävikseen tekeytyvillä on loputon oikeus loukkaantua. Muiden pitää vain hiljaa kärsiä, vaikka olisivat sotineet tämän valtion puolesta ja maksaneet sukupolvesta toiseen veroja tänne.

    VastaaPoista
  4. Minuakin nauratti laupiaasti. Myös mielleyhtymä erään siivoojan äskettäiseen imagointiin rehdiksi kansannaiseksi. "Kuten tunnettua, kiroilu ja säädyttömät ilmaisut löivät sitten itsensä läpi 1960-luvun julkisuudessa ja moni vähälahjainen esittävän taiteen toimihenkilö näyttää yhäkin luulevan niiden käyttämisellä olevan jotakin erityistä arvoa sinänsä..."

    VastaaPoista
  5. Radiolla oli aivan erityinen roolinsa suomalaisen puheilmaisun kehittäjänä ja sen tason kohottajana."

    Kuunnellessani radiota tapaan joskus todeta, että kyllä tulee Kaisu Puuskajokea ikävä.

    Ihmettelen edelleen miten jollakin voi olla niin aurinkoinen ja kultivoitu puheen laatu.

    VastaaPoista
  6. Eiköhän Kaisu ollut Puuska-Joki. Hänen lempeä äänensä soi vieläkin korvissani.

    VastaaPoista
  7. Vastenmieliset noita-akat hallitsevat pojujensa kanssa tätä maata.

    VastaaPoista
  8. Se on kiintoisa ilmiö, tämä sanamagia. Siinä kuvitellaan, että sanojen todellisuus on todempi tuin todellisuuden todellisuus jopa niin, että todellisuus on vain sanojen heijastuma. Kun sana lausutaan tai peräti präntätään paperille, se muuttuu myös todellisuudeksi. Kun sana poistetaan käytöstä, myös sitä vastaava asia poistuu myös todellisuudesta. Sanamagian sisäistänyt ei oi sanoa ”Minä olen sairas”, koska sairaaksi hän silloin tulee ja peräti kuoleman toivottaminen on jo henkirikos. Aivan vastaavasti kansa saadaan onnelliseksi pränttäämällä lakikirjaan, että perustuslain mukaan kansa on onnellinen, vähän vastaavasti kuin Tuntemattomassa lausahdettiin, että "jos menet valittamaan nälkääsi, sulle lyödään eteen sellaiset rätingit, että sä et voi olla nälkäinen". Sanat voivat toimia myös syntisäkkeinä. Jos sanaan sattuu kertymään ajan myötä ikäviä asioita, niistä päästään eroon hukuttamalla koko sana. Tällaista magiaan uskomista on pidetty merkkinä primitiivisyydestä, mutta ehkä primitiivisyys on tekemässä meillekin paluuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvoiss strix senex, hyvin todettu.

      Poista
    2. Kiikkerä olio tuo sana.

      Poista
    3. Tuo "sanamagia" palautuu aistien keskinäisen työnjaon kehittymiseen ja vuorokausirytmin vaikutuksiin. Alkulaumat keräytyivät yhteen yöksi, ja korvat herkistyivät kuulemaan mahdollisia vaarasignaaleja pimeässä. Valaistuksen sääteleminen, yhteisyys, läheisyyden antama turva ja sosiaalinen ylijännite ovat yhä vielä kaiken "pyhän" olemuksellisia elementtejä. Durkheim perusti näkemyksensä "pyhän" ja "profaanin" erinomaisen merkittävästä jaosta juuri tällaisiin selittäjiin.

      Marshall McLuhan onnistui sitten vielä jatkamaan tuota, ja hänen nerokkaiden mutta helposti vain häikäisevinä tiedollisina taikatemppuina tulkittavien oivallustensa pohjalta ihmiskuvaamme voisi vakavastikin rakentaa. Hän oli pohjimmiltaan kirjallisuusihminen, joka sitten törmäsi sähköisen, erityisesti visuaalisilla kanavilla operoivan median vaikutuksiin, joiden vaikutuksesta tietoisuutemme nyt on sitä mitä se on.

      "Väline on viesti" on hänen ehkä keskeisin elämään jäänyt iskulauseensa. Lause esittää, että viestintävälineet ovat vaikuttaneet inhimillisen tietoisuuden laatuun perustavanlaatuisemmin kuin mikään median välineillä välitetty tiedollinen sisältö. Oikein tulkittuna se palaa juuri niihin kaikkiin ongelmiin, joita Durkheim avasi "uskontoelämän alkeismuotoja" analysoidessaan.

      Poista
    4. Jos piirtää kissan ja kysyy, mikä tämä on, monet väittävät väärin, että se on kissa. Eihän se ole kissa.

      Poista
    5. "Jos piirtää kissan..."

      ”Ceci n'est pas une pipe” sanoi jo René Magritte, kun piipun kuvan näki.

      Poista
    6. Piipun kuvan teki ja kuvitti Peircen semantiikkamietteitä.Tuon kissan laitoin, kun piippu on kulunut.

      Poista
    7. Että Peirce oli semantiikan tutkija, Magritte oli kuvataiteilija. Idea edellisellä, kuvatoteutus jälkimmäisellä.

      Poista
  9. ”Muuan suomalaiseen lehteen kirjoittava neuvostokolumnisti oli havainnut tutkimuksen, joka kertoi, että sanaan ”neukku” oli latautunut paljon vanhanaikaisuuteen, epämuodikkuuteen ja laaduttomuuteen liittyviä merkityksiä.”

    Tämä neuvostokolumnisti oli tietysti kuuluisa Komissarov, Tiedonantaja-lehden jokakertainen pääsivun kolumnisti. Näin tärkeät henkilöt olivat tietysti NKP:n Keskuskomitean jäseniä taikka sitten odottamassa jäsenyyttä. Raukka (tunsin hänet henkilökohtaisesti) on ikänsä puolesta jo mennyt Korkeimman tykö, joten hän ei voi enää selostaa, miksi nyky-Venäjällä käytetään ahkerasti iljettävää sanaa ”совки”, joka on samaa kuin ”neukku”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "sovokissa" on toinen lataus. Eri aikakausi ja ympäristö.

      Poista
    2. ”Eri aikakausi ja ympäristö.”

      Aikakaudet ja ympäristöt ovat historioitsijoiden lempihäkkejä. Poliitikot eivät niistä piittaa sen hevonhäntää.
      Tuoreena briljanttiesimerkkinä on Putin. Putinia vituttaa kovasti se, että Neuvostoliittoa muodostaessa kirjattiin ainoastaan oikeus erota Liitosta. Herran mielestä erottaessa Neuvostoliitosta/Venäjästä/Moskovasta/Kremlistä kansojen piti palata nollapisteeseen.

      Ukrainan kohdalla tämä nollapiste tarkoittanee sitä, että kun Ukrainalle lisättiin maata, tilkku siellä, tilkku täällä, niin samalla pakkokollektivisoinnin aikana näännytettiin nälkään useita miljoonia. Kansanmurhista Neuvostoliitossa Putin ei taida tietää mitään.

      Putinin äänitorvi Zhirinovskij julkisti joitakin aikoja sitten, että Alaska kuuluu oikeastaan Venäjälle. Ei ole mikään ihme, jos Putin innostuu kohtaa uskomaan siihen, että jos kerran venäläisen sotilaan saapas oli kerran tallonut Kalifornian maata, niin koko se maa kuuluu Venäjälle/Moskovalle/Kremlille.

      Poista
  10. Muistelen kyllä, että Shakespearekin käyty näytelmissään varsin karkeitakin ilmaisuja, sanotana vaikka että mehukasta kieltä. Näytelmät oli tarkoitettu koko kansalle.

    Samaa löytyi kreikkalaisista komedioista. Saarikosken suomennoksissa.

    MafH 

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku Rabelais ei taitaisi vieläkään mahtua teatteriylisön makuun.

      Poista
  11. Millä lain kirjaimella tai hengelle tuotteen nimi esim Kuukerin Nelli voitaisiin kieltää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lakia ei nykyään oteta lainkaan huomioon. Aikoinaan oli ns. Index linbrorum prohibitorum. Nykyään kielletään sanoja ilman, että asiaa missään voi riitauttaa. Jos sana tulee Fecebookin vastaavaan indeksiin, se sanktioidaan.

      Poista

Kirjoita nimellä.