tiistai 7. heinäkuuta 2020

Patsaiden kohtaloita

Kun patsaat kaatuilevat

 

Marek Tamm, Jaak Valge, Rita Valge, Monumenty i vlast. Katalog naružnoj ekspozitsii monumentov sovetskoj epohi, sobrannyh Estonskim istoritšeskim muzejem. Eesti Ajaloomuuseum 2020, 190 s.

 

Se, jolla valta on, haluaa kertoa siitä myös monumenteillaan. Virossa valta vaihtui monet kerrat ja sen mukaisesti myös monumentit.

Venäjän vallankumousta edeltävän ajan monumentit olivat enimmäkseen saaneet olla rauhassa, mutta Viron ensimmäisen tasavallan ahkerasti pystyttämät patsaat kaadettiin useimmiten jo lyhyellä neuvostovallan kaudella vuosina 1940-41. Saksalaiskaudella 1941-44 niitä palautettiin ja sen jälkeen sitten taas kaadettiin.

Kun puna-armeija palasi, puhdistettiin myös patsaat. Entiset kaadettiin nyt varsin perusteellisesti ja pystytettiin niiden sijalle tiheä kasvullisuus uuden mytologian mukaisia symboleja.

Myytit Viron kansan taistelusta sortajiaan vastaan ja suuren Venäjän kansan siinä antamasta veljellisestä avusta nousivat keskeisiksi ja se, mikä oli niiden kanssa ristiriidassa, vastaavasti tuhottiin.

Sankarigalleriaksi tarkoitetusta kokoelmasta tuli varsin irvokas. Vuoden 1924 maineettoman putschin kunniaksi pystytettiin Baltian asemalle suuri monumentti, jota kansa alkoi nimittää Moskovan junaan juoksijoiksi. Sanottiin myös, että se on ainoa monumentti kansannoususta, jossa kaikki sen osallistujat ovat mukana…

Ilmeisen tyhjästä kehitetty sankaritarina syntyi myös Leen Kullmanin ympärille. Hän oli desanttina saapunut vakooja, joka muka ammuttiin, kun hän oli sylkenyt vangitsijansa kasvoille. Yhtään tietoa ei hänen huuliltaan herunut viholliselle…

Varmuutta tapahtumien kulusta ei kirjoittajan mukaan ole, mutta se henkilö, jonka väitettiin tappaneen Kullmanin oli ainakin siihen aikaan itse pidätettynä. Kirjoittaja arvioi, ettei ole poissuljettua sekään, ettei Kullmania yleensäkään ammuttu, vaan että hän ryhtyi yhteistyöhön ja sai saksalaiselta vastavakoilulta uuden henkilöllisyyden.

Myyttsenä esitetään myös matruusi Jevgeni Nikonovin marttyyrikuolema. Hänet kuulemma poltettiin elävältä, mutta ainakaan esitetyt päivät eivät täsmää vallinneen sotatilanteen kanssa.

Näissä tapauksissa asian pihvi luultavasti on, kuten myös monissa muissa Neuvostoliiton sankarimyyteissä: yksi tarina saa symboloida kaikkia muita ja sen ympärille kehrätään tarinoita, jotka eivät ole totta, mutta jollaisia on toki saattanut olla. Paljon traagisia kohtaloita toki sisältyi ns. Suureen isänmaalliseen sotaan, jollainen Neuvostoliiton ja Saksan sota kuitenkin oli vain osalle virolaisia. Sen osuus ei tainnut edes olla kovin suuri.

Jo heti sodan jälkeen se paikka, jossa kauan sijaitsi ns. pronssisoturi, nimettiin Vapauttajien aukioksi. Asia koettiin siinä määrin loukkaavana, että siellä sijainnut obeliski räjäytettiin pian. Asialla oli kaksi koulutyttöä(!). Vastaavan kohtalon koki pari muutakin sen kaltaista monumenttia.

Neuvostovallan oli koko ajan pyrittävä todistamaan legitimiteettiään, joka oli heikoissa kantimissa. Suuren isänmaallisen sodan uhrien esille nostaminen oli yksi tapa yrittää sitä. Toinen oli virolaisten, kovin harvalukuisten kommunistien ja huomattavasti lukuisampien yhteistoimintamiesten esille nostaminen. Patsas oli aina väkevä argumentti ihmisen historiallisen roolin puolesta.

Niinpä esille nostettiin monia, myös sangen odiöösejä hahmoja. Vanhoja bolševikkeja olivat Hans Pöögelman, Jakob Palvadre, August Kork ja Jaan Anvelt. Heitä ja monia muita yhdistää se, että se neuvostovalta, jota he halusivat pystyttää, tappoi heidät. Toki heidät sitten myöhemmin rehabilitoitiin…

Tšekisti Viktor Kingissepp sai sen kunnian, että peräti kaksi kaupunkia nimettiin hänen mukaansa, toinen Venäjällä (Jaama/Jamburg) ja toinen Virossa (Kuressaare). Hänen urotöihinsä kuului muun muassa Aleksei Štšastnyin teloitus. Tämä meriupseeri johdatti Venäjän laivaston Helsingistä ja Tallinnasta jäiden läpi Kronstadtiin ja siten pelasti sen saksalaisilta. Itse teko toki nautti aina suurta arvonantoa ja Tallinnassa on yhä sille omistettu obeliski.

Kingissepp toki teloitettiin porvarillisen Viron toimesta, mutta harvat kai kuvittelevat, että mikäli sitä ei olisi tapahtunut, hän olisi säästynyt vuosien 1937-38 puhdistukselta…

Kirja mukaan Virossa lienee yhä noin 200 neuvostokauden monumenttia, joista monet eivät ketään loukkaa tai ovat jo tulleet maisemaan kuuluviksi, kuten Kivi-Jüri Kärdlassa, jota koulunsa päättäneillä on tapana käydä kastelemassa oluella.

Joka tapauksessa myös virolaiset ovat nyt puhdistaneet maansa varsin perusteellisesti sellaisista monumenteista, jotka häiritsevästi muistuttavat entisistä vallanpitäjistä, joilla ei enää ole valtaa. Vapaussodan ajan kymmenet tuhotut monumentit on palautettu ja uusia suunniteltu niiden tilalle.

Tässä prosessissa on ollut mukana suuria tunteita, kuten muistamme ns. Pronssiyöstä. Siinä oli jo valtioiden välinen normaali käytöskin katkolla.

Muualla Euroopassa asiaan on usein voitu suhtautua rauhallisemmin. Berliinissä neuvostosoturia ei tietenkään uskalleta siirtää minnekään, mutta sama on myös tilanne Wienissä. En tiedä Budapestin nykyistä tilannetta, mutta noin vuosikymmen sitten näytti keskustassa sijaitseva patsas tarvitsevan erityistä suojaa.

Erot valtioiden välillä ovat ymmärrettäviä ja elleivät ole, kannattaa tutustua niiden historiaan. Meilläkin Venäjän vallan aikuisia muistomerkkejä on säilytetty verrattain valikoidusti, mutta sentään suhteellisen hyvin. Tämä selittyy historiastamme, joka on varsin ainutlaatuinen.

Aleksanteri II:n patsas jo sinänsä oli aikoinaan protesti sortopolitiikkaa vastaan ja sen tuhoaminen osoittaisi vain tekijöidensä idiotismia. Neuvostovallan muistomerkkejähän meillä ei ole ja ne pari monumenttia, jotka siltä ajalta periytyvät, kuuluvat omaan historiaamme ja kannattaa ehdottomasti säilyttää.

Joku, en muista kuka, sanoi, että kannattaisi myös  Lenin-museon ohella perustaa meille Stalin- ja Hitler-museot. Tälle voin vain aplodeerata.

Omien patsaidemme kertoma tarina on oman kansallisvaltiomme tarinaa aikakaudesta toiseen. Se on syytä säilyttää sitä kartuttaen.  Se nykyinen totalitarismi, joka haluaa kaataa vanhat patsaat, haisee liiankin tutulle. Se on polvistujien ja saappaannuolijoiden ideologiaa, joka pelaa falskilla sentimentaalisuudella.

Niin kauan kuin kansalla on omanarvontuntoa, se kieltäytyy tanssimasta vieraan pillin tahdissa ja päättää itse, ketä kunnioittaa ja ketä ei.

24 kommenttia:

  1. On mahdollista, että BLM ja muut tahot tulevat aikanaan pystyttämään omat patsaansa kaadettujen tilalle.

    Osa niistä laitetaan samoille aukioille kuin hävitetyt patsaat. Jotkin niistä laitetaan ehkä samojen paasien tai jalkojen päälle.

    Tulee mieleen että tarvitaan kyllä niin iso muutos että päästään vaikka kaikista patsaista eroon - mutta siihen pyrkivä vallankumous olisi historian verisin.

    Joten sitä ei kannata toivoa.

    Sitä joutuu kyllä pelkäämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikka falskit patsaat kaadetaan, kun niiden falskius ymmärretään. BLM:n karnevalisointia yritetään nyt kaikin voimin estää, mutta eihän se pitkään voi menstyä.

      Poista
    2. BLM ja vastaavat kyllä muuttuvat omiksi irvikuvikseen, mutta se ei tapahdu verettömästi.

      Osa Ranskan vallankumouksen toimijoista menetti oikeutuksensa oltuaan liian vallankumouksellisia. Osa kuoli koston uhreina, osa joutui itse giljotiiniin tai muulla tavalla "järjestelmän" kynsiin.

      Vallankumous muuttuu lopulta turhaksi ja naurettavaksi ja sen hahmoja vieroksutaan, mutta se vaatii aikaa. Vähintään vuosia, usein vuosikymmeniä.

      Surkeinta on että erilaisten propagandaa muustuttavien keinojen avulla yritetään opettaa, että näille tapahtumille on oikeutus.

      No, siinäpä se kun ei ole enää, jos puhutaan noin 500 vuotta sitten tapahtuneista asioista.

      Onnellisesti jää huomaamatta että osa orjakaupassa mukana olleista tahoista on säilyttänyt varallisuutensa - esim. kuningashuoneet, katolinen kirkko ja muutama sukukin - ja että toistaiseksi mikään mikään taho ei ole ollut vaarassa menettää omaisuuttaan tai kasvojaan näiden toimien takia.

      Belgian kuningashuone on pyytänyt anteeksi Kongon tapahtumia, mutta monilta tahoilta anteeksipyyntöä ei saa irti edes Espanjalainen inkvisitio.

      Vaikka se iskeekin kun sitä odotetaan kaikkein vähiten.

      Poista
    3. "On mahdollista, että BLM ja muut tahot tulevat aikanaan pystyttämään omat patsaansa kaadettujen tilalle."

      Nimeltään sellainen voisi olla vaikka Patsaankaatajien Patsas.

      Poista
    4. Patsaankaatajien patsas...

      Stalinistien mielestä se voisi olla vain isokokoinen Stalin kaatamassa olemattoman kokoista "luokkavihollisen" monumenttia.

      Vrt. vitsi jossa "Puskinin patsas" oli Stalin lukemassa Puskinia. Iso mies ja pieni kirja. Kirjailija oli kyllä suuri mutta ei niin suuri kuin Lenin-setä jonka otsasta näkyi koko maailma.

      Jotenkin ymmärtää ja arvostaa Mika Waltarin ajatusta julkisesta pisuaarista joka toimisi myös samalla patsaana.



      Poista
  2. Aika kultaa muistot. Patsaiden kohdalla se on myös oikein, sillä nykypöyristyjen moraalin mukaan aika harva patsaista eli puhtoisesti. Tulevan uuden lain mukaan kaikkien miespuolisten sukupuolielämäkin perustui, jos ei aina ihan raiskaukseen niin luvan kysyminen oli ainakin vähän niin ja näin. Rasistejakin taisivat olla. Mustalaisista vitsailivat tai pahempaakin. Onneksi neekereitä ei patsas henkilöiden aikaan ollut, mutta jos olisi ollut, niin mitähän kiellettyä olisivat sanoneet. Alas vaan, Minna Canthin ja Ida Ahlbergin pystit voivat jäädä, sillä naisethan eivät raiskaile eivätkä rasisteeraa, tai no, se on kuitenkin aivan eri juttu.

    VastaaPoista
  3. Jollain tavalla patsaiden kaatamiset muistuttavat hautakivien kaatamista hautausmailla.

    Joku pätevää lääkitystä vailla oleva on keksinyt termin ”intersektionaalinen feminismi”. Ilmeisesti pitkittynyttä teini-ikää poteva Ohisalo on hurahtanut mokomaan hommaan, koska kokee oman seksuaalisen identiteettinsä olevan vielä melkoisen epäselvä. Eipä taida löytyä tällaisesta huuhaasta mitään apua omiin ongelmiin?

    Kyseessä näyttää olevan taikauskoisten joukkohysteria tässä intersektionaalisessa feminismissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marxilaiseen maailmankatsomukseen - joka on pohja myös mm. "natsismille" - kuuluu vallankumous joka vain jatkuu ja jatkuu.

      Vallankumouksesta tulee itsetarkoitus ja eri vaiheissa vallankumouksen kulkua sen lapset syödään osana "kehitystä".

      Kyse on määrätietoisesta väestön hallitsemisesta, mahdollisen yhtenäisyyden heikentämisestä tai tuhoamisesta.

      Näin kulloinkin tai kullakin alueella tai jonakin aikana voimaa omaavan tai haluavan ryhmän tai ryhmien tai yksilöiden valta lisääntyy ja voimistuu "kansaan" nähden.

      Alunperin "demokratia" tarkoitti suhteellisen pienen ryhmän valtaa enemmistöön nähden.

      Todellisuudessa se tarkoittaa sitä edelleen.

      Jos joissakin vaaleissa tapahtuukin näennäinen muutos, niin vain äärimmäisen harvoin todellinen politiikka muuttuu, koska samat eturyhmät ovat edelleen taustavaikuttajina ja osaa niistä käytetään vaalilaskujen maksuun.

      Kenen rahoituksen huolit, sen tahtoa ajat ja noudatat - halusit tai et. Kuivin silmin tai itkun kera.

      Monista näistä eri järjestöistä - mm. BLM mutta myös muut saman tapaiset ryhmät - aletaan jossakin vaiheessa eri syistä ajaa alas.

      Tai kun niiden toiminta eri syistä alkaa lässähtää, keskinäiset riidat ja erimielisyydet alkavat nousta - oli niihin syytä tai ei.

      Eli luomalla idut joukkoliikkeelle, jaetaan yhteiskuntaa ja ajamalla ne alas, jaetaan yhteiskuntaa edelleen.

      Hajoita ja hallitse.

      Näin kansa pysyy heikkona ja näkyvillä oleva poliittinen rälssi kauhun vallassa. Rälssin yksilöt takertuvat yhä enemmän valtaan ja tekevät itsestään naurettavia ja osoittavat heikkoutensa sekä kyvyttömyytensä.

      Poista
  4. Jyväskylän torilla seisoo vielä pystyssä Otto Toivasen, "kuningas ja jumala" patsas. Punaiseksi ei tarvitse maalata on punagraniittia.

    https://www3.jkl.fi/taidemuseo/veistokset/veistokset/020.html

    Jyväskylässä koulua käynyt Otto Toivanen päätyi merimieheksi Ensimmäisen maailmansodan alkuvuosina. Laiva haaksirikkoutui Tyynellämerellä Tonga-saarten alueella. Vain Otto ja eräs hänen meritovereistaan selvisivät elävänä yhdelle saarelle. Saaren kuningatar piti haaksirikkoisia ”jumalan lahjana” ja Oton kohtalona oli joutua pakkonaitetuksi kuningattaren kanssa. Hänestä tuli kuningas. Myöhemmin Otto karkasi purjelaivan kyydissä ja päätyi taas merimieheksi, kunnes hän asettui asumaan Yhdysvaltoihin. Otto Toivanen oli mm. Alvar Aallon koulutoveri. Kun Aaltoa satuttiin kehumaan, hänen tiedetään sanoneen Otosta: ”Älkää pitäkö minua minään suurmiehenä – Toivasen Otto oli sentään kuningas ja sen lisäksi vielä jumala.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä ottaen pidän patsaiden kaatelua melkoisena barbariana. Mutta ei sääntöä ilman poikkeusta. Jos vanhan kotikaupunkini torille, jota lapsena kotini ikkunasta aina sinne lyseon suuntaan katselin, olisi Otto Toiviaisen sijaan ilmestynyt se toinen Otto - Otto Ville - olisin hyvinkin saattanut kannattaa sen kaatamista.

      Poista
    2. Otto Villen merkitystä on aivan villisti yliarvioitu. Suuri lurjus hän kyllä oli ja ehkä sellaistenkin patsailla olisi oma paikkansa.

      Poista
    3. Eikö Otto Ville yhteen aikaan ollut kaikkien aikojen vaikutusvaltaisin suomalainen: käytti yhtä viidestoistaosaa (1/15) supervaltaa johtavan politbyroon rajattomasta vallasta.

      Poista
  5. Pronssisoturin mallina oli tiettävästi Kristjan Palusalu, painin raskaan sarjan kaksinkertainen olympiavoittaja. Patsaan kasvoiksi vain piti vaihtaa jonkun muun pärstä, Palusalo ei kelvannut taustansa vuoksi. Hänet oli nimittäin pakkovärvätty puna-armeijaan, josta karkasi ja antautui suomalaisille. Ehdotin patsaan poistamisen aikoihin, että se olisi pitänyt jättää paikoilleen, mutta nimetä uudelleen. Patsaan pää on painunut alas, kypärä on kädessä ja kivääri selässä piippu alaspäin, joten uudeksi nimeksi olisi sopinut Antautuvan puna-armeijalaisen muistomerkki. Vittuiluasteikolla 10/10.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pronssisoturin, tuon antautuvan, sijaan olisi aikoinaan pitänyt pystyttää Alfred Rosenbergin kokovartalopatsas. Kulttuurinkannattajakansan johtava "ideologi" sentään - ja vielä lähdöltään lähes samojen kotikontujen poikia. Eikä se vieläkään ole liian myöhäistä.

      Poista
  6. Hyvät ystävät, tässä tuore kuva "rauhanmarssilta" Georgian osavaltiosta. Katsoin ensin, että olisiko kuva Sierra Leonesta tai Liberiasta. Youtubesta löytyy lisää kuvamateriaalia tästä porukasta. Pelkään pahoin, että Yhdysvalloissa alkaa kohta paukkua. https://kunstler.com/clusterfuck-nation/bye-bye-american-pie/

    VastaaPoista
  7. ”Se, jolla valta on, haluaa kertoa siitä myös monumenteillaan.”

    Stalinin kauden Neuvostoliitossa jokainen vähänkin suurempi kylä omisti oman Lenin-Stalin patsaan. Valkoisesta aineesta tehty tai maalattu muistomerkki esittää Leniniä ja Stalinia istumassa penkillä ja keskustelemassa viisaasti. Talonpojilla ei ollut silloin matkusteluoikeutta eikä teitäkään ollut. Joten vain joku hassu pääsi sukuloimaan toiseen kylään ja ihmettelemään: ”Ai, että teilläkin on ihan samanlainen patsas.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka kehtaa väittää, ettei neukkulassa olisi ollut sivistystä ja kulttuuria!

      Jokainen joutui tietämään virallisesti kullakin hetkellä virallisimman version Toveri Dzugasvilin ja Toveri Uljanovin elämästä ja toiminnasta.

      Historia olikin hiukan hankalampi asia ja siitä ei virallisesti kannattanut tietää mitään.

      +

      Nyt kun historia halutaan peittää "Onkaloa" syvemmälle myrkyllisyyden ja hapokkuuden takia, nuori "älymystö" alkaa jossakin kohtaa toimia samaan tapaan kuin historiassakin on toimittu, mutta tietämättä historiasta mitään.

      Ikivanha ja kulunut vitsi:

      Suomessa partion toinen poliisi osaa lukea ja toinen kirjoittaa, Neuvostoliitossa on samoin. Partion kolmas jäsen valvoo näitä kahta intellektuellia.

      .

      Poista
  8. Kyllä kai aidosti sivistynyt yhteiskunta on sellainen, jossa kaikki patsaat saavat, ns kerroksellisesti, olla paikallaan, silloinkin kun emme kaikki niiden edustamia arvoja tunnusta. Toivottavasti pysymme jatkossakin sellaisena.

    VastaaPoista
  9. Aika monesta olisi varmaan tuntunut kummalliselta, jos 1970- ja 1980-luvuilla olisi pystytetty Hitlerin ja Mussolinin muistomerkkejä vaikka Washingtoniin, Lontooseen, Pariisiin, Moskovaan ja Pekingiin.

    Konfederaatiojohtajien patsaista useimmat on kai tehty kunnioittamaan 1890-luvun rotuerottelulakeja, 30-40 vuotta sisällissodan jälkeen – ikään kuin anteeksipyynnöksi siitä, että liittovaltio voitti sodan.

    Kumoon vain kaikki.

    Toinen asia on tietysti, että kaatamisliikkeet ovat aina vähän sellaisia, joita on vaikea pysäyttää mihinkään. Jossain vaiheessa ne hiipuvat, kun tarpeeksi asiaankuulumattomia muistoja on tuhottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämän pitäisi juuri antaa ymmärrystä siihen, etteivät kyseessä ole samanloaiset asiat.

      Poista
  10. "Neuvostovallan muistomerkkejähän meillä ei ole ja ne pari monumenttia, jotka siltä ajalta periytyvät, kuuluvat omaan historiaamme ja kannattaa ehdottomasti säilyttää."

    Eikö Turun Lenin-patsas kerro juuri neuvostovallasta ja Suomen merkkaamisesta sen etupiiriin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patsaalla on merkittävä camp-arvo ja sen pitäisi varoittaa tuleviakin sukupolvia.

      Poista
    2. Vielä suurempi on Hakaniemen Maailman rauha -patsaalla: nyrkit pystyssä rauhan puolesta: siinä on kiteytetty Neuvostoliiton olemus.

      Poista
  11. Willst du nicht mein Bruder sein, schlag ich dir den Schädel ein!

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.