perjantai 3. heinäkuuta 2020


What do you want to do ?
New mail

tiistai 20. syyskuuta 2011

Finland, my Finland


Finland, Your Finland

England, Your England on George Orwellin sodan aikana kirjoittama karhea rakkaudentunnustus vanhalle Englannille, Sen nimi sisältää viittauksen sekä William Ernest Henleyn pateettiseen runoon England, my England:
What have I done for You,
England, my England,
What is there I would not do,
England, my Own!
 että tuohon aikaan jo myös D.H. Lawrencen samannimiseen esseeseen. Kuten Orwellin kohdalla aina, tämäkin kirjoitus on kiinnostava sekä tyylinsä että sisältönsä puolesta. Kirjoittaja piirtää kuvan itsepäisestä, nurkkakuntaisesta ja irrationaalisesti käyttäytyvästä kansasta, joka vieroksuu ulkomaalaisia. Ne vuodet, jotka miljoonat englantilaiset sotilaat viettivät mannermaalla ensimmäisen maailmansodan aikana, eivät suinkaan tehneet heistä kosmopoliitteja. Orwellin väitteen mukaan miehet oppivat siellä vain vihaamaan kaikkia ulkomaalaisia pitsi saksalaisia, joiden urhoollisuutta he ihailivat.
Orwell lienee oikeassa siinä, että myös suurin osa eurooppalaisia pitää Englannin omituisuuksia raivostuttavina eikä voisi kuvitellakaan viettävänsä koko elämäänsä tuossa maassa. Englantilaisista taas se tuntuu useimmiten ainoalta kuviteltavissa olevalta vaihtoehdolta.  Orwellin essee on täynnä stereotypioita, jotka hän usein heti ilmoille heitettyään myös rikkoo. Jäljelle jää kuitenkin selkeä kuva maasta ja kansasta, joka sopii tiettyyn karsinaan ja jolle tietyt toisten eurooppalaisten maiden käytännöt olisivat mahdottomuus. Orwell on vakuuttunut siitä, että englantilaiset ylenkatsovat militarismia, vaikka sitä heillä perinteisesti ja mahtipontisesti yritetäänkin nostaa esille. Historia tuntee armeijan diktatuureja, mutta ei laivaston. Englantilainen tuntee tiettyä perusturvallisuutta omassa maassaan ja omassa kodissaan. Hän tietää, että ”ne eivät voi tehdä” monia sellaisia asioita, jotka kuuluvat vain yksilön omaan ratkaisuvaltaan ja hänen suvereeniin elämänpiiriinsä. Tekopyhyys ja epätäydellisyys ovat kiinteä osa englantilaista kulttuuria, mikä osataan ymmärtää sen sijaan että vaadittaisiin täydellisyyttä, nollatoleranssia ja tahdissa marssimista. Englantilainen ymmärtää, että demagogiset väitteet siitä, ettei puoli leipää ole leipää lainkaan, eivät voi pitää paikkaansa. Englanti oli Orwellin silmissä syvästi epäoikeudenmukainen luokkayhteiskunta, jonka puutteet olivat kaikkien nähtävissä. Silti sille oltiin lojaaleja, se oli ihmisten koti.
Kaikessa armottomuudessaan Orwellin kuvaus kansastaan on eräänlainen rakkaudentunnustus, joka antaa anteeksi ne monet moraaliset ja muut puutteet, jotka tuota kansakuntaa ovat aika vaivanneet. Suurpiirteisesti Orwell lukee kansaansa myös muut Britannian kansakunnat, joiden uskoo sietävän ja aina ennenkin sietäneen tämän menettelyn.
Se, joka on lukenut nykyisempiä englantilaisia itseanalyysejä, vaikkapa Theodore Dalrymplen teoksia tai Roger Scrutonin kirjan England: An Elegy, aavistaa että se maailma, jossa Orwell tuon mainitun tekstinsä kirjoitti, on jo ollutta ja mennyttä. Tilalle on yhä selvemmin nousemassa se maailma, jonka Orwell pelkäsi olevan tulossa jo vuonna 1984. Se on tulossa hitaammin, mutta yhtä perusteellisesti ja peruuttamattomasti, kuin kirjailija uskoi.
Olisiko mahdollista tehdä vastaavanlainen analyysi suomalaisista? Kansakuntana, jonka kulttuurisessa perinnössä on kansan kaikesta raadollisuudesta ja naurettavuudesta huolimatta jotakin pysyvästi arvokasta? Sellaista, joka ansaitsee vaalimista ja säilyttämistä tai vähintäänkin ymmärtämystä huolimatta siitä, ettei se noudattele kunkin aikakauden muodikkaita aatteita?
Sota-aikana kirjoittanut Orwell nostaa esille militarismin preussilaiset muodot alkaen paraatimarssista, jollainen hänen mielestään ei olisi kuviteltavissa Englannissa. Entä onko suomalaisessa kulttuurissa joitakin erityispiirteitä, jotka erottavat sen useimmista muista Euroopan maista? Mitkä muualla yleiset instituutiot evät olisi kuviteltavissa Suomessa?
Englannilla on aina ollut ongelmia Britannian kanssa ja poliittinen korrektius on johtanut siihen, että koko sanan käyttämistä aletaan hävetä ja vältellä. Sen sijaan ollaan brittejä, tai ylpeästi walesilaisia tai skotteja. Roger Scrutonin mielestä on havaittavissa kummallinen ilmiö: Englannin kieltäminen (the forbidding of England). Tämä on ilmeistä sukua Venäjällä suositulle venäläisyyden (russkost) korvaamiselle venäjäläisyydellä (rossijanstvo). Savolaiset ja hämäläiset ovat meillä vielä suostuneet olemaan suomalaisia, sama on koskenut jopa ruotsinkielisiä, joiden parissa Freudenthalin evankeliumi näyttää väljähtyneen.
Mielestäni suomalaisilla on näihin asti ollut muuan harvinainen ja merkittävä kansallinen erikoispiirre: meiltä on puuttunut rasismi. Tämä ei ole erityisen suuri ansio sikäli, että on vaikea syrjiä ketään rodullisesti valtaväestöstä poikkeavia, ellei heitä ole mailla eikä halmeilla. Sen sijaan meilläkin on kyllä klikkiydytty monella muulla perusteella: kielen, asuinpaikan, ammatin ja niin edelleen. Olisi luonnotonta ellei näin olisi. Ihmisten liittyminen toisiinsa tiettyjen tunnusten perusteella on ilmeisesti ikiaikainen taipumus eikä siitä kannata kenenkään pahentua. Maahanmuuttajat etsivät toistensa seuraa eikä tätä vapaassa maassa voida estää. Näin syntyy keskittymiä. jotka erottautuvat ympäristöstään.
Tämä ei vielä ole rasismia, ei myöskään se, ettei kantaväestö hakeudu noiden enklaavien yhteyteen ja pura niiden raja-aitoja. Sitä tuskin sallittaisiin. Rasismi on sosiaalinen konstruktio, jota käytetään tilanteessa, jossa yhteiskunta on siinä määrin jakaantunut etnisten tuntomerkkien perusteella, että siitä on tullut yhteiskunnallinen ongelma. Rasistiseksi nimitetty käyttäytyminen on siis sidoksissa yhteiskunnan rakenteeseen, joka tekee sen mahdolliseksi. Rasismipuhe moraalisena ja poliittisena aseena kohdistuu käytännössä aina enemmistöihin. Kantaväestön nimi saa näin automaattisesti huonon kaiun, samoin sen instituutiot, jotka ovat tulokkaiden kannalta hankalia.
Tukevatko tutkimukset sitä näkemystä, että rasistiset ”viharikokset” olisivat Suomessa lisääntyneet? Onko niitä kansainvälisesti ottaen paljon? Poliisin tilastot taitavat antaa päinvastaisen kuvan. Miksi suomalaisuus sitten on aivan hiljattain saamassa rasismin leiman, jota tarmokkaasti levitetään myös ulkomailla? Miksi siis muka olisimme erityisen rasistinen kansa?
Vanha venäläinen sananparsi väittää, että jos tähdet taivaalla tukkivat, niin jokuhan sitäkin silloin tarvitsee. Sama taitaa olla suomalaisten rasismin kanssa. Joku sitä ainakin luulee tarvitsevansa, koska se on kaikilla muillakin sivistyskansoilla, joiden seurassa meidän on pakko olla. Vuosi 1984 on takana, mutta Orwellin ennustuksen mukaan uusi uljas maailma onkin valmis vasta vuonna 2050.
Kaiken uhallakin uskallan väittää, että suomalaiset ovat perinteisesti olleet hyvin vähän taipuvaisia niin militarismiin kuin rasismiin, äärioikeistolaisuuteen kuin äärivasemmistolaisuuteen tai yleensäkin mihinkään äärimmäisiin ja kiihkeisiin poliittisiin tai kulttuurisiin virtauksiin. Suomalaisten merkittävä kansallinen piirre on päinvastoin nuivuus kaikkea liian korkealentoista, valheellista ja korusanaista kohtaan. Osatkaamme arvostaa tätä kansallista aarretta. Englantilaisten pahe on perinteisesti ollut tekopyhyys, meidän paheemme voi sen sijaan olla liian pitkälle menevä nuivuus: penseys, jota ilmestyskirjassa kuvataan paheista suurimmaksi. Mutta kaikki on suhteellista ja ne kansat, jotka tietävät olevansa tämän vuoksi meitä parempia, heittäkööt ensimmäisen kiven.

20 kommenttia:

  1. Mitä useammin kävin ulkomailla, sitä useammin jouduin myöntämään itselleni kuinka suomalainen minä olin. Aluksi se jopa ärsytti, kunnes opin olemaan pikkuisen ylpeä omasta erityisyydestäni.

    Sitä samaa toivoisin Jungnerille, Ohisalolle ja heidän heimolaisilleen, sillä he eivät ymmärrä, mitä oikea identiteetti tarkoittaa. Se ei ole ilmoitusasia, ehkäpä se on jopa vielä tiukemmin kiinni kuin sukupuoli, joka sekin on kyllä myös kaikkea muuta kuin ilmoitusasia.

    VastaaPoista
  2. "Historia tuntee armeijan diktatuureja, mutta ei laivaston."

    Totta, eipä tule äkkipäätä montaakaan amiraalin statuksella esiintynyttä diktaattoria mieleen. Tai ehkäpä sentään yksi, jonka erikoisuutta lisää myös se, että tämä hallitsi sisämaavaltiota.

    https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Miklós_Horthy

    "Rasismi on sosiaalinen konstruktio, jota käytetään tilanteessa, jossa yhteiskunta on siinä määrin jakaantunut etnisten tuntomerkkien perusteella, että siitä on tullut yhteiskunnallinen ongelma."

    Siinäpä se, lyhyen ytimekkäästi. Ongelmillakin kun on noin yleisesti ottaen syynsä...

    "Sama taitaa olla suomalaisten rasismin kanssa. Joku sitä ainakin luulee tarvitsevansa, koska se on kaikilla muillakin sivistyskansoilla, joiden seurassa meidän on pakko olla."

    Niin, jokin hieman epämääräinen prestiisin tavoittelu ja oman statuksen nostattaminen tässä täytyy olla mukana. Rasismi, mitä sillä nyt kaikiten tarkoitettaneenkin, lienee tässä skenessä ikään kuin indiisio ns." parempaan väkeen" kuulumisesta. Vähän samaan tapaan, kun sanotaan pahuudenkin olevan pohjimmiltaan heikkoutta (No voihan se olla osin sitäkin), niin vastaväitteenä voi sitten sanoa, että oikeasti heikko ei siihen edes kykene, joten jokin potentiaaliedellytys siihenkin kai sitten on liitettävä?

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  3. Kiitos hyvin mielenkiintoisesta näkökulmasta.

    Eräs asia uskalletaan unohtaa aina rasismi-keskustelusta ja usein se käännetään rasismiksi täysin väärin, eli vieraan tai vierauden pelko.

    Oikeaa rasismiakin on. Tämä johtuu jo siitä, että oppineempi väki käytti rasismiin vivahtavia tulkintoja yhteiskunnan ongelmista.

    Samalla saatiin jonkin ryhmän arvoa nostettua toiseen verrattuna, tämä oli yksi freudenthalilaisen ajattelun ja sille sukua olevien ajatusten takana.

    Vika ei voinut olla "järjestelmässä", kuten hallitsijassa, hallitsemistavassa tai hänen lähipiirissään. Vika ei voinut olla myöskään kovin varakkaassa väessä - muuten akateeminen henkilö joka moista olisi väittänyt, olisi kuollut nälkään.

    Vika ja ongelmat löytyivät siis "kansasta" eli jonkin sortin alamaisten luokasta. Se oli hyvä ja turvallinen päätelmä ja mahdollinen hetken aikaa, kun harvat kuulivat luennon tai lukivat kirjoituksen asiasta.

    Samalla saatiin motiivi "sivistää" kansaa eli tuottaa samasta muotista puserrettu jonkinlainen lauma-ihminen.

    "Kansaa" oli mahdollista jossain äärin ohjata sekä "valtion kirkon" että tiedotusvälineiden avulla.

    Jos tapahtui jotain epämiellyttävää, syy oli tietenkin "kansan".

    Näön vuoksi voitiin antaa "kansanvalta" eli niin kutsuttu demokraattinen järjestelmä.

    VastaaPoista
  4. Paras esimerkki siitä, että penseys on oikea termi Suomessa rasismin sijasta, on suomenkielisten suhde suomenruotsalaisiin. Aika moni vihaa heitä yli kaiken, pilkkaa ainakin humalassa ollessaan aivan avoimesti, kadehtii ja syyttää milloin mistäkin vääryydestä, parempiosaisuudesta nyt ainakin.

    Mutta ei kai kukaan ole ajatellutkaan kuvata tätä suhtautumista rasismiksi. Siinä on sekoitus alemmuuskompleksia, tahallista ja tahatonta ymmärtämättömyyttä menneisyydestä, omaa pahaa oloa ja mitä vielä. Ennen kaikkea suomenruotsalaiset ovat ymmärtäneet ilmiön syyt ja kantaneet sen seuraukset valittamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Va kåstar haukikilo?3. heinäkuuta 2020 klo 12.00

      En oikein ymmärrä edes tuota penseyttä, koska muutamaa nilkkiä lukuunottamatta moni ruotsinkielinen suku on ihan samanlaisia paskavarpaita ja mäkitupalaisia taustaltaan, siis samaa sakkia kuin suurin osa suomenkielisistä. Tunnettoko nimen Valpola? Se on Wahlroosien alkuperäinen talosta otettu nimi. Wegelius Seinäjoesta, Chydenius on oikeasti Kytö jne. Oikeasti moni ruotsinkielinen eliittisuku on itse asiassa saksalaista tai venäjänsaksalaista perua ja aitoja russakoitakin löytyy, mutta harva eliittisuku on Suomen ruotsinkielisiltä alueilta lähtöisin. Siellä ne ikiaikaiset asujat asuvat edelleen ja Pohjanmaalla ei vaihtuvuutta tilanpidossa juuri tapahdu.

      Mistä ruotsinkielisiä voi kehua ja mistä voi ottaa oppia, on rahastointi ja säätiöinti. Kysymys on enemmänkin yhteisestä hyvästä kuin yksittäisestä omistuksesta. Jos joka toinen pyrkijä pääsee Hankkeneille, niin kannattaisiko ottaa oppia ja lakata valittamasta, tosin kun aines on heikkoa, niin eipä noista hirmupaljo kansainvälistä tunnettua tutkimustakaan tule. Ja lopuksi, vaalipäivänä puhelimet soivat punaisina kun järjestelmä keskittää äänestäjien ääniä todennäköisimmälle läpimenijälle.

      Poista
    2. Oma sukunimeni Vuorela on suomennettu Bergstadista vuonna 1913, mutta ensimmäisenä suvun jäsenenä ruotsia oppi isäni, koulussa 30 vuotta myöhemmin.

      Vaarini vaari (1835–68) allekirjoitti kirjeensä Lönnrotille etunimillään ja sanalla "Bergstaasta".

      Pirkanmaalla ja Satakunnassa on aika paljon esimerkkejä nimien latinalaistamisesta (Äimästä Aejmelaeus). Voisi vinoilla, että Tampereella puhuu nykyäänkin useampi latinaa kuin Ruotsia.

      Poista
  5. Jos seuraan veljiäni ja itseäni niin ryssäviha on meille imetetty äidinmaidossa. Samoin oikeastaan kaikkille sukulaisillemme ja muulle lähipiirillemme.
    Romaneihin tai maahanmuuttajiin ei tällaista vihaa kukaan em. tunne. Nähtävästi tuo ryssäviha on kait puhdasta rasismia. Ja totta puhuen olemme kaikki ylpeitä siitä, ja olemme antaneet vihan imeytyä myös jälkipolvillemme.
    Josta tulikin mieleen...
    Helsingin Sanomissa oli 30.08.1992 juttu "mustalaisista" ja jutusta puhuttiin aikoinaan paljon koska sitä pidettin rasistisena. Ymmärtääkseni tuon jutun jälkeen ei vastaavia tilastoja ja asiaa mustalaiskulttuurista ole kirjoitettu.

    Kerronpa jutun tilastotiedot näin: Kauniaisissa on asukkaita yhtä paljon kuin romaneja Suomessa.
    Jos Kauniaisten asukkaita istuisi vankilassa suhteellisesti 20 kertaa enemmän kuin muita suomalaisia ja että kaupungin työttömyysprosentti olisi moninkertainen muuhun Suomeen verrattuna ja että suurin osa kaunialalaisista olisi käynyt vain peruskoulun jos sitäkään ja että puolella kaunialalaisista olisi rikosreksteri, niin mitä mahtaisi muu Suomi ajatella.
    Keskittyisikö rasismi Kauniaisten ghettoon enemmän kuin mitä rasismia muutoin on nykyisin romaneja kohtaan? Ja päin vastoin? Ja onko parempi että romanit ovat "levällään" Suomessa kuin ghettoutunena?
    Saman ajattelun voisi laskeskella jos kaikki pakolaiset olisivat keskittyneet Vuosaaren alueelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ryssäviha on minusta sotien muistoa ja sodan pelkoa, se on siis jonkinlainen abstraktio. Mitään erityistä tunnetta ei kohdistu yksilöön. Heistä ei arkipäivän riennoissa ajattele ollenkaan kansallisuutta, vaikka sen tietää.

      Poista
    2. Enpä tiedä onko noin. Mitä ihan normaaleja suomalaisia tunnen niin lähes hyvin usein kun joku on kosketuksissa venäläisen kanssa, tulee asioinnin jälkeen usein sanottua "vitun ryssät", "ryssä...", "ryssätkö ostivat omakotitalon", "ryssäkö muutti naapuriin" tai muuta vastaavaa.
      Kyllä tuossa ajatellaan ryssää monikossa ei yksilönä.

      Poista
    3. No, kukin seurustelee omissa piireissään. En suoraan sanoen ole tavannut kuin yhden suoomalaisen, joka selvästi potee ryssävihaa. Ihan täysipäisissä en niitä usko olevan lainkaan, ainakin mikäli nyt todella puhutaan "vihasta".

      Poista
  6. Eihän sitä varsinaisesti paheista suurimmaksi kuvattu. Laodikean seurakunta vain ei ollut kylmä, eikä kuuma, vaan rikkaana, itseriittoisena ja hyvinvoivana haalea. Se oli menettänyt intonsa. Siksi Jumala oksensi sen pois yhteydestään, tai ainakin uhkasi tehdä niin.

    Vulgatan käännöksessä kotomaisen tieteemme äidinkielelle on muuten vain kehotus: "tee katumusta ( do penance)" lopun " ",luovu penseydestäsi ( be zealous)" jäädessä pois.

    Ehkä todella olemme niin traditionalistinen kansa, että olemme uusista käännöksistä huolimatta edelleen kiinni Vulgatassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jos on kaksi muuta vaihtoehtoa ja molemmat ovat parempia kuin se kolmas, niin eikös se kolmas ole silloin se huonoin?

      Poista
  7. Läntisen kulttuurin vastustamaton yksilöllisyyden voittokulku on aina kohdannut vastarintaa erilaisten etuoikeutettuina itseään pitävien historiallisiin erioikeuksiin törmätessään. Eivätkö juuri he puhu luottamuksesta?

    VastaaPoista
  8. Tuo suomalaisten penseyskin taitaa olla kovasti katoavaa kansanperinnettä. Pätee ehkä vanhempaan kansan osaan, mutta kyllä suomalaiset nuoret ja paljon matkustelleet ja maailmaa nähneet keski-ikäiset ovat mielestäni vapaita tuosta "penseydestä".

    Lisäksi on todettava, että puusilmäisen ja vähemmän vastuullisen goebbels-median (HS, Yle et al.) jatkuva rasismitoitotus ja vastaavasti tiettyjen vähemmistöjen uhriuttaminen luo mielipide-ilmaston, jossa kantasuomalaiset alkavat tuntea itsensä suuriksi rasisteiksi ja sitten jotkut vapaamatkustajat saavat varmennuksen omasta uhristatustuksestaan. Kiitos mediamme.

    VastaaPoista
  9. Pulukihäiriö. Uhristatuksestaan. Siis.

    VastaaPoista
  10. Halla-aho on kirjoittanut tuosta vähemmistöjen tarvitsemasta "uhriasemasta". Romanit ja somalit esim. haluavat sitkeästi pysyä uhreina. Ja on sitten valtaväestöä, joista osa hyötyy myös tilanteesta jossa uhriasema säilyy. Tasa-arvohan olisi saavutettavissa, jos haluttaisiin. Oikeasti ei haluta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Romanit tai somalit eivät missään muodossa ole mitään vähemmistöjä. Kumpiakin on enemmän kuin suomalaisia, joita globaalisti siirtolaiset mukaan luettuna on korkeintaan 7 miljoonaa. Romaneita ja somaleita taas yli kymmenen miljoonaa. Suomen ainoat vähemmistöt ovat eri saamen kieliä puhuvat ja muutama hassu karjalankielinen.

      Rasismista ulisijoille sellainen vinkki, että ei Suomessa ole mikään pakko olla. Pois pääsee aivan vapaasti eikä takaisin tarvitse tulla. Sama muuten koskee Jenkkilää. Sinnekin on valtava tunku joka puolelta, mutta erityisesti kehitysmaista. Kun siellä on Trumppi ja kaikki ovat rasisteja, niin aika hyvä suoritus.

      Pejoratiivisesti somaleja kutsutaan Afrikan mustalaisiksi ja se kuvannee parhaiten ennakkotietoja ko. porukasta. Eivät nämä ennakkokäsitykset tyhjästä synny. Myös romaneilla on jostain syystä 500 vuotinen historia Suomessa ja Ruotsissa, mutta merkittävää parannusta ei asemaan ole tullut. Miksiköhän näin on? Puuttuuko halua vai ovatko ne vain kyvyttömiä?

      Poista
  11. Hallitus on päättänyt, että intersektionaalinen feminismi tulee osaksi peruskoulun ja lukion opetusta.

    Intersektionaalinen feminismi on hierarkista kärjistettyä vastakkainasettelua ja on pohjimmiltaan marxilaista luokka-ajattelua. Eli kyseinen mielenhäiriö tulee luomaan rasismia, jos sitä ei muuten ole. Siksi se on erityisen tärkeä asia kaikille suomalaisen rehellisyyden kannalta viheliäisille ja vieraille tahoille.

    Nuivuus on mielestäni ainoa mahdollinen perusteltu lähestymistapa intersektionaalisen feminismin, tai oikeammin intersektionaalisen höpsismin käsittelyyn.

    Suomalaiset ovat luonnoltaan epäileviä ja nuivia ja se juontuu nähdäkseni suomalaisten sinisilmäisyydestä ja rehellisyydestä, jota on aikojen saatossa käytetty hyväksi häpeämättömästi erilaisten vallanpitäjien ja suomalaiselle luonteenlaadulle vieraiden kulttuurien edustajien toimesta.

    Sitten hieman ohi aiheen. Olen tutkinut lisää Raaseporin linnan olemusta ja historiaa, sekä Snappertunan muinaiskaupungin kysymystä ja siihen löytyi mielenkiintoinen näkökulma A.O. Freudenthalilta.

    Raaseporin linna ja Snappertunan muinaiskaupunki on ollut jonkinlainen tabu kaikkien muidenkin Suomen - ennen Ruotsi-Suomen muodostumista - olleiden Suomalaisten muinaiskaupunkien ohella. Ikään kuin mukamas Raaseporin linna olisi yllättäen ja pyytämättä rakennettu ja sen jälkeen paikalle olisi muodostunut asutusta.. ja höpsis. Aina on ensin kauppapaikka/kulkuväylä ja sitten sitä turvaamaan rakennetaan varustus ja tärkeimpiin paikkoihin linna.

    Mutta siis A.O. Freudentalin näkemys. Svenska ortsnam i Nyland, tiedeseuran bidrageissa, osa 8,s. 12. - Raseporin keskiaikuisen linnan kertoo tarina ennen muinoin olleen viikinkien pesäpaikkana ja likellä kaupungin olleen, nimeltä Tuna eli Snappertuna. Nimi Snappertuna johtuu Prof. Freudenthalin mukaan sanoista Snappare = merirosvo ja Tuna = aitaus, eli aidattu tukikohta/kauppapaikka, kuten viikingeillä oli tapana tehdä. Vuoden 1627 eräässä asiakirjassa kerrotaan 1500-luvulla raivatun muinaisen Snappertunan kaupungin kiviraunioita ja muinaiskaupungin muuttamista pelloksi.
    ( Lähde. Suomen muinaislinnat - Hjalmar Appelgren 1891)

    Mitä tulee suomenkielisten suomalaisten nuivuuteen ruotsinkielisiä suomalaisia kohtaan, liittyy se nähdäkseni Suomen Ruotsalaistamisen aikaan ja siitä johtuneisiin seurauksiin. Karkeasti ottaen Kustaa Vaasan ajasta eteenpäin ja itsenäistyneen Suomen kielikysymysiin 100-vuotta sitten. Nythän tuo Suomen kansan sisäinen kielikysymys alkaa pikkuhiljaa järkevöitymään, kun pahimmat vouhottajat puolin ja toisin alkavat ymmärtämään yhteisen edun päälle ja hyvä niin.

    VastaaPoista
  12. Toi Orwellin formaatti pitäisi patentoida, osui jotenkin niin totaalisesti tietyn elämäntunteen suoneen. Siis tuo "tulee ankeus, jos emme torju sitä".

    Tyypit joiden työpaikat ostaa kokonaisia identiteettejä itsensätoteuttajan kokemuksellisen vapauden hinnalla odottaa tuota ulkoa tulevaa ankeumaa tästä ikuisuuteen. Vuonna 3450 isoveli tulee jo vuonna 3500, ja niin eteenpäin.

    VastaaPoista
  13. "Suomalaisten merkittävä kansallinen piirre on päinvastoin nuivuus kaikkea liian korkealentoista, valheellista ja korusanaista kohtaan."

    Sallitanee osaksi olla eri mieltä: suomalaisten piirre on hurahtaminen kulloiseenkin hegemoniseen ideologiaan, sen syynä on kansamme pienuus ja siitä johtuva heikkous, josta johtuen emme ole pystyneet kehittämään ja levittämään mitään omaa aatetta tai kulttuuria ympärillemme. Nuivuutta on, sen toinen nimi on köyhyys: kun olemme eläneet täällä toimentulon raja-alueella ei ole ollut varaa suuntautua mihinkään korkealentoiseen turhuuteen vaan keskittyä olemassaoloon (ven vyzit).

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.