sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Minkä ovesta heität, tulee ikkunasta takaisin

 

Nationalismi ja sen viholliset

 

Kuten kaikki hyvät asiat tässä vajavaisessa maailmassa, myös nationalismi eli pyrkimys kansakunnan yhteisten päämäärien kehittämiseen, joutuu toimimaan monien kilpailevien pyrkimysten ja ristiriitojen muodostamassa ympäristössä.

Nationalismin eräs suuri päämäärä on vanhastaan ollut kansallisvaltio, vaikka asian todellisena sisältönä ei olekaan syytä pitää valtion, vaan kansakunnan -natio- kehittämistä. Sehän on yleensä ymmärretty sivistystehtävänä, tienä villeydestä ja raakuudesta kulttuurikansaksi ja kansalaisyhteiskunnaksi.

Me olemme jo kulkeneet sitä tietä pitkälle, monet muut kansat eivät ole.

Yksipuolinen suuntautuminen valtioon eli etatismi on itse asiassa humanistisesti ymmärretyn nationalismin vihollinen. Valtiokeskeisyys merkitsee erästä epäjumalanpalvonnan eli idolatrian muotoa, kumartamista koneistolle, jonka pitäisi olla palvelija eikä päämäärä. Tähän yleensä liittyy myös uhraamista, samoin kuin toiseenkin vääristymään, mammonanpalvontaan.

Lienee ollut väistämätöntä, että nationalismin viholliset ovat yrittäneet leimata koko asian sen vääristyneiden ilmentymien perusteella. Nationalismia on syytetty sotien syyksi, ihmisoikeuksien polkijaksi ja syrjinnän ja vainojen oikeuttajaksi, vaikka se itse asiassa on ollut lähimenneisyyden suurin ihmisoikeusliike ja sotia taas on käyty jo tuhansia vuosia ilman tietoakaan nationalismista.

Mutta politiikassahan kaikki näyttää joidenkin sen harrastajien mielestä olevan sallittua. Valehtelemista ja yksipuolisuutta pidetään jopa asiaan kuuluvina. Itse asiassa nationalismi klassisessa muodossaan on kuitenkin kompastuskivi kaikenkarvaisille machiavellisteille juuri siksi, että sen ytimessä on tai ainakin pitäisi olla ajatus tiettyjen perusarvojen loukkaamattomuudesta.

Toki nationalismin nimellä syötettyyn joukkonarsismiin sosiaalistuneet unohtavat helposti kaikki hankalat arvokysymykset, mutta se taas on heidän oman rajoittuneisuutensa syytä.

Jos nyt joka tapauksessa lähdetään siitä, ettei nationalismi ole yhtä kuin olemukseltaan viime kädessä rikollinen ja primitiivinen oman kansakunnan palvonta, vaan sen sijaan ennen muuta sitoutumista sen kehittämiseen ja kaikinpuoliseen parantamiseen, on mahdollista keskustella järkevästi siitä, millainen myönteinen rooli asialla voisi nykyäänkin olla ja toisaalta myös siitä, millaisia uhkia asiaan sisältyy.

Roger Scruton, muuan nykyajan näkyvimmistä nationalismiin myönteisesti suhtautuvista ajattelijoista, lähtee sen määrittelyssä brittiläisen tervejärkisyyden pohjalta, minkä hän asettaa mannermaisen ja erityisesti ranskalaisen abstraktin järkeilyn vastapooliksi.

Kansakunta on Scrutonille ennen muuta yhteinen koti, naapuruuteen ja yhteisiin päämääriin perustuva asia, jonka hyväksi kaikki ovat halukkaita uhraamaan omia etujaan. Kysymys ei siis ole ennen muuta oikeudesta, saati lahjasta, vaan sitoutumisesta, niin henkisesti kuin aineellisesti, jopa oman hengen uhraamisesta äärimmäisessä tapauksessa.

Scruton ei liiemmin pohdi sitä, miten ja miksi kansakunta on Ison Britannian tapauksessa syntynyt. Sehän on pitkä tarina, eikä sitä voi kuitata abstraktilla yhteenvedolla. Joka tapauksessa englantilaiset, skotit, walesilaiset, irlantilaiset unionistit ja eräät muutkin ovat teoissa osoittaneet haluavansa kuulua samaan kansakuntaan. Toki tilanne voi muuttuakin.

Olivatpa syyt mitkä tahansa, kansakunnat ovat ihmiskunnan tähänastisessa kehityksessä osoittaneet olevansa ainoita toimivia suuria yksiköitä, joiden puitteissa asiat on voitu järjestää niiden asukkaita tyydyttävällä tavalla.

Myös Yhdysvaltoja Scruton pitää kansakuntana, mutta ei sen sijaan EU:ta, jonka synnyltä ja kehitykseltä puuttuvat ne orgaanisesti kasvaneen ja ihmisten jokapäiväiseen elämään liittyneet syyt, jotka Scruton näkee brittiläiisen Common Law:n ytimenä.

 Se on käytännön synnyttämää oikeutta eikä abstraktisti (eli radikaalisti) johdeltua lakia päin vastoin kuin Code Napoléon, etatistisen ranskalaisen perversion äiti, kuten voisi sanoa. Näin Scruton ei sano, mutta saattoi ehkä ajatella.

Itse en ole vakuuttunut Common Law:n ylivertaisuudesta, mutta radikaali ajattelu on kyllä historian aikana yhä uudelleen vääristänyt nationalismia ja esittänyt sitten tekemänsä irvikuvat mallikelpoisena ja vastaansanomattomana  järkeilynsä saavutuksena.

Tässä voimme ajatella vaikkapa natsien, fasistien ja kommunistien etatismia. Nämä kaikki kumarsivat teoriassa kansakunnalle, mutta tekivät sen omalla, vääristyneellä tavallaan. Natsit ja fasistit sulkivat kansakunnan ulkopuolelle ihmisiä ja ryhmiä, jotka olivat sitoutuneet siihen ja ylistivät typerästi sitä, mikä oli jo saavutettu, korottaen vaimosta syntyneen ihmisen aikaansaannokset absoluuttiseksi pyhyydeksi.

Kyseessä oli siis aivan alaston idolatrian muoto, joka oli yhtä typerä kuin häpeämätön.

Kommunistien kohdalla ei asia ollut juuri paremmin. Etatismin tullessa tosialliseksi valtionuskonnoksi, alistettiin kaikki muut asiat sen näennäisille eduille. Kansallisuuspolitiikassa tämä merkitsi suoraa hyökkäystä monia pieniä kansoja ja etenkin ns. diasporakansallisuuksia vastaan. Ne haluttiin sulattaa yhteiseen neuvostokansaan ja suuren terrorin vuosina niitä suorastaan tuhottiin fyysisesti.

Julkaisimme aikoinaan Irina Takalan kanssa kokoomateoksen V semje jedinoj (suom. Yhtä suurta perhettä). Kirjan nimessä oleva ironia ei liene jäänyt keneltäkään huomaamatta. Klassisen nationalismin oloissa kansojen tuli elää perheen tavoin, mutta totalitarismissa kansallisuus alistettiin niin sanotulle luokkaprinsiipille, joka käytännössä oli vain totalitaarisen etatismin peitenimi.

Sosialismissa kerrottiin kaikkien kansallisuuksien saavan vapaasti kehittää kansallista erikoisuuttaan. Kansakunnat olivat siellä muodoltaan kansallisia, mutta olemukseltaan sosialistisia.

Käytännössä metropoli alisti kovalla kädellä periferian omaan valtaansa ja piti huolta siitä, etteivät kansalliset pyrinnöt menneet juuri kansantansseja pitemmälle.

Toki sosialismia ja sen johtajia sopi ja pitikin ylistää myös kaikilla vähemmistökielillä, lukuun ottamatta ns. diasporakieliä, joilla ei ollut sijaa neuvostojen maassa. Kansallisuudesta haluttiin tehdä pelkkä väline annetun doktriinin palveluksessa.

Tuloksena ei kuitenkaan ollut kansallisten pyrintöjen häviäminen. Itse asiassa ne saivat tavattomasti uutta voimaa, joka sitten purkautui Neuvostoliiton hajotessa.

EU:n ja Neuvostoliiton vertaaminen kuulostaa hieman banaalilta. Yhä uudelleen sitä tehdään ja yhä uudelleen löytyy niiden, tai ainakin EU:n puolustajia, jotka vannovat, että kyseessä ovat aivan erilaiset asiat.

Luulen, ettei tässä kannattaisi liikaa pelata kategorioilla. Neuvostoliitollakin oli ansionsa joidenkin kansojen nationalismin kehittämisessä ja EU:llakin voi olla ja lienee ollutkin vastaavanlaisia ansioita. Kysymys on vain ennen muuta siitä, miten pitkälle ollaan valmiit menemään jonkin muun päämäärän kuin kansakuntien itsensä takia.

Monikulttuurisuus (multikulturalismi) on ideologia, joka ei näe kansallisvaltiota arvona sinänsä, vaan tahtoo pakottaa hyväksymään kansakunnan jäseniksi myös ne, jotka eivät ole sitoutuneet sen arvoihin. Se on suora hyökkäys nationalismia ja nimenomaan sen aitoa ydintä vastaan.

Tässä suhteessa se muistuttaa sosialismia, joka yritti korottaa luokkakantaisuuden eli käytännössä moskovalaisittain nähdyn valtioedun kaiken muun yläpuolelle ja uhrasi surutta sen hyväksi kaiken, mikä uhrattavissa oli. EU:ssa tämän ylivertaisen ideologian paikalla on mammonanpalvonta.

Ne eurooppalaiset arvot, joita tässä yhteydessä konemaisesti toistetaan, ovat niin läpinäkyvän naiiveja, ettei niiden kritisointiin kannata edes tuhlata ruutia.

Tosiasia kuitenkin on, että koko ajatus kansakunnasta ja velvollisuuksistamme sitä kohtaan on nykyään käynyt kovin ohueksi. Jotta perusasiat palautettaisiin mieleen, olisi syytä perustaa Poliittisen historian museo, kansakunnan kehitykseen ja sen pyrkimyksiin keskittyvä instituutio, joka toisi tämän asian meilläkin sille tietoisuuden tasolle, jonka sen ansaitsee.

62 kommenttia:

  1. Brittiläinen järkevyys = oksymoron.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, vaan paradoksi. Hölmöt menevät helppohintaisiin käsiteansoihin, kuten suvaitsemisen venyttäminen nollatoleranssiin saakka. Brittiläinen common sense ei siihen hairahdu.

      Poista
    2. Toinen oksymoroni, brittiläinen "common sence".

      Poista
    3. Ei ole paradoksi, britit ovat outo, tunteiden vietävä ja epälooginen kansakunta.

      Poista
    4. Kyllä on tainnut joillakin mennä tuo Iso-Britannian itsnäistyminen tunteisiin.

      Varsinkin kun maalailut suorastaan raamutullisista vitsauksista eron yhteydessä eivät ole toteutuneet.

      Elintarvikkeet ja lääkkeet eivät ole loppuneet. Talouselämä ei ole romahtanut ja edes asevoimia ei ole tarvittu levottomuuksien rauhoittamiseen.

      Suomessahan aivopesun määrä oli niin valtaisia, että huomattava osa väestöstä uskoi, että britit eivät ole oikeasti lähdössä vaan kyseessä on temppu Brysselin lypsämiseksi.

      Suomessahan on viime vuosina alkaunut yleistyä puhea EU:sta Suomen turvallisuuspolitiikan kivijalkana. Ei voida lähteä, sillä ilman EU:ta venäläispanssarien kymi vyöryy maahamme. Eli ollaan takaisin YYA aikauden ehdottomuudessa, jossa tuho uhkaa nurkan takana.

      Poista
    5. "Brittiläinen järkevyys, common sence = oksymoron."

      Ei se ole kun vertaa erilaisiin ranskalaisiin tai saksalaisiin abstrateihin aivokummituksiin historian saatossa.

      Poista
    6. On se mutta vuosikymmeniä jatkunut aivopesu estää sinua sitä havaitsematta. Olet jopa omaksunut englantilaisten tavan halveksia muita kansoja.

      Poista
    7. Britit ovat Jumalan pyhä kansa ja pakkoenglanti heidän pyhä kielensä. Kumpaakaan ei tässä maassa saa näemmä arvostella.

      Poista
    8. Ihmettelen, millä perusteella anonyymit 17.06 ja 17.08 sitten ilmeisesti pitävät ranskalaisia ja saksalaisia sitten parempinä - toki ranskalaista keittiötä lukuunottamatta. Noh brexitin jälkeen he saavat nähdä mitten homma näiltä hoituu.

      Poista
    9. Kaikilla perusteilla. Brexit höpinäsi vain vahvistaa miten olet palvontasi sokeuttama.

      Poista
  2. Matkaa on siihen, että "EU-nationalismi" saadaan millään konstilla pumpattua lähellekään sitä tasoa, mitä se on toisessa "koostevaltiossa", USA:ssa. Missä sielläkin kansakunta on nykyään enemmän hajoamassa kuin yhtenäistymässä.

    Onhan meillä toki EU:ssa oma lippu, kansallishymni ja saman väriset passin kannet. Mutta muutoin EU nähdään enemmän yhteisenä haaskana, josta kukin valtio koettaa hyötyä maksimaalisesti, kuka mitenkin.

    Toki tuohonkin sääntöön ainakin yksi poikkeus on: pohjoisen aina aulis Sven Tuuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kuinka 90-luvulla Suomessakin yritettiin lämmitellä euronationalismia Hesarissakin.

      Ehkä yksi irvokkaimmista jutuista oli kyseisessä lehdessä julkaistu juttu jostain EU:n kansalaistapaamisesta. Belgialainen keski-ikäinen mies vakuutti, että hän valmis "kuolemaan helsingin puolesta".

      Siis viidettä vuosikymmentään käyvä belgialaisreserviläinen tulisi tänne tosimielellä konerkivääriä käyttämään kehä kolmosen puolustuslinjalle?

      Eipä sitä ihan suotta puhuta "katteettomien shekkien kirjoittelusta".

      Joka tapauksessa tuo euronationlismi oli niin tarvattoman epäuskottavaa, että edes tuo federalistien päivälehti ei sitä montaa vuotta iljennyt jatkaa.

      Sittemminhän Hesari on kääntynyt vastustamaan yleistä asevelvollisuutta ja myös Suomi kuuluu kaikille. Mitään muita velvoitteita kansalaisilla ei enää olekkaan kuin veronmaksu ja vankilan ulkopuolella pysyminen.

      Poista
    2. "Mitään muita velvoitteita kansalaisilla ei enää olekkaan kuin veronmaksu ja vankilan ulkopuolella pysyminen."

      Olisipa edes ne niin olisin välttävän tyytyväinen!

      Poista
  3. Lienee ollut väistämätöntä että kommunismin viholliset ovat yrittäneet leimata koko asian sen vääristyneiden ilmentymien perusteella...

    VastaaPoista
  4. Näissä piireissä tunnettu Erkki Tuomioja, joka on suorittanut ekonomin tutkinnon suomenkielisessä kauppakorkeassa, sai ilokseen isännöidä diplomaattitason tarjoiluja 2015 Helsingin yliopiston yhteyteen perustetun Historioitsijat ilman rajoja- yhdistyksen puheenjohtajana. Eikö siinä olisi pohjaa isommallekin instituutille, jos ei Mikkeliin kenraalitason ajattelijoiden perustama Muisti- sodan ja rauhan tiedekeskus riitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paavo Lipponen näkyy johtavan Muistin hallintoa, Tarja Halonen HY:n hallitusta, sattumalta samojen piirien aamiaismurojen maksajia on kyselty. Helposti näkee ettei pitemmän päälle dosentitkaan voi välttää huomaamatta miksi nodernit EU-maat ovat "omakielisiä", ja miksi demareita oli pidetty halukkaimpina herrojen palvelijoina jo täällä maan päällä.

      Poista
  5. Viimeisen puolentoista vuoden aikana etatismi on kasvanut räjähdysmäisesti Suomessa ja koska sen juuret ovat syvällä eurooppalaisten manipuloijien organisaatiossa alkaa meitä ns. vapaita sieluja ahdistaa.

    Lähimmäisen rakkaus on aina ollut pikkuisen kinkkinen juttu minulle ja nyt kun katselen näitä rättipäisiä lajitovereitani, jotka odottavat innokkaana, että mitenkähän se kiltti valtio haluaa meidän tällä viikolla olla ja eleä, niin toivottomuus hiipii mieleen. Tai siis hiipisi, jos olisin toivoton tapaus, mutta niin se vain on, että mielenkiintoiset ajat tekevät elämästäkin mielenkiintoista.

    Jos joku ei kuitenkaan näe fasismipirun hännän tupsun vilkkumista, jokaisessa uudessa valtion antamassa rajoituksessa, niin tämän ihmisen kohdalta luovun jo toivostakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin, se fasismin hännäntupsu alkoi silloin kun tuli turvavöiden käyttöpakko, ei saa vapaa mies vapaasti tappaa tai vammauttaa itseään ja matkustajiaan. Ja entäs ne erilaiset tupakointirajoitukset...

      Ja verojakin pitää maksaa ja muitakin lakejä noudattaa, vaikkei yhtään tykkää.

      Poista
    2. Alkeellinen ajattelu päättelee hyvät asiat hyviksi, mutta kehittyneempi ajattelu tietää, että määrä ratkaisee.

      Poista
  6. Keskiajan skolastiikan, universaalien ja käsiterealismin, maailmasta puuttui ajantaju ja päämäärärationalismi sekä koko se visuaalisen mieltämisen kognitio, joka uudella ajalla jäsensi maailmaa peräkkäisyyden, päällekkäisyyden, porrasteisuuden ja hierarkian malleilla.

    Sosiaalisen vallan sideaineena ja esimerkiksi sodankäynnin motiivina oli uskollisuus. Lojaliteetti voi olla vahva side, kuninkaalle voidaan elää koko elämä yhtä lailla kuin jotkut muinaiset kulttuurit tekivät kaiken työn jumalille.

    Kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio ja sille ominainen "edustuksellisen" vallan kognitio ovat ihmisen historiassa ainutlaatuinen ilmiö. Eivät missään muualla eikä koskaan ennen yhteisövoimat ja yhteisöominaisuudet ole tuottaneet sellaista vallan ilmenemää.

    Historiaa, varsisnkin sotahistoriaa, on kansallisvaltion ajalla kirjoitettu valtiosubjektiharhan vallassa. Kun uuden ajan kognitiiviset eväät ovat sokeuden asteelle kasvavan individualismin myötä kohta syöty, valtiosubjektiharhan korvaavat ideologiset toimijaharhat. Se on yhtä puhutteleva toimijasubjektiharha, Fukuyama kirjoitti sen varassa historian loppuneen.

    Kohta tajunnassamme ei ole enää jäljellä mitään koherenttia. On vain eksyksissä olevia yksilöitä, jotka pystyvät keskittymään alle seitsemän sekunnin ajan ja joille jokin riemunkirjavista isemistä revennyt itseidentiteetin riekale tarjoaa ainoa mahdollisuuden kokea itseä vahvempaa valtaa.

    Ei meidän tarvitse pelätä nationalismin vääristyneitä muotoja. Tajunnassamme ei mitään yhtenäistä enää synny. Pitäisi pelätä sosiopsyykkisen kognitiivisen hajoamisen mukanaan tuomaa kaaosta, mutta edellytykset tuntea sitä pelkoa puuttuvat.

    Ihmiset eivät enää kasva terveiksi toimijasubjekteiksi, vaan jäävät kehityksessään primaarinarsismin symbioottiseen vaiheeseen, jossa olemassaolon perusjäsennys tapahtuu enemmän "objektin" kuin "subjektin" roolissa. Nykyihminen kaipaa vaikutuksia ja vaikutelmia, käyttää elämänsä elämyksenmetsästykseen, viehätyy narsistisella tavalla kaikesta uudesta ja riemunkirjavasta, sekä -- ja tämä on ehkä surkeinta -- saa voimannuttavimmat kokemuksensa samaistumalla uhrirooleihin.

    Siksi Eurooppa romahtaa monikulttuurisuuteen ja rasismin pelkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rasismin pelko on jenkkiläistä tuontitavaraa, kuten myös se rasismi nykymuodossaan

      Poista
    2. Kas, Seppohan on vallan maailmanlopun tunnelmissa siinä. Sijoitahan pelkojesi keskiöön ilmastonmuutos ja pääset assimiloitumaan nuorison fiiliksiin tulevaisuudestaan tällä pallolla. Se on sitä sukupolvien yhteistyötä - pelätään yhdessä käsi kädessä ja jaetaan viisautta toisellekin.
      Ainoa konstruktio, josta tässä nyt kannattaa olla eniten huolissaan on ilmakehän stratosfääri ja sen hyvinvointi. Se kun on durkhemilaisittainkin vallan tärkeää itsellinen metodologia, ja sen säilyminen mahdollisimman puhtaana suorastaan vitaalia ihmislajille. Fokus fokuksena - prioriteetit kuntoon.
      Mitä tulee anonyymin rasismi-tulkintaan, on suorastaan lahjakkuutta saada tiivistetyksi kaikki väärä ja epäoleellinen siitä kahteen lausekkeeseen. Onnittelut!

      Poista
    3. Jokaisen ilmastonmuutosta vastaan taistelevan pitäisi ensimmäisenä päämääränä pitää väestöräjähdyksen estämistä ja väestömäärän rajoittamista sekä nykytilanteessa kaikin keinoin pyrkiä estänmään kehitysmaalaisten kansainvaellusta valmiit kulutuskoneistot omaavaan Eurooppaan. Nykynuoriso kuitenkin näistä tosiasioista viis veisaa -- se on kulttuurisen narsismin symbioottisessa uhriajattelussa elävää ressukkaporukkaa, joka tulee lillumaan omien identiteettikriisiensä liemissä hamaan vanhuuteensa asti, sikäli kuin maapallo sellaista vanhuutta enää yhdellekään sukupolvelle suo.

      Poista
    4. Kerrohan Sepposeni, miten Sinä estät itse väestöräjähdystä tai rajoitat sitä? Lisääntymällä sinäkin olet tänne planeetalle saapunut kuten olen minäkin. Ajatteletko ihan perinteisiä keskitysleirejä? Populaation kasvaminen on tosiasia. Mutta vielä vakavampi asia on öljyteollisuuden ilmakehään pumppaama hiilidioksipitoisuus johon muuten kehitysmaat ovat hyvin vähän osallisia, joka lämmittää maapallon ilmastoa sietämättömälle asteelle. Eikö olisikin inhimillisesti mielekkäämpää mm. länsimaiden Intian, Kiinan ja Venäjän ohella selvittää omaa osuuttaan päästöissä ja laskea päästöjään sille tasolle, että ollaan edes jossain tolkussa.

      Jo Gandhi mainitsee osuvasti, että maapallolla on tarpeeksi resursseja ruokkia jokainen ihminen, muttei jokaisen ihmisen ahneutta.

      Mitä tulee johonkin "narsistiseen symbioosikriisiin" - olet jauhanut aiheesta jonkun vuoden näissä kommenteissa, joten asia taitaa enemmän koskettaa Sinua itseäsi kuin muita kommentoijia.

      Mukavaa päivän jatkoa!

      Poista
    5. Eh, pahoittelen Sepposeni, ilmeisesti kysymykseni ei edes koske Sinua. Tunnut kirjoituksessasi rajaavasi itsesi ilmastonmuutosasioiden ulkopuolelle, ja kohdistat kehotuksesi vai pitäisikö vallan sanoa vaatimuksesi heille " jotka nyt ovat jotain päättäneet jotain asian eteen nyhrätä ". Että tehkääpä kuule kuten minä tässä sanon tai jotain.

      Luen mielelläni kyllä mielipiteitäsi sosiologiasta, mutta kuten niin usein, sukupolvesi edustajat tuntuvat pesevän kätensä täydellisesti länsimaisen elämäntavan vastuusta ilmastokriisissa ja sysäävän vastuun esim afrikkalaisille, jotka siitä ovat vähiten vastuussa. Tyypillistä, niin tyypillistä, onhan sekin uudenlainen tapa orjuuttaa Afrikkaa. Ohhoh.

      Poista
    6. Todellisuudentajuttomimmat ilmastonmuutoseskatologian saarnaajat kuvittelevat että kyseessä on urheilulaji, jossa se että tekee oman ennätyksensä merkitsee jotakin.

      Kaikki muutos alkaa siitä että maailma nähdään oikein. Nyt ei nähdä. Joitakin vaatimuksia voi esittää. Rajat kiinni. Rahat kiinni.

      Kun luet sosiologiaa, älä kuvittele, että ymmärrät.

      Poista
    7. Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että jokainen edes kuvittelee ymmärtävänsä tätä maailmaa. Uskon, että jokainen tekee asiassa parhasnsa.

      Poista
    8. Heitto sivusta:

      "jokainen edes kuvittelee ymmärtävänsä tätä maailmaa."

      Siinä onkin juuri ongelmän ydin: jokainen kuvittelee,omalla tavallaan.

      Itse kuvittelen, että ilmastonmuutos on todellinen ja vaara koko ihmiskunnalle. Sen syynä on ylikulutus maapallon resursseihin nähden sekä liiallinen väestönkasvu. Looginen ratkaisu olisi joka massiivinen kulutuksen l.elintason laskeminen erityisesti länsimaissa taikka massiivinen väestömäärän lasku. Poliittisesti molemmat ovat mahdottomia.

      Poista
    9. Näinhän tämän voi myöskin tietysti nähdä.

      Poista
  7. Nationalismikeskustelussa on hyvä muistaa se historiallinen tausta, että se oli nimenomaan vapausaate: sen ydinajatus oli se, että saman etnisen alkuperän, kielen ja historiallisten kokemusten luomien kansakuntien pitää saada muodostaa oma valtio ja saada hallita itseään. Sen vastakohtana olivat sitä edeltävät monikansalliset imperiumit l.konglomeraattiavaltiot, joissa eri alkuperän omaavat ryhmät olivat yhden hallitsijan tai valtion yhdistämät, vieläpä useimmiten siten, että yksi ryhmä oli ylitse muiden. Siinä mielessä kun I maailmansota, johti Itävalta-Unkarin tai Venäjän keisarikuntien kansojen itsenäistymiseen, kyse oli vapautumisesta.

    EU:n rinnastaisin ym suhteessa enemmän noihinn imperiumeihin kuin kansallisvaltioihin. Juuri siinä onkin sen achilleen kantapää: aitoa henkistä koheesioita ei vanhoilla kansakunnilla ole eikä tule, euronationalismi jää kauniiksi hyvän sään houreeksi, viimeksi se nähtiin kun koronakriisin alussa piti jakaa rajallisia tarvikeresursseja: kaikki vetivät kotiin päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Achilles, olet tainnut lukea liikaa pakkoenglantia.

      Poista
    2. Jaa itse tuumannut että ne tainneet EU:ssa enempi vähempi höynäyttää suomalaisia pidemmän aikaa.
      Pakolaiskriisi ja coronalla vaan koetetaan pitää edeleen kiinni koko sopassa. Mut sit taas toisaalta, mitä sitä tulisi tilalle jos sirkus vietäis pois?

      Poista
    3. "Mut sit taas toisaalta, mitä sitä tulisi tilalle jos sirkus vietäis pois?"

      Venäjä tai Kiina. (Tietenkin voisimme omaksua myös juche-aatteen viherversion ja eristäytyä ylevään omavaraistalouteen.)

      Poista
    4. (Tietenkin voisimme omaksua myös juche-aatteen viherversion ja eristäytyä ylevään omavaraistalouteen.)

      Tästä lienevät monet (puoluerajojen yli) samaa mieltä, ettei se olisi lainkaan hassumpi idea lähtökohtaisesti. Se lienee osa suomalaistakin arvomaailmaa ja siihen on tähdätty kautta aikojen kunnes sitten globalisaatio EU:n kommervenkkeineen tuli ja toi Suomeenkin taloudellisen tsunamin. Voi meitä, maailman onnellisin ja melkein rikkain kansa ja näin huonosti meillä menee. Onneksi sentään jalkapallossa päästiin jo isojen poikien liigaan.

      Poista
    5. En tiedä mitä vikaa Venäjässä tai Kiinassa olisi? (Juu pakoteet yms. kertonevat omaa tarinaansa, mut jokseenkin tuossa tuota jenkkien huseeraamista lähi-idässä öljyn tähden pidän typeränä. WTC iskut oli jokseenkin kai joku lopputulema siihen, sitten on nuo Euroopassa tapahtuneet terrori-iskut, mutta jäänyt vain pohtimaan että olisiko kyse samasta mielensulkeumasta kuin itsemurhantekijöillä. Kristityt antaa kaiken anteeksi, kun islamissa jos siltä tuntunee, tosin sukupuolella on tässä kohtanee vaikutusta miten asiat tuppanee ymmärtämään. (Toisaalta onhan niitä naisiakin mukana, tiedä sit onko silläkään niin merkitystä). Ja sitten tuppaa olemaan se ettei moskeija kumminkaan ole jonkun kansakunnan toisessa valtiossa, vaan lähinnä seurakunta missä ihmiset saattanee olla eri kielialueilta peräisin.)
      Kiinasta tuntunee muutenkin tulevan moni kulutustavara. Enempi tuntuu et tippus vain pois moni välistävetäjä.

      Poista
    6. En ihan yllättäen saanut kiinni sanomastasi, mutta täytyy sanoa että ns kieliopillinen sulkupolitiikkasi, eli miten tuot asioita esiin sulkeissa , on mielenkiintoinen.
      Mitä vikaa on suurvalloissa? No, heihin kohdistuva terve kritiikki huseeraamisestaan on aina paikallaan.

      Poista
    7. "En tiedä mitä vikaa Venäjässä tai Kiinassa olisi?"

      Ihan kylmästi se, että jos on pakko olla jonkin vallan alla EU kun on liian heikko - niin olen mieluiten USA:n - kaikista sen vioista huolimatta - vallan kuin Venäjän tai varsinkin Kiinan.

      Poista
    8. En tiedä onko se pakko, mutta ole toki vapaasti :)

      Poista
    9. Anonyymi14. heinäkuuta 2021 klo 12.29

      Lähtökohtaisesti tuppaan ajattelemaan etten suomalaisena tarvitse minkään sortin "suojelua" ja sitä myöten maksa siitä jotain. (Tarvitseeko ihmisiä pelätä? Tarvitseeko näin ollen teoreettisesti minua pelätä? Tässä tosin on sitten osin primitiivinen näkemys ero sukupuolten kesken mikä voinee erota.)
      EU on kauppaliitto, ymmärrän että toisilla on toisenlainen näkemys asioista.
      Se et voi tehdä jonkun kanssa kauppaa päätyy siihen et tarvitsee joltain "suojelua", niin on mielestäni turhan kova hinta ihan kulttuurillisestikkin.
      Ei tavalliset tallaajat yleensä ole se "uhka", eihän nuo monesti ymmärrä asioista sen enempää kun ole opetettu tai kerrottu. Itse miellän suomalaiset tavattoman kilteiksi. Vikanha kussakin on mutta lähtökohtaisesti, olenhan itsekkin.
      Muistan kun joskus vuosia takaperin oltiin menossa tädin syntymäpäiville Satakunnassa ja pysähdyttiin kukkakauppaan. Myyjää ei missään, ovessa vain lappu et maksa ostokset sisällä olevaan postilaatikkoon.
      Luottamukseen tuo perustuu että toimii.
      Jokseenkin noissa rakennusliikkeiden tukkuliikkeissä pistin saman huomion kymmenisen vuotta sitten. Väki ajoi pihaan lastas mitä tarvitsivat ja kävivät sisällä kertomassa mitä ostivat.
      Nykyisin se tosin on osin muuttunut.
      Ketään leimaamatta kun en asiasta paremmin tiedä, mutta joku jolla on hyvä maine (firma), saattaa joutua selvittämään kun joku on heidän laskuun ostanut tavaraa. Joskus ongelma saattanee löytyä firmojen nimen samankaltaisuudesta jolloin kassa lyö vahingossa, mutta aina kyse ei ole siitä.
      Tosin välillä ihmetellyt noita firmojen nimiä, kun tiedä oikein mitä ne oikein tarjoaa/myy. Vaikka itse osaan englannin, niin silti on välillä ihmeissään, niin mitä se on sitten ihmiselle joka taitaa vain suomen? Toisaalta ihminen kuulunee ain johonkin joukkoon ettei näin ollen kaikkien tarvitse omata kaikkia kykyjä, jolloin olettaisi jos jotain tarvinnee osaa kysyä kaverilta tms. toisaalta miesten kohdalla osanne vannoa kun reitin kysyminen on osalle haastavaa. Tosin huomaan saman piirteen jossain toisessa jutussa naisten toimintaa.

      Poista
    10. Hellurei ja hellät tunteet! Se on kuulkaa nyt torstai toivoa täynnä. Kiitos anonyymi mietteistäsi, on se hienoa kun ihminen ajattelee asioita.

      Poista
    11. "Lähtökohtaisesti tuppaan ajattelemaan etten suomalaisena tarvitse minkään sortin "suojelua" ja sitä myöten maksa siitä jotain."

      Oma maailmankuvani on raadollisempi: siinä USA, Kiina ja Venäjä taistelevat maailmanherruudesta ja siinä Suomi ja muut pienet maat tarvitsevat suojelua, jota pelkkä kauppaliitto EU on liian heikko ja hajanainen antamaan, muhumattakaan sen jäseninä olevista entisistä suurvalloista. Toinen vaihto on alistuminen sille ym maista, joka voittaa tai jonka etupiiriin niiden sopimuksella jäämme; heikon on pakko olla nöyrä. Suurvaltapolitiikassa ei mikään kukkakauppaluottamus historian valossa pitkälle kanna. 

      Poista
  8. "Scruton ei liiemmin pohdi sitä, miten ja miksi kansakunta on Ison Britannian tapauksessa syntynyt. Sehän on pitkä tarina, eikä sitä voi kuitata abstraktilla yhteenvedolla. Joka tapauksessa englantilaiset, skotit, walesilaiset, irlantilaiset unionistit ja eräät muutkin ovat teoissa osoittaneet haluavansa kuulua samaan kansakuntaan. Toki tilanne voi muuttuakin."

    Kaippa se on kokoaikaisessa muutoksessa osin kokoajan.
    Imperialistisilla pyrkimyksillä tainee olla omat ongelmansa.
    Stuart Hallin kirjasta jäin miettimään että tilanne vaikuttaa enempi Pandoran lippaalta. Kaupankäynnin myötä toiset on omaksuneet vaikutteita, mutteivat he kumminkaan ole brittejä ja kumminkin henkilö ole omaksunut niitä oman kulttuurinsa perinteitä.
    Kumminkin taas kielellisesti itse pidän britti englannista, tosin ausseilla on kivan letkeä kuuloinen se kieli ja jostain syystä texasilainen murre kuulostaa kivalta. Tosin intialaisten aksentti saa ain hymyhuulille.
    Sitten taas pörssit on oma juttunsa, olettaisin että tilanne on osin sama briteissä, jenkeissä, mahdollisesti muuallakin länsi-Euroopassa. Meklarit on monikansallisesta aineksesta, toiminta tulos tai ulos. (Ei siinä tunteilla ole sijaa, lähinnä osin mennyt "selviytymiseksi", kunhan numerot täsmää. Ja kumminkin tunteet on taas ne mitkä tekee ihmisestä ihmisen). Lueskellaan valtioiden lakeja ja pohditaan kuinka ne voidaan kiertää jotta saadaan tehtyä "rahaa". Paikallinen poliitikko edes ymmärrä mikä sinne "iski".

    "Myös Yhdysvaltoja Scruton pitää kansakuntana, mutta ei sen sijaan EU:ta, jonka synnyltä ja kehitykseltä puuttuvat ne orgaanisesti kasvaneen ja ihmisten jokapäiväiseen elämään liittyneet syyt, jotka Scruton näkee brittiläiisen Common Law:n ytimenä."

    Jokseenkin osin samaa mieltä. Tosin lähinnä että Amerikka on liitovaltio jossa väkeä on ympäri maailmaa, yhdistävänä tekijänä porukalla lähinnä englanti ja dollari, jos nekään. Kun taas EU, on kauppaliitto. Jokaisella kansakunnalla oma historiansa hallintomuodot vaihtelevat, kaikilla ole edes samaa valuuttaa. Teoreettisesti kristinusko voisi olla yhdistävätekijä, mutta itse kyseenalaistan sen kyllä vahvasti.
    Kauppaa voinee käydä kenen kanssa tahtonee? Kyse onkin sit osin kanssa identiteettipolitiikan myötä millä käydään kauppaa. Aika tainnee olla se nykypäivän kallisarvoiseksi luokiteltu, eteenkin miehillä. Mutta tiedä sitten onko sekin kupla tullut sitten mediasta.

    VastaaPoista
  9. Miksi USA on kansakunta, mutta EU:n on hyvin vaikea sellaiseksi koskaan tulla?

    Yhdysvallat syntyi aikanaan yksilöistä, jota olivat jättäneet kansakuntansa taakseen eri syistä ja jotka kaikki kohtasivat uudessa maassa uudisraivaajan haasteet. Monet olivat entiseen pettyneitä, kapinallisia, karkoitettuja tai vain nälän liikkeelle ajamia. Pientä sotaakin käytiin entisiä emämaita vastaan.

    Uudessa maassa oli pakko tulla toimeen omalla työllä päivästä yksi alkaen. Ja se toisesta maasta ja toisesta kulttuurista tullut naapuri oli aivan siinä samassa tilanteessa. Ei ollut sossua, johon nojata, ei ombudsmania, jolle valittaa. Oltiinn samassa veneessä uuden edessä. Edellytykset enemmän tai vähemmän yhtenäisen kansakunnan synnylle olivat olemassa. Amerikkalainen unelma yhdisti.

    Jos sitten ajattelemme nyky-Euroopaa, ero tuohon ei voisi olla suurempi.

    Täällä meillä ovat vakiintuneet kansakunnat ja niillä omat kielensä, kulttuurinsa, ajattelutapansa ja monisatavuotiset historiansa, joita ei mitenkään voi pyyhkiä ihmisistä pois samalla tavalla kuin Amerikkaan meneville yksilöille kävi.

    Eurooppalaisia ei yhdistä mikään uskottava ja arjessa joka päivä eteeen tuleva yhteinen konkreettinen haaste tai visio. Päin vastoin vääntö siitä, kukan kenenkin kulut maksaa ja mitä kukakin keneltä milloin kieltää, on kovaa ja loputonta eri joukkueiden kesken.

    Toki ymmärrän utopian Euroopan Yhdysvalloista. Onhan se kaunis, mutta mitään reaalista pohjaa sille en voi nähdä.

    Siksi olenkin sitä mieltä, että mennään perinteisellä kansallisvaltiomallilla ilman yhteistä kolhoosia.

    Toki kovasti paljon vapaakauppaa, yhteistyötä ja kaikenmoista kanssakäymistä kannattaa harjoittaa, mutta pidetään verot, velat, vastuut erillään ja eikä puututa liiemmin toisten asioihin. Ei tehdä kaikeasta yhtä kolhoosia, missä kukaan ei enää vastaa itse oikein mistään.

    Mennään sillä yhteistyötä tekevien kansallivaltioiden mallilla, jolla Eurooppa aikanaan kukoistukseensa nouskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Yhdysvallat syntyi aikanaan yksilöistä, jota olivat jättäneet kansakuntansa taakseen eri syistä ja jotka kaikki kohtasivat uudessa maassa uudisraivaajan haasteet. Monet olivat entiseen pettyneitä, kapinallisia, karkoitettuja tai vain nälän liikkeelle ajamia. Pientä sotaakin käytiin entisiä emämaita vastaan."

      Lisäisin tähän kyllä yhteisen kielen ja etnisen taustan alkuvaiheessa. Määräävä tekijä epäilemättä oli sitaatista ilmenevä halu jättää vanha taakseen ja perustaa uusi, parempi yhteisö.

      EU:ssa vanhat kansat eivät halua - eivätkä edes pysty - unohtamaan historiaansa (ks kommenttini 11.7. Klo 13.07). Siksi euronationalismi on valmiiksi kuollut idea.

      Poista
    2. Amerikkalaisten kohdalla tosin on tuo media vaikuttanut ajatteluun,kuin myös teollistuminen. Valtio/kulttuuri joka pääsee johtavaan asemaan vaikuttaa väistämättä muihin kulttuureihin. Tämä osin selittäisi vaikutteen ympäri maailmaa. Tosin jenkeillä on aikanaan syntynyt tuo "kehitysapu" teollistumisen myötä. Kun teollistuminen päässyt vauhtiin jottei ruoasta olisi tullut ilmaista on se ylituotanto dumpattu "kehitysmaihin". Matti Kääriäinen selvensi osin asiaa hyvin kirjassaan Kehitysavun kirous. (Sitten on toinen juttu koululaitos ihan Suomessakin kun kerätään milloin milläkin nimikkeellä lapsilta rahaa kun pakolaiset tarvitsee. (Tulee mieleen aikanaan kirkon almujen keräys). Samat "pakolaiset" sitten istuu vieressä ja katsoo touhua silmät pyöreinä. Ei se ihme että pitänevät idiootteina.) Välillä kun katsonut tuota median nälkäpäiväkeräyksiä yms. jokseenkin tunteisiin vetoamistahan tuo on että saadaan rahaa. Mahdollisimman säälittävän näköisiä valitaan kuviin. (Joskus luin että Intiassa valitsisivat lapset samalla logiikalla, turisteilta kerjäämään. Pahimmissa tapauksissa vammauttivat että olisi säälittävämpi. Tiedä sitten pitäneekö paikkansa.) Hs:ssä tais olla joskus joku artikkelikin aiheesta että ollut samana vuoskymmeniä. Tais tulla alkujaan briteistä? Sitten on tuo kristinuskon tulkinta jenkeillä. Jokseenkin itse innostuisin enempi siitä mielikuvasta minkä mustien kirkolliset menot antaneet aikanaan kuin se vaaleiden konservatiivinen. Kaippa se on osin vähän sama kuin mielummin karjalaiset hautajaiset kuin pohjanmaalaiset häät. (Tykkään kyllä molemmista ryhmistä, mutta tietyt stereotypiat ei tainne syntyä tyhjästä). Liika konservatiivisuus teoreettisesti rutistaa lopulta kaiken.

      Poista
    3. Yhdysvaltoihin muuttivat aikoinaan rikolliset, tyhmimmät ja yllytyshulluimmat, viisaimmat jäivät kotiseudulleen :-)

      Poista
    4. "Yhdysvaltoihin muuttivat aikoinaan rikolliset, tyhmimmät ja yllytyshulluimmat, viisaimmat jäivät kotiseudulleen :-)"

      Kyllä esimerkiksi britit asuttivat myös rikoksista tuomittuja Pohjois-Amerikkaan ja tämän mahdollisuuden poistuminen oli yksi suurimpia syitä miksi Australiaan perustettiin rangaistussiirtokuntia.

      Todellisuudessa vallankumouksen tullessa Amerikan siirtokunnat nauttivat tämän planeetan korkeimmasta elintasosta. Myös eurooppalaiset alueella matkanneet panivat merkille väestön hyvän ravitsemustason ja perinnöllisen köyhyyden puutteen.

      Huomattava osa ennen itsenäistymistä Pohjois-Amerikkaan muuttaneista oli muuten saksalaisperäisiä siirtolaisia.

      Yhdysvaltojen itsenäistyttyä pohdittiin ihan vakavasti saksan käyttöä hallintokielenä englannin rinnalla.

      Kovasti on myöhemmin muisteltu vapaussodan aikaisia brittien palkkaamia hesseniläisiä palkkasotureita. Siinä vain unohtuu, että George Washinton antoi Yhdysvaltojen sotilaspoliisijoukkojen organisoinnin saksalaissyntyiselle upseerille ja sotilaspoliisit värvättiin saksalaisista ja hollantilaisista siirtolaisista. Komentokielenä vapaussodan amerikkalaisilla sotilaspoliiseilla oli saksa.

      Poista
    5. Ranskan suurin virhe: meni voittamaan Amerikan vapaussodan..

      Poista
  10. Tiedekeskus Muistiin sopii perustaa osasto Vihavainen jotta tiedämme saaneemme olla ylipäätään olemassa. Syvällisintä mitä suomenkielellä on kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elä ole niin kyyninen. Eiköhän jokaista tarvita ja jokaisesta jälki jää. Sitä voinnee olla ihan hyvä ilman monumenttejakin.
      Lapsena pyörin Kemijärven hautuu maalla katsellen hautoja ja mustalaisten pisti silmään. Heillä kun oli siinä haudan päällä isot kivilaatat. Itselle tuli mieleen jälkeenpäin Egyptin pyramiidit. Ei ne kivet ilmaisia olleet, töitä saanee tehdä että semmoiset kustantaa. Tosin jäin pohtimaan sitä tunteiden vaikutetta siinä kun ystävä kertoi kuinka Thaimaassa oli joku lääketieteellinen museo tms. ja sielä kuulemma väki kävi viemässä sinne jotain, muista nyt oliko kukkia tai vastaavaa. Mutta lähinnä pohditutti että todennäköisesti jokin kaipaus siinä on taitaa olla taustalla, miksi toimii niin. Vähän sama kuin väki vie kynttilän tien varteen onnettomuuden jälkeen ja jouluna hautuumaille. Ja sitten ne paikat täyttyvät missä saa jättää jos ole omaisia kyseisellä hautuumaalla.

      Poista
  11. Kapea Käytävä - Valtiot, yhteiskunnat ja vapauden kohtalo

    Suosittelen tämän kirjan lukemista kaikille yhteiskunnan, valtion ja despotian olemuksesta ja ristiriidoista kiinnostuneille. Kirjoittajat Daron Acemoglu ja James A. Robinson ovat yhdysvaltalaisia (voi harmi!) tiedemiehiä ja tarjoavat uudenlaisen tavan lähestyä aihetta. Seuraavassa lainaus kustantajan (Terra Cognita) sivuilta:

    "Vapaus ei ole asioiden “luonnollinen” tila. Miltei aina vahvat ovat alistaneet heikot ja voima ja normit ovat murskanneet ihmisen vapauden. Valtio on ollut niin heikko, että se ei ole kyennyt suojelemaan yksilöitä alistavilta normeilta tai niin vahva, että ihmiset eivät ole kyennet suojautumaan despooteilta.

    Vapaus ilmaantuu vain, kun yhteiskunta mobilisoituu, osallistuu aktiivisesti politiikkaan ja pitää puolensa valtiota ja eliittejä vastaan. Samalla valtion on oltava riittävän vahva suojatakseen ihmisiä anarkialta ja yhteisön mielivaltaiselta normistolta.

    Länsimaisen myytin mukaan poliittinen vakaus on kestävä rakenne, tasapainotila, johon ”valistuksen” prosessi johtaa. Tämän kirjan tekijöiden mukaan tämä staattinen näkemys on fantasiaa.

    Vapaus on pikemmin valtion ja yhteiskunnan välissä jatkuvasti elävä kapea käytävä, jonka säilyttäminen edellyttää valtion ja yhteiskunnan jatkuvaa kamppailua. Oikeastaan ilman sitä vapaus katoaa joko despotismiin tai anarkiaan."

    Kirjaa lukiessa on syytä huomata, että suomenkielinen sana yhteiskunta ei välttämättä tarkoita samaa kuin englannin society. Suomennoksessa olisi käsittääkseni ollut parempi käyttää termiä kansalaisyhteiskunta pelkän yhteiskunnan sijasta. Meillähän myös valtio luetaan usein yhteiskunnan osaksi, kun taas tässä kirjassa ne ovat vastakkaisia kilpailijoita. Kummallisia aukkoja muuten erinomaisessa kielessämme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vapaus ilmaantuu vain, kun yhteiskunta mobilisoituu, osallistuu aktiivisesti politiikkaan ja pitää puolensa valtiota ja eliittejä vastaan. Samalla valtion on oltava riittävän vahva suojatakseen ihmisiä anarkialta ja yhteisön mielivaltaiselta normistolta."

      Jaa ja mitähän vastaan tai puolesta suomalaisen identiteetin omaavan pitäisi "taistella" tässä liberaalissamarkkinataloudessa missä identiteettipolitiikka jyllää ja ihmisiä katsotaan sen mukaan?
      Tällai eukkona tuumannut et on se ukoille vähän kuin tuulimyllyjä vastaan olisivat matkalla.
      Ja jokseenkin osin ristiriidassa on tuon ajattelun kannalta, sodat käyty itsenäisyyden kannalta ja taas sekoitellaan pakkaa. Mitä se miesten uhraaminen hyödyttäisi?
      Toinen juttu onhan meillä poliisilaitos valvomaan väärinkäytöksiä, ettei synny anarkiaa. Toisaalta siihenkin taidetaan tuputtaa noita vartiointi liikkeitä. Jokseenkin mielenkiintoista osin on että suomalainen päätynee vartioimaan ulkomaalaisen "omaisuutta", monesti ulkomaalaisilta. Kyl se omalla tavallaan kuulostaa hullunkuriselta.
      Ja jokseenkin tuo eliitti käsite kuulunee enempi monarkistiseen hallintoon, suomalaiseen kai sopisi paremmin porvari. Mutta jokseenkin jos täällä jotain tahtonut omistaa joutunee sen eteen töitä paiskimaan ja veroja maksamaan. Etten lähtisi niitä kummoisesti kadehtimaan.
      Toisaalta kieli itsessään luo stereotypioita, mikä on luonnollista ymmärryksen kannalta. Mutta ei se kyllä ajattelua auttane.

      "Länsimaisen myytin mukaan poliittinen vakaus on kestävä rakenne, tasapainotila, johon ”valistuksen” prosessi johtaa. Tämän kirjan tekijöiden mukaan tämä staattinen näkemys on fantasiaa."

      Kyse on Amerikalaisesta näkemyksestä, kaippa heillä on syynsä näkemykseensä.
      Jokseenkin itse miellän valtion tehtävän sivistää väestöään (sivistys myös tarkoittanee suomenkielessä hieman eriä kuin englannissa), mitä ne ihmiset taas tekevät sillä heille opetetulla informaatiolla riippunee heistä itsestään. Kaippa sekin vaatinee hieman uskoa ja toivoa.

      Poista
    2. Olisi kyllä kiinnostavaa nähdä, millaisen ihanneyhdyskunnan jalot villit olisivat saaneet aikaan, jos ne olisi jätetty kokonaan sivistyksen ulkopuolelle.

      Poista
    3. Jospa se jalo villi löytänee sen sydämmen sivistyksen ja ymmärtänee kuuluvansa joukkoon ja historialliseen jatkumoon. (Toiveita ja ideoita saa olla, ei se tarkoittane että ne toteutuisivat).
      Villi rai ei, tykkään kyllä enempi miten suomenkielenkielenkirjat on kirjoitettu 1900-luvun alussa. Jotenkin se kieli "tuntuu" pehmeämmältä, ymmärtäväisemmältä.
      Yhdessä 1920-luvun painetussa Kansoista ja maista kirjassa oli kuva afrikkalaisesta metsästäjästä. Kuvatekstissä oli kirjoitettu neekeristä, mutta jokseenkin omasta mielestä kunnioittavaan sävyyn soturista. Jokseenkin tympii tuo amerikkalainen ihoväri-identiteettipolitiikka, mutta minkäs teet. Ihmiset uskoo sen minkä kuulee, ymmärtämättä että niissä on ain joku tausta siihen "logiikaan".

      Poista
    4. Kapean käytävän kirjoittajat ovat tutkineet lukuisien hyvin erilaisten yhteiskuntien ja valtioiden toimintaa, rakenteita ja historiaa useilta mantereilta ja käyttäneet apunaan kirjallisia lähteitä hyvinkin vanhoista asioista. Tämän erittäin monipuolisen tiedon pohjalta he ovat rakentaneet uudenlaisen lähestymistavan näihin kysymyksiin. Kyse ei todellakaan ole mistään suppeasta "amerikkalaisesta näkemyksestä".
      Suomenkielisessä kirjassa on yli 600 sivua kovaa asiaa. Suosittelen silti.

      Poista
  12. "Nationalismin eräs suuri päämäärä on vanhastaan ollut kansallisvaltio, vaikka asian todellisena sisältönä ei olekaan syytä pitää valtion, vaan kansakunnan -natio- kehittämistä. Sehän on yleensä ymmärretty sivistystehtävänä, tienä villeydestä ja raakuudesta kulttuurikansaksi ja kansalaisyhteiskunnaksi...
    Yksipuolinen suuntautuminen valtioon eli etatismi on itse asiassa humanistisesti ymmärretyn nationalismin vihollinen."

    Tämä taisi olla Snellmanin näkemys. Mielenkiintoinen sivujuonne tässä on se, että tämän oppi-isä oli Hegel, jolla oli voimakas etatistinen painotus. Sìtä kai on tullut suomalainen sivistysvaltioeetos, jossa "tyhmää" kansaa pyritään valistamaan kuin Kiven lukkarinkoulussa - taikka niinkuin siirtomaavallat alkuasukkaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä on alkuasukas nyky mittapuun mukaan teollistuneissa yhteiskunnissa?
      Itseä kiehtonut tuo kirjakielen erottelu ja puhutun kielen. Lähinnä puhutulla kielellä ilmaistaan tunteita yms. (menee jokseenkin mytologia tyyppiseen, lapselle leperrellään Näkistä, mutta harvempi siihen enään aikuisena uskonee, sama joulupukin kanssa) kun taas kirjakieli on hallintoa varten.
      Jos latinalla on aikanaan ollut valta-asema, mitä englanti on osin vallannut kaupankäynnin myötä niin miten tämä vaikuttanee valtion (lähinnä jonkun kielialueen, tyyliin suomenugrilaista kieltä puhuvien) ihmisten kielelliseen ymmärrykseen ja toimintaan?
      Kun kieli kumminkin on se millä itseään ilmaisee, muttei se pysyne täysin stabiilina niin onko tyyliin kyökkilatinan puhujat tai rallienglannin sen alkuasukkaampia? Kyse ei kumminkaan ole heidän äidinkielestään alkujaan.
      Tässä vain pohdituttaa, että henkilö joka koettanee pitää nykyjärjestelmässä valtion etuja, leimataan helposti populistiksi, mutta olettaisi että henkilö joka on siinä ympäristössä kasvanut tietäisi paremmin kuinka sielä kuulunee toimia ja mikä olisi järkevintä, kuin ulkopuolinen. Jolla voi olla ihan hyviä vinkkejä tms. muttei se voinne olettaa että on vain yhdenlainen näkemys.
      Toisaalta tässä kun tuli lueskeltua tuo hs:n artikkeli pelkkä populistin leima on suht pientä jos vertanee entisajan hallintojen kyseenalaistajiin. Tai ei sitä välttämättä ain tiedä edes kyseenalaistavansa hallintoa kun jotain tekee (jokseenkin nykypäivänä tuntunee tyhmältä että jostain kirjasta joutunut pakenemaan), joku tolkku pitäisi touhussa olla. Se et toinen sanoo jotain tarkoittane että ihmiset välttämättä kuuntelee tai "uskoo", tietoyhteiskunnassa kumminkin painoarvoa pistetään koulutukselle (lääkäriä kuuntelee herkemmin terveysasioissa, tosin siinäkin erikoistuminen heillä vaikuttanee osaamiseen), mutta on siinä omat haasteensa.
      https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008090807.html

      Poista
    2. "Itseä kiehtonut tuo kirjakielen erottelu ja puhutun kielen."

      Itse erottelisin vain hyvän (selkeän, ymmärrettävän) ja huonon (sekavan, epäymmärettävän) kielen. Aina jälkimmäiseen törmätessäni mietin on kyse (vain) kielitaidon puutteesta vai heijastaako itse taustalla olevan ajattelun selkeyden puutteesta vaiko peräti halusta tahallaan kiusata lukijaa.

      Poista
    3. Kaippa se riippunee puhujasta ja persoonasta. Toiset osannee artikuloida ja kirjoittaa ymmärrettävästi sanomansa jolloin se hyödyttänee laajemmaltikin yhteisöä. (Tosin jäänyt pohtimaan että onko se kasvatuksen tulos vai itse persoonassa? Kaippa sillä aikakaudellakin on osansa siinä.)
      Puhutussakin kielessä murrealueet "säätelee" ymmärrystä.
      Miehellä oli joskus työkevari joka oli Salosta päin, itse taas pääkaupunkiseudulta. Toinen kertoi tulevasta viikonlopusta jotenkin että: Häät tulevat auttamaan tms. Ukko ymmärsi että olisi häät tulossa ja oli jo onnittelemassa kun tajusi että toisella oli tulossa muutto ja ystävät oli tulossa auttamaan.
      Itse kyllä tiedostan itsessäni olevan sen pienen sarkastisen puolen mikä joskus nousee pintaan kettuiluna kirjoituksissa. Koettanen sitä hillitä kun ihmiset eivät sitä oikein ymmärrä ja ottanevat henkilökohtaisesti. Lähinnä se on kivaa kun joidenkin tiettyjen ystävien kanssa kun juttelee tietää etteivät ota niin tosissaan. Ja osa osaa arkumentoida takaisin mistä tulee omansalainen "kisa". Teoreettisesti vähän sama kuin mitä amerikkalaisilla räppäreillä alkujaan ollut. Lähinnä sellaista huulenheittoa, mikä ulkopuolisen korvaan voi jokseenkin kuulostaa hävyttömältä.
      Veljen kanssa ollut enempikin, mutta se osin väheni kun rupesin odottamaan esikoista ja muistan kun olin heillä käymässä veli jotain sanoi (ei se edes tainnut olla niin vakavaa, itsellä vain hormoonit vaivasi) ja rupesin itkemään. Silloinen vaimo kävi veljeä sättimään ja veli ihmetteli: -Aijemmin se ainakin osasi sanoa takaisin.

      Ja muistan kun tädin mies tuumasi joskus että: Nainen huijaa evoluutiota meikkaamalla. Täti ollut niin innoissaan miehensä oivalluksesta, itsestä se jokseenkin oli hulvatonta. Sitähän se nainen teoriassa tekee, jäänyt vain miettimään tuleeko se "huijaus" enempi markkinoista. Ja jokseenkin jos mies on niin pöhkö että uskoo kilon pakkelia kuulunevan naisen vakiovarusteeseen, niin voinneeko sitä naista syyttää kun toinen huomaa ettei se olekkaan totta?

      Poista
  13. ”Nationalismi ja sen viholliset”

    Nationalismi ei ole terrorismia, mutta shovinismi/chauvinismi on henkisen/intellektuaalisen/fyysisen/aseellisen terrorismin muoto. Terroristit vihaavat ei-terroristeja.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.