tiistai 27. heinäkuuta 2021

Pelottavaa aikaa

 

Ympäristökriisi

 

Eino Kauppala, Päivälliset herra Leolle. Karisto 1969, 136 s.

 

Tässä kirjassa on kaksi jälkilausetta. Toinen on YK:n pääsihteeri U Thantin kiteytys, jonka mukaan ihmisen elinympäristön kriisitila on vakavin ja syvimmälle käyvin haaste ihmiskunnalle koko historian aikana.

Toinen on tasavallan presidentti U.K. Kekkosen pohdinta, joka liittyy biologian asemaan nykyajan maailmassa. Hänen mielestään ympäristöongelmien kaikkiallisuuden takia sillä oli edellytykset saavuttaa tieteessä sama asema, joka filosofialla oli aikoinaan.

Voi siis sanoa, että ympäristökriisi tunnettiin ihmiskunnan keskeiseksi ongelmaksi jo tuolloin, yli puoli vuosisataa sitten. Samaan aikaanhan P.B. Medawarin kirja Ihmisen biologinen tulevaisuus julkaistiin suomeksi ja Rooman klubi julkaisi raporttinsa Kasvun rajat pari vuotta myöhemmin, 1972.

Kriisitunnelmissahan sitä silloin oltiin ja asiaa kärjistivät erittäin paljon polttoaineiden jakelun häiriöt vuoden 1973 Jom Kippurin sodan jälkeen. Siihenhän liittyi muun muassa katuvalojen sammuttaminen laajoilla alueilla. Eipä olekaan nykynuoriso tainnut kokea yhtä konkreettista ja radikaalia herätystä julkisen vallan taholta eikä ole tainnut olla syytäkään.

Mutta Kauppalan kirjoittaessa romaaninsa pinnalla olivat erityisesti ympäristömyrkyt ja niiden uhkaava leviäminen kaikkialle. Romaanin nimetön tiedemies kertoo lisäksi, että ilmakehän kaasujen, erityisesti hiilidioksidin lisääntyminen tuhoaa maapallolta korkeamman elämän nykyvauhdilla jo kahdessa vuosikymmenessä ja vauhti se sen kuin kiihtyy…

Mielenkiinnon keskipisteenä tässä kirjassa kuitenkin on elohopea, tarkemmin sanoen sen erittäin myrkyllinen muoto, metyylielohopea, joka oli Japanissa aiheuttanut niin sanotun Minamata-taudin. Syylliseksi oli löydetty tehdas, jonka päästämä metallinen elohopea, melko harmiton aine, muuttui meressä metyylielohopeaksi.

Tässä romaanissa vastakkain ovat kalastajat, joiden elinkeinon meren muuttuminen myrkylliseksi oli tuhonnut ja tehdas, joka oli asiaan syypää. Näiden välissä on lääkäri, joka on todennut syy-yhteyden taudin ja tehtaan välillä. Tehdas yrittää vaientaa hänet ja aluksi myös kalastajat ovat samalla kannalla.

Lopulta vastakohdat kärjistyvät marxilaisen asiaankuuluvasti ja toimeenpannaan suuri voimainkoitos eli yleinen tappelu, joka kuitenkaan ei ratkaise mitään. Kaikki jatkuu ennallaan…

Kuten muistettaneen, myös Suomessa kalojen ja kalastajien elohopeapitoisuutta alettiin tutkia ja huomattiin, että kyllä tuo metalli pyrki meilläkin ihmisiin kasaantumaan. Vaara oli olemassa.

Syyllinen elohopean esiintymiseen luonnossa ei kuitenkaan meillä ollut mikään kemian tehdas, vaan luonto itse. Elohopea ei ole kemistien kehittämä myrkky, vaan varsin tavallinen alkuaine.

Tietyissä ympäristöissä siitä kuitenkin kehittyy tuota myrkyllistä metyylielohopeaa, jota myös kertyy kaloihin ja joka tarpeeksi suurena kertymänä aiheuttaa ihmisissäkin tuon kaamean taudin, jota Kauppala romaanissaan kuvaa.

Suomessa elohopeaa yleensä kertyy vesistöihin, kun maata myllätään ja tummat, humuspitoisen vedet sisältävät sitä yleensä kohonneita pitoisuuksia. Niinpä kalastajia ja muitakin kehotetaan mieluummin syömään kirkkaiden vesien kaloja. Ja kertymäthän ovat aina suurempia ravintoketjujen huipulla eli petokaloissa ja niitä syövissä kalastajissa ja vaikkapa heidän kissoissaan.

Sen sijaan esimerkiksi muikkua passaa syödä rajattomasti aivan turvallisin mielin, vakuuttavat tutkijat, eikä toki haukikaan ketään tapa kerralla, vaan vaara lisääntyy vuosien myötä ruokavalion ollessa riskaabeli.

Kauppalan kirja oli maassamme ensimmäisiä kiljaisuja luonnon saastumisen johdosta ja kieltämättä siinä oli hieman hysteeristä sävyä. Muuten se kuului ilmaisultaan niin sanoakseni kirjallisuutemme uuteen aaltoon, joka ei kainostellut alatyyliä eikä tuntenut tabusanoja. Kirjan kiinnostavimpia kohtia on pultsariporukan pitkähkö sanailu, joka kuulostaa aika aidolta. Otsikon mainitsema herra Leo kuuluu myös tuohon ryhmään.

Vuoden 1968 tienoon kulttuurivallankumous nosti pinnalle valtavan määrän asioita, joiden ratkaisemista vaadittiin yleensä välittömästi ja siis vallankumouksen avulla. Seurauksena vastuullisissa piireissä oli, ettei juuri mitään tästä vaatimusten tulvasta yleensä otettu erityisen vakavasti ja harvoin siihen oli syytäkään.

Ympäristöasiat olivat poikkeus ja niissä onkin maassamme saatu aikaan valtavia parannuksia, joiden merkityksen näkee usein paljaalla silmälläkin. Tämän aikaansaamiseksi on tarvittu myös suuren yleisön herättämistä ja kuluttajan valveutumista.

Kauppalan kirjan tapaisilla puhtailla tendenssiromaaneillakin lienee ollut oma roolinsa tässä myönteisessä kehityksessä. Pantakoon tosiaan merkille, että niitä alkoi ilmestyä jo puoli vuosisataa sitten.

 

36 kommenttia:

  1. " ..kirja oli maassamme ensimmäisiä kiljaisuja luonnon saastumisen johdosta ja kieltämättä siinä oli hieman hysteeristä sävyä.. ei kainostellut alatyyliä eikä tuntenut tabusanoja.. kiinnostavimpia kohtia on pultsariporukan pitkähkö sanailu, joka kuulostaa aika aidolta. Otsikon mainitsema herra Leo kuuluu myös tuohon ryhmään. "

    " Kaikella kunnioituksella, edelleen ihmettelen sävyä. "
    Voinemme todeta tähän, että " ihmettele vaan! "

    Ympäristöystävällistä hellepäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin: "Ihminen, älä sinä hermostu, ihmettele vaan/ ja ota sinä vastahan kiitellen, mitä ylhäältä annetaan!"

      Poista
    2. Hyvä Timo, nyt meni aivan päin honkia mutta ei lähdetä siitä enempää väittelemään, se on nähdäkseni täysin hyödytöntä. Mukavia kirjallisuushetkiä sulle, toivottavasti löydät jatkossakin piristävämpää luettavaa kuin "epäintellektuellit ajankuvat lillukanvarsista."

      Poista
    3. Kaikkea voi lukea monella tavalla. Minusta on tässäkin kirjassa kiinnostavinta sen sijoittuminen aikaansa. Sodasta oli 25 vuotta, nykypäivään matkaa tuplaten. Se olisi ollut mahdoton vain pari vuotta aikaisemmin, mutta mahdollinen sen jälkeen koska tahansa. Kirjoittaja lieneen

      Poista
    4. Elämässä on muuan mukava aspekti, ja se on se, että iän karttuminen tuottaa ilahduttavan usein " näkemyksellistä elämänkatsomusta ", mitä voi viisaudeksikin kutsua - asiat näyttäytyvät alati kiinnostavampina ajankuvinaan.

      Itseäni pohdituttaa tänään aihe " Kuka omistaa meret " ja löysinkin vastauksia kysymykseeni. Eräs vastaus kuuluu " Kaikki omistavat meret - kukaan ei omista meriä " Sama lienee monien muiden luonnonilmiöiden kohdalla. Tähdet tosin on taidettu jo brändätä. Joka tapauksessa tulin itse aiheesta päätelmään: "Arvokkaimpia asioita ovat ne, joista ei voi sotia."

      Mukavaa päivän jatkoa itse kullekin viihtymänsä lajin parissa!

      Poista
    5. Valtameriä, tai täsmällisemmin sanottuna niissä olevaa vettä (aineena) ei tosiaan "omista" sanan varsinaisessa merkityksessä kukaan eikä mikään. Itse asiassa näin on asianlaita myös huomattavasti merta pienempienkin vesistöjen osalta. Kuten myös ilmakehänkin. Ja syynä tähän on, että nämä mainitut koostuvat ensinnäkin niin valtavista ainemääristä, ja ovat toisekseen jatkuvassa kierrossa/liikkeessä, niin ettei niiden rajaaminen joksikin yksityisellä omistusoikeudella hallittavissa olevaksi omaisuusesineeksi (esim. tonttimaan tapaan) onnistu oikein mitenkään.

      Ja tästä eräänä seurauksena on tuo ns. yhteisomistuksen tragedia; kaikki käyttävät, mutta ketään ei oikein kiinnosta huolehtia käytön aiheuttamista seurauksista. Tämä sitten valitettavasti näkyy myös tehottomissa ja muutenkin riittämättömissä toimenpiteissä yrittää rajoittaa esim. merialueiden (tai ilmakehän) pilaamista. Mikäpä näihin neuvoksi, siinäpä onkin se miljuunan ruplan kysymys, sano.

      -J.Edgar-

      Poista
    6. Näinpä se on tupannut menemään. Mikä neuvoksi sitten? Ei muuta ku pohdiskelemaan sitä,sano!

      Poista
    7. J. Edgar, toivoa vaan sopii, että aidosti tärkeiden yhteisomistuksellisten ilmiöiden, kuten luonnonvarojen, äärellä ihminen oppii olemaan ihmisiksi, ja huolehtimaan itsestään / luonnostaan.

      Helteet taitavat olla tältä kesältä hellitelty ja sadetta pukkaa. Tulviakin väläytellään viimeisissä sääennusteissa paikallisesti tähän maahan. Noh, otetaan nyt se mitä ylhäältä annetaan. Ja ihmetellään.

      Poista
    8. Juuri näin. Paniikissa syntyy vain tuhoa.

      Poista
    9. Itse laitan tässä asiassa prioriteetikseni sen, että perustan tilanteen vakavuuden pohdinnan, siihen suhtautumisen sekä sen mukaisen toimintani muuhunkin kuin toiveajatteluuni ja ihmettelyyni.

      Uskon, että se myös vähentää paniikkiajattelun syntymistä omakohtaisesti.

      Poista
  2. Kaikki hyvä muuttuu liiallisena paheeksi. Nyt eletään hyvien asioiden kauhupropagandan aikoja.

    Luonnonsuojelu, tasa-arvo, rasismi, seksuaalisuus jne..., Jne.., ovat syyllistämispornoilulla muuttuneet leimausvälineiksi. Ihminen on ainoa laumaeläin, joka valitsee typerimmät kellokkaikseen ja heidän kilkatuksiensa perässä olennot seuraavat sitten milloin milloinkin sitä sun tätä. Nyt he jopa kilvan ryntäilevät piikitettäviksi, koska on luvassa, ettei heidän enää tarvitse mennä samaan kahvilaan piikittämättömien kanssa. Erinomainen keino erottautua paremmaksi ihmiseksi.

    VastaaPoista
  3. Vihavainen - ruotsalaisuuteen hullaantunut huippututkija, kenraalitason ajattelija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi sekin kuin amerikkalaisuuteen (esim. trumpismi) totaalisesti hullaantunut perussuomalainen.

      Poista
  4. 60-luvun loppupuolen yleismaailmallinen nuorisovallankumous muutti monia asioita, joista "kaiken politisoituminen" oli yksi. Ei käynyt vain niin, että yhteiskunnallisessa keskustelussa pintaan nousi kokonaan uusia asioita, vaan myös niin, että opiskelijoiden määrän kasvaessa työväenpuolueetkin tarjosivat yhden -- helpon -- tien nousta yhteiskunnaalliseksi vaikuttajaksi.

    Meillähän kaikkein kummallisin epäsikiö tuossa suhteessa syntyi komministien keskuuteen, jossa kaikkein takapajuisimmat työläiskaaderit saivat liittolaisikseen kaikkein pisimmälle "edistyksellisyyteen" harhautuneen taistolaisnuorison.

    Sillä tiellä ollaan tavallaan yhä -- kaikki on edelleen politisoitunutta, mutta "tieteellisyydestä" on tullut iskusana, johon jokainen puoluepukari nykyisin syvällä rintaäänellä vetoaa. Vaikka "tieteellinen marxismi" menikin, yhä on uhoa esimerkiksi juuri tuolla ekologisten eskatologioiden tunnustusrintamalla, jossa kukaan ei edelleenkään ääneen pysty kysymään, tiedetäänkä toistaiseksi edes miten monimuuttujaisten tekijöiden kanssa "ilmastonmuutoksessa" ollaan tekemisissä.

    Kun "tieteellisyydestä" on tullut lähinnä jaajalle levinnyt kaikkia mielipiteitä auktorisoiva asenne, seurauksena yhteiskunnallisesta keskustelusta on tullut jonkinlaista kaikkiallista stiiknafuuliaa, jossa itsensä vakavasti ottavat tosikot eivät enää tajua omaa naurettavuuttaan. Esimerkiksi juristeristit -- joille on aina ollut vaikeaa tajuta edes perusasioita, sellaisia kuin etteivät laki ja oikeus todellakaan ole sama asia eivätkä oikein koskaan käy täysin yksiin -- puhuvat nykyisin "faktoista", kun nojaavat olemassaoleviin lakipykäliin.

    se on mielestäni tuon 60-luvulla alkaneen kehityksen jonkinlainen toistaiseksi ylittämätön huippu. Jurusteristi, joka suhtautuu lakipykäliin kuin niissä olisi kyse luonnonlaeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä vastaan että bolsevikit olisivat älynneet lopettaa Jumalan omaisuuserien himoitsemisen, tosiälykkäät ovat perustaneet Päämajakaupunkiin uuden Mannerheim bastionin.

      Poista
    2. Ilman Seppo Oikkosta Suomi olisi kokolailla sietämätön paikka.

      Poista
  5. Elohopeayhdistettä käyettin mm. viljanpeittauksessa. Siitä se siirtyi eläinkuntaan aina rikastuen. Pertti Seiskari kirjoitti aiheesta pamfletin, jonka voisi ehkä resensdoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkkailija takavasemmalta28. heinäkuuta 2021 klo 8.02

      Elohopeaa on käytetty jossakin muodossa myös hampaiden paikkaukseen (amalgaami). Tämä mm. tekee krematorioista saastelähtietä (elohopeaoksidi).

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Amalgaami

      Olennaisesti suurempi merkitys on aiemmin kuitenkin ollut paperiteollisuudella:

      "Aiemmin Suomessa elohopeaa käytettiin paljon paperiteollisuudessa puu- ja paperimassan limoittumisen estossa, minkä vuoksi elohopeaa pääsi suuria määriä vesistöihin."

      http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/raskasmetalli/kartta-elohopea.htm

      Myös elohopean kaukokulkeutumien sekä luonnon lähteistä että teollisista prosesseista on merkittävää.

      Elohopeaongelma on kuitenkin nykyään jo varsin hyvin hallinnassa.

      Poista
  6. Blogi-isäntä mainitsee että Kauppalan romaanissa eräs tiedemies ennustaa lopun aikoja ilmakehän hiilidioksiidi-pitoisuuden nousun takia. Aikaisempien blogipostauksien tavoin tässä lopulta kuitenkin virnuillaan kaiken maailman hätähousuille.

    Climate.gov-osoitteessa on peer-review-tasoista tietoa ilmakehän hiilidioksiidipitoisuudesta.
    Se todella huono juttu on se, että kyseessä ei siis ole romaani vaan todellisuutta josta vain muutama astronautti pääsee silloin tällöin pakenemaan.
    Tuossa osoitteessa esitetään mm. seuraava johtopäätös, jonka jokaisen on syytä tiedostaa:
    "The annual rate of increase in atmospheric carbon dioxide over the past 60 years is about 100 times faster than previous natural increases, such as those that occurred at the end of the last ice age 11,000-17,000 years ago."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki kaikki se hiili joka takaisin ilmakehään tulee, on siellä joskus ollutkin. Tiivistetysti sanoen se on kaikki entistä elämää, ei myrkkyä.
      Romaanissa pelättiin, että kaikki jatkuisi entisellään. Näin ei suinkaan käynyt muuten kuin sikäli, että eräillä seuduilla väestö on kasvanut holtittomasti ja tuosta ajasta lähtien tuplaantunut.

      Poista
    2. Ei siis mitenkään " pelottavaa aikaa " vaan " todella ihmeellistä aikaa ".

      Poista
    3. Pelko ja pakokauhu pitäisi pitää järjellusissä rajoissa.

      Poista
    4. Valitettavasti asia on sillä tavalla, että ellei tarvittavia toimia tehdä nopealla aikavälillä, edessä on täysin oikea ja todellinen paniikki globaalisti. Kun tämä kaikki nähdään nyt, on hyvä mennä hallittuun pikkupaniikkiin tässä vaiheessa, jotta todellinen paniikkitilanne vältetään.

      Tieteeseenhän tämä kaikki nojaa, ja alan perusteokset sekä kaikki informaatio ovat kaikkien luettavissa. Myös ne toimenpiteet, millä yksilö voi huolestuttavaa kehitystä ehkäistä yksilötasolla. Energiankulutus on eräs tärkeä asia kuten myös liikenne ja oma ruokavalio jne. Huoli ja pelko tulevaisuuden hyvinvoinnista ja omien valintojen vastuusta on hyvä ponsi miettiä sitä, miten itse voi auttaa maapallon pysymistä elinkelpoisena tuleville sukupolville. Tämän luulisi kiinnostavan kohtuullisen monia - ainakin kai edes humanisteja.

      Poista
    5. Suomalaisena panikoituminen on suht turhaa ja hyödytöntä.
      Amerikasta sanoisin että lähtöisin tuo hysteria ja sielä hommaan liittynee kaikki teollistumisesta, mediasta yms. johtuen, mutta ei siinä kai historiallisesti mitään uutta ole. Media vain luonut sanoisinko värikkään mielikuvan. Osin liittynee hallintaan. Ihmiset tuppaa olemaan kilttejä ja uskomaan milloin mitäkin, vältän sanomasta ettei älykkyys riittäne kyseenalaistamaan asioita (eteenkin kun kyse on osin tunteista mitkä taas liittynee kulttuuriin), kun kollektiivisti taas tietäen että on osin osa sitä myös. Jokseenkin ei ole immuuni toisten reaktioille tiettyyn pisteeseen asti, kun kuulunee joukkoon.
      Lähinnä miksei suomalaisena kannattane hötkyillä tulee mieleen esimerkki tuosta Keskisarjan viimisimmästä kolumista kun kirjoitti ettei tilastollisesti väestö ymmärrä suomalaisista metsistä tuon taivaallista. Jokseenkin ymmärtäneehän sen kun koko ajan media kertonee sademetsistä yms. vastaavista. Lähtökohtaisesti pitäisi osata hakea tietoa. Sitten kun on vielä se ettei välttämättä ole aikaa siihen. Ja aika kumminkin on se mikä meillä jokaisella on tietyn verran. Välillä miettinyt mihin se käsite perustunee, mutta jotain viitteitä sai Marshallin Reformaatiosta, osin kiinni taloudessa.

      Poista
    6. Siinä mielessä oon samaa mieltä, että Amerikoista on paljon lähtöisin mitä tulee länsimaiseen kulutushysteriaan. Mikä lienee amerikkalainen unelma metsäpalojen, koronan ja
      uhkaavien tulvien keskellä? Joka tapauksessa se unelma jalostettiin vientituotteeksi ja sehän oli nerokkaasti tuotettu, kaupallistettu ja exportattu. Sehän " toimii kuin häkä " - kirjaimellisesti.

      Ja samaa mieltä myöskin, että " lähtökohtaisesti pitäisi osata hakea tietoa. " Se on kovin tärkeää medialukutaidon ohella.

      Poista
  7. "Ympäristökriisi"

    Maapallomme, aurinkokuntamme ja aurinkomme ovat paljon vanhempia kuin ns. tiede.

    VastaaPoista
  8. Tota noin. Pannaan nyt asiat kuntoon sitten. Kyllä Suomi hommat hoitaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, hyvin sanottu.

      Suomi hoitaa hommassa osuutensa. Voisi olla asiassa kehittäjänäkin - inspiraationakin - korkean teknologian sekä sivistyksen maana.

      Erinomaista päivää blogi-isännälle ja kommentoijille!

      Poista
    2. Juu. Pannaan Suomi kiinni.

      Verot ja kustannukset ylös, kilpailukyky alas ja puhdas teollisuus ulos, jotta päästöttömän ydinvoimansa sulkenut Saksa ja hiilikasan päällä istuva Puola voivat edelleen polttaa hiiltä mahdollismman vapautuneesti.

      Toivotaan, että joku jossakin tuon huomaa ja edes hetken antaa meille päänsilitystä: "Hyvä, Suomi-tyttö". Ehkä antaa jopa jonkun EU-virankin?

      Kannatan ehdottomasti merkittäviä ilmastotoimia ja olen valmis niistä maksamaankin. Mutta on mieletöntä se, että yksi ainut Sven Tuva ryntää yksin globaalia "vihollista" vastaan, kun muut vasta kaivelevat lähtökuoppia, jos sitäkään.

      Suomi on jo tehnyt paljon, Suomi pitkällä lähes kaikkia muita EU-maitakin edellä.

      Kannatan siis sitä, että Suomi tekee osansa hyvin, mutta ei yritä tehdä myös muiden osuutta. Se olisi aivan turha itsemurha.

      Poista
    3. Noh, ainakin ollaan samaa mieltä siitä, että Suomi tekee osuutensa. Kyllä siinäkin on ihan tekemistä laskelmien valossa. Inspiraatiolla tarkoitan sitä, että kaikki tarvitsevat sitä näin isossa muutoksessa, myös Suomi osaltaan.

      Muutoin en saanut kiinni tekstisi alkuosasta, ironiaksi se oli kai tarkoitettu ja ei oikein huumorinkukka nyt kukkinut.

      Poista
    4. Valitettavasti tekstin alkuosa ei ole huumoria. Se on nykyhallituksen ohjelma tässä asiassa.

      Poista
    5. Juupas eipäs vaarinhousut.

      Poista
    6. Voi, voi, kun pikku Matiaksella on niin vaikeaa, niin vaikeaa...

      Poista
  9. Tuolla ylempänä oli idealismia aiheesta "kenelle meret kuuluvat".
    "Kaikille" oli idealistin toteamus, mutta aika naiivi sellainen.
    Resurssit kuuluvat ja tulevat aina kuulumaan vahvimmalle ja ovat muiden käytettävissä vain vahvimman hyväksynnällä.
    Käyttöoikeus mitätöityy heti kun vahvin tarvitsee resurssin itselleen.
    vrt vaikka Krim.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ollut edes se vastaus. Lue tarkemmin, mieti, ja kommentoi sen jälkeen, jos on kommentoitavaa. Ja mielellään nimimerkillä kuten muuten blogisti on toivonut.

      Poista

Kirjoita nimellä.