tiistai 20. heinäkuuta 2021

Eläinten aikakausi?

 

Miltä ”ihminen” kuulostaa?

 

Venäjällä vanhempi polvi vielä tunnistaa ilman muuta, ketä siteerataan, kun sanotaan: ”Ihminen -se kuulostaa ylpeältä!”.

Sehän oli Maksim Gorki, joka niin sanoi eikä kyseessä ollut mikään ohimenevä henkevyys, vaan koko hänen ajattelunsa kulmakivi.

Gorki ei ollut mikään varsinainen marxilainen, mutta tunnusti sen sijaan omaa uskoaan, joka käytännössä oli varsin hyvin yhteensopiva myös Stalinin politiikan kanssa, kunhan nyt käsitteitä tarpeeksi venytettiin.

Gorkille kollektivisointi oli valtava kulttuurityö, jonka avulla nostettiin miltei elukan tasolla ollut talonpoikaisto ”idiotismistaan” sivistyneen ja tietoisen elämän korkeuksiin. Omissa oloissaan elävän talonpoikaiston onnettomuutena oli se luonnollinen pikkuporvarillisuus -meštšanstvo- joka heitä hallitsi.

Kyseessä ei siis ollut mikään oikea marxilainen analyysi tuotantovoimista ja -suhteista ja niiden kehittymisen lainomaisuuksista, vaan ihmisen, yksilön henkisestä kehityksestä.

Toisaalla Gorki näki ihanteellisen, täysin kehittyneen Ihmisen isolla alkukirjaimella, jonka nerous oli tehnyt hänestä luonnon hallitsijan ja antanut maailmalle kaikki kulttuurin aarteet. Niiden vastakohtana, jatkumon toisessa päässä oli tuo kurja pikkuporvari, jota hallitsi vain egoistinen vaistonsa ja pyrkimys älyttömästi hankkia itselleen yhä lisää mammonaa ja valtaa.

Niinpä kollektivisointikin oli suuri vapausliike, se tuotti uuden ihmisen, jota vanha pikkuporvarillinen psykologia ei enää kahlehtinut. Yhä suurempi joukko saattoi nyt kantaa ylpeästi Ihmisen nimeä. Olihan Ihminen, käytännössä siis valkoinen mies, luonut kaiken sen hyvän, joka oli tehnyt ihmiskunnalle mahdolliseksi nousta primitiivisen vegetoinnin idiotismista aivan uudelle, tavallaan jumalalliselle tasolle.

Gorki on tietenkin esimerkki aikansa huuhaasta. Herkkä taitelijaluonne eksyi helposti pitämään totena sitä, mitä halusi kuvitella todeksi. Kun koko maailman mullistaminen uudeksi ja uljaaksi onnelaksi oli tekeillä, halusi myös runoilija edes pienellä panoksella olla mukana asiaa auttamassa.

Mutta tästähän on jo kohta sata vuotta aikaa. Vastaavia intoilijoita on maailma sen jälkeen nähnyt pilvin pimein. Yleensä he ovat kannattaneet täysin katteettomia, mutta sitäkin enemmän lupaavia ohjelmia koko yhteiskunnan radikaaliksi muuttamiseksi mahdollisimman nopeassa ajassa. Maailmaa voi myös pelastaa  makailemalla kadulla.

Nykyajan perspektiivistä kiinnittää joka tapauksessa huomiota Gorkin harras ja suorastaan palvova suhde ihmiseen. Ihminen oli eräänlainen jumaluus tämän vanhan jumalanrakentajan mielestä ja toden totta, käsittämättömiä ovatkin hänen ansionsa siinä, miten paljon onnettomuutta on kyetty torjumaan ja vaivaa säästämään ihmisneron aikaansaannosten avulla!

Toki Gorkista tehtiin myös pilkkaa. ”Ihminen -se kuulostaa epäilyttävältä!” kuiskailivat vitsiniekat suuren terrorin aikoina. Tosiaan, vain eläimet olivat jokseenkin varmassa turvassa poliittisilta epäilyksiltä ja tuomioilta silloin, kun hysteria oli pahimmillaan.

Tässä vain, kun ajan muuttumista tarkkailee, tulee mieleen, että yhä harvemmin saa kuulla Gorkin lausuman tapaisia ylistyksiä niille, jotka ovat sen ansainneet, siis Ihmiselle.

Kiittämättömät tomppelit hyökkäävät kaikkia Ihmisen ja erityisesti siis tietenkin valkoisen miehen aikaansaannoksia vastaan. Primitiivisen kulttuurin idiotismi näyttää heille olevan jonkinlainen menetetty onnela, josta valkoinen mies riisti heidät pois kuin Mooses Egyptin lihapatojen ääreltä.

”Ihminen” ei yleensäkään enää kuulosta muuta kuin pahaenteiseltä ja rikolliselta. Vain siinä tapauksessa, että kyseessä on perverssi ja marto muunnelma ideaalisesta ihmisestä, voidaan häneen liittää ylpeyden käsite (pride).

Ehkäpä nykyajan gorkin tunnus voitaisiinkin ilmaista muodossa ”Ihminen -se kuulostaa häpeälliseltä/nololta/vaaralliselta”.

Jo 1960luvulla muuan Nalle Valtiala julkaisi kirjan Varokaa ihmistä, jonka huipentumana oli teesi: ”Ihminen on mielisairas eläin”.

Valtialalla oli kyllä asiaa. Hän oli yksi niitä, jotka ensimmäisinä hälyttivät ympäristövaurioista, joita sen jälkeen onkin korjattu melkoisesti. Jotenkin sentään ainakin minun korvaani särähti koko lajin syyttäminen siitä, mitä eräät sen edustajat olivat tehneet ja tekivät.

Ehkäpä sentään Gorkin ajatus siitä, että Ihminen suurella alkukirjaimella on ylivertainen ideaalityyppi, joka ansaitsee kaikkein suurimman kunnioituksemme heti Jumalan jälkeen. Jumala on syytä ottaa mukaan, koska olemassa olevan asettaminen muun olemassa olevan mittapuuksi tuottaa suurella varmuudela barbariaa.

Sen sijaan saattaisi kyllä olla kohtuullista ottaa kritiikin kohteeksi niitä järjettömän kahmimisvaiston riivaamia joukkoja, jotka täyttävät tätä maailmaa tarpeettomalla moskalla. Aivan erityisesti kritiikin tulisi kohdistua siihen porukkaan, joka täysin tahallisesti ja vakain tuumin nyt lisääntyy yli kaiken kohtuuden. Ehkäpä se homoilu tosiaan voisi olla suositeltavampaa.

Mutta ettäkö ihminen sellaisenaan ansaitsi vihaa ja halveksuntaa ja vain sen perverssit muodot olisivat oikeutettuja ylpeyteen ja ylistykseen. No, no, lapset, lapset!

21 kommenttia:

  1. Sattuneesta syystä ja myös iholle ilmaantuneesta soluhäiriöstä (ilmeisen hyvänlaatuinen, odotan laboratorion sanaa) johtuen tässä muun kesähyörinän lomassa lueskellut myös satunnaisia solubiologiaa ja geenihäiriöitä etc. koskettelevia artikkeleja. Uppotuessa monenlaisten ja kummallisten häiriöiden maailmaan alkaa oikeastaan tuntua vähintäänkin pieneltä ihmeeltä, että yleisesti ottaen ihmiset ja elämä pyörii kutakuinkin raiteillaan, "oikein" ja siten kuin pitääkin, eli häiriöttömästi. Kyse on käsitykseni mukaan häiriöiden massiivisesta olemassaolosta ja terveen organismin, solujen, geenien, hermotuksen ym. pyrkimyksestä luonnollisin keinoin torjua ja voittaa esiintyvät häiriöt. Mikrotasolla tuo on jotain samaa, kuin makrotasolla, politiikassa, yheiskunnassa, valtioiden keskellä ilmenevä pysyvä olotila, taistelu geenivirheitä, solunjakautumishäiriöitä, epämuodostumia vastaan. Valistuksen paras perintö, kansalliset sivistysprojektit, niiden huipentumina kultakaudet, poliittisen elämän syklien huiput (meillä ehkä 1980-luku, tietyin poikkeuksien: täydellistä ei koskaan tule).. Lähinnä kai ihminen on mahdollisuus; monen tekijän huhmare jossa seossuhde ja sattuma korjaa satoaan. Onhan ihmisellä tahto, mutta mihin se riittää, jollakin joksikin aikaa, mutta mikä kantaa "suotaipaleiden" yli? Eilen uutisissa (Tv1) jututettiin erästä nuorta vankilassaolijaa, joka sanoi, että tahto on kova, yrittää elää kunnolla, mutta (ulkomuistista): Kokonaan en ole poislaskettu sekään mahdollisuus että vankilaan palaan.

    VastaaPoista
  2. Nyt maailma tursuaa pullollaan näitä pikku gorkeja. Uus- liberaalivasemmisto wokeporukkq, sama millä nimellä tätä höperyyttä kutsuu.

    Kyllähän se uusi Stalinkin, jossain piilee, mutta informaatiosota ei tarvitse patsastelevaa hirmuhallitsijaa, koska kansa on niin hyvin propagandalla kasvatettu.

    VastaaPoista
  3. "Gorkille kollektivisointi oli valtava kulttuurityö, jonka avulla nostettiin miltei elukan tasolla ollut talonpoikaisto ”idiotismistaan” sivistyneen ja tietoisen elämän korkeuksiin...Kun koko maailman mullistaminen uudeksi ja uljaaksi onnelaksi oli tekeillä, halusi myös runoilija edes pienellä panoksella olla mukana asiaa auttamassa."

    Puhumattakaan kun tuo kulakkiporukka ja muut häiriköt taottiin uusiksi ihmisiksi Stalinin kanavalla. Tekihän Gorki siinä pienen panoksensa kun lipui paatilla taitelijakavereidensa kanssa läpi ja kirjoittivat kirjan ylistykseksi tuosta ihmissielujen insinööriin työstä; siinä oli Ihminen korkeimmillaan. Kah, paljon oli silloin puutetta, mutta propakanda ei sentään koskaan loppunut.

    VastaaPoista
  4. "Maailmaa voi myös pelastaa  makailemalla kadulla."

    Tärkeää on myös missä porukassa pelatustyötä tehdään. Kun Halla-aho meni sinne hänestä irtisanouduttiin.

    Johtopäätös: ennen mennään helvettiin oikeassa joukossa, kun pelastutaan yhdessä. Alkaa tulla Lauri Honkasen kuvailema aika mieleen, silloinkin oli yksi porukka, jolla oli ehdoton Totuus hallussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaus: Lauri Hokkasen

      Poista
    2. Tuo Halla-ahon pyöräretki kadulla makaajien juttusille oli kyllä hauska tapaus. Jotkut kannattajansa kauhistelivat, ja kadulla makaajat halusivat selfieitä h-a:n kanssa.

      Poista
  5. ”Eläinten aikakausi”

    Aikoinaan eräs nuori narkomaani nimeltään Principa oli palkattu murhaamaan Euroopan erästä tärkeää lideriä ja tilanne tulehtui Ensimmäiseksi maailmansodaksi. Nykyään eri maiden johtajia murhataan siellä täällä. Murhakulissien takana on joku/jokin.

    Haiti on köyhä maa. Mene ja tiedä, jos joku/jokin ehdotti Haitille rikastua salamannopeasti tietyllä tavalla, mutta raukka kieltäytyi ja sai murhasurmansa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ensimmäiseksi maailmansodaksi."

      Maailmasotien hyödyllisyys lienee tullut mainituksi ensimmäistä kertaa Marxin ja Engelsin kirjoituksissa, joista osa, noin 20% ei ole vielä julkaistu.

      Marx in December 1847: “…every revolutionary upheaval… must fail until the revolutionary working class is victorious, that every social reform remains a utopia until the proletarian revolution and the feudalistic counter-revolution measure swords in a world war.” (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, pp. 197-198; (K. Marks i F. Engel´s. Sochinenia, Vol. 6, pp. 428-429.))

      Engels in 1887: “…a world war, moreover, of an extent and violence hitherto unimagined… famine, disease, the universal lapse into barbarism, both of the armies and the people… Only one consequence is absolutely certain: universal exhaustion and the creation of the conditions for the ultimate victory of the working class”. (Ibid., Vol. 26, p. 451; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 21, p. 361.))

      Poista
  6. Valtialan kiistakirjan otsikko oli vetävä!

    VastaaPoista
  7. Minä olen niin pettynyt naisiin, 60-luvulla he olivat järkeviä maatalon emäntiä ja valistuneita opettajia. Ja sen ajan koulun kasvatteja. Nyt, kun olis mahdollisuus tehdä vaikka mitä, niin laitetaan tissi- ja peppukuvia nettiin. Ja kaiken maailman yliopistoprofessoreita. Ja jos käyn tiede ja kirjallisuussivuilla, niin valkoiset miehet siellä kommentoi ja tietävät asioista. Naiset laittaa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sydänhymiöitä.

    VastaaPoista
  8. ”Venäjällä vanhempi polvi vielä tunnistaa ilman muuta, ketä siteerataan, kun sanotaan: ”Ihminen -se kuulostaa ylpeältä!”.

    Venäjällä vanhempi polvi vielä muistaa, että vanhan Venäjän ajoilla vallitsi ja hallitsi ns. ДОМОСТРОЙ, eli perheen vanhimman totaalinen kontrolli. Tämä perinne nimeltään domostroi (dom-ДОМ-koti) antoi vanhimmalle oikeuden määrätä rangaistuksen, ja se oli vuosisatojen perinne.

    Kirjailija Maksim Gorki kertoo eräässä teoksessaan, että hänen perheessä oli tapana hakata penskoja säännöllisesti, että olisivat tulevaisuudessa tottelevaisia/kilttejä, vaikkei hakkaamiselle ollut varsinaista syytäkään. Maksim Gorkij kertookin, että hänen mummonsa joutui hakkaamisen jälkeen vetäämään hänen selän ihosta sinne juuttuneita kepin tikkuja ja hoitamaan.

    Venäjän armeijassa ja laivastossa ruumiillinen rangaistus koski myös upseereita, ja se kesti vuoteen 1910 asti. Siksi varmaankin kirjailija Maksim Gorki keksi ajatuksen/huudahduksen/neuvon: ”Ihminen -se kuulostaa ylpeältä!”.

    VastaaPoista
  9. ”Marx-Engels”

    Ei ole mikään turha asia, että kirjeessään Ludwig Kugelmanille 12.10.1868 Karl Marx kirjoitti, että vuosina 1843-1844 Pariisissa venäläiset aristokraatit kantoivat häntä käsillään ja että venäläiset olivat aina olleet hänen mesenaattejaan:

    “It is an irony of fate that the Russians, against whom I have been fighting incessantly for 25 years.., have always been my ´patrons´. In 1843-1844 in Paris, the Russian aristocrats there waited on me hand and foot.” (“Marx to Ludwig Kugelmann”. K. Marx, F. Engels. Collected Works, London, Volume 43, pp. 130-131.)

    «По какой-то иронии судьбы именно русские, на которых я в течении 25 лет неустанно нападаю.., всегда были моими «доброжелателями». В 1843-44 гг., в Париже, русские аристократы носили меня на руках.” (Д. Рязанов. Карл Маркс и русские люди сороковых годов. Москва, 1919, С. 4.; К. Маркс, Ф. Энгельс. Сочинения, Том 32, Москва, 1964, С. 472.)


    Se että vuosina 1843-1844 Pariisissa venäläiset aristokraatit kantoivat Marxia käsillään ja että olivat aina olleet hänen mesenaatteinaan merkitsee vain sitä, että siinä syntyi molemminpuolinen rakkaus ja yhteistyö. Vuonna 1848 ilmestyikin Kommunistisen puolueen manifesti maailmanvallankumouksineen (eli maailmansotineen). Porvari Engels totesi, että hänellä ei ole osaa eikä arpaa tämän manifestin tekstiin. Lukekaa kaikki Engelsin kirjoittamat esipuheet tähän manifestiin.

    VastaaPoista
  10. Aleksis Kiven viimeiset, jokseenkin tukahtuneet sanat kuolinvuoteella eivät joidenkin mukaan olleetkaan "Minä elän!" vaan "Minä, eläin!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”sanat kuolinvuoteella”

      Anonyymi 22. heinäkuuta 2021 klo 13.38 väittää niin ikään kuulleensa kaikkien merkkihenkilöiden sanat kuolinvuoteella. Aleksis Kivi tiesi kyllä hyvin luoneensa suomalaisen merkkiteoksen huolimatta sanasaatanoiden mökötyksistä/sanapieruista/-paskoista.

      Milloinkahan ryssä nimeltään Anonyymi 22. heinäkuuta 2021 klo 13.38 kertoo meille miksi Stalin sanoi kuolin vuoteellaan: ”Мы просрали нашу Родину” (Olemme hävittäneet/muuttaneet paskaksi Synnyinmaamme)”.

      Stalinin kuolemaa oli todistamassa aika joukko Politbyron jäseniä/tulevia keisareita, ja siksi Stalinin viimeiset sanat pääsivät julkisuuteen.

      Aleksis Kiven viimeisiä sanoja on ”todistamassa” vain ryssä nimeltään Anonyymi 22. heinäkuuta 2021 klo 13.38. Siinäpä se.




      Poista
    2. Tuo ensin mainittuhan oli ihan sukkela heitto toisin kuin sinun sössötyksesi.

      Poista
    3. ”ryssä nimeltään Anonyymi 22. heinäkuuta 2021 klo 13.38”

      Ryssä nimeltään Anonyymi 22. heinäkuuta 2021 klo 13.38 ei vihaa ainoastaan suomalaisen kirjallisuuden luojaa, Aleksis Kiveä, se vihaa myös venäläisen kirjallisuuden luojaa Aleksandr Sergeevitsh Pushkinia. Lukekaa Pushkinin teoksia ja ymmärrätte miksi Venäjän keisari käski tappaa Pushkinin.

      Ryssä nimeltään Anonyymi 22. heinäkuuta 2021 klo 13.38 vihaa sanan/runon vapautta.

      Poista
    4. Ei hätää, K-Citymarketissa on kuulema kolmen sadan erilaisen limun valikoima. Eikö se jo ajatuksena rauhoita Sinua hieman?

      Poista
    5. "rauhoita Sinua hieman"

      Minua rauhoittaa vain se, että ryssä-sana poistuu käytöstä. Mutta siihen lienee pitkä matka.

      Poista
    6. No, hyvä sitten niin. Omassa sanavarastossa tuo vanha venäläisten nimittelysana kuuluu korkeintaan sinne sota-aikojen itävihollisen muisteluvokabulaariin. Nykyajan itänaapurimme ovat venäläisiä ja jotkut jopa velivenäläisiä.

      Poista
    7. "ryssä"

      Kun seuraa venäläisen TV:n poliittisen keskustelun ohjelmia (mm. Ukrainasta), niin näkee miten kirosanojen vaahto Ukrainaa vastaan tulee jokasesta epäukrainalaisesta suusta.

      Nikolai Gogol teoksessaan Kuolleet sielut ym. teoksissa ennusti että Ukraina ja Venäjä tulevat selvittämään suhteitaan kansainvälisessä oikeudessa. Novellin esittämä syy riidalle on hyvin yksinkertainen: Ivan Ivanovtsh sätti Ivan Nikiforovitshia siitä, että hänen nenänsä oli muka kuin hanhen nokka. Ivan Nikiforovitsh puolestaan kosti yöllä ja hajoitti Ivan Ivanovtshin kanalan.

      Suomalaisia sätitään tshuhniksi ja ukrainalaisia taas hohlyksi. Toisin sanoen ne eivät kelvanneet venäläisen juhlapöydän ääreen istumaan.

      Kuolleiden sielujen viimeinen lause paljastaa totuuden eli mistä on kysymys. Kysymys oli ukrainalaisten venäläistämisestä.

      Presidentti Putinin mielestä ukrainalaiset ja venäläiset ovat silkkaa samaa heimoa.

      Poista
  11. ”Ryssä/typerä ryssä”

    Vuonna 1848 Prahassa pidettiin slaavilaisten kansojen kerähmö. Siinä mahtava Moskova ehdotti/vaati, että kansainvälisen turvallisuuden nimessä (vuoden 1848 levottomuudet) kaikkien slaavilaisten kansojen tulisi omaksua venäjän kieli ja uskonnoksi ortodoksisuus. Näin turvattaisiin kansainvälinen turvallisuus.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.