perjantai 20. elokuuta 2021

Scrutonia lukiessa

Pyhä ja epäpyhä

 

Sattuipa käteeni The European Conservative -nimisen lehden numero ja siitä Sir Roger Scrutonin artikkeli The Sacred, the Profane and the Desecrated.

Scrutonia on aina kiinnostavaa lukea, vaikka myös hänen kohdallaan toteutuu se yleinen huomio, että radikaali hölynpöly on yleensä jännittävämpää kuin konservatiivinen järkevyys. Jälkimmäinen ei lupaa ratkaista kaikkia maailman ongelmia, jos ensimmäistäkään ja tapaa rakentaa jo olemassa olevan päälle sen sijaan, että kyhäisi muutamalla kynänvedolla uuden taivaan ja uuden maan, jotka ovat olemassa oleviin verrattuna ylivoimaiset.

Tässä suhteessa tilanne ei kuitenkaan ole enää samanlainen kuin se oli, sanokaamme, vielä puoli vuosisataa sitten tai edes kolmekymmentä vuotta sitten. Siitä, mikä joskus oli radikaalia, on tullut tylsää latteutta, joka ei enää lupaa eikä edes voi luvata mitään utopioita vaan sen sijaan keskittyy jauhamaan yhtä vulgaareja kuin simppeleitä aatteitaan, jotka nekin nyt lähinnä noudattelevat yleisiä käytäntöjä.

Pyhän kokemus on tietenkin tässä maailmassa ollut mitä tärkein yhteiskunnallinen tosiasia, jonka perustalle on aikoinaan voitu rakentaa kulttuureja. Yhteisö syntyy ihmisten samaistumisesta ja sitoutumisesta tiettyyn ryhmään, jolla on yhteiset näkemykset ja tavoitteet sikäli kuin asia koskee kaikkein syvimpiä, eksistentiaalisia kysymyksiä. Sellaisen yhteisön hyväksi voi jopa tarvittaessa uhrautua.

Noissa asioissa on ratkaistavana kysymys yksilön kohtalosta yhteisönsä pitkän jatkumon osana: hänen tulostaan maailmaan, sitoutumisestaan jälkeläisten tuottamiseen ja hoitamiseen ja siirtymisestä vainajien joukkoon, joiden perintöä yhteisö kunnioittaa ja vaalii. Tulevat sukupolvet kuuluvat samaan jatkumoon.

Eksistentiaalisten tapahtumien ympärille ovat syntyneet siirtymäriitit, joiden yhteydessä kosketus mystiseen tunnetaan aidoimmin. Seksuaalisuus, jonka ydin on juuri uuden elämän tuottamisessa, kuuluu tässä ydinasioihin ja sen ympäröivät luonnostaan pyhyys ja sen mukaiset tabut.

Scruton on epäilemättä oikeassa nähdessään nimenomaan seksuaalisuuden profanaation ja desekraation kulttuurisen muutoksen ytimessä. Hän uskoo kuitenkin, että suurella osalla ihmisiä eksistentiaaliseen ulottuvuuteen liittyvä uskonnollinen tarve on säilynyt.

Näin ajatellen nykykulttuurissa ilmenevä seksin muuttaminen kauppatavaraksi ja ihmisen eläimellistäminen ovat vain vääristymiä, jotka ovat vastoin ihmisen aristotelisesti ymmärrettyä olemusta. Ihmisluontoakin vastaan voidaan sotia, mutta viimein se aina palaa ja vaatii omansa.

Scruton uskoo, että anglikaaninen kirkko, joka sinänsä ei herätä uskonnollisia intohimoja toisin kuin puritaanien asenteet, tarjoaa nykyäänkin väylän aitoon uskonnolliseen elämykseen, jossa mystisen läsnäolo tunnetaan.

No, Scruton on tai siis oli suuri patriootti ja uskoo myös Common Law’n ainutlaatuiseen pätevyyteen. Toivottavasti hän on tullut autuaaksi uskollaan.

Monissa uskonnollisissa suuntauksissa perheen ja seksuaalisuuden rooli on yhä vahvasti tabujen ja ehdottomien kieltojen hallitsema, samaan aikaan kuin se länsimaisssa on täysin desakralisoitu. Täkäläinen nykytaide, jota voi vaikkapa Tate Modernissa -tai Kiasmassa- ihailla, samaistaa ihmisen kaikkiin muihin eläimiin vain sillä erotuksella, että ihmisillä on loputtomia perversioita, mikä selittynee hänen kekseliäisyydestään.

Tilanne taitaa tosiaan olla se, että länsimainen ihminen on tilaansa tyytyväinen, eikä vaadi muuta kuin kulutustarpeidensa tyydyttämistä. Kuolemankulttuuri on seksuaalisuuden ohella alue, jolla on muutaman vuosikymmenen aikana tapahtunut suuria muutoksia.

Kuolema ei enää ole siirtymistä yhteisön kunnioitettujen menneiden polvien joukkoon. Yhteisön kannalta -sikäli kuin yhteisöstä voidaan puhua- se merkitsee monen mielestä vapautumista yhdestä ympäristöä rasittavasta ja viime kädessä vahingollisesta ja vähintäänkin turhasta kuluttajasta, saastuttajasta, jonka mahdollisuudet halujen tyydyttämiseen ovat ainakin vanhana käyneet huonoiksi ja elämä siis mielettömäksi.

Yksilön omasta näkökulmasta kuoleminen on joka tapauksessa yhä vain paha ja kartettava asia ja sen välttäminen on lukemattomien ns. jännitystarinoiden -usein ainoana- ideana televisiossa aamusta iltaan.

Scruton on paljon kirjoittanut myös taiteesta ja sen sakraalisesta ulottuvuudesta. Nykytaiteestahan ei sellaista kannata etsiä, yleensä sen kunnianhimokaan ei mene agitprop-tasoa syvemmälle. Taiteen tuotteet ovat siis eräänlaisia mainoksia eikä sen enempää.

Näyttää kovasti siltä, että se tabujen ja mystiikan kanssa vielä melko tiiviissä kosketuksessa ollut kulttuuri, jonka kiihtyvä hajoaminen alkoi toisen maailmansodan jälkeen, olisi läntisellä ja pohjoisella pallonpuoliskolla tosiaan kuollut. Havaitakseen asian tarvitsee vain vilkaista valtiokirkkomme toimintaa.

Monissa kulttuureissa ja eritoten muhamettilaisuuden piirissä uskonnollisuuden ydin on sen sijaan säilynyt ja kun sellainen kulttuuri törmää yhteen länsimaisen kanssa, ovat seuraukset usein dramaattisia.

Scruton ei tässä ryhdy pohtimaan, mitä järkeä voisi olla tällaisten elementtien sekoittamisessa keskenään, mutta senhän voinee tehdä itsekseen jokainen, jolla on kykyä ajatella ja joka pystyy ymmärtämään tai edes aavistamaan, minkä tason asiat tässä ovat kyseessä.

 

 

28 kommenttia:

  1. Monelle silmiä avaava kokemus oli suora televisiointi Olof Palmen muistotilaisuudesta, joka paljasti, miten kauas Ruotsissa jo oli etäännytty perinteisestä tavasta kunnioittaa vainajaa.

    Mitä meillä tosiaan on, jos vain käväisemme maailmassa, eikä ennen olleilla tai jälkeen tulevilla ole merkitystä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyhjänpäiväisyyttä potenssissa n.

      Poista
    2. Palmen ja Kekkosen hautajaisia oli tosiaan helppo vertailla: elämäniloinen läntinen kulttuuri vastaan synkkä itäinen auringonlasku.

      Aivan tärähtänyttä, että vainajan kunnioittamiseen tarvittaisiin tykinlavetti mieluummin kuin Arne Domneruksen saksofonisoolo. Ruotsi asettui tässäkin asiassa ennen olleiden ja jälkeen tulevien jatkumoon sivistyneesti.

      Poista
    3. Tavat saavat voimansa perinteistä. Ei tykinlavetti merkitse mitään ilman mielleyhtymää presidenttiin ylipäällikkönä ja niihin lukemattomiin sotilashautajaisiin, joissa on menetelty samoin.

      Minulle itäinen melankolisuus ennemmin kuin Tukholman kliininen kaupungintalo ja Arja Saijonmaan lauluesitys.

      Poista
    4. Palmen hautajaiset olivat Puolueen järjestämät, tämä yllätti silloin monet. Elämäniloisista muistopuhujista muistetaan Anna Lindh. Makuasioita nämä silti myös ovat. Ehdotan tasapeliä, "Ruotsi 86" ja "Suomi 86" ovat molemmat kadonneet eivätkä tule takaisin. -jussi n

      Poista
    5. Tietyt hautajaiset ovat vääjäämättä lähitulevaisuudessa. Scrutonin omassa maassa. Pop-laulajia, päiväperhoja ja "Kynttilä tuulessa" -esityksiä tuskin nähdään. Loistavan perinteen mallia muille pitkäksi aikaa. Ken elää, se näkee.

      Poista
  2. Roger Scrutonilta ilmestyi viime vuonna suomeksi Kansakunaa tarvitaan -teos, julkaisijana Suomalaisuuden Liitto, mikä selittää ja takaa aika paljon, muun muassa sen että jää väistämättä pienen vähemmistön lukemistoksi, pitty. Scruton puolustaa itsenäisten kansakuntien olemassaoloa ja tarpeellisuutta. Hän koki, että kansakunta perustui kansalaisuuteen - ei etnisyyteen, rotuun, uskontoon tai sukulaisuuteen. Kansakunnan kieltäminen suurempien kokonaisuuksien nimissä sisältää semijulkisen viestin pienten valtioiden, ja samalla demokratioiden (esim. Suommi) kelvottomuudesta, merkityksettömyydestä ja suoranaisesta velvoitteesta väistyä, kaikesta rimpuilusta huolimatta. Kai siinä on näkemyksellistä determinismiä, kehitys kehittyessään poistaa elinkelvottomat ja häiritsevät rimpsut? Ehkä korona ja muuta ravistukset herättelevät, viimeksi Afganistan; mitä lopulta jää käteen ja mieleen, kun isot kääntävät selkänsä ja jättävät elävät ihmiset "susille". - Vielä pari huomiota sakraalin sortumisesta ja sen tietoisesta murentamisesta, riisumisesta: katsokaamme kirkkoja, rakennuksia. Aikaisempien vuosisatojen tuotoksista näki yleensä oitis että kyse oli jostain maantasaa korkeammasta, tai ainakin sellaista tavoittelevasta. Toisekseen: kuoleman siivoaminen erityislaitoksiin, pois silmistä ja mielistä, puhumattakaan ruumiinvalvojaisista ja avoimista arkuista. Eihän se ajallisuuden rajallisuus mihinkään katoa, vaikka sitä verhotaan ja suljetaan menotodellisuuden kakofoniasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ihan varma, miten ajattelet Afganistania tässä yhteydessä, mutta eikö siellä, siis tulevan hallinnon toteutuessa, jonkinlainen pyhyys ole nimenomaan kunniassa?

      Poista
  3. Toissa iltana olin todistamassa taiteen lopullista alasajoa Placido Domingon konsertissa. Plácidon laulaessa henkilökunta hiippaili täpötäydessä salissa huomauttelemassa maskin nenälle nostamisessa.

    Tänä iltana sitten Suomen poliisi saa näyttää tuperyytensä Kansallisoopperassa. Siellä on muuten nainen pomona, jolla on munaa.

    VastaaPoista
  4. Minulta ainakin meni melko pitkään, ennen kuin tajusin, ettei usein toisteltu fraasi "kulttuuri tarkoittaa viljelyä ja se syntyi kun ihmiset asettuivat paikoilleen vakinaisille asuinsijoille" ole mikään truismi, trivialiteetti eikä infantilismi.

    Että siis nykyisin tapahtuvaa kulttuurikognitiivista taantumista vastaan noussut "uusi kansallismielisyys" on nähtävä kulttuuriantropologian ja durkheimilaisen sosiologian raamituksessa -- kyse ei ole institutionalisoituneesta militarismista, joka on tuottanut maailmaan jos jonkinlaisia järjettömyyksiä, kuten 16 000 kertaa ylimitotetut ydinasevarastot -- eikä minkään ismi-identiteetin mukaisesta maan rajojen aseellisesta puolustamisesta, vaan nimenomaan siitä, että lajityypillisesti ja olemuksellisesti sosiaalinen olento, ihminen, tarvitsee kehityksensä edellytyksenä vakiintuneet asuinsijat.

    Aristoteelinen filosofia, joka muuttaa määritelmiksi ja oppilauseiksi kaiken, lausuu että "ihminen on eläin joka rakentaa kaupunkeja". Eurooppalaisen uuden ajan ajatteluun tällainen opillisuus on sisäänkudottu totuudellisuuden yhtenä ehtona, mutta opillisessa filosofoinnissa on se rajoitus, että se ei aina välttämättä "aseta kysymysmerkkejä tarpeeksi syvälle" (Wittgenstein). Käsitemäärittelyihin se kyllä pystyy, ja "ismien" muotoilijanahan se on viime ajat kunnostautunut, mutta ei pysty sellaiseen syvätason ymmärrykseen, jota kulttuuriantropologia ja sosiologia voivat antaa.

    Durkheimin mukaan pyhän ja profaanin ero palautuu yön ja päivän vaihteluun, vuorokausirytmiin. Yön pimeys on merkinnyt alkulaumalle pakkautumista yhteen, turvan etsimistä toinen toisiinsa symbioottisesti sitoutumalla ja herkistämällä kuuloaistin resurssit äärimmilleen, kun taas päivän valossa tehdään kaikki taloustoimet ravinnonhankinnasta alkaen. Ja ne tehdään silmän ja näköaistin resurssien varassa.

    Retoriikka on siis ihan etologisilta asteilta eri asia kuin silmän visuaaliset kyvyt, ja esimerkiksi oman eurooppalaisen kulttuuripiirimme historiassa tapahtuneet järjen aikakausien vaihtelut ovat tavallaan "todistaneet" nämä kulttuurikognitiiviset erot kouriintuntuvasti. Keskiajan ja uuden ajan tajunnallinen murros, jossa kuuloaistin varaan rakentuneet tiedonalat, retoriikka, grammatikka, runousoppi eli matematiikka ja musiikki, saivat päälleen visuaalisen kognition kyvyt, joiden varassa tiedollinen ajattelu alkoi rakentua perspektiivin, peräkkäisyyden, päällekkäisyyden, porrasteisuuden, hierarkian ja tila-avaruuden koordinaatistoihin, oli epäilemättä suurin ihmishengen voitto koko hänen lajihistoriassaan.

    VastaaPoista
  5. "Näyttää kovasti siltä, että se tabujen ja mystiikan kanssa vielä melko tiiviissä kosketuksessa ollut kulttuuri, jonka kiihtyvä hajoaminen alkoi toisen maailmansodan jälkeen, olisi läntisellä ja pohjoisella pallonpuoliskolla tosiaan kuollut. Havaitakseen asian tarvitsee vain vilkaista valtiokirkkomme toimintaa."

    Ihmisellä tainnee aina olla tabuja. Mutta itse päätynyt tulokseen että ne on ain henkilökohtaisia.
    Enkä tainne uskoa että ongelma niinkään on ev.lut. kirkossa. Kun kuulumme EU:hun ja euroon on kyseinen kirkko kilpailija niin protestanttisessa liikkeessä, kuin myös katolilaisessa näkemyksessä. Yksilö on vapaa valitsemaan näkemyksensä. Kuten vaikka Soini, ei tarkoittane että kaikki ajattelisivat samoin.
    Ennen nykyisiä medialaiteita väki kävi sielä kuulemassa uutiset. Kyläluudatkin tosin olleet hyviä viestintuojia. Se maailma oli siinä.
    En oikein usko että ihminen olisi niin muuttunut geneettisesti tässä 100 vuodessa. Leikkikaluja vain tullut erilaisia. Osin ongelma on sitten kun ne tahtonee saada osalle mystisiä piirteitä, kun ymmärretä niiden toiminta mekaniikkaa tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma käsite on osin kaupankäynnin verkostoista, kirkonkin kohdalla. Kyse onkin sitten millä käydään kauppaa, aika tainnee nykyisin olla osin se.
      Aikaa taas ei voinne pysäyttää, mutta jäänyt miettimään kun pohtinut amisheja ja vanhollislestadiolaisuutta että siinä se aika on teoreettisesti pysäytetty. Tosin päädyin kyllä lopputulemaan että ain tuo kirkko on tasaisin väliajoin hajonnut, kai se jokseenkin on ettei ihmiset enään usko. (Itseä lähinnä antropologisesti kiinnostaa kielialueen hallinta ja sen rakenne, sitä myöten myös tuo kirkkohistoria. Mistä se syntyy ja miksi ja on siinä myös tuo sanoissa oleva tunnelataus miten se toimii? Mutta lähinnä mielenkiinnosta, oma ala on jotain ihan muuta. Kaippa se on ihan hyvä tasa-painoa tuomaan.) Milloin tappelevat siitä oliko kirkko ensin vai raamattu ja tavallinen väki ihmettelee onko ne päästään seonneet.

      Poista
  6. Näiden hölmöjen lännen hölmöjen taistelustrategia lähtee siitä utopistisesta lähtökohdasta että lopulta myös muslimaiden ihmiset muuttuvat länsimaalaisten kaltaisiksi, siis uskonnottimiksi hedonisteiksi. Jos se tapahtuu joskus ovat länsimaalaiset sitä ennen ehkäiset itsensä marginaaliin. Muutama vanha höppänä iloitsee: olimme sittenkin oikeassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaippa sitä osin kukin on hölmö. Länsimaihinkin lukeutunee monenmoista. Kaippa länsimaita voinnee pitää kristittyinä kun taas lähi-itää muslimeina. Jokseenkin tykkäsin ehkä enempi siitä itä-länsi vastakkain asettelusta. Tuossa uskonnollisessa ole samalla tavalla konkretiaa, eikä ne saarnamiehet koskaan joutune syytettyjen penkille. Ikävämpi puoli kristinuskossa on sitten se pään kääntäminen ain vain, mikä pistetään sitten vastakkaiselle sukupuolelle, mutta jokseenkin liittynee sitten syntikäsitteeseen.
      Antropologisesti sitä kantaa ain niitä opittuja moraaliarvojaan mukanaan. Hauskempi juttu tosin on ymmärtää että samoin nuo lähetystyöntekijätkin tekee. Suomi tainnee olla sellainen ikuinen työmaa heille. Sinäänsä kyllä hauskaa ajatus mytologisesti pelotella helvetillä joissain näkemyksissä, kun maantieteellisesti talvi kumminkin on suht pitkä täällä. Et kuinka saisi uskomaan johonkin sellaiseen? Pitänee olla kunnon markkinointimies.

      Poista
  7. Kyky uskonnolliseen kokemukseen näyttäisi olevan vahvasti perinnöllinen. Ei menne kauaa, kun amishit ja lestadiolaiset ovat täyttäneet maan.
    En tunne yhtään amishia, mutta tunnen paljon lestadiolaisia. Kukaan heistä ei ole median ja kirjallisuuden kuvaama ihmishirviö. Suosittelen kesäisin poikkeamista suviseuroilla ihan noin matkailutapahtumana. Kokemus on häkellyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teoreettisestiväestä muodostuu stereorypia. Stereotypiat pohjaa aina johonkin, ihmiset taas ole niin yksiselitteisiä, eteenkään kasvotusten. (Tyyliin katolilaisuudessa seksuaalisuus on tabu, mutta riippuen yksilöstä riippunee kuinka vakavasti ottanee tämän kiellon.) Jonkun näkemys jostain. Sama koskenee romaneita, somaleita eri murrealueita. Kieli muodostaa luonnostaan stereotypioita millä aivot toimivat.
      Joskus satuin katsomaan videoklipin jostain Afrikkalaisesta herrasta kuka ohjeisti ympärillään olevia. Kun suutelette ulkomaalaista naista tehkää se hyvin, koska ette suutele vain te, vaan koko väestö. Jotenkin se oli hauskasti ilmaistu.
      Viestintänä taas muistuu mieleen tuo joku analyysi (muistaakseni elokuva mutten pääse nyt tarkistamaan) Tuulen viemästä. Monelle muodostui kyseisestä tarinasta kuva että hyvä musta on pyöreä musta nainen. Kuten Scarlettin hoitaja. Jenkeillä nyt on muutenkin oma historiansa ja tapansa, mutta jokseenkin tainnee markkinataloudessa käytössä olla samat kikat kuin lätäkön toisella puolen.

      Poista
    2. Lähinnä teoreettisesti noita kahta ryhmää voinnee antropologisesti verrata. Kumminkin pitänee sitten ottaa huomioon että amishit asunnee liittovaltiossa, kun taas lestadiolaiset Suomessa ja siinäkin on hajontaa vanhollisiin yms. Amishit kieltäytynee sähköstä, kun vanhollislestadiolaisuudessa televisio on pahasta. Mikä sitten osaa lapsista kiehtonut kun kiellettyä, samoin alkoholi mutta se jokseenkin on muutenkin Suomessa politiikan johdosta omansalainen tabu ollut. Sieltähän tuota alkosta ja kaupasta saa, ymmärrä mikä siinä sitten on niin ihmeellistä? Työetiikka tosin hyvin vahva mitä tavannut ihmisiä. Kaippa sillä uskonnolla on jokin maaginen voima ajatukseen että työ tekisi vapaaksi, tiedä sitten? Kaippa siinä osin tulee se identiteetti että on jotakin tai hyödyllinen?

      Poista
    3. Catilinalle:
      Äitini oli lähtöjään (vanha)lestadiolainen vanhempiensa peruja. Muistan poikavuosiltani, että joka kesä pidettiin Someronkylän nuorisoseuran talolla lestisläisten isot seurat. Pitkiä puheita, väsyttävää, laahaavaa veisuuta, mutta piti mennä. Penkkeinä oli tikkuisia lankkuja pukkien päällä.

      Me pojankossit tietysti ei niin seurattu muuta kuin että missä vaiheessa se Pehkosen Jenny pääsee hurmoksiin ja alkaa huutaa:Herra jiekkara, Herra jiekkara jne...Odotuksemme palkittiin joka kerta!

      Kun sitten lestadiolaiset alkoivat syynätä jäsentensä elämää ns. hoitokokouksissa (yöllisissä vanhojen äijien ylläpitämissä kiduttavissa kuulusteluissa), niin sehän tarjosi kateellisille ja muuten vain juoruileville ilmiantajille ja kostajille tilaisuuden. Aitoon KGB:n tyyliin.

      Äitikin haastettiin sinne joskus ja häntä syytettiin ehkäisystä! Meitä lapsia oli nimittäin vain kolme. Olisihan meitä ollut, mutta kun äidillä oli seitsemän keskenmenoa kovan raadannan ja viheliäisen pientilan köyhyydessä! Mutta niitähän ei laskettu! Lestisläisille olisi pitänyt olla kymmenen lisää, niin olisi ollut mahdollisuuksia selvitä kuulusteluista.

      Äiti lähti sieltä ovet paukkuen (voinet ymmärtää!) ja jätti siitä paikasta liikkeen, eikä sen koommin ollut puhetta siitä. Vasta pari viikkoa ennen kuolemaansa hän kertoi minulle, että keskenmenoja oli ollut tuplasti enemmän kuin meitä lapsia!

      Myöhempinä vuosikymmeninä hän hakeutui körttiläisten seuroihin aina kun niitä harvakseltaan pidettiin Alavieskassa.
      Kaiken kaikkiaan: Lestadiolaiset ovat enemmän lahko,mafia ja oma kirkkonsa kuin herätysliike. Nykykirkon varsinkaan on turha kosiskella ja koettaa "lähentyä" heihin tai "lähentää" heitä. Onhan niitä muitakin lahkoja, kuten jehovat, mormoonit ja tuhat muuta, mutta lestisläisiin verrattuina ne ovat "pieniä kuin silakat joulukaloiksi".

      Tietysti se, että lestikset pitävät kirkkoa vain osana "esivaltaa", johon on kuuluttava, antaa kirkolle noin 70.000:n jäsenen takuuvarman potin. He pysyvät, riippumatta siitä, mitenpäin kirkko makaa.

      Poista
    4. Kiitos Terho mielenkiintoisesta kuvauksesta vanhoillislestadioilaisuudesta. Itselläkin on sukujuuria isänisän puolelta muutaman sukupolven päästä sieltäpäin, omaan elämään asti ne juuret eivät yltäneet. Itse mietin sitä, että missä menee lahkon ja kultin raja näissä asioissa. Tämä tulee mieleen erityisesti jehovantodistajien kohdalla, joita on siunaantunut ystävikseni. Toinen on käynyt rajun irtaantumisprosessin siitä, ja toinen taas löysi aikuisena tarkoituksensa niistä piireitä. Mitä voi sanoa, jos sinne aikuisena omasta tahdostaan hakeutuu täysissä sielun ja järjen voimissa, niin siitä siitä vaan ja kukin tavallaan. Syntyminen niihin oloihin onkin usein mutkikkaampi juttu, kun mukana ovat pienestä pitäen kaikenlaiset hoitokokoukset, ideologian kulttimaisuus ja lopulta usein lähtijän julma karttaminen. Kuten totesitkin lopuksi, kysyntää näille liikkeille kuitenkin löytyy. Onko se sitten osaltaan nykyajan maallistunut arvomaailma ja yleinen päämäärättömyys vai mikä, en tiedä.

      Poista
  8. ”Monissa kulttuureissa ja eritoten muhamettilaisuuden piirissä uskonnollisuuden ydin on sen sijaan säilynyt”

    Jos Allah on olemassa, se/hän rankaisee Talibanin oikein kovalla kouralla. Ja sitten kun nyrkkityö on pääosin suoritettu Allahin viha muuttuu suopeudeksi ja hän/se antaa Talibanille jotakin anteeksi. Mutta se voi kestää useita vuosia. Saivathan hitlerismi ja stalinismi oikein kunnolla turpiin Jumalalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaippa sieläkin vaikuttanee miltä näkövinkkeliltä asiaa katsonee.
      Suopeus tulenee sitten kun poliittinen tilanne sen suonee.
      Tosin tuumannut että siihen heitin sekoiluun on kyllä syynsä ja pohjautunee siihen itse uskontoon, mutta jokseenkin kristinuskossakin pitänee olla osin puolihullu että ottanee sen kirjaimellisesti.
      Jokseenkin primitiivisen logiikan mukaan kun toinen lyö sitä pamauttaa takaisin, sen sijan että kääntäisi toisen posken. Mitä se olisi sitten jos lyönnit eivät loppuisikaan?

      Poista
  9. "Pyhä ja epäpyhä"

    ”Taliban”

    Taliban edustaa sekvenssiä, joka haisee/lemuaa Al-Kaidalle, ISIS:lle, koska se on saanut aikaan jo ”hyvin paljon”. ”Erittäin paljon” oli silloin, kun 9/11:n aikana tuhottiin Kaksoistorni. Kukahan saattoi olla silloin kateellinen siitä, että hänen kaupungissa ei ollut yhtä kaunista Kaksoistornia? Ainoastaan Amerikalle kateelliset saattoivat tehdä sen rikoksen.

    ”Erittäin paljon” oli myös silloin, kun vuonna 2015 miljoonat ihmiset saivat joka päivä tulta persuksiin, että heidän oli pakko paeta henkensä kaupalla Eurooppaan. Kuka hyötyi Euroopan alennustilasta? Tuskinpa Amerikka, koska siellä rakennettiin raja-aitaa miljoonia pakolaisia vastaan.
    Kukahan järjestelee tällaisia maailmanvallankumouksia? Se vaatii erittäin paljon rahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaippa ne jenkit sai sit viimein sitä mitä touhunneet ympäri palloa? Vietnami toi Suomeenkin venepakolaiset, somalit tuli 90-luvulla, nyt taas. Tällai suomalaisena eukkona jäänen vain ihmettelemään et mihin sitä miestä ja hallintoa ylipäätään tarvinnee? Tarvinneehan sitä mutta jollain Stubilla tai Kataisella kylläkään koe tarvetta siinä hallinnossa. Yhtä hyödyllisiä kuin monarki joka näyttää hyvältä muttei ymmärtäne tuon taivallista hallitsemisesta.

      Poista
    2. ”Kaippa ne jenkit sai sit viimein sitä mitä touhunneet ympäri palloa?”

      Kuten muistanette, esitin äsken kysymyksen koskien mm. 9/11:ä ja vuoden 2015 miljoonien aasialaisten ja afrikkalaisten ihmisten äkillistä/odottamatonta tulvaa hakemaan turvapaikkaa Euroopasta. Nämä ilmiöt olivat maailmanvallankumouksellisia, joten kysyin: ”Kukahan järjestelee tällaisia maailmanvallankumouksia? Se vaatii erittäin paljon rahaa.”

      On ihmettä ja kummaa, että kysymykseni ei jäänyt vaille vastausta, koska vastaus tuli Anonyymi 25. elokuuta 2021 klo 11.03-nimiseltä herralta/rouvalta/henkilöltä/oliolta/taholta. Siis eräältä taholta.

      Vastaus kuului: ”Kaippa ne jenkit sai sit viimein sitä mitä touhunneet ympäri palloa?” Anonyymi 25. elokuuta 2021 klo 11.03 logiikaan mukaan 9/11oli siis jenkkien saama ansaittu palkka olemassaolostaan! Ketähän tämä olemassaolo oikein vitutti/vituttaa?

      Lisäksi: kukahan touhusi maailmanvallankumouksia ympäri palloa vuosisatoja, kun vuonna 1848 julkaistiin Kommunistisen puolueen manifesti?

      Kyllä kaikki tietävät hyvin, että se oli marxismi-leninismi-moskovismi, jonka takia kaksi maailmansotaakin oli käyty (”kiitos” mm. eräälle narkomaaniopiskelijalle Jugoslaviassa Ensimmäisen maailmansodan laukaisemisesta, koska bolshevikkien palkkaamana hän murhasi erään valtion päämiehen.) Marxismi-leninismi-moskovismin torjumiseksi nousivat monet tahot, mm. Adolf.

      Marxismi-leninismi-moskovismin periaatteet ovat/olivat seuraavat: 1. yksityisomistuksen lopettaminen täydellisesti, koska pientalonpojan omaisuus on porvarillisen omaisuuden lähde; 2. proletaarinen maailmanvallankumous; 3. uskonnon lopettaminen hävittämiseen asti; 4. vastavallankumouksellisten ainesten tuhoaminen; 5. kansojen kansallisuuserojen hävittäminen; Jne.

      Poista
    3. "Vastaus kuului: ”Kaippa ne jenkit sai sit viimein sitä mitä touhunneet ympäri palloa?” Anonyymi 25. elokuuta 2021 klo 11.03 logiikaan mukaan 9/11oli siis jenkkien saama ansaittu palkka olemassaolostaan! Ketähän tämä olemassaolo oikein vitutti/vituttaa?"

      Teoreettisesti sai. Amerikka on mielikuva yhteiskunta. Median vaikute vahva. Yhdistävä tekijä lähinnä kieli (englanti) ja dollari. (Mediaa voinnee pitää kielenä. Yhden tutkimuksen lukaisin mikä käsitteli siirtolaispolitiikkaa. Afrikassa mielikuvat Euroopasta, taas osin tulevat Amerikkalaisesta viihde-teollisuudesta).
      Osittainen ongelma taasen on kun ihmiset ei hahmota kolmansista maista ettei Eurooppa ole Amerikka, vielä vähemmän Suomi on Eurooppa. Tilanne on osin samankaltainen kuin Suomesta käsin keskustellaan vaikka lähi-idästä tai Afrikasta. Puhutaan mantereesta jossa on eri valtioita ja eri hallinto-alueita. Kun kieli toimii osin stereotypioilla, mikä on luontaista, maailmasta olisi mahdotonta saada selvää ilman tätä kykyä.
      Osin kyse taas on kauppankäynnistä ja sitä myöten osin uskonnoista, lähinnä siitä tulkinnasta. (Sillä että lähi-idässä sotivat, ostavat aseita ja tilhivät toisiaan johtunee uskonnosta. Sen voinee nähdä että toinen yllyttää, mutta vika on aina käyttäjässä. Aseet itsessään eivät tapa, muutenhan kaikki voitaisiin mennä pehmennettyyn huoneeseen, kun miettii keittiöveitsiä yms.) Mutta myöskin kristinuskossa tulkinnat vaihtelevat. (Henkilökohtaisesti uskon mutta omalla tavallani, se on jokaisen oma asiansa eikä se ole asia mitä tyrkytetään, eikä uskonto ole asia millä pitännee hallita muita. Mutta teknisesti pitänee palata taas 1800-luvulle osin hahmottaakseen niitä kehityskulkuja. Paavi päässyt hallinnoimaan globaalia kirkkoa, juutalaiset ruvenneet vaalimaan omaa kieltään, kuulin että he olisivat omaksuneet paikallisia kieliä missä asuneet, kelle se sitten olisi ongelma? Kristinuskossa siinä mielessä taas vikaa mutta ei juutalaisille ole siinä mytologiassa armoa, aina petturi. Kantasuomalaisena taas mitään tekemistä 2000vuoden takaisilla asioilla. Silti niillä on merkitystä, jotain mikä osin on ympärillä muttei hahmota että mikä?)
      Osin sen hahmottanee abstraktista verkostoiden kautta, mutta ongelma taasen osin on sitten siinä että abstrakti-ajattelu vaatinee tunnepuolen sulkemista ja objektiivista katsomista, mutta ne tunteet kun nyt sattumalta ovat kehittyneet kulttuurissa ja sitä vaalinee omaa kulttuuriaan, sieltä tulee ne moraali yms. maantieteellisellä sijainnilla, ajalla on oma osansa ymmärryksessä. Myös vanhemmilla ja heidän historiallaan.
      Se että väki vaivautuu lappaamaan tänne perä-Pohjolaan asti kertomaan uskonnosta jne., noh oma mielipide on etten näe eroa kuinka eräs herra pysäytti aseman lähistöllä kertoakseen kuinka Suomi on Euroopan 2. väkivaltaisin maa naiselle. Mokoma lähti karkuun kun aukaisin sanaisen arkkuni ja tuumasin mitä mieltä olen amnestyn tilastoinnista.
      Liittynee kaupankäyntiin ja lobbaamiseen.

      -Ja ihan rouva, mutten ole varma tahtonenko moista titteliä omata.

      Poista
    4. Amerikassa taas on monenkirjavaa väkeä. Mutta myöskin niitä fundamentalisti kristittyjä.
      Joskus tuli lueskeltua Kiinan yhden lapsen politiikasta. (Lännessä mielikuva osin oli että väki teki sen yhden lapsen. Kyllähän niitä syntyi muutenkin ja tarinat oli sydäntä riipaisevia mitä tapahtui, jos ei ollut suhteita ja taloudellista turvaa. Oma mielipide on että joku teki rahaa myymällä.) Mutta yksi tarina jäi kanssa mieleen. Miehestä kuka vahvasti vastusti aborttia, joutui pakenemaan Amerikkaan. Jatkoi edelleen sielä vastustustaan. Hassua asiassa oli että löysi toisia jotka vastustivat myös aborttia sielä. Nämä fundamentalistikristilliset. Kumminkin se jatkuvuus tuppaa olemaan naisessa. Mies ei kykene synnyttämään. Mutta jokseenkin se on siitä naisesta itsestään kiinni tahtoneeko sitä lasta. Toinen juttu sitten miten se yhteisö tukee siinä kasvatuksessa kulttuuriin.

      Poista
    5. "Henkilökohtaisesti uskon mutta omalla tavallani, se on jokaisen oma asiansa eikä se ole asia mitä tyrkytetään, eikä uskonto ole asia millä pitännee hallita muita."

      Lisään tähän vielä että Jeesus kuoli ajan hallinnon mukaan niin kuin monet muutkin ristiin naulittiin esimerkkinä muille. Millainen sellainen hallinto sitten on? Sitten on tuo syntikäsite mikä jokseenkin on osin kultturista kollektiivia kuin myös jokaisen henkilökohtainen asia. Naisena taas koen suurta tarvetta erotella sen kun kyse on osin siveellisyydestä, mistä pääseekin maailman vanhimpaan ammattiin.

      Poista
  10. "Pyhä ja epäpyhä"

    Eikö olekin ihmettä ja kummaa, että kiinalaisilla ei ole Allahia eikä Jumalaa. Wikipedia kertoo, että käsite Kiinan uskonnot sisältää seuraavat osatekijät:

    1. kuoleman jälkeen
    2. symboli
    3. lohikäärme
    4. esi.isät
    5. pyhät paikat
    6. kotialttari
    7. taolaisuus eli kiinalainen filosofia.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.