tiistai 14. syyskuuta 2021

Erilainen osa enemmistöä

 

Vähemmistö vai ei?

 

Henrik Meinander, Kansallisvaltio. Ruotsalaisuus Suomessa 1922-2015.  Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsinki 2017.  Suomen ruotsalaisuuden historia 4. 347 s.

 

Nationalismi on ollut yksi uusimman ajan hedelmällisimmistä ja menestyksellisimmistä vapausliikkeistä ja muuan erityisen vaikuttava esimerkki sen voimasta on ollut oman maamme historia.

Ymmärrettävää kyllä, kaikenkarvaiset ja usein aivan tavattoman primitiiviset tarkastelutavat ovat tietenkin havainneet kaiken historiallisen kehityksen olleen aivan vajavaista verrattuna kaikkiin niihin vaatimuksiin, joita erilaiset radikaalit ovat mielessään kehitelleet.

Ihannetilahan näyttäisi nykyään tässä maailmassa olevan lähtökohtaisesti sellainen, ettei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei naista eikä varsinkaan miestä ja että jokainen on joka suhteessa samassa asemassa syntymästä hamaan kuolemaansa, sikäli kuin jälkimmäistä voidaan edes hyväksyä.

Mutta pilvet ovat pilviä. Kehitys maailmassa on ollut kaikkialla epätasaista, mutta sentään kulkenut eteenpäin. Turvemajoissa asuneet alkuasukkaat voivat kaikin mokomin nyt syyttää valkoista miestä siitä, että hän on tuonut kaikkialle oman sivistyksensä, lukutaidosta penisilliiniin ja samalla jopa yrittänyt itse hyötyä asiasta.

Mutta tämä uhkaa nyt jo viedä kauas päivän teemasta. Nationalismi oli (imperfekti jo sallittaneen) Suomessa ennen muuta suuri sivistysprojekti, jossa riistettävänä karjana palvelleet kansan syvät rivit nostettiin hitaasti, mutta varmasti tietoiseksi osaksi eurooppalaista sivilisaatiota, tuota valkoisen miehen luomusta, joka pitkään pysyi vain harvojen saatavilla.

Kieli ei sinänsä määrännyt toisia sortajiksi ja toisia sorretuiksi, mutta muodosti kyllä Suomessa hyvin kauan luultavasti suurimman perityn esteen tiellä kohti täysiarvoista kansalaisuutta, etten sanoisi tasa-arvoa (en sano). Tarina siitä, miten tämä este voitettiin, on meillä sangen ainutlaatuinen ja sitä ovat käsitelleet tämän kirjasarjan aiemmat osat.

Tämä sarjahan on toki näkökulmaltaan ruotsalainen vai mitenkä tuon parhaiten sanoisi. Mikäli asia ilmaistaisiin vaikkapa venäjäksi, ei ongelmia olisi. Venäjällä Suomen ruotsia puhuvat ymmärretään ruotsalaisiksi ja sillä siisti. Meillä termit ovat vaikeampia. Ruotsinkielinen on neutraali termi, mutta jo suomenruotsalainen sisältää monen mielestä ongelman, koska se näyttää sijoittavan ihmisen tiettyyn kansallisuuteen kielen perusteella ja sitä taas ei monen mielestä saisi tehdä, ainakaan meillä ja tässä tapauksessa.

Snellmanilainen suomalaisuusliike on monelle ruotsinkieliselle yhä punainen vaate yksi kieli – yksi mieli-tunnuksineen. Vaatimus kielen vaihtamisesta onkin varsin hurja ja historiallisesti kenties ainutlaatuinen. Jotakin vastaavaa saattaisi nähdä vaikkapa tämän päivän Ukrainassa, mutta ovathan ukraina ja venäjä sentään paljon lähempänä toisiaan kuin suomi ja ruotsi.

Mutta ei tässä niteessä nyt siitä puhuta. Sen sijaan sen käsittelemä aikakausi liittyy sellaiseen historialliseen vaiheeseen, joka olisi voinut olla ruotsinkielen kannalta kohtalokas, mitä moni pelkäsikin. Kun kansallisvaltio itsenäistyi, se tarkoitti myös kansalliskielen tuomista kaikkialle tuon maan elämään.

Venäjän kielen hylkäämisessä ei ollut mitään ongelmia, koska sitä ei ollut edes omaksuttu. Pari vuosikymmentä paikallaan olleet venäjänkieliset katukilvet eivät muuttaneet mitään.

Ruotsin kanssa suomi oli virallisesti tasa-arvoinen viimeistään jo (tai vasta) vuodesta 1902, mutta käytännössä sivistyneiden piirien kielenä säilyi ruotsi, ainakin toisena kielenä. Maan ainoan yliopiston kaksikielisyys antoi asialle pontta.

Kun itsenäinen Suomi sitten syntyi, säädettiin että suomi ja ruotsi ovat sen kansalliskielet. Molempia siis sopi ja sai myös virallisesti käyttää kaikkialla. Koska ruotsinkielisiä oli vähemmän, oli tätä periaatetta selvennettävä erinäisillä määräyksillä, mutta yksi kieli -yksi mieli- tilanteeseen ei siis edes pyritty perustuslain tasolla.

Meillä oli siis yksi kansallisuus, joka puhui kahta kieltä tai ainakin jompaakumpaa nimetyistä kahdesta. Vaikeneminen tulkittiin myöhemmin myös puhumiseksi.

Kysymys siitä, oliko kaksikielinen Suomi itse asiassa myös niin sanoakseni kaksimielinen, jäi kaihertamaan monia. Ruotsinmielisyys tarkoitti kauan sitoutumista ruotsinkieliseen herrasväkeen, jonka intresseihin suomenkielisen rahvaan edut eivät liittyneet ja joka siis eristyi omaksi kansallisuudekseen. Toki hyvin moni syntyjään ruotsinkielinen oli jo 1800-luvulla suomenmielinen ja siinähän se suuri kansallinen erikoisuus olikin.

Jälkikäteen katsoen oli tietenkin luonnollista ja varmaan väistämätöntä, että niin sanottua kielitaistelua käytiin vuosisadasta toiseen. Ruotsinkielisyys menetti kuitenkin asemiaan suorastaan luonnonlainomaisesti.

Suomenkielinen väestö kasvoi hieman enemmän ja nopeammin, mutta erityisesti kaupunkien kasvu tapahtui suomenkielisen väestön muuttoliikkeen kautta. Helsinki oli 1800-luvun puolivälissä vielä ruotsinkielinen kaupunki keskellä ruotsinkielistä aluetta. Venäläisiä toki oli niin huomattava määrä, että se antoi paikalla leimansa.

Viisikymmentä vuotta myöhemmin kaupungin väkiluku oli kasvanut moninkertaiseksi ja se oli tarkoittanut nimenomaan suomenkielisten muuttoa sinne. Vanhat, perinteikkäät paikat saivat uudet asukkaat ja saman tein uudet nimetkin. Näinhän koko maailmassa koko ajan tapahtuu.

Ruotsinkielisten (tai suomenruotsalaisten) perääntymistaistelu tapahtui järjestäytyneesti ja onnistui inhimillisesti katsoen erinomaisesti. Kitkaa tietenkin syntyi, mutta tuskin suurta katkeruutta. Molemmille osapuolille on syytä antaa asiasta pisteitä, mutta merkittävimmän panokset asialle antoi varmaankin talvisota. Siinä ei pärjätty fraaseilla eikä retoriikalla, vaan otettiin miehestä mittaa.

Välttämätön ehto kansallisuuden hengissä säilymiselle on korkeamman opetuksen antaminen omalla kielellä. Ruotsinkielisillä ei ole periaatteessa ollut koskaan hätäpäivää, koska Ruotsin korkeakoulut olivat heille aina avoimia. Ruotsinkielisen pääoman kulttuuritahdon ansiosta saatiin joka tapauksessa myös Suomeen laaja ruotsinkielinen korkeakouluopetus.

Toki asiaan varmasti vaikutti myös oma ankkalampihenki, johon liittyi tiettyä eristäytymisen haluakin, perinteisiin ja snobbailuun yhdistyneenä. Joka tapauksessa se pysyi kohtuuden rajoissa, mistä todistaa jo ruotsinkielisiä korkeakouluja käyvien suomenkielisten suuri lukumäärä. Moni suorittaa asevelvollisuudenkin omasta halustaan nimenomaan ruotsinkielisessä joukko-osastossa.

Suomenkielisten ja ruotsinkielisten suhteelliset osuudet eri aloilla ja eri vaiheissa ovat kiinnostavia tietoja, joita ei useinkaan kannata nielaista purematta. Kaksikielisyys on asia, jonka merkitys maassamme on suuri ja jota moni, etenkään ulkomaalainen ei tajua. Sama koskee eri seutujen ruotsinkielisyyttä. Pohjanmaan ruotsinkielisillä ei välttämättä ole mitään erityistä suhdetta helsinkiläisiin kaksikielisiin ja Ahvenanmaa puolestaan haluaa olla ja on kaikkien muiden ulkopuolella.

Nämä merkinnät eivät tee lainkaan oikeutta tälle kirjalle, mutta paninpahan nekin nyt paperille, ennen kuin unohtuvat. Kirjassa on paljon kiinnostavia näkemyksiä Suomen historiaan nimenomaan ruotsinkielisestä näkökulmasta ja se kannattaa lukea ja jopa kerratakin ymmärtääkseen paremmin omaa, varsin erikoista historiaamme.

Jonkinlaisena pitkän linjan havaintona voinee kirjoittajan tapaan arvioida, että ruotsalaisuus/ruotsinkieli Suomessa on tietyssä määrin sidoksissa Ruotsin-suhteisiimme.

Pohjoismainen hyvinvointi ja yhteiskuntamalli, jotka ovat koko maailman mitassa olleet ainutlaatuisen menestyviä, ovat paljolta määränneet myös itsenäisen Suomen ruotsinkielisyyden merkitystä.

Myös tältä kannalta katsoen tuntuvat eräät Ruotsin uudemman historian trendit yhtä kiinnostavilta kuin arveluttavilta.

79 kommenttia:

  1. Ruotsi ja ruotsalaisuus ovat suomalaiskansalliselta kannalta mielenkiintoisia lähinnä sen hirvittävän historiallisen vaikutuksen vuoksi, joka suomalaisiin on seitsemän sadan vuoden hallintoalamaisuuden jäljiltä jäänyt.

    Kaikki suomalaisuuden huonoimmat ominaisuudet -- tavattoman vahva antagonistinen taipumus, rahvaassa piilevä herraviha, kansan jakautuminen jokaisessa kysymyksessä kahtia, julkisen ja yksityisen elämän välille revennyt kuilu, humalahakuinen juominen ja perheväkivalta ynnä muu itsetuhoisuus, kansantautina masennus, ja hirvittävä mielistelyntarve ja usko siihen että keinolla millä hyvänsä, esimerkiksi oppisivistystä hankkimalla, on noustava "paremman väen" piiriin -- kaikki tuo on mahdollista selittää vain alistushistorialla.

    Eikä niitä selittäjiä tietenkään Ruotsista tule. Pitäisi miettiä, miten se olisi edes mahdollista -- ei sen maan historiasta ole noussut ainoatakaan suurta filosofia, eikä Swedenborg sitä paitsi edes kuulu filosofiaan. Kirjailijoita on muutama, teatterissa sievisteleviä hupsuja Armfeltin perillisinä. Vasta elokuva ja tv-sarjat ovat nostaneet ruotsalaisia maailmanluokkaan. Se olisi outo ilmiö, ellei ottaisi huomioon sitä, etteivät ruotsalaiset tekijät ole olleet omassa maassaan profeettoja.

    Työt on tehty muualla, ja oma hallinto sorsinut Bergmanista Östlundiin. Ja suomalaiset ovat tässäkin suhteessa olleet ruotsalaisten historiallisia mallioppilaita.

    Maan nykytila on ymmärtääkseni katastrofaalinen kaiken sen tosiasiallisen kyvyttömyyden seurauksena, joka niin sanottuun hyvinvointiin on olemuksellisesti kuuluvaa. Ei ole koskaan kyetty käsittelemään mitään kielteisiä tosiasioita. Kaiken on aina täytynyt olla kanista ja hyvää, eikä mikään ole saanut tehdä kipeää.

    Niinpä maa on romahtamassa vieraskulttuurien mukanaan tuomaan väkivaltaan ja kehityskyvyttömyyteen, mutta sibistynyt ruotsalainen silti kiroaa ainoastaan ruotsidemokraatit.

    Olinko ennakkoluuloinen? Tuskin edes tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyypillistä perussuomalaisten hurruvihaa amerikkalaisin maustein.

      Pauvre con...

      Poista
    2. Tottahan tuo Sepon teksti oli alusta loppuun.

      Jos ei totuus jotain miehittäjän jälkeläistä miellytä, niin se on voi voi.

      Kannatan lämpimästi sitä, että Suomessa otettaisiin käyttöön samanlainen kieli- ja kansallisuuspolitiikka kuin Virossa.

      Poista
    3. Typerää itse uhriutumista ja ruikutusta, ei totta.

      Suomessa ainoa harkittava kielipolitiikka olisi englannin kielen julkisesta käytöstä sakottaminen.

      Poista
    4. Ooo kultalusikat hermostuu...

      Ikävä kyllä sun lapsenlapset puhuu suomea, kun etuoikeudet viedään ja Ahvenanmaan apartheid loppuu.

      Poista
    5. Ruotsia ja Suomen ruotsalaista menneisyyttä voi kuitenkin kiittää autonomiasta ja siitä, että Suomi venäläistämisen ja venäläistymisen sijaan itsenäistyi. Ilman Suomen pitkää yhteistä historiaa ruotsalaisten kanssa tsaarilla ei olisi ollut mitään syytä erottaa Suomea omaksi hallintojärjestelmäkseen.

      Poista
    6. Turha kuvitella, että minulla olisi mitään poliittista kotia. Olen elämäni varrella tuntenut satoja poliitikkoja, muutamia läheisestikin, enkä ole oppinut knnioittaman ketään. Poliitikot ovat hyvin valikoitunut, valtataisteluissaan viihtyvä kansanryhmä.

      Ensin, eliittinä täällä on yhteiskunnan yläkerros, joka on siis ruotsalaisen hallintomentaliteetin perillinen. Siihen poliitikot, byrokraatit ja esimerkiksi tiedonvälityksen omistajat ja journalistit kuuluvat. Sitten ovat vieraskulttuuriset, joita palvotaan niin ikään alistujan asentein. Kolmannen luokan kansalaisuus on nyt siis yhä useamman suomalaisen todellinen lokero tässä EU-Suomessamme.

      Mutta siitäkään emme tietenkään saa mitään ääntä pitää tai valittaa, koska sellainen vain leimaa ja mitätöi meidät lopullisesti: "Haa, olette todella pelkkiä uhriutujia, mihinkään kykenemättömiä kohtalonne ruikuttajia, kateellisia valittajia, itse oman uranne tuhonneita ja terveytenne pilanneita hölmöjä -- kehtaattekin kiukutella, varokaa vain noita vihapuheitanne, niitä ei meillä sallita, se on sitten käräjäkeikkaa tiedossa, ellei suu pysy supummassa."

      Kirjoitin hieman kansallisesta kohtalonyhteydestämme silloin kun Suomi täytti 100 vuotta. Kirjoitukseen pääsee tästä.

      Mitä tuohon uhriutumiseen tulee, siihen kyllä kannattaa paneutua vähän syvemminkin. Se on nykyisen kulttuurisen narsismin ajan todellinen ongelma. Siitä enemmän esimerkiksi tässä.

      Poista
    7. Anonyymi 21:16, hurrivihassasi sinulta on jäänyt huomaatta että meidän suomenkielisten lapsenlapset puhuvat englantia, jollei englannin kielen leviämiselle panna pian stoppia.

      Poista
    8. Kyllä se ruotsinkielimenkin rahvas oli yhtä sorrettu Ruotsin valtakunnassa, ellei sorretumpikin, koska komeat aatelislinnat. Myös kielellisesti, sillä eliittihän puhui pääosin saksaa tai ranskaa.

      PS: Ruotsalaisvalta päättyi jo 200 vuotta sitten, joten yritä pääsyä siitä jo yli. Nyt meillä on jenkkivalta ja englannin kielinen eliitti, ruikuta siitä niin olet ajantasalla.

      Poista
    9. Ruotsalaisesta miehitysvallasta voi ehkä puhua jonnekin 1300-luvulle asti. Sen jälkeen olimme valtakunnasta sellainen osa, johon painoarvomme meidät kelpuutti. Kun etäisyys keskuksesta kasvaa, sorron määrä tuntuu aina ja kaikkialla lisääntyvän.

      Poista
    10. Taitaa olla päinvastoin, mitä kauempana keskuksesta ja "herroista" sitä vapaammat olosuhteet.
      Toisekseen puhe ruotsalaisesta miehitysvallasta 1300-luvulla ja aiemmin on aika anakronistinen käsite, valtaa kun käytti tuolloin ja maatamme "miehitti" lähinnä katolinen kirkko.

      Poista
    11. "hirvittävän historiallisen vaikutuksen vuoksi, joka suomalaisiin on seitsemän sadan vuoden hallintoalamaisuuden jäljiltä jäänyt."

      Ihanko oikeasti Seppo O. uskot, että kahdeksan sadan hallintoalamaisuus venäläisen kulttuuripiirin osana olisi jotenkin tehnyt meistä jalomman ja onnellisemman kansa, sukulaisuuskansojemme tila kun ei oikein tuota ajatusta rohkaise. Fakta kun oli oli, että olimme 1000-1100-luvuilla kahden vahvemman kulttuurin välissä. 

      Ruotsalaisen kulttuuripiirin osana kun saimme sentään toimivan oikeusvaltion ja aikaa voittaen demokratian.

      Poista
    12. Mielestäni virolaisilla on terve suhde historiaan.

      Kumpaakaan miehittäjää ei kiitellä ja kumarrella, "Toitte meille kulttuurin ja aapiset" vaan sekä saksalaisia että venäläisiä pidetään miehittäjinä.

      Virolaisillahan oli järkeä laittaa keuliva herrakansa ruotuun heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja saksalaisuus on virosta nykyään täysin hävinnyt.

      Tuollainen entisten miehittäjien kiitollinen muistelu kertoo suomalaisten kohdalla orjaluonteesta (joka on mielestäni juurikin slaavilaista hapatusta) tai ruotsalaisetn kohdlla selvästä siirtomaa-asenteesta.

      Mitään "suomenruotsalaisia" ei ole olemassa on vain suomalaisia, ruotsalaisia, venäläisiä,lappalaisia ja romaneja. Arvostan ruotsalaisia ihan paljon kuin romaneja.

      Poista
    13. Miten voit muistella olematonta miehitystä?
      Kannattaisikohan sinunkin rypistellä irti tuosta "orja"- asenteestasi ja myöntää että me olemme ruotsalaisia kaikki.

      Poista
    14. Psykohistorialla on tehtävänsä -- se auttaa ymmärtämään miksi historiallisen kohtalonyhteyden tuote on se mikä on. Ja tämä tuote on siis tilastollisina tosiasioina olemassa.

      Olemme kahtia jakautuva, toinen toisisiamme ennätysmäärin kiusaava, itsetuhoinen kansa, jolle itsemurhat ja perheväkivalta ovat olleet ongelma. Niin syyllistävä tapa jolla sosiaalivirkailijamme kohtelevat suomalaisasiakkaitaan kuin jopa projektiivinen ryssävihamme, jonkakaltaista ei tunneta edes N-liiton miehittämänä olleissa maissa, kertovat sielunrakenteestamme.

      On älytöntä lähteä jossittelemaan -- että kuinka siinä sitten olisi käynyt, jos...

      Historia ei ole kontrafaktuaalinen tiede. Tieteen siitä voivat tehdä tilastot jotka kertovat jotain historiallisten voimien vaikutuksista.

      Poista
    15. Siomessa tuo psykohistoria on laajalti tuntematonta ja monet tuomitsevat sen täysin ilman minkäänlaista tietoa aiheesta.

      Kuvaavaa näissä kirjoittelussa on tuo aivan älytön henkinen tuulentupa, jossa meidän pitäisi tuntea kiitollisuuta siitä, että olemme joutuneet vieraan valloittajan kynsiin. Ruotsalainen kolonisaatio ja Ruotsin vallan ulottaminen Suomeen ja suomalaisen kulttuurin syrjiminen sekä tuhoaminen pitäisi nähdä jotenkin hyvänä juttuna.

      Kiistämätön tosiasia oli se, että suomalaisilla ei ollut samaoja oikeuksia kuin ruotsalaisilla omassa maassaan. Se oli tietoista alismis- ja valloittamispolitiikkaa ja ei muuksi muutu vaikka olisi hieno kirkko jäänyt pitäjään rakennusperinnöksi. Suomalaisia riistettiin taloudellisesti, poliittisestia ja raskautettiin sotapalvelulla ja oikeuden sekä virkamiesten edessä olit voimaton, kun miehittäjä ei huomionut suomalaisia täysivaltaisina kansalaisina. Käytänössähän kolonisaatio täytti paikoittain etnisen puhdistuksen tunnusmerkit ja ruotsista myös lähetettiin sotilaita näite operaatioita tukemaan.

      Voitte minun puolestani uskotella itsellenne, että mitään kolosaatiota ei ole ollut olemassa, eikä myöskään siihen liityviä yhteenottoja. Suomi oli Ruotsin riistomaana ja myös nettomaksaja. Me maksoimme Tukholmaan ja saimme kiitokseksi sen, että Suomen puolustus ja alueen kehittäminen laiminlyöntiin.

      Kaikki me tiedämme kouluhistoriasta, mikä oli Axel Oxenstierna kanta erilaisiin poliittisiin kysymyksiin. Monet osaavat lauseen verran siteerata miestä- juurikin se kuuluisa lentävä lause järjestä ja maailman hallisemisesta.

      Se mitä meille ei kerrottu, että tuo rakas ja viisas Axel piti suomalaisia alempiarvoisina elukoina.

      Vastaavia esimerkkejä on historia pullollaan. Suomi oli hyväksikäyttö ja uhrattava puolustusvyöhyke. Miehittäjille ja heidän hännystelijöilleen tilanne oli loistava. Vastaava ajattelutapa on toistunut Suomen hisriassa kolme kertaa. Ensiksi Ruotsin siirtomaana, sitten tsaarin rajamaana ja nyt eurostoliiton hyväksikäyttö ja puolustuspuskurina. Samaa sapluunaa on helppo käyttää uudelleen ja uudelleen, kun eliitti on sille ehdollistettu.

      Poista
    16. On ja ei. Historialle ei voinne mitään, nykyisyys tiedetään, tulevaisuutta voinnee arvata mutta se menee ennustamiseksi.

      Tuli lueskeltua yhden iltalehti artikkelin kommenttiosiota ja sielä oli yksi kommentti mikä pisti hymyilyttämään.
      Käsitin että kirjoittaja oli ulkomaalainen suomenkielenopettaja joka kritisoi suomalaisten puheessa esiintyviä kielioppivirheitä, niitä kun oli paljon. Aika harvassa ovat ne henkilöt ketkä puhuvat kirjakieltä äidinkielenään. Kyse on kumminkin väestön äidinkielestä ja siihen vaikuttaa niin murre-erot kuin myös ulkoapäin omaksutut sanat jne. Mistä pääsinkin hiffaamaan ja tunsin itseni idiootiksi kun aijemmin ymmärtänyt että kirjakieli on hallinnonkieli. Ei tavallisen pulliaisen ole tarkoituskaan tajuta, kun ole opiskellut kyseistä sanastoa. Teoriassa sama kuin lakiuskonto, mutta koskee maantieteellisellä sijainnilla olevaa väestöä. Mistä taas pääsee uskontojen mitkä pohjaa ain johonkin kirjaan niin niiden ns. näkemysten (tiedä millä sanalla muotoilisi) teoriassa kai ymmärtämiseen. Mutta oma näkemys on että kyse on verkostoista ja kaupankäynnistä. Lähinnä kai teoriassa tyrkytetään valtion hallinnon tilalle uskonnollista hallintoa, mikä luo kyllä vahvan ristiriidan moneenkin asiaan. (Kaippa selittänee neekeri sanan muutoksen suomenkielessä, mikä lähtenyt jenkkien identiteettipolitiikasta ja joitain muitakin kielen poliitiseen hallintoon liittyviä muutoksia. Teoriassa ken hallinoi kieltä hallinnoi kielialuetta, mutta teoriassa. Kieli on kumminkin väestön elämisen kannalta välttämättömyys, ilman sitä ei voinne tulla toimeen ympäristössä). Tässä tosin pitäisi sitten erotella miesten kieli ja naisten kun puhealueet sitten tuppaa vaihtelemaan. Huomanneehan tuon kirjallisuudessakin, kauniilla sanoilla ja käytöksellä saanee enemmän aikaan kuin huonolla.

      Poista
    17. Hoh, hoijaa,
      Samanlaista sorron ja orjuutuksen tarinaa voidaan kertoa mistä tahansa eurooppalaisesta kansanryhmästä menneisyys kun ei ollut mikään tasa-arvon ja vapauden onnela. Ja näitähän kerrotaan ja uhtoudutaan kun halutaan polttoainetta vihalle.
      Ruotsin vallasta on jo niin monta sukupolvea että se selittävänä tekijänä nykyisyydelle on aika kaukaa haettu syy. Suurempi syy taitaa olla viime sodat ja niiden tuottama (hoitamaton) posttraumaattinen tressi.

      Poista
    18. Sota, "kekkoslovakia" ja pakkoenglanti ovat parempia selittäjiä suomalaisten nykyongelmille kuin muinainen Ruotsin vallan aika.

      Poista
    19. Anonyymi klo.6.31
      Voinnee sitä vaikka minkälaisen tarinan. Suurta suomalaista, suurta neuvostoliittolaista tai tarina suuresta yhteisestä EU:sta. Kyse on lähinnä kaupankäynnistä, sen hallinnoimisesta ja millä käydään kauppaa. Se stressi taas olettaisi kumpuavan osin historiasta, mutta myös järjettömistä hallinnon taloudellisista odotuksista.
      Oma sukupuu on pitkin poikin Suomea. Muistanen isovanhemmat ja heidän käytöksensä yms. Sitten on tämä nykyinen mitä en oikein tunnista suomalaiseksi kulttuuriksi vaan miellän sen enemmältikin amerikkalaiseksi, tulos tai ulos. Jne. Pohtinut onko se vain lobbauksesta johtuvaa, vai onko se omaksuttu vaistomaisesti? Epäilisin omaa päätä mutta eräs ystävä kuka kuuluu samaan ikäluokkaan kuin itse niin sanoi samaa.

      Poista
    20. "sekä saksalaisia että venäläisiä pidetään miehittäjinä. Virolaisillahan oli järkeä laittaa keuliva herrakansa ruotuun heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja psaksalaisuus on virosta nykyään täysin hävinnyt."

      Minusta Viron saksalaisten ja venäläisten rinnastaminen suomenruotsalaisiin edustaa täydellistä historian tuntemattomuutta: saksalaiset (Saksalainen ritarikunta) tulivat Baltiaan nimenomaisten valloittamaan kantaväestön ja näiden (baltian aatelisto) ja virolaisten välillä vallitsi jyrkkä niin etninen, kielellinen kuin sosiaalinen ero. Sama päti venäläisiin myöhemmin. Sen sijaan Suomen alueen (Itämaa) liittäminen Ruotsiin oli paljon rauhanomaisempi ja viimeistään 1300-luvulla olimme valtakunnan yhdenvertainen osa, jonka Itämaan alamaisilla oli samat oikeudet kuin riikin-Ruotsinkin. Erot eivät perustuneet niinkään kieleen kuin etniseen alkuperään kuin sosiaaliseen asemaan, joka sääty-yhteiskunnassa oli jyrkempi kuin nykyisin. Toki 1600-luvun suurvaltakautena tapahtui yhdenmukaistamista, mutta sama koski myös Ruotsinkin syrjäseutuja. Fakta on kuitenkin se, että suomalaisia osallistui Ruotsin säätyvaltiopäiville kaikista säädyistä.

      Toistan edelleen:

      "
      Fakta kun oli oli, että olimme 1000-1100-luvuilla kahden vahvemman kulttuurin välissä. 

      Ruotsalaisen kulttuuripiirin osana kun saimme sentään toimivan oikeusvaltion ja aikaa voittaen demokratian."

      Olimme liian pieni ja järjestäytymätön kansa pysyäksemme omillamme noiden kulttuuripiirien ulkopuolella. Ruotsiin liittymällä saimme enemmän: läntisen kulttuurin, toimivan hallinnon ja oikeusvaltion, josta aikaa voittaen syntyi ensin autonomia ja myöhemmin itsenäisyys. Toista vaihtoa voimme tarkastella sukulaiskansojemme olosuhteissa.

      Muistakaamme lisäksi, että ensimmäiset fennofiilit olivat äidinkieleeltään ruotsinkielisiä (vrt vironkielen kehittäjät, jotka eivät todellakaan olleet saksalaisia tai venäläisiä).

      Poista
    21. Viimeisin anonyymi puhuu pääasiassa asiaa.

      Täytyy muistaa, että virolaiset alistettiin jo keskiajalla saksalaisen maa-aatelin maaorjiksi. Sen sijaan Suomessa talonpojat pysyivät vapaina molemmilla kielillä.

      Oliko Suomi riistetty alusmaa vai täysiveroinen osa Ruotsin valtakuntaa? Tutkijoiden vaaka on kallistunut jälkimmäisen tulkinnan suuntaan. Suomi oli kuitenkin rajamaa – idässä painetta loi vahvistuva Venäjä.

      Ruotsin kuninkaiden viisaudesta ja kyvystä hallita valtakuntaansa voi olla montaa mieltä – ja usein kärsijänä oli tietysti rajamaa.

      Lisäksi täytyy todellakin erottaa (niin kuin moni on toki tehnytkin) toisistaan ruotsinkielinen rahvas ja pääkaupunkiseudulle keskittynyt ruotsinkielinen sivistyneistö.

      PS. Viron kirjakielen kehittäjät olivat ainakin aluksi nimenomaan saksankielisiä – baltiansaksalaisia kirkonmiehiä – sillä sillä sarallahan tarvetta aina on.


      Poista
    22. "Täytyy muistaa, että virolaiset alistettiin jo keskiajalla saksalaisen maa-aatelin maaorjiksi. Sen sijaan Suomessa talonpojat pysyivät vapaina molemmilla kielillä."

      Kannattaa nyt muistaa, että tuo paljonpuhuttu "talonpoikainen vapaus" on lähinnä myytti ja itse asiassa talonpoikaiskapinoita on ollut Ruotsissa ihan yhtä palon kuin sellaisilla alueilla missä maaorjuus oli voimassa.

      "Oliko Suomi riistetty alusmaa vai täysiveroinen osa Ruotsin valtakuntaa? Tutkijoiden vaaka on kallistunut jälkimmäisen tulkinnan suuntaan."

      Täytyy nyt sanoa, että nimenomaan tutkijoiden parissa nimanomaan tuo käsitys alusmaan asemasta on voimistunut huomattavasti jälleen viime vuosikymmeninä.

      Sen sijaan juuri nimenomaan YYA-aikana piti vaalia kuvaa "hyvästä yhteisestä menneisyydesta" vastapainoksi idän painostukselle. Juurikin tuo Vihavaisen kuvailema Pohjoismainen suuntaus.

      Yliopistossa opiskelijoita pitää vieläkin vieroittaa juurikin näistä poliittisesti korrekteista mielikuvista "talonpoikaisesta vapaudesta" ja "suomalaisten uljaasta sotapalveluksesta Ruotsin valtakunnan tasavertaisena osana".

      Todellisuutta on se, että suomalaiset olivat hyväksikäyttövyöhykkeen alamaisia joilla ei ollut samanlaista arvoa kuin ruotsalaisilla. Aikalaislähteet kyllä erottelivat suomalaiset ja ruotsalaiset. Aivan kuten vielä sata vuotta sitten suomessa asuvat ruotsalaiset pitivät itseään ruotsalaisina ja eräät heistä jopa juonittelivat ensimmäisen maailmansodan aikan Suomen palauttamiseksi Ruotsin alusmaaksi. Vielä vuosina 1919-1920 oli vaatimuksena ruotsalaisilla joko autonomia rannikkoalueille tai alueiden liitäminen Ruotsin valtakunnan osaksi. Suomenruotsalaisuus käsitteenä luotiin 20-luvulla koska valkoisessa tasavallassa ei juuri separatisti pellejä silitelty.

      Mitään yhteistä historiaa ei ole. Jos olet ruotsalainen suomessa. (Mitään suomenruotsalaisuutta ei ole.) Olet joko valloittaja tai heidän kätyrinsä.

      Poista
    23. Taidat itse olla venäläisyyden kätyri.

      Poista
    24. Tai uuden valloittajan, amerikkalaisuuden.

      Poista
    25. Kun käsitys omasta identiteetistä perustuu valheelle, niin eihän mitään muuta voi odottaakkaan kuin tuollaista ryssä ja jenkki huutelua.

      Mitään varsinaisia faktojahan teillä ei ole löytynyt tämän keskustelun missään vaiheessa. Vain epämääräisiä heittoja yhdenvertaisuudesta, talonpoikaisesta vapaudesta sekä siitä, että suomalaisten pitäisi olla kiitollisia, että meitä alisti ja kolonisoi, niin "hieno" kulttuuri.

      Jäihän teikäläisille sentään huomattava osa Tanskaa ja ne asukkaat saitte ruotsalaistettua vaikka se vaatikin ankaraa hirttämistä ja asukkaiden identiteetin lähes täysellisen tuhoamisen. Norjalaiset eivät olleet teidän onnelastanne kiinnostuneita ja se miehitys loppui siihen, että saitte postimerkin perseeseen.

      Poista
    26. Voi sinua ja hurrivihaa tihkuvaa tekstiäsi jolla innostat itseäsi yhä suurempaan inhoon.

      Pauvre con.

      Poista
    27. Mitä enemmän paskakasaa kaivelee sitä enemmän se haisee.

      No mikään valheelle rakennettu ei ole koskaan ollut pysyvää.

      Poista
    28. Niinpä, ajatuskulkusi on pahasti tyhjän päällä koska se perustuu hurrivihaasi, ei järkeen eikä tosiasioihin.
      Pauvre con, mutta itseään olet tiesi valinnut.

      Poista
    29. Et ole kyllä esittänyt minkäänlaisia faktoja tuulentupiesi perusteeksi.

      Toisaalta tuollainen lapsellinen "hurrivihasta" syyttely kyllä kertoo, että et tiedä asioista juuri mitään ja yrität siirtää keskustelun vastapuolen psyykkisiin ominaisuuksiin.

      Tuollaisella toiminnalla on Suomessa pitkät perinteet. YYA-aikana hännystelijoiden arvostelijat leimattiin pitkältä joko vähäjärkisiksi tai mielisairaiksi.

      Poista
    30. Ensin hyökkäät ja haukut "ruotsalaiseksi" sitten uhriudut ja ryhdyt vetämään marttyyrin viittaa päälle, kaikki likaiset temput käytössä mutta varsinaiset faktat puuttuvat.

      Poista
    31. Kun tätä kaunan ja uhriutumisen kommenttiketjua lukee, ymmärtää miksi tästä maasta on aina löytynyt Tukholman/Pietarin/Moskovan/Berliinin/Brysselin/Washingtonin kävijöitä ja muita hyödyllisiä ulkovaltojen kätyreitä, joita ovat valmiit käymään veljiensä kimppuun näiden puolesta.

      Yhtä lailla näkyy ymmärryksen puute siitä, että kaikki kulttuurit ovat omaksuneet hyödyllisinä pitämiään piirteitä toisista kulttuureista, täälläkin vasarakivikirveistä ja nuorakeramiikasta alkaen tuhansia vuosia sitten.

      Edelleen jään kaipaamaan selkeitä lähdeviitteitä siitä, miten suomalaiset olisivat etnisen alkuperänsä takia olleet eriarvoisessa asemassa ("suomalaiset olivat hyväksikäyttövyöhykkeen alamaisia joilla ei ollut samanlaista arvoa kuin ruotsalaisilla. Aikalaislähteet kyllä erottelivat suomalaiset ja ruotsalaiset"). 

      Poista
    32. "Kun tätä kaunan ja uhriutumisen kommenttiketjua lukee, ymmärtää miksi tästä maasta on aina löytynyt Tukholman/Pietarin/Moskovan/Berliinin/Brysselin/Washingtonin kävijöitä ja muita hyödyllisiä ulkovaltojen kätyreitä, joita ovat valmiit käymään veljiensä kimppuun näiden puolesta."

      Suomalaiset eivät ole ruotsalaisten veljiä.

      Te ette ole suomalaisia. Suomalaisia ovat vain suomalaisten vanhempien jälkeläiset jotka puhuvat kotikielenään suomea ja ovat omaksuneet suomalaisen kulttuurin. Sen sijaan ruotsalaiset, mustalaiset tai vaikka somalit - eivät ole suomalaisia, luki passissa ihan mitä tahansa.

      Historialliset lähteet kertovat selvästi. Jos olet ruotsalainen suomessa, ovat esi-isäsi tuleet tänne valloittajina tai sitten sukusi on ryhtynyt maanpetturi opportunisteiksi.

      Uskokaa ihan huviksenne. Me suomalaiset emme ole teikäläisille mitään velkaa. Suomessa puhutaan suomea ja jos se ei käy, niin astuu laivaan tai lentokoneeseen.

      Poista
    33. Jopa tuli taas melkoista "kansallismielistä" sontaa ja mielivaltaista ja raivikasta jakoa meihin ja muihin.

      Poista
    34. Heh heh. Aivottumuusfennoilu se vasta lapsellista onkin, kaikkine syytöksineen "maanpetturiopportunisteista", "kolonisoimisesta" ja "valloittajista", ja ennen kaikkea päähänpinttymästä etteikö muka suomenruotsalaisuutta olisi olemassa. Onkohan kaunainen ja raivopäinen törkyturpa milloinkaan pelkällä kiljunnaallan tehnyt olevaisen olemattomaksi?

      "Historialliset lähteet kertovat selvästi ..."

      Pistäpä näytteeksi muutama linkki.

      "Me suomalaiset emme ole teikäläisille mitään velkaa. Suomessa puhutaan suomea ja jos se ei käy, niin astuu laivaan tai lentokoneeseen."

      Minä en ole velkomassa yhdeltäkään törkyfennolta mitään. Heillä kun ei ole mitään annettavaa paitsi kaunaa, katkeruutta, valheita ja vihaa, ja sellaisista armonlahjoista minulla ei ole mitään hupia eikä hyötyä. Enkä aio astua mihinkään heidän määräämäänsä kulkuvälineeseen - jos minut sellaiseen pakotetaan, niin pakottajalle koittaa menoreissu Karonin lautalla.

      // Ördög

      Poista
    35. Svekomaaneilla näyttää olevan taas löysät housuissa.

      Tässä oiva esimerkki "ruotsinsuomalaisesta". Tuomio maanpetoksestta. Täysiverinen ruotsalainen ja separatisti.

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Bj%C3%B6rkman_(poliitikko)

      Poista
    36. Kyllä tuo Anon esittämä väite kolonisaatiosta, konfliktista ja valloittamisesta pitää paikkaansa.

      "Ruotsi valloitti nykyisen Suomen alueet ristiretkien myötä. Niiden seurauksena Moisioiden suurtalonpojat joutuivat luopumaan asemastaan ja heidän tilansa joutuivat Ruotsin kruunun ja katolisen kirkon omistukseen.[1] Ristiretkien yhteydessä toteutetun rannikon kolonisaation vuoksi sen suomalaiset asukkaat menettivät lähtökohtaisesti kalastusoikeutensa alueella. Konflikteja tulokkaiden ja suomalaisten välille syntyi myös viljelyoikeuksista"

      "Ruotsin vallan aikana Suomi oli riistomaa.[6] Ruotsin suurvalta-aika vuosina 1617–1721 vei hengen kaikkiaan arviolta noin 110 000 suomalaiselta sotilaalta, mikä oli tuon ajan väkilukuun suhteutettuna sama määrä kuin 1900-luvun Suomessa heitä olisi kuollut yli miljoona.[7] Pietari Suuri piti Suomea Ruotsin ruoka-aittana[8] ja kruununprinssi Aadolf Fredrik totesi vuonna 1746, että Suomi oli Ruotsin varasto ja suojamuuri.[3] Suomesta kerätyistä veroista arviolta puolet päätyi maan omaan käyttöön ja puolet siirrettiin Tukholmaan."

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin_vallan_aika_Suomessa

      Kolonisaatiosta ja sen aikaisista konfliktista.

      "Ristiretkistä kertovien lähteiden lisäksi ruotsalaisissa tarinoissa ja perinnetiedoissa kuvataan taisteluita ja muita yhteenottoja siirtolaisten ja suomalaisten välillä. Tarinoissa pohjalaiset ovat kertoneet, että siirtolaisten avuksi tarvittiin sotaväkeä Ruotsista. Myös Mikael Agricola kirjoitti 1500-luvulla pakanallisten suomalaisten ahdistelleen kolonisaation aikoina ruotsalaisia siirtolaisia, mistä syystä he olivat pyytäneet apua sukulaisiltaan Ruotsista ja sitä myös saaneet. Eräs tarina kuvailee Ruotsista tulleen pääasiassa rikollisia ja pahantekijöitä, jotka tulivat maahan käydäkseen sotaa suomalaisia vastaan.[18] Vuonna 1303 Kristiinankaupungin tienoille tulleet siirtolaiset saivat toisen ristiretken seurauksena luvan asettua "hämäläisten maahan". Helsingin pormestari Anders Larsson Ehredt kirjoitti Pietari Brahelle vuonna 1639, ettei Helsingin nimeä saanut vaihtaa kaupungin siirron yhteydessä koska nimi oli "muistuma meidän esi-isiemme voitokkaista aseista.".[12] Kemiönsaaren alkuperäinen suomalaisasutus katosi kokonaan paikalta ruotsalaisten tultua alueelle, mikä voi kertoa yhteenotosta ryhmien välillä.[19]

      Selkkauksia suomalaisten ja siirtolaisten välillä syntyi myös koskien alueiden käyttöoikeuksia. Näitä riitoja koskevia kirjeitä tunnetaan useita. Esimerkiksi 1. kesäkuuta 1303 Satakunnan ruotsalaiset siirtolaiset olivat riitaantuneet alueen suomalaisten kanssa heidän tilojensa ollessa suomalaisten kaskimailla. Vuonna 1347 annettiin määräys Helsingin alueen kalastusoikeuksien siirrosta suomalaisilta rannikon ruotsalaisille.[14] Ruotsin kuningas antoi lähtökohtaisesti kalastusoikeudet aina siirtolaisille, jolloin suomalaiset menettivät oikeutensa niihin.[6] Vuodelta 1348 tunnetaan piispa Hemmingin ja Turun linnanpäällikön suojelukirje, jonka tarkoituksena on suojella Pohjanlahden rannikon siirtolaisia suomalaisia vastaan.[19]

      Kristillisen ruotsalaissiirtolaisuuden seurauksena muun muassa Hämeestä ja Satakunnasta lähti väestöä kohti pohjoista, koska he eivät suostuneet ottamaan vastaan vanhoille kotiseuduilleen levittäytynyttä uutta uskontoa.[1] "

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsalaisten_tulo_Suomeen

      Poista
    37. Ruotsalaiset myös etnisesti puhdistavat valloittamiaan alueita.

      "Historiallisissa lähteissä ruotsalaisesta maahanmuutosta mainitsee Eerikinkronikka, jonka mukaan ”maa miehitettiin kristityillä” niin kutsutun toisen ristiretken jälkeen. Ruotsalaisten maahanmuutosta tuli 1300-luvulla yhä järjestäytyneempää ja vuosisadan loppuun mennessä maahanmuuton kohteena olleet alueet olivat jo lähes täysin ruotsalaisten tulokkaiden asuttamia.[8] Alun perin muuttajien oletettiin olleen kotoisin Hälsinglannista, mutta nykyisen käsityksen mukaan valtaosa sadoista, mahdollisesti jopa tuhansista Suomeen tulleista ruotsalaisista, oli lähtöisin Keski-Ruotsista[9]."

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomenruotsalaiset

      Vastaava terrori jatkui vielä 1900-luvulla jolloin ruotsalaiset uhkailivat suomalaisten kansakoulujen opettajia ja oppilaita ampumisella. Lisäksi koulujen ovia naulattiin umpeen ja niitä poltettiin.

      Poista
    38. Fennomaanista (nimenomaan maanista) sontaa...

      Poista
    39. "Fennomaanista (nimenomaan maanista) sontaa..."

      Voi voi menikö historia tunteisiin?

      Ehkä se RKP:n kunnanvaltuutettu ja historianopettaja ei antanutkaan kovinkaan hyviä faktoja siellä tunnilla?

      Poista
    40. "Fennomaanista (nimenomaan maanista) sontaa..."

      Kyllä ne fennomaanit on eteviä, kun ovat onnistuneet vääristelemään Eerikinkronikkaa?!

      Poista
    41. No niin, pelkkää ruotsalaiseksi leimaamista, ei asiaa, ei edes järkeä.
      Pilasit juuri itse oman uskottavuutesi, osoittamalla olevasi vain vihainen yhden asian fanaatikko.

      Poista
    42. "No niin, pelkkää ruotsalaiseksi leimaamista, ei asiaa, ei edes järkeä.
      Pilasit juuri itse oman uskottavuutesi, osoittamalla olevasi vain vihainen yhden asian fanaatikko."

      Sinulta siis argumentit loppui.

      Kyllä olen suomalainen, enkä häpeä sitä. Vihaamisen inhoamisen sekä pelkäämisen jätän teille.

      Poista
    43. "Kyllä olen suomalainen, enkä häpeä sitä. Vihaamisen inhoamisen sekä pelkäämisen jätän teille."

      Ruotsissahan on kehitetty tämmöinen orwellilainen termi kuin vihafakta.

      Ehkä se on vihafaktaa kertoa, että suomessa asuvat ruotsalaiset ovat tulleet ruotsista ja, että suomalaiset eivät vain vapaaehtoisesti luovuttaneet parhaita kalavesiä, kauppapaikkoja sekä viljelysmaita kutsumattomille vieraille?

      Ehkä olisi pitänyt järjestää jo silloin vaikka kielikylvetystä, että onnelisin vähemmistö olisi tuntenut olonsa kotoisaksi?

      Poista
    44. Ei kai sillä pitäisi olla niin merkitystä kuka tullut, mistä ja milloin nykyhetken kannalta? Äidinkieltään kun ei kukaan voinne valita.
      (Itseä kiinnostanee enempi nykyhetken kannalta valtiomuodot, Suomi kun on demokraattinen mikä vaatinee kompromisseja kaikilta, vähän kuin toimiva parisuhde. Kun taas Ruotsissa ja muissakin pohjoismaissa on edelleen monarkia, voihan väki äänestää mutta sielä on silti se historiallinen traditio taustalla, mitä jäänyt pohtimaan että kuinka se taas vaikuttanee kyseisiin kielialueisiin. Miehille ja naisille se tupannee olemaan sitten ymmärryksen kannalta osin eri. Jos nainen ei ole kiinnostunut historiasta ja politiikasta ei ymmärtäne muuta kuin sen prinsessasatu hömpötyksen, millä ole mitään tekemistä realiteettien kanssa. Lähtökohtaisesti huomannut että miehiä hallinta ja hallinnot kiinnostanee enempi, kai se on jokin luonnonsanelema juttu tiedä sitten?)
      Ymmärtänee kyllä että asiat voinnee käydä tunteisiin, kuin myöskin miksi suomalaisia pidetään kylminä tai konservatiivisina, mutta se johtunee kyllä enempi historiasta.
      Tyyliin saksalaiset tulee ja polttanee maan tyypillinen sotataktiikka, mutta jättänee siihen väestöön kyllä tietynlaisen jäljen ja luottamuksen puutteen. Vaikka ymmärtäsi ajan muuttuneen on tietyt reakointi toimet tulleet jo lapsuudessa. Stuart Hallin kirjassa Identiteetti oli vähän toisenlainen esimerkki mikä taas liittyi kaupankäynnin vaikutteeseen historiallisesti. Kukin koetti olla vähän kuin brittiläinen, alaluokka matki keskiluokkaa (Hall taisi kuulua tähän), joka taas matki yläluokkaa. Paikallinen väestö joka eli kuin ennenkin ei ollut niin arvossa. Se kumminkin oli kait teoriassa se alkujaan luonnonmukainen tapa toimia. Hall muisteli kuinka äitinsä oli toivonut kun toinen lähti opiskelemaan että pidettäisiin brittinä. Hall käsitti osin että on vähän kuin välitilassa. Ei niitä omia kulttuuritraditioita ollut oppinut, mutta eihän hän brittikään ollut.
      Sitten on erikseen tuo ihonväri/sukupuoli identiteetti keskustelu, mutta sillä niin ole teoriassa tekemistä asian kanssa kun omasta mielestä kyse on kielellisestä ymmärryksestä. Kun siinä taas on ne tunteet niin se voinee helposti aiheuttaa mielipahaa jos tunne toista. Asiasta tietenkin voinnee esittää jatkokysymyksiä mihin pohjaa näkemyksensä ja miksi, tai jättää asian omaanarvoonsa.

      Poista
    45. "Sinulta siis argumentit loppui."

      Itselläsi ei ole niitä edes ollutkaan, vain vääristelyä, fanaattisuutta ja vihaa.

      Poista
    46. Kumma kun pääpointtini (15.9. 12.45 ja 17.9. 12.52) ei vain mene jakeluun. Viimeinen yritys:

      - elimme kahden vallan (Ruotsi ja Novgorodin Venäjä välissä)

      - olimme väestöltään liian pieni ja poliittisesti järjestäytymätön yksikkö pysyäksemme niiden välissä itsenäisenä

      - kumman valtiollisen kulttuurin yhteydessä kohtalomme on onnellisempi. Vastaus ei ole kontrafaktuaalista historiaa, koska voimme verrata tapahtunutta historiaa ja sukulaiskansomme (ja muidenkin) todellista osaa Venäjällä.

      Pähkinänkuoressa: olimme kahden pahan välissä, saimme vähemmän huonon - jonka lopputulos oli läntisen kulttuurin, toimivan hallinnon ja oikeusvaltion, josta aikaa voittaen syntyi ensin autonomia ja myöhemmin itsenäisyys.

      Lopuksi kysyn, kenen pussiin lopulta pelaavat ne, jotka nostavat hurri- tai englanninkielivihaa erottamalla meidät luonnollisista liittolaisistamme.

      Poista
    47. Englannin kieliset eivät ole "luonnollisia" liittolaisiamme, hollannin, saksan, ranskan ja ruotsin kieliset ovat!

      Poista
    48. "Pähkinänkuoressa: olimme kahden pahan välissä, saimme vähemmän huonon - jonka lopputulos oli läntisen kulttuurin, toimivan hallinnon ja oikeusvaltion, josta aikaa voittaen syntyi ensin autonomia ja myöhemmin itsenäisyys"

      Jos olisit tutustunut tuoreeseen sotahistorialliseen tutkimukseen, niin tietäisit, että suomessa asuvat ruotsalaiset eivät halunnet Suomen itsenäisyvän ensimmäisen maailmansodan aikaan, vaan halusivat liittää Suomen Ruotsin valtakunnan osaksi. Eikä tämä ole mitään spekulointia vaan asiasta käytiin neuvottelemassa Tukholmassa. Tämä olisi tarkoittanut massiivista vallansiirtoa ruotsalaisille ja käytännössä suomalaisen kulttuurin sekä elämäntavan tuhoa.

      Todennäköisesti "itämaan" taru olisi loppunut vuonna 1939. Ruotsihan ei koskaan kunnolla sitoutunut Suomen puolustamiseen vaan se laiminlyötiin. Suomessa asuvat ruotsalaisethan pystyivät aina parempien resurssien takia pakenemaan Ruotsiin ja jättämään suomalaiset suurvaltapolitiikkansa maksajiksi.

      Muutenkin Ruotsin yliherruuden aikana verot, sotilaat, työvoima sekä raaka-aineet virtasivat emämaahan. Se on selkeä merkki siirtomaan asemasta. Suomen taloudellinen kehittäminen ja sotilaallinen puolustaminen laiminlyötiin vuosidasta toiseen.

      Se mitä sinä yrität on jonkinlainen silmänkääntötemppu. Portugal yritti vastaavaa. "Meillä ei ole siirtomaita, vaan alueet ovat merentakaisia provinsseja." Portugalin kohdalla politiikasta käytetään termiä "pluricontinentalism". Ei ollut siirtomaita ja kaikki merentakaiset asukkaat olivat "portugalilaisia". Käytännössä noin prosentti siirtomaiden väestöstä pystyi kohoamaan täysivaltaiseen kansalaisen asemaan. Luku on hyvinkin vertailukelpoinen suomalaisen väestön sosiaalisen kohoamisen kanssa Ruotsin vallan aikana.

      Muutenkin nämä Ahvenanmaa lähetystöt ja kaikenlainen juonittelu rannikkoalueiden (eli juuri nämä alueet jotka valloititte keski-ajalla ja myös etnisesti puhdistitte) kertoo kyllä, että "suomalaisia" teistä tuli vasta pakon edessä vuonna 1918 kun huomasitte mikä osa pettureille ja muille juonittelijoille oli varattu itsenäistyneessä Suomessa.

      Suuri sankarinne Freudenthal (jonka nimissä jaetaan mitaleja vielä tänäkin päivänä) ja jonka opeista, ei ole koskaan irtisanouduttu, selkeästi opetti, että Suomessa aseuvat ruotsalaiset ovat eri kansaa kuin suomalaiset.

      Suomessa asuvat ruotsalaiset ovat myös häpeämättömästi hakeneet apua Tukholmasta, kun teidän olisi pitänyt osallistua siirtokarjalaisten asuttamiseen. Ruotsalaisissa rannikkopitäjissähän ei vuosikymmeniin edes käytetty sanaa jatkosotaa vaan puhuttiin siitä "kun suomalaisilla ja venäläisillä oli sota".

      Muutama vuosi takaperin myös tukholmalaiset poliitikot menivät julkisuudessa toteamaan, että ruotsia puhuvat suomalaiset ovat ruotsalaisia. Vihjailtiin myös, että Ruotsin hallituksen pitäisi puuttua Suomen asioihin jos Suomessa asuvien ruotsalaisten oikeuksiin puututtaisiin.

      Poista
    49. Ehkä Ruotsi saanee sen mitä tilannut kun ollut niin avokätinen maahanmuutossaan ja siirtolaispolitiikassaan? (Oma käsitteistö osin (kumminkin moni suomalainen on myös jäänyt Suomeen rakentamaan yhteiskuntaa täällä joten siksi osin) on ettei sota hirveästi muuttanut tilannetta, suomalainen kelpasi ihan hyvin Ruotsiin tehtaaseen töihin ja olihan palkatkin paremmat, mutta eläminen yleensä on kallimpaa sitten sielä minne matkustaa, siksi se hintakin nousee).
      Se on heidän politiikkansa ja toimintansa, vastuu on näin ollen myöskin heidän ei muiden. Tosin tonttuja kyllä löytynee aina jotka ottanevat vastuun muidenkin töistä. Se on kyllä ihmeellistä.

      Poista
    50. Ruotsi teki kohtalokkaan päätöksen 14 toukokuuta 1975. Silloin päätettiin luopua siirtolaisten sulauttamisesta yhteiskuntaan ja monikulttuurisen Ruotsin luomisesta. Aloitettiin laajamittainen humanitaarinen maahanmuutto.

      Työntekijöiden sijaan alettiin haalia kehitysmaiden kansalaisia "turvaan" ja kerrottiin oikeuksista, mutta ei sanaakaan vastavuoroisista velvollisuuksista.

      Todennäköisesti kuviteltiin, että nämä uudet maahanmuuttajat solahtaisivat osaksi ruotsia samalla tavalla kuin suomalaiset siirtolaiset olivat sujahtaneet viimeisten 20 vuoden aikana.

      Saattaa siis olla, että juuri suomalaisista syntyneet väärät käsitykset maahanmuuton seurauksista kylvivät tuhon siemenet ruotsalaiseen yhteiskuntaan.

      Vuonna 1975 Ruotsissa nautittiin ehkä korkealaatuisimmasta yhteiskunnasta koko maailmassa. Oli työtä, korkeatasoista teknologiaa, avaruusohjelma ja esimerkiksi ilmavoimat olivat yksi maailman voimakkaimmista.

      Neljäkymmentä vuotta myöhemmin sitten oltiin tilanteessa, että yhteiskunnan paskomista ei voitu enää peitellä.

      Poista
    51. Anom 19.9.klo 16.29 siinä mielessä olet kyllä aito suomalainen, että et vastaa kun kysytään (klo 12.59).

      Siis jo 1100-luvulla venäläistettynäkö olisimme olleet onnellisempia?

      Poista
    52. Mitä vastattavaa tuohon on? Kyseessä on osaltasi päähänpinttymä, jossa kaksi vääryyttää tuottaa yhden oikeuden.

      Ruotsi ja ruotsalaiset eivät olleet koskaan suomalaisille vapautta tai mahdollisuutta omaan kulttuuriin tarjoamassa. Suomi itsenäistyi teistä huolimatta, ei teidän takia.

      Itse asiassa siirtomaavallat sekä suurvallat käyttävät tuon tyyppistä ajattelua oikeuttamaan sotia ja muita vääryyksiä. "On parempi tuhota kylä nyt, sillä partisaanit voivat hyödyntää sitä myöhemmin." tai "Jokuhan sen alueen valloitaa joten on parmpi, että me valloitamme sen."

      Suomalaiset eivät kaipaa ruotsalaisia maahansa yhtään sen enempää kuin venäläisiäkään.

      Poista
    53. Anonyymi 17.44
      "Todennäköisesti kuviteltiin, että nämä uudet maahanmuuttajat solahtaisivat osaksi ruotsia samalla tavalla kuin suomalaiset siirtolaiset olivat sujahtaneet viimeisten 20 vuoden aikana."

      Kaippa suomalaiset on paremmin sulahtaneet kuin uudemmat tulijat, mutta itsekkin kuullut sanan finnjävel, ettei se nyt niin täydellisesti ole kait mennyt. Mutta olen sen verta suurpiirteinen etten lähde haastamaan ruotsalaisia käräjille moisesta sanankäytöstä.

      Poista
    54. "Jos olisit tutustunut tuoreeseen sotahistorialliseen tutkimukseen, niin tietäisit, että suomessa asuvat ruotsalaiset eivät halunnet Suomen itsenäisyvän ensimmäisen maailmansodan aikaan, vaan halusivat liittää Suomen Ruotsin valtakunnan osaksi."

      Ruotsinkieliset olivat (kuten vallan hyvin tiedetään, vihafennojen vollotuksista huolimatta) voimakkaasti edustettuina sekä aktivistien joukossa että jääkäriliikkeessä. Ei ole epäilystäkään etteikö heillä olisi ollut päämääränään vapaa Suomi. Joku originelli kenties haaveili paluusta Ruotsin yhteyteen, mutta sellaisista ei sovi tehdä yleistyksiä. Mutta vihafennojen koko argumentaatio nojaa yleistyksiin.

      "Ruotsihan ei koskaan kunnolla sitoutunut Suomen puolustamiseen vaan se laiminlyötiin. Suomessa asuvat ruotsalaisethan pystyivät aina parempien resurssien takia pakenemaan Ruotsiin ja jättämään suomalaiset suurvaltapolitiikkansa maksajiksi."

      Lisää typeriä ja vääristeleviä yleistyksiä. Näin oli kenties 1600-luvulla. 1700-luvulla rakennettiin valtakunnan itäosaan Viapori, Svartholma ym. linnoituksia, perustettiin saaristolaivasto, ja Suomeen puolustukseen satsattiin suuria summia.

      "Ruotsi ja ruotsalaiset eivät olleet koskaan suomalaisille vapautta tai mahdollisuutta omaan kulttuuriin tarjoamassa. Suomi itsenäistyi teistä huolimatta, ei teidän takia."

      Eivätkä suomalaiset pyytäneet eivätkä vaatineet Ruotsilta mitään "itsenäisyyttä". Päinvastoin, sekä isnvihan että Suomen sodan aikana suomalaiset tappelivat raivokkaasti saadakseen pysyä Ruotsin alamaisina. Nämä urhot olisivat nauraneet partaansa vihafennojen syytöksille Ruotsin harjoittamasta "sorrosta".

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Herpmanin_veljekset
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Tapani_L%C3%B6fving
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Taneli_Luukkoinen
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Pietari_Longstr%C3%B6m
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Lauri_Roivas
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki_Sallinen
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Olli_Tiainen
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Jakob_Johan_Roth

      "Suomalaiset eivät kaipaa ruotsalaisia maahansa yhtään sen enempää kuin venäläisiäkään."

      Mitä se meille kuuluu, ketä vihafennot kaipaavat tai eivät kaipaa?

      / Ördög

      Poista
    55. "Ruotsinkieliset olivat (kuten vallan hyvin tiedetään, vihafennojen vollotuksista huolimatta) voimakkaasti edustettuina sekä aktivistien joukossa että jääkäriliikkeessä. Ei ole epäilystäkään etteikö heillä olisi ollut päämääränään vapaa Suomi."

      Huomaa, että perustat väitteesi tiedoille jotka ovat peräisn kumpujen yöstä.

      Esimerkiks professori Matti Lackman kirjoitta muutaman vuoden takaisessa artikkelissaan.

      "Ajatus, jonka mukaan suomenruotsalaiset olisivat ensimmäisinä
      rientäneet luomaan itsenäistä Suomea, on huonosti ymmärrettävissä
      heidän kulttuuritaustaansa vasten. Carl Säve, Aug.Sohlman, Peter Munch ja A.O. Freudenthal olivat 1800-luvulla väittäneet, ettei germaaneihin lukeutuvia ruotsalaisia rodullisesti alemmista suomalaisista
      olisi itsenäisen kulttuurin ja valtion luojiksi. Koska edellä mainittujen ajattelijoiden kiihkeimpien kannattajien, ns. »suurruotsalaisten» mukaan Pohjanlahden molemmin puolin asui samaa ruotsalaista kansaa,
      heidän tavoitteekseen nousikin ruotsinkielisten yhdistäminen ja Suur-Ruotsin luominen.Soturikuningas Kaarle XII oli heidän sankarinsa."

      Jatkaen myöhemmin,

      "»Suurruotsalaisten» mielessä myllersi kuitenkin toive saada sotilaskoulutusta juuri Ruotsista ja olla käytettävissä, kun se mobilisoisi ja
      lähtisi Saksan rinnalle. Sillä tavalla annettaisiin parhaiten vauhtia vuosikymmeniä tukahdutettuina olleille unelmille palata Ruotsin yhteyteen. Muutamat halusivat heti tunnustella, olisiko Ruotsi halukas auttamaan ja ehkä sen jälkeen, kun H-hetki koittaisi, valmis rekrytoimaan
      yhteiselle asialle uskolliset torjumaan Venäjän uhkaa."

      "»Suurruotsalaisiin» kuulunut Alfthan oli Kaarle XII:n ihailija ja piti tavoitteenaan Suomen palaamista Ruotsin yhteyteen; vain sillä tavalla ero Venäjästä olisi mahdollinen. Gripenbergin mukaan unionia ajoivat
      nimenomaan suomenruotsalaiset. »Se oli meidän aloitteemme, joko
      Alftanin tai minun.Se ei ollut ruotsalainen aloite.»3"

      "Asiallisesti ottaenhan Horn ja hänen kumppaninsa kannattivatRuotsin sotaan lähtöä ja sillä tavalla Venäjän aikeiden estämistä, mutta siihen liittyi myös selvä toive »Suur-Ruotsista» ja Suomen »vapautumi-sesta» sitä kautta. Jos Ruotsi olisi onnistunut siirtämään itärajansa
      Rajajoelle tai vieläkin kauemmaksi,kuten Horn ja muut (»vi finländare––») toivoivat, mihin itsenäinen Suomi olisi siinä tapauksessa mahtu-
      nut? "

      "»Ruotsalaisen episodin» unohtaminen 1920- ja 1930-luvun Suomessa, jossa jääkärit olivat sankareita, on varsin ymmärrettävää. Puheet
      Ruotsin yhteyteen paluusta 1914 ja 1915 varteenotettavana vaihtoehtona itsenäisyysajatukselle olisivat saattaneet olla aikamoista myrkkyä nationalistisessa ilmapiirissä.1"

      MATTI LACKMAN
      (s. 1948), filosofian tohtori, dosentti ja professori.

      Suur-Ruotsi vai itsenäinen Suomi?
      Puntarointia ja kevään 1918 lopputulos

      Poista
  2. Väestönvaihto on vasemmistointelligentsijan mielestä salaliittoteoria, mutta asiallisesti sana kuvaa hyvin mitä on tapahtunut Helsingissä ja Espoossa, ruotsinkielinen väestö on vaihdettu elinkeinoelämän toimesta suomenkieliseksi. Sibbo on tonttipolitiikallaan pannut vastaan vuosikymmeniä.

    VastaaPoista
  3. Professori Gustaf Elfvingin jäähyväisluennolla toukokuussa 1975 oli paikalla myös akateemikko Rolf Nevanlinna, joka lausui muutamia kauniita sanoja entiselle oppilaalleen tämän äidinkielellä ruotsiksi. Kohteliaana miehenä Elfving vastasi suomeksi. jota kieltä hän täysin hallitsi.

    MafH

    VastaaPoista
  4. ”Erilainen osa”

    ”Vähemmistö vai ei?”

    Venäjän uunituoreet sotaharjoitukset synnyttivät Venäjällä (TV:ssä), oikein superhysteerrrisen reaktion koskien Ukrainan, Baltian maiden ja Puolan huolestuneisuutta mainittujen sotaharjoitusten johdosta. Ukrainan, Baltian maiden ja Puolan huolestuneisuus on Venäjän TV:n Skabejevan mukaan sihtaa/ehtaa (siis jo satoja vuosia vanhaa) ”russofobiaa”.

    Milloinkahan Skabejeva (yms.) muistavat, että russofobia syntyi Iivana Julman julmuuksien jälkeen.

    On mielenkiintoista huomata, että Venäjällä on paraikaa luotu venäjänkielinen versio käsitteelle russofobia. Se on «анти Россия». (Katso: Дмитрий Муза: «Запад 2021» — ответ на «анти Россию» Зеленского. https://izborsk-club.ru/21659).

    Keksitty synonyymi sopiikin ihan/aivan/erittäin hyvin: russofobia onkin siis tämän version mukaan Venäjän vastaisuutta! eikä Venäjän pelkoa! Venäjä ei siis olekaan vaarallinen, vaan sitä pitää tulla halaamaan ja suutelemaan.


    Tähän kaikkeen riittänee lisätä vain se tosiasia, että venäläiset sotilaat, upseerit mukaan lukien saivat vahingoistaan ruumillista rangaistusta aina vuoteen 1910 asti, ja vaikka kuolemaan asti. Leo Tolstoi taisteli tätä vastaan ja sai kuin saikin lopulta tulosta. Leo Tolstoi sai muuten potkut Venäjän (ortodoksisesta) kirkosta.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Venäjällä on paraikaa luotu venäjänkielinen versio käsitteelle russofobia. Se on «анти Россия» (Venäjän vastaisuus).

      Versiot versioina, mutta käsitteet russofobia ja Venäjän vastaisuus eivät ole synonyymejä. Ne ovat itse asiassa diametraalisesti vastakohtaisia. Fobia on pelkoa, mutta Venäjän vastaisuus voi tarkoittaa politiikkaa, vaikkapa luonnollista ”ryssän vihaa”.

      Suomella on historiallisesti merkittävää kokemusta sekä russofobiasta, että Venäjän vastaisuudesta.

      Pohjansodan aikana Suomen pelasti Pietari Ensimmäisen armeijan miehitykseltä ihuisiksi ajoiksi, (Siperia) ainoastaan Englannin laivaston ilmestyminen näkyville. Suomeen piti siirtää tilalle väkeä eri puolilta Venäjää.

      Vuosien 1917-1918 bolshevikkien invaasio Suomeen torjuttiin suomalaisten ja Mannerheimin voimin. Saksalaista apuakin tarvittiin.

      Talvisota oli vähällä päättyä eurooppalaisten osallistumiseen Talvisotaan eli sotilaalliseen apuun Suomelle sekä Kaspianmeren kerosiinilähteiden sulkemiselle Stalinilta.

      Stalin perääntyi.

      Poista
    2. Juu, ne olivat sitten kovia "säikähtämään", nuo Venäjän/Neuvostoliiton johtavat kihot 1721 - 1918 - 1940. Lisäksi Suomea auttoi ihmeellisellä tavalla joka kerran deus ex machina.

      Poista
    3. ”Lisäksi Suomea auttoi ihmeellisellä tavalla joka kerran deus ex machina.”

      ”Deus ex machina tarkoittaa kuvitteellisessa teoksessa yhtäkkistä ja epäuskottavaa juonenkäännettä, jossa jokin tarinan ongelma ratkaistaan ulkopuolisella ja irrallisella tekijällä tai selityksellä. Wikipedia”

      Suomen kannalta katsottuna tuskinpa on kysymys deus ex machina:sta. Pikemminkin kysymys on tuhatvuotisesta naapurudesta, jota Suomessa ei ole vielä tutkittu. Sen sijaan Kalevala-eepos kertoo myös sodista.

      Sanottakoon myös, että tuskinpa ”NE” olivat sitten kovia "säikähtämään". ”NE” olivat vain tyhmiä/sivistymättömiä/barbaareja silkkisissä vaatteissa.

      Poista
    4. Deus ex machinaa ilmaisuna on iät kaiket käytetty metaforisena ilmaisuna myös merkityksessä 'odottamaton apu, äkillinen pelastaja'. Itse opin sen jo "latinakoulun" alaluokilla. Kannattaa siis yrittää laajentaa omaa symbolifunktiotaan myös Wikipedian ulkopuolelle.

      Silkkisistä vaatteista en tiedä, mutta selitystä "Stalin säikähti" (ja päätti heittää valloitushankkeet sikseen) on viime vuosikymmeninä käytetty suomalaisessa historiankirjoituksessa eräänlaisena patenttiselityksenä, jopa Kimmo Rentolaa myöten - aina ad ridiculum (viimeksi mainitusta ks. esim. Wikipedia tms.).

      Poista
    5. 'odottamaton apu, äkillinen pelastaja'

      Tämmönen on kuitenkin harvinaista nykymaailman kaikkeudessa, joten Suomen on parasta liittyä NATOon. Venäjä elää öljyllä ja kaasulla sekä nettivarkauksilla, ja kiristää sitten rahaa.

      Poista
    6. NATO:on sinkkiarkkuja hankkimaan jenkkien siirtomaa sotiin...

      Poista
    7. 'odottamaton apu, äkillinen pelastaja'

      Oli kyllä tarkoitettu otettavaksi ironisessa mielessä. Eivät Suomea mitkään odottamattomat ihmeet säästäneet miehitykseltä vaan se, että Stalin ei ilmeisesti maantieteellisistä syistä katsonut maan valtausta tarpeelliseksi. Kaikki muu on tarkoituksellisesti ylläpidettyä myyttiä. (Talvisodan alkuvaiheet poikkeus; silloin olisivat marssineet Helsinkiin ja Tornionjoelle, jos Suomen puolustus olisi romahtanut alkuunsa.)

      Poista
    8. ”NATO:on sinkkiarkkuja hankkimaan”

      Se on sitä, jos se olisi sitten joskus totta. Sitä ennen näytetään lihaksia/muskuleita/luurakenteita sieltä sun täältä, mm. historiallisia, poliittisia, yhteiskunnallisia, sosiologisia, psykologisia, psyykkisiä, brezhneviläis- honekkeriläisiä, putinilais-rakastavaisia, ihmeitä-tekeviä, kommunismia odottavia, ihmisyyttä polkevia/potkivia tosiasioita, jne., yms.

      Stalin sanoi aikoinaan: ”Me potkimme saappailla heiltä hampaat ulos.”

      Poista
    9. Se koira älähtää...

      Poista
    10. "Se koira älähtää..."

      Se koira älähtää, jolta hampaat on potkittu ulos.

      Poista
    11. Sinulta on jenkki potkinut jotta puon nuolenta olisi turvallisempaa?

      Poista
    12. Kun lausuu sanan ryssä, niin pitää muistaa sanoa myös sen, että venäläiset ovat ihmisiä, jotka kehittävät venäläistä kulttuuria, mutta ryssät ovat niitä, jotka tuhoavat muiden kansojen kulttuuria.

      Poista
    13. Edellinen anonyymi (klo 13.27) puhuu totuutta: venäläisiä on kahdenlaisia, vieläpä samassa henkilössäkin. Rakastan Pushkinia, Tsaikovakia, Repiniä jne jne. Vihaan Iivana Julmaa ja hänen seuraajiaan, kasakoita sekä venäläisiä pikkuvirkamiehiä - paitsi yksityiselämässä keittiön pöydän ja votkalasin ääressä...

      Useimmilta ihmisiltä puuttuu kyky tuon eron tajuamiseen.

      Poista
    14. Eiköhän tämä kaksi jakoisuus päde kaikkiin kansoihin, esim. jenkit ovat viime aikoina esitelleet lähinnä mr. Hyde puoltaan.

      Poista
    15. Mitäpä tuo NATO auttaisi asiassa? Asiassa on vielä sekin hauska pulma kun kyseiseen joukkoon kuulunee sitten eri näköisiä valtioita, kuten vaikka Turkki. (Uskonnolliskulttuurillisesti luo tiettyjä problemattisia pohdintoja). Mutta ymmärtänyt Turkin poliittisen tilanteen olleen huomattavasti positiivisempi liittyessään, kuin miltä se nykyisellään näyttää. Saati sitten saksalaisten kannalta kun turkkilaiset siirtolaiset hilluvat Turkin poliitisten asioiden johdosta Saksassa. (Oi aikoja, oi tapoja.)
      Jenkit on jokseenkin teollistunut mielikuva liittovaltio. Ihmisiä ympäri maailmaa, mitä yhteistä heillä on? Nähtävästi yhteinen maaperä ja usko sen laillisiin oikeuksiin ja sitä kautta tietynlaiseen toimintaan.

      Poista
    16. ”Mitäpä tuo NATO auttaisi asiassa?”

      Se on totta. Venäjä ränsistyy kovaa vauhtia yhdessä Putinin kanssa. Mitähän tästä voi seurata?

      Yksi esimerkki voinee ottaa maailmankakkeudesta. Kun tähti kuolee, niin se ensin räjähtää ja sitten muuttuu mustaksi aukoksi.

      Poista
    17. Kai se valtion hajoaminen muodostanee tietynlaisen sekasotkun, mutta ei se poista sitä että ei ne ihmiset häviä. Lähinnä se kollektiivinen usko johonkin tainnee kadota.
      Jäin sitä joskus pohtimaan kun luin Kiinan yhden lapsen politiikasta (taisi olla Kiinan kadotetut tyttäret). Missä yksi mamma kertoi saaneensa 7 lasta, ensimmäisellä oli paperit ja niitä kuutta ei vain ollut olemassa. Siis olivat muttei hallinnon papereissa joten eivät olleet olemassa. Mikä jotenkin tuntui hullulta. Tosin voinnee vaikuttaa kun täällä kaik kirjataan ylös.
      Sit taas nykyään kun osa on sen yhden lapsen tehnyt ei ole otettu huomioon et jos sille käynee jotain? Osa on sitten adoptoinut edesmenneen tilalle vanhoilla päivillä.
      Siinä kirjassa tosin oli jotain mikä sai itse ajattelemaan että jos se mies ei hallinnolla suojele sitä väestöä niin ei siinä kyllä kukaan muukaan tee, jolloin naisesta tulee kauppatavara. Mutta sitä se on tainnut aina olla, seksuaalisuus on jotain niin luonnollista. Mutta sitä nyt kumminkaan itse en miellä miksikään millä käydä kauppaa.

      Poista
    18. Sama tosin oli Erich Auerbachin Maailman kirjallisuuden filologiassa. Ja joskus tuli jossain luettua jokin tarina kuappaverkostoiden vaikutuksesta. Kuinka valtameren toiselta puolen levottomuudet vaikuttivat toisaallekkin, ennen nykyisen kaltaisia viestintä mahdollisuuksia. Olettaisin kyseessä olevan kielellisen puheen, siis lähinnä satamassa tms. ihmiset kommunikaation vaikuttaneen johonkin joka taas resonoinut tietyllä tapaa. Tiedä sitten?

      Poista
  5. " Toki hyvin moni syntyjään ruotsinkielinen oli jo 1800-luvulla suomenmielinen ja siinähän se suuri kansallinen erikoisuus olikin. "

    Mitä ihmeellistä siinä oikeastaan on? Joka puolella maailmaa luonnonlaki on se, että (kieli)vähemmistö pyrkii mukautumaan (kieli)enemmistön tahtoon ja suosioon oman etunsa vuoksi myös eli välttääkseen mahdolliset ristiriidat ja konfliktit. Ainakin vallitsevissa mittasuhteissa. Ehkä ruotsinkieliset näkivät sen olevan omankin etunsa mukaista ajaa Suomen suomenkielisten asiaa, ja "heidän asiansa on meidän asiamme" . Äärimmäisenä esimerkkinä tästä oli myös nimien suomalaistaminen. Omassa suvussanikin on tänne Saksasta Suomeen saapunut mies, joka suomalaisti sukunimensä sopeutuakseen ja sulautuakseen paremmin maahamme. En sano, että sen tarvitsee olla trendi nykyaikana yleisen kansallistunteen säilyttämiseksi vaan se kertonee jotain sen ajan Suomessa. Ehkä siinä on heijastus myös tähän päivään ja siihen, että millainen kansa olemme asenteeltamme ja suhtautumiseltamme tänne saapuviin ei-suomalaisiin.

    VastaaPoista
  6. " Jälkikäteen katsoen oli tietenkin luonnollista ja varmaan väistämätöntä, että niin sanottua kielitaistelua käytiin vuosisadasta toiseen. Ruotsinkielisyys menetti kuitenkin asemiaan suorastaan luonnonlainomaisesti. "

    Kas, kirjoitinkin jotain höpinää ennenkuin luin eteenpäin edelläolevan.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.