sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Seksin pauloissa

Seksiä ja seksiä

 

Merete Mazzarella, Kun kesä kääntyy. Vanhenemisen taidosta. Suomentanut Risto Hannula. 2001, 218 s.

Matti Mäkelä, Kaksi vaimoa ja muita kirjoituksia. 1995. 157 s.

 

Joskus on pohdiskeltu ja liekö mittailtukin, miten usein nuoret miehet ajattelevat seksiä. Muistelen, että joka kolmannessa ajatuksessa sen karvainen hahmo vilahti, vai mikä adjektiivi nykyään olisikaan ajanmukainen ja kuvaavampi.

Mutta Kari Suomalainen, tunnetusti viisas mies, väitti, että naiset taas eivät mitään muuta ajattelekaan kuin seksiä. Kaikki on heille sitä, vaatteista ruokiin ja lapsista kahvikutsuihin.

Saattaahan se olla. Tosin tutkijat ovat muistaakseni havainneet, että nimenomaan naissukupuolen keskuudessa on tavattoman suuria eroja seksuaalisuuden intensiivisyydessä. Jokin neljäsosa on seksuaalisesti hyvin vaativaa ja siitä aina kiinnostunutta, kun taas lopuilla asia on paljon enemmän kätkössä ja siitä saatu tyydytyskin yleensä aika vaatimatonta.

Mikäli jälkimmäinen pitää paikkansa, kuten uskon, se selittää yhtä ja toista myös siitä sekasotkusta, jota monet ns. naistutkijat julistavat. Kaikkia naisia koskeviksi tosiasioiksi, kun julistetaan omat, aivan epätyypilliset kokemukset sen sijaan, että otettaisiin vakavasti todellisten naisten tuntijoiden näkemyksiä. Näitä taas löytyy miesten parista, sellaisten, joilla on verrattain laajasti kokemuksia alalta, sanokaamme nyt 10-30 vakavaa ja syvällistä suhdetta.

Joka tapauksessa, Merete Mazzarella tuntuu aivan hyvin sopivan tuohon Kari Suomalaisen kaavaan. Vanheneminen ja kuoleman lähestyminen on hänelle kiinnostavaa nimenomaan siitä näkökulmasta, miten seksin mahtaa siinä käydä.

Eihän siinä välttämättä niin huonosti käy, ainakaan nyt heti ensimmäisten kymmenen eläkevuoden aikana, mutta toki koko prosessissa syntyy ennemmin tai myöhemmin uusia tarvehierarkioita, joista nuoruusiän seksuaalikeskeiset käsitykset ovat kaukana. Ja nuorenapa tämäkin kirjoittaja alkoi vanhenemista opettaa.

Mutta kovin moni asia on suhteellinen ja ajan myötä muuttuva. Montaigne alkoi tuntea itsensä vanhaksi 30-vuotiaana, kun taas meidän aikamme terhakat mummot ja vaarit saattavat olla täydessä iskussa vielä puoli vuosisataa myöhemmin. Ei seksiäkään iän mukana unohtaa tarvitse, kyllä apteekki auttaa.

1970-luvun suomalaisissa seksitutkimuksissa tutkittavien yläikärajana oli 59 vuotta, mainitsee kirjoittaja, mutta nyt se oli nostettu 74 vuoteen. Itse muistelen, että aloin työpaikalla vastata kyselyyn seksuaalisesta ahdistelusta (vaiko sittenkin häirinnästä?), kunnes huomasin, että yläikärajana tosiaan oli tuo 59 vuotta. Olipa siinä ja siinä, etten loukkaantunut koko ikäluokan puolesta, mutta silloinhan sitä olisi pidetty naurettavana, mitä se tietysti olisi ollutkin.

Joka tapauksessa Matti Mäkelä osoittaa kirjassaan olevansa loukkaantunut aikansa sukupuolisovinismin (female chauvinism) johdosta ja syytä kyllä olikin. Toinen toistaan häpeämättömämpiä muoteja ilmaantui meidänkin maahamme, kaikkein törkeimpänä maaninen yritys etsiä kaikkialta isän ja lapsen suhteesta insestiä, mistä synnytettyjä valemuistoja sitten käytettiin hyväksi avioeroprosesseissa.

Mäkelä näyttää vastaavan häväistykseen maskuliinisella épatagella ja esittelee sadomasokistisia kuvitelmiaan, joissa alistettu nainen vasta toden teolla pääsee toteuttamaan syvimpiä tarpeitaan.

Ellen väärin muista, Mäkelä todella onnistui aikoinaan ärsyttämään niitä, joita oli tarkoitus, joten nuokaan harjoitukset eivät menneet hukkaan, vaikka markiisi de Sade oli kyllä sanonut saman jo kauan sitten ja paljon pirullisemmin.

Mäkelän esittämät kuvitelmat neitsytvaimosta ja ainoastaan hänelle koko elämänsä aikana antautuvasta kumppanista saattavat kuvata hänen todellisia tarpeitaan tai sitten ei. Olisi absurdia väittää, että ne ehdottomasti ovat tyypillisiä miehisiä tarpeita. Kirjallista puhettahan tämä on.

Kenties ihan todellista tilannetta sen sijaan kuvasi novelli Kaksi vaimoa, jossa kirjoittaja esitteli kiinnostavaa uusperheen mallia.

Ranskalaisessa kulttuurissahan oli aikoinaan tapana, että perheeseen kuului rakastajatar, josta kuitenkaan ei perheessä sen enempää puhuttu, vaikka käytetty termi olikin ménage à trois eli kolmen talous. Olihan niitä sellaisiakin, kuten muistamme esimerkiksi Juhani Ahon tapauksesta.

Mäkelällä sen sijaan laajennettuun perheeseen kuuluu toinen vaimo, jonka luo hän menee yhdeksi päiväksi viikossa. Ykkösvaimo heittää sinne usein autolla ja motkottaa, mutta hyväksyy asian. Lasten kanssa asiasta ei sen enempää puhuta, mutta kaikkihan sen tietävät.

Mäkelän kuvaama systeemi sinänsä lienee tervetullut innovaatio tällä alalla. Niin sanotut uusioperheet, joissa lapsia pompotellaan kuin lemmikkejä ja joissa yleensä yhden vanhemman seksihaluille uhrataan miltei kaikki muu mahdollinen, ovat epäterve ilmiö.

Mäkelän idea siitä, miten keskinäinen vihamielisyys laukaistaan, kuulostaa nerokkaalta: molemmat pannaan vuorollaan puoleksi tunniksi kehumaan toista. Jopa tulee hyvä olo ja vaikutus kestää kauan!

Epäilemättä muslimien moniavioisuus on selvästi meikäläistä paljon säädyllisemmän seksuaalielämän instituutio, mutta sehän nyt ei ole herran aikoihin ollut arvo sinänsä. Sen sijaan siihen yhdistettävä miehen herruus voisi olla tavoittelemisen arvoista.

Avioliittoa on kristillisissä kirkoissa pidetty yleensä sakramenttina tai sen veroisena valana Jumalan edessä, eikä vain jonkinlaisena ehdollisena sitoutumisena erääseen huvittelun muotoon. Sellainen käsite kuin Ensitreffit alttarilla puhuu enemmän kuin tuhat sanaa oman aikamme tasosta ja laadusta tässä suhteessa.

Mäkelä viittaa kirjassaan myös aikansa ansiokkaisiin ja uraauurtavaan seksitutkimukseen (Kontula – Haavio-Mannila 1993).

Siinä muun muassa todettiin, että sukupuolia oli kaksi: Vasta aivan pienenä ja määrältään merkityksettömänä tulevat homo- la lesbosuhteet sekä muita sukupuoli-identiteettejä etsivät ihmiset. Heistä tosin puhutaan paljon, mutta etupäässä siksi, että heistä voi kaukaisina ja vaarattomina puhua. Koskevathan nuo puheet vakiintunutta, samana pysyvää joukkoa, jota on helppo vastustaa tai puolustaa.

Tai mitä ihmeen vastustamista tai puolustamista siinä oli, mitä ihmiset keskenään neljän seinän sisällä tekevät? Marginaalit ovat marginaaleja ja olisi absurdia viritellä koko yhteiskunta heidän tarpeidensa mukaan.

Se oli sitä aikaa se, neljännesvuosisata meidät siitä nyt erottaa. Mitäpä järkevää asiaan voisi lisätä?

 

21 kommenttia:

  1. H.L Menckenin mukaan rakastuminen on hetken mielijohde,kuten kuulan ampuminen kalloon. Kiinan maaseudulla järjestetyt avioliitot ovat yhä merkittävä tekijä eikä siellä uskota Hollywoodin versioon rakkaudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastuminen on luonteeltaan psyykkinen minipsykoosi, johon auttaa vain aika. Joskus ei sekään. Aikamoinen mielisairaus siis kyseessä!

      Hienoa lukea ja saada vahvistusta käsitykselle, että seksuaalisuus ja kiinnostus seksiin säilyy läpi elämän, ja jos on uskomista, myös yhtä mysteerisen kiehtovana niin vanhemmilla, nuoremmilla kuin siinä välissäkin. Sehän on rakkauden kauneimpia ilmenemismuotoja, joten siitä puhuminen on rakkaudellinen teko.



      Poista
  2. Koskaan aikuiseen autonomiaan kasvamattomat yksilöt eivät osaa yksinkertaisesti olla sitä mitä ovat, vaan etsivät jatkuvasti itselleen "identiteettiä" ulkopuoleltaan, säälittävimmässä ja surkeimmassa tapauksessa pelkistä yleiskäsitteellisistä leimasanoista.

    Tämä identiteettipoliittinen harrastus on ajallemme -- kulttuurisen narsismin ajalle -- ominaista. Asiallisesti ottaen täysin päinvastaiset mainoslauseet työtyvät esiin joka tuutista -- niissä julistetaan juuri sitä että "jokainen voi olla vapaasti oma itsensä". -- Eipä taida tuosta vapaudesta paljoa iloa olla, kun kaikki kuitenkin haluavat olla "jotain aivan muuta", "jotain muuta kuin normatiivisia lokeroita".

    Olisi iso juttu, jos edes nämä aktivistit selvittäisivät itselleen sen miten ihmisen "minuus" varhaisessa lapsuudessa kehittyy. Että kaikki lähtee symbioosista, eikä eriytyminen suinkaan pääty minkään tietyn pääteaseman valloittamiseen. Että perusnarsismi säilyy mielen pohjalla, ja kaikki niin yhteisöllinen kuin yksilöllinen kriisiytyminen taannuttaa kaikkien personnallisuuden takaisin kokonaisvaltaisempien tuntemusten pohjalle. Siellä odottaa yhteisöllinen totalitarismi tai yksilöllinen uhritunne, jonka monenlaisia variaaitioita siis on nykyinen yhteisöilmastomme sakeana täynnä.

    "Narsismi" ei siis ole "itserakkautta", vaan sitä, ettei "itse" ole koskaan kehittynyt mihinkään "itseyteen", "itsenäisyyteen". Kokonaisvaltaisissa perustuntemuksissa yksilö on jäänyt "objektin" rooleihin, ja juuri ne voimaannuttavat ja vahvistavat häntä eniten. Katsokaa ympärillemme ja hätkähtäkää sitä miten juuri erilaiset "uhrirooleihin samaistumisen" muodot ovat nykyajassa joka paikassa pinnalla -- niin että jopa akateeminen ihmistieteellinen harrastus on muuttunut lähinnä naissukupuolta voimaannuttavaksi opilliseksi "uhripisteytyksen" perusteiden kyhäilemiseksi.

    Ja miettikääpä sitten vaikka sitä, miten viime vuosisadankin totalitarismien ensimmäisinä ja vahvimpina tukipylväinä toimivat nimenomaan akateemiset piirit. "Tiede" on se heikoin lenkki jonka kaikki taantuminen ottaa ensimmäiseksi aisankannattajakseen. Ja niitähän riittää -- luulen että tällakin hetkellä joku voisi luetella kymmenittäin ellei sadoittain suomalaisia akateemisia auktoriteetteja jotka ovat mitä kyseenalaisimmalla tavalla myyneet ajattelunsa vapauden ja kriittisyyden erilaisten muodissa olevien "identiteetti-ismien" palvelukseen.

    Hallitus on suora johtadus myöhempään historiaan. Se on älyllisen epärehellisyyden, poliittisen korrektiuden, uhriajattelun ja -pisteytyksen, leimasanojen ja sensuurin sekä mielipidevainon koko ajan vahvistuva totalitarismi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äärioikeistolaisten sontaa, taas!

      Poista
    2. En usko että tiede olisi se heikoin lenkki. Enemmänkin että se tieteellinen näkemys maantieteellisellä kohdassa nimeltä Suomi ei palvele globaalia markkina-ajattelua. (Se miten itse "näkee" itsensä voinnee olla eri kuinka ulkopuolinen sen näkee. Oma näkemys jenkkien identiteettipolitiikasta on hajota ja hallitse taktiikkaa, mutta liittyen markkinoihin.) Jonka johdosta siinä on myös uskonnoilla oma osansa näkemyksissä. Mitä siis palvellaan, yhteistä maantieteellisellä sijaitsevaa toimintaa, vai kenties kauppaliittoa, vai pyhää isää (orvot ei tule maailmasta loppumaan joten sille miehenmallille teoriassa olisi aina kysyntää, mutta koska kyse on vain mielikuvasta ei oikeasta isästä niin jäänee arvoitukseksi.)

      Poista
    3. Lisään vielä että markkinoihin ja teollistumiseen.

      Poista
    4. Tuli kyllä kanssa mieleen että jos kyse on taloustieteestä mihin en kyllä itse samalla tavoin uskone (ihmisten kuvitellaan olevan rationaalisia, samalla kun markkinat koettavat myydä milloin mitäkin hilavitkutinta ja pistetty vielä mahdolliseksi ottaa velkaa tai osamaksuilla jne. Mitään tekemistä järjen kanssa vaan markkinoiden), eteenkään kun kuulutaan euroon niin siinä kohtaa kyllä tieteellisesti on menty metsään.

      Poista
    5. "Äärioikeistolaisten sontaa, taas!"

      Kun maailmakuva järkkyy, niin kielenkäyttö kovenee. Syljen lentässä, argumenttien taso ei päätä huimaa.

      Poista
  3. "Marginaalit ovat marginaaleja ja olisi absurdia viritellä koko yhteiskunta heidän tarpeidensa mukaan...Se oli sitä aikaa se, neljännesvuosisata meidät siitä nyt erottaa."

    Niin, tuota kun lukee miettii miten kauas onkaan tultu.

    Toinen ajatus, mikä syntyy, on se, miten suuri osa siinä läntisen kulttuurin rappiossa, joka on yksi tämän blogin kantava teema, johtuu nykyisestä vapaudesta tyydyttää kaikkinaiset seksuaaliset ja muut toiveensa: siitä nimittäin seuraa, ettei tule tarvetta sublimaatiolle ts tyydyttämättömien tarpeiden suuntamiseen tieteeseen, taiteeseen ja valtiolliseen toimintaan. On sanottu, että merkittävä osa korkeimmantasoisista taiteesta on perustunut tuohon sublimaatioon; tyyväiset syöttösiat kun eivät sellaista tuota.

    VastaaPoista
  4. Menetin poikuuteni 64 vuotta sitten ja koska heti perään Suomessa alkoi seksuaalinen vapautuminen ehkäisypillereiden buustaamna, niin jouduin väkisinkin kokemusasiantuntijan rooliin.

    Kokemusasiantuntijuus tarkoittaa, ettei siinä tarvita mitään kokemusasiantuntijuutta. Luonto tikapojan puuhun ajaa riittää saatesanoiksi jokaiselle matkaan lähtijälli. Ne eivät riitä tietenkään elämän saatesanoiksi ja ehkä reippaastikin alkanut seksi joutuu mukaan elämänmutkien hurkumheihin. Sitä syytetään milloin mistäkin pieleen menneestä sotkusta, vaikka syy ei ole seksissä, vaan samanaikaisissa elämään tai parisuhteeseen liittyvässä ongelmassa. Jos nuo jälkimmäiset ovat kunnossa, seksi on hyvää, jos eivät, seksi on vinksallaan. IKä ei liity asiaan olennaisesti, paitsi miehillä, sillä vinksallaan olo voi ilmetä vanhemmalla miehellä näkyvämmin kuin naisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavasti ja rennosti kommentoitu sensuellista asiasta.

      " Luonto tikapojan puuhun ajaa riittää saatesanoiksi jokaiselle matkaan lähtijälli. " Tämä on ollut ymmärtääkseni monien sukupolvien seksuaalikasvatus-saate vanhemmiltaan tässä maassa, ja mikäs siinä sanoessa, tottahan se hyvinkin on ja sievästi sanottu. Eipä sitä sen syvällisemmäksi tarvinne asiaan mennäkään, sillä tosiaan "luonto ajaa tikanpojan sinne puuhun".

      Poista
    2. Ehkä sen toteaminen myös, että joskus puuhun voi mennä ihan itsekin, ja on ihan normaalia ja tavallista. Näin kun asian äärellä ollaan. Monet ovat kuulema käyneet ja erityisesti miehet lienevät vallan kokemusasiantuntijoita tässäkin asiassa, kuten niin monessa muussakin.

      Poista
    3. Tänään vaikuttaa kuitenkin siltä, että luonto ei enää aja tikanpoikaa puuhun. Elintarvikemuovi, vastustamaton seksi ja porno laitteissamme, rasvaton ruoka, epäonnistuminen yhteiskunnallisissa valinoissa vinksauttaa monia ja jättää ihmislapsen ihmettelemään, Itsekin tunnen monia.

      Poista
    4. Hei Jänkä, Niin. Mutta aika paljon saa tapahtua ettei tikka puuhun hamua, sinne katsele ja lopulta pyristele matkaan. Toki ilmastonmuutos hapettaa puut ja tekee kaikesta tikallekin vähän vaikeampaa, mutta uskotaan kovasti, ettei se noin vaan luovuta vaan vaan haluaa jatkaa elämäänsä. Siellä puussakin.

      Poista
  5. Kun iltapäivälehtiä lukee, niin ilmeisesti varsinkin vihervasemmiston muikkelit kokeilevat kaikenlaisia seksileluja. Kyllä siinä luomuun tottuneelle ujolle karjulle tulee aika sukkela olo, kun daami kömpii peiton alle akkuporakone mukana.

    VastaaPoista
  6. Suomalainen eunukki (myös dosentti eli poliitikko) on mies, jonka kielestä on jotakin ja mahdollisesti myös päästä poistettu pelolla. Lapsena kielikylvyssä kuohituille ei tule toiminnallista murrosikää. Heillä on pysyvästi esimerkiksi korkean johtajan luulot. Aikuisena kuohituilla dosenteilla on samoja ominaisuuksia lievempinä. Yleensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. po. "Heillä on pysyvästi älykkään johtajan luulot"

      Poista
    2. Kerran pitivät arvokkaan tilaisuuden partiolaisille ruotsalaisessa Hanasaaren kulttuurikeskuksessa. Siellä kai tulee älykkääksi johtajaksi, ainakin oppii hymyilemään oikeaan suuntaan.

      Poista
  7. Ihmisen mielenmyllerryksistä ja himoista kenties juuri seksiin sopii parhaiten saksalainen sananlasku, jonka Goethekin nappasi runokokoelmansa nimeksi:
    Kommt Zeit, kommt Rat.

    VastaaPoista
  8. ”Seksin pauloissa. Seksiä ja seksiä”

    On muuten tärkeämpiäkin asioita kuin ”Seksin pauloissa. Seksiä ja seksiä”.

    ”Ranska”

    Ranska on Suurlahjoittaja. Ranska lahjoittaa seksikästä charmiaan. Pariisi on tietysti maailman kaunein kaupunki, ja se voi myöskin olla peräti maailmankaikkeuden kaunein kaupunki.
    Seksikkään charmin ylläpito vaatii erittäin paljon työtä, joten teollisuudelle ei välttämättä aina riitä tarpeeksi aikaa. Ranska lupasi rakentaa Suomeen jotakin jo viisitoista vuotta sitten, mutta sitä ei vieläkään ole rakennettu. Herroilla on siis tärkeämpiäkin asioita kalenterissa.

    Nykyään Ranska suivantui USA:lle siitä, että Ranska ei pääse kaikkiin niihin neuvottelupöytiin, joissa USA:n takapuoli asettuu istumaan tuolille. Koska Ranska on Suurlahjoittaja, niin se voi merkitä sitä, että se voi ottaa lahjansa myös takaisinkin. Esimerkiksi USA:lle (NY:lle) aikoinaan lahjoitettu kuuluisa Itsenäisyyden patsas voikin siirtyä lahjaksi vaikkapa Sankt-Peterburgin Vasilisaaren nokalle. Siellä sitä vapautta oikein odotetaankin. Tapahtuma olisi erittäin ranskalaisseksikäs.

    VastaaPoista
  9. Ei lahjoja voi takaisin ottaa, siis länsimaisen käsityksen mukaan.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.