Etsiskelyjä
Jaan Kaplinski,. Kirje isälle Suomentanut Anja Salokannel, Otava 2005, 331 s.
Jaan Kaplinski ei koskaan nähnyt isäänsä, jonka NKVD vangitsi hänen ollessaan vielä vauvaikäinen. Isättömänä, naisten parissa kasvaminen on yleensä enemmän tai vähemmän traumaattinen kokemus, mitä tietyissä piireissä on nykyisin muodikasta olla muka ymmärtämättä. Asia ei silti muuksi muutu.
Varsinaisen isän ikävän sijasta kirjailija pohdiskelee tässä isänsä identiteettiä. Hänhän oli puolalainen, mutta myös juutalainen, ainakin jossakin mielessä. Tosin DNA-testit eivät tue geneettistä juutalaisuutta, joka on yleensä olemassa siitä huolimatta, että sen olemassaolo halutaan jostakin syystä kieltää.
Juutalaista uskonnollisuutta isän maailmaan ei kuulunut, mutta kaiketi hän oli frankilaisten mystisen lahkon perillisiä ja kukaties tiesi jotakin tuosta traditiosta. Ehkäpä itse sukunimi Kaplinski viittaa juutalaiseen pappiin, kuten esimerkiksi Cohen ja Katz.
Kiinnostavin osa kirjasta käsittelee kirjoittajan oman identiteetin ja ajattelun muotoutumista. Virolaiseksi hän ei itseään tuntenut ja puolalaiseksi vielä vähemmän. Sama koskee juutalaisuutta.
Kaplinski oli taipuvainen mystiikkaan, mutta vieroksui yhtä lailla niin muodikasta new agea kuin muutakin patenttiuskovaisuutta. Kirkot olivat hänelle aina kauhistus ja esimerkiksi puolalaisuutta hän vieroksui sekä siitä syystä, että sen kansalliseen psykologiaan kuului eräänlaista suurvaltaista pöyhkeyttä ja sen ohella katolisen kirkon kunnioitusta.
Kun tämä kirja kirjoitettiin, oli Pax Americana vielä lyhytaikaisen kukoistuksensa huipulla. Sen toivoton pinnallisuus ja tuhoisa konsumerismi kauhistuttivat Kaplinskia, joka usein käyttää nykymaailmasta Titanicin vertausta. Loputtomalle tuotannon kasvulle ei näyttänyt olevan mitään vakavaa vastavoimaa edes ideologisesti.
Tässä tulee mieleen neuvostoliittolaisen Igor Šafarevitšin teos Kaksi tietä samaan kuiluun (1989) (https://royallib.com/book/shafarevich_igor/dve_dorogi___k_odnomu_obrivu.html ), jossa hän varoittaa, ettei kulutusjuhlaan pyrkivä neuvostososialismi ole hitustakaan parempi maapallon kohtalon kannalta kuin kapitalismi. Omaperäisen nerokas Šafarevitš kirjoitti myös uskomattoman rajun sosialismin kritiikin (https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%BE%D1%86%D0%B8%D0%B0%D0%BB%D0%B8%D0%B7%D0%BC_%D0%BA%D0%B0%D0%BA_%D1%8F%D0%B2%D0%BB%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D0%B5_%D0%BC%D0%B8%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%BE%D0%B9_%D0%B8%D1%81%D1%82%D0%BE%D1%80%D0%B8%D0%B8 ), jossa hän esitti se olevan yhteydessä inhimilliseen kuolemanviettiin. Silti hän jatkoi matematiikan akateemikkona.
Itsenäistä ja itsepäistä Šafarevitšia ei Neuvostoliitossa kyetty hiljentämään, mutta kun hän vuonna 1982 julkaisi teoksen Russofobia, hyökkäsivät läntisen maailman oikeinajattelivat hänen kimppuunsa ja leimasivat hänet syytöksistä pahimmalla: hän oli antisemiitti!
Sen seurauksena akateemikolta vaadittiin riistettäväksi Yhdysvaltain tiedeakatemian kunniatitteli, joita hän ei suinkaan ollut itse edes hakenut. Hän luopui sittemmin itse siitä, kun USA hyökkäsi Irakiin.
Solženitsynin kanssa aikoinaan yhteistyötä tehnyt akateemikko näyttää suhtautuneen poliittisesti korrektin väen loiskiehuntaan sen ansaitsemalla ylenkatseella. Hänestä ja hänen urastaan on suomalainen Krista Berglund kirjoittanut englanninkielisen väitöskirjan, jossa tämäkin episodi analysoidaan perusteellisesti.
Otin esille matemaatikko Šafarevitšin räikeänä esimerkkinä siitä, miten uskomattoman ahdasmielinen ja sananvapauden traditioista piittaamaton myös tämän ajan läntinen yhteisö oli ja on. Itse asiassa se oli jopa suvaitsemattomampi kuin Neuvostoliiton Tiedeakatemia, joka aina vaali kaikin keinoin autonomiaansa. Aioin kirjoittaa ”intellektuaalinen yhteisö”, mutta ehkä on parempi olla sitä sanaa käyttämättä.
Kaplinski, jonka ajattelu on hyvin yksilöllistä ja yleiskäsitteitä karttavaa, on kiinnostunut konkreettisista asioista: eläimistä, joiden lempeä kohtelu on hänelle tärkeää, luonnosta, jonka säilyttäminen mielettömän talouskasvun vaaralta on lähes uskonnollinen arvo ja niin edelleen.
Henkinen kulttuuri, joka ei suinkaan ole samaa kuin kaiken maailman tilaisuudet ja kokoontumisajot, on nykyään heikoissa kantimissa. Viron tilannetta kirjoittaja pitää varsin irvokkaana. Kaikki, mikä liittyy kansalliseen sortoon, on muuttunut pyhäksi, sosialismin rajoitusten purkamisen jälkeen rehottaa paljas materialistinen barbaria ja sen kylkiäisenä kaikkialla ulottuva taikausko. Suomessa näyttävät monesta merkistä päätellen olevan asiat paremmin.
Mutta nythän, 2000-luvun alussa, eletään siirtymäkautta. Sitten, kun itsenäisessä Virossa syntyneet muodostavat kansan enemmistön, voi tilanne ollakin jo ihan toinen.
Kiinnostavaa kyllä, Kaplinski ei oikeastaan pidä itseään runoilijana eikä lainkaan viihdy esiintyvän runoilijan roolissa, joka hänestä on prostituutiota. Hän on kyllä kirjailija ja kääntäjä, romaanisten kielten maisteri, joka vähättelee niiden taitoaan, puolalainen, joka osaa puolaa mielestään heikosti ja kiinan kielen rakastaja, joka aloitti tämän suuresti rakastamansa kielen opiskelun liian myöhään. Suomi ja venäjä sujuvat erinomaisesti ja muistelen, että sama koskee saksaa.
Noilla eväillä pääsee tietenkin katselemaan maailmaa monesta kulmasta ja se onkin Kaplinskin intohimona. Yhden ainoan totuuden olettaminen on kulttuurin loppu, se on totalitarismin ydin. Pax Americanan puitteissa se näyttää 2000-luvun alussa jo vaarallisesti lähenevän.
Nyt, Kaplinskin jo kuoltua, myös maailman kulttuurin tilanne on muuttunut, sen näköalat ovat toisenlaiset. Englannin kieltä kyllä viljellään järjettömän paljon myös esimerkiksi Venäjällä, jossa virallinen taho sentään kuitenkin on yrittänyt nostaa omaa kulttuuria esille. Sen ekspansiokyky ei kuitenkaan näytä kovin merkittävältä.
Kiinalainen kulttuuri levittää vaikutustaan vain hitaasti, mihin vaikuttaa hankala kirjaimisto. Itse kielihän lienee maailman kehittynein ja siis helpoin yksitavuisten sanojen jono ilman taivutuksia.
Käännöskoneet saattavat piankin tuoda toimivan kiinan kielen kenen tahansa ulottuville.
Kaplinski oli suuri itämaisten uskontojen ystävä, ja nehän ovat meilläkin vallanneet jo suuren osan nuoremman sukupolven ajatusmaailmasta. Kehitys seuraavien puolen vuosisadan aikana eli nykyisen nuorison elinaikana tulee olemaan kiinnostavaa.
Kristinuskon hiipuminen johtanee piankin sen häviämiseen. Sen mukana menee paljon sellaistakin, mitä tuskin olemme tulleet edes aavistaneeksi.
Olisiko ollut syytä painaa jarrua silloin kun kansa oli vielä lukutaidonta?
VastaaPoistaVapauden kaihoa heiniltä härkien, toteuttaa vihdoin virolaiset.
VastaaPoista"Kristinuskon hiipuminen johtanee piankin sen häviämiseen. Sen mukana menee paljon sellaistakin, mitä tuskin olemme tulleet edes aavistaneeksi."
VastaaPoistaSiinäpä voi tosiaan mennä ns. lapsi pesuveden mukana. En itsekään ole järin uskonnollinen noin sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kristinuskon valtaisaa kulttuurista merkitystä ei voi kiistää mitenkään, hyvässä ja huonossa. Kristinusko, kreikkalainen filosofia ja roomalainen oikeus, siinäpä koko ns. länsimaisen kulttuurin perustana oleva kolmijalka. Nuo jo pois vähentää, niin vähänpä jää jäljelle.
Ja seuraava kysymys kuuluukin, että kuinkas kolmijalalle käy, jos yksi jaloista katkeaa? Jos kristinusko (tyystin) katoaa, niin kuinkahan käy noiden kahden muun peruselementin? Ainakin jos jotain kaikenlaisen (myös niitä vastaan suuntautuvan) humpuukin paisumisesta voi päätellä, on Mene Tekel jo seinällä.
-J.Edgar-
"Kristinuskon hiipuminen johtanee piankin sen häviämiseen." Noinkin käydä voi, mikä olisi pelkästään hyvä asia, jos ihmiskunta kehittyisi ylöspäin, eikä alaspäin niin kuin viime vuosina on ollut tapana.
VastaaPoistaNyt tämä hurlumheiaika voi kuitenkin muuttaa kaiken, koska nyt enemmistö ihmisistä on laskeutunut oman ihmisyytensä alimmalle puolalle. He ovat ulkoistaneet päätösvallan ostetuille virkamiehille ja manipuloiduille politiikoille. Itse he eivät osaa siitä itseään parantaa, vaan tarvitaan melkoinen katastrofi pään ravisteluun ja se vähemmistö ihmisistä, jotka eivät ole antaneet kusettaa itseään, ohjaamaan heidät takaisin itsellisten ihmisten elämään.
Piikki piikiltä, kulkulupa kulkuluvalta ja riepu naamalla ihmisen itsenäisyys on on painettu korkokengän alle ja lääketehtaiden marsuiksi. Paavi ja meidän piispannilkit ovat juonessa mukana, joten kristinuskosta ei ole nyt apua, mutta ilman henkisyyttä ei tästäkään kurjuuden alhosta selvitä. Uushenkisyys ei kuitenkaan ole uskoa, koska usko on osoittanut tuhoisuutensa. Katastrofin jälkeinen henkisyys on henkisen kasvun etsimistä, joka ei nyt ole kaikille helppoa, mutta elämähän ei ole tarkoitettukaan helpoksi vaan mielenkiintoiseksi.
"Piikki piikiltä, kulkulupa kulkuluvalta ja riepu naamalla ihmisen itsenäisyys on on painettu korkokengän alle ja lääketehtaiden marsuiksi. Paavi ja meidän piispannilkit ovat juonessa mukana, joten kristinuskosta ei ole nyt apua, mutta ilman henkisyyttä ei tästäkään kurjuuden alhosta selvitä."
PoistaNo teoriassa näillä juur olisi "voimaa" ilman taloususkoa ja euro linkitystä. Katolinen kirkko nyt muutenkaan ole suosiossa kun paljastunut taas vaihteeksi erinäisiä lapsiin kohdistuneita tapauksia.
Onhan noita välillä Suomessakin paljastunut harrastetoimissa. Ihmiset kauhistelee hetken ja jatkanevat hetken päästä kuin mitään olisi tapahtunut. Asianomaisille se tosin jäänee muistiin.
"Piikki piikiltä, kulkulupa kulkuluvalta ja riepu naamalla ihmisen itsenäisyys on on painettu korkokengän alle ja lääketehtaiden marsuiksi."
PoistaJa ajatellen ihmisten keskimääräistä typeryyttä tämä on pelkästään hyvä asia, saadaan järjestys ja yksimielisyys maailmaan!
Kaikki totalitarismin kannattajat kannattavat yksimielisyyttä ja kaikki totalitarismit ovat tuhoutuneet ja tulevat tuhoutumaan samasta syystä.
PoistaKoronapassi on etukortti vankileirien saaristoon.
Ja sen vastustus ajokortti foliohattujen taivaaseen.
PoistaTaivaankansi romahtaa jos yksi jalka katkeaa. Sitä suomalaisugrilaiset eivät saisi anteeksi.
VastaaPoistaMikäli kristinusko (kulttuurisessakin kontekstissa) tyystin katoaisi, olisi Euroopalla edessä lähinnä kaksi vaihtoehtoa; joko islam (joka, semminkin jos sen saisi eurooppalaistettua, ei olisi ehkä aivan katastrofi sekään, mutta tälle syömiselle en löisi vetoa asiasta) tai sitten pakanuus. Pakanoita on toki monta sorttia, ja kuten blogosfääri-emerita Ruukinmatruuna asian määritteli, tyttöjen leikkiessä pakanaa, tuloksena on wiccan tyyppistä melko harmitonta hörhöilyä, mutta poikien kohdalla alkaa veri roiskua... Ja itse asiassa, tuollaisesta pakanakultista on jo ihan käytännön kokemustakin:
Poistahttps://fi.m.wikipedia.org/wiki/Natsi-Saksa
(Nojoo, natsikortti, myönnetään, mutta tähän asiayhteyteen se taitaa sopia paremmin kuin juurikaan moneen muuhun.)
-J.Edgar-
Käsitääkseni nationalismi on ihan luontaista. (Siis lähinnä osasta miehistä on kait jonkin sortin vietti ottaa yhteen. Tyyliin nyrkkeily, miekkailu jne.).
PoistaSe mihin taas Saksassa päädyttiin aikanaan olettaisi liittyvän uskonsotiin ja siitä pistetty maksamaan jälkipolvet. Sotakorvaukset kun harvemmin koskettanee niitä jotka kuolee tantereilla. (Osa syy miksi katsonen kristinuskoa kieroon kun siinä sitten tupannee olemaan se toisen posken kääntäminen, kuinka kauan?)
Ja nykyisellään taas teollistumisen ja toimivan ehkäisyn johdosta perhe koot supistuneet ruokaa yms. ainakin pitäisi riittää kaikille eri kielialueilla. Jolloin lapsista pitäisi ehkä kasvaa tasa-painoisempia kun tarvitse kilpailla. Tosin koululaitoksella on oma juttunsa ja lääkefirmoilla siinä omansa. (Lähinnä kun kuunnellut vanhempia laps saanut diagnoosin ja siihen lääkityksen. Tiedä sitten kuinka normaalia on iskeä lääkkeitä naamaan että oppii sen teorian? Ja osahan saanee sitten valtiolta taloudellista tukea kun lapsella jokin diagnoosi. Olettaisin kumminkin suurimman osan lapsista olevan normaaleja kuin 100vuotta sitten (lähinnä ettei tuo biologia ole tässä muuttunut vaikka teollistuttu), ne tehnee niin kuin pyydetään ja kasvannee siihen kulttuuriin. Mitä se sitten on?) Äpäristä taida puhua enään kukaan, kun hallinto ole kiinni kirkon kannassa?
J. Edgar: kun "ytynsä" menettänyt uskonto on vaihtunut toiseksi, se ei yleensä ole ollut suvaitsevampi ja lempeämpi vaan tiukempi ja vaativampi. Se yleensä menee ihmisille paremmin läpi. Suvaitsevaisuus tulee kuvaan yleensä vasta kun elintaso on rappeuttanut eliitin ja se on ryhtynyt itsekin epäilemään oppinsa totuuksia.
PoistaMenestyvän uskonnon - tai ideologian - alkuvaiheisiin kuuluu ehdoton usko, kukapa ryhtyisi martyyriksi asialle, josta ajattelisi, että voi se olla noin, mutta voisihan se olla toisinpäinkin. Tuossa vaiheessa myös kansan enemmistöä halutaan "suojella" erilaisilta vääräuskoisilta tai muilta väärinajattelijoilta.
Niinpä niin, tuohon minulla ei ole erityisempää lisättävää, noin ylisummaan. Ja kaikellahan on aina se oma kehityskaarensa, ja jossain vaiheessa myös rapistuminen ja näyttämöltä poistuminen on väistämättä edessä. Toivottavasti ei kuitenkaan minun vahtivuorollani...
Poista"Tuossa vaiheessa myös kansan enemmistöä halutaan "suojella" erilaisilta vääräuskoisilta tai muilta väärinajattelijoilta."
Ottia tuota ja jyrkkä ehkä, mutta emmekös juuri tälläkin hetkellä elä hieman tuollaista vaihetta? Voihan tälläkin hetkellä joutua vaikkapa käräjille, asiallisesti ottaen syytettynä esim. "vihamielisten" asiaseikkojen esiintuomisesta. Onko se sitten jotain puhdasoppisuuden sukua oleva ilmiö, menepä tiedä. Ehkä ei minkään hyvän edellä kuitenkaan?
-J.Edgar-
"Se mihin taas Saksassa päädyttiin aikanaan olettaisi liittyvän uskonsotiin ja siitä pistetty maksamaan jälkipolvet."
PoistaUskonsotiin hyvinkin, mutta ei ihan tavanomaisiin. Tämä nyt on lähinnä omaa pohdintaani, mutta esim. natsismia ei oikein voi selittää vain joltain materialistiselta perustalta. Noin ilmiönä siinä oli mitä ilmeisimmin jotain, joka syvästi vetosi ihmisen irrationaaliseen ja vaistonvaraiseen puoleen. Näin ollen pelkät sosiologiset ja poliittiset selitykset eivät oikein riitä, vaan ilmiötä joutuu selittämään myös eräänlaisesta uskonnollisesta näkökulmasta. Ja kyllähän niitä uskonnollissävytteisiä piirteitä riitti, mystiikasta ja okkultismista rotuoppeihin. Valtasysteeminä kyse oli monellakin tapaa kultin kaappaamasta maasta, vähän samaan tapaan kuin jossain tämän päivän Pohjois-Koreassa.
-J.Edgar-
"Valtasysteeminä kyse oli monellakin tapaa kultin kaappaamasta maasta, vähän samaan tapaan kuin jossain tämän päivän Pohjois-Koreassa."
PoistaAi meidän woke- pk-kulttimmeko on sitten jotenkin rationaalisempi ja valovuosia korkeammalla tasolla?
"Ai meidän woke- pk-kulttimmeko on sitten jotenkin rationaalisempi ja valovuosia korkeammalla tasolla?"
PoistaEi ole. Se on perimmältään sitä samaa primitivisoituvaa, degeneroituvaa taikauskoon rappeutumista, vähän erinäköisten tunnusten alla, mutta kumminkin. Tämä nyt näin klassisen liberaalin näkökulmasta, joka edes yrittää pitää yllä jotain luulotelmia jostain maailman valmistumisesta ja vähittäisestä vaippaiästä ylipääsystä. Helppoahan se ei tokikaan ole, että en sillä sanokaan...
-J.Edgar-
"Ai meidän woke- pk-kulttimmeko on sitten jotenkin rationaalisempi ja valovuosia korkeammalla tasolla?"
PoistaEi ole mutta itse päätynyt lopputulokseen että kyse on median markkinoinnista (ja siihen liittynee teollisuus yms. yksi mikä monesti on haaste että ihmisiä pidetään älyllisesti (keksi nyt muuta sanaa) lahjattomina, mutta oma näkemys monesti on että he ovat yllättävänkin kilttejä (ja itse päätynyt pohtimaan mitä se äly edes on kun riippunee kulttuurista ja sen maantieteellisestä sijainnista yms. lähinnä liittyen logiikkaan) ja suggestio taas on jotain mikä on hyvin voimakas, ettei sitä yksilö todennäköisesti tiedostane). Yksi mikä itseä tuossa jollain tasolla hämännyt, on että pidän sitä hyvin vahvasti jotain mikä on täysin päinvastoin kuin mitä itselle on kulttuurillisesti opetettu. Enempikin herännee kysymys miksi sitten siinä omassa kulttuurissa toiset (jotka miellän suomalaisiksi toiminee niin? (Tosin omassa historiassa on mikä auttanee ymmärtämään toiminnan, lähinnä että se liittyy vahvasti teollisuuteen ja mediaan). Kun olen käsittänyt että tämä woke-kulttuuri on lähtöisin jenkeistä missä medialla ja teollisuudella on oma osansa, niin kuinka kummassa se vaikuttanee Suomessa asti? Yksi mikä taas kielihallinnollisesti ja kulttuurillisesti hämää on tuo kieli. Englanninkielessä on eroteltu mies ja nainen he/she, kun taas suomenkielessä on hän. Kulttuurillisesti taas suomenkielessä ole tarvinnut erotella tiennyt jo nimestä Tiina, Paula että kyseessä on tyttö tai nainen, sama miehille. Kun taas englanninkielessä tyyliin Robin voinnee tarkoittaa kumpaa sukupuolta vain.
"Kun olen käsittänyt että tämä woke-kulttuuri on lähtöisin jenkeistä missä medialla ja teollisuudella on oma osansa, niin kuinka kummassa se vaikuttanee Suomessa asti?"
PoistaSe on kaiketi sitä globalisaatiota, se... Yksi mikä jenkeissä asiaan myös varmasti vaikuttaa, on ns. punitiivisen vahingonkorvauksen käyttö, ts. vahingonkorvauskanteita voidaan käyttää myös rankaisukeinona. Ja tästähän seuraa, että harvemmat firmat, julkishallinto, yliopistot, media jne haluaa ottaa sielläpäin riskiä siitä, että esim joku wokeltaja nostaa ao. kanteen heitä vastaan. Sillä mikäli juttu menestyisi tuomioistuimessa, voisi vastaajalta mennä niin taloudellisesti kuin muutenkin kuppi nurin... Joten nuoleskelu ja mielistely on jo tältäkin kannalta varsin houkuttelevaa, ellei välttämätöntä.
-J.Edgar-
Teoriassa mahdollisesti noin Amerikassa. Tässä on sitten kumminkin se pikku juttu, kun Suomi ei ole Amerikka. Mikä taas itseä vaivannee, miksi siis jokin mikä on valtameren toisella puolen vaikuttaa?
PoistaLähinnä pohtinut että jos itse päätyisin kannattamaan sen tyylistä ajattelumallia saisin kyllä kuulla asiasta, vähän sama kuin jos tuumaisin kääntyväni (vaikka muslimit nykyisin puhuu palaamisena, itse koen sen sanoilla leikkimiseksi) muslimiksi. Lähipiiri luulisi menettäneeni viimeisetkin järjen rippeet. Tosin jaksoin kyllä yhdessä kohtaa siippaa kiusata asiasta että on siinä puolensa hallinnollisesti, miehen kuuluisi pitää huolta naisesta taloudellisesti ynnä muuta höpöä. Mutta tuumannut että sitten sitä ukkoakin pitäisi kuunnella, kun tarjonnee sen mitä nyt tarjonneekaan taloudellista varmuutta, suojaa yms. Kumminkin kun on normaali vartalo ja jollain tasolla toimiva pää, niin mielummin kyllä tulee toimeen itsenäisesti (lähinnä käynee töissä ja saa sitä taloudellista varmuutta itse joka teoriassa tekee riippumattomaksi, teoriassa kun sen mahdollista kulttuuri, näin ollen arvostan suuresti suomalaista kultturia ja siinä ohessa niitä suomalaisia miehiä, mutta itsellä sattunee olemaan tuo sarkasmi sen verta vahva etten sitä ain osanne hillitä), kuin kuunnella jotain vain sen tähden kun toinen sattunee olemaan mies. (Tämä siis lähinnä teoreettisesti, naisilla kun on ne tunteet... sekoittaa kivasti kaiken järjellisen ajattelun välillä.)
Löysin kyllä pari mielenkiintoista kohtaa aiheeseen liittyen toinen on Ranskan keskiaikaista kulttuuria sanatutkimuksen valossa - W.O. Streng-Renkonen: "Kansa elää kielessänsä, sanotaan; s.o. kansan elämä ilmenee kielessä ja sen sanoissa. Millä tavoin Ranskan kansan elämä kuvastuu sen kielessä, missä määrin voimme ranskankielen sanoista ja niiden kehityksestä tehdä ranskalaista kulttuuria koskevia päätelmiä, näihin kysymyksiin pyrkii allaoleva tutkielma tosin hyvin rajoitetulta alalta antamaan vastauksen. Kun tilan ahtaus pakoittaa äärimäisen keskittymiseen, kiinnitetään seuraavassa huomio vain muutamiin kansanelämän puoliin, ja niissäkin vain huomattavimpiin käsitteisiin ja niiden nimittämistapaan."
"Rakentamisesta ja asumuksista
Kun vanha Gallia lähes kaksi vuosituhatta sitten joutui roomalaisen vaikutuksen alaiseksi, oli maa jylhää, metsien peittämää ja suurimmaksi osaksi viljelemätöntä. Ei senvuoksi ihme, että jo teiden raivaaminen edellytti suurien esteiden voittamista, mikä ilmenee m.m. tien nimityksessä lat. (via)rupta) josta ransk. route "tie". Roomalaiset uudisasukkaat, jotka Galliassa alkoivat elää ja työskennellä, saivat aluksi keskittää kaiken huomionsa maan muokkaamiseen, mikä ilmenee siitä, että heidän laborare-sanansa, joka merkitsi tehdä yleensä työtä, tuli Galliassa merkitsemään "kyntämistä" (nykyransk. labourer). Että moni muukin roomalaisten käyttämä sana, joka heidän kielessään oli merkinnyt jotakin aivan yleistä, sai Galliassa maanviljelykseen tai karjanhoitoon kohdistuvan merkityksen, näyttää viittaavan näiden työolojen huomattavaan asemaan roomalaisten tullessa maahan.
Niinpä sellainen sana kuin lat. minari, joka oli merkinnyt "uhkaamista", joutui karjanhoitajain käyttämänä saamaan merkityksen "uhata lyödä karjaa" ja siitä "ajaa", "kuljettaa" (nr.mener).
PoistaTuntuu ensi silmäyksellä omituiselta, että roomalaisten tavallisimmat "rakentamista" ja "taloa" merkitsevät sanat aedificare, aedes ja domus ovat Gallian kansan keskuudessa aivan tuntemattomat. Mutta on muistettava, että roomalaisten ja latinankielen suoranainen vaikutus kohdistui aluksi vain kaupunkeihin, jota vastoin maaseutu sitkeämmin säilytti oman kielensä. Ja varsinkin oli asianlaita näin, kun oli kysymys asumuksista. Tunnettu rakennustaiteen tuntija Viollet-le-Duc kirjoittaa: "Sipuissants que soient les conquerants, leur tyrannie ne va jamais jusqu'a tenter de changer la forme des habitations du peuple conquis; il arrive, au contraire, que l'envahisseur se plie, en ce qui concerne les habitations, aux usages du vaincu". Roomalainen valloittaja rakensi tosin kaupunkeihin kivisiä palatsejaan - siitähän ovat varsinkin Etelä-Ranskan monet pikkukaupungitkin kuten Arles, Orange ja Nimes muistorikkaina todistajina jälkimaailmalle - mutta maaseudulle nuo palatsit soveltuivat huonosti. Maalaisväestön keskuuteen roomalainen kivitalo atrium'ineen, peristylium'ineen, compluvium'ineen ja impluvium'ineen oli varsinkin Pohjois-Ranskan kylmemmässä ilmastossa epäkäytännöllinen, sillä siinä kattoaukosta tulevan valon mukana virtasi myöskin kylmä viima sisälle. Kivi talo olisi sitäpaitsi rakennusaineksiltaan aiheuttanut suria vaikeuksia maaseudun pikkueläjille, joilla oli helpompi käyttää puuta kuin kiveä asuntotarpeisiinsa. Gallian maaseudun talonpojat tottuivat kyllä pian latinalaisiin sanoihin nimittäessään maataloustuotteitaan, joita he toivat myytäviksi roomalaistuneisiin kaupunkeihin, ja käyttivät siis sellaisia lat. sanoja kuin secale (ransk. seigle), avenam (ransk.avoine), mellem (ransk.miel) tai lactem ransk.lait), mutta eläessään omissa oloissaan he tyytyivät omiin tapoihinsa ja nimittämään asioita omilla nimillään. Gallian kelttiläisen maalaisväestön oloista ennen roomalaisten maahan tuloa ovat tiedot hyvin niukat. Tiberiuksen aikuinen maantietelijä Strabo kertoo, että belgit asuivat suurissa, pyöreissä, vitsapunoksista valmistetuissa mökeissä, joissa oli suippokatto, ja että brittiläiset keltit samoin asuivat "vitsapunosmökeissä ja katoksissa, jotka olivat samalla karjan asumuksina".)"
Tuli tuossa kyllä kanssa mieleen kirjoittaessa putkipuoli. Lähinnä kun joskus törmännyt säädöksiin ettei Suomessa saa asentaa tiettyjä hanoja kun valmistus voinee olla mitä sattuu, jolloin voi sattua vesivahinko mitä vakuutusyhtiö ei korvaa. Toisaalta muistanen kyllä törmänneeni vielä reissatessa Suomessa yhdessä paikkaa siihen brittiläiseen hanaan missä käännetään kuuma ja kylmä erikseen. Nykyäänhän tahtonee olla että jos semmoisen kotikutoisen pysähdyspaikka helmen sattunee löytämään noiden abc:n yms. joukosta niin se täytyy melkein tietää. Toisaalta onhan tuo sisään tuleva vesi ylipäätään onni.
Ja sit pari lainausta Asfa-Wossen Asseraten Sivistynyt käytös kirjasta, mikä palauttanee nykyhetkeen.
Poista"Kun afrikkalaisena kysyy itseltään, minkä akselin ympärillä koko eurooppalaisen tapakulttuurin järjestelmä pyörii, vastausta ei tarvitse kauan hakea. Eurooppalaiset eroavat maailman kaikista muista kulttuureista siinä, millaisen roolin tai aseman he ovat antaneet naiselle. Tai paremminkin kuuluisi sanoa, että he ovat keksineet "daamin". Tämä on luultavasti lukijalle niin itsestään selvä asia, ettei hän ymmärrä, miksi haluan sitä näin painottaa. Sen vuoksi lainaankin saksalaista filosofia, jolla "daamin" erityisasema Euroopassa pisti silmään yhtä voimakkaasti kuin minulle. Toisin kuin minä, Arthut Schopenhauer koki kuitenkin tuon aseman erityisen epämiellyttäväksi. Hän kirjoittaa eurooppalaisesta "daamihirviöstä, jolle ei naura pelkästään koko Aasia vaan jolle olisivat nauraneet myös Kreikka ja Rooma". "Todellinen eurooppalainem daami on olento, jollaisen ei kuuluisi lainkaan olla olemassa. Ovathan vanhat ja orientaaliset kansat arvioineet naisia ja määrittäneet heidän tarkoituksenmukaisen asemansa paljon osuvammin kuin me eurooppalaiset, jotka hienostelemme vanharanskalaiseen tapaan ja osoitamme mautonta palvontaa naisia kohtaan, mikä on kristillis-germaanisen tyhmyyden korkein aste." En halua nostaa kirjani aiheeksi sitä, kuinka vedenpitäviä suuren poikamiehen perusteet ovat tämän kehityksen moittimiselle,, mutta Schopenhauer on kuitenkin hahmottanut ilmiön tarkalleen ja myös nimennyt syyt, jotka johtivat "daamin" syntymiseen, mikäli ylimalkaan on mahdollista nimetä tarkkoja syitä koko sivilisaatiota määrittävän ihmistyypin synnylle - eihän ole kyse kemiallisen prosessin kuvaamisesta.
Kun Schopenhauer puhuu vanharanskalaisesta "naisten palvonnasta", johon kuuluvat trubaduurien minnelaulut ja naisten palveleminen, on kuitenkin syytä tietää, että tämän perinteen juuret eivät ole pelkästään Euroopassa vaan erityisesti myös arabialaisessa maailmassa. On kuitenkin hämmästyttävää, että musliminaisen ihanne on aivan muuta perua, sillä arabialaiset rakkausrunot tihkuvat niin palvonnan kohteen täydellisyyttä kuin hänen etäisyyttään ja saavuttamattomuuttaan, ja tähän kaihoon sekoittuu aina myös uskonnollisia aiheita, jotka liittävät rakkauden tuskan ja rakastetun ihailun Jumalan kunnioittamiseen ja kaipaamiseen."
(Hypään muutaman kohdan kun jaksa kaikkea naputella).
"Kuitenkin myös uskonto tarttui näihin psykologisiin ja sosiologisiin elementteihin. Marian palvonta saavutti varhaiskeskiajalla uuden huippunsa lännessä - tai oikeammin se saavutti tason, jolla itäinen kirkko Bysantissa ja myös meillä Etiopiassa oli ollut jo vuosisatojen ajan. Ortodoksinen oppi Neitsyt Marian saastattomasta sikiämisestä, jonka mukaan Maria oli kolmantena ihmisenä Aatamin ja Eevan jälkeen vailla perisyntejä, saavutti jonkinmoisen vastarinnan jälkeen voiton myös lännessä.
Ensimmäinen ihminen oli luomiskertomuksen mukaan mies, joka oli kuitenkin kokenut syntiinlankeemuksen. Ensimmäinen vapautettu ja siten täydellinen ihminen oli sitä vastoin kiistatta nainen, Maria. Mariassa naisesta tuli maailman luomisen kohokohta. Maria ei ollut jumalatar vaan tuiki tavallinen ihminen -kuitenkin ihmisyyden korkeimmassa mielessä:hän oli sellainen kuin Jumala oli alusta alkaen ihmisen ajatellut, mutta hän oli vailla ihmisen vapautta tehdä syntiä ja sen vuoksi vielä onnistuneempi ja vielä loistavampi kuin Aatami ja Eeva ennen syntiinlankeemusta. Mariasta tuli itse domina; häntä alettiin puhutella Italian aatelisrouvan arvonimellä Madonnaksi, ja syntyi monia runoja, joossa kunnioittavasti ihaillun todellisen rouvan taustalla oli tunnistettavissa neitseellisen jumaläidin muotokuva. Tämä kaikki pitää paikkansa ja on yleisesti tiedossa. Edellä todettu ei kuitenkaan selitä sitä, miksi neitsyt Mariaa kunnioittava kristillinen usko nimenomaan Ranskassa johti siihen, että Marian virheettömyydestä ja kuninkaallisuudesta lankesi voimakas säde kaikkien naisten, mutta erityisesti "daamien" ylle, ja miksi näin ei käynyt Bysantissatai Aleksandriassa, missä Marian kunnioituksella oli paljon syvemmät juuret. "Daami" on selittämätön ilmiö, ja se näyttää sopivan daamiuteen vallan mainiosti. Oscar Wilde kutsui daamia "sfinksiksi ilman salaisuutta". Kirjailijan ivassa on kuultavissa ripaus mustasukkaisuutta, olisihan hän itse mitä kernaammin ollut sfinski.
PoistaKaikissa maailman yhteiskunnissa kunnioitetaan erityisen paljon valtaa, oli se sitten kuninkaallista, taloudellista tai suvullista perua. Vallan arvostus on tietenkin voimissaan myös Euroopassa, mutta aidosti eurooppalaista on daamin hahmossa ilmenevän voima(ttomuude)n kunnioittaminen."
"Daami on paradoksi, mikä yhdistää sen uskonnon ja filosofian vaikuttavimpiin lausumiin: hän on valtiatar, ja hän on heikko. Kieltämättä tulee mieleen ajatus, että tätä ristiriitaa olisi mahdotonta kuvitella ilman kristillistä taustaa. Daami vapautui kuitenkin nopeasti muinaisista Madonnan piirteistä."
"Daami on luokkaihanne."
"Ensin on muistettava, että feminismi on puhtaasti eurooppalaisten ja amerikkalaisten asia; maissa, joiden historiassa daamin käsite on tuntematon, ei tunneta myöskään feminismiä. Kun Schopenhauer oletti daamin herättävän Aasiassa ja Afrikassa aikaan kunnon naurut, sielä kuitenkin nauretaan sitäkin rehvakkaammin valkoisten feminismille. Euroopassa levinneiden käsitysten vastaisesti naureskelu ei kuitenkaan läheskään aina liity ei-eurooppalaisten kulttuurien naiseen kohdistuvaan halveksuntaan, sillä myös intialaiset ja zulut rakastavat vaimojaan ja kunnioittavat äitejään. Ihmisen oikeudellinen asema ei myöskään Euroopassa ole ainoa hänen arvoonsa vaikuttava tekijä, ja sitäkin vähemmän se on sitä kulttuureissa, joissa oikeudella on paljon pienempi merkitys kuin oikeushullujen roomalaisten kolonisoimilla valkoisilla. Se, että islamilaisessa maassa ei saa tiedustella miehen aviovaimon vointia vaikka onkin jutellut tämän kanssa avoimesti ja sydämmellisesti, ei tarkoita että tämä nainen olisi vähäarvoisempi olento, vaan hän kuuluu perheen intimiteetin piiriin, joka pysyy suljettuna kaikilta vierailta - myös hallitsijalta - ja on siten yksi vapauden ilmaus.
PoistaTietenkin pitää paikkansa, että yksikään aasialainen tai afrikkalainen nainen ei voi mihinkään vuorokaudenaikaan liikkua ulkona yhtä vapaasti kuin länsimainen nainen. Feminismi ei siitä huolimatta ole noussut kukoistukseen alueilla, missä sukupuolten välinen epätasa-arvo on voimissaan.
Voidaan sanoa, että feminismi syntyi demokratian ajatuessa törmäyskurssille daami-ideaalin kanssa. Väkivaltainen alku värittääkin feminismin luonnetta. Liike kokee edustavansa alistetun ryhmän etuja. Sen vaatimukset ovat teräviä ja kuulostavat vihamielisiltä. Kaikkia sen lausumia sävyttää kiukku ikivanhaa epäoikeutta kohtaan. Kaikista epävapaista naiset ovat aina olleet epävapaimpia; köyhien vaimoja kohdeltiin kuin orjia, mutta toisaalta myös rikkaat katkoivat vaimojensa kauloja.
Feministien mukaan daami on erityisen kavala epävapauden muoto - hänestä on tehty yksiavioisuuden haareminainen, vaikutusvallaton olento, joka askartelee pelkästään kevytmielisten asioiden parissa. Henrik Ibsenin naisten oikeuksia puolustavan näytelmän nimi onkin perustellusti Nora eli Nukkekoti. Daami on nukke, jolla on surkastuneet vaistot ja surkastunut mieli. Sen ulkomuoto on suunnattu vain ja ainoastaan miesten miellyttämiseen; daami on koulutettu tottelemaan miestä, eikä hänellä ole omaa naisen itsetuntoa."
Poista"Olen varma, että feminismi on naisten vastareaktio demokratialle ja yritys pitää uudessa muodossa hengissä läntiselle ja eurooppalaiselle sivilisaatiolle elintärkeä daamin ideaali ja luoda sille lujempi, teollisen massayhteiskunnan vaatimuksia vastaava perusta. Väkivalta on poliittisessa retoriikassa ilman muuta halveksuttavaa, mutta "naisiin kohdistuvasta väkivallasta" on tullut mitä hirvittävin loukkaus iljetystä herättävä pyhättöä kohtaan. Mikään ei kuitenkaan saa unohtamaan sitä, että daamin kunnioituksen ympärille kehittyneiden vanhojen käyttäytymismuotojen päämääränä oli sukupuolten välisen suhteen harmonia ja kauneus, ja tämä tavoite feminististen naisten ja miesten - heitäkin on - tempauksista vielä puuttuu. Feministi naiset ovat omaksuneet taisteluhenkeensä vainottujen vähemmistön vastarintataistelun tyylin ja asenteen. He eivät vaadi ihailevaa kunnioitusta vaan pelokasta kuuliaisuutta, johon yhdistyy ylös nostettujen sulkahattujen tervehtiminen.
Tuollaisia sulkahattuja on ilmestynyt runsain määrin eteenkin kieleen, missä ne pistävät erityisen kiusallisesti silmään. Vaikka ihmisestä ja miehestä käytetään useimmissa eurooppalaisissa kielissä samaa sanaa, se ei ole missään historian vaiheessa estänyt ketään käsittämästä myös naisia ihmisiksi, kuten kristinuskolle, juutalaisuudelke ja islamille tärkeässä Vanhassa testamentissa julistetaan.
Yhdysvalloissa on kuitenkin tultu siihen tulokseen, että koko naissukupuoli loukkaantuu, jos ihmisestä käytetään sanaa "man", kuten englannin kielessä on tehty jo sen alkuvaiheista lähtien. Sana "man" on korvattava sukupuolettomalla sanalla "person"; tulevaisuudessa ei enää sanota "chairman" vaan "chairperson", ja niin edelleen. Englannin kielen sanakirjoista on luotu erityisiä palstoja hakusanan "gender" alle, ja siellä todetaan esimerkiksi seuraavaa: "Sukupuolineutraalin terminologian huomiotta jättäminen voi olla erittäin loukkaavaa." Jo huomautuksen sävystä voidaan huomata, ettei käytöstavoilla ole tässä asiassa mitään sijaa: vaikka käytöstapojen pyrkimyksenä onkin olla loukkaamatta ketään, vielä tärkeämpää on olla etsimättä syitä, joiden vuoksi voisi itse tulla loukatuksi; parasta olisi olla loukkaantumatta mistään (korkea tavoite, jonka vain harva saavuttaa). Jos haluaa välttää loukkaamasta gender speaking -ajattelun luojia, on erittäin epämiellyttävän valintatilanteen edessä, sillä heitä miellyttääkseen joutuisi loukkaamaan kielen henkeä ja perinteitä sekä kielenkäyttöön liittyviä tyyliseikkoja. "Henkilö" merkitsee jotakin aivan muuta kuin "ihminen"; mikä ero tarkalleen ottaen on, sen saavat gender-speaker-ihmiset selvittää perusteellisissa kielitutkimuksissaan. Feministeille tuottaa tuskaa se tosiasia, että monet ilmaukset ovat perusmuodossaan maskuliineja ja feminiinimuoto johdetaan perusmuodosta, ja tuota tuskaa voisi kunniottaa niin kuin talonpojan tuskaa, kun hän sadon tuhonneen raekuuron jälkeen puristaa kätensä nyrkkiinja heristää sitä kohti taivasta. Kieli on raekuuron kaltainen luonnonvoima, joka tottelee omia lakejaan, jota ei ole kukaan luonut ja johon voivat vaikuttaa vain kaikki kieltä puhuvat yhdessä - eli toisin sanoen ei kukaan. Aivan yhtä vähän kuin onneton talonpoika voi ryhtyä sääntekijäksi voivat kiukkuiset naiset ruveta kielentekijöiksi, ja mikäli he luulevat onnistuvansa hankkeessaan uhkauksilla ja painotuksella, he epäonnistuvat aivan yhtä varmasti kuin ovat epäonnistuneet kaikki 1900-luvun diktatuurien kieliuudistukset."
Poista"Oli miten oli, käytöstavoille on ratkaisevaa että gender-innovaatioilla ei ole minkäänlaista merkitystä siinä osassa yhteiskuntaa, jossa vielä pidetään kiinni muodoista. Kirjeitä ei osoiteta "kreivitär ja kreiviJohanna ja Adolf af Hällströmille" vaan vanhaan tapaan "kreivi ja kreivitär Adolf von Hällströmille". Paljonpuhuvan eli molemmat sukupuolet käsittävän "person"-sanan käyttö on eleganttien brittien maailmassa, joka on osittain identtinen Spectatorin tilaajakunnan kanssa, varma keino saattaa itsensä naurunalaiseksi. Yhdysvalloissa tilanne on aivan toinen, sillä sielä yhteiskunta ja politiikka ovat niin tiiviisti sidoksissa toisiinsa, että epäpoliittiset elämänalueet ovat harvassa ja hyvin pieniä. Mutta jos Euroopalla on vara pysytellä kaukana naisasianaisista, poliitikoista, yritysneuvoksista ja naispapeista, silloin ei tarvitse tervehtiä sulkahattuja. Silloin on vapaa arvostamaan naista kaikella asiaankuuluvalla kunnioituksella ilman että joutuisi vanhojen sääntöjen vastaisesti mainitsemaan tämän ennen miestään."
Oma näkemys taas on koko höskästä että markkinoilla hallinnoidaan sitä kielialuetta, kukin koettanee olla kukkona tunkiolla, mikä vaikuttanee sivussa Suomeenkin. Lähinnä että aina se on ollut jollain tasolka liitoksissa/verkostoitunut noihin ulkomailla tapahtuviin asioihin. Mutta missä määrin on sitten eri juttu.
PoistaTuskin tuo kristinusko häviää, onhan sitä hyvin erilaisia versioita Suomeenkin lobattu ja itsekkin tehty näkemys. Se minkä itse miellän suomalaiseksi näkemykseksi niin mahdollisesti. Vähän sellainen viaton tulkinta asioista. (Lähinnä miten itse kokenut sen valtion luterilaisuuden, tiedä sitten johtuneeko uskonnosta vai suomalaisuudesta?) Mutta on siinä kyllä sitten se mikä itseä tuossa englanninkielessä vaivannee, ettei Suomi ole Amerikka. Näin ollen hallinnossa ja palveluissa sen käyttö ja viljeleminen ei palvele suomea äidinkielenään puhuvia (mistä viimeksi ymmärsin suurimmaksi osaksi koostuvan Suomessa) vaan lähinnä globaalia taloutta ja tässä tapauksessa EU:ta sekä talouden kautta jenkkejä. (Teoreettisesti vähän sama kuin aikanaan latinalla ollut asema). Kyse on vain sitten siitä millä käydään kauppaa.
VastaaPoistaTeoriassa kait hajoaminen on luonnollista. Yhdessä kirjassa mikä käsitteli Aasian kaupunkivaltioita (valitettavasti en saane asiaa tarkemmin juuri nyt tarkistettua) niin oli juttua kuinka lähetyssaarnaajat oli pettyneitä kun eivät olleet saaneet kitkettyä taikauskoa paikallisista, vaan ne omat uskomukset oli palanneet. Omasta mielestä siinä juur ole ihmeellistä, mutta voisihan sen nationalistisenakin nähdä. Omia juttujaan sitä vain tuppaa pitämään parempina.
Kaplinskin proosa kiinnosti. Ilmeisesti viimeinen suomennettu oli hyvin henkilökohtainen, jonkinlainen "confessiones". Tuli vain silloin mieleen, että mitähän tri Saelan olisi 1800-luvulla kirjoittanut Kaplinskista.
VastaaPoistaEipä sillä, turha kai tässä on itse kenenkään kiviä viskellä.
Ennen Berlevågia Tana Brun jälkeen on pieni kylä Seiden (Seita). Siellä on pieniä kappeleita hautausmaineen, joitten haudoille on tuotu pieniä lahjoja kuolleille. Lapsien haudoilla on leikkikaluja, pehmoleluja yms. Varsin viehättävä paikka.
VastaaPoistaNoihin pitkiin linkkeihin kannattaisi käyttää tinyurl.
VastaaPoistahttps://tinyurl.com/app
”Kristinuskon hiipuminen johtanee piankin sen häviämiseen.”
VastaaPoistaProfessori Vihavainen otti kantaa. Kas kun hän ei väittänyt, että budhalaisuus kohta hiipuu ja sen jälkeen piankin häviää. Kungfutselaisuus on varmaankin Vihavaisen ”torahampaiden” seuraava uhri. Kaikenlaisille pikku-uskoille professori nostaa takajalkaa ottamatta kantaa.