tiistai 26. lokakuuta 2021

Eräs sodan rintama

 

Terävä ase

Keijo K. Kulha, Sotapropagandan valiojoukko 1941-1944. Minerva 2021, 245 s.

 

Vuonna 1939 julkaisi Jaakko Leppo kirjan nimeltä Propaganda. Ratkaiseva ase. Ensimmäisen maailmansodan kokemukset olivat osoittaneet, että siellä, missä tulirintama kesti tuhansien ja taas tuhansien miesten tapattamisen, saattoikin hyvin tähdätty poliittinen isku kotirintamalle romahduttaa koko sotakoneiston.

Venäjä oli malliesimerkki tästä ja Saksassa nousi Dolchstoss-teoria eli väite tikariniskusta taistelevan armeijan selkään suureksi myytiksi, joka hyvin tehokkaasti siivitti Hitlerin tietä valtaan.

Propagandaa myös tutkittiin ahkerasti sodan jälkeen ja kaikkialla valmistauduttiin uuteen totaaliseen sotaan, jossa propagandarintama olisi ensiarvoisen tärkeä. Radion aikakaudella sen torjuminen pelkän sensuurin avulla olisi erityisen vaikeaa. Oli myös opittava hoitamaan mielialoja ja torjumaan huhuja. Kaikki tämä vaati laajaa koneistoa ja ymmärrystä siitä, miten sitä käytetään.

Sana propaganda tulee latinan sanasta propago, lisätä, jatkaa, laajentaa, levittää. Katolisen kirkon vuonna 1622 perustettu ja jesuiittojen hoitama Sacra Congregatio de Propaganda Fide tarkoittaa siis pyhää uskon levittämisen laitosta, kollegiota. Saksaksi nimi on Kongregation für die Evangelisierung der Völker, espanjaksi voi käyttää kahta muotoa: Congregación para la Difusión de la Fe tai Congregación para la Evangelización de los Pueblos. Uskoa ja hyvää sanomaa (evankeliumia) käytetään siis tässä synonyymeinä.

Sotapropagandassakin usko oli tärkeä vaikuttamisen kohde ja väline. Hyvää sanomaa voitiin tarvittaessa vuorotella pahan kanssa. Tärkeintä oli, että oma sanoma kesti ja vaikutti ja vihamielinen vaikutus torjuttiin.

Jatkosodassa Suomi oli propagandarintamalla kahden tulen välissä, etten sanoisi täydellisessä motissa. Neuvostoliittohan tunki radioaalloillemme omaa propagandaansa, joka nyt ei yleensä ollut kovin tehokasta, mutta sen lisäksi oli samalla asialla Englanti, jonka kanssa myös olimme sodassa. Sen propagandaa ohjasi tarkoin pieni toimisto, Political Warfare Executive, joka määräsi mitä suomalaisille oli milloinkin tarjottava ja miten, ja mistä taas ei saanut puhua.

Myös Ruotsissa hermostuttiin perin juurin suomalaisten sodan pitkittymiseen ja yritettiin propagoida mahdollisimman nopeaa rauhaa, maamme omista näkökohdista välittämättä. Amerikassakin oltiin selvästi samalla kannalla.

Kun tähän vielä lisätään, että saksalaisetkin tarjoilivat meille hyvin epäsuotavaa propagandakeitostaan, voidaan ymmärtää, että töitä propagandamiehille riitti. Mainittakoon, ettei vihollisen propagandan kuuntelu meillä ollut kiellettyä, kuten Saksassa, jossa siitä sai kuolemanrangaistuksen eikä yksityisiä radioita kerätty pois kuten Neuvostoliitossa. Tässä oli omat riskinsä, mutta arvatenkin se lisäsi oman evankeliumin uskottavuutta.

Valtion tiedotuslaitos eli VTL (Vetelä) teki monipuolista työtä ja muun muassa tarkkaili mielialojen kehitystä erityisen organisaation (SAT-VIA) avulla ja pyrki myös hoitamaan niitä saman verkoston kautta.

Mukana tässä työssä olivat sangen suurella panoksella myös sosialidemokraatit, joiden taholta korostettiin, ettei suomalainen työmies halua osallistua valloitussotaan ja pitää kynsin hampain kiinni saavuttamastaan demokratiasta. Mikään saksalainen tai venäläinen systeemi ei ole Suomessa hyväksyttävä. Tämän mukaisesti propagandaa myös suunnattiin.

Kun propagandan perusteita pohdiskeltiin, tuli esille sekin näkökanta, että nimenomaan demokraattinen järjestelmä tarvitsi sitä tukevaa propagandaa. Kommunistit ja natsit olivat kautta 1930-luvun ratsastaneet huimilla saavutuksillaan, jotka löivät maailman ällikällä. Niinpä Suomessa moni kuvitteli, että vain noissa maissa tehtiin kansan hyväksi paljon ja meillä taas ei mitään. Näiden harhaluulojen torjuminen oli haastava tehtävä.

Vihollisella oli toki myös heikkoja kohtia ja meillä vahvoja. Neuvostoliiton leireistä ja teloituksista meillä saatiin kuulla ensi käden lähteistä, kun vankeja aina silloin tällöin pelastautui itärajamme yli tänne turvaan. Sellainen komento houkutteli vain kaikkein tyhmimpiä ja katkeroituneimpia.

Englannin imperialistinen historia taas oli täynnä väkivaltaa ja vääryyksiä. Puhuminen demokraattisten maiden rintamasta, jossa olivat mukana Neuvostoliitto ja Englanti, oli lopultakin pelkkä kehno vitsi, vaikka englantilaisella kulttuurilla oli Suomessa myös ihailijansa ja syystäkin.

Me suomalaiset sen sijaan olimme todellisia syntymädemokraatteja, joiden kansanvaltainen mielenlaatu ulottui kauas historian hämärään ja suomalaisen kyläyhteisön käytäntöihin. Meillä eivät feodaaliherrat kukkoilleet kansan niskoilla, vaan olivat saman lain alaisia kuin vapaat talonpoikammekin. Lailla oli maa rakennettu eikä väkivallalla.

Tähän tapaan esitettiin propagandassa tilanteemme ja taustalla mestarina hääri nuori historiantutkija Eino Jutikkala, joka oli myös VTL:n tuotantotoimiston päällikkö. Tässä toimistossa maamme parhaat kyvyt laativat artikkeleita lehdistölle ja radiolle. Epäilemättä asioista annettu kuva muodostui yksipuoliseksi, mutta mikä muukaan oli mahdollista äärimmäisen poleemisessa tilanteessa, jossa joka puolelta kärjistettiin ja vääristettiin asioita meidän vahingoksemme.

Keijo K. Kulha tunnetaan lukuisista sodan aikaan sijoittuvista kirjoistaan ja tämä opus keskittyy nimenomaan VTL:n tuotantotoimiston ja sen työntekijöiden historiaan. Se oli pieni piiri, mutta suorastaan hämmästyttävän kyvykäs, päätellen siitä, että sen piiristä nousi peräti kymmenen akateemikkoa, viisi ns. vanhamuotoiseen akatemiaan ja viisi uuteen.

Imponoiva tosiasia on sekin, että sodan jälkeen perustetun Akatemian jäsenistä enemmistö kuului aluksi ns. ensimmäisen polven sivistyneistöön. Se siis koostui ruumiillisen työn tekijöiden lapsista, joiden vanhemmat eivät olleet käyneet oppikoulua.

 Tarvinneeko sanoa, että tässä oli taas vahva argumentti Jutikkalan suomalaista kansanvaltaisuutta korostavan näkemyksen puolesta. Akatemiaa perustettaessa oli Kalevalan julkaisemisesta kulunut sata vuotta eikä noina Lönnrotin aikoina voinut vielä lainkaan puhua suomalaisesta kansanopetuksesta tai edes suomesta sivistyskielenä. Nyt sitten kansainvälistä tasoa edustava akatemia oli todellisuutta…

Suomessa oli siis toteutunut yksi Ranskan suuren vallankumouksen tärkeimmistä tasa-arvon ihanteista: carrière ouverte aux talents – kyvyt valtaan kantakirjaväen sijasta!

Tuotantotoimiston piirissä työskennelleitä propagandisteja, joista tuli akateemikkoja, olivat Eino Jutikkala, Martti Haavio, Lauri Posti, Heikki Waris, Kustaa Vilkuna, G.H. von Wright, Toivo Pekkanen, Mika Waltari, Tauno Nurmela ja Matti Kuusi.

Kirjoittaja selostaa kiintoisasti näiden urakehitystä ja työtä VTL:ssä, taustoittaen välillä sota-ajan yleisempääkin kehitystä. Vaikka tämäkin sodan rintama on hyvin tutkittu, taitaa se olla yleisessä tietoisuudessa varsin tuntematon, onhan se paljon vähemmän dramaattinen kuin tulirintama, jolla veri vuoti ja hurme huppelehti. Silti se saattoi olla jopa ratkaiseva.

Yksi kiinnostava, mutta vähän julkisuudessa näkynyt instituutio, jonka merkitys suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan kehityksessä on ollut suuri, oli ns. Kesäyliopisto. Se oli lähinnä keskustelukerho, jonka piirissä kokoontui kansallisesti ajattelevia, pääasiassa liberaaleja voimia eri puolueista.

Kesäyliopistoon kuuluivat mm. Vilkuna, Posti, Haavio, Nurmela ja Kuusi. Lisäksi sen kantavia voimia olivat aikoinaan U.K. Kekkonen ja L.A. Puntila. Sivumennen sanoen, olen ymmärtänyt, että instituutio toimii vieläkin ja että Kulha on sen keskeisiä vaikuttajia.

Tällaisista yhteyksistä ei kannata ruveta salaliittoteorioita rakentelemaan. Lienee ymmärrettävää, että urospuoliset lajitoverimme ovat aina tunteneet viehtymystä erilaisiin klubeihin ja tuntevat vastakin. Kuten Kulhan kirja mielestäni vakuuttavasti osoittaa, kansallisesti ajattelevalla, maltillisella älymystöllä oli sodan aikana suuri hetkensä isänmaan palveluksessa ja se kykeni hoitamaan velvollisuutensa hyvin.

 

16 kommenttia:

  1. "Maltillisella älymystöllä oli sodan aikana suuri hetkensä isänmaan palveluksessa ja se kykeni hoitamaan velvollisuutensa hyvin".

    Mistähän me nyt löytäisimme tuon maltillisen älymystön. Se on selvää, että heitä löytää yksin kappalein sieltä sun täältä, mutta heidän hajanaiset äänensä hukkuvat tämän kaiken yli jylläävän älyvapaan älymystön mekkalan.

    Sillä mehän olemme sodassa, toistaiseksi informaatio ja biosodassa, mutta sotaa se on sekin. On makuasia nimittääkö valloittavaa osapuolta fasismiksi, kommunismiksi vai laumasieluiksi, mutta totalitarismia kaikki kannattavat. Aikaamme vaivaavasta laiskasta ajattelusta johtuen useimmat tietämättään, mutta kellokkaat ja muut taustapirut tietävät asiana liiankin hyvin.

    Kiina on agendaa ajavien suuri johtotähti. Viime sodassahan niitä oli kaksi, Natsisaksa ja Neukkula, nyt menään yhdellä. Australia, Ranska ja Italia ja mitä näitä nyt on, ovat innokkaimpien joukossa ja Suomi ressukka yrittäää ottaa oppia isommistaan, vaikka vieressä on taas Ruotsi, joka kylmän viileästi aikoo jättää tämänkin sodan muiden sodittavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tainnee löytyä varmaan persuista. Tämä nyt osin vitsiksi. (Suomalaisuudessa on myös se onni kun voinnee olla hiljaa, ilman vaivautunutta oloa) Itse niin välitä leimasanoista, tosin käyttänen kyllä myös niitä kun välillä tiedä vastaavaa tai millä toisin kuvaisi.

      Poista
  2. Po. tiedoituslaitos, kuten oli myös tiedoituskomppania. Siis iin kanssa.

    VastaaPoista
  3. Njoo, suomalaisen perusjupikin suhtautumista niin oman puolen kuin Moskovankin ropakantaan kuvaa oikein osuvasti, kukas muu kuin Linna Tuntemattomassaan. Eipä niille puheille juuri enempää arvoa annettu, kuin ehkä vitsienväännön materiaalina - ja lentolehtisillähän toki oli ihan hyötykäyttöä siinä riukuasioinnin yhteydessä. Se ei tunnu vieläkään menneen perille paremmistolle, minkälainen ylimuistoinen nautintaoikeus on suomalaisilla herrojen arvostelu ja haukkuminen. Siinä ei armoa anneta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotilassosiologia on tuosta kysymyksestä täysin eri mieltä.

      Suomessa propaganda vain ymmärrettiin tuohon aikaan pelkäksi isänmaalliseksi paatokseksi.

      Nykyisinkin propganda tai vaikuttaminen käsitetään Suomessa lähinnä suorana valehteluna tai disinformaationa. Sitä, että tiedotusvälineet valisevat ns. tärkeät puheenaiheet ei jostain syystä pidetä vaikuttamisena...

      Kuitenkin osa propagandasta suunnattiin esimerkiksi sille segmentille sotilaista, jotka toivovat teknologista ylivoimaa sodassa. Kesällä 1944 saatiinkiin suomalaisissa rintamlehdissä lukea mm. V-1 ohjuksista, panssarinyrkeistä ja jopa kirjoiteltiinpa jopa tulossa olevista "dynamiittimeteoriiteistä" eli V-2 ohjuksista.

      Muistaakseni asenteiltaan sotilaiden katsotaan jakautuvan viiteen eri pääryhmään, joista vain yhteen voidaan vaikuttaa ideologisella propagandalla. Tämä asia tiedostettiin myös neuvostoliitossa jossa politrukki otti hoitaakseen myös sellaisia tehtäviä joita nykyään pidettäisiin lähinnä psykologin, viihdyttäjän, sosiaalityöntekijän sekä sielunhoitajan tehtävinä.

      Poista
    2. Kovin teoreettinen ja suorastaan alentuva on anonyymin asenne suomalaisten sotilaiden psyykeen. Olen itsekin suomalainen sotilas - tosin reservissä - ja väitän kyllä tietäväni jonkin verran siitä, minkälainen asenne suomalaisella nuorella miehellä on KAIKKEEN ylempää tulevaan viisauteen ja ideologiseen vaikuttamiseen. Siinä herrojen korvat punoittaisivat pahanlaisesti - mutta eihän heidän tarvitse tietää ylivertaisessa asemassaan käskettäviensä käsityksistä.

      Poista
    3. " ja väitän kyllä tietäväni jonkin verran siitä, minkälainen asenne suomalaisella nuorella miehellä on"

      Suomalaisessa komppaniassa sen miehistö ja alipäällystö edustaa vajaata 20 erilaista persoonallisyystyyppiä. Vastaavasti kaiken todennäköisyyden mukaan upseerit edustavat noin kolmea eri persoonallisuustyyppiä.

      Ja mitä tulee omaan osaamiseni sotilasjohtajana, niin minut on ylennetty miehistöstä aliupseeriksi. Ennen aliupseeri ylennystä minua ei oltu kertaakaan määrätty yhdessäkään harjoituksessa edes partionjohtajan tehtävään, vaan johtaminen alkoi vasta sitten kun "oikea johtaja" oli joko poistunut sairastumisen tms. kautta tai epäonnistunut tehtävässään. Toimin siis vertaisjohtaja ilman minkään valtakunnan muodollista asemaa tai valtuutusta.

      Henry Fordin sanoin "Baritonin roolit esittää baritoni ja johtajaksi sopii se joka pystyy johtamaan."

      Jos olisin kuvitellut, että kaiki ajattelevat niin kuin minä - olisi lopputuloksena ollut ehkä haistattelua ja olisin vieläkin reservin jääkäri.

      Poista
    4. Kyllä meillä jo sodan aikana asianomaisilla tahoilla ymmärrettiin, että propaganda nostaa aina karvat pystyyn, jos se on ilmeistä. Taitolaji olikin sen kätkeminen. Tosiasia sentään on, että suuri osa myös tätä kansaa on valmis juoksemaan aivan tolkuttoman idiotismin perässä sopivissa olosuhteissa. (vrt woke). Se ei ole kovin suuri porukka, mutta hyvin huomattu ja itsetietoinen.

      Poista
    5. Kannattaa myös muistaa, että Suomen asevoimissa toimi peräti 1300 valistusupseeria. Vaikea kuvitella, että toimintaa olisi tuossa laajudessa jatkettu, jos sillä ei olisi ollut mitään vaikutusta tai sotilaat vain olisivat naureskelleet noille valistusupseereille.

      Toki ainahan löytyy niitä, jotka myöhemmin kertoivat etteivät uskoneet sanaakaan. Monissa muistelmissahan on kuvattu sitä, että "tiedettiin" jo marraskuussa 1941, että sota on hävitty, siitä ei tietenkään sanottu kenellekkään mitää, mutta onneksi sentään oli juttu valmiiksi mietitty omaan päiväkirjaan - lyijukynällä tietenkin...

      Pääesikunnan vuonna 1943 antaman käskyn mukaan valistusupseerien toimenkuva oli seuraava:

      1. Puutteellisesta huollosta ja psykologisesti väärästä kohtelusta johtuvien ärsyttävien
      mielialatekijöitten poistaminen.

      2. Taistelu toimettomuutta ja ikävystymistä vastaan. Palveluksen lomaan jäävän
      vapaa-ajan käytön ohjaaminen miesten henkistä ja ruumiillista vireyttä kohottavalla
      tavalla.

      3. Miehille läheisten harrastusmuotojen tukeminen ja omatoimisuuden herättäminen.

      4. Yhteyden ylläpitäminen kotiseutuun ja asevelityöhön.

      5. Sekä ulkoapäin tulevien että joukkojen keskuudessa ilmenevien epäedullisten
      vaikutteiden paljastaminen ja torjuminen.

      6. Kulloinkin erikseen valittujen yhteiskunnallisten ja valtiolle tärkeiden sekä
      yksityisille miehille sekä heidän perheilleen merkityksellisten kysymysten selvittely.

      7. Isänmaallisen ajattelutavan, suomalaisen isäntämielen, valtiotajun, kansalaiskunnon
      ja sotilaallisten hyveitten juurruttaminen puolustusvoimien koko henkilöstöön.

      Tuota valistusupseerien määrää voi pitää merkittävänä suhteutettuna meidän asevoimien kokoon.

      Vastaavasti Saksassa perustettiin Nationalsozialistische Führungsoffiziere (kansallissosialistisen johtajuusupseerin) virat vasta joulukuussa 1943 ja vuoden 1944 loppuun mennessä oli vain 1100 täysipäiväistä johtajuusupseeria ja 47 000 kurssituksen saanutta osa-aikaista upseeria käytettävissä.

      Usein myös unohdetaan, että ehdottomasti suurin osa meidän sotilaistamme oli aivan tavallisissa kodeissa kasvaneita miehiä, eikä mitään mustannuolen tai törnin rämäpäitä joilla oli laitostausta ja sen myötä melko nihilistinen maailmankuva.

      Poista
  4. "Lienee ymmärrettävää, että urospuoliset lajitoverimme ovat aina tunteneet viehtymystä erilaisiin klubeihin ja tuntevat vastakin.Lienee ymmärrettävää, että urospuoliset lajitoverimme ovat aina tunteneet viehtymystä erilaisiin klubeihin ja tuntevat vastakin."

    Tästä hyvin vahvasti samaa mieltä. Välillä pohtinut ettei mikään ole muuttunut, pojat vaan hankkii isommat lelut millä leikkiä. Mutta kaippa tuo on jokin verkostoitumisjuttu.
    Yhdessä nettikeskustelussa pohdittiin noita moottoripyöräjengiläisiä ja heitin leimaa.
    Siinä oli lueteltu -vahva hierarkia -ulkoiset tunnukset -jäseniä syyllistynyt erilaisiin rikoksiin (tämä taas tosin liittynee valtion lakiin mikä se on) -johtajisto syyllistynyt rikoksiin. Teoriassa ei eronne poliisista (tässä kohtaa sitten korjaan että kun kuulutaan EU:hun niin asia ole niin yksioikoinen). Tai sitten katolisesta kirkosta, mutta tuon kirkon kohdalla taas kyse on uskon asioista etten jaksa uskoa että se mihinkään muuttuisi.
    Naisena sitä katsonee asioita hieman eri näkökulmasta.

    VastaaPoista
  5. Itseäni on aina jokseenkin tämmöisenä nojatuoli- -tai semminkin leposohvasotahistorioitsijana kiinnostanut, kuinka oikeastaan valtiollinen propaganda upposi kansaaan. Toki "jälkiviisasti" Tuntemattomassa miehet näkivät sen lävitse. Pitäisi tutkistella päiväkirjoja ja kirjeitä.

    Mutta hengennostaukseksi Matti Jurvan foksi "Luulot pois"
    https://www.youtube.com/watch?v=L-2H8b_ZftM
    Lontoo pauhaa radiossa paarlevuu/
    ketunhäntä kainalossa, suur' on suu/
    valhetta se suustaan syytää, iivanoilta apuu pyytää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musiikki on vahvimpia propagandan välineitä, ja esimerkiksi marssit toimivat pelkkänä instrumentaalimusiikkina ihan ilman sanoja. Niin vahvoja tunnelatauksia niihin liittyy.
      Alokasaikana armeijassa varuskunta-alueen kenttäkaiuttimet pauhasivat palveluksen ulkopuolella iltaisin tauotta kovaäänistä marssimusiikkia, ja sen tahdissa kuljettiin mm. sotilaskotiin, kun arvomerkit oli opittu.
      Sama rahiseva levy alkoi yhä uudelleen ja uudelleen pimenevässä illassa. En toki sitä pahakseni pannut, mutta ei sitä viihteenäkään oikein osannut pitää, vapaa-aikana.
      Mikä nimi tuolle toiminnalle sitten sen ajan koulutussuunnitelmissa annettiin? Sotilaskasvatus?
      Edellinen anonyymi käyttää termiä "hengennostatus". Jaahas.

      Poista
    2. "Mutta hengennostaukseksi Matti Jurvan foksi "Luulot pois""

      Olen kuunnellut noita Matti Jurvan lauluja repro-cd-levyltä "Molotovin koktaili. Sota-ajan propagandaa levyillä 1940 - 1942". Nykyajan kuuntelijan saamana vaikutelmana ei todellakaan ole "isänmaallinen paatos" vaan propagandan tavaton alkeellinen karkeus ja tavallisen kansan ymmärräyksen aliarviointi. Totesihan jo Olavi Paavolainen kesäkuun 1941 liikekannallepanon aikana, että "Suomen kansan kunniaksi" monikaan ei yhtynyt TK-miesten mieltennostatukseksi virittelemään "Pallen inhottavaan sadistis-pornografiseen schlaageriin".

      Mites muuten kävi: heittivätkö ne Kremlin isännät "luulot pois", kun Hitler panssarikärkineen ja liittokuntineen rynnisti kohti "lopullista voittoa"?

      Poista
  6. "Niinpä Suomessa moni kuvitteli, että vain noissa maissa tehtiin kansan hyväksi paljon ja meillä taas ei mitään."

    Pitääköhän tämä laajassa mitassa paikkansa? Minusta ns talvisodan henki sekä Vesa Vareksen Viileää veljeyttä puhuvat sen puolesta, ettei kumpakaa kilpailevaa yhteiskuntajärjestelmää liiemmin haikailtu, semminkin kun NL:n oloista oli blogissa mainittuja tietoja. 

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyse kai oli propagandailmapiiristä. Tyhjät tynnyrit kolisivat taas kuten sitten 70- luvulla. Olihan se huolestuttavaa.

      Poista

Kirjoita nimellä.