Lemuritalossa

Apinoiden planeetta

 

Monet muistavat, miten Tukholman Skansenilla pääsi kävelemään apinatalon läpi. Siellä oli häntäapinoita, lemureita, jotka tekivät tavattoman lystikkäitä temppuja. Näytti siltä, että ne pelkästään matkivat toisiaan ja ehkä myös ihmisiä. Kun yksi käänsi päätään tiettyyn suuntaan, teki kymmenen muuta heti saman, kun yksi hyppäsi orrelle, tulivat kaikki heti mukaan ja asettuivat tiiviiseen jonoon, kaikki aivan samassa asennossa.

Mikäli ei aiemmin olisi ymmärtänyt, mitä verbi apinoida tarkoittaa, tuli se nyt harvinaisen selväksi. Elämys oli hykerryttävä ja melkein uskomaton. Noiden eläinten koko elämä näytti olevan yhtä ainoaa matkimista, joka vieläpä tapahtui jokaisen naama samoilla peruslukemilla, mikä on koomisen efektin kannalta tärkeää.

Luulen, ettei apinoiden kohdalla voi varsinaisesti puhua kulttuurista eikä siis myöskään perinteestä. Ne elävät tässä hetkessä ilman tietoa historiasta tai kiinnostusta siihen. Jos ne olisivat ihmisiä, sanottaisiin niiden omaksuneen presentismin. Nykyhetki on niille ainoa todellisuus.

Ihmisillähän asiat ovat toisin. Nykyhetken ymmärretään olevan vain häipyvä abstraktio tulevaisuuden ja siihen työntyvän menneisyyden välissä. Kansat ja kulttuurit eroavat toisistaan historiansa puolesta ja niiden kehitystasoa voidaan mitata sillä, missä määrin ne ymmärtävät sen arvon.

Suomessa taitaa olla elävänä säilynyt vain yksi keskiaikainen ns. mysteerinäytelmä, jota kutsutaan nimellä Tiernapojat, kun tuon ruotsalaisen stjärna-sanan suomentaminen ilmeisesti ohentaisi sitä muutoinkin heiveröistä sidettä menneisyyteen, jonka tuo traditio on säilyttänyt.

Siihenhän on jo muun muassa 1800-luvulla ympätty poliittisesti korrekti osuus Aleksanteri II:sta, jottei laulussa mainittua ”keisaria” sekoitettaisi omaan armolliseen suuriruhtinaaseemme.

Nyt sitten on oululaisessa perinneyhdistyksessä päätetty, ettei näytelmän muuan keskeinen henkilöhahmo, murjaanien kuningas, saakaan näyttää murjaanilta. Sana murjaanihan viittaa mauriin, joka taas polveutuu kreikan sanasata mavros, musta. Latinaksihan musta on niger ja sitä oli vielä hiljattain tapana käyttää myös ihonväriltään tummista ihmisistä.

Mauri toki historiallisesti viittaa myös vaaleampiin pohjoisafrikkalaisiin, mutta Tiernapojissa murjaanin väri tuodaan selkeästi esille: Haa, miksi olet niin musta?

Kohtauksen jujuna on osoittaa, miten ihmisen kelvokkuus ei mitenkään liity hänen ihonväriinsä. Päin vastoin. Kuningas Herodes on iholtaan valkoinen, mutta hänen sielunsa on saastainen. Hän myös häpäisee murjaanien kuningasta pakottaen tämän polvistumaan edessään, vaikka tämä on kuningas.

Sitä paitsi murjaanien kuningas on hyvä kuningas, toisin kuin Herodes, joka ei itse asiassa edes ole mikään oikea kuningas, vaan yksi styranki. Murjaanien kuningas on sen sijaan kaikilta tunnettu ja hyviltä kaivattu, täysin positiivinen sankari siis.

Amerikassa kuuluu esitetyn joitakin rahvaannäytelmiä, joissa aina esiintyy ns. blackhead, mustaihoinen tomppeli, jolle katsojien kelpaa nauraa. Kun tällainen kuuluu nyttemmin alkaneen harmittaa koko Yhdysvaltain mustaa kansanosaa, ovat ns. poliittisesti korrektit piirit alkaneet luopua koko hahmosta. En tiedä, kelpaako tuohon rooliin edes pesunkestävä mustaihoinen.

Kuten jokaisen on pakko ymmärtää, suomalaisessa perinteessä, jota myös Tiernapojat edustaa, ei ihonvärillä ole mitään tekemistä ihmisen kelvokkuuden kanssa. Tiernapojat on suorastaan osoitteleva esimerkki siitä, että iholtaan musta voikin olla se todellinen positiivinen sankari ja valkoinen taas roisto ja lurjus.

Siitä huolimatta on oululainen, juuri tämän näytelmän perinteitä vaaliva yhdistys nyt kertonut, ettei murjaanien kuninkaan esittäjä enää saakaan maalata päätään mustaksi. Syynä on sitten kaiketi se, että tuon amerikkalaisen blackheadin hahmo on niin loukkaava…

Siinä meille siis perinneyhdistystä. Mikä logiikka tässä on, ei ole helppo ymmärtää. Onko siinä jokin sellainen ajatus, että musta nyt joka tapauksessa on paha/huono/halveksuttava asia ja vaikka asiat esitettäisiinkin päinvastoin, ajatellaan kuitenkin niin kuin asia on? Kyseessä olisi siis oman, peitellyn rasismin pohjalta nouseva kuvitelma siitä, että muutkin ovat samanlaisia.

Saattaahan se näin olla. Todennäköisempää kuitenkin lienee, että kyseessä on puhdas apinointi. Eivät lemurit tiedä, miksi ne matkivat toisiaan. Asiaan ei sisälly minkäänlaista ajatusta, niiden on vain pakko niin tehdä.

Kun kaikki ihmiset eivät sentään ole samassa määrin apinointiin taipuvaisia, on totaalisen, globaalisen konformismin saavuttamiseksi asiaa vahvistettava suoranaisilla kielloilla. Jos Amerikassa tehdään näin, niin tehdään sitten meilläkin, ja piste.

Viron seuraaminen on suomalaisesta näkökulmasta kiinnostavaa. Siellähän ollaan monessa suhteessa kovin amerikkalaisia ja nykyaikaisiksi pyrkiviä kuten meilläkin. Kuitenkin siellä näyttää säilyneen tietty kunnioitus omaa historiaa kohtaan, jopa siinä tapauksessa, että kyse olisi sortajan historiasta.

Tallinnassa on Mustapäiden veljeskunnan talo, jonka aikoinaan perustivat naimattomat kauppiaat pyhän Mauritius-murjaanin kunniaksi. Mauritiuksen pää on tänäkin päivänä kuvattu talon oven yläpuolelle.

Mikähän mahtaa onnettoman Mauritius-marttyyrin kohtalo olla näinä woketuksen päivinä? Mikäli talo olisi Suomessa, olisi vastaus kai selvä. Virolaiset saattavat olla vaikeampi tapaus.